Poika ei enää sauno, mutta Kanada-malja saa saunoa

Suomen jääkiekkoliitto julkaisi tänään ohjekirjan Jääkiekko on taitolaji, jossa se neuvoo lätkäjätkiäoletettuja välttämään "Poika"-ilmaisua Kanada-maljasta.

Kanada-malja on jääkiekon SM-liigan kiertopalkinto, jonka lajin Suomen mestari saa joka kevät kolhittavakseen. (Kanada-malja itse toivoo, ettei siitä käytettäisi halventavaa ilmaisua kiertopalkinto.)

Jääkiekkoliitto linjaa, että jatkossa lajin piirissä poika-sanan tilalla tulisi käyttää joko henkilön erisnimeä tai sanaa Kanada. Vastaisuudessa esimerkiksi joukkueen mestaruusjuhlissa ei soitettaisi Poika saunoo -biisiä, vaan sen tilalla kuultaisiin Saravon Pekka, Pekka, Pekka, Pekka, Pekka, Pekkaa. Pekka Saravo on tapparaoletettu pelaaja, joka viihtyy myös Diskos.

Ohjekirjan on laatinut Jääkiekkoliiton kielikurinpitotoimikunta, jossa istuu maamme jääkiekkoilun arvostetuimpia kielipoliiseja. Jääkiekossa nimityksellä kielipoliisi (englanniksi political correctness enforcer tai goon) tarkoitetaan pelaajaa, joka haastaa tappeluihin kielivirheitä tehneitä vastustajan pelaajia. Joukkueen kielipoliisin tehtävänä on usein suojella joukkueensa parasta kynäilijää tai taklata vastustajan ahkerin twiittaaja pois pelistä.

Ohjekirja sisältää useita oivallisia, tosielämästä napattuja käytännön vinkkejä neutraaliin ja ei-arvottavaan viestintään:

EI SIIS NÄIN:
"Poika lähti Kärppien kanssa baarikierrokselle"
VAAN NÄIN:
"Kanada-malja rysähti rajusti tanssilattialle Tapparan mestaruusbileissä"

EI SIIS NÄIN:
"Lämsä, Lämsä, jumalauta saat pataan vielä. Vitun pelle, hei. Lämsä hei, sä oot ihan vitun mieshuora saatana. Ota Hjallikselta poskeen, vittuu. Vittuu mikä jätkä hei. Lämsä, sä oot ihan poika vielä vittu hei.. Lämsä, sä oot aivan pelle."
VAAN NÄIN:
"Lämsä, Lämsä, jumalauta saat pataan vielä. Vitun pelle, hei. Lämsä hei, sä oot ihan vitun miesoletettuhuora saatana. Ota Hjallikselta poskeen, vittuu. Vittuu mikä jätkä hei. Lämsä, sä oot ihan Lämsä vielä vittu hei.. Lämsä, sä oot aivan pelle."

EI SIIS NÄIN:
"Tyttö pussasi poikaa"
VAAN NÄIN:
"Sara Sieppi tapasi Kanadan maajoukkueen"

EI SIIS NÄIN:
"Jääkiekkopiirien äijien äijä Hannu Jortikka on Torremolinoksessa "ihana" ja "lutunen"'
VAAN NÄIN:
"Tää o vaa jääkiakkoo, hei!"

Jääkiekkoliiton ohjekirja ei suinkaan ole lajissaan (sic!) ensimmäinen. Viime vuonna Suomen Iskelmälaulajien Keskusliitto (SIK) julkaisi pitkähkön oppaan sopimattomaksi katsotuista laulunnimistä tai -sanoituksista. Muun muassa Tyttö, sinä olet tähti on korjattu uusiin nuottivihkoihin muotoon Annikki, sinä olet Tähti. Annikki Tähteä pidettiin iskelmäoletettuna laulajana, joka kuitenkin levytti monipuolisesti mm. swingiä ja lattarityylistä musiikkia.

Länssuomalaisuuden lumous

Länssuomalainen ihminen on kuin kirsikka. Kaunis mutta hapan.

Länssuomalaisen sydänystävä on toinen länssuomalainen. Yhdessä he voivat olla soittamatta toisilleen vuosikausia tai mennä bussissa istumaan eri penkkiriveille, ettei kummankaan tarvitse siirtää ostoskassiaan. Länssuomalaiselle ystävyys ei ole läheisyyttä, vaan toisen ihmisen oman tilan kunnioittamista.

Länssuomalaisen suurimmat hyveet ovat siisteys ja vaitiolovelvollisuus. Näitä ominaisuuksia hän arvostaa suuresti myös kanssaihmisissään.

