Näytetään tekstit, joissa on tunniste demokratia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste demokratia. Näytä kaikki tekstit

18. joulukuuta 2013

Jouluihminen on kardemumman tuoksuinen natsi


Klassinen joulutervehdys.
Ruotsissa paljastui hiljattain, että joulutortut ovat natsitorttuja (katso kuvat). Tortun pintaa raaputtamalla esiin nousee muitakin järkyttäviä tosiasioita joulusta.

Herää kysymys, onko joulu tosiasiassa vain peitelty yritys kansallissosialistaa ihmisiä? Sininen zeppeliini paljastaa nyt joulun ja kansallissosialismin aatteellisen kohtalonyhteyden.


FAKTA: Sekä joulu että kansallissosialismi tulevat Saksasta.
Suurin osa jouluperinteistä ja natsiperinteistä on keskiluokkaista saksalaista alkuperää.

FAKTA: Joulun huomioväri on punainen, natsismin huomioväri on punainen.
Vertaa esim. joulupukin nuttua ja natsilippua. Musta, punainen ja valkoinen toistuvat joulun ja natsismin värimaailmassa.

FAKTA : joululauluissa ja natsilauluissa lauletaan valkoisesta ylivallasta.
"I'm dreaming of a white Christmas / Just like the ones I used to know". Lisäksi monissa joululauluissa viitataan salakavalasti Saksan armeijan etenemiseen. Esimerkiksi klassikoissa Reippahasti käypi askeleet ja Tiptaptiptap kuulee herkällä luennalla selviä kaikuja saksalaisen armeijan saappaiden jylhästä pauhusta. Sokeltavan filosofin Slavoj Žižekin mukaan kyse on "joulun kätketystä perversiosta".

FAKTA : Asioiden merkitseminen daavidintähdellä.
Kuuset merkitään tähdellä. Juutalaiset merkittiin tähdillä. Tämä on väärin! Kaikki puut ovat yhtä arvokkaita (no, ehkä ei haapapuut), ja kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Sillä emmekö muka vuoda samaa verta? Emmekö me muka tunne samoja tunteita?

FAKTA : Meil' himmeli, heil Himmleri.
Tämä ei voi olla sattumaa.

FAKTA: Molemmissa ideologioissa ollaan sairaalloisen kiinnostuneita valtakunnista.
Tuhatvuotinen valtakunta / rauhan valtakunta, anyone?

FAKTA: Jouluna on pakko puuhata kaikenlaisia asioita, koska joku auktoriteetti (äiti, vaimo, tuntematon sukulainen) niin vaatii.
Jouluihmiset ovat kardemumman tuoksuisia natseja: Pitää siivota, ostaa lahjoja, lähettää kortteja, käydä tapaamassa pissalta haisevia vanhuksia ja ajella ympäriinsä rumassa, kutittavassa lahjavillanutussa. Missään vaiheessa tätä hyörimistä ei saa kyseenlaistaa. Natsitkin sanoivat sodan jälkeen, että "me vain tottelimme käskyjä".

FAKTA: Korttien keskeinen asema molemmissa ideologioissa.
Joulukortteja suositumpia ovat nykyään vain natsikortit.

FAKTA: Niin joulupukin kuin natsien organisaatio on huippuunsa viritetty valvontakoneisto.
Molemmat väkivaltakoneistot perustuvat ajatukselle, että niillä on oikeus kytätä kansalaisiaan ja pitää heistä salaisia nimilistoja. Joulupukin Gestapo-miehet tarkkailevat salaa "kilttejä" ja "tuhmia" lapsia, eivätkä kansalaiset pääse tarkastamaan mitä tietoja heistä on kerätty rekisteriin. Sekä natsit että joulupukki luottavat urkinnassaan myös ilmiantoihin ja pelotteluun.

FAKTA: Sekä joulu-ihmiset että natsit ovat innokkaita käyttämään uuneja.
Anteeksi.

FAKTA: Joulun alla julistetaan rauhaa, mutta viimeistään tapanina tapellaan.
Hitlerkin vakuutteli rauhantahtoisuuttaan sudeettialueet saatuaan, mutta kuinkas sitten kävikään.

FAKTA: Tuottavuus perustuu pakkotyölle.
Kirjailija-kuvittaja Mauri Kunnaksen propagandistisesta suurteoksesta Joulupukki (1981) saa käsityksen, että tontut työskentelisivät ilomielin joulupukille. Tosiasiassa onnettomat tontut on kerätty suuriin leireihin ("pukinpajaan"), jonne kukaan ulkopuolinen ei pääse. Siellä tontut puurtavat pitkiä päiviä nikkaroiden ja kooten asioita ilman toivoa palkasta saati vapaudesta. Soittaako mitään kelloja? 

FAKTA: Juutalaiset eivät vietä joulua.
Heillä on hanukka.
...............


Lopuksi toivotetaan blogin kaikille lukijoille riemullista joulujuhlaa.

6. joulukuuta 2013

Hajatuksia isänmaasta

Itsenäisyyspäivän kunniaksi blogissa neljä lyhyttä haja-ajatusta eli hajatelmaa Suomen itsenäisyyden ympäriltä. Blogisti pahoittelee koherentin kokonaisuuden puuttumista.

............

KAVERIA EI JÄTETÄ

Jorma Etton aforismissa kuvataan suomalaista:

"Suomalainen on sellainen joka vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään, sellainen joka eksyy tieltä, huutaa rannalla ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen...Sellaisella suomalaisella on aina kaveri, koskaan se ei ole yksin ja se kaveri on suomalainen."

Pisteliääksi tarkoitettu Eton teksti herättää minussa pelkästään lämpimiä tunteita - tunteita suomalaisesta yhteenkuuluvaisuudesta kaikessa kömpelyydessään.

Yhteenkuuluvaisuus on tasa-arvon ansiota. Lainaan Lenita Airistoa: "Yhteiskunta, joka jättää puolet potentiaalistaan käyttämättä, ei tule koskaan menestymään." Siellä missä naisilla on vahva rooli, on vaurautta, rauhaa ja uusia ideoita.

Mutta miten isänmaa pitää huolta heikoimmistaan vuonna 2014? Miten voivat köyhät, yksinäiset, tuottamattomat ja onnettomat? Entä hullut, heikot ja hitaat? Ikäiseni taitavat jo aavistella, että läheisistämme joudumme huolehtimaan me - ei mikään mystinen hyvinvointivaltio. Ehkä välittämisyhteiskunta tarkoittaa, että meidän täytyy itse alkaa välittää.

Toinen kysymys on, kenestä isänmaan pitäisi pitää huolta. Ajatus meistä, meidän etujemme puolustamisesta suhteessa toisiin, toisten etuihin, on yhtä naiivi kuin ajatus kaikkien yhteisestä edusta. En osaa asettaa näitä asioita karkeasti vastakkain. Me elämme maailman sisällä, alttiina sen hyvälle ja pahalle. Maailma liikuttaa meitä, vaikka maailma ei liikuttaisi meitä. Suomi ei ole saari.

