Vit***lun olemuksesta

Kaikille ihmisille voi vittuilla jonkin aikaa, joillekin ihmisillle voi vittuilla kaiken aikaa, mutta kaikille ihmisille ei voi vittuilla kaiken aikaa. Nämä Yhdysvaltain presidentin Abraham Lincolnin sanat kuulostavat tänään yhtä ajankohtaisilta kuin 150 vuotta sitten, jolloin hän sai paikallisesta Starbucksista tilauksensa nimellä "Eipram".

Vittuilusta on kirjoitettu asiaproosaa hämmästyttävän vähän verrattuna siihen, kuinka paljon ihmiskunta on historiansa aikana vittuillut ympäriinsä – vaikkapa vähemmistöille, delfiineille, turkulaisille ja oikeinkirjoitusvirheitä tehneille. Ihmiskunnan historia on vittuilun historiaa. Mennäänpä aivan alkulähteelle.

Sanotaan, että länsimainen vittuilu on vain alaviite Platonin vittuilussa. Platon oli kreikkalainen ikisinkku, joka pankrationin sijaan treenasi filosofiaa. Saihan Sartrekin sillä Simonensa. Kuuluisassa vittuiluopissaan Platon jakaa todellisuuden vittumaisuuden karkeasti kahtia. Platon esittää, että aistein havaitsemamme vittuilu on näennäistä, mutta vittuilun idea tosiolevainen.

Yksittäinen vittuilu on päiväperho, joka kuuluu havaintojen maailmaan. Se elää vain lyhyen hetken, haihtuakseen sitten historian usvaan. Kun nuhainen poliisiviranomainen aivastaa Johan Bäckmanin painokoneen lämpimään Suomen-passiin lenssupöpöjä, kyseessä on aistimaailmaamme kuuluva vittuilu. Kun tavallinen ihminen ("pahis") on eri mieltä kuin oikeamielinen ("hyvis") haluaisi, kyseessä on niin ikään havaintojen maailman vittuilu.

Maailmassa on siis olemassa yhtä aikaa miljoonia yksittäisiä vittuiluja: säilykepurkkien avausmekanismi, telinevoimistelu koululiikuntana, videotaide, muovihaarukat, kantelemusiikki, Facebookin julkaisuasetukset, Rosson salaattipöytä, paarmat ja niin edelleen.

Silti näiden ainutlaatuisten vittuilujen "takana" on Platonin mukaan tosivittuilu, vittumaisuuden idea. Emme ehkä rajallisina olentoina edes pysty kokonaan käsittämään tätä metatasoa. Eläinten nimikkopyhimys Franciscus Assisilainen sanoi viisaasti, että vain tarkkailemalla kissoja ymmärrämme todella, mistä vittuilussa on kyse. Kissahan on umpivittumainen eläin, se syö verkkareistasi resorinauhan ja oksentaa sen viikkoa myöhemmin kashmir-neuleellesi.

Mistä puhumme, kun puhumme vittuilusta?

Vittuilu on välittämistä. Jokainen joukkuelajeja harrastanut tietää, että todellinen joukkuehenki syntyy vasta kun sen jäsenet uskaltavat avoimesti vittuilla toisilleen. Elämänmittaiset ystävyyssuhteet rakentuvat ankaralle mutta perimmältään hyväntahtoiselle vittuilulle. Monet pitkät parisuhteet perustuvat pelkästään puolisoiden keskinäiselle vittuilulle, kuten omien isovanhempieni liki 60 vuotta kestänyt avioliitto. Lopussa taata oli umpikuuro ja mumman opaskoirakin sokea, mutta terävät tölväisyt pitivät heidät mieleltään virkeinä aina katkeraan loppuun saakka.

Mikään edellisistä ei tietenkään toimisi, ellei vittuilu perustuisi syvään yhteisymmärrykseen. Jo ranskalainen valistusfilosofi Jean-Jacques Rousseau muistutti, että suuren vittuilun mukana tulee suuri vastuu. Kun vittuilee, pitää hyväksyä vastavittuilu. Tämän ihmiselämän perus viisauden kun sosiaalisen median suupaltit ymmärtäisivät, niin meidän kaikkien olisi kevyt kulkea.


Vittuilu on henkilökohtaista. Kokonaisen kansanryhmän loukkaaminen on kuin dynamiittikalastusta – siihen pystyy kuka tahansa tukkaurvelo. Vittuilu sen sijaan vaatii osumatarkkuutta. Kun sinulle vittuillaan, tiedät, että sinä merkitset hänelle jotakin enemmän. Elokuvahistorian hellin ja samalla katkeransuloisin vittuilun laukoi tietysti Rhett Butler, joka Tuulen viemää -elokuvan lopussa jättää omahyväisen mutta ah niin ihanan Scarlett O'Haran. "Frankly my dear, I dont give a damn."


