Vit***lun olemuksesta

Kaikille ihmisille voi vittuilla jonkin aikaa, joillekin ihmisillle voi vittuilla kaiken aikaa, mutta kaikille ihmisille ei voi vittuilla kaiken aikaa. Nämä Yhdysvaltain presidentin Abraham Lincolnin sanat kuulostavat tänään yhtä ajankohtaisilta kuin 150 vuotta sitten, jolloin hän sai paikallisesta Starbucksista tilauksensa nimellä "Eipram".

Vittuilusta on kirjoitettu asiaproosaa hämmästyttävän vähän verrattuna siihen, kuinka paljon ihmiskunta on historiansa aikana vittuillut ympäriinsä – vaikkapa vähemmistöille, delfiineille, turkulaisille ja oikeinkirjoitusvirheitä tehneille. Ihmiskunnan historia on vittuilun historiaa. Mennäänpä aivan alkulähteelle.

Sanotaan, että länsimainen vittuilu on vain alaviite Platonin vittuilussa. Platon oli kreikkalainen ikisinkku, joka pankrationin sijaan treenasi filosofiaa. Saihan Sartrekin sillä Simonensa. Kuuluisassa vittuiluopissaan Platon jakaa todellisuuden vittumaisuuden karkeasti kahtia. Platon esittää, että aistein havaitsemamme vittuilu on näennäistä, mutta vittuilun idea tosiolevainen.

Yksittäinen vittuilu on päiväperho, joka kuuluu havaintojen maailmaan. Se elää vain lyhyen hetken, haihtuakseen sitten historian usvaan. Kun nuhainen poliisiviranomainen aivastaa Johan Bäckmanin painokoneen lämpimään Suomen-passiin lenssupöpöjä, kyseessä on aistimaailmaamme kuuluva vittuilu. Kun tavallinen ihminen ("pahis") on eri mieltä kuin oikeamielinen ("hyvis") haluaisi, kyseessä on niin ikään havaintojen maailman vittuilu.

Maailmassa on siis olemassa yhtä aikaa miljoonia yksittäisiä vittuiluja: säilykepurkkien avausmekanismi, telinevoimistelu koululiikuntana, videotaide, muovihaarukat, kantelemusiikki, Facebookin julkaisuasetukset, Rosson salaattipöytä, paarmat ja niin edelleen.

Silti näiden ainutlaatuisten vittuilujen "takana" on Platonin mukaan tosivittuilu, vittumaisuuden idea. Emme ehkä rajallisina olentoina edes pysty kokonaan käsittämään tätä metatasoa. Eläinten nimikkopyhimys Franciscus Assisilainen sanoi viisaasti, että vain tarkkailemalla kissoja ymmärrämme todella, mistä vittuilussa on kyse. Kissahan on umpivittumainen eläin, se syö verkkareistasi resorinauhan ja oksentaa sen viikkoa myöhemmin kashmir-neuleellesi.

Mistä puhumme, kun puhumme vittuilusta?

Vittuilu on välittämistä. Jokainen joukkuelajeja harrastanut tietää, että todellinen joukkuehenki syntyy vasta kun sen jäsenet uskaltavat avoimesti vittuilla toisilleen. Elämänmittaiset ystävyyssuhteet rakentuvat ankaralle mutta perimmältään hyväntahtoiselle vittuilulle. Monet pitkät parisuhteet perustuvat pelkästään puolisoiden keskinäiselle vittuilulle, kuten omien isovanhempieni liki 60 vuotta kestänyt avioliitto. Lopussa taata oli umpikuuro ja mumman opaskoirakin sokea, mutta terävät tölväisyt pitivät heidät mieleltään virkeinä aina katkeraan loppuun saakka.

Mikään edellisistä ei tietenkään toimisi, ellei vittuilu perustuisi syvään yhteisymmärrykseen. Jo ranskalainen valistusfilosofi Jean-Jacques Rousseau muistutti, että suuren vittuilun mukana tulee suuri vastuu. Kun vittuilee, pitää hyväksyä vastavittuilu. Tämän ihmiselämän perus viisauden kun sosiaalisen median suupaltit ymmärtäisivät, niin meidän kaikkien olisi kevyt kulkea.


Vittuilu on henkilökohtaista. Kokonaisen kansanryhmän loukkaaminen on kuin dynamiittikalastusta – siihen pystyy kuka tahansa tukkaurvelo. Vittuilu sen sijaan vaatii osumatarkkuutta. Kun sinulle vittuillaan, tiedät, että sinä merkitset hänelle jotakin enemmän. Elokuvahistorian hellin ja samalla katkeransuloisin vittuilun laukoi tietysti Rhett Butler, joka Tuulen viemää -elokuvan lopussa jättää omahyväisen mutta ah niin ihanan Scarlett O'Haran. "Frankly my dear, I dont give a damn."


Vittuilu on älyllistä. Kuka ajattelee suuresti, myös vittuilee suuresti, saksalaisfilosofi Martin Heidegger totesi vaikuttavassa teoksessaan Silleen jättäminen (Gelassenheit, 1944–1945). Tämän takia luova luokka on aina ollut poikkeuksellisen vittumaista porukkaa. Älymystöhän on joukko ihmisiä, johon jokainen haluaa kuulua, mutta jonka kanssa kukaan ei halua viettää aikaa.

Oli miten oli, todelliseen vittuiluun kuuluu ilkeyden finesse, sivaltamisen sulokkuus. Siksi ei mikä tahansa ilkeämielinen lässytys tai äkäinen huutelu käy vittuilusta. Kun tunnettu ja samalla ainoa suomalainen esseeisti somettaa aamuyöstä "tissitissitissi" ollaan toki kotimaisen nykykirjallisuuden kovimmassa ytimessä, mutta kaukana mannermaisen vittuilun viehkeydestä. Sillä vittuilu viiltää, se hehkuu hengen pikimustaa pimeyttä. Uskallan väittää, että korkealaatuinen vittuilu on esteettinen kokemus niin esittäjälleen kuin vastaanottajalleen. "Vittuilu näyttää tarjoavan hämmästyttäviä nautintoja", Aristoteles kirjoitti teoksessaan Nikomakhoksen "etiikka".


Vittuilu on voimaannuttavaa. Martti Luther naulasi teesit kirkon oveen, Rosa Parks jäi istumaan paikalleen bussissa, tuntematon mies pysäytti panssarivaunut Tienanmenin aukiolla. Silkkaa vahvemmalle vittuilua. Vittuilu on pienen ihmisen keino näpäyttää suurempiaan. Vittuilu ei katso ikää, ihonväriä, varakkuutta tai hauiksen leveyttä. Mikä hienointa, vittuilu on täysin tasa-arvoista. Naisen vittuilu ei ole 80 senttiä vaan ihan koko euro, joskus jopa enemmän. Vittumaisuudessa ei ole lasikattoa.


Vittuilu on mahdollisuuksien taidetta. Jokainen meistä vittuilee omalla tavallaan, mutta jokaisen vittuilu on yhtä arvokas.

Introvertti piilovittuilee niin taitavasti, että sen kohteeksi joutunut huomaa vasta seuraavana aamuna herätessään, että hänen tyynynsä on värjäytynyt verestä ja häpeästä punaiseksi. Ekstrovertin avoin vittuilu ei sen sijaan jää keneltäkään huomaamatta aamuöisellä porilaisella nakkikioskilla (kaikki Porin murteella sanottu paitsi kuulostaa vittuilulta myös ON vittuilua). Työelämässä puhutaan nykyään rakentavasta palautteesta, mikä on moderni ilmaisu suoralle vittuilulle.

Suomessa sekoitetaan usein asiakaspalvelu ja vittuilu keskenään. Molemmissa on toki kyse ihmisen kohtaamisesta. Terveyskeskuksissa, takseissa, virastoissa ja remonttifirmojen kanssa saamme nauttia mitä värikkäämmästä vittuilusta.

Kirjallisuutemme ehkä kaunein vittuilu löytyy Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. Ennen niin voimallisesti eläneet veljet on romaanin lopussa kesytetty uniseen keskiluokkaisuuteen, kuka jahtivoudiksi, kuka torppariksi. Vapaa ja tulisieluinen Venla passaa miestään ja synnyttää. He ovat kaikki kiinni sovinnaisuuden turpeessa. Alkuvoima on imetty heistä pois. Kertoja kuvaa tämän kuin korkealta ylhäältä katsellen – ja niin romaanihenkilöidensä kuin romaanin lukijoiden pikkuporvarillisuudelle täysillä vittuillen.

Länsimetro tuo pompulaböndehelvetin kotiovellemme

Ruoholahden metroaseman päässä on reikä, ovi miltei mahdottomaan.

Länsimetron avaaminen muistuttaa Donald Trumpin syntymää. Molemmissa tapauksissa suuri joukko vitivalkoisia ihmisiä odottaa, että milloinkohan pimeästä aukosta pilkottaisi jotain oranssia. Mutta eipä vain näy.

Olkaamme kiitollisia tilanteesta niin kauan kuin vielä voimme. Länsimetron valmistuminen näet merkitsee stadilaisen sivilisaatiomme vääjäämätöntä tuhoa.

Hiljattain saimme kuulla maalaisesta, joka matkusti pompulaböndehelvetistään Helsinkiin vain etsiäkseen... pompuloita. Kyse oli toki yksittäistapauksesta, mutta kun länsimetro alkaa liikennöidä, näitä pompuloijia lappaa Helsinkiin kymmeniä tuhansia päivässä. Päivässä! Sillä sielultaan espoolaiset ovat maaltamuuttajia, jotka haluaisivat edelleen asua maaseudun rauhassa, mutta ovat pakotettuja kaupunkimaisiin olosuhteisiin (KVG Espoon ruutukaava).

Hallitsematon maalaisten tulva ei voi olla vaikuttamatta Helsingin henkeen. Espoolaiset tuovat mukanaan kummia tapoja, joihin meidän helsinkiläisten pitää mukautua. Ravintolat muuttuvat pikkuhiljaa huonoiksi tex-mex-kuppiloiksi, jossa texiä edustaa ketsuppipurkki ja mexiä tabasco-pullo. Kohta me Helsingissäkin ripustamme ryijyjä seinille ja nikkaroimme puolipaneloinnit huoneisiin. Ostamme pirttikaluston "kyökkiin" ja alamme kutsua toisiamme isänniksi ja emänniksi. Me pompuloidumme.