Kun olin lapsi, Suomella ei ollut varaa venepakolaisiin. Kun olin teini-iässä, Suomella ei ollut varaa somaleihin. Kun olen aikuinen, Suomella ei ole varaa syyrialaisiin sylilapsiin. Suomalaista logiikkaa on, että kun ei voi pelastaa kaikkia, ei kannata pelastaa ketään. Vain moraalisesti laiska typerys nostaa kädet ylös maailman pahuuden edessä.

Eikä meidän silti tarvitse ruveta koko maailman samarialaiseksi. Sitatoin kaljumpiani. J. K. Paasikivi sanoi, että viisaus on tosiasioiden tunnustamista ja Urho Kekkonen sanoi, että Suomen tulee olla maailmanpolitiikan lääkäri, ei tuomari. Näin tulevat yhteen pienen valtion reaalipoliittiset tosiasiat ja hyvän tekemisen edut. 

Ylipäätään meidän kannattaa olla mukana istumassa niissä keskeisissä pöydissä, jonne Paavo Lipponen meidät jyräsi pelottelemalla Ruotsin pääministeriä pisuaarilla (that's the Finnish way). Meidän kannattaa tehdä hyvää, koska se on sekä oikein että hyödyllistä.

...........

VIIDES KOLONNA

Sohaisen itsenäisyyspäivänä kusiaispesään ja kysyn, kuka on epäisänmaallinen.

Suomi vei saamelaisilta heidän maansa sekä lapsensa ja sijoitti saamelaisten lapset "suomettumaan" orpokoteihin ja uusioperheisiin. Olimmeko silloin epäisänmaallisia?

1930-luvun oikeistolaiset protestiliikkeet saivat polttovoimaa kuolleesta luuskasta, mutta niissä oli myös aitoa innostusta fasistiseen aatteeseen. Suomalaista demokratiaa oltiin tosissaan kumoamassa (suurin osa joukosta oli kumonnut vähän muutakin). Tekijämiehiä ajoi heimoaate ja leppymätön viha sosialismia kohtaan. Aitoja fascisteja mukana oli kourallinen. Kun yritimme kaataa jussipaidoissa kansanvaltaa "kansan tahdolla", olimmeko epäisänmaallisia?

Kommunistit olivat vielä äärioikeistolaisiakin sekalaisempi sakki. Valtaosa kommunististeista ampui talvi- ja jatkosodassa kohti velivenäläistä, mutta vähemmistön vähemmistö suunnitteli vallilalaisessa perunakellarissa uljasta uutta Suomea. Tosin Josif-setä oli tehokkaasti nirhannut suomalaiset vallankumoukselliset, joten aivoista ja käsistä tuli pulaa. Kun väitimme suomalaisten haluavan työläisten diktatuuria, olimmeko epäisänmaallisia?

Lähestytään nykyhetkeä. Olen aina pitänyt 1960-1970-lukujen nuoren sivistyneistön poliittista ääri-intoilua 1900-luvun totalitaaristen liikkeiden kuolinkorinana, en niinkään vapauden kaihona. Nuoret haikailivat (toistaiseksi) viimeisinä yhden luukun valtiota, jossa vastaukset olisivat valmiina ja oikeat päämäärät selviä. Kun fanitimme puhemies Maota, olimmeko epäisänmaallisia?

Tämän päivän viides kolonna onkin kinkkisempi, jopa tulenarka juttu. Tosiasia on, että joukossamme elää ja kasvaa ihmisiä, jotka haastavat tai jopa kiistävät arvomme. Mitä tehdä ihmisille, jotka opettavat nuorille, että modernit ihmisoikeudet ovat moraalittomia ja länsimainen elämäntapa turmeltunutta? Varmaa on, että joudumme pohtimaan ja puolustamaan tärkeiksi katsomiamme arvoja lähitulevaisuudessa. Siinä on kyse jostain paljon dramaattisemmasta kuin maahanmuuttajanaisten uintivuoroista tai Suvivirren veisuusta.

Erikseen ovat sitten nämä avoimen yhteiskunnan alkometrit eli abdullahtammet, dosenttibäckmanit ja seppolehdot. Presidentti Richard Nixonin kerrotaan miettineen erään puoluetoverin kohdalla, pitäisikö hänet pitää teltan sisällä kusemassa ulos vai ulkopuolella kusemassa sisään. Onneksi vakaa demokratia on kuin ahavoitunut isoisä, se kestää joutavien suupalttien mölyt.
..........

SANKAREISTA

Ensin lainaukset kahdelta suomalaiselta sanoittajalta: "Keitä ne on ne sankarit / sellaiset sankarinaiset / jotka tosipaikan tullen pelkäävät?" Ja toinen: "Voi vainolaisen hurmehella peittää maan."

Molemmilla poliittisilla laidoilla halutaan edelleen omia isänmaallisuus omalle porukalle. Vai miten muuten selittää "laajojen kansanpiirien" loukkaantuminen siitä, että Paleface niminen rytmimuusikko pääsi itsenäisyyden 100-vuotistyöryhmään? On nimenomaan suomalaista, että siellä ryhmässä edustetaan kaikkia aatteita. Nekin pääsevät ääneen, jotka sanoivat Marskista rumasti. Ystäväni kirjoitti pari viikkoa sitten hienosti: "Tulkaa nyt ylös sieltä sisällissodan poterosta."

Seuraavaksi anteeksipyyntö upseeriystävilleni. Laitoin näet uhmallani tähän sankarit-osastoon pelkääjät, pasifistit ja muut aseistakieltäytyjät. Olkoon se vaatimaton panokseni itsenäisyyspäivän tuhdinpuoleiseen sankariannokseen.

Tunnetuin suomalainen aseistakieltäytyjä on Arndt Pekurinen, joka teloitettiin sodan aikana. Suomalaiset ampuivat aseettoman suomalaisen. Valtio versus mies, valtio voitti. Tässä vaiheessa minulta yleensä kysytään: Entä jos kaikki suomalaiset olisivat laskeneet aseensa kuten Pekurinen? Vastaan tuohon kysymykseen aina samantasoisella ajatusleikillä: Entä jos kaikki olisivat laskeneet aseensa kuten Pekurinen?

En osaa ajatella Pekurista roistona tai sankarina, mutta pidän häntä rohkeana vakaumuksen ihmisenä. Sellaisia ihmisiä Suomessa on paljon, katsokaa ympärillenne.

Upotaan sinne itsenäisyyden isoon kirjaan hetkeksi. Väinö Linna kunnostautui suomalaisten supersankareiden tekijänä. Tuntemattoman sotilaan oma suosikkihahmoni on Honkajoki, joka keskellä sotaa toteaa, että yksilön mielipuolisuus on vain suhteessa hänen ympäristöönsä. Honkajoki on ivallinen ja nerokas henkilöhahmo. Hänelle lankeaa romaanissa synkän klovnin rooli. Ainoa keino sopeutua sekä sydämettömään että järjettömään massamurhaamiseen on jäätävä etäisyys, julma ilkikurisuus. Honkajoki tekee parodian sodasta ja itsestään selviytyäkseen.

