Turkulaiskirjeillä huijataan hyväuskoisia

Vakka-Suomen poliisi varoittaa jälleen internetissä leviävistä turkulaiskirjeistä. Huonolla suomen kielellä eli turun murteella kirjoitetut kirjeet ovat aiheuttaneet hämmennystä niin ranta- kuin kantasuomalaisissa.

Turkulaiskirjeitä ei tule sekoittaa ns. nigerialaiskirjeisiin, jotka sisältävät vilpittömin mielin kirjoitettuja lemmenloruja ja katumaasturin avaimet. Nigerialaiskirjeet on lähetetty aina Tuurin kunnasta.

Klassisessa turkulaiskirjeessä eli Turun Sanomissa julkaistussa mielipiteessä valitettiin paikallista ongelmaa, joka ei ollut todellinen. Lähettäjälle tärkeintä oli levittää kaunamieltä kanssaihmisiin.

Nykyisin tyypillisellä turkulaiskirjeellä yritetään huijata kirjeen saajaa selkeästi hyötymistarkoituksessa. Pahaa-aavistamatonta uhria pyydetään tarjoamaan lasit viiniä Tintåssa tai uhrin väitetään voittaneen merkittävän summan rahaa Kaskentien Kesoilin jassossa. Toisinaan uhrille tarjotaan uskomattoman hyvältä kuulostavaa liiketoimintaa paikallisessa jääkiekossa. Varsinkin alkukesästä turkulaiskirjeen lähettäjä esiintyy romanttisena kosijana, mutta perimmäisenä tarkoituksena on vain pummata kyyti pyöräntarakalla Ruisrockiin tarjoamatta edes juomaa matkan varrella Lonkerobaarissa.

Varoittaakseen lukijoitaan Sininen zeppeliini julkaisee alla muutamia liikkeelle laskettuja turkulaiskirjeitä. Turkulaiskirje kannattaa tuhota välittömästi painamalla ATK:sta delete-näppäintä. Internet-kävijän kannattaa olla varovainen erityisesti sosiaalisessa mediassa, jossa suurin osa turkulaiskirjeistä kiertää. Erityisen petollisia turkulaiskirjeiden levityskanavia ovat erilaiset valemediat kuten turkulaisuutta kehuvat blogit.

"Ei mut mitä äijä! Äijä on hengis!
No ei mut kuule kato mul olis tämmöne yks pisnesidea mist mun onkki pitäny sul jutella jo paremma aikka. Mää ole semmost Turkulaise laval -kiartuet ajatellu. Siihe tulis kaik torelliset mestarit elik Läntisen Tommi, Jussu ja Ressu ja sanoik mä jo Jussun? Ja spesiaal featurina olis Miisa. Juantajaks Daalmani-Räikköskä, hän on sinkku nykyä ja mä melkke tunne hänet Piikkiöst. Et puukata alustavaste Typhooni, Lallintalo ja Viikkarin Sundecki. Lait sää mu tilil 50 tonni, niin mä hoida varaukset."

"Arvoisa kaiktiätävä kaupunki-isä,
me olla joukko hualestuneit ihmisoikeuskriittisi ihmisi täält kaupunkitalol pihalt, mis me olla paleltu mont viikko eikä kettä tunnu välittävä meijä rotupolittine kannanottamine. Me kuultti Itäharju pitkäripasen tuulikaapis et tänne lappa lisä vääräfärisi äiji. Tiäs mist Syyriast tai Kaarinast he tuleva. Ei sunkka he meijä rahoil makka tual Runosmäen vokis pitki pituuttas? Tehkä ny joku jottai! PS. Onk mittä piäni kolikoit vaihtta, pitäis osta lippakioskilt nuuska silt kohtelialt arapilt."

"Mortonki!
Eiku semmosel asial mä lähi skriivama, et me rakennetta sitteki Toriparkki. Juu juu! Nymmä ettisi luattettavan piretyi sijoittaji mukka. Eiku kunntele ny ensi äläkä tyrmä suoralt kädelt! Sä olet aina nii kamala nekatiivine, johtuk se siit et sää vaa pyäräilet ja syät itui? Vähemmästki ruppe huiko ja tule kiukkuseks viimestäs Kaskenmäen ylämäes. Tämä o iha saletti homma. Mää saa tähä mukka Ruala ja Kasakrande, Pualimatkat ja Kokomatkat ja AIVA KAIK. Tämä o nii hyvä tarjous et mää sijoittasi itteki mut mun kaikki rahat o kiinne täsä tunnelis mitä mä kaiva parastaikka Turu ja Tukholma välil. Sikku tämä on valmis sää pääset ajama ilmanpainejunal yhrestoist minuutis Arvin grillilt Slussenil. Miäti hei vähä!"

"Anteks mut onk herra vapa herra vai vapaaherra vai perät molemppi?
Mää ole aikas giva nägöne pirkko ja iha yksi tääl Pörssin Pöheikös. Ota kumijalka al niin sää olet tääl alt aikayksikön. Siin o kiva lämpölampu al vähä rupatel ja juada tsamppanja. Onksul mittä mökki Sauvos tai täsä lähel? Eikä sit mittä kuiva maan mökki, kyl miähel pitä oma merenrrant olla tai hän ei o mikkä miäs ensinkä. Lait jottai tilitiatoi kans tulema."

"EI MUT MISÄ MÄ NYY OLE?!
Oleng mä Dynamo yläkerras ku o niin turkasen pimiä? Eimu nyt mää se KEKKASIN! Mää oli vaa vetänyt Tepsin pipo päähä niin syväl, etten mä nähny niin yhtikäs mittä! Jumangeg mä luuli jo hetke et mää ole kokonas sokke. Jaa ei munt, sitä mun piti pyyttä, et antasiks sää pari miljoonaa nii mää tekisi vähä pelaajahankintoi meijä seura. Kyl maar mää sen tiädä, et meil o jo kopis äiji vaik hurumykket. Mut mä miättisi, et Sidni Crospi tai joku Jaageri olisisis kova. Hänel sit vaan Felix-kurkut kauluksi ja jälkipelit pelata tiätenki Amarillos."

Uudet pörröisemmät viestinnän lait

"Viestintä epäonnistuu aina, paitsi sattumalta", professori Osmo A. Wiio opetti humoristisissa mutta osuvissa viestinnän laeissaan. Sääntö pätee yleisemminkin: "Villaneuleen pesu epäonnistuu aina, paitsi sattumalta" tai "kotimainen ydinvoimahanke epäonnistuu aina, paitsi sattumalta".

Wiio kirjoitti viestinnän lakinsa aikakaudella, jolloin ei vielä tiedetty tupakoinnin ja kommunismin olevan epäterveellisiä. Internetistäkään ei oltu kuultu. Siksi päätimme Sinisen zeppeliinin vaikuttajaviestintätiimissä kirjoittaa uusiksi viestinnän lait.

Sinisen zeppeliinin uudet (ja pörröisemmät) lait viestinnästä

1. Ota selvää, ole selvä
Selvitä ensin tosiasiat ja kerro ne sitten napakasti. Älä sävellä, ellet ole Sibelius.

2. Maineenhallinta on paineenhallintaa
Tiukassa paikassa pysy rauhallisena, älä ylipelaa. Älä provosoidu kun provosoidaan. Someraivon ja loiskiehunnan aikakaudella jokaiseen kohuun ei kannata tökätä lusikkaansa. Kauppamies Rhett Butlerin sanoin:"Frankly my dear, I don't give a damn."