Luodolla länssuomalainen on onnellisimmillaan. Hän hengittää hiljaa ja kuuntelee laineiden liplatusta puista purttaan vasten. Hän fundeeraa, kuinka monta aamunharmaan sävyä maailmasta mahtaakaan löytyä. Ja miksi merimetsoja ei saa metsästää. Siellä luodollaan länssuomalainen päätyy siihen, että ihmisten pitäisi mennä enemmän itseensä ja useammin pois. Mutta ei länssuomalainen silti ihmistä vihaa. Hän ei vain ymmärrä, miksi ihmiskunnan pitää riidellä ja sotia ja ylipäätään pitää niin pirunmoista mekkalaa, ettei merisäätä meinaa kuulla.

Länssuomalaisen mielestä suomen kielen kaunein lause on "Laaja, mutta heikko matalapaineen alue ulottuu Suomeen lännestä". Paikoin utua ja sumua. Sellaista se on ihmisenkin elämä, länssuomalainen päättää ja laittaa luodolla maate.


Merelle kaipuun jälkeen länssuomalaisen voimakkain tunne on myötähäpeä. Jos haluaa kiduttaa länssuomalaista, hänet kannattaa viedä burleskiesitykseen eturiviin katsomaan, kuinka vapautunut pulska itäsuomalainen riisuu rintsikoitaan, vaikka siihen ei länssuomalaisen mielestä ole mitään tarvetta.

Länssuomalaisella on sama ilme omissa häissään ja hautajaisissaan. Sellainen vähän hapan ilme. Tiede todistaa, että ihmiset kykenevät 27:ään ilmeeseen ja hevosetkin 17 ilmeeseen. Länssuomalaisella ilmeitä on neljä: totinen, fundeeraava, estynyt ja vaivaantunut, ja ne kaikki ovat hyvin lähellä toisiaan.

Länssuomalaisen kapeahkoa tunnerekisteriä selittää hänen asiakeskeisyyteensä. Länssuomalaisen keskimääräinen asiapitoisuus on 85 prosenttia, kun se vaikkapa lappilaisella liikkuu noin 25 prosentin paikkeilla. Korkean asiapitoisuuden takia länssuomalainen ei ole kansankiihottaja, eikä hän myöskään innostu helposti. Urheilukatsomossa hän kannustaa pari kertaa taputtamalla ja poikkeuksellisen suorituksen nähtyään hän saattaa nyökätä hyväksyvästi.

Ei siis ihme, että länssuomalaisia pidetään tosikkoina. Tosi asiassa he eivät vain pidä muiden suomalaisten juttuja kovinkaan hauskoina. "Meneekö tässä vielä kauan?", lännsuomalainen kysyy vierustoverilta kesken Sami Hedbergin naamanvääntelyn. Länssuomalainen huumori sen sijaan on terävää ja lakonista. Se uppoaa kuin stiletti orvasketeen. Moni erityisherkkä ihminen on puhjennut itkuun kuullessaan länssuomalaisen keventävän tunnelmaa.

Länssuomalaisessa yhdistyy tietty kireys eräänlaiseen jäykkyyteen. Länssuomalainen ärsyyntyy ämpyilystä ja touhottamisesta. Hän haluaa aina numeroidun paikan, ettei tule ikäviä sekaannuksia. Hän haluaa, että jugurtissa ei ole sattumia, ja että lautasella annoksen eri osat on selkeästi eroteltu toisistaan. Länssuomalainen on tahattomasti töykeä puhelimessa ja kuulostaa teeveessä siltä, kuin olisi saanut kovan iskun päähänsä. Länsimurteita ei saisi puhua televisiossa. Länssuomalaiselle luonnollisin tapa viestiä on kirjoittaa muistiinpanoja pieneen vahakantiseen vihkoon.

Länssuomalainen koulitaan kovaksi jo kotona, sillä itkupilleistä ei ole tihkusateessa aamuverkoille. Länssuomalaiset vanhemmat tunnetaan suoraviivaisista kasvatusmetodistaan, jossa lasta ei kiitetä eikä kannusteta. Se on tärkeä oppi, sillä eihän elämäkään kiitä tahi kannusta. Länssuomalainen äiti laittaa kolmevuotiaalle lapselle avaimen rintataskuun ja lähettää hänet maailmalle. Isältään länssuomalainen saa lahjaksi rei'ittimen ja mapin, sillä "tärkeät paperit tulee pitää järjestyksessä". Länssuomalaiselle kauppatiede on taideaine.