Mutta me helsinkiläiset haluamme Helsingin näyttävän Helsingiltä, eikä miltään Suomen huutokauppakeisarin jaksolta.


Haluan kiittää kaikkia länsimetroprojektissa mukana olleita. Tiedän, että he ovat tehneet kaikkensa länsimetron viivästyttämiseksi. Nyt jäljellä on valitettavasti enää setelipinkkojen polttaminen työmaakopin pallogrillissä sekä vastuuhenkilöiden nimien tussaaminen mustaksi päätöspöytäkirjoista.

Minusta länsimetrohankkeen päällysmiehiin pitäisi suhtautua kuin Suomen sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä tuomittuihin. He ovat hiljaisia miehiä, jotka uhrautuivat puolestamme, helsinkiläisyyden puolesta. Lakki päästä ja Lomanin Teuvon Helsinki City Boy soimaan! 

Vitkuttelu länsimetron kanssa oli viimeinen epätoivoinen keino pitää pikkuporvarilliset rivitalorilluttelijat poissa Helsingin yöelämästä. Metrolla espoolaiset pääsevät suoraan Kaikuun, ne änkeävät Teurastamon Tinderiin. Ja ne tulevat sotkemaan mielenosoituksemme, jossa vaadimme törkykasojen ja huumeruiskupinojen säilyttämistä kaupunkikulttuurina.

Ties vaikka jo ensi kesänä Mattolaiturilla soi Arttu Wiskari! Mutta espoolaisten demonit kuuluvat espoolaisille, ei niitä kaivata tänne Helsinkiin. Pelkään, ettei Lihamyrskyn albumeja kuule enää edes steissillä. Ilo on mennyt helsinkiläisenä olemisesta.


Sydänten ylipormestari Raimo Ilaskivi kysyi Natsa-klubilla vuonna 1976 pitämässään pyjamantaskupuheessaan, että mistä me puhumme, kun puhumme helsinkiläisyydestä?

Me puhumme mainostoimistoihin tuoduista piskeistä, me puhumme sushiburritoista lounaaksi ja kuohuviinistä perjantain palsussa. Me puhumme City-lehdestä, jossa Jaana Rinne haastattelee huonolla suomen kielellä Sam Inkistä Kaisaniemen metroaseman loisteputkien alla. Kun puhumme Helsingistä, puhumme Hantta Krausen hammaskorun välkehdinnästä Suvilahden yössä.

Ei Kerma, Soda tai Nylon Club löyhkännyt maalaisten bilehielle, se tuoksui Punavuoren bilehileille. Klubimeno syntyi Kuliksen kaunottarista ja itämetron irrottelijoista. Ei espoolainen voi koskaan ymmärtää, minkälainen chilli buugi Einstein-a-go-go -klubilla joskus olikaan! Sillä Espoo on paikka, jonne parhaassa iässä olevat ihmiset menevät kuolemaan ja/tai Ikeaan.

Me helsinkiläiset haluamme pitää Stadin Stadina. Emmekö me siksi maksa neukkukuutioistamme järjetöntä ylihintaa? Emmekö siksi äänestä vihreitä valtuustoon, että kaikki motorisoitu liikkuminen tehtäisiin ylipäätään vaikeaksi? Emmekö me siksi väitä kuuntelevamme Radio Helsingin paskalistaa, vaikka kaikki tietävät, että koko Radio Helsingin soittolista on paska listaa?

Tuota kaikkea on helsinkiläisyys, ja sitä te pienemmän kulutusluoton ihmiset ette vain snaijaa eli bonjaa. Länsimetro vie meiltä omintakeisuutemme, se vie metropolifiilikset.


Entä ajatteleeko kukaan itämetroa! Itämetrossa on joskus raffii skenee ja kaikenlaista spedee, mutta se tekee siitä aidon. Itämetro on elämänmakuinen eli kusenhajuinen. Kuka kaipaa steriiliä länsimetroa, joka on täynnä unohtuneita Lacoste-neuleita ja sulavia pakastekatkarapuja? Kuka nuori metroseksuaalikomistus haluaa kesken kotimatkaa tuntea seksuaalisesti turhautuneen mankkaalaisäidin kädet takapuolellaan?

Itämetro on itämetro ja länsimetro on länsimetro, eivätkä ne koskaan kohtaa. Ja niin sen pitäisi ollakin. Idän pöhinää ei voi tuoda, eikä sitä voi pölliä.

Ajatelkaa, mitä kaikkea olisimme saaneetkaan reippaalla miljardilla, joka nyt on käytetty länsimetroon? Ainakin pienen kolmion Kalasatamasta ja koko pöydälle artesaanioluet Erottajan Bier Bieristä.

Näin Helsingin historiallisena kohtalonhetkenä muistutan: Helsinkiläinen, pidä Helsinki iistinä. Te muut voitte pitää pompulaböndehelvettinne.

Tarvitsemme parempia tietokilpailuja televisioon

Joka lauantaiehtoo Sinisen zeppeliinin kotitoimituksessa Huvilakadulla napsautetaan puusauna päälle ja pelataan erä Trivial Pursuit Partya. Sillä mikä nostattaa juhlatunnelman paremmin kuin tietokilpailu!

Valitettavasti kansallinen visailukulttuurimme on näivettynyt sen kulta-ajoista. Suurin yksittäinen tekijä löytyy median murroksesta. Kolmosvisan lento katkesi ennenaikaisesti, ja Tupla tai Kuitti -ohjelman matriarkka Kirsti kuoli. Kaikkien suomalaisten tietokilpailuohjelmien kruununjalokivi Suomen tietoviisas päättyi jo vuonna 1998, kun ei enää keksitty, mitä Erik Toivaselta voisi kysyä. Kun esirippu laskeutui Suomen tietoviisaalle, siihen loppui samalla Sinisen zeppeliinin huoleton nuoruus. Ovat muistojemme tietovisat kuolleet.
..................

Sanotaan, että kansakunnalla on vain niin hyvät visailuisännät kuin se ansaitsee. Suomen kansalla on ollut hyvä visaisäntäonni. Me kaikki muistamme nokkelien kysymysten ja kuivan huumorin Jyrki Otilan, oudosti sliipatun Jukka-Pekka Palon, lupsakan Lasse Lehtisen ja tietenkin kumealla ja rauhallisella äänellä tuomaroineen Tuomo Kamisen (kuvassa). Kaminen teki hienon uran myös amerikkalaisessa etsiväsarjassa Magnum.

Yhtä lailla mieleemme ovat painuneet muutamat piinkovat tietokilpailijat, nuo pälvikaljuuntuvat ihmis-ensyklopediat. Muusikko Pekka Myllykoski kävi voittamassa ties kuinka monta maailmanympärysmatkaa eri kanavilta. Entä kuka voisi unohtaa Yrjö Salinin katkeruutta, kun Erik Toivanen oli jälleen kerran napannut tietoviisaan tittelin hänen edestään? Oma suosikkini, luokanopettaja Lauri Ranta opetti minulle, että pienet mustat vahatut viikset nenän alla on aivan asiallinen tyyli.

Television ohjelmakartalla tietokilpailut eivät ole viime vuosina ilakoineet. Selostajalegenda Pentti Salmea lainaten: "Näky on järkyttävä." Ruudun ovat vallanneet nälkiintyneet tytöt, tatuoidut kokit ja lespaten puhuvat nuoret miehet. Televisio on matalamielisten media, mutta kyllä sinne aina on sentään muutamia älynpilkahduksia mahtunut, kuten Maailma sanojen vankina tai kaikki Susanne Päivärinnan ohjelmat.

Tilanne näyttää nyt onneksi hieman valoisammalta. Haluatko miljonääriksi -ohjelman katsojaluvut ovat selvä merkki siitä, että Suomen kansa on jälleen valmis asiaviihteeseen (sana, joka on voitu keksiä ainoastaan Yleisradiossa). Haluatko miljonääriksi -show ei itsessään ole kovin kummoinen tietokilpailu, sillä se perustuu syvimmältä olemukseltaan tavisten urpoiluun ja tietämättömyyteen. Enkä ymmärrä sitäkään, miksi ohjelmaa juontaa jacuzzista tuttu pojankloppi. Näimmekö muka koskaan juontaja Reijo Salmista porealtaassa? Ei, emme nähneet.

Silti Haluatko miljonääriksi voi olla se tienraivaaja, joka palauttaa ylevän tietokilpailemisen televisioon. Olisi vain oikeus ja kohtuus, että kansan syvät rivit pääsisivät jälleen näkemään todellisten tietoviisaiden edesottamuksia. Erik Toivasen tai Lauri Rannan ei tarvinnut kilautella kaverille (oliko heillä kavereita?) tai kysellä apuja yleisöltä. He näyttivät, millaisiin ylivertaisiin suorituksiin ihminen pystyy vain lukemalla Focus-tietosanakirjaa ja käyttämällä hieman hoksnokkaa. Aito tietokilpailu on uskoa ihmiseen.

Todelliset tietokilpailut eivät perustu nöyryyttämiseen tai myötähäpeään, vaan siihen, että televisiossa loistaa tiedoiltaan täysin ylivertainen, usein salmiakkikuvioiseen neuleeseen pukeutunut keski-iän ylittänyt mies. Jälkiteollisena aikana Sinisen zeppeliini uskoo, että tietoviisaita löytyisi yhtä lailla keski-iän ylittäneistä naisista, tuosta kansakuntamme hiljaisesta voimavarasta.

Korkealuokkaisella, televisioidulla tietokilpailulla olisi myös selvä kansanvalistuksellinen tehtävä. Aikuinen katsoja saa sen aikana käyttää harmaita aivosolujaan ja perheen nuorimmaiset tutustutetaan kirjaviisauden kiehtovaan maailmaan. Tietokilpailu lisäisi myös turvallisuudentunnetta, sillä tietokilpailu on perisuomalainen mutta silti väkivallaton keino ottaa miehestä mittaa. Kun televisio tarjoaa nuorisolle esikuvaksi tietovisailijoita, nuoret klopit vaihtavat katupartioinnin pubivisoihin.

Me Sinisessä zeppeliinissä uskomme vilpittömästi, että tietokilpailut muuttuvat pian trendikkäiksi. Ainakin Flow Festivalilla trenditietoisin väki on jo pari vuotta pukeutunut kuin 80-luvun tietokilpailuihin osallistuneet herrat ja rouvat. Vahvasti retrohenkiselle tietokilpailulle olisi siis varmasti tilausta!

