31. maaliskuuta 2014

Maisteriuden riemuista ja velwoitteista

Sain hiljattain nuorelta tohtoriystävältäni postikortin Yalen yliopistosta Amerikasta. Se lämmitti sydäntäni.

Kortin innoittamana ajattelin kirjoittaa muutaman sanan maisteriudesta. Aihe on minulle rakas, sillä näen maisterien ja kansakuntamme välillä sen kohtalonyhteyden, jota monet arvaamattomat voimat ja äänenpainot tuntuvat perusteettomasti vähättelevän.

Ehkä tämä Internet-kirjoitukseni voisi yhtäältä innostaa jotakuta nuorta toivoa akateemisten pyrintöjen pariin, ja toisaalta esimerkkiensä kautta käydä myös varoituksesta. Samalla toivon sen hälventävän muutamia maisteriuteen liittyviä valheellisia otaksumia, joita kuohuvassa ajassamme liikkuu.
..............

Ennakkoluuloista ja kuvitelmista vapaa ajattelu on maisteriopintojen perimmäinen arvo. Maisterin paikka on laittaa maailma järjestykseen. Maisterius velvoittaa.

Siksi ei maisterius ole mikään kukkaketo, jossa kenen tahansa nuorukaisen tahi neitokaisen olisi soveliasta vallattomasti hupailla. Ikäväkseni olen notiseerannut, että maisterin seuraelämän kuvauksissa tunnutaan alati liioittelevan maisteriselämän dekadenssia. Luikuria laskettelevat etenkin he, jotka näkevät maisterin vain seitinohuessa salonkihumalassa korkeana kesän päivänä. Totta on, että maisteri rakastaa kauneutta ja kaunopuheisuutta, että maisteri on esteetikko. Ja toki pirskahtavalle samppanjalle ja mansikoille on paikkansa maisterin elämässä. Erikseen puhutaan vielä riemumaistereista, mikä on joltisenkin harhaanjohtavaa, onhan maisterius aina riemua.

Mutta älköön silti ankara totuus unohtuisi.
.............

Sillä uupumatta maisteri ahertaa isänmaan ja ihmiskunnan puolesta. Usein vähin kiitoksin ja ilman kokousnisua. Vapaan älymystön taakka painaa raskaasti maisterin harteita. Siksi maisteri on leppymätön älyllisen laiskuuden vihamies, hellittämätön tapainturmeluksen piiskuri sekä suomen kielen ankara puutarhuri. Maisteri on mielen myrrysmies, sillä "ajattelussa on ihmisen suuruus".

Maisteri on aikalaistarkkailija, älyllinen huimapää ja oivaltava kynäniekka. Maisterin lause on jäntevä ja varma, aivan kuten maisteri itse. Maisteri viljelee sattuvaa kynätyyliä, toisinaan ruoskan lailla sivaltavaa. Koskaan hän ei vajoa navanalusille eikä käy arvioissaan kiinni henkilöön. Kun maisteri kritikoi, hän ei polje maahan, vaan nuhtelee ja nostaa ylös.

Aamulla maisteri käyttää muutaman minuutin Riemannin hypoteesiin tai jonkin muun tunnetun matemaattisen ongelman ratkomiseen. Toisinaan maisterin silmäkulma kostuu hänen ajatellessaan alkulukujen kauneutta. Vielä pitkän työpäivän jälkeen maisteri pitää päiväkirjaa, jonne hän merkitsee päivät ja työt. Hän kirjoittaa taloudesta, politiikasta ja kirjaa ylös myös sään sekä järvenpinnan korkeuden. Päiväkirjaansa maisteri ei kirjoita itselleen, vaan jälkipolville opiksi ja hengenravinnoksi.

Niukalla vapaa-ajallaan maisteri vierailee upseerikerholla, pelaa krikettiä, kirjesakkia ja canastaa.

Harhakuvitelma on sekin, että maisteri olisi hienostelija. Päinvastoin! Maisterilta puuttuvat kokonaan elostelijoiden elkeet, sellaiset kuten kyypparin kutsuminen baristaksi, sillä maisteri tietää, että "nokkela sanonta ei todista mitään".