Länssuomalainen nauttii omasta seurastaan, siksi hän purjehtii ja kasvattaa sokerijuurikkaita, joskaan ei yhtä aikaa. Länssuomalainen pysyy omassa pöydässään eikä lähde tiskille jututtamaan ventovieraita. Länssuomalaisten smalltalk muistuttaa tuijotuskohtausta elokuvasta Hyvät, pahat ja rumat. Länssuomalainen aloittaa kosinnan ja eropuheen samoilla sanoilla. "Tiäksää tuanoi."

Ei olekaan sattumaa, että V. A. Koskenniemi runoili Länssuomeen muutettuaan, että "yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin". Koskenniemi kirjoitti nuo säkeet Turun torilla Kallun Grillin servettiin kesken makkaraperunoiden syönnin. Länssuomalainen on niin kohtelias, että hän antaa seinänaapurinsa muumioitua rauhassa asuntoonsa. "Hän oli hyvä ja hiljainen naapuri", länssuomalainen toteaa vuosien kuluttua paikalle tulleelle ambulanssimiehistölle.

Länssuomalainen ei käy kirpputoreilla eikä huutokaupassa, sillä hänen mielestään siellä käyvät vain reisitaskuhousuihin tai legginsseihin "pukeutuvat" ihmiset. Länssuomalainen ostaa uutta kaupasta, että se on varmasti puhdasta. Samasta syystä hän laittaa pesukoneeseen joka kerta hiukan ylimääräistä pesuainetta.

Länssuomalaiselle riittäisi ihan hyvin Pähkinäsaaren rauhan raja. Länssuomalainen on ainoa, joka seisoo tamperelaisten ja tukholmalaisten välissä. Kiitokseksi tukholmalaiset lähettävät aika ajoin Länssuomeen kruununperijöitään kyläilemään ja avaamaan siltoja.

Länssuomalainen haluaa elää huomaamattomasti ja kuolla häiritsemättä ketään. Ennen kaikkea länssuomalainen ei halua, että hänen kuolemastaan koituu vaivaa. Älkkä ny mun takia hautajaisi tulko, siin mene teilt koko lauantai hukka. Siksi länssuomalainen on järjestänyt jo yksitoistavuotiaana asiansa perikuntaa varten. Onneksi hänellä oli se mappi ja rei'itin.

Höpönassuistit: Halintarekisteri avoimeksi!

Suomen Höpönassuistit vaatii tänään julkaistussa julkilausumassaan viranomaisia avaamaan halintarekisterin suurelle yleisölle sekä ”yleisesti enemmän pussailua Suomeen”.

Höpönassuistien mukaan on kestämätön tilanne, että suomalaiset eivät saa luotettavaa tietoa halien jakaantumisesta kansalaisten kesken. Höpönassuistien mielestä kaikkien suomalaisten tulisi halia jotakuinkin yhtä paljon.

Höpönassuistien julkilausuma luettiin kaitafilmikameran edessä Turussa, jonne maamme höpönassuistit kokoontuvat perjantaina ensimmäisille Höpönassuuspäiville. Turku valikoitui tapahtuman pitopaikaksi, sillä siellä höpönassuus on jo lähes yhtä suosittua kuin kokoomuslaisuus ja suomenruotsalaisuus. Kongresssikeskus Kerttuun pakkautuu seuraavien neljän päivän aikana yli tuhat aktiivi höpönassua eli ”höpistä” pohtimaan liikkeen tulevaisuuden näkymiä.

Suomen Höpönassuistien puheenjohtaja, laillistettu orangitutkija Antero Karapallo tuumii, että ihmiskunta tarvitsee näinä aikoina höpönassuutta ehkä enemmän kuin koskaan.

”Siellä missä on tarpeeksi höpönassuutta, pahat ihmiset eivät koskaan voi voittaa”, Karapallo sanoo.

Lyhyesti kuvattuna höpönassuismi on aatesuuntaus, jossa juodaan höyryävää kamomillateetä isosta kupista ja käytetään ihanan väljää villaneuletta. Teen hautuessa pidetään päiväkirjaa ja virkataan nuttuja viluisille chihuahuoille. Suomessa höpönassuutta tunnustaa tällä hetkellä noin parikymmentä tuhatta ihmistä, mutta määrä on selvässä kasvussa. Vielä 1970-luvulla maamme ainoat höpönassut olivat Danny ja Armi.

”Höpönassuutamme maailmaa ihminen kerrallaan. Näin syksyllä työnnämme ohikulkijoita lehtikasoihin ja murtaudumme koteihin perheiden poissa ollessa sytyttääksemme sinne tuikkuja. Ja kohta alkaa joulukorttiaika, voi sitä vanupalleroilla tukittujen postilaatikoiden määrää!”, Karapallo innostuu.