Honkajoen vastapari on Riitaoja, joka kokee sodan kauhut pakahduttavan suorasti. Riitaoja on tavallaan jokamies, yhtä aikaa kaikki sodan osapuolet. Hän on vain ihminen. Riitaojan viimeisissä sanoissa summataan sodan inhimillinen tragedia: "Älkää älkää, en minä mitään pahaa."
............

MINUN POLITIIKKANI

Suomi täyttää tänään 96 vuotta. Se aloitti taipaleensa kangerrellen. Kun Suomi itsenäistyi, tapoimme toisiamme tuhansittain nälkään ja tauteihin. Pitkät rivistöt miehiä ja poikia teloitettiin nimettöminä maakuoppaan. Raskaana olevia naisia seivästettiin kiväärinperiin, aseettomia ammuttiin vuoteisiinsa.

Kaikki maailman voitonparaatit on ratsastettu kiiltävillä saappailla, verisillä hevosenkengillä.

Toisessa maailmansodassa olimme natsien joukkueessa. Maailmanhistorian kuuluisin hirmuvalta pelasti itsenäisyytemme, kun samaan aikaan armeijassamme taisteli juutalaisia. Vähemmän mairittelevia isänmaallisuuden hetkiä koettiin, kun tsekkoslovakialaiset tai virolaiset halusivat punaisen imperiumin ikeestä vapaaksi olimme hiljaa kuin kusi sukassa. Yleensä neukuille näytettiin peukkua. Ne yleiset syyt, tiedättehän.

Isänmaan alku oli rujo, mutta niin syntymät usein ovat. Olosuhteiden oikut veivät meidät outoihin tilanteisiin ja vaarallisten herrojen kanssa saunaan. Silti rakensimme yhteiskuntarauhan, maltoimme jopa vaurastua. Paitakin pysyi melkein puhtaana, eipä olisi uskonut.

Ja jos joku vielä kehtaa sanoa, etteivät suomalaiset osaa keskustella, hän on ykskantaan väärässä. Mehän olemme diplomatian ykkösvitjaa koko porukka. Ilmeettömiä pokerinaamoja ja varsinaisia viilipyttyjä. Suomi on viisaiden naisten ja hiljaisten miesten maa.

Mutta entäs se minun politiikkani? Annetaan viimeinen sana runoilija Pentti Saarikoskelle, ilkeälle juoppokommarille. Saarikosken yhdessä runossa on isänmaallisuutta enemmän kuin kopallisessa Koskenniemeä:

En pelkää ketään. Rakastan maailman ihmisiä,
haluan kaikille hyvää, se on minun politiikkani
Että me rakastaisimme toinen toistamme
Ei väitellen vaan keskustellen sovussa.
Menisimme ikään kuin mustikkaan yhdessä.
Lämmittäisimme saunan.
Istuisimme laiturilla huohottamassa.
Olisimme ihmisiksi.



Arvokasta itsenäisyyspäivää jokaiselle. Omistan tämän tekstin pitkäaikaisimman ystäväni eilen syntyneelle lapselle. Tervetuloa Suomeen, tervetuloa maailmaan, vesseli.

6. marraskuuta 2013

"Anteeksi, minä abstrahoin"

Valtiotieteilijän ajattelu muistuttaa Jackson Pollockin maalausta.
Joukko äkämystyneitä kauppatieteilijöitä ja muutama Ilves-fani on lähestynyt Sinistä zeppeliiniä pyynnöllä, että kirjoittaisin valtiotieteilijöistä. Marraskuun kunniaksi täytän toiveen, mutta ei oteta tätä tavaksi.

Valtiotieteellisyys on olemisen tila, jossa kiihkeä halu päteä yhdistyy omahyväisyyteen. Tunnettuja suomalaisia valtiotieteen maistereita ovat muun muassa viihteen monitoimimies Matti-Esko Hytönen, viihteen monitoimimies Timo T.A. Mikkonen ja viihteen monitoimimies Pertti Pasanen melkein. Itse arvostan Pasasta ennen muuta venesuksen keksijänä.

Valtiotieteilijät jaksavat muistuttaa (lähinnä itselleen), että "valtiotieteilijä oppii yliopistossa ajattelemaan". Mitä tämä syvällinen ajatelma tarkoittaa? Lihallistan lausetta vertauksella:

  • Arkkitehti osaa piirtää sillan
  • Insinööri osaa suunnitella sillan
  • Rakennusmestari osaa rakentaa sillan
  • Valtiotieteilijä osaa ajatella siltaa

Kun siis firman palaverissa näkee hämmentyneen oloisen ihmispolon, kyseessä on mitä todennäköisimmin valtiotieteilijä – eräänlainen toimistokoala. Mutta valtiotieteilijä ei ole välttämättä ihmeissään vaan hän ajattelee. "Anteeksi, minä abstrahoin", valtiotieteilijä saattaa vastata työtoverilleen äänessään ripaus omanarvontuntoa ja ärtyneisyyttä, sillä hänen syvällinen, abstraktilla tasolla leijuva pohdintansa on juuri keskeytynyt. Abstrakti on vaikea sana, joka tarkoittaa suurin piirtein "hämärää" tai "epäselvää". Osuvimmin valtiotieteilijän ajattelua on kuvannut taidemaalari Jackson Pollock.
..........
 
Valtiotieteilijä osaa toki muutakin kuin abstrahoida, esimerkiksi sutkautella paulocoelhomaisesti. "Media pinnallistuu, mutta muuttuu samalla moniääniseksi", "Maailma on moninapainen" tai "Yhdysvaltain hegemonia haastetaan eri tahojen toimesta".

Ei ihme, että valtiotiede tunnettiin alun perin kaunopuheisuuden oppituolina. Puhdaspiirteisen valtiotieteilijän lähiserkkuja ovat sosiologian, taloustieteen, sosiaalipolitiikan ja viestinnän pääaineesta valmistuneet. Sosiologien tunnuspiirteinä ovat erilaiset hermolliset oireet (vapina, hermostuneisuus, pakkoliikkeet) sekä heikko kyky käyttää virkkeissä teonsanoja. Taloustieteilijöiden sielunelämä muistuttaa kiveä. Filosofien ja sosiaalipolitiikan oppineiden pilkkaaminen olisi kuin löisi sokeaa sudanilaista sylilasta, joten en alennu siihen.

Upeimmin kaunopuheisuus ja valtiotiede lyövät kättä politiikkaa sivuavissa viestinnän tutkimuksissa, joissa tavallisimmin etsitään korrelaatiota uutisen aiheen ja uutistenlukijan kravatin värin välillä. (Tutkijat, huomatkaa myös Matti Röngän keikarimaiset taskunenäliinat!)
........