Niin ikään on maisterin kosmopoliittisuus vaivatonta, hän on matkustellut ottomaanien imperiumin raunioilta aina Abessiniaan asti. Maisterin on matkustettava, sillä niin kuin hai hän kuolee, ellei alati ole liikkeessä. Ei olekaan tavatonta, että toisinaan sisäinen levottomuus ja kosminen yksinäisyys valtaavat maisterin mielenmaiseman. Tällöin hän pakenee runouden taikapiiriin. Tuulisina öinä voimme joskus nähdä maisterin silhuetin vaeltavan suurkaupunkien rannoilla ajatuksiinsa vaipuneena.
...........

Kuten alussa totesin, sisällytän tähän Internet-esseeseen myös muutamia neuvoja maamme akateemiselle nuorisolle.

Nuorukaiset, päättäkää opintonne kunnialla! Tätä en voi konsanaan liiaksi tähdentää. Mikään ei ole surullisempi näky kuin levälleen jääneet opinnot. En toivo kenellekään korkeakouluun päässeelle ylioppilaan kohtaloa. He joutuvat elämässään julman pilkanteon kohteeksi, he saavat osakseen avointa halveksuntaa eivätkä pääse valtion virkamiehiksi.

Tavallisimmin lopputyö jää tekemättä työkiireiden, niukkojen älynlahjojen tai keskivaikean alkoholismin takia. Joskus syynä ovat nuo kaikki. Olen ottanut asiakseni nuhdella lempeän isällisesti ylioppilasystäviäni, jotka ovat epäonnistuneet akateemisissa pyrinnöissään. Silti koskaan en ole luopunut toivosta heidän suhteensa.

Näihin lauseisiin lopetan tänään. Olen väsynyt, mutta huomenna on uusi päivä. Huomenna on aina uusi päivä.

Quod scripsi scripsi.

27. maaliskuuta 2014

Suvivirsi ja Lentäjän poika kiellettävä!

Suomen kansa on taas raivostunut, sillä Suomen kansalla on menopaussi.

Tällä kertaa Suomen kansa (™) veti rytit nenään Suvivirren "kieltämisestä". Edellisen kerran kansa oli yhtä tohkeissaan kun koulukirjoista poistettiin Varsovan liitto ja joukko-oppi. Nyt hei Suomen kansa oikeesti.

Sininen zeppeliini toki kannattaa Suvivirren kieltämistä, mutta ennen sitä tulisi kieltää muita lapsiamme ja nuorisoamme uhkaavia lauluja. Tästä koppia viranomainen, Suomen välittävin omainen!

Aloitetaan pahimmasta: Lentäjän Poika. Aivan hirveätä Scheißea. Jokainen kappaleen läpi lurittanut on lähes sankari siis itsekin. Suvivirttä pakotettiin laulamaan vain kerran vuodessa kesäaikaan, mutta Lentäjän poikaa laulamaan lapsia raahattiin luokasta, leirikoulusta, välitunnilta ja urheilukentiltä. MIKSI, MIKSI? Kappale on kamala, sietämätön renkutus, joka kertoo ylipalkatuista taivasten bussikuskeista. Ja osaako muka joku erottaa Kim Lönnholmin ja Edu Kettusen toisistaan?

Olen aina epäillyt, että Opetusalan Ammattijärjestö OAJ on tehnyt jonkun kassakaappisopimuksen Teoston kanssa. Mikään muu ei voi selittää Lentäjän pojan, Uralin pihjalan tai Vanhan holvikirkon pakkolaulattamista. Ylen MOT, selvittäkää millaista korruptiorahaa tässä liikkuu.

Sitten on tämä Itketkö nyt Tom Dooley, ala-asteen laulukokeen bravuurinumeroni. Ei ollut helppoa mennä seisomaan koko luokan eteen ja laulaa väräjävällä äänellä viisi säkeistöä hirttotuomiosta (perus lastenlaulun aihe). Etsi siinä sitten 11-vuotiaana oikeaa virettä kun kipuilet äänenmurroksesi kanssa, opettaja pimputtaa pianoa ja salainen punatukkainen ihastuksesi heittelee sinua kuminpaloilla. Ja isot pojat tuijottavat. Rakas musiikin opettajani, kadutko jälkeen työs?