Suomessa höpönassuistit tunnetaankin ennen muuta lystikkäistä tempauksistaan. Jo 1980-luvulla he päästivät pupuja vapaaksi Helsingin puistoihin ilostuttamaan kaupunkilaisia. Myös valtaosa maailman pandavideoista on höpönassuistisen internationaalin tuottamia. Viime kesänä höpönassuistit jakoivat Tampereella yli viisi tuhatta aikuisten värityskirjaa.

”Saimme siitä erityisen hyvää palautetta Pirkanmaan poliisilta ja Ilveksen valmennustiimiltä”, Karapallo muistelee.

Ensimmäisten Höpönassuuspäivien kynnyksellä Karapallo on innoissaan, että höpönassuistit ovat vihdoin järjestäytymässä yhdeksi liikkeeksi ja osallistuvat aktiivisesti yhteiskunnalliseen söpöstelyyn. Karapallo toivoo, että ensimmäisistä Höpönassuuspäivistä tulisi perinne, jossa höpikset ottavat vahvasti kantaa vaikkapa päivätorkkuihin, suklaapatukoiden alimpaan sallittuun mittaan tai Comic Sansin käyttämiseen lääkereseptien fonttina.

Mutta mikä tärkeintä, Turun Höpönassuuspäivillä valitaan myös Vuoden Höpönassuisti. Viime vuonna palkinnon vei nettiäänestyksessä orava, joka säikäytti torkkuvan pandan. Tänä vuonna Vuoden Höpönassuisti -palkinnosta kisaavat Korkeasaaren eläintarhan pikkupanda Eriel, keihäslegenda Pauli Nevala, kuusamolainen taidemaalari Juuso-karhu, Verohallinnon Snapchat-tili sekä rypäleitä syövä lepakko (kuvassa). Lepakkoa pidetään ennakkosuosikkina, sillä KATSOKAA NYT TUOTA PIENTÄ RUTTUNAAMAA!

”He kaikki ovat omalla tavallaan ansioituneet höpönassuuden asian edistämisessä – tosin Pauli Nevala lähinnä tahattomasti”, Karapallo sanoo.

CAPSLOKITAN2015

"KIITOS ei ole kirosana! Minun suomeni on kansainvälinen!" raikuvat iskulauseet helsinkiläisessä kahvilassa.

Kahvilaan ovat kokoontuneet CAPSLOKITAN2015-kampanjan aktiivit. Vasta käynnistyneen kampanjan tavoitteena on saada julkisuutta suomen kielivähemmistöille ja muuttaa suomalaisten asenteita suvaitsevampaan suuntaan.

"Haluamme kampanjassa kertoa, että suomi kuuluu kaikille, olit sitten hyvempi tai huonompi kirjoittaja. Kenenkään ei pitäisi hävetä sitä, tykkääkö isoista vai pienistä kirjaimista. Ja jokainen saa laittaa pilkun ihan mihin kohtaan virkettä vain haluaa ja jos ei halua niin sekin on ihan okei", kampanjan koordinaattori Rihanna Takapajula sanoo.

Merkittävimmät nykysuomen kielivähemmistöt ovat capslokkaajat ja emojilaiset. Lisäksi liikkeenjohdon konsultit, sukupuolentutkijat ja teknisten käyttöohjeiden kääntäjät luetaan tavallisesti omiksi kielivähemmistöiksi, sillä he kaikki käyttävät suomea perverssillä tavalla.

Surullista kyllä, suomi on perinteisesti kohdellut ankarasti omia vähemmistöjään. Vielä 1980-luvulla useamman peräkkäisen huutomerkin käyttöä pidettiin syntinä, ja alkaa tekemään -muodolle oli oma tautiluokituksensa. Mistään hymiöistä ei oltu Pac-Mania lukuun ottamatta kuultukaan.

Onneksi asenneilmasto on lientymässä. Jääkiekon MM-kulta 1995 vapautti ihmiset ilmaisemaan itselleen tärkeitä asioita isoilla kirjaimilla, ja uusimmat älypuhelimet tarjoavat hersyviä animoituja kuvaviestejä, jotka tekevät arabialaisista aakkosista käytännössä tarpeettomia. Voikin iloiten todeta, että sitä mukaa kun romaanien asema maassamme heikentyy, saavat kielivähemmistöihin kuuluvat enemmän tilaa kirjoittaa tasaveroisina muiden joukossa.
......................

