Näytetään tekstit, joissa on tunniste supersankarit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste supersankarit. Näytä kaikki tekstit

9. maaliskuuta 2016

Tarvitsemme parempia tietokilpailuja televisioon

Joka lauantaiehtoo Sinisen zeppeliinin kotitoimituksessa Huvilakadulla napsautetaan puusauna päälle ja pelataan erä Trivial Pursuit Partya. Sillä mikä nostattaa juhlatunnelman paremmin kuin tietokilpailu!

Valitettavasti kansallinen visailukulttuurimme on näivettynyt sen kulta-ajoista. Suurin yksittäinen tekijä löytyy median murroksesta. Kolmosvisan lento katkesi ennenaikaisesti, ja Tupla tai Kuitti -ohjelman matriarkka Kirsti kuoli. Kaikkien suomalaisten tietokilpailuohjelmien kruununjalokivi Suomen tietoviisas päättyi jo vuonna 1998, kun ei enää keksitty, mitä Erik Toivaselta voisi kysyä. Kun esirippu laskeutui Suomen tietoviisaalle, siihen loppui samalla Sinisen zeppeliinin huoleton nuoruus. Ovat muistojemme tietovisat kuolleet.
..................

Sanotaan, että kansakunnalla on vain niin hyvät visailuisännät kuin se ansaitsee. Suomen kansalla on ollut hyvä visaisäntäonni. Me kaikki muistamme nokkelien kysymysten ja kuivan huumorin Jyrki Otilan, oudosti sliipatun Jukka-Pekka Palon, lupsakan Lasse Lehtisen ja tietenkin kumealla ja rauhallisella äänellä tuomaroineen Tuomo Kamisen (kuvassa). Kaminen teki hienon uran myös amerikkalaisessa etsiväsarjassa Magnum.

Yhtä lailla mieleemme ovat painuneet muutamat piinkovat tietokilpailijat, nuo pälvikaljuuntuvat ihmis-ensyklopediat. Muusikko Pekka Myllykoski kävi voittamassa ties kuinka monta maailmanympärysmatkaa eri kanavilta. Entä kuka voisi unohtaa Yrjö Salinin katkeruutta, kun Erik Toivanen oli jälleen kerran napannut tietoviisaan tittelin hänen edestään? Oma suosikkini, luokanopettaja Lauri Ranta opetti minulle, että pienet mustat vahatut viikset nenän alla on aivan asiallinen tyyli.

Television ohjelmakartalla tietokilpailut eivät ole viime vuosina ilakoineet. Selostajalegenda Pentti Salmea lainaten: "Näky on järkyttävä." Ruudun ovat vallanneet nälkiintyneet tytöt, tatuoidut kokit ja lespaten puhuvat nuoret miehet. Televisio on matalamielisten media, mutta kyllä sinne aina on sentään muutamia älynpilkahduksia mahtunut, kuten Maailma sanojen vankina tai kaikki Susanne Päivärinnan ohjelmat.

Tilanne näyttää nyt onneksi hieman valoisammalta. Haluatko miljonääriksi -ohjelman katsojaluvut ovat selvä merkki siitä, että Suomen kansa on jälleen valmis asiaviihteeseen (sana, joka on voitu keksiä ainoastaan Yleisradiossa). Haluatko miljonääriksi -show ei itsessään ole kovin kummoinen tietokilpailu, sillä se perustuu syvimmältä olemukseltaan tavisten urpoiluun ja tietämättömyyteen. Enkä ymmärrä sitäkään, miksi ohjelmaa juontaa jacuzzista tuttu pojankloppi. Näimmekö muka koskaan juontaja Reijo Salmista porealtaassa? Ei, emme nähneet.

Silti Haluatko miljonääriksi voi olla se tienraivaaja, joka palauttaa ylevän tietokilpailemisen televisioon. Olisi vain oikeus ja kohtuus, että kansan syvät rivit pääsisivät jälleen näkemään todellisten tietoviisaiden edesottamuksia. Erik Toivasen tai Lauri Rannan ei tarvinnut kilautella kaverille (oliko heillä kavereita?) tai kysellä apuja yleisöltä. He näyttivät, millaisiin ylivertaisiin suorituksiin ihminen pystyy vain lukemalla Focus-tietosanakirjaa ja käyttämällä hieman hoksnokkaa. Aito tietokilpailu on uskoa ihmiseen.

Todelliset tietokilpailut eivät perustu nöyryyttämiseen tai myötähäpeään, vaan siihen, että televisiossa loistaa tiedoiltaan täysin ylivertainen, usein salmiakkikuvioiseen neuleeseen pukeutunut keski-iän ylittänyt mies. Jälkiteollisena aikana Sinisen zeppeliini uskoo, että tietoviisaita löytyisi yhtä lailla keski-iän ylittäneistä naisista, tuosta kansakuntamme hiljaisesta voimavarasta.

Korkealuokkaisella, televisioidulla tietokilpailulla olisi myös selvä kansanvalistuksellinen tehtävä. Aikuinen katsoja saa sen aikana käyttää harmaita aivosolujaan ja perheen nuorimmaiset tutustutetaan kirjaviisauden kiehtovaan maailmaan. Tietokilpailu lisäisi myös turvallisuudentunnetta, sillä tietokilpailu on perisuomalainen mutta silti väkivallaton keino ottaa miehestä mittaa. Kun televisio tarjoaa nuorisolle esikuvaksi tietovisailijoita, nuoret klopit vaihtavat katupartioinnin pubivisoihin.

Me Sinisessä zeppeliinissä uskomme vilpittömästi, että tietokilpailut muuttuvat pian trendikkäiksi. Ainakin Flow Festivalilla trenditietoisin väki on jo pari vuotta pukeutunut kuin 80-luvun tietokilpailuihin osallistuneet herrat ja rouvat. Vahvasti retrohenkiselle tietokilpailulle olisi siis varmasti tilausta!

