17. syyskuuta 2015

Aijaijai! eli Pave Maijasen rehabilitointi

Maailmassa on kuin onkin oikeutta. Pave Maijanen esiintyy Vain Elämää -ohjelmassa. Niille, jotka eivät formaattia tunne, kerrotaan idea lyhyesti. Vain elämää -show'ssa kantasuomalaiset muusikot asuvat kahdeksan päivän ajan Vesku Loirin kanssa lähellä Mikkeliä.

Vuorotellen vietetään eri muusikoiden "omaa päivää", jolloin muut mukana olijat tulkitsevat Loirin cover-hittejä. Välillä Nipa kertoo intiaaniasuja myyvästä kaupastaan Porissa. Sitten PMMP:n ihana tyttö pistää iloisesti Hammondilla.

Vain elämää -artistit valitaan yhtä hämärästi kuin MM-jalkapallon isäntämaat. Mikään muu ei näet voi selittää sitä, että Maijanen kutsuttiin mukaan vasta ohjelman neljännelle tuotantokaudelle. Maestron itseoikeutettu paikka olisi tietenkin ollut ohjelman ensimmäisellä kaudella, jolla esiintyivät Olavi Virta, Tapio Rautavaara, Katri Helena, Matti, Carola ja Jufo III.

Se oli upea kausi – vahvempi kuin Bull Mentula rintaprässissä, herkempi kuin Jippu räntäsateessa. Sinisen zeppeliinin miehistöllä kului tuotantokauden aikana yhteensä 14 pakettia Nessua. Näin paljon Zepukassa ei oltu kyynelehditty sitten presidentti Ronald Reaganin hautajaisten vuonna 2004.


Mutta maestro Maijaseen! Pave Maijanen on Suomen Prince: muusikko, lauluntekijä, tuottaja ja popin yleisnero. Kaikkien aikojen viidestä kovimmasta suomalaisesta pop-biisistä hän on tehnyt neljä. Kukaan toinen suomalainen muusikko ei yllä yhtä monella teoksella pop-musiikin taikapiiriin. Seuraavaksi luettelen nämä neljä modernia klassikkoa satunnaisessa järjestyksessä:

Ikävä
Jano
Lähtisitkö
Elämän nälkä

Maijasen parhaissa kappaleissa sileäksi hiottu pop-estetiikka yhdistyy pakottomasti ihmissielun kipeiden ja vaiettujen tunteiden tutkiskeluun. Temaattisessa keskiössä ovat lähes aina haikeus ja tietty kohdistumaton, täyttymätön kaipaus.

Selkeimmin tämä tematiikka näkyy kappaleessa Ikävä, jossa tarinan protagonisti laulaa: "Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä / Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä." Sana suunnaton saa siinä kiehtovalla tavalla kaksoismerkityksen: se on sekä ylitsevuotavaa että vailla määränpäätä tai kohdetta.

Voi sanoa, että Maijanen on teoksisssaan inhimillisyyden,ihmisyydenlähteellä – ehkäpä juuri sillä järvellä, johon hän meitä pyytää laulussaan lähtemään. Paras pop-musiikki saa meidät itkemään ja tanssimaan samaan aikaan. Suomalaisen kevyen musiikin saralla Maijanen on tässä täysin omassa luokassaan.


Mutta Maijanen taitaa myös veitsenterävän rytmisen hassuttelun, jossa voimme kuulla kaikuja Talking Heads -yhtyeen varhaistuotannosta. Tässä kohtaa tarvitsee vain mainita funk-triptyykki Aijaijai – Hame heilahtaa – Tanssivat kengät.

Eikä pidä unohtaa, että tyyliniekka Maijanen liikkuu vaivattomasti tyylisuunnasta toiseen. Pakko saada BMW nimisessä kappaleessa Maijanen kiteyttää autoilun ja vapauden brucespringsteeniaanisesti niin hyvin, että BMW-tematiikkaa käsitelleet 2. Maanantain Mikset tahdo olla mun kaa (vaix mä rakastan sun Bemarii) tai Anssi Kelan Mikan faijan BMW jäävät jo ensimmäisessä mutkassa. Yhtenä yönä -balladi leikittelee bowiemaisesti lastenlorulyriikalla ja kohoavalla melodiankululla. Näitähän riittäisi!

Sininen zeppeliini toivoo, että Vain elämää -sarja toisi maestro Maijaselle vihdoin sen tunnettuuden, arvostuksen ja kaupallisen suosion, jonka hän ansaitsee. On Pave Maijasen kunnianpalautuksen aika. Chapeau, maestro Maijanen!

2 kommenttia:

  1. luulin jostain syystä että tuossa on trololo-mies

    VastaaPoista