Valtiotieteilijät jaksavat muistuttaa (osa 2), että he ovat sivistyneempiä kuin tavalliset pulliaiset. He tietävät, että Calvin & Hobbes -sarjakuvan Calvin on se pikkupoika, kun taas Hobbes se lelutiikeri. Calvinilla oli joitain hyviä ajatuksia työmoraalista, ja Hobbesin mukaan ilman valtiota käynnissä olisi jatkuva kaikkien sota kaikkia vastaan. Erään pro gradu -työn otsikossa esitetty kysymys Stalin roisto vai sankari? on edelleen kuuminta hottia poliittisen historian opiskelijoiden opintopiireissä. Jos et saanut edellisestä mitään tolkkua, olet järjissäsi.

Mitä valtiotieteilijöille tapahtuu yliopiston jälkeen? Lyhyt vastaus on: ei mitään. Valotan asiaa silti hieman pitemmin.

Valtiotieteilijät loppusijoitetaan kuin telkänpojat eli sinne minne sattuu osumaan. Valtiotieteellisten tiedekuntien tarkoituksena on pitää pahimmat saivartelijat pois kuntien ja valtion virkakunnasta. Ne jotka eivät pääse töihin virkaan, lähetetään kuriiripostissa kovapalkkaisiin suojatöihin, jotka alkavat sanoilla "erikois" tai "erityis". Osasta tulee "viestinnän moniosaajia" eli ammattilaisia, jotka eivät osaa kunnolla kirjoittaa, kuvata, leikata tai taittaa. Yli 40 prosenttia valtiotieteilijöistä hakeutuu kunnanjohtajiksi paikkoihin, joista hälytyskeskusten päivystäjät eivät ole koskaan kuullutkaan.

Edellinen ei tarkoita, etteikö valtiotieteilijöillä olisi taitoja. Kyllä heillä on, niitä taitoja ei vain tarvita missään tuottavassa työssä. Sen sijaan ironia ja sarkasmi ovat tyypillisintä jonninjoutavaa suunpieksentää, jossa valtiotieteilijät kunnostautuvat. Valtiotieteilijät tunnetaankin erinomaisia ironikkoina ja välttävinä satiirikkoina. Ironia on taito, jota kysytään esimerkiksi silloin, kun lapsen kieli on jäätynyt metallitankoon kiinni, eikä kukaan keksi mitään purevaa (sic!) sanottavaa. Usein valtiotieteilijä keventää tunnelmaa silloin, kun tunnelma ei kaipaa keventämistä. Sarkasmi on vähän kuin ironiaa, mutta ei aivan.

Ja valtiotieteilijät rakastavat päättää kirjoitelmansa viisaalta kuulostavaan sitaattiin. "Suurten voimien mukana tulee suuri vastuu." Se on lainaus Hämähäkkimieheltä.

12. huhtikuuta 2013

Vapaus tai tissit!

Musliminaisaktivistit
lähettävät terveisiä länsinaisille.
Tissit ja naistenoikeudet. Upeita asioita molemmat. Valitettavasti niiden rinnakkaiselo ei aina tunnu onnistuvan.

Viime viikolla poliittisesti valveutunut henkilö saattoi nähdä poliittisesti värittyneitä rintoja ympäri Eurooppaa. ukrainalaislähtöinen FEMEN-naiskollektiivi nimesi huhtikuun neljännen päivän "Topless Jihad" -päiväksi eli karkeasti käännettynä "Yläosaton pyhä sota"-päiväksi.

Sekstrimisteiksi itseään kutsuvat FEMEN-naiset ovat tissitempaisseet jo monta kertaa aiemmin. Esimerkiksi helmikuussa Italian ex-pääministeri Silvio Berlusconi joutui paljasrintaisten naisten protestin kohteeksi. Tosin Berlusconin uhkailu paljailla rinnoilla on vähän kuin pelottelisi nälkäistä uroskarhua avonaisella hunajapurkilla.

Topless jihad -päivällä FEMEN-aktivistit halusivat osoittaa tukensa tunisialaiselle 19-vuotiaalle Amina Tylerille, joka oli julkaissut Facebookissa itsestään yläosattomia kuvia. Kuvilla ja kehoonsa maalaamillaan feministisillä iskulauseilla Tyler halusi herätellä keskustelua naistenoikeuksista kotimaassaan.

Kuvien seurauksena hän sai liudan tappouhkauksia, ja hänet ilmeisesti passitettiin väliaikaisesti psykiatriseen sairaalaan. Maan hyveiden edistämisen ja paheiden estämisen komission (sic!) nokkamies vaati nuorelle naiselle joko 80-100 raipaniskua tai mielellään kuolemantuomiota kivittämällä. Näemmä tissi on kynää terävämpi, kun miettii millaisia reaktioita tällainen kohtalaisen viaton protesti aiheuttaa uskonoppineissa. Toivottavasti kyseinen herra ei saa selville, että internetissä on muitakin tissejä (tai niin olen kuullut).

Jupakka muuttui vasiten kimurantiksi kun musliminaiset käynnistävät vastakampanjansa, Muslimah pride -päivän. Sen aktivistit lähettivät Facebook-sivuillaan kitkerät terveiset läntisille naisaktivistikollegoilleen:
"We as Muslim women and those who stand with us, need to show FEMEN and their supporters, that their actions are counterproductive and we as Muslim women oppose it. So please post pictures of your beautiful selves, whether you wear hijaab, nikaab or not. This is an opportunity for Muslim women to get a say and show people that we have a voice too, that we come in many different shapes and sizes that we object to the way we are depicted in the west, we object to the way we are lumped in to one homogenous group without a voice of agency of our own."
Eli väärin vilauteltu! Yhtäkkiä vastakkain olivat musliminaisaktivistien käsitykset naistenoikeuksista ja länsimaisten naisaktivistien käsitykset naistenoikeuksista. Molempien osapuolten lähtökohta on, että naisilla tulee olla oikeus päättää omasta kehostaan ja pukeutumisestaan. Tähän yksimielisyys sitten päättyykin. FEMEN-aktivistien ideana (kai) on, että naisten vapaaehtoinen alastomuus on ok, ja protestilla haluttiin osoittaa, miten kohtuuttomasti Amina Tyleria oli kohdeltu. 

Musliminaisten vastakampanjassa länsinaisten performanssia pidettiin mauttomana ja holhoavana. Kampanjaan mukaan lähteneet naiset kirjoittivat, että musliminaiset eivät tarvitse länsinaisia kertomaan heille, ovatko he sorrettuja vai eivät, eivätkä he tarvitse länsinaisia tyrkyttämään omaa ideologiaan. Tissit törmäsivät seinään.

Peittäminen on poliittista siinä missä paljastaminen. Muslimiaktivistit sanoivat, että hijaabin, huivin tai burkhan käyttö ei ole osoitus sorron kohteena olemisesta vaan valinta, jolla he kunnioittavat uskontoaan ja kulttuurinsa tapoja. Eikä länsifemineiställä pitäisi olla asiaan nokan koputtamista. Nettikeskustelussa musliminaiset ihmettelivät esimerkiksi Ranskan kiisteltyä lainsäädäntöä, jossa kielletään kokonaan peittävät kaavut. Tätä pidettiin inhottavana puuttumisena ihmisen yksilönvapauteen. Toinen esimerkikki on muutama päivän takaa Israelista, jossa pidätettiin juutalaisnaisia, jotka rukoilivat vain miehille tarkoitetuissa rukoushuiveissa. Joskus tuntuu, että monissa yhteiskunnissa löytyisi suurempiakin huolenaiheita kuin se, miten naiset pukeutuvat.