CAPSLOKITAN2015-kampanjan puuhamies Reijo, 42, on eräs suomen ensimmäisistä julkicapslokkaajista. Jo kymmenvuotiaana Reijo huomasi, että häntä viehättivät erilaiset kirjoitusasut kuin luokan muita poikia. Kun toiset pojat kirjoittivat kouluaineita Teemu Selänteestä ja hevimusiikista, vilisi Reijon kirjoituksissa sanoja kuten ISÄMMAA, PANSSARI VAUNU ja HYYSÄÄJÄ.

Vasta kun Reijo muutti Oulusta Helsinkiin opiskelemaan ja sai ensimmäisen internetiin yhdistetyn tietokoneensa, hän ymmärsi, ettei capslokkaamisessa ollut mitään hävettävää. Vuonna 2004 hän kirjoitti Iltalehden keskustelupalstalle. Pian hän huomasi, ettei verkossa tarvittu lainkaan kielioppisääntöjä eikä edes hyviä käytöstapoja.

"OLIHAN SE VALTAVA HELPOTUS, KUN SAI VIHDOIN OLLA OMA ITSENSÄ JA HUOMATA, ETTEN OLE AINOA MAAILMASSA, JOLLA ON TÄLLAISIA TAIPUMUKSIA", Reijo kertoo.

Reijo sanoo, että vaikka parempaan päin ollaan menossa, suomalaisten asenteissa capslokkaajia kohtaan riittää vielä petrattavaa.

"ENSIN KEHOTETAAN PUHUMAAN AVOIMESTI TUNTEISTAAN, MUTTA SITTEN KUN PUHUU NIIN TUOMITAAN JA NIMITELLÄÄN KAPITAALISTISIAKSI JA VAIKKA MIKSI."

Nykyisin Reijo elää onnellisessa parisuhteessa ja on löytänyt töitä mainosalalta, jossa ollaan tunnetusti vapaamielisiä. Reijo mm. suunnittelee lätkälippiksiä ja vakuutusyhtiöiden nimiä. Reijo sanoo, että ilman sanasokeaa vaimoaan hän tuskin enää olisi elossakaan.

"TUO EMÄNTÄ SE RAKASTAA MINUA SELLAISENA KUIN OLEN, VAIKKA AINA EI POSTIKORTEISSA MAHDUKAAN SANOMAAN KAIKKEA MITÄ HALUAISI. KIITOS PAULA 2009–2015!", Reijo sanoo hiljaa niin kuin suomalainen mies usein sanoo, kun puhe on tärkeistä asioista.
......................

Capslokkaajien lisäksi CAPSLOKITAN2015-kampanjaan osallistuu paljon emojilaisia. Tällaisia ovat vloggaaja Mustikka, 22, ja instagramisti Tino, 25, jotka elävät avoimessa suhteessa suomen kieleen. Aiemmin emojilaisia kutsuttiin yleiskielessä debiileiksi, mutta älypuhelimien emoji-valikoimien yleistyttyä heidän elämäntavastaan on nopeasti tullut jopa suoranainen trendi nuorten kaupunkilaisten keskuudessa. Yhtäkkiä aivan tavalliset perheenisät ja -äidit haluavat viestiä toisilleen emojien avulla.

"Vinkkaava hymiö peukku peukku hymiö punottavilla poskilla hymiö nauramassa kyyneleet poskilla panda possu possu panda sydän", Sanna kertoo.

Tinon mukaan emojilaisen arki on muuten samanlaista kuin normaalisti viestivillä, mutta emojilaiset vain saavat paljon enemmän seksiä. "Peukku muppetti räjähdys häntää heiluttava koira täytekakku huulet pusu pusu", Tino punastuu.
..............................

Odotetusti CAPSLOKITAN2015-kampanja on jo kohdannut vastustusta normaalisti kieltä käyttävissä suomalaisissa. Kampanjakoordinaattori Rihanna Takapajula sanoo saaneensa loukkaavaa, mutta kielellisesti moitteetonta vihapostia ääriryhmien jäseniltä kuten opettajilta ja toimituksiin soittavilta isoisiltä.

Erityisen ilkeää palautetta antavat yhdyssanalaiset. Yhdyssanalaiset on pieni, normaalista puhekielestä erkaantunut oikeakielisten lahko. Yhdyssanalaiset kokoontuu internetissä Yhdyssana On Yhdyssana -ryhmässä, jossa sen jäsenet pilkkaavat suomestaan epävarmoja ihmisiä.

"Palstalla hapan väkijoukko lynkkaa tavallisen viemäritukoksesta lapulla ilmoittavan huoltomiehen, vaikka suurin osa tästä yhdyssanaporukasta ei osaa itse avata edes etikkakurkkupurkkia", Takapajula toteaa.

