Joulurauhanpuristus 2 (Sisälttä selkket ohjet ihmiskunnal)

Huomenna, jos Jumal...

Jaa eimunt täsä mää ny ole! Suaran lähetyksen täst Arvinpuiston WG Wokist. Mä otin jälle numero 14. Hyvi pöperöi he kokka sopuhinta. Eikä eläimi o tapettu yhde yhtäkänt.

Mää tuli taas julistama perinteise vaihtoehtose joulurauha. Mä miättisi oike tosissani tosa Nurmisulosel kaffetelles, et mitä mä tänä vuan teil saarnasisi. Sit mä kekkasi, et mä kuitta ensi tämä vuade huanot uutise, sit hyvät uutise ja lopuks mä anna elämäohjei.

NIIN PAL KAIKKE.

Meil henkises pääkaupunkis bruukata sano, et elämä o se mitä tapahtu Heidekkeni ja Perttalan välis. (Ja se mikä tapahtus Lynis, jää Lyni –  mut siit toisel kertta.) Tänä vua tuntus kyl, et oltti kokona Perttalan päädys. Bowie kuali. Prince kuali. Coheni kuali. Muhammed Ali kuali. Oikeusvaltio kuali. Dylani kuali. Jaa et mitä sää sanosi? Tualt joku huru-ukko huutta naapuripöydäst et Dylani onki viäl henkis. Hänt ei o vaa näkyny missä.

Niinpal jengi kuali, et välil ku aamul heräs ni ekaks miätti et ketä mahta tänäpä heittä lusika nurkka. Ei sekä ihmise sialul eetwarttii tee. Hyvän pualen tiätty se, että Turu Sanoma oliva koko vuade tavallist paksumppi. No, vähä musta huumori tähä väli!

Yks allekirjottane hyvä kaveriki haudatti kesäl. Terve mies lähti suitsaitsukkela. Nämä o kuulkka vakavi paikkoi entisel Puuteri-nuarel. Sitä tuntte itteki olevas kualevaine, vaik o mite friskis kunnos ja rautta nouse penkist. Pitä ruvet syämä enemmä näit mifui ja tofui ja vähenttä sokrun käyttö. Et jättä parit piispanmunki välist ja teke vaik etunojapunnerruksi. Mut mittä joogihommi ei ruveta tekemä, semmone o okkultismi.

Et ittest pittä jokase hualehti. Ja olis kumminki kiva nähdä alkava juhlavuosi. Nimittäin reformaatiost tule kuluneks täydet 500 vuotta. Ja ei sunkka mikkä muu ko Turku o Suame aino reformaatiokaupunki! Jaa ette te sunkka luullu, et mää tarkottasi Suome 100-vuotiskekkerei. Juhlika sitä sit keskenänne 400 vuade pääst. Vähä mittasuhteit, hei!

EI MUT MIHI MÄ JÄI?

Muit ikävi uutissi oli et Lähi-idäs soditta ainava. Oikke tiädä et mitä he laittava sinne juamavetten ku aina pittä tapella. Ja kyl sitä turkulaisen tiätä, jos juamavette on jottai laitettu. Enne kraanavesi maistus joko ruumiilt tai ruastelt, mut nykysi se on paremppa. Toki allekirjottane taloute haeta kylpyvesiki Piispanristin lähtelt.

Ja sit o tämä Trumppi, oikke tiädä mitä uskaltas sano. Mää nii tykkäsi siit tummapaahtosemmast Barryst, mut tämä uus kaveri o kirkka oranssi ja puhu iha hullui. Mää näe kaikis ihmisis hyvä, jopa runosmäkeläisis, vaik he o järjestäe mulkku sakki. Mut täst Trumpist o vaikke sano mittä kiva.

Tavallas Trumpis o se sama vika ku kauhia mones tavallisessaki ihmises. Et miks olla kiukkusi ku ampiaise elokuu helttel? Ylipäätäs ihmise puhu toisilles ni rumasti. Ja moni viäl ilman länssmurret – se vaati jo silkka paha tahto. Ja tual internetis riitassi kaheleit vast onkki. Semmosi ku luuleva ite keskustelevas ja olevas kauhia moraalissi, mut oikesta he vaan solva toisi ja ol ylimiälissi muit kohta. Sen taki määki lopeti kaik somehommat jo viime kevän. Nykyä mä kattele netis vaa livekuva Turu Satamast. Rauhotta kummast, ku välil näke silkkiuikui.