Vetoan lopuksi Yleen, että se suuntaisi muutaman miljoonan euron per vuosi laadukkaisiin tietokilpailuihin. Näinä vaikeina ja epävarmoina aikoina kansakuntamme tarvitsee ruutuun lisää rauhallisia miehiä mutustelemaan ja tekemään lyijykynällä muistiinpanoja ruutupaperille.

8. lokakuuta 2014

Arnold Schwarzeneggerin key note -puhe Nordic Business Forumissa

Näyttelijälegenda ja entinen Kalifornian osavaltion kuvernööri Arnold Schwarzenegger esiintyy torstaina 9.10. Helsingissä Nordic Business Forumissa. Sininen zeppeliini sai näppylähanskoihinsa Schwarzeneggerin key note -puheen liikemiehille. Tämä on "pep talkien" aatelia! 



Good afternoon Finland,

Before we start: If you front row guys don't shut up, I'm going to uplink your ass ....and you'll be on the ground. No more complaining. No more "Mr. Schwarzenegger, I have to go the bathroom". Nothing! There IS no bathroom! Put that cookie down. NOW!

Thank you.

It's nice to see so many familiar faces here in Helsinki. Dillon, you son of a bitch! Let off some steam, Bennett! You're a funny guy, Sully. I like you. That's why I'm going to kill you last. And see you at the party, Richter! Ahhh... he had to split.

So, what will happen during my key note speech? First, the air's gonna heat up in here to 451 degrees. Then your pass will explode like a Roman candle, your socks will ignite, and your fingernails will melt. I'm gonna use you as a human shield, then I'm gonna take that chisel and kill the guard with it. Then I was thinking about breaking your neck. Yes, I am the party pooper.

Are these all your lunches? You mean you eat other peoples' lunches? I hope you leave enough room for my fist, because I'm going to ram it into your stomach and break your goddamn spine! You think you're bad, huh? You think you're funny, don't you? You're a fucking choir boy compared to me! A CHOIR BOY! Fuck YOU, asshole! Stop whining! You kids are soft. You lack discipline. I know now why you cry, but it's something I can never do.

What's the difference between you and I? The difference is, I'm just gonna kill you. I'm your TWIN brother. They even think I'm your girlfriend. I'm not into politics, I'm into survival. I eat Green Berets for breakfast, and right now, I'm very hungry. But if I am not me, who da hell am I?

Many people ask me what is best in life. To crush your enemies, see them driven before you, and to hear the lamentation of the women. No one, not even you will remember if we were good men or bad. Why we fought and why we died. No, all that matter's is that two stood against many. That's what is important.

Finally, here are my advices to you, folks: 1) Get your ass to Mars. 2) Chill-out, dickwad. 3) You should clone yourself while your still alive. And remember: If it bleeds, we can kill it.

Now, I need your clothes, your boots and your motorcycle. No. I am not shitting you. I have never prayed to you before. I have no tongue for it.

Thank you Helsinki. I'll be back. Now, get to the choppa!

9. huhtikuuta 2014

Suomen kielen supersankarit

Pyhä Jysäys, rakas lepakkolukijani! Sininen zeppeliini esittelee suomen kielen päivän kunniaksi intergalaktisen supersankarien ryhmän, Suomen Kielen Lautakunnan (SKL).

Yhdessä nämä titteleihin naamioidut sankarit päättävät kielenkäyttöä koskevista suosituksista ja esittävät rohkeita kannanottoja, kuten että voi syödä niin porsaan filettä kuin porsaan fileetä. SKL:n ultrasalainen tukikohta Yksinäisyyden linnake sijaitsee Vuorikatu 24:ssä Helsingissä.
...............

KA-BOOM! Suomen Kielen Lautakuntaan kuuluvat:

Kapteeni Kieliasu. Tämä siviilissä aivan tavallisen Matti Röngän näköinen mies johtaa itsestäänselvästi Suomen kielen lautakuntaa.

Melkein heti puoli yhdeksän uutisten jälkeen tämä aivan tavallisen Matti Röngän näköinen mies laskeutuu erään pasilalaisen pajan alla sijaitsevaan luolaan, ottaa pois taskunenäliinansa, vetää ylleen maukkaat trikoot ja muuttuu jykeväleukaiseksi komistukseksi eli Kapteeni Kieliasuksi! Hän on niin vahva, että pystyy repimään kappaleiksi jopa yli 200 ylioppilasainetta kerralla. Supervoimana lauseen täydellinen eleganssi, minkä takia hän on erittäin suosittu runotyttöjen keskuudessa.



Pilkkusääntönainen. Kapeauumainen, pitkäsäärinen Pilkkusääntönainen on kotoisin kaukaa Epäolennaisuuksien kvadrantista. Hän toimii SKL:n johtajana silloin, kun Kapteeni Kieliasu taistelee  Suomen nisäkäsnimistötoimikuntaa vastaan. Pilkkusääntönaisen supervoimia ovat herkeämätön nillitys sekä hienot kärmenahkabuutsit. Ryhmän todelliset aivot, mutta hän antaa Kapteen Kieliasun kuvitella olevansa ryhmänsä johtaja.

Punakynä. Ryhmän temperamenttinen hurjapää, joka ajautuu selkkauksiin toimituksissa ja ministeriöiden lainsäädäntöosastoilla. Hän sai alkunsa suomalaisen kielinatsiäidin ja kreikkalaisen äidinkielenopettajan lyhyestä suhteesta Korfulla vuonna 1987. Punakynä osuu oikeinkirjoitusvirheeseen yli kilometrin päästä. Punakynän motto on: "Lyöntivirhe johtaa lyöntiin." Ainoa ihminen, joka on erotettu sanaristikkoseura Sanasepoista väkivaltaisen käytöksen takia (tapaus liittyi jotenkin Tea Istaan). Punakynä on salaa ihastunut Pilkkusääntönaiseen. Kutsuu itseään "Isokynäksi".