3. Pörröisyys on viesti – Fluffiness is the Message
Mainekriisin sattuessa täytä organisaation somevirta eläinvideoilla. Mikään ei pehmennä imagoa (ja aivoja) kuten pörröinen mediamaskotti. "Niin, heillä on se korruptioskandaali ja lapsiorjia Kaukoidän hikipajoiss..... awwwwwwwwww... ne ovat hankkineet koiranpennun! Kattokaa nyt!"

4. Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi, somessa kaikki kuulevat huutosi
Sosiaalisessa mediassa pienten typeryyksien mukana tulee suuri vastuu. Siksi kannattaa pitää mielessä sosiaalisen median typeryyden yhtälön laskukaava: Oma typeryys x seuraajiesi määrä potenssiin seuraajiesi seuraajien määrä + n (mielensäpahoittajat + väärinymmärtäjät) = somen yhteenlaskettu typeryys. Mitkään some-ohjeet eivät auta idioottiuteen.

5. Ihminen ei kuole blokkiin
Ei, sananvapauttasi EI ole rajoitettu, vaikka a) joku on eri mieltä kanssasi b) joku on blokannut sinut somessa c) joku ei vastaa typerään kysymykseesi d) joku korjaa asiavirheesi. Lopeta olemasta hemmetin iso itkupilli.

6. Huumorintajuttomat voittavat aina
Tosikkous on uusi musta. Nykyään joku loukkaantuu aina. Siksi mikä tahansa hauska juttu kannattaa aloittaa ja lopettaa anteeksipyynnöllä. Selvennetään vielä, että "musta huumori" ei tarkoita rasistista vitsiä.

7. Älä koskaan v******e toimittajalle
Toimittaja loukkaantuu helpommin kuin Jari Litmanen, mutta on paljon pitkävihaisempi. Ihmisen kannattaa olla nöyrä hammaslääkärin, nimismiehen ja toimittajan edessä.

8. Housuton, we have a problem
Alastomuus viestinnän välineenä on todella passé. Kata Kärkkäisen peräaallokossa jokainen puulaaki julkaisi oman nakukalenterinsa, ja rintoja näyttämällä osoitetaan mieltä milloin minkäkin asian puolesta tai sitä vastaan. (Me Sinisessä zeppeliinissä olemme sitä mieltä, että tissit ovat liian hieno juttu minkään poliittisen agendan ajamiseen.) Internet on jo täynnä pienpörröä, joten viestitään vastedes vaatteet päällä, jookosta joo.

9. Aitous, schmaitous
"Ole aito!" hoetaan kaikissa viestinnän koulutuksissa. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä aitous on yksi teeskentelyn vaikeimmista lajeista. Rento, spontaani aitous syntyy vain ahkeran harjoittelun ja toistojen kautta. Kun vihdoin opit aitoutta, voit markkinoida kuluttajille naudanlihaa eettisenä valintana ja kertoa kaivostoiminnan olevan ympäristöteko.

10. Video tappoi viestintätähden
Nuori toivo, älä tule viestintäalalle. Opettele koodausta, perusta pienpanimo tai keksi kotiinkuljetukseen liittyvä innovaatio. Viestintäalalla hommat on loppu ja mökki tulessa. Kohta robotit tuottavat kaikki sisällöt, ja jo nyt 15-vuotias tet-harjoittelija osaa enemmän viestintäkanavia kuin tulet ikinä edes nimeltä muistamaan. Eiköhän tämä ollut tässä.

CAPSLOKITAN2015

"KIITOS ei ole kirosana! Minun suomeni on kansainvälinen!" raikuvat iskulauseet helsinkiläisessä kahvilassa.

Kahvilaan ovat kokoontuneet CAPSLOKITAN2015-kampanjan aktiivit. Vasta käynnistyneen kampanjan tavoitteena on saada julkisuutta suomen kielivähemmistöille ja muuttaa suomalaisten asenteita suvaitsevampaan suuntaan.

"Haluamme kampanjassa kertoa, että suomi kuuluu kaikille, olit sitten hyvempi tai huonompi kirjoittaja. Kenenkään ei pitäisi hävetä sitä, tykkääkö isoista vai pienistä kirjaimista. Ja jokainen saa laittaa pilkun ihan mihin kohtaan virkettä vain haluaa ja jos ei halua niin sekin on ihan okei", kampanjan koordinaattori Rihanna Takapajula sanoo.

Merkittävimmät nykysuomen kielivähemmistöt ovat capslokkaajat ja emojilaiset. Lisäksi liikkeenjohdon konsultit, sukupuolentutkijat ja teknisten käyttöohjeiden kääntäjät luetaan tavallisesti omiksi kielivähemmistöiksi, sillä he kaikki käyttävät suomea perverssillä tavalla.

Surullista kyllä, suomi on perinteisesti kohdellut ankarasti omia vähemmistöjään. Vielä 1980-luvulla useamman peräkkäisen huutomerkin käyttöä pidettiin syntinä, ja alkaa tekemään -muodolle oli oma tautiluokituksensa. Mistään hymiöistä ei oltu Pac-Mania lukuun ottamatta kuultukaan.

Onneksi asenneilmasto on lientymässä. Jääkiekon MM-kulta 1995 vapautti ihmiset ilmaisemaan itselleen tärkeitä asioita isoilla kirjaimilla, ja uusimmat älypuhelimet tarjoavat hersyviä animoituja kuvaviestejä, jotka tekevät arabialaisista aakkosista käytännössä tarpeettomia. Voikin iloiten todeta, että sitä mukaa kun romaanien asema maassamme heikentyy, saavat kielivähemmistöihin kuuluvat enemmän tilaa kirjoittaa tasaveroisina muiden joukossa.
......................

CAPSLOKITAN2015-kampanjan puuhamies Reijo, 42, on eräs suomen ensimmäisistä julkicapslokkaajista. Jo kymmenvuotiaana Reijo huomasi, että häntä viehättivät erilaiset kirjoitusasut kuin luokan muita poikia. Kun toiset pojat kirjoittivat kouluaineita Teemu Selänteestä ja hevimusiikista, vilisi Reijon kirjoituksissa sanoja kuten ISÄMMAA, PANSSARI VAUNU ja HYYSÄÄJÄ.

Vasta kun Reijo muutti Oulusta Helsinkiin opiskelemaan ja sai ensimmäisen internetiin yhdistetyn tietokoneensa, hän ymmärsi, ettei capslokkaamisessa ollut mitään hävettävää. Vuonna 2004 hän kirjoitti Iltalehden keskustelupalstalle. Pian hän huomasi, ettei verkossa tarvittu lainkaan kielioppisääntöjä eikä edes hyviä käytöstapoja.

"OLIHAN SE VALTAVA HELPOTUS, KUN SAI VIHDOIN OLLA OMA ITSENSÄ JA HUOMATA, ETTEN OLE AINOA MAAILMASSA, JOLLA ON TÄLLAISIA TAIPUMUKSIA", Reijo kertoo.

Reijo sanoo, että vaikka parempaan päin ollaan menossa, suomalaisten asenteissa capslokkaajia kohtaan riittää vielä petrattavaa.

"ENSIN KEHOTETAAN PUHUMAAN AVOIMESTI TUNTEISTAAN, MUTTA SITTEN KUN PUHUU NIIN TUOMITAAN JA NIMITELLÄÄN KAPITAALISTISIAKSI JA VAIKKA MIKSI."

Nykyisin Reijo elää onnellisessa parisuhteessa ja on löytänyt töitä mainosalalta, jossa ollaan tunnetusti vapaamielisiä. Reijo mm. suunnittelee lätkälippiksiä ja vakuutusyhtiöiden nimiä. Reijo sanoo, että ilman sanasokeaa vaimoaan hän tuskin enää olisi elossakaan.