Aina pittä käyttäyty sivistynest, se o meil turkulaisil jo äidinmaitos. Et sää missä Börssi pöheikö tiskilläkkä voi kui tahas mellasta. Sama se o siäl tiado valtatiälläki, minne moni o kyl lähteny mopoautol liikkel.

Mä näkisi nii, et liian monel o nakkimuki nuri. Niinku iha pysyväste. Enneaika jälkipelit pelatti Amarillos, ja kaikil jäi hyvä miäli illa päätteks vaik vähä närästiki aamul. Nykyä olla koko aja kiukkusi jostai, ain joko kutitta tai vihlo.

ET KYL MÄÄ VALLA IHMETTELE.

Mut ilosemppi asioihi. Allekirjottane hyvä ystävä saa muksu ens vuan. Siit mä ole kauhe ilone. Mut kuha nyt tulee nätti kakara eikä mikkä tyypillinen suamalaine rääpäl. Kukka ei tykkä rumist lapsist, oli ne omi tai muitte. Onneks ne o yleensä muitte. Mu oma kakarat näyttä ainakin suara ku josta saksalaisest muromainoksest. Tähä väli mä sano, et mul o pelkästä hyvi kokemuksi saksalaisist.

Tepsiki o kolmantten liikas. Mä e o nähny niin ilost Hantta Virta mone vuatte. Hymyile ko Naantalin aurinko.

Ja käykä vilkasemas vaik tilastokeskukse atk-sivuilt mite hianosti meil Suames kumminki mene. Siäl o piänel präntil isoi asioi. Emmä pal mittä tiädä, mu sen mä tiädä, et ei me ni köyhi olla, ettei me kettä voida autta. Et vähä solidaarisuut kehi, hei!

Itäharju Prismaa mä halun kans kehu. Levet käytävät ja kaik herkut käden ulottuvil ja ain saa kassatytölt hymyn. Mä melke väittäsi, et ihmine on onnellisimmillas Itäharjun Prismas. Mä sanosisi, et kaik rauhanneuvottelu pitäs käydä Prismas. Plus heil o hyvä tuaretiski. O fisu ja simpukka. Mun nuoruudes muute simpukkaravintoloist ei saanu simpukoit vaan benssa ja wiininleiket. Ja autopesu, jos oli menos hakema rouvakokelast Hirvesalost. Ei sinne rikkaitte resortti kehdannu kurvat pihaa likasel autol.

EI SUNKKA MUN JOTTAI VIISAIT PITÄNY SANO.

Jaa mää rupesi kuitenki juaruma vaik mä lupasi ittelleni et tänä vua mä pysy prikulleen asias. Mut tämmöst se on ku innostu omas asiassans. Seuraavaks tuleva sit selkket ohjet ihmiskunnal niinku mä kerta lupasi. Olettekste viäl fölis vai menittekste jo rusinaglögil?

Et täl kerta mu joulurauhanpuristus mene tämmöttis:

Hualehtika toisistanne niinku hualehtisitte omist kotiavaimistanne.
Käykä enemmä museois ja Kaskikses syämäs.
Tavakka torikaffel useammi.
Kävelkkä jokivart pitki ilma et nenä on kiinni älypuhelimes.
Kattelka kauneut ympärillän.
Olka kiitollissi kaikest mitä o. Kaikil o jottai kumminki.
Älkkä vihakka kettä tai mittä, paitsi semmosi takkei, mis vetoketju jää aina jumi.
Syäkä suklaat tai salmiakki riittäväst.
Menkä Ruissalo piknikil.
Bailakka Dynamos ainaki kerra vuodes.
Kiivekkä kaikil Turu seittemäl kukkulal kesäl. (Roomaki lasketa, jos ei Turku pääse.)
Pirauttaka toisillenne tai lähettäkä vaik postikortti jos ei niin jutut sil hetkel.
Rakastakka vähä enemmä noi yleisest.

Herranjumala, täsä melke liikuttu omist sanoist! Ei sekä mikkä terven merkki ole. Jaa ei mut nyt mä lähe hakema aladoobi viäl hallist. Ei joulu ol mittä ilma aladoobi. Ei sunkka täsä sit ihmeemppi, elos olla tämäki vuade jälkke.

