KIITOS Burger King -jonojemme veteraanit

Rakas äitimuori,

kirjoitan Teille täältä jostain Starbucksin jonon ja Burger Kingin jonon välistä. Meitä on kielletty sanomasta tarkkkaa sijaintiamme, ettei ryssä kiilaisi väliin.

Mannerheimintie-linja näyttää toistaiseksi pitävän, mutta sekä Kalevankadulta että Pohjois-Esplanadin suunnalta vihulainen pyrkii jatkuvasti katkaisemaan reittimme tiskille. Äsken joku vantaalainen töni minua selkään.

Joukkojen moraali on vielä korkealla, vaikka vilu ja nälkä koettelee jokaista. Varustukseni on mallia Cajander eli pikkuisen paleltaa. Ei auta minun valittaa, sillä moni värjöttelee täällä pelkissä luikkareissa ja pikkutakissa. Köyhä isänmaamme ei ole antanut pojilleen edes vastikkeetonta perustuloa. Katulämmityksen ansiosta kaatuneita on vain muutamia satoja, mutta kadonneiden määrä kohoaa nopeasti.
........

Jono etenee hitaasti ja jouluostokseni painavat. Tunnelmaa ei kohota kuulemamme huhut, että Kaisaniemen Hesburgeriin pääsee suoraan sisään ja siellä kerrosaterioiden lämmössä saksalaiset miehet viihdyttävät suloisia neitokaisiamme meidän poikain kärsiessä täällä BK:n edessä.

Älä silti ole huolissasi äiti kulta, sillä olen tavannut täällä hyviä ihmisiä, ja yhteishenki on luja. Onhan Burger Kingin nautapihvi syvä ja voittamaton!
..........

Jonossa edelläni olevat jermut ovat nähneet kaiken. He jonottivat Alkoon ennen kuin siellä oli itsepalvelu, he jonottivat Suomen ensimmäiseen Lidliin. Osa heistä on jopa jonottanut Imperiumin vastaiskuun kauan sitten 1990-luvulla. Nämä ketaleet (sellaiseksi he itseään ja toisiaan nimittelevät) opettivat minulle, että ennenvanhaan erikoistehosteet tehtiin nukeilla ja pienoismalleilla. En kehdannut heille nauraa. sillä näiden miesten ahavoiltuneilta kasvoilta on jo kadonnut se nuoruuden ruso, joka minullakin vielä hetken on.

Sillä totuus on, että jo muutama päivä täällä jonoissa on vanhentanut minuakin vuosia. Jos joskus palaan täältä jonotuksen kauhuista, toivon voivani elää rauhassa pizzaperjantaista nauttien. Miten sitä arkiset riemut tuntuvatkaan täällä jonon pauhussa nyt kultaakin arvokkaammilta. Niitä pieniä asioita, joita ei nuggetteja lämmittäessä osannut arvostaa.
..........

Lopetan kirjeeni, sillä lähestymme vääjäämättömästi etulinjaa. Kassalta palaavat näyttävät riutuneilta ja huutavat meille tulokkaille sellaisia törkeyksiä, että suunsa saisi pestä saippualla! Heiltä kuulin, että pystypöydissä on käyty kovia taisteluita Double Whoppereista, jotka olivat hetkellisesti loppuneet kesken. Burger Kingin päämaja kuitenkin kieltää tällaisen tiedon. Huolestuttavimpia ovat silti uutiset, että osa pojista on seonnut koska Starbuckissa ei myyty Gingerbread lattea. Ilmeisesti huoltoyhteyksissä on vikaa.

En halua huolestuttaa Teitä, Äitini, mutta iPhonessani on enää 26 prosenttia virtaa. Vielä pitäisi pystyä tekemään paikkamerkintä ja ottamaan kuva annoksesta Instagramiin. En tiedä, koska seuraavan kerran saan ladattua puhelimeni ja voin Teille kirjoittaa. Vielä kysyn, olisiko mahdollista, jos lähettäisitte jonkun tuomaan minulle kashmir-kaulahuivini ja liput Hobitti – Smaugin autioittama maa -elokuvaan?

Kerro terveiseni veljelle, tiedän että hän on nyt mies talossa ja yrittää pelata Grand Theft Auto V:n läpi parhaansa mukaan. Vastuu painaa hänen harteitaan, kun koulussakin pitäisi välillä käydä. Ja kerro pikkusiskolle, että ajattelen häntä täällä joka päivä, kun näen hänen poseeraavan duckface-ilmeellään tuntemattomille miehille somessa. Teitä rakas äiti, ajattelen lämmöllä, kun vedän huppua syvemmälle päähän ja melkein saatan jo haistaa ilmassa leijuvan rasvan tuoksun.

Täältä jostain, poikasi SZ