"TUO EMÄNTÄ SE RAKASTAA MINUA SELLAISENA KUIN OLEN, VAIKKA AINA EI POSTIKORTEISSA MAHDUKAAN SANOMAAN KAIKKEA MITÄ HALUAISI. KIITOS PAULA 2009–2015!", Reijo sanoo hiljaa niin kuin suomalainen mies usein sanoo, kun puhe on tärkeistä asioista.
......................

Capslokkaajien lisäksi CAPSLOKITAN2015-kampanjaan osallistuu paljon emojilaisia. Tällaisia ovat vloggaaja Mustikka, 22, ja instagramisti Tino, 25, jotka elävät avoimessa suhteessa suomen kieleen. Aiemmin emojilaisia kutsuttiin yleiskielessä debiileiksi, mutta älypuhelimien emoji-valikoimien yleistyttyä heidän elämäntavastaan on nopeasti tullut jopa suoranainen trendi nuorten kaupunkilaisten keskuudessa. Yhtäkkiä aivan tavalliset perheenisät ja -äidit haluavat viestiä toisilleen emojien avulla.

"Vinkkaava hymiö peukku peukku hymiö punottavilla poskilla hymiö nauramassa kyyneleet poskilla panda possu possu panda sydän", Sanna kertoo.

Tinon mukaan emojilaisen arki on muuten samanlaista kuin normaalisti viestivillä, mutta emojilaiset vain saavat paljon enemmän seksiä. "Peukku muppetti räjähdys häntää heiluttava koira täytekakku huulet pusu pusu", Tino punastuu.
..............................

Odotetusti CAPSLOKITAN2015-kampanja on jo kohdannut vastustusta normaalisti kieltä käyttävissä suomalaisissa. Kampanjakoordinaattori Rihanna Takapajula sanoo saaneensa loukkaavaa, mutta kielellisesti moitteetonta vihapostia ääriryhmien jäseniltä kuten opettajilta ja toimituksiin soittavilta isoisiltä.

Erityisen ilkeää palautetta antavat yhdyssanalaiset. Yhdyssanalaiset on pieni, normaalista puhekielestä erkaantunut oikeakielisten lahko. Yhdyssanalaiset kokoontuu internetissä Yhdyssana On Yhdyssana -ryhmässä, jossa sen jäsenet pilkkaavat suomestaan epävarmoja ihmisiä.

"Palstalla hapan väkijoukko lynkkaa tavallisen viemäritukoksesta lapulla ilmoittavan huoltomiehen, vaikka suurin osa tästä yhdyssanaporukasta ei osaa itse avata edes etikkakurkkupurkkia", Takapajula toteaa.

CAPSLOKITAN2015-kampanjan vastapainoksi on perustettu myös aitosuomenkieli.fi-sivusto, jota ylläpitää fil. harm Mirkku Norovirus suoraan Alastalon salista. Noroviruksen mukaan capslokkaajien ja emojilaisten kielirietastelu rapauttaa koko suomen arvokkuutta.

"Tuntuu, että meitä hyvää kieltä vaalivia kiusataan vain siksi, että mielestämme capslokkaaminen ja emojiit ovat kammottavia viestinnän keinoja. Ei isossa kirjassa puhuta mitään tällaisten hävyttömyyksien käytöstä. Mutta emme me ketään syrji! Rakasta oikeinkirjoitusvirheen tekijää, vihaa oikeinkirjoitusvirhettä, me sanomme."

Sinisessä zeppeliinissä ehkä meneillään palatsivallankumous

Huhumylly Sinisen zeppeliinin kadonneen pääblogistin ympärillä pyörii hurjana.

Pääblogisti Zepukkaa ei ole nähty blogosfäärissä sitten maaliskuun alun, jolloin hänestä saatiin epätarkka selfie Wiklundin tavaratalon juustotiskillä sveitsiläinen Gruyère-juusto kourassaan.

Ensin Zepukka perui kiistakirjoituksen, jossa hänen piti kertoa Naantalin liittämisestä Turkuun. Naantalissa on lähikuukausina nähty tunnistamattomia pieniä vihreitä miehiä, jotka sittemmin paljastuivat Varsinais-Suomen vihreiden pienikokoisiksi miehiksi.

Toden teolla spekulaatiot käynnistyivät, kun Zepukka lykkäsi viime lauantaiksi aiottua vierailuaan Nättinummelle, jossa hänen oli määrä pitää kokous isämmaallisten tahojen kanssa.

Asiantuntijapiireissä pelätään, että Sinisessä zeppeliinissä voi olla käynnissä ulospäin näkymätön palatsivallankumous. Palatsivallankumouksella tarkoitetaan kapinaa, joka tehdään siisteissä vaatteissa huoneenlämmössä.

Kansainvälisen plokitiikan asiantuntija Twerkka Raivo Jyväskylän yliopiston someilmiöiden tutkimuksen laitokselta pitää täysin mahdollisena, että Zepukkaa ollaan sysäämässä pois Remingtoniltaan.

"Zepukka on esiintynyt suomalaisessa mediailmatilassa tavallisesti vähintään kahdella blogauksella viikossa, joten pitkä tauko herätti huolen Zepukan kirjoittamisen tilasta", Raivo sanoo.

Tähän viittaisivat myös useat pienet vihjeet Zepukan viime aikaisissa teksteissä. Yhtäältä lukuisat ongelmat lauserakenteissa että, toisaalta yhdyssanavirheet hänen toimestaan. Zepukan blogin on myös väitetty jo pitkään kärsineen kirjoittajan blokista. Kovimpien ateljeekriitikoiden mukaan "Sinisen zeppeliinin aika on kerta kaikkiaan ohi".

"Kyllä itse näkisin väistämättä näin. Blogillahan on paljon vihamiehiä nälkä-Suomessa ja maisteripiirien ulkopuolella", Raivo muistuttaa.

Raivon mukaan varmin merkki tapahtuneesta vallanvaihdosta Sinisessä zeppeliinissä ovat tulevat blogiaiheet, mikäli niitä enää tulee. Sisustus, ruokakuvat ja oikeinkirjoitus tulevat olemaan uuden maltillisemman ja suositumman Sinisen zeppeliinin tunnusmerkkejä.
........................

Asiantuntijapiirien näkemyksistä huolimatta Sinisen zeppeliini kannatus Twitter-kansan keskuudessa on yhä yli 130 prosenttia. Virhemarginaalia ei ole.

Sinisen zeppeliinin kanslian tiedottaja Jyri Potemkin-Kulisch on vähäsanainen, mutta vakuuttaa Jääkaappimagneettimedialle antamassaan lyhyessä haastattelussa, että "Zepukan mielestä kirjoittaminen on kivaa ja kotiasiat on kunnossa".

Potemkin-Kulischin ensi viikon perjantaina antama haastattelu eteni seuraavasti:

Hannu Karpon näköinen toimittaja: Halusimme kysyä teiltä, onko Zepukalla tänään klassinen skumppakollegio? Jos on, niin monelta?

Potemkin-Kulisch: Zepukan skumppahommista pitää kysyä Zepukalta.

Hannu Karpon näköinen toimittaja: Olettaisimme, että siellä olisi Zepukka mukana...

Potemkin-Kulisch: Kuka olettaa? Yleensä on mukana, joo. Tänä perjantaina ei ole, ei kuulu hänen suunnitelmiinsa.

Hannu Karpon näköinen toimittaja: Whatsappissa jo kirjoitetaan, että siellä pitäisi olla myös Zepukan. Mutta meitä kaikkia huolestuttaa hänen kirjoittamisensa... olemme huolissamme.

Potemkin-Kulisch: Ei tarvitse olla huolissaan, kaikki on hyvin.

Hannu Karpon näköinen toimittaja: Mitä aiheita Zepukalla on suunniteltuna lähiaikoina? Milloin näemme hänet edes vaikkapa Redditissä?