Joulurauhanpuristus

Huomenna, jos Jumal...

Niinku huomaatte, tääl toril sata ku Esteri persest ja Tuamiokirko kuusiki o vinos. Onk toi Kuusistost vai mist te ton kräki hankitte? Ei mut mennä suara asia, mitä mä täsä oike jaarittele!

Mää tuli tänne julistama perinteise joulurauha kaikil sote-alueil asuvil, mut nyt o kuulkka isämmaan asiat niin päi Brinkkala et pitä avata sanane arkku oike hualel. Tiädättekste oike rintapiälest otta ku ajattele tätä Suame nykyst meininki. Suurlähettiläiden Jussu sanosi, et "olen niin onneton ei autossani ole edes nastoja talvella". Mut emmä onneto ole, mä ole tuahtunu!

Emmä mittä paljo tiädä, mut semmä tiädä, et ei ennen tämmöttös käyttäydytty ku ny. Roikuta netis ja kaduil ja huudella kamali asioit viarail ihmisil. Käydä kimppu tai solvata mukamas sananvapauden nimis. Älynvapauden nimis siis solvata eikä mittä muuta. Tuntu, et kukka ei häppe enä mittä.

Aijemmi suomalaisi ääriliikkeit oliva kylmiltäs tehty kärrynpyörä ja pukkihyppely keske ala-asten liikuntatunni. Misä vaihes me ruvetti viskelemä polttopulloi lapsi päi? Enne luetti rauhas Alastalo salis. Ny jokasel o astalo salis.

Semmostaki o sattunu, et jotku mörripäät ova uhkaillu Punasen ristin vapaehtosi ja huaritellu Lucia-kulkueen tyttöi ku he olivat käyne vastaanottokeskukses. Mä ole ku klapil päähä lyäty – onk siäl viiminenki ponttoni irronnu järje laiturist? Meil Turus laiteta tommosii mulkukkii pari kerta föri köli alt tai pudotetta hetkeks Halistekoske jäähtymä. Mörripäät, äitillenne täs pitäis soitta ja hän pesis teijä suunne saippual. Mite täs tämmöttis pääs käymä?

KYL MÄ NIIMPAL IHMETTELE.


Mää kerro tähä väli tunnelma keventävä jutun joulukuu alust. Ittel ku tapahtu, niin tiätä et se o suurimmaks osaks totta! Kato mää osti Humalistonkadult perinteise Partiolaisten joulukalenterin semmoselt ylikasvanelt yrmylt sudenpennult. Mee sit koton frouvan kans ihmeteltti, et kui joka luukust paljastu vääriperi piirretty hakaristi. Ei maar, mä oli menny ostama Katupartiolaiste kalenteri! Kyl mä sen sano, et jos sä ruppet aikune ihminen tämmösi natsihommi harrastama, ni opettele ny edes hakaristin sakarat oikke.

Täsä vaihes paikal olijoil semmonenki sivuhuamio, et Yleisradion poja lähettävä tämänki shoun maa itäisinkki osii, nii et älkkä kaivako hampaitte välei ku kamera käy. Päätyvä uutissi viäl teijä suunpiälist roikkuva rukolat. 

ET SANS SE.


Maailmas on kaljupäit, rättipäit, vatipäit, kikkarapäit ja tyhjäpäit. Yhrel on vähä enemmä plankki naamas ku toisel, ja kolmannel on atooppisi läikki. Muistaka, et se on silti ihan sama, minkä värinen pläsi kenenkin peilist takas tuijotta. Se merkka, et mitä siäl naamavärkin takan on. Et onk siäl pelkkä aladobi vai aivojaki joukos.

Vaik emmä ittekä ulkomaalaisist niin välitä, salolaisekki o jo riittävä kummallisi mun makku. Ulkomaalaiset, he päihittävä meijät jalkapallos ja renenssanssitaites ja syävä raaka kalaa ja levä. Mimmone ihminen laitta kaisla ruokkansa?

Mummiälest kaikkie pitäis pysy lähtökohtasest omas kotonas, mut joskus voi tulla semmone paikka ette, et pitää pakat kimpsut ja kampsut suitsaitsukkelaan ja lähte karkku. Mää sanosi, et jos o hätä niin kaveri auteta, ja jos ei o hätä, ni sit laiteta töihi. Et sää voi ruveta valla uunipankol makkama ja sanoma et Naantali kaupunkki hoitta. Vaik hyvi he hoita.