CAPSLOKITAN2015-kampanjan vastapainoksi on perustettu myös aitosuomenkieli.fi-sivusto, jota ylläpitää fil. harm Mirkku Norovirus suoraan Alastalon salista. Noroviruksen mukaan capslokkaajien ja emojilaisten kielirietastelu rapauttaa koko suomen arvokkuutta.

"Tuntuu, että meitä hyvää kieltä vaalivia kiusataan vain siksi, että mielestämme capslokkaaminen ja emojiit ovat kammottavia viestinnän keinoja. Ei isossa kirjassa puhuta mitään tällaisten hävyttömyyksien käytöstä. Mutta emme me ketään syrji! Rakasta oikeinkirjoitusvirheen tekijää, vihaa oikeinkirjoitusvirhettä, me sanomme."

Helli ja rapsuta tamperelaista

Kuvan puput eivät liity tapahtumiin, mutta kattokaa nyt noita pipoja!

"Moro!", farkkurotsin hiha heilahtaa lämpimään tervehdykseen heti ovensuussa.

Ennen kuin ehdin istua pöytään, Immu, 42, pelmahtaa kylkeen ja antaa tassua. Viereisessä pöydässä asiakkaan vieressä kiehnäävät Rane ja Raipe, kissanmaalaiset äijänkönsikkäät. Taustalla soi Popedan Mönkiäislaulu.

Olen Suomen ensimmäisessä tamperekahvilassa Pipassa Helsingin ydinkeskustassa. Täällä kiireiset ja stressaantuneet helsinkiläiset voivat rentoutua hyvän kahvin ja tamperelaisten seurassa.

Pipassa asuvat pysyvästi tamperelaiset Raipe, Näsä, Rane, Tuija, Immu ja Niämine. Niitä saa silittää ja rapsuttaa mielin määrin. Moni piipahtaa ottamaan juoksukahvin päivän palaverien välissä ihan vain vaihtaakseen edes muutaman sanan suosikki tamperelaisensa kanssa.

Tamperelaiset eivät tunnu olevan pääkaupunkilaisten huomiosta milläänsäkään, vaan köllöttelevät lunkisti sohvilla. Sellainen on tamperelaisen luonne – välillä otetaan päivätorkut ja sitten murkinoidaan. Ja ruoan päälle voi ottaa taas tirsat.
.................

Tamperekahvilan omistaja, singaporelainen Wilson Raj Perunamaal keksi liikeidean pakoillessaan etsintäkuulutusta ulkomailla. Jo avausviikko osoitti, että tamperekahvilalle on kysyntää. Perunamaal kehuu vuolaasti tamperelaisiaan, joiden ansiota suosio eittämättä on.

"Tamperelaiset ovat luottavaisia ja kilttejä, erittäin helppohoitoisia ja säyseitä. Ihminen saa tamperelaisesta elinikäisen ystävän, jos vain haluaa."

Kysytäänpä asiaa kahvilassa päivystäviltä tamperelaisilta. Teiskolainen Niämine, 36, on kahvilan rotevin tamperelainen ja varsinkin vanhemman rouvasväen lempitamperelaisia. Niämine koppaa minut valtavaan syliinsä ja puristaa lujaa. Ei ihme, että moni kahvilan asiakas tuntee olonsa turvalliseksi Pipassa.

Päivittäin Niämine jututtaa jopa toistakymmentä kyynistä stadilaista. Niämisen mukaan monelle kahvila Pipan tamperelainen on se ainoa, jolle uskaltaa kertoa omia huoliaan.

"Täälä käy ne kekkä ei jostain syystä voi itte viärä tamperelaista kotio. Palio on kaikenlaist jakuaarimiästä josta huomaa että jokin niitä ny rassaa. Mää oon niille sanonu, että mitä sää nyt ressaat oikee?", Niämine sanoo.

Hatanpääläisen Tuijan mielestä tamperekahvilan suosiota selittää se, että Helsingissä ei asu enää helsinkiläisiä, vaan on vain joukko yksinäisiä, ja heitä on monta, liian monta.

"Helsinki – savuinen, sumuinen kaupunki. Ihmiset ei tunne edes naapuriaan. Kaikilla on kiire, harva täällä hymyilee. Näkymättömät langat repivät ja nykivät sätkynukkeja, jotka poukkoilevat kuin saaliskalat sumpussa", Tuija kuvaa.
Perunamaal muistuttaa, että myös kahvilassa työskentelevien tamperelaisten hyvinvoinnista on huolehdittava. Tamperelainenkin tarvitsee lepoa ja omaa aikaa. Omia tamperelaisiaan Perunamaal hellittee muun muassa HIFK–Ilves-jääkiekkopelien ilmaislipuilla ja Tapolan mustamakkaralla. Viikonloppuisin hän heittää tamperelaisilleen tuoreen Aamulehden. Iltaisin kahvilan suljettua tamperelaiset käpertyvät sohvalle ja katsovat yhdessä reeveereeltä vanhoja Sisko ja sen Veli -jaksoja.
.................

