14. lokakuuta 2015

Leikkimieliset ihmiset, jättäkää meidät rauhaan

Nyt saa riittää säkkihyppely ja yhteislaulu! Ei enää yhtäkään improvisaatioharjoitusta eikä vaateviestiä!

Meidän normaalisti sisäänpäin kääntyneiden pitää vihdoin nousta vastustamaan leikkimielisten ihmisten hirmuvaltaa työ- ja huvielämässä.

Ennen leikkimieliset ihmiset päästettiin irti ainoastaan polttareissa ja kesäteattereissa, missä he pystyivät aiheuttamaan vahinkoa kanssaihmisten psyykelle vain hyvin rajoitetusti.

Tänä päivänä leikkimieliset ihmiset piinaavat meitä introvertteja kaikkialla. Häveliäs henkilö ei voi enää mennä mihinkään tilaisuuteen ilman jäytävää pelkoa, että hän päätyy nöyryyttävään seuraleikkiin tuntemattomien ihmisten kanssa. Vain hautajaisissa introvertti uskaltaa rentoutua, sillä siellä ei leikkimielinen ihminen (vielä) kehtaa elämöidä.

Jos tämä meno jatkuu, kohta kuolema on introvertin ainoa pakopaikka. Jonkun on viimein sanottava näille yhteisömanagereille ja lempparityypeille "EI".
......................

Leikkimielinen ihminen haluaa muuttaa normaalit ihmisten väliset vuorovaikutustilanteet kummalliseksi hassutteluksi. Kokouksessa hän heittää naamallesi värikkään pallon, joka pitäisi innovoiden viskata eteenpäin kollegalle. Leikkimielinen ihminen keksii, että aivan asiallisen Powerpoint-kalvoesityksen sijasta jokaisen täytyy tällä viikolla esittää asiansa työporukan edessä pantomiimina. Leikkimielinen ihminen haluaa rikkoa rutiinimme, mutta rikkoo vain sielumme.

Leikkimielisen ihmisen puuhista on leikki kaukana. Firman kehityspäivillä lohileipien ja kahvin tilalle ilmestyy "toiminnallisia harjoituksia" tai "oman kehon huoltoa". Syytön toimistotyöntekijä huomaa yhtäkkiä palanneensa ala-asteen liikuntatunnille juuri ennen telinevoimistelun alkua.

Virkistyspäivänä änkyttävälle metsätalousinsinöörille lyödään mikrofoni käteen ja häntä käsketään vetämään stand-uppia. Jos leikkimielisen ihmisen annetaan järjestää ohjelmaa ulkona, sidotaan alaraajahalvaantunut tilintarkastaja valjaisiin ja kiskaistaan köysiradan poikki ylösalaisin.

Leikkimielisten ihmisten kaikkien aikojen klassikko on tietysti pakottaa häissä juuri se pulska häävieras vaateviestin ankkuriksi. (Vinkki: Kysy aina uudelta työtoveriltasi, onko hän koskaan toiminut tai halunnut toimia kaasona. Jos vastaus on kyllä, hän on leikkimielisistä ihmisistä pahinta laatua, varo häntä.)

Hirveintä on, ettei itsensä nolaamisesta voi kieltäytyä, ettei leimautuisi tosikoksi tai jenginpetturiksi. Tätä on paljas fasismi.
....................

Teen muutaman asia kerralla selväksi meidän kaikkien introverttien puolesta.

Ennen muuta: Me introvertit olemme onnellisia ilman leikkimielisten ihmisten meihin kohdistamaa aktivointia tai "irrottelua". Minun sisälläni on tälläkin hetkellä oikein hauskaa, vaikken jonglööraa tai hypi lehtikasoihin.

Ja mikä ihmeen tarve leikkimielisillä ihmisillä on aina ja kaikkialla lauraa lurittaa? En halua laulaa minkään yleisön edessä, sillä se ei ole minulle luonnollinen viestinnän keino enkä halua tahattomasti vahingoittaa väräjävällä tenorillani alueen eläimistöä.