Sen nyt tiätä kaikki, ettei me kaivata tän mittä ajatollahei, meil on jo Jortikka ja Tami huutamas kaikke hulluu. He ova muute molemmat kauhia mukavi miähi kaukalo ulkopualel.

Ja pidetä siitäki säännöst kiinne, että puhuta ja kosketa naisi vast ku he antava luva. Yleisesti mää neuvo, et kannatta vaa odotta kärsivällisest Uittamon laval niit hitaamppi piisei, sillo hameväki ol herkimmilläs.

Olettekste muute huamannu, et Turun Sanomis o färisivui nykyä? Viäk se sit kuiteki hiukan syrjä itte asiast ku o kirjava ku kasvitieteellises museos toukokuus? Eiku taas mä lipesi aihe viärest.

ET TÄMMÖTTIS.


Antaka mul anteks jos mä ole vähä pitkäsanane, mä otin pari etupainotteist aperitiivi Raatihuanel enne ku mä tuli tänne Brinkkalan parvekkel mikin varte. Siin oli minä ja Jethro ja Kipru ja Keskisen Essi ja Agricolan haamu ja ketä meit ny olika. Jollai oli Lola kainalonpiäles. Mut en mää huppelis ole mää ole liikuttunu mu omist sanoist.

Sit viäl tuli miäle, et aiva liika o tänäki vuan puhuttu siit mitä siäl viltin al kukaki kenenki kans puuha. Suomes o susi ja susiparei ja yksinäisi susi, mut vaa näis viimesist o muutamat oikest vaarallissi. Ihmisil o tual haaruksis semmosi osi, et ne sopi yhte vaik mite päi, ja reiki meil o jokasel riittämi. Et ei se ol mikkä iso juttu. Isompi juttu o se, miten me kohdella toisiamme.

Lukeka vaik Lauri Viida Moreeni nii tiädätte, et miten kansakuntta oike rakenneta. Talo kerrallas. Mittä hyvä ei olla ikinä saatu aikka taloi, kirjoi tai ihmisi polttamal. Luulis edes et o sen verra järkke pääs, aikuisel ihmisel.

EI MUT MISÄ MÄÄ NY OLE?


Kaikest täst paasaamisest hualimatta mä haluan päättä tämänki puheen korkea nuatti. Vaik nyt o synkkä ni muistaka, et Myllytunneli pääs o aina valoo. Ja nyt siäl o myös ehjä siltaki, et ei tilanne o millä lail toivoto. Ei se mikkä hyväkä kyl ole.

Noin yleisesti mä neuvosi, että rakastaka enemmä toisianne ku itteäne ja opettaka mukulanne olema Dennikses hiuka hiljempa. Kattokas ei vihaminen ol yhtikäs mittä. Vahvan ei tartte vihata: Ei Bull Mentula viha, eikä Suanenjoe Markku viha. Vahva uskalta olla oikeudemukane ja autta piänemppäs. Semmosi mää kutsun sankareiks.

Ei mut NYMMÄ toivota Arrrmorikast vapahtajan juhla teitil! Vapahtajal mä tarkota Saku ja Mikko ja hyvi piänt Jeesus-last. He vapahtava meijät synneist. Vaiks kyl niit syntei tule sit taas tehtykki viimestä Deepeeteeälläs. Toivoteta täte kaikil kaupunkilaisil, kaarinalaisil, suamalaisil ja jopa raisiolaisil hyvä joulu. Juaka klöki ja poimika liämest pois kellumast rusinat, sitä varten se lusikka siin o fölis.

Tämä vuasi o ollu vähä tämmöst ikävä aikka, mut puristetaan silti yleinen joulurauha tähä loppu vaik väkisi!

Ja aiva vihoviimeseks toivoteta kaupunkin asukkailla tiätenki oike lystikäst joulu. Täsä mun asiat suuri piirtei oliki. Nyt saa laitta hatu takas päähä. Täst voi sit itte kukaki jatka vaik Lyni tai Typpihappopileisi. Och samma refereras i flerljud av Kaj Kunnas, kun tämä ny on kummiski kakskiäline city.