Kielenhuolto-Mies ei tykkää yhdyssanavirheistä.
Kielenhuolto-Mies. Hiljainen huoltomies, joka vihastuessaan kaiken maailman jonnejen raapusteluihin muuttuu valtavaksi KIELENHUOLTO-MIEHEKSI. Mitä enemmän Kielenhuolto-Mies näkee kirjoitusvirheitä, sitä vihaisemmaksi ja voimakkaammaksi hän tulee ("KIELENHUOLTO-MIES ... MURSKAA .... MARKKINOINTIPÄÄLLIKÖN"). Ärsytettynä nostaa penkiltä jopa 160 kiloa eli noin viisi mainosgraafikkoa.

Kielenhuolto-Mies korjaa hissiyhtiöiden tarkastajien jättämät laput, talonmiesten kyltit, kauppojen ilmoitustaulujen sotkut ja jopa etnisten ravintoloiden ruokalistat.

Ÿ (Artist formerly known as Sirkumfleksi). Ryhmän keltanokka hallitsee täydellisesti kansainvälisen merkistöstandardin ISO/IEC 8859-15. Pystyy tekemään näppäimistöllä salamannopeasti merkit š, ã, ¿ ja µ. Melko lailla hyödytön lähitaistelussa.
...............

Zä-DÄNG! Kuinka tylsää olisikaan olla supersankari, jos vastassa ei olisi kunnon pahiksia? Suomen Kielen Lautakunnan arkkivihollinen on Tohtori Hymiö, rikolliskielinero, joka suunnittelee jatkuvasti kieroja metkuja yleiskielemme päänmenoksi. Viime vuonna SKL sai juuri ja juuri estettyä Tohtori Hymiön katalan suunnitelman muuttaa koko Facebookin viestintä pelkiksi animoiduiksi kuvatarroiksi.

Ympärilleen Tohtori Hymiö on koonnut kätyreitä, jotka yhdessä muodostavat pahamaineisen Ääripääilmaus yhdyssanan alkuosana -liigan. Sen tavoitteena on hämärtää, rumentaa ja vääristää suomen kieltä. Rikollisliigaan kuuluvat:
Juristi suunnittelemassa päälausetta.

Lapsiaikuinen. Kammottavan geneettisen kokeilun tuloksena syntynyt yli kolmekymppinen mutantti, jolla on aikuisen vartalo mutta teini-ikäisen pää. Sekoittaa kirjoittamaansa kieleen nuorisokieltä, hymiöitä ja päättää virkkeensä usein kolmeen pisteeseen. Korvannut lähes kokonaan kirjoittamisen ja lukemisen kuvien lataamisella ja kuvien katselulla. Supervoimana ehtymätön kyky "postata" täydellisiä latteuksia someen. Lamaantuu, jos häneltä ottaa pois älypuhelimen.

Juristi. Legendan mukaan Juristi oli aivan normaali nuori mies, kunnes häntä puri lukiossa radioaktiivinen hämähäkki. Myrkytyksen seurauksena Juristi halusi opiskella oikeustiedettä. Juristin tavoitteena on tehdä pitkiä, polveilevia virkkeitä, joissa tekijä ja teonsana ovat mahdollisimman kaukana toisistaan. Ampuu käsistäään sivulauseiden verkkoa, josta lukija ei pääse irti.

KOHUmysteeritär. KOHUmysteeritär banalisoi kaiken, mistä hän pääsee kirjoittamaan. Hän on vietellyt lukemattoman joukon päätoimittajia. Hän on selvinnyt Nazisin taistelusta, kauhujen yöstä ja seksihelteestä. Saattaa käyttää vaivatta jopa yli neljää pronominia otsikossa. Pohjimmiltaan ujo Kapteeni Kieliasu lähettää toisinaan KOHUmysteerittärelle lahjaksi uusimman Kielikello-lehden. (Awwwwww.....)

Maikkarin uutisten toimitussihteeri. Suorien lähetysten mystinen erikoismies, joka julkaisee joka ilta tekstiä Pohjois-Korealaisista ja Michael Shoemacherista. Supervoimana rögtnenkatse. Salaa ihastunut sekä KOHUmysteerittäreen että Pilkkusääntönaiseen.

Google-kääntäjä. Tohtori Hymiön rakentama jättimäinen robotti, joka tuottaa suomelta vaikuttavaa, täydellisen kelvotonta kieltä. Google-kääntäjä ei tarvitse unta, ravintoa eikä ilmaisuvoimaa. Salaa ihastunut Applen Siriin.



Plokissa maksutta luettavana nyt myös Kielinatsien puoluepäivät sekä koskettava ja elämänmakuinen Suomen kielen kivoimmat sanat.

15. lokakuuta 2013

Aktivistit tekivät rynnäkön Greenpeacen toimistolle

 
Joukko aktivisteja valtasi Greenpeacen toimiston varhain tiistaiaamuna. Aktivistit kiipesivät sisään palotikkaita pitkin ja kahlitsivat itsensä greenpeacelaisten MacBookPro-koneisiin ja kahviautomaattiin.

Aktivistit ovat levittäneet toimiston seinälle banderolleja ja syöneet kahvihuoneen kulhosta suklaarusinoita luvatta, mutta poliisin mukaan tilanne on muutoin rauhallinen.

Toiminnallaan aktivistit haluavat kiinnittää huomiota Greenpeacen alusten diesel-moottoreihin. Aktivisteja huolettaa myös järjestön hämärä rahoitus, joka tulee eri ihmisiltä. "Miten Greenpeace takaa, että nämä ihmiset ovat kunnollisia?", aktivistit kyselevät banderollissaan.
..........

Greenpeacen Suomen-osaston temppeliherra Kessi Koijärvi paheksuu aktivistien toimintaa. Hän vaatii poliisia puuttumaan aktivistien puuhiin, jotka häiritsevät Greenpeacen touhuja. "Ei tämmöinen käy laatuun, että laillisen kansalaisjärjestön elinkeinon harjoittamista vaikeutetaan törkeästi. Tämähän on silkkaa mielivaltaa!"