Välihuomio 1: Kieltäisin joutessani myös Johan Ludvig Runebergin ja Tuomas Holopaisen kappaleet. Runebergin laulut ovat selvää äärikansallismielistä väkivaltapornoa ("voi vainolaisten hurmehella peittää maan"), kun taas Holopaisen kappaleet sisältävät tankeroenglantia. Emme halua lapsistamme verenhimoisia rallikuskeja, emmehän?

Seuraavana kiellettävien laulujen listalla ovat rippileireillä soitettavat väsyneet suomirockin "klassikot". Muistan, kuinka riparinuotiolla uskisnuori pahoinpiteli akustista kitaraa ja riparilaiset pahoinpitelivät Juicen Syksyn säveltä, joka on itsessään pop-musiikin pahoinpitelyä. Kukaan ei puuttunut tällaiseen selvään nuorison ja pop-musiikin turmeluun. Entä onko kukaan koskaan kuullut uskovaisten laulavan koskaan mitään biisiä hyvin? Soittakaa Paranoid.

Geneven sopimuksissa ei ole mainintaa Vicky Rostin ja Frederikin kappaleiden käytöstä siviiliväestöä vastaan. Pitäisi olla. Millainen sairas sodomiitti haluaa kuunnella, laulaa ja tanssia Oon voimissain -biisiä tai huutaa ruotsinlaivan tanssiparketilla nyrkki ojossa "Ti-Ta-Nic!"? Kun Chicago Kuoli, jokin minussa kuoli. Pahan kierre on viimein katkaistava – täyskielto molempien levytyksille ja keikoille.

Välihuomio 2: Tartu mikkiin -ohjelman voisi myös kieltää. Tai antaa Hintsaselle tujumpaa dödöä.

Viimeisenä muttei vähäisempänä pääsemme karaokeen. Karaoke on introverteille humalikoille hyvä tapa osoittaa tunteitaan televisioruudulle, mutta luojan tähden mitä kappalevalintoja karaokessa on tarjolla. Toivoisin apulaisoikeusasiamiehen käyvän punakynällä läpi maamme karaokepubien soittolistat. Poistaisin sieltä ainakin seuraavat kappaleet: Missä muruseni on?, My Heart will go on, kaikki hevibiisit ja Aikuinen nainen.Toivoisin sen sijaan laajempaa repertuaaria Pave Maijasta ja David Bowieta.

PS. Kohudosentti pyysi kieltämään Natalian.

18. maaliskuuta 2014

Jokerifanit: Pasila liitettävä Venäjään

Jääkiekkoseura Jokerien fanit haluavat liittyä osaksi Venäjää.

Jokerifanit lähettivät sunnuntaina julkisuuteen avoimen kirjeen, jossa he toivovat venäläisten puuttuvan jokerifanien epätoivoiseksi kokemaan tilanteeseen Pasilassa. Lähes koko jokerifanien vähemmistö on keskittynyt Pasilan seudulle runkosarjan aikana – playoffien aikana ei niinkään.

Rantapallojen keskeltä tavoitettu faniyhdistyksen puhemies Otto-Kari Jänes sanoo, että jokerifanien asema osana Liigaa on muuttunut "kestämättömäksi".

"Meitä on kohdeltu muiden suomalaisten lätkäjoukkueiden toimesta ikävästi jo vuosia. Vaikka olemme ostaneet isolla rahalla pelaajia, käyttäytyneet ylimielisesti ja naureskelleet muille, niin silti emme ikinä voita mitään tai ketään", Jänes valittaa.

Tunnelma Pasilassa on jokerifanien ilmoitukseen jälkeen kiristynyt nopeasti. Hämeenlinnalaisjoukkojen vetäydyttyä jatkamaan pudotuspelejä alueelle ilmestyi nopeasti kymmeniä liituraitaunivormuihin pukeutuneita, tunnistamattomia tasemiehiä. Länsi-Pasilassa sijaitseva Jokeri-tukikohta Hartwall Areena on jo käytännössä venäläisten hallussa. Itä-Pasilan statusta on hankala arvioida, sillä Itä-Pasila näyttää valmiiksi osalta Neuvostoliittoa.