Pienen pieni joulublogi

Jouluna vuonna 1914 tapahtui jotain merkillistä. Loppukesällä alkanut ensimmäinen maailmansota taukosi osapuolten yhteisellä sopimuksella. Tykit ja kiväärit vaikenivat pariksi päiväksi. Julistettiin joulun aselepo.

Sitten tapahtui jotain vielä merkillisempää, tai niin tarina ainakin kertoo.

Rintamalinjan pätkällä lähellä Hollannin Emmedingeniä eräällä brittisotilaalla oli mukanaan jalkapallo. Hiljaisuuden laskeuduttua englantilaiset sotamiehet nousivat varovasti juoksuhaudoista ylös mutaiselle, kranaattien möyhentämälle taistelukentälle. Laukaustakaan ei ammuttu heitä kohti. Sitten miehet laittoivat pystyyn pienet pihapelit.

Piikkilankaesteidensä takana saksalaiset katselivat kummissaan brittien touhuja, kunnes rohkaistuivat esiin poteroistaan ja liittyivät mukaan peliin. Päiväksi viholliset lakkasivat olemasta vihollisia. Päiväksi sota oli ohi.

Pelin jälkeen polteltiin tupakit – kielimuuri ei ole ollut koskaan esteenä yhteiselle tupakkahetkelle – ja sotilaat palasivat ei-kenenkään-maalta takaisin savisiin monttuihinsa. Joulun aselevon jälkeen maailmansota jatkui vielä neljä pitkää vuotta ja vaati miljoonien nuorukaisten hengen.
.........................

Kaikista kuulemistani joulutarinoista kertomus joulun 1914 jalkapallopelistä on se koskettavin. Sen sanoma ei ole uskonnollinen sanoma (missä mikään jumala voisikaan olla olemattomampi kuin sotatantereella), eikä läyhän kulutuskriittinen.

Mutta silti tarinassa on kaikki joulun tärkeimmät ainekset: rauhaa, valoa ja toivoa.

Mielikuva vastapuolten rivisotilaista pelaamassa jalkapalloa rintamalinjojen välissä on kutakuinkin pasifistisin kuva, jonka ihmiskunnasta saattaa edes keksiä. Se on myös syvästi inhimillinen omassa mustassa absurdiudessaan. Onko lopulta mielettömämpää pelata jalkapalloa keskellä sotaa vai sotia jalkapallo-otteluiden välissä? Miksi ainoa järjellinen, inhimillinen teko kaiken tuon ihmishenkien haaskaamisen seassa tuntuu meistä kummallisemmalta kuin tappaminen?

Entäpä joulun valo? En keksi sille parempaa määritelmää kuin että yhtenä vuoden ja ihmiskunnan pimeimmistä hetkistä pahimmat viholliset ryhtyvät leikkimään keskenään. Jos nämä tavalliset miehet pystyivät kaiken vihanpidon ja silmittömän väkivallan jälkeen sellaiseen, ehkä ihmiskunnalla on sittenkin vielä rahtunen toivoa. Tai ehkä niin kauan kuin on jalkapalloa, on toivoa!

Tuosta jalkapallopelistä on kulunut sata vuotta, eikä sota ole kovin kaukana Euroopasta tänäkään vuonna. Silti jokainen sota loppuu joskus. Maailmansota, sota Krimillä tai sota Syyriassa. Tämän vuoden pimein päivä oli eilen. Tänään päivä on jo kaksi minuuttia pidempi. Maailmalla on taas enemmän valoa, enemmän toivoa.

Entä miten matsissa lopulta kävi? Saksalaiset voittivat 3-2, kuinkas muutenkaan.


Sininen zeppeliini toivottaa kaikille rauhallista joulua. 

Jouluihminen on kardemumman tuoksuinen natsi

Klassinen joulutervehdys.

Ruotsissa paljastui hiljattain, että joulutortut ovat natsitorttuja (katso kuvat). Tortun pintaa raaputtamalla esiin nousee muitakin järkyttäviä tosiasioita joulusta.

Herää kysymys, onko joulu tosiasiassa vain peitelty yritys kansallissosialistaa ihmisiä? Sininen zeppeliini paljastaa nyt joulun ja kansallissosialismin aatteellisen kohtalonyhteyden.


FAKTA: Sekä joulu että kansallissosialismi tulevat Saksasta.
Suurin osa jouluperinteistä ja natsiperinteistä on keskiluokkaista saksalaista alkuperää.