Entä miten valkoiset naiset sitten vastasivat hunnutetuille feministisisarilleen? Kuten Tulva-lehden päätoimittaja Atlas Saarikoski kirjoitti, FEMENin vastaus musliminaisille oli vähintäänkin kolonialistiselta kalskahtava: "He kirjoittavat julisteisiinsa kuinka he eivät tarvitse vapauttamista, mutta heidän silmiinsä on kirjoitettu "auttakaa minua"", FEMENin puhehenkilö Inna Sevtsenko sanoi. Sevtsenko tahtoi kai sanoa, ettei joka tapauksessa alistettu musliminainen ei välttämättä käsitä olevansa alistettu, ja meidän vapaiden tulisi kertoa alistetuille heidän kurjuudestaan. Paitsi että "orjuutetut" ja "avuttomat" eivät välttämättä pidä itseään sellaisina. Eivätkä välttämättä ole sellaisia. Musliminaisille "naisen vapaus" lienee osittain tai ehkä kokonaan jotain ihan muuta kuin... no, julkisia tissejä.

Tissi-gate on toki vain pieni säie lännen ja islamilaisen maailman välisessä nokittelussa. Lähi-idän maissa Yhdysvaltalaisilla joukot ihmettelevät toistuvasti, mikseivät "Ne pirulaiset vain ymmärrä tulla vapautetuksi". Hassua kyllä, neuvostoliittolaiset rivisotilaat ihmettelivät talvi- ja jatkosodan aikana Karjalan metsikössä aivan samaa. Sellaista on vapaus, ja sitä on monenlaista.


JK. Sillä välin Venäjällä: Patriarkka Kirill pitää feminismiä vaarallisena ilmiönä, joka tyrkyttää "vapauden illuusiota" naisille, joiden pitäisi pikemminkin keskittyä perheisiinsä.

7. marraskuuta 2012

Supervallan supermies

Suurten voimien mukana tulee suuri vastuu.


Yhdysvalloissa on valittu jälleen uusi presidentti. Onnea valituksi tulleelle Barack "Blackberry-Barry" Obamalle. Koskettava ja elämänmakuinen kiitospuhe katsottavissa esimerkiksi Yle Areenassa. Alla Yhdysvaltain presidentti arvioidaan tehtävien, voimien ja erikoiskykyjen, tunnuspiirteiden, välineiden ja varusteiden, arkkivihollisten sekä myyttisyyden avulla.


Tehtävät 

John F. Kennedy pani asioita
tärkeysjärjestykseen.
Yhdysvaltain presidentin tehtävänä on virkavalansa mukaan puolustaa Yhdysvaltain perustuslakia. Hänet tunnetaan vapaan maailman, demokratian, sananvapauden ja ihmisoikeuksien herkeämättömänä puolustajana. Tämän lisäksi presidentti kannattaa markkinataloutta ja amerikkalaista auto- ja terästeollisuutta. Vähän lopullisia pisteitä pudottaa, ettei Yhdysvaltain presidentti ole paljoakaan keskittynyt ympäristökysymyksiin tai saanut maansa sosiaali- ja terveyspuolta järkevään tilaan.

Erikoista: Presidentti Grover Cleveland toimi kaksi kertaa hirttäjänä. Presidentti Andrew Johnson oli ammatiltaan räätäli, ja hän teki itse omat pukunsa.

Pisteet: 4/5


Voimat ja erikoiskyvyt

Yhdysvaltain presidentti on maailman mahtavin mies, joka johtaa kiistatonta supervaltaa. Presidentti on armeijan ylipäällikkö, ja vuoden 2011 lopulla hänellä oli yhteensä 1 217 901 miehen voimat. Presidentti valitsee maansa hallituksen ja panee toimeen edustajainhuoneen säätämät lait. Presidentti vahvistaa lait, mutta voi myös käyttää veto-oikeuttaan ja ja palauttaa lakiehdotuksen kongressiin. Presidentin voi myös jättää ehdotuksen allekirjoittamatta. Presidentti esikuntineen valmistelee budjetin. Hän nimittää korkeimman oikeuden tuomarit eliniäksi ja lukuisia muita korkeita virastojen johtajia.

Presidentti johtaa maansa kansainvälistä politiikkaa ja ulkosuhteita. Hän voi aloittaa sotia ja lopettaa kansanmurhia. Presidentti voi kutsua kongressin koolle kiireelliseksi katsomissaan asioissa. Miinuksia tulee siitä, ettei presidentti voi itse tehdä aloitteita kongressille, ja kaikkia sotiakaan ei ole voitettu.

Erikoista: Abraham Lincoln oli ainoa Yhdysvaltain presidentti, joka oli laillistettu baarimikko. James Garfield pystyi kirjoittamaan samaan aikaan toisella kädellään latinaa ja toisella kädellä kreikkaa. Teddy Rooseveltia ammuttiin kesken kampanjapuheen, mutta hän piti puheensa loppuun luoti rinnassaan.

Pisteet: 3/5


Tunnuspiirteet

Perustuslain mukaan presidentin on oltava vähintään 35-vuotias, syntyjään USA:n kansalainen ja hänen on pitänyt elää Yhdysvalloissa ainakin 14 vuotta. Yhdysvaltain presidentin tunnistaa harmaista hiuksista, tummansinisestä puvusta ja kiiltävästä kravatista. Jos presidentti vierailee sotilastukikohdissa tai kansan parissa, hänellä on lyhyt nahkatakki, farkut ja lenkkarit.

Presidentin puheet ovat usein oikeudenmukaisia, koskettavia ja mahtipontisia. Yhdysvaltain presidentti edustaa kykyämme ihmiskuntana johonkin suureen, hän edustaa toivoa ja mahdollisuutta paremmasta. Aina se ei ole helppoa, eikä aina voi onnistua. Yhdysvaltain presidentti on aina valtiomiestyylikkyyden eliittiä, ja niin pitää ollakin.

Erikoista: Presdentti Gerald Ford työskenteli mallina yliopisto-opiskelijana. William Howard Taft oli painavin presidenteistä ja jäi usein jumiin Valkoisen talon kylpyammeeseen.
Pisteet: 5/5

Välineet ja varusteet

Pakkohan se on myöntää, Yhdysvaltain presidentti on presidenttien Batman. Presidentillä on varustevyössään valtava arsenaali erilaisia apuvälineitä. Hänen saattueensa mukana kulkee aina ydinasesalkku. Laukaisuvalmiita ydinkärkiä presidentillä on virallisen tiedon mukaan yli viisi tuhatta.