Vetoan lopuksi Yleen, että se suuntaisi muutaman miljoonan euron per vuosi laadukkaisiin tietokilpailuihin. Näinä vaikeina ja epävarmoina aikoina kansakuntamme tarvitsee ruutuun lisää rauhallisia miehiä mutustelemaan ja tekemään lyijykynällä muistiinpanoja ruutupaperille.

Lopetetaan tytöttely ja pojittelu

Tytöt tahtoo pitää hauskaa. Mutta pojat, miksi kiusaatte ja tuotatte vain harmin?

Tuskin oltiin Falunin mm-hiihtojen naisviestijoukkueemme tytöttelystä selvitty, kun jo paukahti päälle uusi äijäkohu. Parin viikon sisään olemme saaneet nauttia peräti kahdesta sovinismilta lemuavasta sotkusta. Ensin oli tapaus Metsä Group, ja sitten tuli Koffgate.

Koska Sininen zeppeliini vastustaa jyrkästi sukupuolisyrjintää, pyysimme toimiston tyttöämme keittämään kaffet ja päätimme herraporukassa kirjoittaa jotakin kaunista heikommasta astiasta ja puolustaa naistemme kunniaa. Meillä ja Metsä Groupilla kun ei ole näihin blogihommiin naisia otettu.

Korostamme, että emme Sinisessä zeppeliinissä hyväksy lainkaan, että tyttöys yhdistetään häviämiseen. Suomessahan häviämisestä tunnetaan sellaiset brändit kuin Leijonat, Huuhkajat, jatkosota, Jari-Matti Latvala, Nokia ja TPS. Jos jotakin, häviäminen kuuluu Suomessa tosimiehille. Kun suomalainen mies käy ottamassa kuokkaan, siinä palaa helposti Rovaniemi tai markka devalvoidaan.

Siksi sympaattisen Jevgeni Malkinin pukeminen ballerinan asuun oli Koffilta paitsi tyylivirhe, myös asiavirhe. Onneksi tähän asiaan puuttui nopeasti internet-kirjoittaja, joka valitettavasti sai päälleen valtavan nettilieteryöpyn. SZ suosittelee, että joku soittaisi noiden kommentoijien äideille ja kertoisi, mitä heidän poikansa maailmanlaajuisessa tietoverkossa oikein kirjoittelevat. Ympäri korvia ansaitsisivat, sanomme me! (Muutoin markkinahenkinen SZ ihailee ko. blogistin hankkimaa ilmaista some-julkisuutta firmansa tuotteelle.)

Toisin kuin tavallisissa joutavissa internet-kirjoituksissamme, annamme tässä SZ:n blogauksessa muutaman aidosti hyödyllisen neuvon tasa-arvon edistämiseksi Suomessa.

Ensimmäiseksi neuvomme välttämään termiä "neitikiekko" missään jääkiekkoon liittyvässä sisällöntuotannossa. Naisetkin pelaavat hokia, eikä se ole mitään "neitikiekkoa". Huomautamme samalla, että Sininen zeppeliini määritteli jo toissa vuonna "virkamieskiekon" vihapuheeksi.

Toinen neuvo: Ei pueta enää missään pilakuvissa raavaita miehiä ballerinoiksi, jookosta joo? Baletti on fyysisesti raakaa touhua, jossa harva meistä päärynävartaloista pärjäisi. Ainoa mies, johon ballerinan mekko kannattaa mielessään (tai mainostoimiston kuvakaappauksissa) yhdistää on arkkipiispa Desmond Tutu.

Kolmanneksi Sininen zeppeliini ehdottaa, ettei ketään enää tytöteltäisi eikä pojiteltaisi. Kuitenkin tulee vain sanomista. Helpoimmin tämä onnistuu, kun yksinkertaisesti lopetamme sanojen tyttö ja poika käytön kokonaan. Alla muutamia esimerkkejä tosielämän lauseista, jotka pienillä muutoksilla muuttuvat halveksunnasta aivan asialliseksi suomen kieleksi. Korvaavana sanana voidaan yleisesti käyttää ihmistä, mutta muutkin asiayhteyteen sopivat ilmaisut käyvät. Muutamia opastavia esimerkkejä:


EI NÄIN: Tyttö näki sillalta kuinka mustaa vesi oli alhaalla jossakin
VAAN NÄIN: Ihminen näki sillalta kuinka mustaa vesi oli alhaalla jossakin

EI NÄIN: "Lämsä, sä oot ihan poika vielä v***u hei!"
VAAN NÄIN: "Lämsä, sä oot ihan ihminen vielä v***u hei!"

EI NÄIN: Laala, laala tyttö kampaa märkää tukkaa, laala, laala, saunan jälkeen tytön iho tuoksuu orvokeille.
VAAN NÄIN: Laala, laala tasaveroinen työyhteisön jäsen kampaa märkää tukkaa, laala, laala, saunan jälkeen tasaveroisen työyhteisön jäsenen iho tuoksuu orvokeille.

EI NÄIN: Hei pojat, ei tätä sotaa näin käydä!
VAAN NÄIN: Hei asevelvolliset, ei tätä sotaa näin käydä!

EI NÄIN: Poika saunoo, meidän poika on tullut kotiin!
VAAN NÄIN: Pokaali saunoo, meidän Kanada-malja on tullut kotiin.

EI NÄIN: "Tyttö tuli!"
VAAN NÄIN: "Ihmislapsi tuli, eikä isovanhemmille kerrota onko hän [piiip] vai [piiip]. Siksi puimme hänet metsänvihreisiin vaatteisiin."

EI NÄIN: Hän, sai mut laulamaan hän, yön kuningatar hän
VAAN NÄIN: Hen, sai mut laulamaan hen, yön kuninkaallinen hen.

EI NÄIN: Isän, pojan ja pyhän hengen nimeen.
VAAN NÄIN: Sukupuolineutraalin vanhemman, ihmisen ja pyhän hengen nimeen.

EIKÄ AINAKAAN NÄIN: Tytöt tykkää, tytöt ty-ty-tytöt tykkää tytöt, ty-ty-tytöt tykkää tytöt, tytöt tykkää, ty-ty-tytöt tykkää, tytöt tykkää. Tytöt tykkää pojista ja pojat tykkää tytöistä. Vaik' tytöt välil' esittää et ei niit' muka kiinnosta. Tytöt tykkää pojista ja pojat tykkää tytöistä. Vaik' tytöt välil' esittää et ei niit' muka kiinnosta.
ELIKKÄS TOSISSAAN NÄIN: Ihmiset tykkää, Ihmiset ih-ih-ihmiset tykkää ihmiset, ih-ih-ihmiset tykkää ihmiset, ihmiset tykkää, ih-ih-ihmiset, ihmiset tykkää. Ihmiset tykkää ihmisistä ja ihmiset tykkää ihmisistä. Vaik' ihmiset välil' esittää et ei niit' muka kiinnosta. Ihmiset tykkää ihmisistä ja ihmiset tykkää ihmisistä. Vaik' ihmiset välil' esittää et ei niit' muka kiinnosta.

Koeajossa punavihreä Kupla

Pruuuuum! Kaksitahtinen mutta yksioikoinen punavihreä Kupla suhahtaa Döner Harjun ohi vauhdilla. Muutama nopea käännös ja olemme jo bregulla Sandrossa. Bregu on uusi brunssi.

Volkwagenin valmistama Punavihreä Kupla on suunniteltu pelkästään kaupunkiajoon, mutta kuka ihme lähtisikään Helsingin Alppilaa pohjoisemmas. Eihän Teollisuuskadun takana ole kuin susia (kivoja) ja murremöllyköitä (tyhmiä).

Hieman faktoja konehuoneen puolelta. Punavihreän Kuplan ääni on outo sekoitus pörinää ja suhinaa. Punavihreä Kupla kiihtyy nollasta sataan 17 sekunnissa keskustelussa maahanmuuttopolitiikasta ja väärästä vaalituloksesta. Ääniwallin Kuplalla voi murtaa, jos kääntyy Mäkelänkadulta pahasti väärään suuntaan. Vielä toistaiseksi punavihreä Kupla kulkee löpöllä, mutta sen katolle saa lisävarusteena tuulivoimalan, jonka hinnasta veronmaksajat lupaavat sponsoroida yli 80 prosenttia.
......................

Punavihreä Kupla on oikea tilaihme. Eteen mahtuu vaivatta kuski ja pelkääjän paikalle toraisa Krista Kosonen. Takapenkille ahdoimme testikerralla koko kotimaisen kulttuuriväen ja vielä jäi tilaa yhdelle. Kesäkumit löytyvät kätevästi hansikaslokerosta, ihan siitä Reaktorin tarjoamien vapaalippujen välistä. Keskikonsolissa säilytetään isoa pussillista matelehtiä.

Kaikki punavihreässä Kuplassa syötävät eväät ovat gluteiinittomia ja sisältävät vain luomulihaa eli lihaa, jonka valmistuksessa ei ole tapettu eläimiä kovin kaukaa lihan syömispaikasta.

Kuplan etusosan tavaratilaan mahtuu 120 artesaaniolutta, pieni luomukorianteriviljelmä sekä keskikokoinen runopoika. Takahäksälle teippasimme metodinäyttelijä Jasper Pääkkösen kalastusvehkeet, ja ne pysyivät siellä mainiosti kun ajoimme venepaikallemme Ramsaynrantaan. Veneily on uusi fiksipyöräily.

Ilahduimme, että punavihreän Kuplan kojetaulun tekstit ovat portugaliksi, sillä portugali on uusi espanja. Ratin vierestä löytyy hätäilkku, jota voi käyttää argumenttien loppuessa: "Rasisti!", "Juntti!", "Läskikakka!". Hyvin toimivat ainakin maalaisserkkuumme, joka poistui tuohtuneena kesken testiajon lähijunalla Riihimäelle. Hätäilkun viereen on näppärästi sijoitettu Olen äänestänyt -nappula. Tehdassäännöillä se ilmoittaa automaattisesti Facebookiin, että ajaja on äänestänyt nuorta kaupunkilaisliberaalia.

Auton valot ovat pelkästään lämpimiä kohdevaloja, sillä älymystö viihtyy sellaisissa valoissa.

