Yksinäinen Betonihirviö etsii ystävää

Merihakalaisen kadun päässä seisoo neljätoistakerroksinen harmaa hahmo. Se katselee vaiti värittömälle Suomenlahdelle ja näyttää unohtuneen maisemaan kuin ihmiskasvoinen sosialismi gdanskilaiseen miestenvesaaan.

"Täällä Merihaassa tunnen kuuluvani joukkoon. Tiedän, että vaikutan kylmältä ja etäiseltä, mutta sisälläni roihuaa kaukolämmön tuli melkein 21,3-asteisena", Betonihirviö sanoo kuiskaten.

Betonihirviö, 42, on yksi maamme hiljaisista. Hän on niitä, joista Glorian koti ei kirjoita. Niitä, jotka eivät koskaan päädy MyScandinavianhome-blogin kuviin.

Betonihirviötä ei ehkä pinnata Pinterestiin, mutta ei Betonihirviö niin huomiosta välittäisikään. Silti se toivoo, että ihmiset arvostaisivat sitäkin ihan omana itsenään. Jokainen betonihirviö on kuitenkin oma yksilönsä, vaikkakin täysin samasta muotista.

"Eniten satuttavat ulkonäköön liittyvät kommentit. Ihmiset tuhahtavat ohi kulkiessaan, että pitikö tuokin tuohon rakentaa. Tunnen jatkuvasti huonoa omaatuntoa puutaloista, joka purettiin minun takiani. Varsinkin vihreät osaavat olla hirveän julmia. On meillä betonihirviöilläkin tunteet", se sanoo.
........................

Vaikka Betonihirviö vaikuttaa päälle päin yrmyltä, se on lempeä jättiläinen. Betonihirviön arki on ihan tavallista hirviön arkea, johon kuuluvat yöllisten kulkijoiden pelottelu ja DDR:läisen tunnelman luominen. Päivätyökseen Betonihirviö päivittää Helsingin Rakennusviraston Twitter-tiliä.

"Kehuvat hauskaksi, mutta en minä itseäni osaa sillä lailla hauskana pitää. Elämästä kirjoittelen."

Kotona Betonihirviö keittelee mateeta ja ratkaisee sudokuja. Hiljaisempina iltoina se surffaa Instagramissa katsellen kuvia WAU-arkkitehtuurista. Betonihirviö käy myös usein kuntosalilla, jossa se on elementissään. "Pidän harkoista, etenkin betoniharkoista."

Betonihirviö kertoo lukevansa paljon. Tälläkin hetkellä sillä on kesken kotimaista proosaa, Pirkko Saision Betoniyö sekä Eeva Joenpellon Vetää kaikista ovista.

Silti varsinkin syysiltaisin yksinäisyys vaivaa. Viime viikolla Betonihirviö osti kaksi lippua Architecture in Helsinki -yhtyeen keikalle. "Se vain, että kukaan ei halunnut lähteä kanssani kuuntelemaan yhtyettä. Mutta en minä valita, kukapa minun kanssani."

Hiljattain Betonihirviö laittoi Rakentaja-lehden Ystävää etsitään -palstalle ilmoituksen, jossa se haki uutta miljöötä tositarkoituksella. Se ei saanut yhtään vastausta. 

"Eivät nämä uudet asuinalueet tällaisesta pintakarheasta seitkytlukulaisesta piittaa, kukapa meistä. Nykyään on niin tärkeää, että julkisivu on kunnossa, vaikka minusta on tärkeintä, mitä on meidän jokaisen sisällä, vaikkapa hyvin kiertävä sisäilma tai toimiva pohjaratkaisu."

"Nykyään pitää olla väljyyttä ja valoa. Itse olen enempi sellainen tummien konttorien tulkki."

Oli Betonihirviö kerran kihloissa, mutta kihlat purettiin.

Avain yksin ei Betonihirviö sentään ole. Betonihirviön paras ystävä Neukkukuutio asuu vuokratontilla Vuosaaressa, mutta Betonihirviön tulee harvoin piipahdettua siellä, sillä "tässä iässä ei oikein paikat tahdo enää kestää". Tutun myyrmäkeläisen Itsemurhayksiön kanssa Betonihirviö käy silloin tällöin heittämässä pubitikkaa.