Huhujen mukaan Jokereita itsevaltaisesti hjallinnut Harkimovits olisi yön pimeässä paennut helikopterilla Sipoonrantaan mukanaan urheilukassillinen tuohta.

Jokerien venäläismielinen johto ei ole halunnut kommentoida separatistisia pyrkimyksiä medialle, mutta tänään aamulla KHL-liigan toimitusjohtaja Aleksandr Medvedev lupasi Pasilan irtautumiselle Suomesta täyden tukensa.

"Da", Medvedev sanoi ja suuteli pellaavapäisiä lapsia sekä halasi lutusia koiranpentuja.
..................

Jokerien lähtöä Suomesta ei katsota hyvällä. Kaupunginjohtaja Jussi Pajunkissan mukaan Pasila on "jakamaton osa Helsinkiä", eikä se tule hyväksymään minkäänlaisia muutoksia olemassa oleviin aluerajoihin. Pajunkissa ei halunnut muistella ns. Sipoon Anschlussia vuodelta 2009. Tuolloin Helsinki liitti Sipoon lounaisosat yhteyteensä osana Metropoli-poitiikkaa.

Jokerifanit ovat kuitenkin jo ilmoittaneet, että Pasilassa järjestetään ensi sunnuntaina kansanäänestys alueen irtautumisesta Suomesta ja sen liittymisestä KHL:ään. Ennen vaaleja laskettujen äänten mukaan noin 97–110 prosenttia jokerifaneista kannattaa Jokerien ja Pasilan siirtymistä Venäjän helmoihin.

"Sitten kukaan ei enää kiusaa meitä!", Jänes huudahtaa. Sinisen zeppeliinin mukaan Venäjältä on luvattu Pasilaan tuntuvaa jääkiekollista tukea, muun muassa uudet äänentoistolaitteet, bliniravintola sekä 10 000 tanssityttöä.

Jokerifaneille kelpaisi tässä vaiheessa edes puolivälieräpaikka ja lämmin nakkimuki.

Vaalitarkkailijaksi on nimetty Jokerien taustapiruna tunnettu kohudosentti (The Dark Dosent) Johan Bätmän. Suomen akatemian mukaan Bätmän on "dosentti, jonka Helsingin yliopisto ansaitsee, mutta jota ei se tällä hetkellä tarvitse".

Juridisesti asia etenee niin, että Pasilaan kuuluvan joukkueen perätuhtomies esittää liittymistä Venäjän KHL-liigaan ja esittää asiasta laadittavaa salaista sopimusta. Tämän jälkeen KHL:n toimitusjohtaja informoi asiasta KHL:n liittoneuvostoa ja SM-liigan hallitusta. Tätä "pitäkää tunkkinne" -klausuulia on käytetty aiemmin menestyksekkäästi muun muassa Tsekkoslovakiassa vuonna 2011, kun Lev Praha liitettiin osaksi Venäjän liigaa.

Pasilan muut vähemmistöt eli rautatieläiset ja yleläiset ovat huolissaan, miten heidän käy Venäjän vallan alla. Venäläislähteistä yleläisille on vakuuteltu, että "miljardipiikki pysyy jatkossakin auki, kunhan Satuhäät jatkuu". Rautatieläisille on muistutettu, että Suomen ja Venäjän yhteisestä raideleveydestä pidetään kiinni jatkossakin.

Sininen zeppeliini seuraa Jokerien tilannetta aitiopaikalta. Kirjaimellisesti.

12. maaliskuuta 2014

Pohjalaiset itseironiapäivät päättyivät miestappoon

Pohjalaiset itseironiapäivät vaativat eilen yhden osallistujan hengen Töysässä. Isokyröläinen tilanomistaja Antti Ylä-Viitonen surmasi hansikaslokerostaan löytämällä astalolla jurvalaisen tilansomistajan Jocce Keski-Ketterän. Poliisi toteaa ironialla olleen osuutta asiaan.

