Joka lauantaiehtoo Sinisen zeppeliinin kotitoimituksessa Huvilakadulla napsautetaan puusauna päälle ja pelataan erä Trivial Pursuit Partya. Sillä mikä nostattaa juhlatunnelman paremmin kuin tietokilpailu! Valitettavasti kansallinen visailukulttuurimme on näivettynyt sen kulta-ajoista. Suurin yksittäinen tekijä löytyy median murroksesta. Kolmosvisan lento katkesi ennenaikaisesti, ja Tupla tai Kuitti -ohjelman matriarkka Kirsti kuoli. Kaikkien suomalaisten tietokilpailuohjelmien kruununjalokivi Suomen tietoviisas päättyi jo vuonna 1998, kun ei enää keksitty, mitä Erik Toivaselta voisi kysyä. Kun esirippu laskeutui Suomen tietoviisaalle, siihen loppui samalla Sinisen zeppeliinin huoleton nuoruus. Ovat muistojemme tietovisat kuolleet.
..................
Sanotaan, että kansakunnalla on vain niin hyvät visailuisännät kuin se ansaitsee. Suomen kansalla on ollut hyvä visaisäntäonni. Me kaikki muistamme nokkelien kysymysten ja kuivan huumorin Jyrki Otilan, oudosti sliipatun Jukka-Pekka Palon, lupsakan Lasse Lehtisen ja tietenkin kumealla ja rauhallisella äänellä tuomaroineen Tuomo Kamisen (kuvassa). Kaminen teki hienon uran myös amerikkalaisessa etsiväsarjassa Magnum.
Yhtä lailla mieleemme ovat painuneet muutamat piinkovat tietokilpailijat, nuo pälvikaljuuntuvat ihmis-ensyklopediat. Muusikko Pekka Myllykoski kävi voittamassa ties kuinka monta maailmanympärysmatkaa eri kanavilta. Entä kuka voisi unohtaa Yrjö Salinin katkeruutta, kun Erik Toivanen oli jälleen kerran napannut tietoviisaan tittelin hänen edestään? Oma suosikkini, luokanopettaja Lauri Ranta opetti minulle, että pienet mustat vahatut viikset nenän alla on aivan asiallinen tyyli.
Television ohjelmakartalla tietokilpailut eivät ole viime vuosina ilakoineet. Selostajalegenda Pentti Salmea lainaten: "Näky on järkyttävä." Ruudun ovat vallanneet nälkiintyneet tytöt, tatuoidut kokit ja lespaten puhuvat nuoret miehet. Televisio on matalamielisten media, mutta kyllä sinne aina on sentään muutamia älynpilkahduksia mahtunut, kuten Maailma sanojen vankina tai kaikki Susanne Päivärinnan ohjelmat.
Tilanne näyttää nyt onneksi hieman valoisammalta. Haluatko miljonääriksi -ohjelman katsojaluvut ovat selvä merkki siitä, että Suomen kansa on jälleen valmis asiaviihteeseen (sana, joka on voitu keksiä ainoastaan Yleisradiossa). Haluatko miljonääriksi -show ei itsessään ole kovin kummoinen tietokilpailu, sillä se perustuu syvimmältä olemukseltaan tavisten urpoiluun ja tietämättömyyteen. Enkä ymmärrä sitäkään, miksi ohjelmaa juontaa jacuzzista tuttu pojankloppi. Näimmekö muka koskaan juontaja Reijo Salmista porealtaassa? Ei, emme nähneet.
Silti Haluatko miljonääriksi voi olla se tienraivaaja, joka palauttaa ylevän tietokilpailemisen televisioon. Olisi vain oikeus ja kohtuus, että kansan syvät rivit pääsisivät jälleen näkemään todellisten tietoviisaiden edesottamuksia. Erik Toivasen tai Lauri Rannan ei tarvinnut kilautella kaverille (oliko heillä kavereita?) tai kysellä apuja yleisöltä. He näyttivät, millaisiin ylivertaisiin suorituksiin ihminen pystyy vain lukemalla Focus-tietosanakirjaa ja käyttämällä hieman hoksnokkaa. Aito tietokilpailu on uskoa ihmiseen.
Todelliset tietokilpailut eivät perustu nöyryyttämiseen tai myötähäpeään, vaan siihen, että televisiossa loistaa tiedoiltaan täysin ylivertainen, usein salmiakkikuvioiseen neuleeseen pukeutunut keski-iän ylittänyt mies. Jälkiteollisena aikana Sinisen zeppeliini uskoo, että tietoviisaita löytyisi yhtä lailla keski-iän ylittäneistä naisista, tuosta kansakuntamme hiljaisesta voimavarasta.
Korkealuokkaisella, televisioidulla tietokilpailulla olisi myös selvä kansanvalistuksellinen tehtävä. Aikuinen katsoja saa sen aikana käyttää harmaita aivosolujaan ja perheen nuorimmaiset tutustutetaan kirjaviisauden kiehtovaan maailmaan. Tietokilpailu lisäisi myös turvallisuudentunnetta, sillä tietokilpailu on perisuomalainen mutta silti väkivallaton keino ottaa miehestä mittaa. Kun televisio tarjoaa nuorisolle esikuvaksi tietovisailijoita, nuoret klopit vaihtavat katupartioinnin pubivisoihin.
Me Sinisessä zeppeliinissä uskomme vilpittömästi, että tietokilpailut muuttuvat pian trendikkäiksi. Ainakin Flow Festivalilla trenditietoisin väki on jo pari vuotta pukeutunut kuin 80-luvun tietokilpailuihin osallistuneet herrat ja rouvat. Vahvasti retrohenkiselle tietokilpailulle olisi siis varmasti tilausta!
Vetoan lopuksi Yleen, että se suuntaisi muutaman miljoonan euron per vuosi laadukkaisiin tietokilpailuihin. Näinä vaikeina ja epävarmoina aikoina kansakuntamme tarvitsee ruutuun lisää rauhallisia miehiä mutustelemaan ja tekemään lyijykynällä muistiinpanoja ruutupaperille.