Poliisi ei kuitenkaan toistaiseksi ole ryhtynyt tyhjentämään Greenpeacen toimistoa, sillä se ei halua provosoida aktivisteja. 

"Yleensä noilla aktivisteilla on niin vähän hiilihydraatteja ja proteiinia ruoassaan, että meidän kannattaa vain odottaa heidän nuupahtamistaan. Käymme sitten kantamassa nukahtaneet hipit maijaan kaikessa rauhassa ja peittelemme heidät viltillä", poliisin nallekarhuryhmän esimies Armas Aallontie kertoo megafonilla. 

Poliisit sen sijaan ovat raskaasti varustautuneita: heillä on mukanaan muun muassa donitseja, kebabia, salamipitsaa ja energiapatukoita. "Joukkojenhallinnassa tärkeintä on säilyttää maltti ja muistaa eväät", Aallontie kertoo.
............

Greenpeace on kansainvälisesti levinnyt ympäristöjärjestö, jossa ylemmälle tasolle edenneet jäsenet opettavat uudempia jäseniään symboliikan ja allegorioiden avulla. Tällaisia ovat esimerkiksi SÄTEILYVAARA-kyltit sekä lauseet "Kun Lapissa hakataan puita, sademetsiä tuohoutuu samaan aikaan", mikä on totta muttei tarkoita mitään järkevää.

Järjestön hierarkiassa alimmalla tasolla ovat kannattajat (hangarounds), halukkaat (wannabes) ja prospect-jäsenet eli puunhalaajat. Heillä on lupa lahjoittaa rahaa ja heitä voidaan tarvittaessa lähettää tekemään ns. likaisia hommia, mutta heillä ei ole äänivaltaa järjestön päätöksenteossa. Poliiseja ja vasikoita ei huolita järjestöön. Lähteiden mukaan järjestön johto suosii nuoria blondeja jäsenhaussaan. Kukapa ei.

Järjestön täysivaltaiseksi jäseneksi pääsee vasta suoritettuaan järjestölle erinäisiä kiipeilytehtäviä. Kelpoisuuttaan voi osoittaa muun muassa sotilastukikohdan aidan yli kiipeämällä, ydinvoimalan muurin yli kiipeämällä, valaanpyyntialukseen kiipeämällä ja öljylautoille kiipeämällä. Greenpeacen sanotaankin olevan poliittista parkouria.

Kun prospect-jäsen on suorittanut kaikki kiipeilytehtävät, hänestä tehdään täysivaltainen merkkimestari, ja hän saa oman paikkansa kotimaansa suurloosissa, joka on jonkin sortin salaseura with benefits.
...........

Mutta kuka johtaa tätä mystistä, hyvin organisoitua järjestöä? Sininen zeppeliini sai radioyhteyden Greenpeacen salaiseen johtoon, joka toimii ulkomailla eli paikoissa, jotka eivät ole osa Suomea.

Järjestön suurlohikäärme Kumi Zaapas suostui vastaamaan muutamiin kysymyksiin järjestäessään vuotuisia 170 miljoonan euron lahjoituksia viiden, kymmenen ja 20 euron pinoihin toimistollaan Amsterdamissa.

"Greenpeacen kansainvälinen johto on huolestunut, että ilmastonmuutoksen takia drinkkiemme jääpalat sulavat kiihtyvää vauhtia. Jos ilmasto jatkaa lämpenemistään, perus mojiton jäämurska sulaa jopa alle neljässä minuutissa. Tämä nostaisi drinkin pinnan hälyttävän lähelle lasin reunaa",  Zaapas sanoo.

Zaapas pitää pöyristyttäviä väitteitä, että Greenpeace olisi luisunut alkuperäisistä periaatteistaan ja muuttunut jättimäiseksi rahankeruuorganisaatioksi, joka rahoittaa toimintaansa mediaherkillä tempauksilla. Hänen mukaan järjestön periaatteet ovat yhtä kirkkaita kuin 40 vuotta sitten:

"Ydinsähkö on pahaa ja Lapin poromiehet on pahoi. Valaat on kivoi ja ikimetsät on kivoi. Sit länkkärit on kans pahoi mut inkkarit on okei. Länkkärit sanoo pumpum, inkkarit sanoo viuhviuh", Zaapas toteaa.

Sininen zeppeliini seuraa Greenpeacen toimiston valtausta höyryävän kuuma macchiato sormikkaissa.

13. elokuuta 2013

Korskea Robert Downey Jr. pelastaa jäykän Rautamiehen

Robert Downey Jr.
Hollywoodissa on ikiaikainen sääntö, ettei koskaan pidä työskennellä lasten tai eläinten kanssa. Ainakin Clint Eastwood muistaa tämän joka kerta kävellessään eläintarhan orankihäkin ohi. Poikkeuksena sääntöön mieleeni pompsahtaa ainoastaan Katherine Hepburn ja Cary Grant loistavassa komediassa Hätä ei lue lakia (1938), jossa kolmantena pyöränä jolkottaa leopardi nimeltä Baby.

Iron Man 3 -elokuvassa  jota jostain syystä ei ole käännetty Rautamieheksi – Robert Downey jr. pakotetaan niukkaa 50 miljoonan dollarin korvausta vastaan näyttelemään näsäviisaan kakaran kanssa minuuttitolkulla. Käy sääliksi Downeyta, joka yrittää väkisin puristaa näihin kohtauksiin henkeä. Miksi ihmeessä elokuviin tungetaan näitä muovilapsia? Ainakaan lapset eivät voi niistä pitää. Tuomion temppelin sietämättömän Short Roundin ("Indyyyyy!") jälkeen en muista nähneeni Hollywood-leffassa yhtään lasta, jota ei tekisi mieli välittömästi jättää pahisten hoitoon. Siitäs saisivat.