Oman kertomansa mukaan tekijä oli sekoittanut uhrin itseironian tavalliseen ironiaan ja tirvaissut tätä kuolettavasti otsalohkoon, jossa huumori syntyy.

"Karsuutin tualla riisselimersulla Tuurin ravattisonnin kyläkauppahan, kun osu silmään että parkkipaikalla hiippaaloo joku epämäärääsen iroonisen näköönen henkilö", teon tunnustanut Ylä-Vitonen perustelee.

Pohjanmaan poliisi tutkii tapausta vaaran aiheuttamisena julkisella paikalla, sillä on selvää, että ilkiten mulkiten ironisoinnista aiheutuu vaaraa ainakin tekijälle itselleen. Poliisi muistuttaa jälleen, että itseironiapäiville osallistuvien on syytä itseironisoida selvästi, asiallisesti ja vain kilpailutilanteessa.
............

Pohjalaiset itseironiapäivät järjestettiin nyt 25:ttä kertaa. Kolmipäiväisessä tapahtumassa paikalliset kilpailevat siitä, kuka pystyy itseironisoimaan pisimmän aikaa yhtäjaksoisesti. Voimassa oleva ennätys on vuodelta 2007, jolloin eräs teuvalainen ite-yrittäjä jaksoi olla itseironinen huimat 2 minuuttia ja 47 sekuntia.

Itseironiapäivien elo on ollut kituliasta, ja se on kärsinyt jatkuvasti yleisöpulasta. Eräänä vuonna tapahtuma kuivui kokoon, kun pohjalaiset jäivät kotiin katsomaan Talonpojan rallin finaalia. Vuosina 1998–2002 paikalle saapui ainoastaan Teuvan suojeluskunta – mutta ei ironisessa mielessä.

Tämänvuotinen valitettava kuolemantapaus ei sekään ole ainut laatuaan. Vuonna 1997 eräs seinäjokelainen kilpailija erehtyi itseironisoimaan, että hänen kotikaupunkinsa hallinnollinen keskus on suunniteltu 700 000 asukkaalle. Mies menehtyi myöhemmin tapaturmaisesti jäätyään kolmesti oman leikkuupuimurinsa alle.
................

Mutta miksei itseironia innosta pohjalaisia?

Itseironiapäivien toiminnanjohtajan, teurastaja-karkkikauppias Jorma Iso-Alajorman mukaan laukeudella ollaan kyllä totuttu kääntämään puukkoa haavassa, mutta "enempi tosissaan". Paikalliset moittivat, että itseironiapäivien ohjelmisto on "köykäänen". Sanalla sarkasmi pohjalainen käsittää olevan jotain tekemistä peltoalojen kanssa, joten moni on poistunut paikalta pettyneenä.

Iso-Alajorma kertoo, että hameväenkin kanssa on tullut kahnausta. Pohjalaiset naiset eivät tavallisesti pidä siitä, että aikuiset miehet käyvät rimpsalla ironisoimassa. "Akat on heti marajamas isäntien perähän jos jotaki meinatahan sattiirisesti teherä", hän harmittelee.

Sekin pitää muistaa, että Pohjanmaalla pidetään perinteisesti suoraviivaisista kontaktilajeista kuten vapaussodasta ja tangosta. Sen sijaan ironisoinnissa oleellista on viileä älyllinen etäisyys. Siksi itseironiaa pidetään Pohjanmaalla tavallisimmin bolshevikkien salajuonena.

"Soon ironia kaiken pahuuren alaku ja juuri", Ylä-Viitonen tiivistää.

Pohjalaisia sapettavat ylipäätään etelästä tuodut modernit hapatukset kuten painovapauslaki, syntetisaattorimusiikki ja alle 99 oktaanin bensiini. (Pohjalaiset käyttävät mieluiten yli 100 oktaanin bensiiniä, sillä se on iso-oktaanista.) Kuten tunnettua, monet pohjalaisten näkemyksistä nousevat kumpujen yöstä, mikä on ironista (sic!), sillä pohjanmaalla ei ole kumpuja.
............