Varustelultaan punavihreä Kupla on jopa ylellinen. Vakiovarusteena tulee moraalinen ylemmyydentunto ja palestiinalaishuivi. Kojetauluun on sijoitettu Pioneerin upea vintage vinyylisoitin, johon käyvät saumatta pelkääjän paikan oven sivutaskuun sijoitetut eteläamerikkalaiset cumbia-LP:t. Musiikin autoon ovat jo tehtaalla valinneet Kaiku-klubin DJ:t. Kaiku on uusi vanha Mocambo.

Punavihreän kuplan navigaattori osoittautui erinomaiseksi. Löysimme BierBieriin, Le Cockiin ja Döner Harjuun alle 15 minuutissa. Teurastamolle mennessä teimme pienen mutkan, mutta syystä, sillä piipahdimme viereiselle lihapihalle. Navigaattorin ääneksi voi valita Giorgio Moroderin tai ironisesti Nina Aution. Nina Autio on uusi Anna-Liisa Tilus.

Juttu on kirjoitettu HJPP:ssä Street Gastron annosta odotellessa.

Ruotsi ei halua enää lisää suomalaisia veropakolaisia

Ruotsi tiukentaa veropakolaisten pääsyä maahan. Syynä on kiihtyvä suomalaisten rikkaiden vyöry kansankotiin.

Suomalaisia veropakolaisia saapuu Ruotsiin jahdeilla, lentokoneilla ja yksityishelikoptereilla jopa päivittäin. Vähiten varakkaat matkustavat Itämeren yli hirvittävissä oloissa eli tavallisten ihmisten joukossa ruotsinlaivalla.

Tulijoista valtaosa on aikuisia miehiä. Naiset ja lapset on jätetty verotuksen runtelemaan Suomeen. Suomessa verotus on jatkunut taukoamatta kohta 100 vuotta, ja sen jäljet näkyvät kammottavasti mm. äitiyspakkauksina ja ilmaisena yliopistokoulutuksena.

Ruotsalaiset ovat perinteisesti suhtautuneet veropakolaisiin suvaitsevaisesti, mutta kantarikkaiden asenteet ovat koventumassa kun suomalaiset vyöryvät rajan takaa kasvottomina massoina kohti Östermalmin kauppakeskuksia.

"Businessluokkaerot maidemme välillä ovat järkyttävät. Tällaiseen verotuspaikkashoppailun on loputtava", Ruotsin veropakolaisasioista vastaava ministeri Jörgen Jönsson sanoo.

Jönsson korostaa, ettei ruotsalaisilla ole pottunenäisiä ja omaa kieltään molottavia suomalaisveropakolaisia vastaan sinänsä mitään, mutta heidän tulisi omaksua paremmin kantarikkaiden tapoja ja sitä kuuluisaa ruotsalaista jävla livstylet.

Kantarikkaita jurppii erityisesti suomalaisveropakolaisten leveily Bemareilla (sic!), aatelisarvon puute ja kahta kokoa liian suuret puvut. Monen rikkaan ruotsalaisen mielestä veropakolaiset vain notkuvat paidatta Strandvägenille ja juovat samppanjaa suoraan pullonsuusta.

"Toistaiseksi emme ole onnistuneet suomalaisten veropakolaisten kotouttamisessa kovinkaan hyvin. Voi olla, että rikkaat suomalaiset ovat lähtömaassaan etuoikeutettuja, mutta pohjimmiltaan he ovat kuitenkin...  hur kan man säga det... suomalaisia", Jönsson sanoo.
......................

Eräs Ruotsiin paenneista on kaup. yo Kalle Täyslapanen, 34, pleikkariharrastaja ja rintaperijä toisessa polvessa. Täyslapanen kertoo, että hänelle suurin syy lähteä Suomesta oli epäoikeudenmukainen perintöverotus.

"Jotenkin vain tuntuu väärältä, että minua verotetaan muiden tekemästä työstä. Sitä paitsi uhrasin kukkeimman nuoruuteni tälle perintöasialle. Kuuntelin isoisän tylsääkin tylsempiä tarinoita ay-liikkeen kommunisteista ja nökötin vuosikausia perhelomilla Kaukoidässä. Oikeesti monta viikkoa talvessa porukoiden kanssa!"

Täyslapanen lähti Suomesta niin kovalla kiireellä, että hänelle jäi kakkosasuntonsa viinikellarin ovi raolleen ja purjevene lukitsematta Eiranrantaan.

"Siinä kun kuulee, että pääomaverotuksen taso lähestyy palkkaverotuksen tasoa, niin ei siinä ehdi miettiä, että mitkä luottokortit otetaan mukaan ja mitkä ei. Sitä vain miettii, että miten pääsee ehjänä pakoon. Itse tulin Ruotsiin suoraan hiihtolomalta Tornion kohdalta. Naamioin raja-asemalla sportti-Audini köyhän autoksi lisäämällä siihen karvanopat ja sirottelemalla tupakantumppeja takapenkille. Yksikään niistä tullin demareista ei tajunnut mitään!"
...........................

Maailmanpankin suositusten mukaan veropakolaisia tulisi auttaa jo lähtömaassa. Samaan on havahduttu nyt myös Suomessa, jossa hyväosaisten hyvinvointiin aiotaan jatkossa suunnata aikaisempaa enemmän voimavaroja.

Helsingin hyväosaisten tuki ry:n toiminnanjohtaja Heidi af von Hellens-Pumpersnikkel sanoo, että hyväosaisilla menee Suomessa entistäkin huonommin.

"Verotus kiristyy, kasvot kiristyy, tunnelma kiristyy. Tuntuu, että kaikki kiristyy", af von Hellens-Pumpersnikkel valittelee suomalaisen yhteiskunnan mentaliteettia. Hänen mielestään köyhien pitäisi nyt vähän ryhdistäytyä tai "edes lopettaa olemasta niin j ä ä t ä v ä n köyhiä".

"Sehän on ihan okei, jos joku haluaa olla köyhä omilla rahoillaan, mutta sitä en henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi pitäisi olla köyhä muiden rahoilla", hän tuumii.

Af von Hellens-Pumpersnikkel harmittelee, että nyky-Suomessa ei tarpeeksi hyvin ymmärretä sitä, että nälkä, puute ja vilu ovat vain kateuden eri muotoja.

Hiljaisten rikkaiden ongelmien esiin nostamiseksi Helsingin hyväosaisten tuki ry aikoo julkaista ennen vaaleja pamfletin Kanna sinä piano, minä kannan vastuun (Hopealusikkakustannus, 2015). Pamfletissa korskeita taskunenäliinoja käyttävät kirjoittajat esittelevät keinoja, joilla Suomen rikkaat saataisiin taas voimaan hyvin. Se sisältää myös tähän asti julkaisemattomia elinkeinoelämän vaikuttajien runoja. Valitettavasti julkaisemme tässä yhden niistä:

Fattassa yyhoo-äidit ne kirmaa
Minä se kannattelen perhefirmaa
Kaiken ne ahneet köyhät vievät
Perinnöstäni syövät setelit sievät

Maksakaa itte, pitäkää tunkkinne

Lähden lätkimään - tiiättekös minne?

Sinisessä zeppeliinissä ehkä meneillään palatsivallankumous

Huhumylly Sinisen zeppeliinin kadonneen pääblogistin ympärillä pyörii hurjana.

Pääblogisti Zepukkaa ei ole nähty blogosfäärissä sitten maaliskuun alun, jolloin hänestä saatiin epätarkka selfie Wiklundin tavaratalon juustotiskillä sveitsiläinen Gruyère-juusto kourassaan.

Ensin Zepukka perui kiistakirjoituksen, jossa hänen piti kertoa Naantalin liittämisestä Turkuun. Naantalissa on lähikuukausina nähty tunnistamattomia pieniä vihreitä miehiä, jotka sittemmin paljastuivat Varsinais-Suomen vihreiden pienikokoisiksi miehiksi.

Toden teolla spekulaatiot käynnistyivät, kun Zepukka lykkäsi viime lauantaiksi aiottua vierailuaan Nättinummelle, jossa hänen oli määrä pitää kokous isämmaallisten tahojen kanssa.

Asiantuntijapiireissä pelätään, että Sinisessä zeppeliinissä voi olla käynnissä ulospäin näkymätön palatsivallankumous. Palatsivallankumouksella tarkoitetaan kapinaa, joka tehdään siisteissä vaatteissa huoneenlämmössä.

Kansainvälisen plokitiikan asiantuntija Twerkka Raivo Jyväskylän yliopiston someilmiöiden tutkimuksen laitokselta pitää täysin mahdollisena, että Zepukkaa ollaan sysäämässä pois Remingtoniltaan.

"Zepukka on esiintynyt suomalaisessa mediailmatilassa tavallisesti vähintään kahdella blogauksella viikossa, joten pitkä tauko herätti huolen Zepukan kirjoittamisen tilasta", Raivo sanoo.

Tähän viittaisivat myös useat pienet vihjeet Zepukan viime aikaisissa teksteissä. Yhtäältä lukuisat ongelmat lauserakenteissa että, toisaalta yhdyssanavirheet hänen toimestaan. Zepukan blogin on myös väitetty jo pitkään kärsineen kirjoittajan blokista. Kovimpien ateljeekriitikoiden mukaan "Sinisen zeppeliinin aika on kerta kaikkiaan ohi".

"Kyllä itse näkisin väistämättä näin. Blogillahan on paljon vihamiehiä nälkä-Suomessa ja maisteripiirien ulkopuolella", Raivo muistuttaa.

Raivon mukaan varmin merkki tapahtuneesta vallanvaihdosta Sinisessä zeppeliinissä ovat tulevat blogiaiheet, mikäli niitä enää tulee. Sisustus, ruokakuvat ja oikeinkirjoitus tulevat olemaan uuden maltillisemman ja suositumman Sinisen zeppeliinin tunnusmerkkejä.
........................

Asiantuntijapiirien näkemyksistä huolimatta Sinisen zeppeliini kannatus Twitter-kansan keskuudessa on yhä yli 130 prosenttia. Virhemarginaalia ei ole.

Sinisen zeppeliinin kanslian tiedottaja Jyri Potemkin-Kulisch on vähäsanainen, mutta vakuuttaa Jääkaappimagneettimedialle antamassaan lyhyessä haastattelussa, että "Zepukan mielestä kirjoittaminen on kivaa ja kotiasiat on kunnossa".

