Surukriittisyys on nyt muodikkainta kriittisyyttä

Yhä useampi suomalainen kritikoi asioita, joista ei ymmärrä mitään eikä viitsi ottaa selvää.
Ennen pelkästään pahantuulisten humanistien suosima kriittisyys on viime vuosina levinnyt kulovalkean tavoin rahvaan harrastukseksi.

Kun aiemmin älyllinen tyhjäkäynti purkautui perus jupinana Kesoililla, nykyisin jokaisella on mahdollisuus levittää omaa pahaaoloaan ennennäkemättömän nopeasti ja laajalle.

"Nykyaikana jokainen meistä on media. Millä siis tarkoitan, että jokainen meistä on oma Mitä Vittua -lehtensä", kriittisyystutkija Jari Kalapuikkonen tiivistää.

Kalapuikkonen tietää mistä puhuu, sillä hän on eräs harvoista suomalaisista, joka on ylittänyt kriittisen pisteen. Tämä tapahtui vuonna 1989 Puijolla.

Kalapuikkosen mukaan yhden kriittisyyden sijaan pitäisi puhua useista eri kriittisyyksistä. Ihminen voi olla esimerkiksi rokotekriittinen, mediakriittinen, ilmastokriittinen, maahanmuuttokriittinen, evoluutiokriittinen, kulutuskriittinen, EU-kriittinen, sukupuolikriittinen tai Nato-kriittinen. Ainoastaan koiranpentuihin ei vielä suhtauduta kriittisesti, mutta luultavasti kissaihmiset jo hautovat asiaa.

"Ehdottomasti erikoisin kriittisyyden muoto on itsekriittisyys, jota ihmisistä harrastaa vain noin joka viideskymmenes. Ja lähdekriittisyydestä en viitsi tässä edes puhua", Imatran yliopistolla väitöskirjaansa valmisteleva Kalapuikkonen tuhahtaa.
.................................

Myös kritiikki elää ajassa. Syksyn ehdoton trendi kriittisyydessä on surukriittisyys. Siinä kritikoidaan muiden ihmisten osoittamaa ja tuntemaa empatiaa. Toisin sanoen sitä, että ihmiset surevat väärin.

Surukriitikko Esa Linja-Auto moittii tuoreessa kiistakirjoituksessaan Surun pyyhit silmistäsi pois TAI MUUTEN! (Internet-ajatelmat 2015) suomalaisia epäjohdonmukaisesta suremisesta ja liikuttumisesta.

”Haluan korostaa surun määrämittaisuutta. Että kun surraan, niin surraan tasaisesti ja reilusti. Ei se vaan voi mennä niin, että yhdestä tragediasta liikututaan ja toisesta ei. Ei täällä nyt surra kuin siat vatukossa!”, Linja-Auto latoo.

Hän toivoo, että jatkossa ihmiset ”edes vähän ajattelisivat”, ennen kuin muuttavat somessa profiilikuvaansa tai klikkaavat sydäntä. Hän korostaa, että tunteiden näyttämisessä pitäisi käyttää kylmän viileää järkeä.

Kriittisyystutkija Jari Kalapuikkonen kertoo, että yletön kriittisyys on jo synnyttänyt oman vastailmiönsä. Niin sanotut kriittisyyskriittiset kyseenalaistavat jatkuvan ilmiöiden ja ihmisten arvioinnin. Kriittisyyskriittisten mielestä ihmisten pitäisi suhtautua avoimella mielellä asioihin. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi enkelit, sähköallergia ja erityisesti sähköallergiasta kärsivät enkelit.