Enkä koe tarvetta "vapautua sisäisistä estoistani" eli siitä, että pidän kohteliaan etäisyyden kanssaihmisiini. En halua osallistua morsiamenryöstöön häissä, enkä säkkihyppelyyn osaston oudokin kanssa. En halua koskettaa markkinointipäällikköä minkäänlaisessa tilanteessa. Ebolan kaltaisten globaalien kulkutautien aikana meidän pitäisi ylipäätään kosketella toisiamme vähemmän. Jos haluan vieraan ihmisen pöpöjä, nuolen metron metallitankoa.

En halua löytää sisäistä lastani, joka on 33-vuotias ja vähän omituinen (ei vähiten siksi, että hän asuu sisälläni). En löysää kravattia minkään pelleilyn takia. En halua voittaa itseäni tai pelkojani tavallisena tiistaina – haluan vain selvitä työviikosta ehjin nahoin ja käydä perjantaina Siwassa ostamassa lohtulevyn suklaata.

Olen ihmisenä jäykkä kuin Jenni Vartiaisen tuotanto. Siksi on kohtuutonta, että kaltaiselleni helposti vaivaantuvalle protestantille elämästä on tullut yhtäkkiä avautumista ja lääppimistä.
....................

Niin työelämässä kuin parisuhteessa on tärkeintä löytää syyllinen. Kuka siis on syyllinen tähän kammottavaan leikkimielisten ihmisten tyranniaan?

Syytän leikkimielisten ihmisten ylivallasta televisiota ja ulkomailla käyneitä naisia. Molemmilla on ikävä taipumus tuoda kulttuuriimme mutkatonta ihmisläheisyyttä kuten nakutreffejä, poskisuudelmia ja sunnuntaibrunsseja. Syytän puolustusvoimien pehmo- eli syväjohtamista, jossa alokkaallakin on ihmisarvo. Syytän ja teatterialan ammattilaisia, jotka vetävät elämyskursseja toimistotyöntekijöille. Syytän duudsoneita ja possea. Syytän nenäpäivää.

Mutta ennen kaikkea leikkimieliset ihmiset: Antakaa introverttien seistä rauhassa kädet puuskassa nurkassa. Meidän on hyvä niin.

43 kommenttia:

  1. Kiitoksia - tusen tack. Vaikka olenkin ulkomailla käynyt nainen enkä edes protestantti.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, kiitos! Taidan printata tätä useamman kopion ja vaivihkaa tapetoida työpaikkani vessat.

    VastaaPoista
  3. Hyvä kirjoitus! Pieni tarkennus: leikkimielinen ja introvertti eivät ole toistensa vastakohtia. Ekstrovertti ja introvertti ovat. Me ekstrovertitkin inhoamme typeriä ryhmäyttämiskoulutuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin. Introverttikin voi olla leikkimielinen, mutta ei koe itselleen ominaiseksi jakaa sitä muiden, tai ainakaan useamman kuin yhden henkilön kanssa. Introvertti lähtökohtaisesti vierastaa ryhmätilanteisiin hakeutumista, vaikka voikin hoitaa ne ok - kunhan ei joudu hassuttelemaan itselle epäominaisella tavalla. Ekstrovertti taas hakeutuu ihmisten pariin, koska ekstrovertille ihmisten seura on itseisarvo, viime kädessä riippumatta siitä, mitä siellä tehdään.

      Poista
  4. Kiittäen! Aikuisten ihmisten opettajatkin harrastavat vastaavaa "osallistavaa" pelleilyä. On ties mitä nimileikkejä kurssien ensitapaamisilla. Miksi ihmiset eivät vain voi esitellä itseään. Lyhyesti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menetelmät itsessään eivät ole pahasta, vaan miten ne toteutetaan ja kuinka ne sidotaan tavoitteisiin. Kyllähän näitä lyhyitä esittelyjä edelleen on, harvoin ne vaan edistävät mukavan osallistavan ilmapiirin syntymistä. Minusta sana "kylmä rinki" kuvastaa niitä hyvin. Ilmapiiri ihan tutkitusti vaikuttaa oppimiseen...