Potemkin-Kulischin ensi viikon perjantaina antama haastattelu eteni seuraavasti:

Hannu Karpon näköinen toimittaja: Halusimme kysyä teiltä, onko Zepukalla tänään klassinen skumppakollegio? Jos on, niin monelta?

Potemkin-Kulisch: Zepukan skumppahommista pitää kysyä Zepukalta.

Hannu Karpon näköinen toimittaja: Olettaisimme, että siellä olisi Zepukka mukana...

Potemkin-Kulisch: Kuka olettaa? Yleensä on mukana, joo. Tänä perjantaina ei ole, ei kuulu hänen suunnitelmiinsa.

Hannu Karpon näköinen toimittaja: Whatsappissa jo kirjoitetaan, että siellä pitäisi olla myös Zepukan. Mutta meitä kaikkia huolestuttaa hänen kirjoittamisensa... olemme huolissamme.

Potemkin-Kulisch: Ei tarvitse olla huolissaan, kaikki on hyvin.

Hannu Karpon näköinen toimittaja: Mitä aiheita Zepukalla on suunniteltuna lähiaikoina? Milloin näemme hänet edes vaikkapa Redditissä?

Potemkin-Kulisch: Ei, asia on niin, katsokaas, hänellä on jatkuvasti blogauksia. Hänellä on jatkuvasti blogauksia, mutta kaikki blogaukset eivät ole julkisia. Päiväjärjestys on nyt erittäin hektinen, liittyy TPS:n kriisin ilmiöihin jne. Nyt kommunikoidaan jatkuvasti hallituksen ja pankkisektorin kanssa. Tähän menee luonnollisesti erittäin paljon aikaa. Siksi nuo kaikki ovat, tiedättekös... harha-ajatuksia.

Hannu Karpon näköinen toimittaja: No joo, on vain niin paljon huhuja - me olemme huolissamme, kansa on huolissaan, äitikin on. Sinisen zeppeliinin vuoksi.

Potemkin-Kulisch: Joo, ei tarvitse olla huolissaan. Kaikki on hyvin.

Hannu Karpon näköinen toimittaja: Eli hän on terve ja kirjoittaa?

Potemkin-Kulisch: Absoluuttisesti.

Hannu Karpon näköinen toimittaja: Kädenpuristus on vahva?

Potemkin-Kulisch: Murtaa käden.

Hannu Karpon näköinen toimittaja: Työskenteleekö hän uusien blogausten parissa?

Potemkin-Kulisch: Aktiivisesti.


PÄIVITYS: Sinisen zeppeliinin odotetaan tänään ilmestyvän julkisuuteen omalla Facebook-kanavallaan.

Pöhönassusta höpönassuksi: Uusi toivo

Masu, pömppis, outokumpu, kupoli, möhis, mätisäkki, napakuutio. Siinä se nyt jöpöttää. Maha.

Kesällä minulle kävi kuin Angus MacGyverille. Viikkoja kestäneestä mysteerihelteestä huolimatta kokovartalopeilissä ei näkynyt elokuun lopulla kuivan kesän oravaa, vaan kostean kesän piisami.

Selostajalegenda Pentti Salmea lainaten: Näky on järkyttävä. Syvät lihakseni ovat uponneet vieläkin syvemmälle, ja konttorituolilla istuessa tuntuu, kuin Pori Jazzin piknikiä varten vyötärölle teipatut valkoviinipussukat olisivat edelleen paikoillaan. Mikä pahinta, aluspaidan alta tuijottavat kalkinvalkoiset miestissit.

Mis sie tarviit läskii miestä, ni täs siul ois sellane.

Mutta ei paniikkia! Sinisen zeppeliinin tänään käynnistyvässä Pöhönassusta höpönassuksi -kirjoitussarjassa kannustan meitä kaikkia myöhäisnuoria miehiä pääsemään elämänsä kuntoon. Muutaman viikon pituinen sarja tulee olemaan kipeän rehellinen ja elämänmakuinen (lue: hapanimelä) matka valkoisen miehen kehonkulttuuriin ja leniriefenstahlmaiseen tahdon riemuvoittoon. Tai sitten se päättyy täydelliseen luhistumiseen, mene ja tiedä.
................

Ajatus laihdutusblogista syntyi paitsi vaa'alla käytyäni myös pohdittuani kuntokuuria hyvän ylioppilasystäväni Kakkun (nimi muutettu henkilön painoindeksin suojelemiseksi) kanssa. Ajattelin, että projekti kannattaisi dokumentoida, sillä melkein keski-ikäisten miesten hyvinvoinnilla on yhteiskunnassamme yleisempääkin merkitystä. Haastankin tässä samalla kaikki Zepukan mieslukijat mukaan läskitalkoisiin! Yes We Can.

Syksyn tavoite on yksinkertainen, mutta haastava: Päästä pikkujoulukauteen mennessä kuntoon, jossa uskaltaa ottaa paidan pois juhlien jatkoilla. Mahdollisesti jopa ennen jatkoja. Kiitokset tästä erinomaisen selkeästi asetetusta maalista kuuluu toiselle ystävälleni Sunnuntailapselle.

Sarjassa mennään lähtökohtaisesti posin kautta. Tilanne ei ole suinkaan toivoton. Tunnetun suomalaisen 44-vuotiaan Kesänkiekkoilijan esimerkki osoittaa, että oikealla ruokavaliolla, säännöllisellä liikunnalla ja jykevillä leukaperillä suomalainen mies voi näyttää lähellä kuolemaakin vitaalilta.

Mitä Pöhönassusta höpönassuksi -blogauksissa sitten on luvassa seuraavan kahden kuukauden aikana? Ainakin kovan luokan teesit kokonaisvaltaiseen elämäntaparemonttiin, terveellisiä reseptejä, kokemuksia uusien urheilulajien aloittamisesta (sisältää mahdollisesti miesten tankotanssia ja/tai burleskia) sekä live-tunnelmia laihdutuskuurin varrelta.

Lupaan myös kertoa mahdollisista ja todennäköisistä vastoinkäymisistä ilman sokeripölyä ja meriselityksiä. Kuntokuurin edetessä alan yhä koventuvin äänenpainoin arvostella ihmisiä, jotka eivät elä yhtä terveellisesti, sillä niin liikunnan ilot löytäneet vanhat juopot tekevät. Urheilullisessa, suorittamiskeskeisessä elämäntavassa muiden ihmisten moralisointi ja halveksunta kun ovat vähintään 30 prosenttia suorituksesta. Jos siis näet jonkun tuijottavan sinua paheksuvasti ruokakaupan karkkihyllyllä, se olen todennäköisesti minä.

Eli jaksaa, jaksaa!

Kirjoittaja on pikkuisen pläski.

JK. Twitterissä asiaa voi seurata hästägillä #pohonassuhoponassu.

"Hirvee myötä häpeä kirjoittajan puolesta" – nyt puhuvat Zepukan lukijat!

Poika saunoo: Zepukan miehistö juhlistaa puolta miljoonaa kävijää.

Sininen zeppeliini mitautti männä viikolla puolen miljoonan kävijän haamurajan. Zepukan miehistö kiittää teitä, arvoisa some-loafer-kansa, sillä suurin osa blogin liikenteestä on tullut Internetin kautta.

Juhlan kunniaksi keräsimme postilaatikkoomme tulleita sähköisiä lukijakirjeitä. Zeppeliini julkaisee aina kaikki saamansa palautteet, kunhan ne eivät sisällä rasismia, Kaija Koon musiikkia tai turkulaisuuden pilkkaa.

Kaikki alla olevat kommentit ovat siis autenttisia, mutta me Sinisessä zeppeliinissä emme ole ihan varmoja, ovatko niiden lähettäjät tosihenkilöitä. Parin vuoden aikana erityisiä intohimoja some-kansassa ovat herättäneet muun muassa Cheek (kuka muu muka?), suomen kieli, räikeät asiavirheet sekä Star Wars -elokuvasarjan julkaisuajankohta.

Niinpä vielä erityisen lämmin haifaivi kaikille teille kommentoijille, lähettäkää lisää! Syksyllä luvassa Internet-kirjoituksia muun muassa koiranomistajista, pienten lasten äideistä, Israelista, läskistä sekä värianalyysi kohudosentille. Lisäksi blogissa aloittaa Nimimerkki "Panostajan vaimo" joka blogaa life-styleen liittyvistä aiheista.

teidän, SZ:n miehistö
..................

Lukijapalautteita vuosien varrelta:

"Enpä näillä avuilla itseäni ehkä verbaalikoksi tituleeraisi."

"Mutta eikös kortonki taivu kuin kartonki > kortonki, kortongin."

"Samaa paskaa, eri paketti."

"Oletko entinen imatralainen?"

"Teksti oli ihan täyttä paskaa ja olevinaan niin hauskaa. Hirvee myötä häpeä kirjoittajan puolesta."
"Huomaa, että kirjoittaja ei juuri tunne niin sanottua nykynuorisoa kovin hyvin."

"Konemusiikin kohfalla sait todella suuret vihat niskoillesi."

"VOI TÄTÄ SUOMEN JUMALATTOMUUTTA! EI VOI MUUTA SANOA! NÄÄTTE KOHTA MIHIN SE JOHTAA MERKKEJÄ ON!

"Mun huumorin raja menee kyllä tossa palestiinalaisorpojen syömisessä. Joku taso voisi kuitenkin olla satiiritekstilläkin."

"Vahva myötähäpeän tunne valtasi minut näin jouluna."

"Pertti Pasanen oli melkein juristi."

"Eikö voisi koettaa löytää muitakin tapoja olla ruudussa kuin olla homona ruudussa?"

"Hevon paskaa!"

"Nyt sitten joku roti tähän hommaa oikiasti, minä vitun jumalana kaikkien ihmisten pitää pitää cheekkiä? tekö jumalauta haluatte samallaista paskaa suomeen kun ulkomailla justin biiberistä ja ne fanit, ei jumalauta...ja ole mitä olet mieltä mutta cheekki likaa tämän genren kokonaan, ei se nyt saatana ole mitään räppiä kun PUHASTA POP VITUN MUSIIKKIA, räpit on ihan erikseen, kirjoittaja taitaakin olla sitten joku 14v wnb cheek ja ei ole tietoinenkaan suomiräpin kulta ajasta, vai tuoko ritarikunta mieleesi yhtään mitään?"

