Eihän rallia voiteta, jos siellä pelätään

Liikenteessä ei tunneta eikä anneta armoa. Siellä suomalainen kohtelee toista suomalaista yhtä huonosti kuin hän kohtelee sotaa pakenevaa sylilasta ylipäätään elämässä.

Liikenteessä kamppailevat keskenään autoilijat, pyöräilijät ja jalankulkijat. Vain veneilijät eivät taistele kenenkään kanssa, vaan he lipuvat leppoisasti villaneule vinossa toistensa ohi lain sallimassa yhden promillen humalassa. Ruorijuopumus on ikään kuin lempeä rattijuopumus.


Autoilijat ovat tiellä liikkujista vihatuimpia – ja täysin syystä. Tyypillinen suomalainen autoilija on sosiopaatti 1,8 litran moottorilla. Sumuvalot päällä hän puskee edessä ajavan takapuskuriin kiinni. Hän yrittää aina ehtiä vanhoihin vihreisiin, sillä hän ei kerta kaikkiaan usko, että valot vaihtuisivat enää milloinkaan. Ajaessaan hänellä on toinen käsi meikkipussilla, toinen käsi iPhonella.

Suomalaisen autoilijan mielestä liikennesäännöt ovat nynnyille. Suojatielle pysähtyminen, tilan antaminen kaistan vaihtajalle ja vilkun käyttö ovat kaikki heikkouden merkkejä. Eihän rallia voiteta, jos siellä pelätään. Aja lujaa isi nyt vaan.

Suomalaisen autoilijan mielestä holhousyhteiskunta meni liian pitkälle jo vuonna 1973, jolloin liikennenopeuksia ruvettiin ylipäätään rajoittamaan. Nykyisin reipas tilannenopeus on suomalaisen miehen ilmeinen keino kapinoida feminismiä vastaan. Sitä paitsi naistutkija pilaavat jo liikennemerkitkin!

Eniten liikenteessä saa silti pelätä työkseen autoilevia, sillä ammattikuljettajien ei tarvitse välittää amatöörien laatimista säännöistä. Siksi ammattikuljettajalle normaali nopeus on rapsakka 30 prosentin ylinopeus.

Välillä vaikuttaa, että kaikki Suomen ammattiautoilijat ovat luonnevikaisia. Rekkakuskit yrittävät rikkoa äänivallin rajan ABC-asemien välillä. Bussikuskit heittävät kiroillen ulos, jollei matkakortti toimi ensimmäisellä sipaisulla. Taksin perusmaksulla (5,90 euroa) saa kuulla kuskilta 15 minuuttia rasistista jorinaa. Öiseen aikaan hinta hieman nousee, mutta toisaalta niin nousee juttujen sisältämä rasismikin.

Tässä blogauksessa emme edes puutu karavaanareihin, mopoautoilijoihin ja muihin autoilijoiden irvikuviin. Suomalaiset ovat muuten kansa, jolla on maailman lyhimmät peräkärryt ja maailman pisimmät lautapinot.


Polkupyöräilijät tunnetaan liikenteen anarkisteina. Joka kodin kiljuanarkisteista fillaristit eroavat rikkomalla enemmän sääntöjä ja pukeutumalla neonkeltaiseen lycraan. Yleensä he ovat myös äkäisempiä kuin kuin se tavallinen itsensä nitojalla somistanut anarkisti.

Pyöräilijät uskovat, että koska he eivät saastuta, heille sallitaan kaikenlainen typerehtiminen ja toilailu muiden tielläliikkuvien kustannuksella. Moni työmatkapyöräilijä luulee olevansa kotikylän Lance Armstrong. Pois alta taaperot ja sorsapoikueet, täältä tulee konttorin kovin katuhaukka! Eläkeläispyöräilijöiden aseena on kilikello, jota he rimpauttavat ajaessaan jalkakäytävän oikeaa puolta. Kelloa soitetaan vasta aivan vastustajan selän takana, jottei tämä pysty ennakoimaan pyöräilijän tuloa.

Oma vastenmielinen pyöräilijöiden alalajinsa ovat moottoripyöräilijät, nuo äidin omat pikku evilknievelit. Siistimättömässä pujoparroissa ja rumissa liekkikuvioiduissa keinonahkaliiveissään he pärisyttelevät pitkin raittia, desibelien noustessa hurjiin lukuihin.


Jalankulkijat ovat myös yksiä perkeleitä. Nenä kiinni älypuhelimessa ne rynnivät kuin sopulit autotielle silloinkin, kun hajonnut vesiputki suihkuttaa tulikuumaa vettä 15 metriä ilmaan. Poppaloora (se puhuva auto) sanoisi: "Katsokaa nyt **** eteenne!". (Kyllä, Poppaloora on paha suustaan.)

Osa kävelijöistä aseistautuu suksisauvoilla tai lastenvaunuilla. Sitten ne ryhmittäytyvät leveäksi, höliseväksi rintamaksi kadulla ja tukkivat normaalin nettoveronmaksajan reitin. Sauvoilla sohitaan reikiä vastaantulijoiden lenkkareihin ja mäyräkoiriin kuin millään ei olisi enää mitään väliä.

Välillä jalankulkijoiden on pakko turvautua julkisiin kulkuvälineisiin (tietysti, eiväthän he olisi alun perinkään jalankulkijoita, jos heillä olisi varaa omaan autoon). Metroissa ja raitiovaunuissa voikin aistia jalankulkijoiden yleisen pahan olon ja pettymyksen maailmaan.

Oikeastaan normaali ihminen kykenee liikkumaan mukavasti ainoastaan bisnesluokassa mannertenvälisillä lennoilla. Suosittelemme sitä kaikille.