      Poista
  5. Olen introvertti ja leikkimielinen. Doubletrouble.

    VastaaPoista
  6. Vastustan introvertin esittämistä leikkimielisen vastakohtana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tuossa introverttiä ja leikkimielistä ole esitetty vastakohtina. Leikkimielinen on vain esitetty introverttiä ärsyttävänä ja ahdistavana.

      Poista
    2. Mutta miksi käyttää nimitystä "leikkimielinen", kun se voi sekoittaa asiaa juuri siksi, että introverttikin voi olla (ja usein on) leikkimielinen. Ei introverttiä ärsytä leikkimielisyys suinkaan aina, siksi "leikkimielinen" tulisi tässä korvata osuvammalla termillä.

      Poista
  7. Leikkimielinen ja introvertti - mistä ihmeestä ja MIKSI moinen vastakohtapari? Jos käytät sanaa introvertti niin käytä sitten sanaa ekstroverttikin, niin silloin käsitteet ovat oikein ja asiat ovat oikeissa yhteyksissä.
    Minä olen 100% EKSTROVERTTI ja mikään EI VOI ÄRSYTTÄÄ minua ENEMMÄN KUIN TYPERÄT (ja SAMAT!) YHTEISLAULUT JOKA IKISESSÄ TYÖPAIKAN KINKERISSÄ VUODESTA TOISEEN!!!! Samoin muut "kurkkuviestit ja juokse-henkesi-edestä" -kisat sekä pikkutuhmat kähmimisleikit jne. jne. jne......mrrrrr. ������
    Leikkimielinen sen sijan olen satavarmasti eli olen hyväntuulinen ja otan pääosan myös vastoinkäymisistä huumorilla, kavereiden kanssa läppä lentää ja kotipiirissä harrastetaan kaikenlaisia kotoisia kepposia SAMANHENKISESSÄ ILMAPIIRISSÄ. ������
    Mutta INTROVERTTIEN PAKKOHAUSKUUTUSTA MINÄ PIDÄN SUUNNILLEEN YHTÄ HAUSKANA KUIN "PONIN KIDUTUKSEN KATSELUA".
    Enkä halua sen PAKKOHAUSKUUTUKSEN KOHDISTUVAN MYÖSKÄÄN ITSEENI. Ei kiitos! ��
    Eli kukin pitäköön oman kivansa - ei se hevonenkaan käskemällä naura.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä ekstrovertti HUUDA niin paljon.

      Poista
    2. Miksi on aina näitä ihmisiä, jotka AINA VALITTAA! NÄMÄ ON VAAN CAPSLOKIT. PISTE.

      Poista
    3. Missä kohtaa tuossa esitettiin leikkimielinen ekstrovertin vastakohtana? Ei missään. Se, että samassa lauseessa puhutaan kahdesta eri asiasta, joista toinen kuvataan epämiellyttäväksi toisen kannalta, ei tee asioista vastakohtia keskenään.

      Poista
    4. Mm. tästä kohdasta saa käsityksen, että introvertti ja leikkimielinen ovat vastinpareja: "Tänä päivänä leikkimieliset ihmiset piinaavat meitä introvertteja kaikkialla." Oleellista on, minkälaisen käsityksen kohderyhmäksi arvioidut lukijat yleisesti ottaen muodostavat tekstistä, eivät tällaiset koukeroiset määritelmät: "Se, että samassa lauseessa puhutaan kahdesta eri asiasta, joista toinen kuvataan epämiellyttäväksi toisen kannalta, ei tee asioista vastakohtia keskenään."