Iron Man 3 jatkaa elokuvasarjaansa kevyen koomisella otteella, joka on virkistävä poikkeus vakavien supersankarielokuvien joukossa. Kyseessähän ovat kuitenkin aikuiset miehet sukkahousuissa, nahka-asuissa tai metallipuvuissa. Harmi vain, että käsikirjoituksesta puuttuu sellainen nasakka puristus, joka tekisi sanailusta viiltävää ja komiikan ajoituksesta täydellistä. Erinomaiset näyttelijät Downey Jr., Guy Pearce, Rebecca Hall ja etenkin sir Ben Kingsley tekevät ohuella materiaalilla parhaansa.

Raaka totuus onkin, että ilman Downeyn karismaa tämä elokuva olisi pelkkää silkkoa. Downey on aina sävykäs, silloinkin kun näyttelee tahallaan yli kuten Iron Manissa. Toisin kuin vaikkapa Brad Pitt, hän jättää näyttelemisessään aina jotain katsojan oivallettavaksi ("I'm a saaad Brad Pitt, now I'm a haappyyy Brad Pitt"). Yksi harvoista nyky-Hollywoodin aidosti cooleista ja sielukkaista näyttelijöistä tekee toivottavasti lähitulevaisuudessa muitakin rooleja kuin näitä 50 miljoonan taalan keikkoja.

Muuten Iron Man näyttää ja kuulostaa Marvel-tehtaan tuotteelta, mitään omaperäistä kaavaan ei ole liukuhihnalla lisätty eikä poistettu. Shane Black ohjaa ilman tunnistettavaa tyyliä. Käsikirjoituksen valtaviin loogisiin aukkoihin en viitsi edes puuttua. Isoa purkkaa. 

7. elokuuta 2013

Teräsmies rikkoo paikkoja

Teräsmies vakavana.
Kesän suurin sarjakuvafilmatisointi Man of Steel kertoo Teräsmiehen syntytarinan uusiksi. Reippaan kahden tunnin aikana tuhotaan planeetta, avaruusalus, kansasilainen ostoskeskus, Metropoliksen keskusta, öljynporauslautta ja luultavasti tuhansia ihmishenkiä. Voivatkohan vakuutusyhtiöissä työskentelevät katsella näitä supersankarielokuvia ollenkaan?

Zack Snyder ohjaa elokuvia kuin mainoksia. Hänen elokuvansa ovat täynnä kamalia hidastuksia, sohjoisia digitaalitehosteita ja omituisia överiksi vedettyjä värisävyjä. Siksi ihmettelin, kun Man of Steelin todella upeat trailerit lupailivat terencemalickmaista (sic!) fiilistelyä. Sitä nyt ei saatu, mutta elokuvassa kuvataan sinistä planeettaamme kauniisti, paikoin jopa hauraasti. Kokonaisuutena Man of Steel on näkemistäni Snyderin elokuvista ehdottomasti paras. Ehkä tuottaja Christopher Nolan käski Snyderin välttää helppoheikkimäisiä keinoja.

Niin sanotut "nolanismit" näkyvät Man of Steelissä selvästi. Se on lähes kokonaan huumoriton ja vakavaa leikkivä. Jopa Teräsmies itse on puhdistettu puhtaista pääväreistä. Poissaolollaan loistaa myös John Williamsin upea tunnusmusiikki. Rintakehän S-merkin kerrotaan viittaavan toivoon, mutta toivoa Man of Steelistä löytyy valitettavan vähän. Toivoin paatoksellista vapahtajamyytillä leikittelyä, onhan Teräsmies isänsä Jor-Elin ainoa poika, jonka hän lähettää ihmiskunnalle näyttääkseen meille tietä ja valaistakseen meitä pimeässä. Suorat Kristus-viittaukset ovat vähäisiä mutta taiten harkittuja (mm. kun Teris ottaa komean ristiinnaulitsemisasennon avaruudessa ennen). Teräsmiehen puhtoisella, 50-lukulaisella aitoamerikkalaisuudellakaan ei hekumoida. Olisin kaivannut Yhdysvaltain lipun pystyttämistä tuhoalueelle tai loppuun pikku dialogia presidentti Obaman kanssa.

Ymmärrän, että käsikirjoittajat halusivat modernisoida vanhahtavan sankarin. Lähtökohtana tutkia ideaa, miten maailma reagoisi jos avaruudesta todella tulisi superolento (ja millaiseen yksinäisyyteen tämä superolento olisi tuomittu) on kiehtova. Silti tuntuu, että oikeasta Teräsmiehestä – Teräsmiehen sielusta – puuttuu palanen tässä uusimmassa tulkinnassa. Ehkä Teräsmiehestä on tullut moderni mies, modernin miehen surumielisyyttä kantaen.

Ei Man of Steel silti ole hullumpi sarjakuvaelokuva, se rullaa eteenpäin luonnikkaasti ja toimintakohtauksissa paukkuu kunnolla. Siinä on kunnianhimoa, jota se ei valitettavasti sitten kuitenkaan lunasta. Juonessa ei ole yhtään ainutta yllätystä, mutta onneksi siihen on annosteltu sopivasti Teräsmieheen kuuluvaa sentimentalisuutta. Etenkin Teräsmiehen lapsuutta kuvaavat takaumat liikuttivat pientä sarjissydäntäni.

Pääroolissa Henry Cavill ei millään pärjää Christopher Reevelle, vaikka salilla näytettiin käyneen muutamankin kerran. Sivuosissa ihana Amy Adams toimittaja Lois Lanena ja surumielinen Kevin Costner isä Kentinä varastavat kohtaukset. Taas kerran pääpahikset jäävät tylsiksi ja luonnosmaisiksi meuhkaajiksi. Vaadin kunnon konnia elokuviin! Russell Crowen tulkinnan perusteella Krypton-planeetalla puhutaan australialaisella korostuksella. "Cheers, mate!"