"Aidon lievestuorelaisen mieltä lämmittää."

"Nämä teesit on kirjoittanut ihminen, joka ei tiedä kasvatustieteestä mitään tai koulun arkipäivästä."

"En löydä mitään hauskaa muiden pilkkaamisesta."

"Ihan hyviä kirjoituksia, mutta Kun Suomi putos puusta on järkyttävän paska levy."

"Dresden tuhottiin vasta 1945."

"Ainakin kaxi (2!) kielioppivirhettä löysin!"

"Ihan hyvä, mutta valtiotieteilijällä tarkoitetaan yleensä valtiotieteen maisteria, joita valmistuu Helsingistä ja Turusta. Muualla nämä ovat yhteiskuntatieteiden maistereita."

"Älä nyt zeppeliini oo noin tosikko."

"Miksi seksistiset stereotypiat? Mikä pahempaa kuvituksenne trivialisoi seksuaalista häirintää. Ei naurata."

"Tämä vitsikäs blogaus on ilmoitettu eteenpäin."

"Heterovihaa..."

"Kaipaisin selvitystä millä perusteella a) pistät Presidenttimme tuohon järjestykseen ja b) miten ikinä voit verrata Kekkosta johonkin tsiikkiin?? häpeä sanon minä."

"Saksaksi pöllämystynyt voisi olla ainakin joissakin tilanteissa dumm aus der Wäsche gucken."

"Missä vitussa on nappi mistä voi liittyä lukijaksi!?"

"idiootti apina"

"Sarkasmi on vaikea laji. Kepeähköä egorunkkaamista kylläkin."

"Asiallinne teksti, mutta Fiatilla ei ole mallia nimeltä Toledo. Toledo on Seatin malli."

"Reivaus ei ole myöskään kurssin korjaamista. Reivaus on purjeiden vähentämistä tarkoituksella hidastaa vauhtia."

"No täähän oli kaikinpuolin paska mukahauska teksti."

"Imperiumin vastaiskun ensi-ilta oli 21.3.1980."

"Joo tää oli kyl huonoin blogikirjoitus mitä olen vähään aikaan lukenut."

Kovuutta kouluihin!

Ensin jonnet sössivät Suomen Pisa-maineen, nyt koko koulujärjestelmä pettää. Koulumme on kriisissä. Maisteri on nyt hyvin, hyvin vihainen.

Naulaan tässä blogissani teesit, joiden avulla nousemme jälleen klingeliaanisen sivistyksen absoluuttiselle huipulle. Vapaan kasvatuksen, ymmärtämisen ja paapomisen aika on ohi. Nyt tarvitaan kovuutta.


Teesi nro 1: Menestymisessä 90 prosenttia on perspiraatiota ja 10 prosenttia inspiraatiota.

Nimittäin! Minun sukupolveni suhtautui koulunkäyntiin asiaankuuluvalla vakavuudella. Ymmärsimme jo märkäkorvina, että vain ahkera opiskelu ja kova työ siivittävät elämässä eteenpäin. Nyt nuorisolle on taottava kaaliin, että trophy wife, eläintenhoitaja-glamourmalli tai stadin revityin laku eivät ole oikeita ammatteja. Ja ettei twerkkausta voi valita edes ammattikorkeakoulussa pääaineeksi. Eikä yliopistoon todellakaan mennä "operoimaan isosti tenttikirjoilla".

Muistuttaisin jonneille, että laiskuus on edelleen kuolemansynti. Siksi ymmärrän hyvin opettajia, noita 22 tuntia viikossa 3 500 euron kuukausipalkalla liki 10 kuukautta vuodessa puurtavia työn sankareita. Ketkään muut eivät nimittäin aikuisten oikeesti tajua, miten kiittämättömiä pikku per****öitä nykynuoremme ovat.


Teesi nro 2: Pidetään laulukokeet koko luokan edessä
Kun ihminen häpäistään kunnolla vähintään kerran vuodessa, hän suhtautuu paljon kiitollisemmin tavalliseen arkeen. Pienillä teoilla saamme nöyriä ihmisiä, jotka myöhemmin elämässään pitävät kansantaloutemme rattaat pyörimässä. Rock on rajaton riemu, mutta myönnän, että pakollisista nokkahuiluopinnoista ei ole ollut minulle mainittavaa hyötyä sen enempää työelämässä kuin seuraelämässäkään.


Teesi nro 3: Palautetaan rehdit urheilulajit opetussuunnitelmaan
"Ammut ryssän ja syöksyt tulisuojaan – se on pesäpalloa se!" Näin opetti Tahko Pihkala. Järkytyksekseni olen opettajaystäviltäni kuullut, että monet hyväksi todetut, luonnetta karaisevat urheiluharrastukset on heitetty romukoppaan.

Muistan lapsuudesta, kuinka talvella opettaja pakotti hiihtämään, vaikka ei ollut lunta eikä suksiakaan. Lasse Virénin kalmolta haisevasta välinevarastosta kaivettiin esiin sota-ajan välineistöä ja sitten painettiin itkua tuhertaen perinteisellä tyylillä ylös mutaista pururataa. Se kasvatti. Se opetti ymmärtämään, mitä jaloa on Mietaan sadasosasekunnin tappiossa ruotsalaiselle.

Joten lopettakaa välittömästi se säbän pelaaminen. Ei kuulkaa tule miestä sählyä pelailemalla, tulee vain poninhäntäisiä nuoriso-ohjaajia. Ja ainoa nuoriso-ohjaaja joka toimii, on jämäkkä nokialainen. Sen sijaan paini on toinen hyvä harrastus. Se opettaa tulevasta työelämästäkin yhtä ja toista, kun kaksi kertaa kokoisesi kaveri istuu päälläsi ja hammasrautasi repivät rikki tatamia. Myös telinevoimistelu sisuunnuttaa. Jo pukille pääsemisessä on lyhyelle, karjalanpiirakan näköisiin voimistelutossuihin sonnustautuneelle 13-vuotiaalle pojalle haastetta.

Kannatan myös yhteisiä uimavuoroja puberteetti-ikäisille. Terve häpeä omasta kehosta kuuluu luterilaisiin hyveisiin. Ja heitetään se maahanmuuttajakin sinne syvään päätyyn muiden mukuloiden mukana, parhaiten ihminen integroituu pienessä merihädässä.


Teesi nro 4: Hengelliset aamunavaukset, ruokarukoukset ja suvivirsi rauhoittamaan tunnelmaa
Aamu alkaa harmonilla. Tai ainakin alkoi silloin, kun itse kävin koulua. Aamunavauksissamme kokoonnuimme juhlasaliin, jonka seinältä meitä katsoivat synkkien kulmakarvojensa alta tasavaltamme presidentit. Ennen ensimmäistäkään oppituntia olimme jo virittyneet ja rauhoittuneet tuleviin koetuksiimme, jotka sitten nöyrästi selvitimme. Sellaisia olivat esimerkiksi saksan kielen prepositiot tai pakastetun sammakon ruumiinavaus. Epäilen, että niiden jäätyneiden sammakoiden takana biologianopettajamme säilytti votkapulloaan.


Teesi nro 5: Palauttakaa pänttääminen kunniaan
Faktoja: Joonialainen, korinttilainen ja doorilainen pylväs. Ares on sodan jumala. Suomessa on viisi suotyyppiä: räme, neva, letto, korpi ja luhta. Karhu nukkuu talviunta, mutta siili menee talvihorrokseen. Tosiasioita koulussa pitäisi opettaa, eikä mitään näsäviisastelua ja humpuukia. Ilman tosiasioita ei opi ajattelemaan, ei voi olla kriittinen, jos ei tiedä mistään mitään.

Lälläriaineet kuten mediakasvatus, mediakritiikki ja mediamedia ovat ajan tuuliin katoavaa tomua, mutta elektroni pysyy elektronina, kuningasvesi pysyy suolahapon (HCl) ja typpihapon (HNO3) seoksena ja Euroopan läpi virtaa Tonava. Ja muistakaa, että aina kun joku sanoo "maailma on medialisoitunut", jossain kuolee reportteri.


Teesi nro 6: Tuokaa tilliliha, verilätyt ja seitimureke takaisin
Läskiä lasta häpeää koko suku, teroitti äitivainaani toistuvasti. Kouluruokailussa räpelletään nykyään kasvisruokapäivän kaltaisten lillukanvarsien kanssa, minkä seurauksena lapset ahmivat pitkin päivää karkkia ja kittaavat energiajuomia. Sitten illalla ihmetellään, kun se oma suloinen 80-kiloinen Pyry-Linnea nykii päätään eikä pysty keskittymään edes Pleikkarin pelaamiseen.

Jollemme pian tee pläskille jotain, työpaikoille laahustaa näitä laiskanpulskeita diginatiiveja, joiden olemus muistuttaa ET:ä. Ei kerta kaikkiaan ole normaalia, että armeijaikäisillä pojilla on C-kupin rinnat.

Terve mieli terveessä kehossa! Vaadin kouluihin palautettavaksi verilätyt, jokaviikkoisen tillilihan ja sen kummallisen hyytelömäisen valkoisen kalaruoan. Niillä pysyy hoikkana, ja suoli toimii kuin Baumgartnerin vapaahyppy. Sitä paitsi ihminen kestää paremmin elämän väistämättömiä pettymyksiä, kun joutuu ensin syömään laitoskeittiöiden mutanttiperunoita.


Teesi nro 7: Eniten vituttaa lukiouudistus
Suomessa keskusteltiin talvella aivan tosissaan, että historian poistettaisiin pakollisten aineiden joukosta lukiossa. Onneksi akateemikko Eino Jutikkala ei enää ollut näkemässä tätä päivää. Koko kansan kenraali Adolf Erik Ehrnrooth tiivisti, että "kansa joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten". KIITOS jalkaväenkenraali.

En kirjoita tästä enempää, etten kiihtyisi liikaa.


Teesi nro 8: Teknologia ei meitä pelasta
En ole mikään luddiitti, mutta mihin näitä kaikenlaisia hömppälaitteita koulussa tarvitaaan? Omassa koulussa opettelimme irkkaamisen sijasta virkkaamista. Minulla on muuten edelleen tallessa vuonna 1987 näpertämäni sinivalkoinen Kalevala-kipa. Tyyli ei koskaan mene pois muodista.