Potemkin-Kulisch: Ei, asia on niin, katsokaas, hänellä on jatkuvasti blogauksia. Hänellä on jatkuvasti blogauksia, mutta kaikki blogaukset eivät ole julkisia. Päiväjärjestys on nyt erittäin hektinen, liittyy TPS:n kriisin ilmiöihin jne. Nyt kommunikoidaan jatkuvasti hallituksen ja pankkisektorin kanssa. Tähän menee luonnollisesti erittäin paljon aikaa. Siksi nuo kaikki ovat, tiedättekös... harha-ajatuksia.

Hannu Karpon näköinen toimittaja: No joo, on vain niin paljon huhuja - me olemme huolissamme, kansa on huolissaan, äitikin on. Sinisen zeppeliinin vuoksi.

Potemkin-Kulisch: Joo, ei tarvitse olla huolissaan. Kaikki on hyvin.

Hannu Karpon näköinen toimittaja: Eli hän on terve ja kirjoittaa?

Potemkin-Kulisch: Absoluuttisesti.

Hannu Karpon näköinen toimittaja: Kädenpuristus on vahva?

Potemkin-Kulisch: Murtaa käden.

Hannu Karpon näköinen toimittaja: Työskenteleekö hän uusien blogausten parissa?

Potemkin-Kulisch: Aktiivisesti.


PÄIVITYS: Sinisen zeppeliinin odotetaan tänään ilmestyvän julkisuuteen omalla Facebook-kanavallaan.

Wain Muutamija Multawarpaiden Turusta Pöllimijä Asijoita

Jotakin minussa särkyi, kun kuulin Helsingin yliopiston viettävän tänä vuonna 375-vuotisjuhlia. Siis... ETTÄ MITÄ? (Tai turkulaisittain: "Kui pal he onnistuvakki yhes lauses saama asioit menemä päi Brinkkala?")

Tuntui, että kaikki meni. Sopersin hiljaa Pietari Brahen nimeä. Sitten lauloin hentoisella tenorillani "helky laulu Auran rantain silmä kirkas salamoi". Mutta ei silmäni salamoinut, sillä se oli kostunut suolaisista kyyneleistä. Olin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Hetken ajattelin, että entäpä jos vain erakoidun ja katkeroidun kuin Paavo Nurmi.

Onneksi länssuomalainen luonne ei anna periksi heti kun ensimmäiselle hansalaivalle sattuu haveri. Otin naulakosta minkkimuhvini ja marssin Pinellaan lasilliselle Chablista. Siinä tiskillä kysyin hiljaa itseltäni: "Mitä myyntimies Jethro tekisi?". Ainakaan Jethro ei luovuttaisi. Eikä Lola luovuttaisi. Eikä Saku koskaan luovuttaisi.

Sitten yhtäkkiä kuulin Mikael Acricolan (tai mahdollisesti Pinellan baristan) äänen: "Maisteri, Sinun on kirjoitettawa näistä cohtuuttomista wääryyxistä."

Palasin Ajurinkadulla sijaitsevalle työhuoneelleni ja panin Eurooppa 3:n debyyttilevyn Kosketuksia LP-soittimeeni. Fundeerasin manumaisesti tovin, avasin tuliterän MacBook Airini ja annoin näppäimistön laulaa. Samalla hetkellä kaikki Turulle tehdyt kataluudet vyöryivät syvältä sielustani hyökyaaltomaisesti näytölle. Olin nopeampi kuin Paavo Nurmi. Olin sulosointuisempi kuin Miisa. Olin liekeissä kuin Minihinta.

Wain Muutamija Multawarpaiden Turusta Pöllimijä Asijoita

Turun Akatemia (eli sittemmin Helsingin yliopisto)
Eräs häpeällisimmistä akateemisen maailman tapahtumista on väittää Helsingin yliopiston olevan 375-vuotias. Turkulaisen raplyyrikko Nikke T:n mukaan "No way ei käy se tyyli, siihen lähtee mukaan vain maksullinen lyyli". Turun akatemia on Turussa vuosina 1640–1828 toiminut Suomen ensimmäinen yliopisto. Jos, siis JOS, Helsingin yliopisto kehtaa viettää 375-vuotisjuhlaa tänä vuonna, niin allekirjoittanutta maisteria on turha kutsua paikalle. Katsokaa nyt hyvä mies vaikka Wikipediasta ensin perusasiat, arvoisa kansleri Thomas Wilhelmsson!

Pääkaupunkius
Eräs häpeällisimmistä Suomen historian tapahtumista oli siirtää pääkaupunki vuonna 1812 Turusta Helsinkiin. Suomen suuriruhtinaskunnan senaatin talousosaston varapuheenjohtaja Carl Erik Mannerheim kirjoitti muistelmissaan sen olleen virhe, johon olivat vaikuttaneet suomalaiset "onnenonkijat ja projektimaakarit".

TPS:n jääkiekon Suomen mestaruus 1994
Eräs häpeällisimmistä Suomen urheiluhistorian tapahtumista oli Otakar Janeckyn korkealla mailalla huitoen tehty maali TPS-Jokerit-finaalisarjassa. Pienemmästäkin on tsekkiä Euroopassa sakinhivutettu.

Romantiikka
Turun romantiikka oli 1800-lukulainen kirjallisuusliike. Sekin vietiin itään. Uudeksi nimeksi tuli siellä Lauantaiseura. Miettikääpä sitä. Vähän kuin muuttaisi parmankinkun lauantaimakkaraksi ja väittäisi sitä samaksi tuotteeksi.

Kirjamessut & Down By The Laituri sekä KAIKKI trendikkäät konemusiikkitapahtumat Suomessa ikinä
Ne olivat kaikki Turussa ensin. Ymmärrän, että matkiminen on imartelun muoto, mutta Down By The Kemijokeen raja on viimeistään vedettävä. Keksikää jotain itsekin, multavarpaat! Onneksi me turkulaiset keksimme hipsteritapahtumia sitä mukaa, kun niitä nälkämaahan varastetaan. Nähdään taas H2Ö:ssä!

Levottomat-elokuvasarja
Eräs elokuvateollisuutemme häpeällisimmistä hetkistä oli se, kun riipaisevasta ja elämänmakuisesta Levottomat-elokuvasta tehtailtiin halpahintaisia jatko-osia, joissa niin tapahtumapaikka kuin tematiikka oli muuttunut tunnistamattomaksi. Alkuperäisessä, herkässä aikalaiskuvauksessa seurataan turkulaisen komistuksen Arin (nimi muutettu) eksistentiaalisia kasvukipuja Turun keskustassa ja Ruissalon rannoilla. Jatko-osat taas ovat mauttomia, Anssi Kelan musiikkia sisältäviä tekeleitä, joissa paperinohuet kolmekymppiset karaktäärit harrastavat irtosuhteita.


PS. Maisteri ei ole unohtanut sitä, kun Hjarrys Harkimo yritti ostaa Suomen Joutsenen Helsinkiin. Ei todellakaan ole.

Muijallekin töitä

Kun suomalainen mies tosissaan rakastaa, hän avaa tukkeutuneen viemärin tai lähettää painostuskirjeen vaimon puolesta. Painostuskirje on paitsi hyvä tapa hankkia vaimolle töitä myös oiva keino osoittaa, kuinka paljon Hänestä välittää.

Valitettavasti suomalaisen miehen on vaikea kertoa tunteistaan, joten napakan ja asiantuntevan painostuskirjeen laatiminen jää monelle miehelle vain haaveeksi. Onneksi Sininen zeppeliini rientää nyt apuun!