Lopussa Man of Steel sortuu supersankarielokuvia vaivaavaan paisutteluun, jossa mäiske vain jatkuu ja jatkuu. Aikansa kuluksi voi vaikka laskea, paljonko suurkaupungin keskustan tuhoaminen maksaa vakuutusyhtiöille. Ja tässäkin sarjakuvaelokuvassa lopputaistelussa on joku kummallinen jättimäinen metallimato. Saakohan niistä efektifirmalta paljouslennusta?

Blogin loppuun Quentin Tarantinon rakkaudella kirjoittama Teräsmies-analyysi. Kunpa Man of Steel olisi tehty tällaisella lajiniilon innolla.


11. helmikuuta 2013

Kolme väriä Batman

Pimeä talvi saa Yön ritarin vakavaksi.
Pyhä markkinavoima! Ohjaaja Christopher Nolanin komea Batman-trilogia ilmestyi boksina sopivasti ennen joulua. Batman Begins (2005), Yön ritari (2008) ja Yön ritarin paluu (2012) ovat vakavahenkisiä sarjakuvafilmatisointeja. Nolanin lepakkoelokuvien ilme muistuttaa pikemmin rikoselokuvia kuin kirkkaissa pääväreissä loistavia sarjakuvafilmejä. Toki Tim Burton oli filmannut "synkän" Batmanin jo vuonna 1989, mutta hänen tulkintansa oli sydämeltään pulp-henkinen: "Hei, kamoon, sarjiksiahan nämä vaan ovat" Tällainen lähdemateriaalille virnuilu puuttuu Nolanin lepakkomieselokuvista kokonaan.

Nolanin Batman-trilogiaa voikin aivan yhtä hyvin kuvata sanoilla "eeppinen, synkkä ja koskettava" kuin "pöhöttynyt, meluisa ja muodoton". Ymmärrän molempia näkökantoja.

Monien makuun Nolanin Batman-filmit ovatkin turhan tosikkomaisia. Heidän terveen Batman-suhteensa on pilannut 1960-luvun tv-sarja, jossa pömppömahainen Batman (Adam West) ja Ihmepoika (Burt Ward) seikkailivat ihonmyötäisissä sukkahousuissa. Sarja on hyväntuulisessa camp-hengessä aidosti hauska. Sarjakuvapiirtäjä Bob Kanen jo 1930-luvulla keksimä rikoksentorjuja taipuu niin hippihöyryiseksi trippailuksi kuin synkkämieliseksi taruksi kajahtaneesta miljonääristä.

Alun perin sarjakuva oli julmanpuoleinen, ja esimerkiksi Yön ritarissa Batmanin arkkivihollista Jokeria näytellyt Heath Ledger haki hahmonsa ääriviivat aivan ensimmäisistä sarjakuvista. Nolan siis sekä uudisti Batmanin että palasi aineiston alkulähteille trilogiassaan. Menestys tarkoitti samalla, että aivan liian moni sarjakuvafilmatisointi halutaan nyt tehdä "vakavaksi". Naamioidut miehet sukkahousuissa (tai nykyään pitäisi kai sanoa megginsseissä) kun ovat pohjimmiltaan hiukan höpsöjä.
.......

Nolanin Batmanit ovat kuin väritrilogia, järjestyksessä ruskea, sininen ja harmaa Batman.

Batman Begins on sävyltään maanläheisen ruskea ja kertoo Batmanin syntytarinan uudella tavalla. Batman begins on mielestäni trilogian kerronnaltaan sarjan näppärin ja sujuvin elokuva. Se keskittyy Bruce Waynen (Christian Bale) kasvutarinaa vanhempiensa surmaa surevasta nuoresta miehestä naamioituneeksi rikoksentorjujaksi.

Yön ritari on kylmänsininen, Michael Mannilta tyylinsä lainannut comic noir, lajityyppinsä ehdoton huippu. Se on sarjakuvafilmi ihmisille, jotka eivät edes pidä sarjakuvafilmeistä. Näen elokuvassa vaikutteita etenkin kahdesta klassikosta, Likaisesta Harrysta (1971) ja Heatista (1995). Yön ritari on trilogian magnus opus, se on kaikkea mitä supersankarielokuvalta voi vaatia. Se on aidosti jännittävä, tyylikäs, hauska, täynnä toimintaa, hienoja vimpaimia. Ja silti siinä on sydäntä ja luonnetta.

Ennen kaikkea Yön ritarissa on kunnon kelmi. Batman kohtaa vihdoin Jokerin, joka "haluaa vain nähdä maailman palavan". Tarut vaativat aina kunnon pahantekijän, mikä käsikirjoittajilta unohtuu aivan liian usein. Mitä olisi Star Wars ilman Darth Vaderia, Jurassic Park ilman tyrannosaurus rexiä tai Taru sormusten herrasta ilman .... no, sitä kummaa freudilaista liekehtivää "silmää"? Ledgerin Jokeri on niin mainio pahantekijä, että välillä sitä melkein haluaisi olla hänen puolellaan. Batman Begins ja Yön ritarin paluu kärsivät armotta siitä, ettei niissä Batmanille ole samanlaista vastustajaa kuin Jokeri.
.........

Yän ritarissa Nolanin Batman-saagan isot teemat ovat selvimmin ja mielenkiintoisimmalla tavalla esillä. En halua älyllistää liikaa suuren budjetin toimintaelokuvia, mutta usein ne (ehkä tahattomasti) kertovat jotain omasta ajastaan, jopa paremmin kuin niin sanotut vakavat elokuvat. Yön ritarin maailma on moraalisesti arveluttavan kylmä, jopa siellä täällä ihmisvihamielinen.