      Poista
    5. Hauska ja monin kohdin erittäin osuva kirjoitus, mutta kirjoituksesta tulee käsitys, että introvertti ja leikkimielinen on asetettu vastinpareiksi, joskaan ei välttämättä vastakohdiksi. Koska yleisesti introvertin vastinpari on ekstrovertti ja leikkimielisen vastinpari on vakavamielinen, särähtää vastinparien "ristisiitos" introvertti - leikkimielinen.

      Poista
  8. Hauska kirjoitus, joka jopa käsittelee aitoja asioita, mutta kuten yllä on jo kerrottu, käsitteet ja merkitykset menivät tässä tiivistyksessä vähän huti.

    T. Ekstrovertti leikkimielinen hölö, joka usein ihmettelee esim. järjestettyjen ohjelmien mielekkyyttä ja kerran sanoi työelämäkouluttajalle, ettei oikeasti ole motivaatiota opetella kolmella pallolla jonglöörausta

    VastaaPoista
  9. Itsekin olen introvertti, mutta ainakin jokseenkin leikkimielinen. Ei siis kuitenkaan ihan kaikin puolin onnistunut kirjoitus.

    VastaaPoista
  10. Kyllähän tilaisuuden järjestäjillä hyvä on tarkoitus vapauttaa ihminen ilakoimaan.
    Mutta, jos osanottaja ei sisäistä leikin ideaa, tilanne on lukkiuttava. Ei esim. asianharrastajien harjoitteet toimi "asiattomien" kanssa. - Kannattaa konsulttien sun muiden friikkien muistaa: "Pakko on huono isäntä!"

    VastaaPoista
  11. Jo kerran kirjoitin. Eiköhän se riitä. Ilmestynee tähän Hyväksynnän jälkeen.

    VastaaPoista
  12. Leikkimielinen ja introvertti - mistä ihmeestä ja MIKSI moinen vastakohtapari? Jos käytät sanaa introvertti niin käytä sitten sanaa ekstroverttikin, niin silloin käsitteet ovat oikein ja asiat ovat oikeissa yhteyksissä.
    Minä olen 100% EKSTROVERTTI ja mikään EI VOI ÄRSYTTÄÄ minua ENEMMÄN KUIN TYPERÄT (ja SAMAT!) YHTEISLAULUT JOKA IKISESSÄ TYÖPAIKAN KINKERISSÄ VUODESTA TOISEEN!!!! Samoin muut "kurkkuviestit ja juokse-henkesi-edestä" -kisat sekä pikkutuhmat kähmimisleikit jne. jne. jne......mrrrrr. ������
    Leikkimielinen sen sijan olen satavarmasti eli olen hyväntuulinen ja otan pääosan myös vastoinkäymisistä huumorilla, kavereiden kanssa läppä lentää ja kotipiirissä harrastetaan kaikenlaisia kotoisia kepposia SAMANHENKISESSÄ ILMAPIIRISSÄ. ������
    Mutta INTROVERTTIEN PAKKOHAUSKUUTUSTA MINÄ PIDÄN SUUNNILLEEN YHTÄ HAUSKANA KUIN "PONIN KIDUTUKSEN KATSELUA".
    Enkä halua sen PAKKOHAUSKUUTUKSEN KOHDISTUVAN MYÖSKÄÄN ITSEENI. Ei kiitos! ��
    Eli kukin pitäköön oman kivansa - ei se hevonenkaan käskemällä naura.

    VastaaPoista
  13. Vastutan kaikkea hölöpölö. En ole introvertti, en ekstrovertti vaan ainutlaatuinen eriPertti. Ongintaan voin osallistua mikäli lahjana ei taas, saatanasoikoon, ole omena.

    VastaaPoista
  14. Pirun hyvä kirjoitus! En voisi enempää olla samaa mieltä.