Tutkimukset osoittavat, että tamperelaisen kanssa vietetty aika todella vähentää ihmisen stressihormonin tuotantoa. Vaikutus on niin merkittävä, että jopa YouTuben tamperelaisvideot helpottavat oloa. Työnantajien tulisikin antaa työntekijöiden katsoa päivittäin noin vartin verran Mankelia tai Kummelia. Selitykseksi on tarjottu sitä, että Tampereen murre muistuttaa häkellyttävän paljon äänimaailmaa, jota sikiö kuulee äitinsä kohdussa. Ilmeisesti juuri siksi niin moni nukahtaa kesken tamperelaisen turinoinnin.

Kokemukset tamperekahvilan vaikutuksista ihmisten jaksamiselle ja hyvinvoinnille on pantu merkille myös Aluehalintavirastossa (AWWWWI). Terapiatamperelaisia käytetään jo sairaaloissa ja vanhainkodeissa, mutta nyt tamperelaisia haluttaisiin hyödyntää myös kouluissa ja päiväkodeissa.

AWWWWWI:n erikoistutkija Giuseppe Jutilan mukaan tamperelaiset sopivat leppoisuutensa ansiosta hoiva- ja kasvatustyöhön muita suomalaisia paremmin. "Kerran meillä oli hoivakodissa testissä pohjalainen, mutta hän itketti dementikkoja. Sitten kokeilimme karjalaista, mutta hän rupesi itse itkemään", Jutila muistelee.

Kahvilanpitäjä Perunamaal naurahtaa, ettei hän koskaan edes ajatellut, että kahvilaidea voisi toimia muilla kuin tamperelaisilla. "Ajatelkaa, jos olisin perustanut turkukahvilan. Tuolla ne turkulaiset sitten keskenään mököttäisivät kulmaloossissa kuuntelemassa Bogart Companya."

Pöhönassusta höpönassuksi 2: Aktiiviliikkujien fasismi

Älkää syyttäkö suomalaisten liikkumattomuudesta laiskuutta, videopelejä, einesruokia, harrastusten kalleutta tai edes virkamiehiä. Syy suomalaisten liikkumattomuuteen ovat aktiiviliikkujat, nuo teknisiin alusasuihin pukeutuneet pikku paholaiset.

Aktiiviliikkujat ovat järjestäytymätön puolifascistinen ihmisryhmä, johon kuuluu sekä miehiä että naisia. Aktiiviliikkujat ovat vallanneet koulujen liikuntatunnit, työpaikkojen harrastevuorot, kuntosalien laitteet, pyörätiet, lenkkipolut, jäähallit, ulkokentät ja urheilustadionien suorituspaikat. Käytännössä ainoa paikka amatööriliikkujan puuhastella jotain on puistojen nurmikoilla, mutta nehän ovat täynnä hanhenpaskaa tai niitä kummallisia meditaatiohörhöjä.

Aktiiviliikkuja harrastaa pakkomielteisesti liikuntaa jopa tuntikaupalla viikossa ja paheksuu meitä muita, jotka harrastavat esimerkiksi sipsien syömistä tai jutustelua. Aktiiviliikkuja kiusaa normaaleja mukavia ihmisiä pahimmassa tapauksessa koko eliniän.
................

Kaikki menee pieleen jo pienenä. Koulussa aktiiviliikkuja on se motorisesti lahjakkaampi tai stydimmät hormonit vanhemmiltaan perinyt vekara, joka löylyttää itseään pienemmät, herkemmät tai kömpelömmät lapsukaiset lajissa kuin lajissa. Pahimmillaan aktiiviliikkuja on päästetty liikunnanopettajaksi ilman vaadittavia pedagogisia kykyjä, jolloin hän pääsee kyykyttämään oppilaita lähes mielivaltaisesti.

Aktiiviliikkujien mafia on vastuussa siitä, että urheiluseuroista heitetään teini-iässä ne nuoret, jotka haluaisivat "vain harrastaa" lajia, josta he pitävät. Aktiiviliikkujat kun eivät pidä nynnyistä ja mameroista. Tämä on paitsi eettisesti arveluttavaa myös kansanterveydellisesti edesvastuutonta. Armeijassa aktiiviliikkujien sisäpiiri myöntää kilpaurheilijoille eri vapauksia, kun taas aivan tavalliset videopelaaja-kokisjonnet joutuvat tetsaamaan. Tämä salainen juonikkuushan on pahempaa kuin bildenbergiläisyys!