Alla olevaan valmiiseen painostuskirjepohjaan voit kätevästi täyttää vaimon ja vaimon haluaman työpaikan tiedot. Näin helppoa se on! SZ toivottaa onnean työnhakuun, sillä naisen paikka on töissä eikä kotona. 

Tervehdys herra pääjohtaja!

Olen reilun puolen vuoden ajan seurannut sivusta rakkaan vaimoni _______________ uudelleen työhön hakeutumista _______________ ja alkanut vahvasti epäillä rekrytoinnin oikeudenmukaisuutta. Minulla on sellainen tuntuma, että ainakin rekrytoinnin valmistelussa ja keskijohdossa moraali on löystynyt ja toiminnassa on myös syrjinnän tunnusmerkkejä. Niinpä en malta olla puuttumatta asiaan ja saattaa tätä havaitsemaani epäkohtaa ylimmän johdon tiedoksi.

Ymmärrykseni mukaan ongelmani alkoivat siitä, kun viimeisimmän taloyhtiön saunavuoromme jälkeen MTV3:n Possea katsoessamme vaimoni ihmetteli, miksei häntä ole palkattu ___________. Ei siinä naurattanut sitten edes Aku Hirviniemen naamanvääntelyt, ilta oli pilalla.

Vaimoni on poikkeuksellisen motivoitunut työhönsä. Tietojeni mukaan hän on hoitanut kotityönsä erittäin hyvin sekä saanut aikaan hyviä tuloksia lastemme kasvatuksessa.

Vaikka Vaimoni on hymyilevä ja lupsakka, niin hän osaa tarvittaessa olla vittumainenkin. Haluan kuitenkin korostaa, että vaimoni ei kuulu, eikä ole aiemminkaan kuulunut mihinkään rap-ryhmään. Hän tanhuaa, mikä on aikuiselle ihmiselle sopivaa käytöstä. Hän myös sukii mattomme hapsut suoriksi ja vaihtaa talvirenkaat. Ja hänen kaalikääryleensä ovat maailmanluokkaa. Halvaksikin hänen palkkaamisensa tulisi, sillä naisen euro on vain 80 senttiä. (En siksi edes ymmärrä, miksi kukaan enää palkkaa miehiä.)

Kaiken kaikkiaan vaimoni on aivan erinomainen nainen, uskaltaisin jopa sanoa rotunainen, vaikka hän on vain ______ cm pitkä ja hänellä on ns. _______vartalo. Mutta onpahan jotain, mistä ottaa kiinni. Kun nämä nykyajan postimyyntikuvastojen naiset ovat kuin luuta ja nahkaa.

Oli miten oli, vaimoni ihmetteli kynsilakanpoistoainehuuruissaan, miksi ____________ nimitettiin häntä pitempään viransijaisuuteen ja tiedusteli asiaa myös rekrytointiasioita silloin valmistelleelta ____________. Tässä ilmeisesti tuli ”polkaistua ___________ varpaille”, mikä on arvioni mukaan johtanut siihen, ettei vaimolleni ole tarjottu edes pätkätöitä, vaan siihen otettiin joku sirpakka harjoittelijatyttönen, joka on vaimoni mukaan täys tyrkky.

Vaimoni olisi onnellinen virassa. Ja jos vaimoni on onnellinen, minäkin olen onnellinen.

On vaikea ymmärtää miksi vaimoa ei ole voitu palkata rekrytointikieltoon ja rahapulaan vedoten edes palkkatuella, mutta samanaikaisesti työhön on otettu jo aiemmin mainitsemani hempukka. Tältä osin korostaisin sitä, että tuntematta tämän hempukan ansioluetteloa uskon vaimoni koulutustason olevan korkeampi sekä yleisen työkokemuksen merkittävästi mittavampi kuin ko. hempukan.

Toivon, että ____________ ryhdytään tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin rekrytoinnin saattamiseksi oikeille raiteille ja organisaationne moraalin oikaisemiseksi. Jos muu ei auta, tulen sinne teille ____________ ja teen niin maan perusteellisen selvityksen.

Kohteliaimmin, rakkauden rajaeversti ________________________________ .

300 000 klikkausta, hei!

Sinisen zeppeliinin kausi alkaa olemaan taputeltu. 300 000 klikkauksen raja saavutetaan lähipäivinä.

Onko paha paikka, Sinisen zeppeliinin Johtava blogaaja?
"Ei varsinaisesti. Sain vain päällystakkini vetoketjun sillä lailla jumiin, että joudun ottamaan sen nyt pään yli pois. Odotas hetki."

Oletteko blogiinne tyytyväinen?
"En voi sanoa olevani tyytyväinen. Tekemällämme taloudellisella panostuksella ja nimimiestemme kynäilyllä pitäisi pystyä parempaan. Emme ole saaneet kaikkea itsestämme irti, esimerkiksi näitä chinchillankarvoja."

Siinä on muuten kumma lemmikkieläin.
"Kyllä, mutta vielä erikoisempi on australiainen lyhythäntäkenguru. Laitan sen tähän blokuvaksi, sillä ihmiset tykkäävät klikata söpöjen karvaturrien kuvia internetissä. Siis katsokaa nyt tuon veijarin ilmettä! Awwwww....."

Niin, tehän olette yrittäneet heruttaa viraalihittejä lähes pakonomaisesti?
"Kyllä, kyllä. Silti tietty iloisuus ja rentous on jäänyt puuttumaan. Klikkaava yleisö tunnistaa helppohintaisen viraaliuden tavoittelun. Tunnustan, että suosituimmat kirjoituksemme ovat olleet pelkkää halpamaista mediailmiöllä ratsastamista ja tökeröjä sanaleikkejä."

Arvostelijoidenne mukaan olette "idiootti apina" ja aiheutatte "myötä häpeää". Väititte myös, että Star Warsin ensi-ilta olisi ollut 1990-luvulla. Eräät saksalaislähteet väittävät teidän jopa menettäneen otteenne todellisuudesta. Miten vastaatte kritiikkiin?
"Ei minun tarvitse selittää teille mitään, senkin Tepsi-janari. Minä olen blogistanin vallesmanni."

Ainakin #kesänmaisteri taisi olla aikamoinen virhehankinta?
"Ehkä hänen ylemmän keskiluokan huoleton elämäntyylinsä ei purrut yleisöön kuten luulimme. Blogausten suosio jäi aika vaatimattomaksi. Toisaalta kilpailu life style -alalla on kovaa. Ei jatkoon."

Ja sitten menetitte taitoblogaajanne seuranhakupalvelu Tinderiin....
"En kiistä, etteikö lähes 50 000 klikkausta saavuttaneen kaverin lähtö olisi menetys, totta kai se on. Totuus on, että KIITOS Burger king -jonojen veteraanit -blogin kirjoittaja halusi itse lähteä emmekä halunneet olla esteenä hänen kunnianhimolleen. Toivomme hänelle kaikkea hyvää eli suttuisesti tribaalitatuoituja naisia ja nokkosihottumaa."

Mitkä ovat ensi kauden tavoitteenne?
"Mihinkään muuhun kuin miljoonaan klikkaukseen emme tyydy. Tarkoitus on ostaa Zepukkaan parhaat vapaana olevat blogaajat eli ainakin Kalastajan ex-vaimo. Upea eukko. Haluankin samalla kumota huhut, että lähtisimme Venäjälle blogaamaan."

Kumpi tapahtuu enemmin - Sininen zeppeliini saa miljoona klikkausta vai Suomi pääsee futiksen arvokisoihin?
"Maajoukkueella ja Zepukalla on sama peli-ideologia: hyvä peli, kiva peli, hyvä peli. Jos saamme positiiviset ja negatiiviset transitiot tasapainoon ja blogausasennon kuntoon, uskomme olevamme vahvoilla. Toki meillä on kovia haastajia, kuten mojonsa löytänyt Jussi Parviainen."