Muista välineistä mainittakoon kymmenen Nimitz-luokan lentotukialusta, ja yli 5 000 erilaista lentolaitetta kuten hävittäjiä, pommittajia, kiitureita ja luotaimia. Pelkästään M1 Abrams -panssarivaunuja presidentillä on yli 8 000 sekä iso joukko erilaista tykistöä ja ohjuksia. Tarvittaessa presidentti voi käyttää niin talousapua kuin talouspakotteita. Nykyisen presidentin suosikkivekotin on Blackberry -älypuhelin, josta on presidentin käyttöön varmistettu oma huipputurvallinen versio.

Presidentin tunnetuin laite on hänen lentokoneensa Air Force One, tarkalleen ottaen malliltaan Boeing 747-200B. Lentokone voidaan tankata ilmassa, joten sen kantomatka on periaatteessa rajaton. Lentokone on aina presidentin käytössä. Siinä on myös niin maan viimeisen päälle olevat kommunikaatio- ja sodanjohtolaitteet sekä keittiö, jossa voidaan valmistaa ruokaa jopa sadalle hengelle.

Erikoista: Presidentti Dwight Eisenhower palveli armeijassa molemmissa maailmansodissa. Ulysses S. Grant poltti vähintään 20 sikaria päivässä. Grant kuoli myöhemmin kurkkusyöpään. James Garfield oli ensimmäinen presidentti, joka käytti puhelinta. Presidentti Teddy Rooseveltilla oli puujalat.

Pisteet 5/5


Arkkiviholliset

Natsit (1941-1945), Neuvostoliitto (1945-1991), Pahan akseli (2002-), al-Qaida (2001-?), budjettivaje sekä elintason ja kerskakulutuksen aiheuttama globaali ympäristökatastrofi (1973-?). Presidentti on onnistunut lyömään monia kunnioitettavia arkkivihollisiaan, mutta kuntokäyrä osoittaa valitettavasti alaspäin.

Erikoista: Presidentti Dwight Eisenhower palveli armeijassa molemmissa maailmansodissa. Presidentti Richard Nixon oli ensimmäinen Yhdysvaltain presidentti, joka vieraili Kiinassa.

Pisteet 3/5


Mies ja myytti

Yhdysvaltain presidentti on innostanut Hollywoodin käsikirjoittajia toinen toistaan hienompiin tulkintoihin, jan näin on vahvistettu presidenttimyyttiä. Kehun positiivista kuvaa, jonka elokuvat antavat presidentistä. Hiukan yksipuolisia ne tosin ovat. Ohessa muutamia mielestäni koskettavimpia hetkiä. Niissä presidentti taistelee ketkuja, avaruusolentoja ja politrukkeja vastaan.

"Get off my plane!" (Air Force One)
"Perhaps it's fate that today is the 4th of July, and you will once again be fighting for our freedom. Not from tyranny, oppression, or persecution, but from annihilation." (Independence Day)
"Being president of this country is entirely about character." (The American President)

Erikoista: John F. Kennedyllä väitetään olleen suhde Marilyn Monroen, Jayne Mansfieldin, Audrey Hepburnin ja Angie Dickinsonin kanssa. Harry S. Trumanin on huhuttu olleen Klu Klux Klanin jäsen. Rutherford Birchard Hayes kärsi pelosta, että hän tulisi hulluksi.

Pisteet 3/5


Lopullinen arvio:  23/30 tähteä. 

10. lokakuuta 2012

Erään tytön rohkeudesta

Malala Yousufzai on 14-vuotias pakistanilaistyttö Swatin laaksosta. Eilen Taliban-liikkeen asemiehet pysäyttivät koulubussin, kysyivät kuka mukana olleista tytöistä on Malala ja ampuivat häntä päähän ja kaulaan.

Malalan tarina alkaa muutaman vuoden takaa. Ääri-islamilainen Taliban-liike otti haltuunsa Swatin laakson alueen Pakistanin pohjoisosissa vuonna 2007. Alkoi kolmisen vuotta kestänyt hirmuhallinnon aika. Vuonna 2009 tuolloin 11-vuotias Malala Yousufzai teki jotain paljon rohkeampaa kuin moni meistä tekee koko elinikänään. Hän kirjoitti salanimellä päiväkirjamerkintöjä, joita julkaistiin neljän kuukauden ajan BBC:n urdunkielisillä sivuilla.

Kirjoituksissaan Malala kertoi jokapäiväisestä elämästä Talibanin hirmuvallan alla. Hän kertoi arkisista peloistaan ja toiveistaan väkivaltaisuuksien keskellä. Malala kuvasi, kuinka ihmisiä tapettiin kaduille ja miten hän piilotti koulukirjoja vuoteen alle, etteivät Talibanin aseistetut miehet löytäisi niitä tehdessään kotietsintöjä. Hän kertoi, kuinka paikalliset tytöt kävivät salaa koulua ja pelkäsivät, että heidän kasvoilleen heitettäisiin happoa. Kaduilla naisia uhkailtiin, jos nämä eivät olleet pukeutuneet juuri oikeantyyppiseen burkhaan. Väkivallalta eivät säästyneet edes lapset.

Kun Pakistanin hallituksen joukot ajoivat kolme vuotta sitten talibanit pois alueelta, Malala alkoi antaa haastatteluja ja kertoa elämästä Taliban-hallinnon alla. Talibaneja Malala kuvasi ”barbaareiksi”, jotka halusivat palauttaa Pakistanin kivikaudelle. Tulevaisuudessa Malala halusi työskennellä satojen Taliban-kaudella tuhottujen koulujen jälleenrakentamiseksi ja naisten kouluttautumisen hyväksi. Malala uskoi, että koulutetut naiset eivät koskaan päästäisi poikiaan Talibanin kaltaisiin väkivaltaisiin liikkeisiin mukaan. Hän toivoi, ettei mikään mullah enää sanelisi Swatin ihmisten elämää. Esikuvakseen Malala kertoi Pakistanin entisen pääministerin ja oppositiojohtajan Benazir Bhutton. Bhutto murhattiin pommiattentaatissa vuonna 2007.

Viime vuonna Pakistanin hallitus myönsi Malalalle maan ensimmäisen rauhanpalkinnon. Malalasta tuli pieni julkkis ja hänen kasvonsa tunnistettiin ympäri Pakistania. Samalla julkisuuteen paljastui, että juuri hän oli kirjoittanut Taliban-hallinnon ajasta BBC:n nettisivuille. Malalasta tuli Talibanin vihollinen, ja liike uhkaili häntä viime kuukausina toistuvasti.

Eilen asemiehet sitten iskivät. Taliban otti välittömästi ”kunnian” iskusta. Talibanin edusmiehenä toiminut Ehsanullah Ehsan ehti myös ensimmäisenä vakuuttamaan, että mikäli Malala selviää elossa ensimmäisestä iskusta, Taliban yrittää uudelleen ja uudelleen kunnes hänet saadaan hengiltä. Taliban oli määrännyt Malalan murhattavaksi, sillä hän oli ”länsimielinen, puhunut Talibania vastaan ja kutsui presidentti Barack Obamaa idolikseen”. Kuolema oli Talibanin edustajan mukaan ansaittu, sillä nuoresta iästään huolimatta Malala oli ”maallistunut nainen” ja ”vääräuskoinen”. Miehekkäästi Ehsanullah Ehsan kertoi varhaisteini-ikäiseen, aseistautumattomaan tyttöön kohdistuvasta väkivallasta salaisesta piilopaikastaan.