Mikä pahinta, lapsen innostus elektronisiin vimpaimiin voi innostaa hänet konemusiikkiin (= tylsää jumputusta, jota kuunnellaan huumeissa). Opettajankouluttaja Timo Tossavainen kirjoitti taannoin Helsingin Sanomissa asiasta niin hienosti, että siteeraan:

"Mitä luovuutta tai aitoa taide-elämystä on siinä, että hän saa tietokoneen näyttöä näpelöimällä järjestettyä esiäänitettyjä näytteitä "omaksi sävellykseksi" muttei kykene soittamaan teoksensa ainuttakaan sointua akustisilla instrumenteilla?"

Nerokasta, Timo, olen täsmälleen samaa mieltä! Kyllä ei minun musiikinopettajani perustanut omista atonaalisista ja avantgardistisista kokeiluista, joita musiikkiluokan sähköuruilla sain aikaan.

Noin yleisemmällä tasolla sanon, että ei omassa nuoruudessani tullut mieleenkään räpeltää kännykkää tai sormitietokonetta kesken opetuksen. Mobira Cityman 900:aa oli kaltaiseni hentovartisen pojan vaikea kantaa mukanaan koko koulupäivää.

10 vaarallisinta astaloa

Poliittinen astalo.

Vappuriehat on tältä vuodelta mellakoitu. Porvari on juonut simasi, riistokapitalisti vienyt neitosi ja ylioppilaslakkikin unohtui jonnekin. Karl Marx -vainaan sanoin: Onko nyt kiva sitten? Ei ole, ei.

Ei siis ihme, että pollarit joutuivat tänä vappuna takavarikoimaan ennätysmäärän erilaisia astaloita bolsevikeilta. Sininen zeppeliini esittelee tyypillisimmät kansalaisastalot ja niiden käyttötavat.



Kynä on miekkaa mahtavampi! Huomaa vasiten teroitettu toinen pää! Tavallisin malli on lyijykynä, mutta hyvinvarustelluista kirjakaupoista löytyy myös kuulakärkikyniä sekä mustekyniä. Kalliimmissa lyijykynäversioissa toisessa päässä on vielä pyyhekumi, jolla voi analogisesti taltuttaa huonoja lauseita.

Jokainen nokkela koululainen osaa tarvittaessa rakentaa kuulakärkikynästä näppärän pikku ohjuksen.

Vappuhuiskan koreilevampi pää muistuttaa keravalaista reggae-tukkaa, mutta huiskan alapäällä voi tuikata äkkiarvaamatta vapputeekkaria silmään.

Sateenvarjoa pidetään erityisesti herraskaisemman väestönosan astalona. Aiemmin myös kylmän sodan salaiset agentit käyttivät sateenvarjoa salamurhiin – joskin vain Briteissä, jossa niiden kantaminen päivittäin ei vaikuttanut epäilyttävältä. Nopea sateenvarjon avaus sokeuttaa vastustajan lähietäisyydeltä. 

Erikoiskahvin mukana tuleva sokerisuikka ("Brown cane sugar") näyttää vaarattomalta, mutta sillä voi turmella sekä kahvin maun että läpsiä kanssaihmistä poskelle. Helppo piilottaa.

Biolan luonnonravinnepuikko. Viherpeukalokin voi olla ärsytettynä vaarallinen. Pienviljelijän tuskaa on kuvannut koskettavasti elokuvaohjaaja Mikko Niskanen elokuvassaan Kahdeksan surmanluotia.

Hammastikkua käytetään Suomessa turhan vähän ja arkaillen, vaikka salaattia jää meillä hampaiden väliin siinä missä Manner-Euroopassakin. Hammastikku toimii parhaiten lähitaisteluvälineenä, mutta taitava kaivelija pystyy sinkoamaan pähkinänpalan hampaistaan jopa pöydän yli vastustajan / treffiseuralaisen silmään.

Tulitikkujen vaarallisuutta ei saata liikaa korostaa. Tulitikuilla on aiheutettu muun muassa kuuluisa Mini-Hinnan tulipalo (1983)sekä lukuisia puusaunan tuhoutumisia juhannuksena.

Kynttilää käyttävät etenkin Lucia-kulkueiden häikäilemättömät tytöt, jotka pyrkivät uskonnollis-perinteisillä menoillaan häiritsemään tapa-ateistin jouluostoksia. Kynttilä voidaan virittää erityisen vaaralliseksi yhdistämällä tulitikkuun.

Kävelykepin tökkäisy jalkakäytävällä kruusailevan hipsterin fiksipyörän pinnojen väliin aiheuttaa välitöntä tuhoa sekä outoa mielihyvää. Ikäihmisten suosima monikäyttöinen astalo, jonka heikompikin eläkeläinen jaksaa nostaa ilmaan kohdatessaan vääryyksiä (eläkkeiden indeksikorotuksen unohtaminen, nuorison tapainturmelus, suolaton margariini, eriväriset ihmiset). 

Lipputanko edustaa kaikkein järeintä astalotyyppiä. Erityisesti pientaloasujain suosima ase. Salon pituus riippuu käyttöpaikasta. Kuten jokainen riehuva pientaloasuja tietää, nyrkkisääntö (sic!) on, että lippusalon tulee olla 1–2 kerroksista rakennusta korkeampi. Lipputanko ei varsinaisesti ole yksi astalo, vaan se muodostuu narusta, nupista, knaapista ja lipputangon maanalaisesta osasta. Siksi Lapinlahden linnut varoitti nimenomaan lipputangon nupista, joka isoisän päähän putosi.


Sininen zeppeliini kehottaa kaikkia kansalaisia jättämään astalot kotiin. Ylipäätään kaduilla remuamisen sijasta nuorison kannattaisi lukea enemmän. Vaikka Volter Kilven Astalon salissa.

Arkipyhät siirretään viikonloppuihin, torstai on uusi pikkulauantai

Suomalaisten arkipyhät loppuvat tammikuussa 2015. Arkipyhäselvitystä parhaillaan laativa työryhmä aikoo ehdottaa, että kaikki arkipyhät siirretään viikonloppuihin, tiistaista tehdään keskiviikko ja torstai on uusi pikkulauantai. Työryhmän vielä salainen selvitys iskee tapaluterilaista kovimmin sinne, missä se kirpaisee: suoraan kristillisiin vapaapäiviin.

Sininen zeppeliini tavoitti Helsingin observatorion tuulikaapista työryhmän puheenjohtajan, Helsingin yliopiston almanakkatoimiston prokuraattorin Taimi Smoneyn. Hän kiistää, että työryhmällä olisi jo päivänselvä näkemys arkipyhien poistamisesta.

"Tässä etsitään inhimillistä ja kansantaloudellisesti kestävää kokonaisratkaisua. Ideoimme esimerkiksi, että juhannusaatto voitaisiin siirtää tammikuulle, jolloin veneestä keikahtava suomalainen ei hukkuisi, vaan tömähtäisi näppärästi järven jäälle", Smoney sanoo.

Työryhmässä ateisteja sekä muuta jumalatonta menoa edustavan jäsenen Lucifer Tulikukan mukaan arkipyhien poisto on luonnollista jatkoa sille, että lapsilta ja koululaisilta on jo viety Suvivirsi, joulukirkko ja Lucia-kulkueet. "Tässä joutuu nyt jokainen tekemään oman osansa suvaitsevaisuuden hyväksi", Tulikukka hekottaa pukinpartaansa.

Sen sijaan työryhmän jäsen, kohupuuseppä Jesse Ristolainen sanoo, ettei arkipyhien poistosta ole vielä tehty työryhmässä yhteistä päätöstä. "Minuun on kohdistunut voimakasta ristipainetta niin työryhmän sisältä kuin oman organisaationi johdosta. Siksi olen halunnut olla sovitteleva, enkä naulata kantaani kiinni."

Arkipyhäselvitys-työryhmään kuuluvien työmarkkinaosapuolten näkemykset poikkeavat nekin toisistaan. Työnantajan näkemyksen mukaan tavallinen kotoperäinen palkansaaja ei kykene viettämään arkipyhää niin, että hän olisi sen jälkeisenä työpäivänä sataprosenttisessa palaverikunnossa. Jos pyhiä sattuu vielä peräkkäisille viikoille kuten keväällä, perus työntekijältä saattaa hurahtaa ohi useampi työviikko puolikuntoisena.

"Syytellään siitepölyallergiaa, lasten koliikkia ja ties mitä, mutta kyllä me kaikki tiedämme, miksi Jeppe tuijottaa näytönsäästäjää hievahtamatta koko aamun", elinkeinoelämää työryhmässä edustava Göran Porvari sanoo. Porvarin mukaan globaalitaloudessa jonkun on pidettävä tehtaiden ja kauppojen raattaat pyörimässä vuoden jokaisena päivänä. "And it sure as hell aint me, BOY!", hän sanoo.

Palkansaajapuolella työnantajien näkemystä juopottelevasta työntekijästä pidetään sekä leimaavana että loukkaavana.

"Nimittäin! Minua niin sylettää riistäjän puheet! Eikäkö että vasiten v*****n kuvan yrittävät antaa suomipojasta! Kyllä voi alleg.... algeria... ALLERGIA yllättää kun nurmikko kasvaa ja pienenpienenpienen pienet hiirenkorvaset ilmestyvät puiden oksiin", työryhmän jäsen, pääluottamusmies Kullervo Manner herkistyy.

Arkipyhäselvitystä tekevän työryhmän on määrä jättää lopullinen raporttinsa vahingossa ravintola Storyvillen terassille toukokuun alussa. Storyvilleen on aiemmin jäänyt muun muassa YYA-sopimus (1948), Ahti Karjalaisen salkku (1976) ja erään mysteeribloggaajan pipa (2009).

Maisteriuden riemuista ja velwoitteista

Sain hiljattain nuorelta tohtoriystävältäni postikortin Yalen yliopistosta Amerikasta. Se lämmitti sydäntäni.

Kortin innoittamana ajattelin kirjoittaa muutaman sanan maisteriudesta. Aihe on minulle rakas, sillä näen maisterien ja kansakuntamme välillä sen kohtalonyhteyden, jota monet arvaamattomat voimat ja äänenpainot tuntuvat perusteettomasti vähättelevän.