Iso-Alajorman mielestä perimmäiset syyt pohjalaisten itseironian inhoon löytyvät kuitenkin syvältä pohjalaisesta sielunmaisemasta. Pohjalainen sielunmaisemahan näyttää pitkälti samalta kuin pohjalainen maisema – matalalta ja yksitoikkoiselta.

Kuten tunnettua, se mikä muualla Suomessa tulkitaan luonneviaksi on pohjalaiselle hyve. Pohjalaiset mieltävät esimerkiksi oman avoimen v*****n "rehelliseksi suorapuheisuudeksi" ja sumeilemattoman itsekehun "totuureksi".

Tutkijoiden näkemyksen mukaan ihmisyhteisöissä, joissa "moon oikias, soot vääräs" ei tavallisesti ole psykofyysistä tarvetta itseironialle. Pohjanmaalla ei vain yksinkertaisesti ole kysyntää itseironialle tai muunlaiselle vääräleukailulle.

Haastattelun lopussa Iso-Alajorma ja Ylä-Viitonen muistuttavat allekirjoittaneelle, että Sinisen zeppeliinin itseironiapäivien kuvauksen on syytä olla myötäsukainen.

"Joissei tua plokikirjoottaminen lopu nyt justihinsa, niin mä tuun ja ammun sun MäcPuukkis Valametin haulikolla pillan päreiksi! Kuinka sä julukeet pitää nuan naurettavia sivuja netis?", Ylä-Viitonen huutaa varmuuden varalta perään. Ystävälliset miehet lupaavat kyyditä blogistin tarvittaessa itärajalle saakka.


Juttua varten pohjalaisten sitaatit on muutettu SUURAAKKOSISTA pienaakkosiksi luettavuuden parantamiseksi.

5. maaliskuuta 2014

Sukupolveni sodat

Ala-asteella minulla oli pieni punakantinen ystäväkirja, johon luokkatoverini vastailivat. En muista selvästi kuin kaksi vastausta: me 1980-luvun lapset inhosimme maksalaatikkoa ja pelkäsimme sotaa. Ajattelevatkohan nykyiset kahdeksanvuotiaat samoin?

Ukrainan kriisi palautti mieliin unohtuneita sanoja kuten geopolitiikan, alueluovutukset ja Krimin. Pelottavinta oli, että se palautti mieleen todellisen eurooppalaisen aaveen: suursodan.
............

Minun sukupolveni on kokenut monta sotaa. "The revolution will not be televised" runoilija-muusikko Gil Scott-Heron julisti, mutta sukupolveni sodat televisioidaan, twiitataan ja ladataan internetiin. Suora lähetys ei milloinkaan lopu. Luojan kiitos minun (suomalainen) sukupolveni ei ole joutunut elämään keskellä sotaa.

Melkein ensimmäinen sotani oli Iranin ja Irakin sota. Veimme tai haimme isäni kanssa mummiani kesäsiirtolasta kun radiossa kerrottiin sodan päättyneen. Muistan tämän todennäköisesti vain siksi, että mummi vietti kesät hassunnimisessä paikassa, Sinapissa.

Ensimmäinen sotani käytiin 1990-luvun alussa. Saddam Husseinin johtama Irak miehitti Kuwaitin, ja hetken empisen jälkeen laaja liittouma aloitti ilmasodan Irakia vastaan. Sotaa seurattiin tiiviisti kotona ja koulussa. Sota tuntui meistä vesseleistä vahvasti oikeudenmukaiselta – kelmi diktaattori Saddam sai kyytiä "isoilta pojilta". Hyvikset ja pahikset tunnisti toisistaan.

Meidän koulupoikien mielestä koko sota oli hurjan jännittävä ja näytti pahuksen hienolta! Vihreät valojuovat singahtelivat keskellä pimeyttä. Televisiokamerat hivelivät valtavia lentotukialuksia ja taivaalla kiitäviä, metallinhohtoisia hävittäjiä. Yhdysvaltain armeija julkaisi videopeleiltä vaikuttavaa materiaalia hyökkäyksistä. Kymmenien metrien korkeuteen roihuavat öljylähteet lumosivat sisäisen pikku pyromaanini. En muista nähneeni tippaakaan verta koko sodan aikana.