Kuinka monta kautta uskotte vielä leijuvanne?
"Viihdelegenda Jari Sarasvuo on leijunut ilman tuloksia jo vuosia eli periaatteessa en näe mitään estettä jatkaa pitkään. Mutta blogaus on kuitenkin henkisesti niin rankkaa hommaa, että ilman Zyrtec-D:tä ja Möllerin kalanmaksaöljyä ei tätä kauaa jaksa. Loukkaantumisiakin sattuu. Olen Sirpalle puhelinvastaavan välityksellä sanonut, että ainakin 'one more year'."

Mitä aiheita joudumme Sinisestä zeppeliinistä ensi kaudella lukemaan?
Ensi kaudella keskitymme asupostauksiin ja elämäntyyleihin. Luvassa on ainakin maisterin laihdutusvinkit, matkareportaasi pohjalaisten itseironiapäiviltä sekä juttu riihimäkeläisestä miehestä, joka aikoo rakentaa Guggenheim-museon paljain käsin. Alan kirjoittamaan myös jatkojuttua kielinatseista, sillä heidän kuulumisistaan on kyselty pitkin talvea.

Toisin sanoen ideanne alkavat olla aivan loppu?
Toisin sanoen.

Kiitos haastattelusta, Johtava. Miten päivänne tästä jatkuu?
Kiitos itsellenne, yt-neuvottelujen ahavoittama toimittaja. Teen kohta 1000 vatsalihasta ja lähden sitten Viikin eläinsairaalaan lastoittamaan ponin jalan.

"Anteeksi, minä abstrahoin"

Valtiotieteilijän ajattelu muistuttaa Jackson Pollockin maalausta.

Joukko äkämystyneitä kauppatieteilijöitä ja muutama Ilves-fani on lähestynyt Sinistä zeppeliiniä pyynnöllä, että kirjoittaisin valtiotieteilijöistä. Marraskuun kunniaksi täytän toiveen, mutta ei oteta tätä tavaksi.

Valtiotieteellisyys on olemisen tila, jossa kiihkeä halu päteä yhdistyy omahyväisyyteen. Tunnettuja suomalaisia valtiotieteen maistereita ovat muun muassa viihteen monitoimimies Matti-Esko Hytönen, viihteen monitoimimies Timo T.A. Mikkonen ja viihteen monitoimimies Pertti Pasanen melkein. Itse arvostan Pasasta ennen muuta venesuksen keksijänä.

Valtiotieteilijät jaksavat muistuttaa (lähinnä itselleen), että "valtiotieteilijä oppii yliopistossa ajattelemaan". Mitä tämä syvällinen ajatelma tarkoittaa? Lihallistan lausetta vertauksella:

• Arkkitehti osaa piirtää sillan
• Insinööri osaa suunnitella sillan
• Rakennusmestari osaa rakentaa sillan
• Valtiotieteilijä osaa ajatella siltaa

Kun siis firman palaverissa näkee hämmentyneen oloisen ihmispolon, kyseessä on mitä todennäköisimmin valtiotieteilijä – eräänlainen toimistokoala. Mutta valtiotieteilijä ei ole välttämättä ihmeissään vaan hän ajattelee. "Anteeksi, minä abstrahoin", valtiotieteilijä saattaa vastata työtoverilleen äänessään ripaus omanarvontuntoa ja ärtyneisyyttä, sillä hänen syvällinen, abstraktilla tasolla leijuva pohdintansa on juuri keskeytynyt. Abstrakti on vaikea sana, joka tarkoittaa suurin piirtein "hämärää" tai "epäselvää". Osuvimmin valtiotieteilijän ajattelua on kuvannut taidemaalari Jackson Pollock.
..........
 

Valtiotieteilijä osaa toki muutakin kuin abstrahoida, esimerkiksi sutkautella paulocoelhomaisesti. "Media pinnallistuu, mutta muuttuu samalla moniääniseksi", "Maailma on moninapainen" tai "Yhdysvaltain hegemonia haastetaan eri tahojen toimesta".

Ei ihme, että valtiotiede tunnettiin alun perin kaunopuheisuuden oppituolina. Puhdaspiirteisen valtiotieteilijän lähiserkkuja ovat sosiologian, taloustieteen, sosiaalipolitiikan ja viestinnän pääaineesta valmistuneet. Sosiologien tunnuspiirteinä ovat erilaiset hermolliset oireet (vapina, hermostuneisuus, pakkoliikkeet) sekä heikko kyky käyttää virkkeissä teonsanoja. Taloustieteilijöiden sielunelämä muistuttaa kiveä. Filosofien ja sosiaalipolitiikan oppineiden pilkkaaminen olisi kuin löisi sokeaa sudanilaista sylilasta, joten en alennu siihen.

Upeimmin kaunopuheisuus ja valtiotiede lyövät kättä politiikkaa sivuavissa viestinnän tutkimuksissa, joissa tavallisimmin etsitään korrelaatiota uutisen aiheen ja uutistenlukijan kravatin värin välillä. (Tutkijat, huomatkaa myös Matti Röngän keikarimaiset taskunenäliinat!)
........

Valtiotieteilijät jaksavat muistuttaa (osa 2), että he ovat sivistyneempiä kuin tavalliset pulliaiset. He tietävät, että Calvin & Hobbes -sarjakuvan Calvin on se pikkupoika, kun taas Hobbes se lelutiikeri. Calvinilla oli joitain hyviä ajatuksia työmoraalista, ja Hobbesin mukaan ilman valtiota käynnissä olisi jatkuva kaikkien sota kaikkia vastaan. Erään pro gradu -työn otsikossa esitetty kysymys Stalin – roisto vai sankari? on edelleen kuuminta hottia poliittisen historian opiskelijoiden opintopiireissä. Jos et saanut edellisestä mitään tolkkua, olet järjissäsi.

Mitä valtiotieteilijöille tapahtuu yliopiston jälkeen? Lyhyt vastaus on: ei mitään. Valotan asiaa silti hieman pitemmin.

Valtiotieteilijät loppusijoitetaan kuin telkänpojat eli sinne minne sattuu osumaan. Valtiotieteellisten tiedekuntien tarkoituksena on pitää pahimmat saivartelijat pois kuntien ja valtion virkakunnasta. Ne jotka eivät pääse töihin virkaan, lähetetään kuriiripostissa kovapalkkaisiin suojatöihin, jotka alkavat sanoilla "erikois" tai "erityis". Osasta tulee "viestinnän moniosaajia" eli ammattilaisia, jotka eivät osaa kunnolla kirjoittaa, kuvata, leikata tai taittaa. Yli 40 prosenttia valtiotieteilijöistä hakeutuu kunnanjohtajiksi paikkoihin, joista hälytyskeskusten päivystäjät eivät ole koskaan kuullutkaan.

Edellinen ei tarkoita, etteikö valtiotieteilijöillä olisi taitoja. Kyllä heillä on, niitä taitoja ei vain tarvita missään tuottavassa työssä. Sen sijaan ironia ja sarkasmi ovat tyypillisintä jonninjoutavaa suunpieksentää, jossa valtiotieteilijät kunnostautuvat. Valtiotieteilijät tunnetaankin erinomaisia ironikkoina ja välttävinä satiirikkoina. Ironia on taito, jota kysytään esimerkiksi silloin, kun lapsen kieli on jäätynyt metallitankoon kiinni, eikä kukaan keksi mitään purevaa (sic!) sanottavaa. Usein valtiotieteilijä keventää tunnelmaa silloin, kun tunnelma ei kaipaa keventämistä. Sarkasmi on vähän kuin ironiaa, mutta ei aivan.