    VastaaPoista
  15. Introverttikin voi olla leikkimielinen. Itse olen introvertti, mutta tykkään silti draamasta, pantomiimista ja laulamisesta. Tosin en pidä siitä jos joku pakottaa kaikki osallistumaan ja menemään väkisin eteen tekemään jotain, mitä ei sillä hetkellä huvita tehdä. Mutta usein kuvaamasi leikkimielisten jutut ovat mielestäni kivoja.

    VastaaPoista
  16. Olipa leikkisä blogipostaus!

    VastaaPoista
  17. Olen erittäin ääripään introvertti ja siitä huolimatta rakastan (sorry, meitäkin löytyy!) leikkimielisyyttä.

    VastaaPoista
  18. Hieno kirjoitus. Luin metrossa, ja alkoi toi metallitanko kiinnostaa.

    VastaaPoista
  19. "Teen muutaman asia kerralla selväksi meidän kaikkien introverttien puolesta."

    Kiitos vaan, mutta et minun, introvertin, puolesta!
    Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Niin sosiaaliselle kanssakäymiselle ja hiukan hassuttelullekin, samoin kotona hiljaisuudessa latautumiselle. Älä laita sanoja introverttien suuhun, älä ainakaan minun.

    VastaaPoista
  20. Aistin kirjoituksen leppoisen leikkisän otteen, toisin sanoen arvelen, ettei sitä kannata täysin kirjaimellisesti ottaa. Näkemykseni näin aika introverttisenä ihmisenä on kuitenkin jossain määrin eriävä. Minusta leikkien hauskuus riippuu tilanteesta ja tarkoituksesta, ilmapiiristäkin. Tärkeintä on se, että kaikilla on aito vapaus valita, osallistuvatko leikkimielisyyksiin.

    Ja vielä yksi kysymys: mikä tai kuka on se osaston oudokki, joka tekstissä mainittiin? Jos minun pitäisi joku nimetä oudokiksi tai oudoksi, niin aloittaisin itsestäni.

    VastaaPoista
  21. Jess, vihdoinkin joku uskalsi sanoa tämän ääneen. Mikään ei ole sen karseampaa, kuin kitua firman virkistyspäivien ja pikkujoulujen tekopirteässä ohjelmaosuudessa. Pointtina näissä pitäisi olla kuitenkin vapaaehtoisuus, ekstrovertit/introvertit ottakoon osaa tällaiseen jos haluavat. Sitä paitsi näiden tilanteiden taustalta löytyy aina se taso, jossa näillä kivan järjestäjillä on joku oma agendansa.

    VastaaPoista
  22. Niinkuin moni on jo maininnut: introvertti ei ole leikkimielisen vastakohta! Pidän itseäni introverttina mutta harrastan improvisaatiota, näyttelemistä, jonglöörausta jne...

    Pointtina pitäisikin olla ehdottomasti vapaaehtoisuus. Esimerkiksi improvisaatioleikit ovat todella hyviä stressinlievittäjiä, esiintymisvarmuuden parantajia ja ryhmähengen nostattajia, jos niistä innostuu ja niiden voimaan uskoo, mutta voin ymmärtää, että joitakin kyseiset aktiviteetit vain ärsyttävät. Pakottaminen ja aktiivisuuteen painostaminen on syvältä, eivätkä palvele sitä tarkoitusta, joita varten tälläisiä aktiviteetteja järjestetään.

    Suosittelen kokeilemaan asioita, mutta jos ei kiinnosta, niin ei kannata kärsiä syyllisyyttä/syyllistää muita jos jättäytyykin leikeistä sivuun.

    VastaaPoista
  23. Kiitos. Ja minutkin saa jättää rauhaan. Mikään ei ole kiusaannuttavampaa kuin esimerkiksi osallistava teatteriesitys. Minä haluan istua rauhassa pimeässä katsomossa ja uppoutua itsekseni katsomaan esitystä. En halua, että näyttelijä tunkeutuu reviirilleni, joka siinä tilanteessa on siis katsomotuoli, ja kiinnittää muiden huomion siihen.