Vittuilu on älyllistä. Kuka ajattelee suuresti, myös vittuilee suuresti, saksalaisfilosofi Martin Heidegger totesi vaikuttavassa teoksessaan Silleen jättäminen (Gelassenheit, 1944–1945). Tämän takia luova luokka on aina ollut poikkeuksellisen vittumaista porukkaa. Älymystöhän on joukko ihmisiä, johon jokainen haluaa kuulua, mutta jonka kanssa kukaan ei halua viettää aikaa.

Oli miten oli, todelliseen vittuiluun kuuluu ilkeyden finesse, sivaltamisen sulokkuus. Siksi ei mikä tahansa ilkeämielinen lässytys tai äkäinen huutelu käy vittuilusta. Kun tunnettu ja samalla ainoa suomalainen esseeisti somettaa aamuyöstä "tissitissitissi" ollaan toki kotimaisen nykykirjallisuuden kovimmassa ytimessä, mutta kaukana mannermaisen vittuilun viehkeydestä. Sillä vittuilu viiltää, se hehkuu hengen pikimustaa pimeyttä. Uskallan väittää, että korkealaatuinen vittuilu on esteettinen kokemus niin esittäjälleen kuin vastaanottajalleen. "Vittuilu näyttää tarjoavan hämmästyttäviä nautintoja", Aristoteles kirjoitti teoksessaan Nikomakhoksen "etiikka".


Vittuilu on voimaannuttavaa. Martti Luther naulasi teesit kirkon oveen, Rosa Parks jäi istumaan paikalleen bussissa, tuntematon mies pysäytti panssarivaunut Tienanmenin aukiolla. Silkkaa vahvemmalle vittuilua. Vittuilu on pienen ihmisen keino näpäyttää suurempiaan. Vittuilu ei katso ikää, ihonväriä, varakkuutta tai hauiksen leveyttä. Mikä hienointa, vittuilu on täysin tasa-arvoista. Naisen vittuilu ei ole 80 senttiä vaan ihan koko euro, joskus jopa enemmän. Vittumaisuudessa ei ole lasikattoa.


Vittuilu on mahdollisuuksien taidetta. Jokainen meistä vittuilee omalla tavallaan, mutta jokaisen vittuilu on yhtä arvokas.

Introvertti piilovittuilee niin taitavasti, että sen kohteeksi joutunut huomaa vasta seuraavana aamuna herätessään, että hänen tyynynsä on värjäytynyt verestä ja häpeästä punaiseksi. Ekstrovertin avoin vittuilu ei sen sijaan jää keneltäkään huomaamatta aamuöisellä porilaisella nakkikioskilla (kaikki Porin murteella sanottu paitsi kuulostaa vittuilulta myös ON vittuilua). Työelämässä puhutaan nykyään rakentavasta palautteesta, mikä on moderni ilmaisu suoralle vittuilulle.

Suomessa sekoitetaan usein asiakaspalvelu ja vittuilu keskenään. Molemmissa on toki kyse ihmisen kohtaamisesta. Terveyskeskuksissa, takseissa, virastoissa ja remonttifirmojen kanssa saamme nauttia mitä värikkäämmästä vittuilusta.

Kirjallisuutemme ehkä kaunein vittuilu löytyy Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. Ennen niin voimallisesti eläneet veljet on romaanin lopussa kesytetty uniseen keskiluokkaisuuteen, kuka jahtivoudiksi, kuka torppariksi. Vapaa ja tulisieluinen Venla passaa miestään ja synnyttää. He ovat kaikki kiinni sovinnaisuuden turpeessa. Alkuvoima on imetty heistä pois. Kertoja kuvaa tämän kuin korkealta ylhäältä katsellen – ja niin romaanihenkilöidensä kuin romaanin lukijoiden pikkuporvarillisuudelle täysillä vittuillen.

Zepukka värväytyy Daeshiin

Kevät on uusien tuulien ja uusien haasteiden aikaa! Koska webin lempiblogisti SZ on aina haaveillut kulkurielämästä ja suurten pyramidien näkemisestä, hän päätti täyttää Isisin värväyslomakkeen. Mutta kamalan vaikeita kysymyksiä heillä oli!