Kun ihmisestä nitistetään jo lapsuudessa ja nuoruudessa liikunnan ilo, hänellä ei ole elämässä enää muuta odotettavaa kuin aikainen kuolema sydän- ja verisuonitauteihin. KIITOS aktiiviliikkujat!
...................

Jos aikuisiällä ihminen kuitenkin päättää aloittaa liikkumisen ns. pohjalta, aktiiviliikkujat laittavat kapuloita rattaisiin minkä ehtivät.

Kuntosaliohjaajat huutavat, soittavat kamalaa jumputusmusiikkia ja ovat muutenkin ilkeitä (aktiiviliikkujat puhuvat mieluummin "motivoinnista" tai "kannustamisesta"). En ymmärrä alkuunkaan miksi, sillä eihän kukaan pidä huutavista naisista. Aktiiviliikkujat tekevät kuitenkin parhaansa, että kynnys kuntosaliharjoitteluun pysyisi korkealla. Vaatii suunnatonta tahdonlujuutta tehdä liikkeitä pienillä vaaleanpunaisilla käsipainoilla, kun ympärillä malmia kesyttävät ampiaisvartaloiset, kultaketjuiset, öljystä kiiltävät mörssärit.

Työpaikkaliikunnan sentään pitäisi olla leppoisaa? Vielä mitä! Firman yhteisellä liikuntavuorolla melkein-joskus-liigassa-pelanneet jermut huutavat kollegoilleen pää punaisena, kun syöttö ei tulekaan suoraan mailan lapaan. Haetaan mukamas kovuutta ja pelotellaan taas aloittelijat pois. Mutta eihän aikuista ihmistä voi kohdella työyhteisössä niin kuin voi kohdella 12-vuotiasta lasta kouluyhteisössä! Piiloteltu totuus on, että monen aktiiviliikkujan sielussa on syvä särö – jokaisesta aktiiviliikkujasta kun ei koskaan tullutkaan sitä kotikylän teemuselännettä.

Työpaikalla aktiiviliikkujilla on moraalinen yliote, sillä heitä pidetään tavallista työntekijää tehokkaampina. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta! Tavalliset lievästi ylipainoiset kollegat tekevät toistuvasti aktiiviliikkujan hommat, kun aktiiviliikkuja on taas sairaslomalla rasitusvamman, murtuman, mykoplasman tai flunssan takia. Että pitikö sinne ultrajuoksuunkin sitten lähteä ennen projektin loppumista? Ja kyllä, Finlandia-hiihdon jälkeen voi tulla keuhkokuume. Nyt hei aktiiviliikkujat oikeesti.

Entäpä aktiiviliikkujien hirmuvalta ns. selkosilla?

Kaikenlainen vapaamuotoinen pallottelu on luonnollisesti jyrkästi kielletty julkisilla liikuntapaikoilla, jotka on maksettu MEIDÄN KAIKKIEN VERORAHOILLA. Aktiiviliikkujat ovat vallanneet parhaat sali- ja kenttävuorot. Ei sitä kuulkaa noin vain käydä hallissa kuvioluistelemassa perheen pienimpien kanssa. Talvella puistot valtaavat kiukkuiset hiihtoniilot, jotka huutavat kurkku suorana "latua, perkele!" kaikille hissukseen pertsaa opetteleville. Työmatkojakaan ei voi rauhassa jopolla ajella, kun millin päästä ohi kiilaa nelikymppinen toimari-kilpapyöräharrastaja naama irveessä. Menenkin bussilla.

Aktiiviliikkuvat tykkäävät myös nöyryyttää heikompiaan. Kun taas kerran aloittaa lenkkeilyharrastuksen alusta, niin eikö sieltä pururadalta heti kohta tule ohi takaperin juokseva langanlaiha maratoonari palautusharjoitteissaan. Hölkkäilee siinä menemään, väärin päin kovempaa kuin minä. Jumalauta.

Aktiiviliikkujat, syytän teitä kansakuntamme huonokuntoisuudesta. Tehkää jotain, UKK-instituutti!


Pöhönassusta höpönassuksi -kirjoitussarjassa seurataan kuntokuurilla olevaa melkein keski-ikäistä maisteria. Sarjassa aiemmin ilmestyneet kirjoitukset:
Uusi toivo