    Ja ryhmätyöt. Nykyisin aina pitää tehdä ryhmätöitä, ne kun silleen kivasti sitten tutustuttaa ihmiset toisiinsa. Ryhmätyö on hienoa silloin, kun on luonnollisesti muotoutunut ryhmä, mutta pakkoryhmässä yritetään vaan saavuttaa kohtelias yhteisymmärrys ja tuloksena on keskinkertaista konsesushöttöä.

    Nykyisin suurimmassa osassa työpaikkailmoituksia toiveena on esiintymistaitoinen ja yhteistyökykyinen työntekijä. Minä en halua esiintyä yhtään missään. Yhteistyötä kyllä teen mielelläni silloin kun se on tuloksen kannalta hyödyllistä, mutta en halua koko ajan ottaa kaikkien mielipidettä huomioon vain siksi, ettei kellekään tulisi paha mieli.

    Ja just ne jonkun ylipirteän innostajan vetämät työyhteisön rentoutus- tai jotkut tyky -päivät. Kamalaa. Leikkiä nyt siellä muka vapautuneesti niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa ei oikeasti ole mitään muuta yhteistä kuin työpaikka. Jos ei osallistu, niin pidetään piittaamattomana tai koppavana. Mutta kun minulle riittää asialliset ja kohteliaat, mutta hieman etäiset välit työkavereiden kanssa. Ja jos jonkun kanssa ystävystyy lähemmin, niin se tapahtuu luonnostaan, ilman mitään helkutin piirileikkejä.

    Minäkään en käsitä, että mistä hitosta on tulut ihanne, että pitäisi olla koko ajan tosi iloinen ja reipas osallistuja. Minä haluan olla rauhassa, liika ihmisten hölötys ja läsnäolo vain rasittaa ja vie voimia. Jos olen hiljaksiin enkä osallistu, niin ei tartte tulla kyselemään, että onko joku vialla, onko pahaolo, oletko jostain suuttunut. Minä vaan tykkään olla hieman sivussa, sillä jatkuva ihmisten hölötykseen ja touhuiluun osallistuminen vie minulta voimat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, tismalleen kuin omat aatokseni asiasta! Työpaikan virkistysiltapäivää odotellessa... Luvassa muutama tunti "leikkimielisiä" kilpailuja ja viestejä ryhmissä ja osallistumispakko. Mieluummin karkaisimme lenkille muutaman muun samanhenkisen kanssa.

      Poista
    2. Fiksut, osaavat kouluttajat soveltavat menetelmiään tavoitteellisesti. Ihmisten erilaisuus estää kaiken tekemisen, jos sitä pidetään ainoana kriteerinä. Hienointa on antaa mahdollisuus itselle. Luota itroverttiin itseesi, mieli avautuu hiljaisuudessa ja leikkimielisten harjoitusten järki jää tai lähtee, laimea jälki voi jäädä. Tai, jos lakkaisit lokeroimasta persoonallisuuttasi niin ehkä huomaat: mahdollisuutesi laajenevat ja erilaisten silmälasien läpi katseleminen voi muuttaa maailmasi:)