Ymmärrän kyllä Taliban-johtajien huolen. Malala Yousufzain ajamat arvot – vapaus, koulutus ja naistenoikeudet – ovat niin vaarallisia, että niitä vastaan on iskettävä täydellä voimalla. Kun ihmiset saavat edes maistaa niitä, heille ei tahdo enää kelvata mitkään keskiaikaiset, veriset opit. Mutta ihmisten tappaminen on helppoa, ideoiden tappaminen on vaikeaa. 

Nyt Malala makaa pakistanilaisessa sairaalassa vakavasti haavoittuneena. Monet johtavat pakistanilaiset poliitikot ovat tuominneet hyökkäyksen raakalaismaisena, ja tekijät on luvattu ottaa kiinni. Saa nähdä, tapahtuuko näin.

Tällaisten uutisten edessä sitä tuntee yhtä aikaa raivoa, turhautumista ja surua. 

2. lokakuuta 2012

Testiajossa vaalikoneet 2012

Ylen vaalikone on kaunein ja toimivin, Hesarin vaalikone perusteellisin. Maikkarin vaalikoneessa kysytään, olenko käynyt lavatansseissa ja pelaanko konsolipelejä.


Valtiotieteilijä-mekaanikko testasi maan suosituimmat kuntavaalikoneet. Vaalikonetesti perustui ensimmäiseen käyttökokemukseen kyseessä olevasta vaalikoneesta. Vaalikoneita arvioitiin sisällön, ilmeen, käytettävyyden ja perstuntuman perusteella. Testissä oli mukana HS:n vaalikone, Ylen vaalikone ja MTV3:n vaalikone.

Ylen vaalikone 


Ylen vaalikoneen sivu löytyy ja latautuu nopeasti ja moiteettomasti. Vaalikoneen ilme on raikas, selkeä ja iloinen. Se ei siis edusta suomalaista kuntapolitiikkaa kovin hyvin. Kysymyksiin on teknisesti vaivatonta vastata. Hyvä ominaisuus on jo kolmen kysymyksen jälkeen ilmestyvä grafiikka, jossa kerrotaan väliaikatuloksena omia mielipiteitä siihen mennessä eniten ja vähiten vastaavat ehdokkaat.

Vaalikoneen temaattiset kokonaisuudet ovat terveys, huolenpito, kotiseutu, kaupunki, huomisen kunta ja ihminen. Näistä kaksi ensimmäistä ovat osin päällekkäisiä. Toki vanhustenhuolto on yksi vaalien puhutuimmista aiheista.

Outona pidän sitä, että maahanmuuttoon liittyvässä kysymyksessä "oman kuntani tulee ottaa vastaan Suomesta turvapaikan saaneita pakolaisia" on mahdollisuus hylätä kokonaan täysin vastakkaista mieltä oleva edustaja. En keksi syytä, miksi joissakin kysymyksissä on tällainen lisätoiminto eikä sitten kaikissa. Herää heti epäilys, onko kysymystä muutenkin painotettu kertomatta käyttäjälle siitä. Muita painotuksia en ainakaan havainnut, ja alun vaihtelun jälkeen samat puolueet pysyivät sekä kärjessä että hännillä, osin myös samat nimet.

Selkeä parannus aiempiin vaalikoneisiin on se, että kesken vastaamisen voi peruuttaa kätevästi takaisin aiempiin teemoihin ja muuttaa vastaustaan kesken matkaa. Aiemmin vaalikoneen on usein joutunut tekemään kokonaan uusiksi.

Ylen vaalikoneessa kympin kärkeen sain ehdokkaita viideltä eri listalta. Siinä oli vähintään yksi yllättävältä listalta oleva ehdokas. Kaikki kymmenen vaalikoneen mukaan minulle parasta ehdokasta mahtuivat viiden prosenttiyksikön väliin, paras ehdokas oli 72-prosenttisesti samaa mieltä kanssani, kymmenenneksi tullut ehdokas 67-prosenttisesti samaa mieltä. Vähiten samaa mieltä olevissa tulokset suurin piirtein sellaisia kuin mutu-pohjalta voi olettaa.

Hauskaa on, että voin halutessani jakaa tulokset Facebookiin. Mutta miksi ihmeessä en saa tulostettua itselleni tai lähetettyä vaikka spostiini linkkiä ehdokkaista!

Tuloksissa saatujen ehdokkaiden mielipiteiden ja omien mielipiteiden vertaaminen on vaivatonta. SUURI miinus siitä, etten löytänyt millään nappulaa, josta pääsisin kätevästi vertaamaan tietyn ehdokkaan ja oman mielipiteeni välisiä eroja -- puuttuu siis suora ehdokashaku. Tai ainakaan en sitä heti löytänyt. Helsinkiläisenä kuntalaisena olisin toivonut myös enemmän pääkaupunkiseudulle räätälöityjä kysymyksiä.

Kiitämme: Nopeus, käytettävyys, ulkonäkö, liikkuminen vaalikoneen sisällä.

Moitimme: Yksittäisen ehdokkaan hakemista vaalikoneesta, liikaa vain sosiaalipuoleen tai sen ongelmiin keskittyviä kysymyksiä. Ylen vaalikoneen tekee äkkiä, mutta tulee tunne, ettei kovin perinpohjaisesti ole joutunut kuntakysymyksiä miettimään. Puuttuu mahdollisuus tallettaa testitulokset.


Helsingin Sanomien vaalikone


Helsingin Sanomien vaalikoneen ulkoasu on karu. Harmaata ja keltaista ja linkit kunnittain vanhalla kunnon sähkönsinisellä. Ilme on kuin vuodelta 2002, mikä on selvä pettymys. Vaalikoneen etusivulle aukeaa ensimmäiseksi ilmeisesti aiempien vastaajien tiedoista poimittua tilastotietoa eli sopivimmaksi lasketut ehdokkaat ja sopivimmaksi lasketut puolueet. En ihan ymmärrä, miksi tämä tieto olisi omaa kuntavaaliehdokastaan etsivälle ainakaan ensimmäiseksi kiinnostavin tieto.

Ylen vaalikonetta paljon paremmin on hoidettu tietyn ehdokkaan vastausten löytäminen. Ilman vastaamistakin eteensä saa yhdellä klikkauksella aakkosellisen listan ehdokkaista, mitä kautta pääsee kätevästi kiinni ehdokkaan antamiin vastauksiin.

Rumasta ilmeestään huolimatta HS:n vaalikoneen kysymykset ovat Ylen vaalikonetta paremmin huomioitu vastaamaan pääkaupunkiseudun asukkaan mielenkiinnon kohteita. Totta kai HS:n on helpompi myös keskittyä oman valtapiirinsä asioihin kuin aidosti valtakunnallisen Ylen.