FAKTA: Joulun huomioväri on punainen, natsismin huomioväri on punainen.
Vertaa esim. joulupukin nuttua ja natsilippua. Musta, punainen ja valkoinen toistuvat joulun ja natsismin värimaailmassa.

FAKTA : joululauluissa ja natsilauluissa lauletaan valkoisesta ylivallasta.
"I'm dreaming of a white Christmas / Just like the ones I used to know". Lisäksi monissa joululauluissa viitataan salakavalasti Saksan armeijan etenemiseen. Esimerkiksi klassikoissa Reippahasti käypi askeleet ja Tiptaptiptap kuulee herkällä luennalla selviä kaikuja saksalaisen armeijan saappaiden jylhästä pauhusta. Sokeltavan filosofin Slavoj Žižekin mukaan kyse on "joulun kätketystä perversiosta".

FAKTA : Asioiden merkitseminen daavidintähdellä.
Kuuset merkitään tähdellä. Juutalaiset merkittiin tähdillä. Tämä on väärin! Kaikki puut ovat yhtä arvokkaita (no, ehkä ei haapapuut), ja kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Sillä emmekö muka vuoda samaa verta? Emmekö me muka tunne samoja tunteita?

FAKTA : Meil' himmeli, heil Himmleri.
Tämä ei voi olla sattumaa.

FAKTA: Molemmissa ideologioissa ollaan sairaalloisen kiinnostuneita valtakunnista.
Tuhatvuotinen valtakunta / rauhan valtakunta, anyone?

FAKTA: Jouluna on pakko puuhata kaikenlaisia asioita, koska joku auktoriteetti (äiti, vaimo, tuntematon sukulainen) niin vaatii.
Jouluihmiset ovat kardemumman tuoksuisia natseja: Pitää siivota, ostaa lahjoja, lähettää kortteja, käydä tapaamassa pissalta haisevia vanhuksia ja ajella ympäriinsä rumassa, kutittavassa lahjavillanutussa. Missään vaiheessa tätä hyörimistä ei saa kyseenlaistaa. Natsitkin sanoivat sodan jälkeen, että "me vain tottelimme käskyjä".

FAKTA: Korttien keskeinen asema molemmissa ideologioissa.
Joulukortteja suositumpia ovat nykyään vain natsikortit.

FAKTA: Niin joulupukin kuin natsien organisaatio on huippuunsa viritetty valvontakoneisto.
Molemmat väkivaltakoneistot perustuvat ajatukselle, että niillä on oikeus kytätä kansalaisiaan ja pitää heistä salaisia nimilistoja. Joulupukin Gestapo-miehet tarkkailevat salaa "kilttejä" ja "tuhmia" lapsia, eivätkä kansalaiset pääse tarkastamaan mitä tietoja heistä on kerätty rekisteriin. Sekä natsit että joulupukki luottavat urkinnassaan myös ilmiantoihin ja pelotteluun.

FAKTA: Sekä joulu-ihmiset että natsit ovat innokkaita käyttämään uuneja.
Anteeksi.

FAKTA: Joulun alla julistetaan rauhaa, mutta viimeistään tapanina tapellaan.
Hitlerkin vakuutteli rauhantahtoisuuttaan sudeettialueet saatuaan, mutta kuinkas sitten kävikään.

FAKTA: Tuottavuus perustuu pakkotyölle.
Kirjailija-kuvittaja Mauri Kunnaksen propagandistisesta suurteoksesta Joulupukki (1981) saa käsityksen, että tontut työskentelisivät ilomielin joulupukille. Tosiasiassa onnettomat tontut on kerätty suuriin leireihin ("pukinpajaan"), jonne kukaan ulkopuolinen ei pääse. Siellä tontut puurtavat pitkiä päiviä nikkaroiden ja kooten asioita ilman toivoa palkasta saati vapaudesta. Soittaako mitään kelloja? 

FAKTA: Juutalaiset eivät vietä joulua.
Heillä on hanukka.
...............

Lopuksi toivotetaan blogin kaikille lukijoille riemullista joulujuhlaa.

Maailman kautta, kuljemme laulain – 9 parasta joululaulua

Sinisen zeppeliinin matruusit ovat asiaankuuluvalla hartaudella valinneet yhdeksän parasta ja keskenään sopivasti erilaista joululaulua.