Ja valtiotieteilijät rakastavat päättää kirjoitelmansa viisaalta kuulostavaan sitaattiin. "Suurten voimien mukana tulee suuri vastuu." Se on lainaus Hämähäkkimieheltä.

Päätoimittajatrollin Manifesti

Päätoimittajatrollien oikeat nimet
muistuttavat usein nimimerkkejä.

Trolli kummittelee internetissä – päätoimittajan trolli. Kaikki vanhan Euroopan mahdit ovat liittoutuneet pyhään ajojahtiin tätä päätoimittajatrollia vastaan: viherpiipertäjät ja anarkofeministit, kettutytöt, hipsterit, nuorisotalon radikaalit ja Asterdamin poliisit.

Missä on päätoimittajan kirjoitus, jota sen hallitsevat vastustajat eivät olisi herjanneet trolliksi; missä on päätoimittajan kirjoitus, joka ei olisi edistyksellisimmille oppositiomiehille samoin kuin taantumuksellisille vastustajilleenkin singonnut vuorostaan tuota leimaavaa syytöstä trollaamisesta?

Tästä tosiasiasta seuraa kaksi johtopäätöstä:

Päätoimittajatrollin tunnustavat jo kaikki Euroopan vallat mahdiksi.

Päätoimittajatrollin on jo aika avoimesti esittää koko maailmalle katsantokantansa, tarkoituksensa, pyrkimyksensä ja panna tuota päätoimittajan trollista tekaistua tarua vastaan päätoimittajan trollin oma manifesti.

Tässä tarkoituksessa ovat mitä erilaisimpiin kansallisuuksiin kuuluvat päätoimittajatrollit pitäneet kokouksen Pori Jazzin ilmaisen viinan alueella ja laatineet seuraavan Manifestin, joka julkaistaan monikanavaisesti painetussa tuotteessa, verkkosivuilla, Twitterissä, Facebookissa sekä muilla alustoilla.
...........

I Päätoimittajat ja Päätoimittajatrollit

Koko tähänastisen internetin historia on ollut nettikeskustelutaistelujen historiaa.

Kansalaisaktiivit ja päätoimittajatrolli, Umayya Abu-Hanna ja päätoimittajatrolli, nettiblogaaja ja päätoimittajatrolli, vihervassarit ja päätoimittatrolli, lyhyesti sanoen sortaja ja sorrettu ovat aina olleet vastakkain, käyneet keskeytymätöntä, milloin peitettyä, milloin avointa taistelua, mikä joka kerta on päättynyt koko yhteiskunnan vallankumoukselliseen uudistamiseen tai päätoimittajatrollien yhteiseen häviöön.

Päätoimittajatrolli on riisunut pyhyydenhohteen kaikilta päätoimittajan toimilta, joita tähän asti pidettiin kunnianarvoisina ja joihin suhtauduttiin pelonsekaisella hartaudella. Yhä laajemman menekin tarve tuotteilleen ajaa päätoimittajatrollia yli koko internetin. Kaikkialle sen täytyy pesiytyä, kaikkialle kotiutua, kaikkialla soimia suhteita.

Päätoimittajatrolli vetää kaikkien viestintävälineiden nopean parantamisen ja kulkuyhteyksien tavattoman helpottumisen ansiosta kaikki, raakalaisimmatkin mielipiteensä kansalaiskeskustelun piiriin.

Päätoimittajatrolli, nykyisen yhteiskunnallisen keskustelun alin kerros, ei voi kohota, nousta jaloilleen, ilman että koko virallisen yhteiskunnan kerrosten muodostama päällysrakenne lentää ilmaan.

Päätoimittajatrollien edistys, jonka tahdoton ja vastarintaan kykenemätön toimeenpanija mediakonsernien hallitus on, asettaa kilpailusta johtuvan päätoimittajatrollin eristäytymisen tilalle heidän vallankumouksellisen yhteenliittymisensä firman nettiyhteyden kautta. Mediakonsernin johdon jalkojen alta riistetään metia-alan kehittyessä se perusta, jolla se tuottaa ja omistaa laadukkaat tuotteet. Se tuottaa ennen kaikkea omat haudankaivajansa. Mediakonsernien häviö ja päätoimittajatrollin voitto ovat molemmat yhtä väistämättömiä.


II Netti-ihmiset ja Päätoimittajatrollit

Mikä on päätoimittajatrollien suhde ihmisiin yleensä? Päätoimittajatrollit eivät ole erikoinen ääliölauma muiden nettiääliölaumojen vastakohtana.

Heillä ei ole mitään vastaavien päätoimittajien eduista poikkeavia etuja.

Päätoimittajatrollina oleminen merkitsee, että henkilöllä on paitsi pelkästään persoonallinen, myös yhteiskunnallinen asema paskan tuotannossa. Päätoimittajatrolli on yhteinen tuote, ja sen voi saada liikkeelle vain yhteiskunnan monien jäsenten, lopulta vain sen kaikkien jäsenten yhteinen perseily.

Päätoimittajatrollit ovat käytännöllisesti päättäväisin, aina eteenpäin kannustava populismin osa kaikissa maissa; teoreettisesti he käsittävät paremmin kuin toimittajien muu joukko populistisen elämöinnin edellytykset, kulun ja yleiset tulokset.


III Älyllinen ja Päätoimittajatrollimainen Kirjallisuus Internetissä

Suomen ja Ruotsin "älymystöllä" oli historiallisen asemansa mukaisesti kutsumuksena herjauskirjasten kirjoittaminen nykyaikaista pikkuporvarillista päätoimittajatrollia vastaan. Edelleen kehittyessään tämä suunta on surkastunut viheliäiseksi pohmeloksi.

Tällä tavalla syntyi päätoimittajatrollaus, puolittain valitusvirtenä, puolittain herjauskirjoituksena, puolittain kaikuna menneisyydestä, puolittain tulevaisuuden uhkana, osuen joskus suoraan älymystön sydämeen katkeralla, henkevän purevalla arvostelulla, mutta tehden aina koomisen vaikutuksen ollessaan täysin kykenemätön ymmärtämään nykyajan historian kulkua.

Omasta puolestaan suomalainen päätoimittajatrolli tunsi yhä suuremmassa määrin kutsumuksekseen olla tämän pikkuporvariston korkealentoinen edustaja. Aidoimman ilmauksensa pääkirjoitustrollaus saa vasta silloin, kun se muuttuu pelkäksi puhetaidolliseksi koristeeksi.

Tätä filosofisten lauseparsiensa sotkemista teorioiden sekaan he nimittivät "teon kolumniksi", "todelliseksi pääkirjoitukseksi", "suomalaisen näkökulma-kirjoituksen tieteeksi", "Journalistiliiton jäsenetujen filosofiseksi perusteluksi” jne. Se on makeahkoa täydennystä niihin karvaisiin piiskaniskuihin ja pyssynluoteihin, joilla nuo samat päätoimittajatrollit käsittelevät toimituksen tulee-töihin-tarvittaessa -työläisten kapinoita.


IV Päätoimittajatrollien Suhtautuminen Erilaisiin Vastakkaisiin Näkemyksiin

Päätoimittajatrolli ei laiminlyö hetkeäkään saadakseen ihmiset mahdollisimman selvästi tietoisiksi älyllisen ajattelun ja päätoimittajatrollauksen välisestä vihamielisesta vastakkaisuudesta.

Päätoimittajatrollit taistelevat mediakonsernien lähimpien välittömien tarkoitusperien ja etujen saavuttamiseksi, mutta nykyisessä liikkeessä he puolustavat samalla myös mediakonsernien tulevaisuutta.