Batman muuttuu fasistiksi, ja Jokeri on anarkisti. Batmanista tulee itse itsensä nimittämä vartija, joka salakuuntelee kaikkien telekommunikaatioyhteyksiä ja pahoinpitelee heikompiaan kuin Yhdysvaltain hallitus ikään. Jokeri puolestaan räjäyttelee asioita ilmaan ja tappaa ihmisiä vain näyttääkseen kaiken perimmäisen järjettömyyden. Molemmat kaverit ovat omalla tavallaan sekaisin. Koko elokuvasarjan avainkohtauksessa ja yhdessä viime vuosien ylipäätään intensiivisimmistä ja älykkäimmistä toimintaelokuvakohtauksista Batman ja Jokeri kuvataan lähes yhtä vastenmielisiksi sosiopaateiksi:


Elokuvan rikolliset ovat pelkureita, ja poliisit moraalisesti häilyviä. Jopa Gotham Cityn tavalliset asukkaat kuvataan varsin epämiellyttäväksi väeksi. Ja tarinan ainoa varsinainen sankari Harvey Dent vajoaa murhamieheksi. Mitä useammin olen elokuvan nähnyt, sitä kiehtovammin se mielestäni kommentoi maailmanpolitiikkaa ja moraalikäsityksiämme, sekä elämää terrorismin, jatkuvan valvonnan ja nihilismin aikakaudella. Se kuvaa ihmiset sivistyksen valepuvussa, jonka alta paljastuu nopeasti itsekkäitä ja moraalittomia ajatuksia. Mutta kuten sanoin, en halua yliälyllistää toimintaelokuvaa.
........

Batman-trilogian päättävä Yön ritarin paluu on harmaasävyinen järkäle, Nolanin omin sanojen mukaan sotaelokuva. Se on lähes kolmetuntinen, pöhötaudista kärsivä seikkailuelokuva, ja samalla  kolmesta elokuvasta "sarjakuvamaisin" ylilyövine juonenkäänteineen ja karikatyyrisine hahmoineen. Jo Yön ritarissa alkoivat näkyä Nolanin helmasynnit. Hänellä on paha tapa ahtaa elokuviinsa aivan liian paljon henkilöitä ja juonenkäänteitä ja osoittaa olevansa katsojaa nokkelampi tarinoitsija. Yön ritarin paluussa raivostuttaa eniten käsikirjoituksen lukemattomat aukot, jotka herpaannuttavat katsojan elokuvan taikapiiristä. Elokuva ei missään nimessä ole huono, se ei vain pärjää kahdelle ensimmäiselle osalla.

Elokuvan alkupuoli pysyy vielä hienosti kasassa, eikä muistuta juuri lainkaan supersankarielokuvaa. Vain Nolan saisi studiolta luvan tehdä Batman-elokuvan, jossa on näin vähän Batmania! Batmanin alter egosta Bruce Waynesta on tullut Howard Hughesia muistuttava erakoitunut ja kajahtanut miljonääri. Jos Hughesista joskus tehdään uusi elämäkertaelokuva, Bale sopisi rooliin paljon paremmin kuin pullaposkinen Leonardo DiCaprio, joka näytteli Hughesia The Aviator -elokuvassa. Erityismaininta täytyy antaa Anne Hathawaylle, joka näyttelee mahtavasti ja hauskasti Kissanaista. Hän on moraalisesti häilyväisen jalokivivarkaan roolissaan kuin rötöstelevä Audrey Hepburn. Söpö, pisteliäs ja petollinen.

Harmillisesti elokuvasarja loppuu Nolanille epätyypillisesti eli turhan selittävästi, eikä tehokkaasti kuten useimmat hänen filmeistään. Nolan kuuluu niihin ohjaajiin, jotka saavat minulta yleensä yhden tähden lisää viimeisten minuuttiensa takia. Nyt elokuva olisi pitänyt ehdottomasti lopettaa Michael Cainen ilmeeseen. Ne, jotka ovat elokuvan nähneet, tietävät mitä tarkoitan.


Elokuva-arvio: Christopher Nolan: Yön ritari -trilogia.

7. marraskuuta 2012

Supervallan supermies

Suurten voimien mukana tulee suuri vastuu.


Yhdysvalloissa on valittu jälleen uusi presidentti. Onnea valituksi tulleelle Barack "Blackberry-Barry" Obamalle. Koskettava ja elämänmakuinen kiitospuhe katsottavissa esimerkiksi Yle Areenassa. Alla Yhdysvaltain presidentti arvioidaan tehtävien, voimien ja erikoiskykyjen, tunnuspiirteiden, välineiden ja varusteiden, arkkivihollisten sekä myyttisyyden avulla.


Tehtävät 

John F. Kennedy pani asioita
tärkeysjärjestykseen.
Yhdysvaltain presidentin tehtävänä on virkavalansa mukaan puolustaa Yhdysvaltain perustuslakia. Hänet tunnetaan vapaan maailman, demokratian, sananvapauden ja ihmisoikeuksien herkeämättömänä puolustajana. Tämän lisäksi presidentti kannattaa markkinataloutta ja amerikkalaista auto- ja terästeollisuutta. Vähän lopullisia pisteitä pudottaa, ettei Yhdysvaltain presidentti ole paljoakaan keskittynyt ympäristökysymyksiin tai saanut maansa sosiaali- ja terveyspuolta järkevään tilaan.

Erikoista: Presidentti Grover Cleveland toimi kaksi kertaa hirttäjänä. Presidentti Andrew Johnson oli ammatiltaan räätäli, ja hän teki itse omat pukunsa.

Pisteet: 4/5


Voimat ja erikoiskyvyt

Yhdysvaltain presidentti on maailman mahtavin mies, joka johtaa kiistatonta supervaltaa. Presidentti on armeijan ylipäällikkö, ja vuoden 2011 lopulla hänellä oli yhteensä 1 217 901 miehen voimat. Presidentti valitsee maansa hallituksen ja panee toimeen edustajainhuoneen säätämät lait. Presidentti vahvistaa lait, mutta voi myös käyttää veto-oikeuttaan ja ja palauttaa lakiehdotuksen kongressiin. Presidentin voi myös jättää ehdotuksen allekirjoittamatta. Presidentti esikuntineen valmistelee budjetin. Hän nimittää korkeimman oikeuden tuomarit eliniäksi ja lukuisia muita korkeita virastojen johtajia.