Ehkä tämä Internet-kirjoitukseni voisi yhtäältä innostaa jotakuta nuorta toivoa akateemisten pyrintöjen pariin, ja toisaalta esimerkkiensä kautta käydä myös varoituksesta. Samalla toivon sen hälventävän muutamia maisteriuteen liittyviä valheellisia otaksumia, joita kuohuvassa ajassamme liikkuu.
..............

Ennakkoluuloista ja kuvitelmista vapaa ajattelu on maisteriopintojen perimmäinen arvo. Maisterin paikka on laittaa maailma järjestykseen. Maisterius velvoittaa.

Siksi ei maisterius ole mikään kukkaketo, jossa kenen tahansa nuorukaisen tahi neitokaisen olisi soveliasta vallattomasti hupailla. Ikäväkseni olen notiseerannut, että maisterin seuraelämän kuvauksissa tunnutaan alati liioittelevan maisteriselämän dekadenssia. Luikuria laskettelevat etenkin he, jotka näkevät maisterin vain seitinohuessa salonkihumalassa korkeana kesän päivänä. Totta on, että maisteri rakastaa kauneutta ja kaunopuheisuutta, että maisteri on esteetikko. Ja toki pirskahtavalle samppanjalle ja mansikoille on paikkansa maisterin elämässä. Erikseen puhutaan vielä riemumaistereista, mikä on joltisenkin harhaanjohtavaa, onhan maisterius aina riemua.

Mutta älköön silti ankara totuus unohtuisi.
.............

Sillä uupumatta maisteri ahertaa isänmaan ja ihmiskunnan puolesta. Usein vähin kiitoksin ja ilman kokousnisua. Vapaan älymystön taakka painaa raskaasti maisterin harteita. Siksi maisteri on leppymätön älyllisen laiskuuden vihamies, hellittämätön tapainturmeluksen piiskuri sekä suomen kielen ankara puutarhuri. Maisteri on mielen myrrysmies, sillä "ajattelussa on ihmisen suuruus".

Maisteri on aikalaistarkkailija, älyllinen huimapää ja oivaltava kynäniekka. Maisterin lause on jäntevä ja varma, aivan kuten maisteri itse. Maisteri viljelee sattuvaa kynätyyliä, toisinaan ruoskan lailla sivaltavaa. Koskaan hän ei vajoa navanalusille eikä käy arvioissaan kiinni henkilöön. Kun maisteri kritikoi, hän ei polje maahan, vaan nuhtelee ja nostaa ylös.

Aamulla maisteri käyttää muutaman minuutin Riemannin hypoteesiin tai jonkin muun tunnetun matemaattisen ongelman ratkomiseen. Toisinaan maisterin silmäkulma kostuu hänen ajatellessaan alkulukujen kauneutta. Vielä pitkän työpäivän jälkeen maisteri pitää päiväkirjaa, jonne hän merkitsee päivät ja työt. Hän kirjoittaa taloudesta, politiikasta ja kirjaa ylös myös sään sekä järvenpinnan korkeuden. Päiväkirjaansa maisteri ei kirjoita itselleen, vaan jälkipolville opiksi ja hengenravinnoksi.

Niukalla vapaa-ajallaan maisteri vierailee upseerikerholla, pelaa krikettiä, kirjesakkia ja canastaa.

Harhakuvitelma on sekin, että maisteri olisi hienostelija. Päinvastoin! Maisterilta puuttuvat kokonaan elostelijoiden elkeet, sellaiset kuten kyypparin kutsuminen baristaksi, sillä maisteri tietää, että "nokkela sanonta ei todista mitään".

Niin ikään on maisterin kosmopoliittisuus vaivatonta, hän on matkustellut ottomaanien imperiumin raunioilta aina Abessiniaan asti. Maisterin on matkustettava, sillä niin kuin hai hän kuolee, ellei alati ole liikkeessä. Ei olekaan tavatonta, että toisinaan sisäinen levottomuus ja kosminen yksinäisyys valtaavat maisterin mielenmaiseman. Tällöin hän pakenee runouden taikapiiriin. Tuulisina öinä voimme joskus nähdä maisterin silhuetin vaeltavan suurkaupunkien rannoilla ajatuksiinsa vaipuneena.
...........

Kuten alussa totesin, sisällytän tähän Internet-esseeseen myös muutamia neuvoja maamme akateemiselle nuorisolle.

Nuorukaiset, päättäkää opintonne kunnialla! Tätä en voi konsanaan liiaksi tähdentää. Mikään ei ole surullisempi näky kuin levälleen jääneet opinnot. En toivo kenellekään korkeakouluun päässeelle ylioppilaan kohtaloa. He joutuvat elämässään julman pilkanteon kohteeksi, he saavat osakseen avointa halveksuntaa eivätkä pääse valtion virkamiehiksi.

Tavallisimmin lopputyö jää tekemättä työkiireiden, niukkojen älynlahjojen tai keskivaikean alkoholismin takia. Joskus syynä ovat nuo kaikki. Olen ottanut asiakseni nuhdella lempeän isällisesti ylioppilasystäviäni, jotka ovat epäonnistuneet akateemisissa pyrinnöissään. Silti koskaan en ole luopunut toivosta heidän suhteensa.

Näihin lauseisiin lopetan tänään. Olen väsynyt, mutta huomenna on uusi päivä. Huomenna on aina uusi päivä.

Quod scripsi scripsi.

Kauniainen sokissa: Kuntaan neljä pakolaista!

Pakolaistulva Kauniaisiin kiihtyy. Kuntaan on kevään aikana tulossa neljä (4) pakolaista Kongosta.

Ihmisvaelluksen takia kuntaan on julistettu tänään hätätila. Kauniaisten viranomaiset kehottavat  asukkaita pysymään sisätiloissa, sulkemaan ikkunat ja katsomaan Solsidania.

Kauniainen on vajaan 9 000 tuhannen asukkaan kunta, joka haluaa kuntaliitoksessa liittyä Björn Wahlroosin kartanon maihin. Kauniaisten
pääelinkeino on naapurikunnissa työskentelevät veronmaksajat.
............

Ihmisvyöry yllätti kauniaislaiset täysin, sillä kunta on sitoutunut ottamaan kymmenen kiintiöpakolaista vuosittain. Kun heitä tulee jo keväällä melkein viisi, tilaa jää enää noin kuudelle pakolaiselle, vaikka vuotta on vielä ihan älyttömästi jäljellä.

"Hätätapauksessa voimme ottaa jopa 7-8 lakua, anteeksi siis pakolaista, mutta se on kyllä aivan kantokykymme ylärajoilla", paikallisen asukasyhdistyksen äänitorvi, viihdekalastaja Hermanni Göringenting sanoo.

Hän korostaa, että kauniaislaiset ovat tutkitusti Suomen maahanmuuttomyönteisintä porukkaa, kunhan maahanmuutto tapahtuu jonnekin muualle kuin Kauniaisiin.

Kunnassa ollaan syystä huolissaan, että neljän hengen päättymätön pakolaisvirta eskaloituu hallitsemattomaksi massamuutoksi. Kunnassa huhutaan jopa yli 20 hengen villeistä laumoista, joiden pelätään tuhoavan kauniaislaisen elämäntavan eli kuivalla valkoviinillä hankitun alkoholiongelman piilottelun sekä virkeät Audi-markkinat. 

Kunta on luvannut järjestää hätääntyneille asukkaille tiedotustilaisuuden, jossa saa tummapaahtoista kahvia ja herkullisiä lohileipiä. Kunnanvirastosta kerrotaan, että tilaisuudessa näytetään myös kuvia afrikkalaisista sekä soitetaan kelanauhurilta rumpumusiikkia. Lisäksi kuntalaiset saavat 15 minuutin tietoiskun HI-viruksen tarttumisesta muun muassa kätellessä tai taksin penkistä. Näin pyritään lievittämään kauniaislaisten ensijärkytystä. 

Kauniaislaisista yli 45 prosenttia on toki nähnyt mustan ihmisen aiemmin, mutta valtaosassa tapauksista kyseessä on ollut Denzel Washingtonin televisioitu Oscar-gaalapuhe vuonna 2002. Paikalliset kodinkoneliikkeet saivat tuolloin ennätysmäärän vikailmoituksia televisiovastaanottimista.
............

Kauniaisten pelastustoimi, kirkko ja konditoriat ovat täysvalmiudessa mahdollisen kriisitilanteen takia. Viranomaiset vakuuttavat, että missään olosuhteissa Kauniaisista eivät lopu mascarponekakut.

"Mutakakut on kuitenkin toistaiseksi vedetty pois myynnistä, koska ikäihmisten pelätään sekoittavan ne maahanmuuttajien päihin. Yritämme välttää kiusallisia tilanteita viimeiseen asti. Eihän kukaan halua nähdä mummoaan lusikoimassa afrikkalaisen tukkaa", Göringenting sanoo.

Asukkaat pitävät viranomaisten toimia riittämättöminä, ja he ovat oma-aloitteisesti ruvenneet tuomaan Kauniaisten ja Espoon väliselle rajalle hiekkasäkkejä patoamaan ihmistulvaa. Myös kauniaislaisille raja-asemille on jaettu paprikasumuttimet. 

"Haluankin toivottaa nelihenkisen perheen lämpimästi tervetulleeksi meille Graniin!", Göringenting päättää ja lähtee ottamaan malariarokotusta.

Lisätietoja:
Kauniaisten kaupungin tiedote
Afrikan kartta
Rakkauden kaksoiskäsky (Wikipedia)

Suuri eliittitesti

Sinisen zeppeliinin Suuri eliittitesti kertoo, mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Helvetinkoneen ovat rakentaneet yhteistyössä ajatushautomo Constant Pylkkerö, Amerikan
teekutsuliikkeen radikaalisiipi sekä joukko voimansa tunnossa olleita eiralaisia.

Testissä on 40 lyhyttä, sivaltavaa monivalintakysymystä. Testin tekemiseen kuluu normaaliälyiseltä vastaajalta noin viisi minuuttia. Testin lopuksi saat tiedon sosiaalisesta statuksestasi. Varoitus: Testi ei edistä suomalaisen yhteiskunnan koheesiota. (Huom: testi ei välttämättä pyöri kököillä selaimilla.)

Sinisen zeppeliinin eliittitesti » exam maker