"Vaikka harvoin sitä tulee tauluun osuttua", Betonihirviö sanoo.
.........................

Viime aikoina Betonihirviön terveys on temppuillut. Kuntotarkastuksessa selvisi, että putkistoista kuuluu rohinaa, ja Betonihirviön pitäisi lopettaa sisällä tupakointi.

Hirviön mielen vetää apeaksi, että niin monia vanhoja tuttuja on jo poistunut ympäriltä.

"Melkein joka päivä lehtiä lukiessa näkee, että taas tuttuja saneerataan. Ajan hammas ei säästä ketään. Olen minä sille Saurillekin öiseen aikaan soitellut. Sanonut vastaajaan, ettei meitä kaikkia 70-lukulaisia tarvitsisi purkaa. Mutta ei hän ole minulle takaisin soittanut. Kukapa minulle", Betonihirviö tuumii.

Mitä Betonihirviö haluaisi sanoa lukijoillemme 1970-luvun elementtirakentamisesta?

"Ei minun ajatuksillani ole sillä lailla väliä, mutta jokainen talo on laulun arvoinen. Jokainen talo vain elää hetken sen, sen minkä kaupunginvaltuusto on hälle määräävä."

Hetken aikaa näyttää aivan siltä, kuin Betonihirviön kivikasvoille olisi kirvonnut kyynel, mutta luultavasti kyseessä on vain kosteusvaurio.

"Surullista kyllä, moni minun ikäiseni betonihirviö odottaa enää vain sitä puskutraktorin pusua", Betonihirviö päättää ja tuijottaa meren yli Viroon, jossa niin moni yksinäinen kohtalotoveri seistä jököttää paikoillaan suolaisen tuulen ahavoidessa niiden rosoista, hiekkapuhellettua pintaa.

Nyt kokataan nyhtömuumia!

Näin syksyllä käyskentelen luonnossa ja ammuskelen pörröisiä elukoita kuoliaaksi. Tai eivät ne kaikki välttämättä kuole, osa vain silpoutuu hirvittävällä tavalla ja jää kitumaan pöpelikköön. Ja joukkoon mahtuu selviä haveritappoja. Skeet-treeneissä olen rei'ittänyt useammankin ohi leijailleen liito-oravan. Mutta mitäs tuosta, itätuuli tuo niitä rajan takaa läjäpäin lisää.

Koska sorsastus ja karsastus eivät sovi yhteen, metsästän mieluiten suurriistaa. Tämän syksyn ehdoton ruokatrendi on muumi, joten hipsterimetästäjä jättää hirvet hakkuuaukion reunaan ja suuntaa pyssyn piipun kohti Muumilaaksoa. Muumilaaksoon on helppo päästä, koska sitä ei lukita yöksi.

Muuminmetsästys alkaa virallisesti 14.8. ja päättyy kun Nuuskamuikkunen lähtee etelään. Muumeja metsästetään joko loukuttamalla tai ampumalla. Peikot syövät tavallisesti lihaa (ks. esim. Hobitti, 1937 tai Peer Gynt 1867), mutta muumit syövät lähinnä pannukakkua. Siksi muumiloukkuun jätetään houkuttimeksi perus pannaria (ahvenanmaalainenkin versio käy), joskin osa muumeista on erittäin persoja palmuviinille ja pelikorteille. Lehtimetsän siimeksessä piilottelevat muumit löytää myös kysymällä Haisulilta neuvoa.
.............

Itse kaadettu muumi on eettistä lihaa, joka päihittää maullaan ja suuntuntumallaan kauppojen valmismuumituotteet mennen tullen. Mikään ei suretakaan gastroentusiastia niin kuin kylmähyllyjen vakuumiin pakattu muuminliha. No, ehkä sodan jalkoihin jääneet palestiinalaisorvot, joilla ei ole mitään toivoa paremmasta.