      Poista
    3. Marjalle: hyviä ajatuksia introvertin mahdollisuuksista saada irti ryhmätoiminnasta. Kirjoituksen tarjoaman keskustelun varsinaisessa keskiössä ei mielestäni ole silti ihmisten erilaisuus sinänsä, vaan se, että kirjoituksessa kuvatut showt normaalitapauksessa, ilman kuvaamasikaltaista "opastusta" tökkäävät yleensä enemmän introverteille kuin ekstroverteille. Kylmiltään, kuten ne yleensä vedetään, ne suosivat enemmän ekstrovertteja, kun keskimääräinen tasapaino olisi, että ne eivät suosisi suoraan kumpiakaan. Kysymys kuuluukin: elämmekö ekstroverttien maailmassa? Toisaalta niin kauan kuin on kyse kollektioista, ovat ne lähtökohtaisestikin enemmän ekstroverttien maaperää. Introverttien mahdollisuudet virkistäytymiseen ja leikkimielisyyteen ovat enemmän kollektiivisten toimintojen ulkopuolella: yksin tai kaksin, eli pääsääntöisesti muuten kuin ryhmissä tapahtuvissa toiminnoissa. Vielä: mitä koulutuksiin ja menetelmiin tulee, voi tänä päivänä kuka tahansa olla "fiksu, osaava kouluttaja", joka "soveltaa menetelmiään tavoitteellisesti", jos vain ilmoittaa olevansa sitä. Periaatteessa kuka tahansa voi perustaa konsulttifirman tai mennä sellaiseen töihin "fiksuksi, osaavaksi kouluttajaksi". Sertifikaatteja tai muita viranomaisten lausuntoja ei alalla vaadita, vaan jokainen voi yrittää syöttää toisille mitä tahansa humpuukia niin paljon kuin oma moraali kestää. Mutta eihän tyhmä ole se, joka pyytää, vaan se, joka maksaa.

      Poista
  24. En muista, koska olisin nauttinut näin paljon blogikirjoitusta lukiessani. Kiitos.

    VastaaPoista
  25. Leikkimielisyys ei tässä kirjoituksessa tarkoita sellaista leikkimielisyyttä, jota introvertti harrastaa pienessä piirissä ja päänsä sisällä, vaan kauhistuttavaa osallistamista ja introvertin rajojen rikkomista. Ihan sama, tykkääkö ekstroverttikään tyylistä ja onko ekstrovertti leikkimieletön, ei se tähän kuulu.

    VastaaPoista
  26. Mut jos jotain ohjelmaa onkin, eikä siihen halua osallistua, niin mikä hitto siinä on ettei voi vaan sanoa sitä? Hei, mä en tykkää tästä, tää ei o musta kivaa, en halua? En usko et juuri kukaan haluaa tulla osallistetuksi, vaikka voisikin haluta osallistua. Mut jos vaan hiljaa menee mukana vaikkei haluaisikaan, niin turha siitä on ketään muuta syyttää.

    VastaaPoista
  27. Olen intorvertti, en yhtään ujo, mutta tämä juttu on niin totta, niin totta!!!

    VastaaPoista
  28. Juuri näin. Yhdessä työpaikassani viikkopalaverissa piti aina tuhlata tunnin ajasta varttitunti siihen, että käytiin ryhmä läpi ja jokaisen piti kertoa yksityiselämästään mitä oli tehnyt. Siinä sitten yrität miettiä, että onko mulle sattunut jotain lennokasta. Harvinaisen tuskallinen tapahtuma, ja vei puolipäivätyössäni sen turhan vartin, jonka aikana olisi kerinnyt vaikkapa vastata kolmeen sähköpostiin eli hoitaa ihan oikeita työasioita.

    VastaaPoista
  29. Nolot ja lapselliset leikit työpaikalla on kyllä vihoviimeinen asia, ja minä syytän siitä lapsiperheitä jotka tuovat ne päiväkotifiilikset työpaikoille sisustamalla konttoria pehmoleluilla ja kopiomalla kaikki lasten leikit illanistujaisiin.
    Ohjelmanumeroiden pitäisi olla aikuisille sopivia ja sellaisia mitä ihmisten on mukava tehdä, eikä osallistumispakkoa ole missään virkistyspäivässä ainakaan meidän firmassa. Olin joskus järjestämässä firman pikkujouluja ja ehdotin että jokainen tiimi keksisi jonkun ohjelmanumeron tai esityksen. Ennakkoluuloisimmat kieltäytyivät heti siitä, vaikka juuri heillä oli se valta päättää millaista ohjelmaa tulee. Elikkä...ennakkoluulot pois ja suu auki kun kysytään.

    VastaaPoista