Cheekin asia on meidän asiamme

Cheek ja amputoitu tyttö luksusautossa.

Aah! Cheek myi olympiastadionin täyteen. Heti herran – siis Cheekin, ei Jumalan – ilmoitettua keikasta alkoi loiskiehunta, jossa kaiken maailman indie-räkänokat huutelivat puskista, miten kehnoa ja kamalaa musiikkia Cheek tekee.

Kumpujen yöstä nousivat myös elävät kuolleet eli rockpoliisit ja Wigwam-fanit yhtenä epäsiistinä joukkiona Cheekiä vastaan.

Takkutukat, kajaalikaiffarit ja flanellipaitaväki, otetaas ihan rauhallisesti. Lasketaan se hamppukassi maahan ja vedetään henkeä. Nyt nimittäin seuraa Cheekin puolustus. Sillä minä uskon Cheekiin. I believe in Cheek. Ja tror på Påsken.
..........

Ensiksi haluan korostaa, että k o s k a a n aiemmin isänmaamme historiassa kotimainen artisti ei ole täyttänyt olympiastadionia. Lähimmäs ylsivät SKDL 1970-luvulla ja Mestarit (Kirka, Hector ja ne kaksi muuta heppua) kesällä 1999.

Ensi kesänä tämän kotimaisen kevyen musiikin haamumailin saavuttaa Jare Henrik Tiihonen Suomen Comptonista eli Lahesta. Stadion-keikan jälkeen hänellä on saavuttamatta Suomessa enää valtiotieteiden maisterin tutkinto.

Mutta mikä Cheekissä niin ärsyttää?

Lyödään lisää kiistattomia tosiasioita tiskiin. Cheekillä on enemmän naisia kuin nuorilla Dannylla ja Seppo Hovilla yhteensä. Cheek on sliipatumpi kuin Timo Singh ja komeampi kuin Tero Pitkämäki. Cheekillä on massia yhtä paljon kuin Jukka Kuoppamäellä. Cheek heruttaa paremmin kuin Anu Saagim. Cheek vetää jäähalliin täyteen. Kahdesti.

Kuin voinokareena saaristolaislimpun päälle Cheek teki sen, mihin kukaan ei uskonut: Hän ohitti Jari Sillanpään ja Antti Tuiskun suomalaisten äitien ihannevävynä. Cheek on nyt Suomen revityin räppäri.

 

Suurimmat ärsytyksen syyt löytyvät siitä yrittämisen, ilon ja hyvän länsimaisen elämäntyylin yhdistelmästä, jota Cheek tänne valtion kokoiseen Kouvolaamme levittää. Cheekin idea, cheekkius, näin platonilaisittain käsitettynä, on jotain, joka suomalaisia närästää. Antakaa kun selitän.

Hiphop-kulttuurin maskuliininen uho ja krebailun (nuorison sana hauskanpidolle) ylistys ovat jotain uutta suomalaisessa popmusiikissa, jossa suosituinta poplyriikkaa ovat tähän asti olleet "itkin vähän, tiskasin ja lakaisin" kaltaiset vuodatukset. Positiivinta biletysmusiikkia meillä edustaa ujo ajatus, että "mä en haluu kuolla tänä yönä". Ei se nyt kovin positiivinen ajatus vielä ole.

Hyvät kiesitkin harmittavat maassa, jossa on kelirikko 11 kuukautta vuodesta ja lopun aikaa sataa. Cheekin pakoton luksusautoilu ei tunnu hyvältä, jos itse yrittää maksaa osamaksulla Fiat Toledoa. Ylipäätään Cheekin mutkaton suhtautuminen pääomaan koetaan vaikeaksi maassa, jossa raaka lanttu oli pääasiallinen ravinnonlähde vielä 1960-luvulla.

Ja kateudella tämä maa on rakennettu. Siksi Suomessa päti pitkään sääntö, että kel' raha on, se rahan kätkeköön. Vexi Salmi esitti 30 vuotta renttua sanoittajaa, mutta keräsi salaa mittavan nykytaidekokoelman. Suomessa ei ole kehdannut omistaa Maseratia, mutta on ollut sosiaalisesti hyväksyttävää juoda Maseratin hinnan verran alkoholia. Maserati, jos ei vielä tullut selväksi, on upea auto (blogistille saa lähettää näytekappaleita, lupaan kirjoittaa autoarvion).
..........

Ihmisten mielestä kaikkein ärsyttävintä Cheekissä on tietenkin se, että hän on tehnyt itsestään menestystuotteen nimeltä Cheek. Tämän ilmiön – sillä ilmiöstä tässä todella on kyse – hän on saanut aikaan tolkuttomalla keikkailulla pitäjissä ja onnistuneilla imagon reivauksilla (tässä kohdin reivauksella ei tarkoiteta nopeaa tanssimista vaan kurssin korjaamista). Ihan vain tekemällä pirusti oikeita töitä ja oikeita juttuja. Ja suomalaisen mielestä mikään ei ole niin sietämätöntä kuin omalla ahkeruudella rikastuminen. Rikastumiseen kelpaavat moraalisesti vain Lotto ja Ässä-arvat.

Mutta minä kannatan tätä uutta, iloista kulutuskeskeistä Suomea, jossa ei aina ryvetä synnintunnossa ja raavita luteita sarkatakista. Siksi minä uskon Cheekin – I believe in Cheek. (Tuollaisia paitoja saa siis ostaa Sinisen zeppeliinin verkkokaupasta hintaan 39,90). Siksi Cheekin asia on meidän asiamme. Påsken sak är vår sak. Aah!

Mutta nyt lähden twerkkaamaan, sillä se tekee hyvää alaselälle. Twerkkaus on uusi jooga.