Mutta sitten kotiin tunkeutuivat Balkanin sodat. Yhtäkkiä ruudussa näkyi nälkiintyneitä ihmisiä piikkilanka-aitojen takana. Näkyi kaukaa kuvattuja autioita vedenottopisteitä, joden ympärillä oli valtavia verilammikoita. Ihmisiä näännytettiin leireillä, vietiin kylistä ammuttavaksi sorakuopille ja räjäytettiin kranaateilla keskelle toria. Luulen tuolloin ahdistuneeni ensimmäistä kertaa elämässäni siitä, ettei kukaan tee mitään estääkseen nämä kauheudet. Sota oli yhtä aikaa kaukana ja silti aivan lähellä. Tämä todella tapahtuu juuri nyt.

Vuosia myöhemmin käytiin vielä lyhyt Kosovon sota, josta jäi pieni mutta pysyvä arpi myös minulle. Eurooppalaiset valtiot olivat yhä kyvyttömiä toimimaan, vaikka uusia julmuuksia suunniteltiin puoliavoimesti. Paljon parjatut amerikkalaiset riensivät jälleen apuun. Ainakin Ranskassa ja Suomessa paheksuttiin, että "väärin sammutettu kansanmurha".

Ranskalaiset arvostelijat olivat asialla myös kun Yhdysvallat WTC-iskujen jälkeen hyökkäsi Afganistaniin. Kun amerikkaismediat tunnekuohussaan ihmettelivät "How dare they forget?", minun mieleeni ei palannut ensimmäisenä toinen maailmansota, vaan 1990-luvun raakuudet Balkanin niemimaalla. Miten me eurooppalaiset julkesimme unohtaa?
.............

2000-luvun sodat muuttavat kenet tahansa kyynikoksi. Ehkä jokaisen sodan pitäisikin tehdä meistä hieman kyynisempiä. Afganistanin ja Irakin sodissa on kuollut tuhansia ja taas tuhansia siviiliuhreja. Mitä enemmän tietää Somalian, Syyrian tai Libyan sodista, sitä vaikeampi on taistelevista (lukuisista) osapuolista erottaa niitä kuuluisia hyviksiä ja pahiksia.

Sotien lopulliset motiivit ja tavoitteet vaikuttavat sivustaseuraajalle toissijaisilta tai yhdentekeviltä verrattuna niiden aiheuttamaan suunnattomaan kärsimykseen ja tuhoon. Rajoja piirretään ja siirretään. Jossain taustalla tietyt etupiirit äkkirikastuvat, sillä sota on edelleen loistavaa bisnestä.

Jo suursodan uhka paljastaa maailmanpolitiikan ikiaikaiset, muuttumattomat totuudet. Paasikivestä pyyhitään pölyt.

Suuren maailmanpalon alkamisesta tulee heinäkuussa kuluneeksi sata vuotta. Mitä enemmän asiat muuttuvat, sitä enemmän ne pysyvät samoina.

3. maaliskuuta 2014

300 000 klikkausta, hei!

Sinisen zeppeliinin kausi alkaa olemaan taputeltu. 300 000 klikkauksen raja saavutetaan lähipäivinä.

Onko paha paikka, Sinisen zeppeliinin Johtava blogaaja?
"Ei varsinaisesti. Sain vain päällystakkini vetoketjun sillä lailla jumiin, että joudun ottamaan sen nyt pään yli pois. Odotas hetki."

Oletteko blogiinne tyytyväinen?
"En voi sanoa olevani tyytyväinen. Tekemällämme taloudellisella panostuksella ja nimimiestemme kynäilyllä pitäisi pystyä parempaan. Emme ole saaneet kaikkea itsestämme irti, esimerkiksi näitä chinchillankarvoja."

Siinä on muuten kumma lemmikkieläin.
"Kyllä, mutta vielä erikoisempi on australiainen lyhythäntäkenguru. Laitan sen tähän blokuvaksi, sillä ihmiset tykkäävät klikata söpöjen karvaturrien kuvia internetissä. Siis katsokaa nyt tuon veijarin ilmettä! Awwwww....."