1. Etu- ja sukunimi
Sininen Zeppeliini (os. Hindenburg)

2. Kutsumanimi
Zepukka, SZ, Zepolino

3. Äidin nimi
Marja-Leena Zeppeliini

4. Veriryhmä
Oinas.

5. Syntymäaika ja kansalaisuus
Lihasula, Kangasala 11.4.1982.

6. Siviilisääty
Oman toimen ohessa.

7. Osoite ja asuinpaikka
Ajurinkatu, Turku / talvisin Khao Lak, Thaimaa.

8. Koulutustaso
Bachelor of economics, Forssa International Business School of Forssa.

9. Uskonnollinen koulutustaso
Rippileiri 1996, jokavuotinen joulukirkko. Luen säännöllisesti Kirkko ja kaupunki -lehteä.

10. Mikä oli ammattisi ennen tänne tuloasi?
Plokkaaja-bloggaaja.

11. Maat, jonne olet matkustanut. Kuinka kauan olen viipynyt niissä?
Virossa päivän verran, kerran Tukholmassa yön yli risteilyllä. Mutta olen katsonut Madventuresia.

12. Mistä paikasta tulit maahan ja minkä maan kautta?
Tulin siitä Alepan, piikkilangan ja hiekkasäkkien välistä.

13. Onko sinulla suosittelija? Kuka?
No sanotaan vaiks että ... Osama?

14. Saapumisen päivämäärä
11.3.2016.

15. Onko sinulla aiempaa jihadikokemusta? Mistä?
Ei, en syö lainkaan lihaa. 

16. Oletko taistelija, itsemurhapommittaja vai immersivisti?
En tiedä, mikä on immersivisti, mutta kuvailisin itseäni enemmän introvertiksi. Tai rohkelikoksi. 

17. Erikoisala
Sisustaminen, muoti, ruokatrendit, web 2.0 ja saukot.

18. Nykyinen työpaikka
Taustalaulajana eräässä tunnetussa satakuntalaisessa yhtyeessä.

19. Takuusumman koko
Ei taattoni neuvojaan tarjonnutkaan, poika kun maailmalle lähti. Moitetta matkaani neuvoksi sain. Yksi ei moittinut, ymmärsi vain. Kulkurin iltatähti.

20. Kuuliaisuuden taso
Horoskooppini sanoo, että "oinas on alkavan kevään merkki ja siksi Oinas-ihminen on tunnistettavissa samasta periksi antamattomuudesta kuin luonnon ensimmäiset kasvit niiden työntyessä esiin kylmästä ja osin vielä jäisestä maasta."

21. Osoite, johon otetaan yhteyttä (Mahdolliseen kuolemantapaukseen liittyen)
Siis... onko tässä hommassa jotain riskejä? Niitä ei mainittu kiiltävälle paperille painetussa broshyyrissä!

22. Kuoleman aika ja paikka
Mä en haluu kuolla tänä yönä.

23. Muuta huomioitavaa
Minulla on aika paha heinäallergia, ja etenkin koivun kukinnan aikaan joudun menemään välillä pitkäkseni kesken päivää. Lisäksi en voi syödä seuraavia ruokia: gluteenipitoiset viljat, äyriäiset, kananmuna, kala, pähkinät, kettukarkit, soijapapu, maito, tonnikalapitsa, selleri, sinappi, seesaminsiemenet, herne tai mitään geenimanipuloitua. En myöskään syö verilettuja enkä kesäkeittoa. Toivoisin myös, että määränpäässä on hyvä langaton verkko, sillä kuuntelen paljon Spotifyta. Tykkään nukkua aamuisin pitkään.

Torkun ihmiset

Väitetään, että unenlahjat jakavat kansamme kahtia. Se on vale. Aamuvirkkujen ja yökukkujien välissä on valtava enemmistö, torkun ihmiset.

Torkun ihmisiä haukutaan "torkuttajiksi" vain siitä syystä, että he eivät suostu nousemaan heti sängystä. Heitä kiusataan palavereissa, kun he pilkkivät tylsän Powerpoint-esityksen aikana. Hereillä ollut heittäköön ensimmäisen kiven!

Torkun ihminen nukahtaa elokuvissa, bussissa, pihakeinussa, jääkiekkojoukkueen puolustuksessa, vaaleissa ja vaalien välillä. Kerrankos täällä eletään ja kuolataan! Torkun ihminen tietää, että kun torkun paikka tulee, torkun paikka on käytettävä.

Torkun ihminen ei halua, että nokkaunet yltyvät hallitsemattomiksi, mutta hän tietää, että pienet päivänokoset on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Torkun ihminen vaatii itseltään toimia, jotka takaavat unirauhan, esimerkiksi korvatulppia. Torkun ihminen ajattelee, että vaikka univaikeuksista kärsiviä täytyykin auttaa, se ei saa tapahtua omien yöunien kustannuksella.