Mukaan mahtuu muutama ralli, mutta maailman turuilla seilaavaa miehistöä liikuttavat vuodesta toiseen vakavammat joululaulut.


9. Hei Tonttu-ukot hyppikää. Joululauluista maanisin, mikä oikeuttaa pääsyn listalle. Iskevä poljento ja tolkuton määrä toistoa on tämän rallin salaisuus. Lisäksi se tiivistää kahdeksaan sanaan suomalaisen mielenmaiseman: "Hetken kestää elämää / ja sekin synkkää ja ikävää."

8. Let it snow. Jos vietät joulua pikkupöhnässä Playboy-klubilla piparia napostellen tai Lucchesen perheen kanssa New Yorkissa, Dean Martinin joviaalisti rullaava jouluklassikko on nappivalinta. Munatoti kouraan ja muistelemaan vanhoja hyviä aikoja, kun Las Vegas ei vielä ollut täynnä perheitä, ja Jimmy Hoffalta sai joulukortin. Tonttukin voi tulla ikkunan taa, mutta todennäköisesti kyseessä on FBI. Kilpaileva ehdotuksena listalta jäi pois Bing Crosbyn iki-ihana White Christmas.

7. Joulumaa. Valkoinen hanki, sininen yö, sinivalkoinen ääni. Katri Helenan pieni klassikko Joulumaa muistuttaa, että joulun henki löytyy sydämestä, ei kaupallisen humun keskeltä.

6. Last Christmas. Monet ovat yrittäneet tehdä hyvää popjoululaulua, mutta ani harvat ovat siinä onnistuneet. George Michael on yksi heistä. Ihastuttavan kahdeksankytlukuinen Last Christmas on tarttuva kuin kostea hattara, sopivasti haikea ja sisältää vielä hienon melodian. Iloinen kappale, jonka sisällä on surullinen kappale. Sellaiset ovat niitä parhaita paketteja.

5. Walking in the air (Theme from Snowman). Ainakin jokainen 80-luvun lapsi muistaa hienon Lumiukko-animaation ja sen surumielisen tunnusbiisin. Tekijänä Howard Blake.

4. Happy Xmas (War Is Over). Yksi John Lennonin pasifismilauluista. Ei ehkä kappaleena kaikkein ihmeellisin, mutta sanoma on sitäkin tärkeämpi. Monissa maailmankolkissa sota ei vieläkään ole ohi.

3. Sylvian joululaulu. Tämä kuuluu niihin joululauluihin, joissa naisen tulkinta päihittää miehen tulkinnan. Naisen laulamana laulu kohoaa korkeuksiin siitä murheen alhosta, jossa alussa ollaan. Laulun "Sylvia" on mustapääkerttu (Sylvia atricapilla). Karl Collanin sävellys ja Zacharias Topeliuksen teksti. Varasijalla toinen lintuaiheinen joululaulu Varpunen jouluaamuna.

2. Maa on niin kaunis. "Maailman kautta, kuljemme laulain." Taidatkos sen hienommin sanoa. Viimeistään kohdassa "miespolvet vaipuvat unholaan" on kaivettava nenäliina esiin. Juhlava saksalaissävelmä saa edustaa muita saksankielisen alueen joululauluja. Kappaleeseen Jouluyö, juhlayö liittyy eräs liikuttavimmista joulutarinoista. Kesken ensimmäisen maailmansodan taistelut taukosivat joulupäiväksi 1914. Englantilaiset, ranskalaiset ja saksalaiset sotilaat eri puolilta rintamaa lauloivat yhdessä laulua, jonka kaikki tunnistivat. Eräällä rintamaosuudella brittiläiset ja saksalaiset sotilaat ottelivat keskenään myös jalkapallo-ottelun. Joulurauhan päätyttyä taistelut jatkuivat.

1. En etsi valtaa loistoa. Lauluntekijä-duo Topelius-Sibeliuksen ajaton mestariteos, suomalaisten joululaulujen joululaulu. Zacharias Topelius kirjoitti joulurunon "Giv mig ej glans" vuonna 1887, ja Sibelius sävelsi siihen melodian vuonna 1895. Kansakuntaa ja ihmiskuntaa yhdistävä sanoma. Hattu kouraan, leuka rintaan ja laulamaan.

Lopuksi toivotetaan kaupungin kaikille asukkaille riemullista joulujuhlaa.