Niin, tehän olette yrittäneet heruttaa viraalihittejä lähes pakonomaisesti?
"Kyllä, kyllä. Silti tietty iloisuus ja rentous on jäänyt puuttumaan. Klikkaava yleisö tunnistaa helppohintaisen viraaliuden tavoittelun. Tunnustan, että suosituimmat kirjoituksemme ovat olleet pelkkää halpamaista mediailmiöllä ratsastamista ja tökeröjä sanaleikkejä."

Arvostelijoidenne mukaan olette "idiootti apina" ja aiheutatte "myötä häpeää". Väititte myös, että Star Warsin ensi-ilta olisi ollut 1990-luvulla. Eräät saksalaislähteet väittävät teidän jopa menettäneen otteenne todellisuudesta. Miten vastaatte kritiikkiin?
"Ei minun tarvitse selittää teille mitään, senkin Tepsi-janari. Minä olen blogistanin vallesmanni."

Ainakin #kesänmaisteri taisi olla aikamoinen virhehankinta?
"Ehkä hänen ylemmän keskiluokan huoleton elämäntyylinsä ei purrut yleisöön kuten luulimme. Blogausten suosio jäi aika vaatimattomaksi. Toisaalta kilpailu life style -alalla on kovaa. Ei jatkoon."

Ja sitten menetitte taitoblogaajanne seuranhakupalvelu Tinderiin....
"En kiistä, etteikö lähes 50 000 klikkausta saavuttaneen kaverin lähtö olisi menetys, totta kai se on. Totuus on, että KIITOS Burger king -jonojen veteraanit -blogin kirjoittaja halusi itse lähteä emmekä halunneet olla esteenä hänen kunnianhimolleen. Toivomme hänelle kaikkea hyvää eli suttuisesti tribaalitatuoituja naisia ja nokkosihottumaa."

Mitkä ovat ensi kauden tavoitteenne?
"Mihinkään muuhun kuin miljoonaan klikkaukseen emme tyydy. Tarkoitus on ostaa Zepukkaan parhaat vapaana olevat blogaajat eli ainakin Kalastajan ex-vaimo. Upea eukko. Haluankin samalla kumota huhut, että lähtisimme Venäjälle blogaamaan."

Kumpi tapahtuu enemmin - Sininen zeppeliini saa miljoona klikkausta vai Suomi pääsee futiksen arvokisoihin?
"Maajoukkueella ja Zepukalla on sama peli-ideologia: hyvä peli, kiva peli, hyvä peli. Jos saamme positiiviset ja negatiiviset transitiot tasapainoon ja blogausasennon kuntoon, uskomme olevamme vahvoilla. Toki meillä on kovia haastajia, kuten mojonsa löytänyt Jussi Parviainen."

Kuinka monta kautta uskotte vielä leijuvanne?
"Viihdelegenda Jari Sarasvuo on leijunut ilman tuloksia jo vuosia eli periaatteessa en näe mitään estettä jatkaa pitkään. Mutta blogaus on kuitenkin henkisesti niin rankkaa hommaa, että ilman Zyrtec-D:tä ja Möllerin kalanmaksaöljyä ei tätä kauaa jaksa. Loukkaantumisiakin sattuu. Olen Sirpalle puhelinvastaavan välityksellä sanonut, että ainakin 'one more year'."

Mitä aiheita joudumme Sinisestä zeppeliinistä ensi kaudella lukemaan?
Ensi kaudella keskitymme asupostauksiin ja elämäntyyleihin. Luvassa on ainakin maisterin laihdutusvinkit, matkareportaasi pohjalaisten itseironiapäiviltä sekä juttu riihimäkeläisestä miehestä, joka aikoo rakentaa Guggenheim-museon paljain käsin. Alan kirjoittamaan myös jatkojuttua kielinatseista, sillä heidän kuulumisistaan on kyselty pitkin talvea.

Toisin sanoen ideanne alkavat olla aivan loppu?
Toisin sanoen.

Kiitos haastattelusta, Johtava. Miten päivänne tästä jatkuu?
Kiitos itsellenne, yt-neuvottelujen ahavoittama toimittaja. Teen kohta 1000 vatsalihasta ja lähden sitten Viikin eläinsairaalaan lastoittamaan ponin jalan.