Torkun ihminen tuomitsee naapurin hetekan natisuttamisen ja sunnuntaiporaamisen riippumatta siitä, kuka siihen syyllistyy. Hän haluaa nokkaunien keskeyttäjille nykyistä kovempia tuomioita ja että turhan takia herättelijät karkotetaan maastamme. Hän myös ymmärtää, että torkkuja säätelevät hyvät tavat, kännykän herätyksen asetukset ja säännökset, joita maassamme on sitouduttu noudattamaan.

Torkun ihminen toivoo, että jokaisella on muhkea tyyny ja selän luonnollista asentoa myötäilevä sänky. Turvallisuudentunne syntyy parhaiten, kun jokainen puuttuu havaitsemiinsa patjan epäkohtiin, esimerkiksi outoihin möykkyihin tai törröttäviin jousiin. Torkun ihminen ei salli vuoteessaan hikisiä vuodevaatteita tai epäasiallista kohtelua kuten liian pirteitä hyvän huomenen toivotuksia.

Torkun ihminen olettaa, että ihminen, joka saa peitosta turvaa ja suojaa, osaa antaa sille arvoa eikä ylenkatso tai halveksi sen tuulettamista kirpeällä pakkassäällä.

Torkun ihminen tietää, että aamu on iltaa viisaampi.

Torkun ihminen ei tee johtopäätöksiä tai yleistyksiä tuntemattomista ihmisistä sen perusteella, kuinka painavat silmäpussit heillä on. Torkun ihminen ei pelkää kohdata taloyhtiön huoltomiestä unenpöpperöisenä liian avoimessa aamutakissa.

Torkun ihminen osaa keskustella kriittisesti unirytmistä, mutta hänelle kriittisyys ei tarkoita sitä, että osaa keksiä mahdollisimman paljon väsyneitä pienten lasten vanhempia halventavia nimityksiä. Torkun ihminen on asiallinen, perustelee näkemyksensä ja kunnioittaa toisten torkkuja.

Torkun ihminen tekee niin kuin Herra Kilpinen ja käyttää unikelloa.

Torkun ihminen ei alennu räyhäämään nimettömänä internetin keskustelupalstoilla vaan lämmittää maidon, ottaa esiin paksun romaanin ja kääriytyy vilttiin lukulampun alle. Torkun ihmisen mielestä parhaat bileet ovat pyjamabileet.

Torkun ihminen haluaa, että yhteiskuntaamme sopeutumattomat käännytetään takaisin, mutta osaa myös antaa arvoa niille, jotka kotoutuvat ja osallistuvat yhteiskuntaamme sen täysivaltaisina jäseninä. Torkun ihminen osaa kunnioittaa unia mutta myös vaatia unia – sekä olla itse sen arvoinen.

Torkun ihminen on ihmiskuntaystävällinen – kukaan ei ole koskaan tehnyt mitään pahaa torkkuessaan. Ihminen on kaunis nukkuessaan.

Torkun ihminen ymmärtää, mitä kellokortti-ihmiset yrittävät tehdä. He yrittävät työaikasaldon miinuksia ja plussia lietsomalla saada torkun ihmisiä liittymään heihin, jotta epäluulo ja turvattomuus lisääntyisivät. Torkun ihminen ei tähän lankaan mene.

Torkun ihmisissä on se ongelmallinen piirre, että he eivät halua tehdä itsestään numeroa. He eivät halua kuorsata julki. Vaikka heitä on paljon, he ovat näkymättömiä. Se on sääli, sillä juuri näitä torkun ihmisiä maamme nyt kaipaa. Heitä, jotka mieluummin maiskuttavat kuin louskuttavat.

Kuka uskaltaa myöntää olevansa torkun ihminen?

Nuori, aikuiset pilaavat työlämäsi

Moicca nuori, tervetuloa työelämään! Tulit viimeisenä ja sinut potkitaan pois ensimmäisenä, mutta ei se mitään, sillä se on aikuisten mielestä oikein. Nuoruus on lahja – siis aikuisille, joilla on vakituinen duuni.

Nuori, aivan ensimmäiseksi sinun pitää karistaa harhaluulo, että työpaikalle tultaisiin tekemään töitä. Väärin! Aikuiset tulevat töihin tapaamaan muita aikuisia.

Kun ymmärtää, ettei työpaikka ole töitä vaan juttuseuraa varten, pärjää hyvin suomalaisessa keskisuuressa yrityksessä tai virastossa. Reippaasti kahvitauolla alkaneen työaamun keskeyttää työmaakopilta kuuluva puheensorina, jossa vatvotaan edellisyön NHL-tuloksia tai spekuloidaan orastavilla työpaikkaromansseilla. Lounaan jälkeen palaa helposti puoli tuntia mökkilaiturin nikkaroinnista kertoessa. Aikuisia ylipäätään kiinnostavat todella tylsät asiat kuten kohdevalaisimet ja maalämpö.
.........................