Muumin liha maistuu maanläheiseltä ja riistaiselta, ja se on varsin rasvaista. Ehkäpä lähin verrokki sille on villisika tai hemuli. Muuminliha on tietenkin luomua, joskin varttuneemmat muumikoiraat eli muumipapat käyttävät kemiallisia piristeitä kuten nikotiinia, viskiä, öhöm-teetä tai LBJ-pillereitä. Näistä jää ikävä sivumaku lihaan, joten metsällä kannattaa tusauttaa nuorta muumia.

Asiansa tunteva kokki käyttää koko muuminruhon. Muumin mureimmat osat ovat kyljysselkä (kyljykset, kyljysrivi eli karree, selkäpaisti, fileet) ja kinkku, josta saadaan paistit (sisä-, ulko-, kulma- ja paahtopaisti). Vähemmän mureita osia ovat taka- ja etupotka, lapa (kokonaisena myös nimenä piknikpaisti), etuselkä (luuttomana kasleri, luullisena mm. talouskyljys), kylki (mm. luullinen tai luuton paahto- eli grillikylki ja pekoni) sekä kuve ja kaula, joita käytetään keittoihin, muhennoksiin, karjalanpaistiin, kääresylttyyn ym. Jauhelihaksi sopivat kaikki yllä mainitut ruhon osat. Muita käytettäviä osia ovat siansorkat, potka ja pää. Muumi sopii myös suolattavaksi ja savustettavaksi. Muuminnahasta voi valmistaa näppärästi vaikka Muumi-laukun.



Huippukokki K-kaupan Väiski laati Sinisen zeppeliinin lukijoille herkulliset muumireseptit:  

Pulled moomin eli nyhtömuumi 

Nyhtömuumi on suolaliemessä liotettua, uunissa pitkään kypsytettyä muumin kasleria tai lapaa, joka on kypsänä niin mureaa, että sen voi repiä suikaleiksi pelkällä haarukalla.

Ota muumi huoneenlämpöön noin tuntia ennen paistamista. Yhdistä kaikki mausteseoksen ainekset. Hiero mausteseos tasaisesti muumin pintaan. Nosta muumi kannelliseen uunivuokaan tai peitä vuoka alumiinifoliolla. Kypsennä 110-asteisessa uunissa 5 1/2–6 1/2 tuntia, kunnes muumi on todella mureaa. Käännä uunilämpö pois, ja anna lihan vetäytyä jälkilämmössä tunnin ajan. Anna muumin jäähtyä hetki. Nyhdä muumi pienemmiksi paloiksi leikkuulaudalla kahdella haarukalla riipien. Sekoita lihasuikaleet paistoliemeen. Lisää halutessasi hieman valmista BBQ-kastiketta, jotta saat lihasta mahdollisimman mehevää.


Savustetut nuuskamuikkuset

Perkaa Nuuskamuikkunen. Katkaise pää ja vedä sisälmykset pois. Lado Muikkunen karkean suolan kanssa kerroksittain suolaantumaan huoneen lämpöön. Laihalle Muikkuselle 10 minuuttiakin riittää. Pyyhi Muikkusesta suolakiteet pois. Lado Muikkunen savustuspöntön ritilälle. Laita pohjalle leppälastuja, katajanoksia ja sokeripalat. Nosta ritilä keskitasolle. Sulje kansi ja nosta savustuspönttö nuotiolle. Muikkunen on valmis 15–25 minuutissa. Varo, ettei nuotion liekki ole liian kuuma: pienet Nuuskamuikkuset kuivuvat helposti.


Nipsua talon tapaan

Nipsu on periaatteessa tuhoeläin, jonkinlainen kengurun ja näädän risteytys. Silti Nipsusta saa pienellä vaivalla herkullisen välipalan vaikka seinänaapurin erivärisille lapsille. Ohje: Ruskista kuutioiksi leikattu Nipsu kevyesti paistinpannullavähäisessä öljyssä. Laita esikypsennetty Nipsu ja kuoritut, lohkotut perunat uuninkestävään astiaan. Lisää pataan runsaasti valkosipulia, tomaattimursketta ja soijakastiketta mauksi ja suolaksi. Mausta vielä basilikalla. Anna Nipsun hautua uunissa miedossa lämmössä. Nautitaan Tuutikin kanssa.