Presidentti johtaa maansa kansainvälistä politiikkaa ja ulkosuhteita. Hän voi aloittaa sotia ja lopettaa kansanmurhia. Presidentti voi kutsua kongressin koolle kiireelliseksi katsomissaan asioissa. Miinuksia tulee siitä, ettei presidentti voi itse tehdä aloitteita kongressille, ja kaikkia sotiakaan ei ole voitettu.

Erikoista: Abraham Lincoln oli ainoa Yhdysvaltain presidentti, joka oli laillistettu baarimikko. James Garfield pystyi kirjoittamaan samaan aikaan toisella kädellään latinaa ja toisella kädellä kreikkaa. Teddy Rooseveltia ammuttiin kesken kampanjapuheen, mutta hän piti puheensa loppuun luoti rinnassaan.

Pisteet: 3/5


Tunnuspiirteet

Perustuslain mukaan presidentin on oltava vähintään 35-vuotias, syntyjään USA:n kansalainen ja hänen on pitänyt elää Yhdysvalloissa ainakin 14 vuotta. Yhdysvaltain presidentin tunnistaa harmaista hiuksista, tummansinisestä puvusta ja kiiltävästä kravatista. Jos presidentti vierailee sotilastukikohdissa tai kansan parissa, hänellä on lyhyt nahkatakki, farkut ja lenkkarit.

Presidentin puheet ovat usein oikeudenmukaisia, koskettavia ja mahtipontisia. Yhdysvaltain presidentti edustaa kykyämme ihmiskuntana johonkin suureen, hän edustaa toivoa ja mahdollisuutta paremmasta. Aina se ei ole helppoa, eikä aina voi onnistua. Yhdysvaltain presidentti on aina valtiomiestyylikkyyden eliittiä, ja niin pitää ollakin.

Erikoista: Presdentti Gerald Ford työskenteli mallina yliopisto-opiskelijana. William Howard Taft oli painavin presidenteistä ja jäi usein jumiin Valkoisen talon kylpyammeeseen.
Pisteet: 5/5

Välineet ja varusteet

Pakkohan se on myöntää, Yhdysvaltain presidentti on presidenttien Batman. Presidentillä on varustevyössään valtava arsenaali erilaisia apuvälineitä. Hänen saattueensa mukana kulkee aina ydinasesalkku. Laukaisuvalmiita ydinkärkiä presidentillä on virallisen tiedon mukaan yli viisi tuhatta.

Muista välineistä mainittakoon kymmenen Nimitz-luokan lentotukialusta, ja yli 5 000 erilaista lentolaitetta kuten hävittäjiä, pommittajia, kiitureita ja luotaimia. Pelkästään M1 Abrams -panssarivaunuja presidentillä on yli 8 000 sekä iso joukko erilaista tykistöä ja ohjuksia. Tarvittaessa presidentti voi käyttää niin talousapua kuin talouspakotteita. Nykyisen presidentin suosikkivekotin on Blackberry -älypuhelin, josta on presidentin käyttöön varmistettu oma huipputurvallinen versio.

Presidentin tunnetuin laite on hänen lentokoneensa Air Force One, tarkalleen ottaen malliltaan Boeing 747-200B. Lentokone voidaan tankata ilmassa, joten sen kantomatka on periaatteessa rajaton. Lentokone on aina presidentin käytössä. Siinä on myös niin maan viimeisen päälle olevat kommunikaatio- ja sodanjohtolaitteet sekä keittiö, jossa voidaan valmistaa ruokaa jopa sadalle hengelle.

Erikoista: Presidentti Dwight Eisenhower palveli armeijassa molemmissa maailmansodissa. Ulysses S. Grant poltti vähintään 20 sikaria päivässä. Grant kuoli myöhemmin kurkkusyöpään. James Garfield oli ensimmäinen presidentti, joka käytti puhelinta. Presidentti Teddy Rooseveltilla oli puujalat.

Pisteet 5/5


Arkkiviholliset

Natsit (1941-1945), Neuvostoliitto (1945-1991), Pahan akseli (2002-), al-Qaida (2001-?), budjettivaje sekä elintason ja kerskakulutuksen aiheuttama globaali ympäristökatastrofi (1973-?). Presidentti on onnistunut lyömään monia kunnioitettavia arkkivihollisiaan, mutta kuntokäyrä osoittaa valitettavasti alaspäin.

Erikoista: Presidentti Dwight Eisenhower palveli armeijassa molemmissa maailmansodissa. Presidentti Richard Nixon oli ensimmäinen Yhdysvaltain presidentti, joka vieraili Kiinassa.

Pisteet 3/5


Mies ja myytti

Yhdysvaltain presidentti on innostanut Hollywoodin käsikirjoittajia toinen toistaan hienompiin tulkintoihin, jan näin on vahvistettu presidenttimyyttiä. Kehun positiivista kuvaa, jonka elokuvat antavat presidentistä. Hiukan yksipuolisia ne tosin ovat. Ohessa muutamia mielestäni koskettavimpia hetkiä. Niissä presidentti taistelee ketkuja, avaruusolentoja ja politrukkeja vastaan.

"Get off my plane!" (Air Force One)
"Perhaps it's fate that today is the 4th of July, and you will once again be fighting for our freedom. Not from tyranny, oppression, or persecution, but from annihilation." (Independence Day)
"Being president of this country is entirely about character." (The American President)

Erikoista: John F. Kennedyllä väitetään olleen suhde Marilyn Monroen, Jayne Mansfieldin, Audrey Hepburnin ja Angie Dickinsonin kanssa. Harry S. Trumanin on huhuttu olleen Klu Klux Klanin jäsen. Rutherford Birchard Hayes kärsi pelosta, että hän tulisi hulluksi.

Pisteet 3/5


Lopullinen arvio:  23/30 tähteä.