Nuori, työelämässä huomaat, että aikuiset tykkäävät vatuloida (aikuisten sana chillille). Suomi makaa taantuman pohjalla, mutta aikuiset kinastelevat siitä, mitä kahvia pitäisi ostaa taukohuoneeseen ja valittavat, ettei lounasravintolassa ole tarjolla pekaanivegaanille sopivaa, umamin makuista vaihtoehtoa. Aikuisen suomalaisen vatsa on enemmän sekaisin kuin Afganistanin sisäpolitiikka.

Nuori, suomalaisessa työelämässä vika on aina joko ATK:ssa tai AKT:ssä. Sillä sekunnilla kun jokin laite ei toimi, putoavat hanskat lattialle.

Toimistolla aikuinen on jatkuvasti vereslihalla. Aikuisen työpäivä menee piloille, jos toimiston ilmankostutin lakkaa toimimasta. Kun ilmastointi puhaltaa liian kovaa, aikuinen vilustuu, ja kun se puhaltaa liian hiljaa, aikuinen hikoilee, sillä aikuisella on vaihdevuodet (älä huoli, kuulet asiasta varmasti). Aikuinen pitää tilastolliset kahdeksan saikkupäivää, sillä muuten ne menisivät hukkaan.

Kun aikuinen puhuu työpaikkakiusaamisesta, hän tarkoittaa useimmiten tilannetta, jossa esimies on pyytänyt häntä suorittamaan työtehtävän. Kahvitkin justiinsa tippumassa, tässä nyt mihinkään globaaliin kilpailuun pysty irrota. Ja pitikö sen firmankin sitten sinne someen mennä, eikö se ole tarkoitettu teineille?
..............................

Nuori, unohda elinikäinen oppiminen ja taitojen kartuttaminen. Aikuisten mielestä lähellä eläkeikää (= noin 17 vuotta eläkeikään) ei kannata enää ryhtyä mihinkään uuteen rojektiin (aikuisten sana prokkikselle). Aikuisen ei tarvitse oppia uutta, ja kaikki muutos on pahasta.

Aikuisten mielestä samalla työpaikalla pitää olla kauan, muttei koskaan pitkään. Aikuiset tietävät, että lapsettomat, sinkut, harjoittelijat ja muu joutoväki kyllä tuuraa. Eihän niillä ole iltaisin mitään muuta ohjelmaa, paitsi korkeintaan suklaan mutustaminen tai punkkupäissään facebookkaaminen. Aikuisilla on etuajo-oikeus heinäkuuhun, talvilomaviikkoon ja jouluun.

Nuori, valitettavasti työelämässä joukkoja ei johdeta edestä. Suomalainen työnjohto on liuta aikuisia, jotka ovat törmänneet luovuuteen kerran humalassa Pietarin Eremitaasissa, eivätkä museon vahtimestarit pitäneet asiasta. Aikuinen antaa potkut sähköpostilla ja arvostelee työtapoja tupakkipaikalla pihan puluille. Aikuinen on esimiehenä hitleri, alaisena kommari ja pikkujouluissa berlusconi.

Firman juhlissa aikuiset kuuntelevat Vicky Rostia ja tanssivat kummalliseen hetkutustyyliin kuin olisivat saaneet malariakohtauksen. Yleensä heillä on leveä kravatti otsalla ja rucolaa hampaiden välissä. Mikä pahinta, "rennoissa" työpaikan tilaisuuksissa aikuiset halaavat liian pitkään ja liian alhaalta. Aikuisten miesten dödöt tuoksuvat tuholaistorjunnalta, ja aikuisten naisten parfyymi aiheuttaa nuorukaiselle astmakohtauksen.

Työkykyristeilyllä aikuiset haluavat paeta hiekkaan valunutta elämäänsä ja juovat siksi kummia drinkkejä ja pakottavat kaikki karaokeen, vaikka sinä, nuori, haluaisit vain kotiin pelaamaan Pleikkaria. Nuori, työkykyristeilyllä toivot, että laiva osuisi jäävuoreen.

Nuori, mitä sinun sitten pitäisi tehdä elämällesi? Vältä suomalaista työelämää kuin ruttoa. Suosittelemme sinua lähtemään ulkomaille ja perustamaan sellaisen slushin tai start-uppin tai mitä niitä nyt on. Myös kotiin jääminen on ihan terve vaihtoehto.