HS:n vaalikoneessa kaikki kysymyksiä voi painottaa, mutta ainakin minulle tämä aiheuttaa pään raapimista. Kun ei tiedä miten painotukset sitten lopulta muuttavat tuloksia, ei oikein uskalla painottaa mitään. Kannattaako joka kysymystä painottaa johonkin suuntaan vai vain yhtä tai kahta? Vaikeaa, vaikeaa.

Kehuja HS:n vaalikone saa siitäkin, että sen painopiste on nimenomaan kaupungin ja koko metropolialueen kehittämisessä. Varmasti on niitäkin, jotka olisivat halunneet enemmän sosiaalipalveluihin liittyviä kysymyksiä.

Arvo- ja asennekysymyksissä HS:n vaalikoneessa on aiheita, jotka eivät kuulu kunnallistason politiikkaan (esimerkiksi kysymykset tuloeroista) vaan ovat maan hallituksen ja eduskunnan asioita.

HS:n vaalikoneesta löytyyy myös harvinaisen typeriä kysymyksiä tai kysymyksenasetteluja. Guggenheim-kysymyksessä ehdotettiin vaihtoehdoiksi paria uutta museota tai koripallokenttää. Enkä todellakaan tiedä, mitä vastaisin väitteeseen "Kotikuntani päätöksenteossa pitää vaalia perinteisiä suomalaisia arvoja." Kyllä, jos se tarkoittaa vaikkapa rehellisyyttä ja maltillisuutta ja uskoa kansanvaltaan. Ei, jos se tarkoittaa nurkkapatriotismia, humalahakuisuutta ja kateutta. Onneksi vaalikoneessa on mahdollista jättää kysymyksiä kokonaan huomiotta.

Vastattuani kysymyksiin sain kummalliset tulokset ja ilmoituksen "lomakkeessa on virheitä". Olin hypännyt yhden kohdan yli vahingossa ja jouduin selaamaan koko kyselyn läpi löytääkseni tyhjäksi jäädyn kohdan.

Hakutulokset olivat puolueittain linjassa Ylen vaalikoneen kanssa, ja osin ehdokkaidenkin. Näin ollen kuntavaaliehdokas voi luottaa ainakin jossain määrin siihen, että vaalikoneessa seikkaileva löytää poliittiseen kotiinsa.

Kiitämme: Ehdokkaiden vastausten etsiminen, Helsingin alueelle räätälöidyt kysymykset, tulevaisuuteen suuntautuvat kysymykset.

Moitimme: Ruma ulkoasu ja muutamat kauneusvirheet käytettävyydessä. Osa kysymyksistä ei liity suoraan kuntapolitiikkaan ollenkaan. Sosiaalipalveluihin liittyviä kysymyksiä melko vähän. Vastauksen voi jälleen jakaa sosiaaliseen mediaan, mutta ei tallentaa kätevästi itselleen.


MTV3:n vaalikone


Hakukone tuo Maikkarin vaalikonetta etsivän kummalliselle leikepöytäsivulle, jossa on puolen ruudun kokoinen kuva kuntavaaleista, mutta itse vaalikoneen linkki on piilotettu pienen pienenä tekstilinkkinä oikealle puolelle sivua. Pöllölaakson verkkosivut ovat muutenkin hirveää sillisalaattia, joten en ole valitettavasti yhtään yllättynyt, että vaalikoneen käyttöliittymä on aivan hirveä. Kauheasti on muka-kivaa vipstaakia ja valittavaa, mutta selkeys, käytettävyys ja nopeus kärsivät selvästi.

Monta kertaa rupesinkin klikkailemaan vieressä olevaa palkkia, kun yritin liuttaa esiin seuraavaa kysymystä. Rasittavaa. Muutamissa kysymyksissä vastauspalkkia myös jumittui tai ei antanut viedä sitä äärimmäiseen nurkkaan. Kone ikään kuin taisteli vastaustani vastaan. Harvoja ainoita todellisia toimintahäiriöitä testaamissani vaalikoneissa.

Jokaisen kysymyksen kohdalla vastaaja voi vapaasti liikuttaa sinistä nappulaa janalla. Jälleen kerran tämä pikemmin hämää käyttäjää kuin helpottaa valinnan tekemistä. Kehut Ylen vaalikoneen tapaan siitä, samanmielisimmät ehdokkaat näkee koko ajan vastatessaan. Kehuja on annettava myös selkeästi muodostetuista väitteistä. Käyttäjä pääsee myös peruuttamaan ja selaamaan vastauksiaan edestakaisin rivakasti. Reunaan ilmestyvä punainen rasti kertoo, mihin kysymykseen käyttäjä on jo vastannut.

Sisällöllisesti aika moni Maikkarin vaalikoneen kysymyksistä käsitteli tavalla tai toisella maahanmuuttoa. Ymmärrän, että kysymys on mediaseksikäs ja herättää tunteita, mutta onko se todella niin merkityksellinen asia Suomessa tällä hetkellä?

Lopussa on ilmeisesti tarkoitettuja henkilökohtaisia kysymyksiä kuten "Pelaanko konsolipelejä?" ja "Käynkö lavatansseissa". Jos ne eivät liity kuntapolitiikkaan, niin olisi ollut hyvä selventää, mitä niillä halutaan tietää. Taustakysymykset on kuitenkin vielä erillään.

Lopussa saan puoluekannaltaan samankaltaisia tuloksia kuin Ylen ja HS:n vaalikoneissa, mutta henkilöt ovat toisia. Linkki näytä kaikki ehdokkaat ei vie mihinkään tai ei toimi ja selain jumittaa pahasti, kun yritän klikata auki koneesta putkahtaneita suosikkiehdokkaitani. Kyllä ne sieltä tulevat esiin, mutta vaivoin.

Kiitämme: Hyviä väitelauseita ja selkeää merkintää siitä, mihin kysymyksiin olen vastannut.

Moitimme: Käytettävyys ja toimivuus, köpöinen ulkoasu ja liian monta erilaista laatikkoa ja vipstaakia, mitä seurata ja säätää yhtä aikaa. Hankala käyttää, hankala hakea tuloksia, hankala hakea ehdokasta. Jälleen sama ongelma kuin Ylellä ja HS:ssä: tuloksia ei saa itselleen lähetettyä mistään.


Tulokset: Ensimmäisen ja ainoan kokeilukerran perusteella luottaisin eniten HS:n vaalikoneeseen. Siinä tuntuu olevan eniten asiaa suht hyvin toteutetussa purkissa. Ylen vaalikoneen kysymykset jäävät lievästi yksipuolisimmiksi ja pinnallisiksi ainakin helsinkiläisen äänestäjän testissä. Ylen kysely vie silti pisteet selvästi kotiin visuaalisen ilmeen ja käytettävyyden kilpasarjoissa. Maikkarin melko kammottava vaalimasiina ei pärjää kilpailijoilleen millään osa-alueella.


Kuntavaalit järjestetään sunnuntaina 28.10.2012. Ennakkoon äänestetään kotimaassa 17.–23.10. ja ulkomailla 17.–20.10. Valtiotieteilijä-mekaanikko suorittanut testauksen Helsingin kaupungissa.