Päätoimittajatrollit pitävät halveksittavana salata mielipiteitään ja aikomuksiaan. He selittävät avoimesti, että heidän päämääränsä voidaan saavuttaa ainoastaan kumoamalla koko tähänastinen maltillinen yhteiskunnallinen keskustelu. Vaviskoot järjissään olevat luokat päätoimittajatrollin vallankumouksen edessä.

Päätoimittajatrolleilla ei siinä ole muuta menetettävää kuin kahleensa. Mutta voitettavana heillä on koko maailma.

Vaikeasti kirjoitettu on hyvin ajateltu?

Tampereella osataan selkeä ilmaisu.

"Sisällöllinen ero on pieni, mutta tyylin voitto on suuri." Suurin piirtein näin äidinkieltä opettanut yliopistonlehtori napautti meille yhteiskuntatieteiden opiskelijoille reilut kymmenen vuotta sitten. Hän yritti epätoivoisesti pitää graduntekijöiden suomen kielen edes välttävällä tasolla ja saada heidät hiomaan ilmaisuaan. Luulen, että syvällä sydämessään hän tiesi kaiken työnsä valuvan hiekkaan.

Sitaatti putkahti mieleeni, kun flunssassa viruessani erehdyin lukemaan erästä uunituoretta yhteiskuntatieteellistä väitöskirjaa. Poikkeuksellisesti en laita lähteen linkkiä tähän, sillä tarkoitukseni ei ole suomia kyseistä työtä, vaan käyttää sitä ainoastaan esimerkkinä. Uskokaa pois, tyylilajissaan se ei suinkaan ole ainoa.

Väitöskirja oli, sanalla sanoen, lukukelvoton. Oli pakko kysyä: Onko minussa jokin vikana vai onko kaikki täyttä p****a? Lainaan sieltä täältä, makustelkaa rauhassa:

"Näin jälkiteollisen kontrolliyhteiskunnan – käsite, jota en vielä ollut löytänyt kyseisestä artikkelia kirjoittaessa – sukupuoliero neuvoteltaisiin uudelleen tai kumottaisiin, moninaiset poliittiset toimijat tai subjektit voisivat saavuttaa hegemonisen position, mikä kyseenalaistaisi myös hegemonisen vallankäytön ja maskuliinisen ruumiin liiton: biologiseksi ymmärretyn miehen ruumiin ja ideologisesti tuotetun maskuliinisuuden välinen ero on kastroitunut."

"Sukupuoli on nimenomaan yhteiskunnan yliminän kautta tuottaman heteromelankolian performointia osana Toisen diskurssia." 

"Sukupuolen kurinpidollinen tuotanto saa aikaan valheellisen, sukupuolta heteroseksuaalisuuden hyväksi vakauttavan rakennelman ja lisääntymisalueelle paikantuvan seksuaalisuuden sääntelyn. Harhaa tai illuusiota sisäisestä ja järjestäytyneestä sukupuoliytimestä, siitä, että olisi olemassa selkeä sukupuoliero, jako miehiin ja naisiin, pidetään yllä ennen kaikkea heteroseksuaalisella matriisilla."

"Kuten artikkelissa totean, Butler tarkastelee mahdollisuutta muodostaa vaihtoehtoinen imaginaarinen järjestys hegemoniseksi kutsumansa tilalle, joka kyseenalaistaisi niin ymmärryksemme ruumiimme morfologiasta, muoto-opista, kuin falloksesta etuoikeutettuna poliittisena merkitsijänä."
 

Siis mitä vittua? Pippeli etuoikeutettuna poliittisena merkitsijänä tietysti puhuttelee minua, olenhan mies. Tosin olen omallani lähinnä merkinnyt joskus kahdeksikon lumihankeen. Kovin paljon muuta en väitöskirjan kielikukkasista ymmärtänyt. Lauseet ovat täynnä kompuroivaa käsitehuttua, ja tuttuun sosiologiseen tyyliin passiivilla painellaan eteenpäin, jotta niin tekijä kuin jäisi mahdollisimman hämäräksi.

Väitän, että ainakin lainaamissani katkelmissa kirjoittaja käy sillä rajalla, onko hänen tekstinsä enää ymmärrettävää suomen kieltä. Missä tahansa muualla kuin yliopistolla edellisen kaltaisista epäselvistä virkkeistä saisi ympäri korvia. Väitöskirja sattuu vielä olemaan omalta tieteenalaltani, joten minun kai tulisi tajuta asiasta edes jotain. Anteeksi, mutta en tajua.
..........

Korostan, että ohut sivistykseni tai vaatimaton älykkyyteni ei tietenkään kelpaa mittariksi siihen, onko jokin väitöskirja onnistunut vai ei. Jos eteeni kannettaisiin fysiikan alan väikkäri, en suurella todenäköisyydellä ymmärtäisi siitä mitään. Se ei tarkoita, että väitöskirjan kirjoittaja tai edes minä olisin typerä. Jokainen voi kokeilla tietonsa rajoja katsomalla Helsingin yliopiston uusimpien väitösten otsikoita. Harvasta niistä maallikko käsittää edes mitä on tutkittu. Väitöskirjoja ei kirjoiteta Pihtiputaan mummolle vaan tiedeyhteisölle.

Mutta edellinen ei ole mikään puolustus sille, että kirjoittaja naputtelee toistasataa sivua läpipääsemätöntä tekstiä.

Mitä siis pitäisi ajatella, kun en saa väitöskirjan suomenkielisistä virkkeistä tolkkua? Missä menee raja, että tieteellinen teksti muuttuu joutavaksi jargoniksi? Kuinka monta kömpelöä uudissanaa tutkija voi ahtaa virkkeisiinsä?

Tieteen tehtävänä on valaista maailmaa, ei hämärtää sitä. Huonosti kirjoitettu on huonosti ajateltu. En ymmärrä, miten nämä kaksi tolkullista totuutta unohtuvat yliopistolla. Kun lukee tarpeeksi epäselvästi kirjoitettua tekstiä, tulee aika äkkiä mieleen ne keisarin uudet vaatteet. Onko sotkuisen sanamagian takana todellisuudessa jotain kovaa asiaa vai silkkaa höpsismiä? Haistan Himasen!

Yliopistolla oppii kirjoittamaan huonosti. Yliopistolla oppii käyttämään sanoja, jotka eivät tee maailmaa selkeämmäksi vaan hämärtävät merkityksiä. Pahimmillaan yliopisto tuottaa ja uusintaa hegemoniaa, jossa yksilöön performoidaan molaarisuutta, joka representoi erojen ensisijaisuutta korostavaa molekulaarisuutta ja vähemmistöksi tulemisen heteromatriisia. Ok, vedin tuon viimeisen virkkeen stetsonista (sanat tosin löytyvät kyseisestä väikkäristä). Mutta ymmärtänette pointtini.

Onnittelut silti väittelijälle ja terveisiä yliopistotutuille. Ainakin taas muistin, miksi sosiologian kirjojen lukeminen aiheutti viiltävää kipua otsalohkossa. Ja miksi flunssassa ei pidä lukea mitään maitopurkin tuoteselostusta vaikeampaa.

Äh, nyt olen ihan heteromelankolinen. Taidan lukea Ilta-Sanomista muutaman Porin Ässät -jutun. Siellä en ainakaan törmää tällaisiin lauseisiin:

"Erontuotanto perustuu negatiiviselle liikkeelle: ollakseen olemassa määrittyneenä, on olion kiellettävä vastapuolensa, ja ero, jonka kielto tuottaa, asettuu olion ulkopuolelle, olion ja sen vastapuolen väliin, jolloin identiteetti on rajoittumista ja paikantumista suhteessa toisiin, mutta se on myös dynaamista kieltoliikettä, joka tapahtuu toisten välityksellä."

Ettäs tiedätte.