Kovuutta kouluihin!

Ensin jonnet sössivät Suomen Pisa-maineen, nyt koko koulujärjestelmä pettää. Koulumme on kriisissä. Maisteri on nyt hyvin, hyvin vihainen.

Naulaan tässä blogissani teesit, joiden avulla nousemme jälleen klingeliaanisen sivistyksen absoluuttiselle huipulle. Vapaan kasvatuksen, ymmärtämisen ja paapomisen aika on ohi. Nyt tarvitaan kovuutta.


Teesi nro 1: Menestymisessä 90 prosenttia on perspiraatiota ja 10 prosenttia inspiraatiota.

Nimittäin! Minun sukupolveni suhtautui koulunkäyntiin asiaankuuluvalla vakavuudella. Ymmärsimme jo märkäkorvina, että vain ahkera opiskelu ja kova työ siivittävät elämässä eteenpäin. Nyt nuorisolle on taottava kaaliin, että trophy wife, eläintenhoitaja-glamourmalli tai stadin revityin laku eivät ole oikeita ammatteja. Ja ettei twerkkausta voi valita edes ammattikorkeakoulussa pääaineeksi. Eikä yliopistoon todellakaan mennä "operoimaan isosti tenttikirjoilla".

Muistuttaisin jonneille, että laiskuus on edelleen kuolemansynti. Siksi ymmärrän hyvin opettajia, noita 22 tuntia viikossa 3 500 euron kuukausipalkalla liki 10 kuukautta vuodessa puurtavia työn sankareita. Ketkään muut eivät nimittäin aikuisten oikeesti tajua, miten kiittämättömiä pikku per****öitä nykynuoremme ovat.


Teesi nro 2: Pidetään laulukokeet koko luokan edessä
Kun ihminen häpäistään kunnolla vähintään kerran vuodessa, hän suhtautuu paljon kiitollisemmin tavalliseen arkeen. Pienillä teoilla saamme nöyriä ihmisiä, jotka myöhemmin elämässään pitävät kansantaloutemme rattaat pyörimässä. Rock on rajaton riemu, mutta myönnän, että pakollisista nokkahuiluopinnoista ei ole ollut minulle mainittavaa hyötyä sen enempää työelämässä kuin seuraelämässäkään.


Teesi nro 3: Palautetaan rehdit urheilulajit opetussuunnitelmaan
"Ammut ryssän ja syöksyt tulisuojaan – se on pesäpalloa se!" Näin opetti Tahko Pihkala. Järkytyksekseni olen opettajaystäviltäni kuullut, että monet hyväksi todetut, luonnetta karaisevat urheiluharrastukset on heitetty romukoppaan.

Muistan lapsuudesta, kuinka talvella opettaja pakotti hiihtämään, vaikka ei ollut lunta eikä suksiakaan. Lasse Virénin kalmolta haisevasta välinevarastosta kaivettiin esiin sota-ajan välineistöä ja sitten painettiin itkua tuhertaen perinteisellä tyylillä ylös mutaista pururataa. Se kasvatti. Se opetti ymmärtämään, mitä jaloa on Mietaan sadasosasekunnin tappiossa ruotsalaiselle.

Joten lopettakaa välittömästi se säbän pelaaminen. Ei kuulkaa tule miestä sählyä pelailemalla, tulee vain poninhäntäisiä nuoriso-ohjaajia. Ja ainoa nuoriso-ohjaaja joka toimii, on jämäkkä nokialainen. Sen sijaan paini on toinen hyvä harrastus. Se opettaa tulevasta työelämästäkin yhtä ja toista, kun kaksi kertaa kokoisesi kaveri istuu päälläsi ja hammasrautasi repivät rikki tatamia. Myös telinevoimistelu sisuunnuttaa. Jo pukille pääsemisessä on lyhyelle, karjalanpiirakan näköisiin voimistelutossuihin sonnustautuneelle 13-vuotiaalle pojalle haastetta.

Kannatan myös yhteisiä uimavuoroja puberteetti-ikäisille. Terve häpeä omasta kehosta kuuluu luterilaisiin hyveisiin. Ja heitetään se maahanmuuttajakin sinne syvään päätyyn muiden mukuloiden mukana, parhaiten ihminen integroituu pienessä merihädässä.


Teesi nro 4: Hengelliset aamunavaukset, ruokarukoukset ja suvivirsi rauhoittamaan tunnelmaa
Aamu alkaa harmonilla. Tai ainakin alkoi silloin, kun itse kävin koulua. Aamunavauksissamme kokoonnuimme juhlasaliin, jonka seinältä meitä katsoivat synkkien kulmakarvojensa alta tasavaltamme presidentit. Ennen ensimmäistäkään oppituntia olimme jo virittyneet ja rauhoittuneet tuleviin koetuksiimme, jotka sitten nöyrästi selvitimme. Sellaisia olivat esimerkiksi saksan kielen prepositiot tai pakastetun sammakon ruumiinavaus. Epäilen, että niiden jäätyneiden sammakoiden takana biologianopettajamme säilytti votkapulloaan.


Teesi nro 5: Palauttakaa pänttääminen kunniaan
Faktoja: Joonialainen, korinttilainen ja doorilainen pylväs. Ares on sodan jumala. Suomessa on viisi suotyyppiä: räme, neva, letto, korpi ja luhta. Karhu nukkuu talviunta, mutta siili menee talvihorrokseen. Tosiasioita koulussa pitäisi opettaa, eikä mitään näsäviisastelua ja humpuukia. Ilman tosiasioita ei opi ajattelemaan, ei voi olla kriittinen, jos ei tiedä mistään mitään.

Lälläriaineet kuten mediakasvatus, mediakritiikki ja mediamedia ovat ajan tuuliin katoavaa tomua, mutta elektroni pysyy elektronina, kuningasvesi pysyy suolahapon (HCl) ja typpihapon (HNO3) seoksena ja Euroopan läpi virtaa Tonava. Ja muistakaa, että aina kun joku sanoo "maailma on medialisoitunut", jossain kuolee reportteri.


Teesi nro 6: Tuokaa tilliliha, verilätyt ja seitimureke takaisin
Läskiä lasta häpeää koko suku, teroitti äitivainaani toistuvasti. Kouluruokailussa räpelletään nykyään kasvisruokapäivän kaltaisten lillukanvarsien kanssa, minkä seurauksena lapset ahmivat pitkin päivää karkkia ja kittaavat energiajuomia. Sitten illalla ihmetellään, kun se oma suloinen 80-kiloinen Pyry-Linnea nykii päätään eikä pysty keskittymään edes Pleikkarin pelaamiseen.

Jollemme pian tee pläskille jotain, työpaikoille laahustaa näitä laiskanpulskeita diginatiiveja, joiden olemus muistuttaa ET:ä. Ei kerta kaikkiaan ole normaalia, että armeijaikäisillä pojilla on C-kupin rinnat.

Terve mieli terveessä kehossa! Vaadin kouluihin palautettavaksi verilätyt, jokaviikkoisen tillilihan ja sen kummallisen hyytelömäisen valkoisen kalaruoan. Niillä pysyy hoikkana, ja suoli toimii kuin Baumgartnerin vapaahyppy. Sitä paitsi ihminen kestää paremmin elämän väistämättömiä pettymyksiä, kun joutuu ensin syömään laitoskeittiöiden mutanttiperunoita.


Teesi nro 7: Eniten vituttaa lukiouudistus
Suomessa keskusteltiin talvella aivan tosissaan, että historian poistettaisiin pakollisten aineiden joukosta lukiossa. Onneksi akateemikko Eino Jutikkala ei enää ollut näkemässä tätä päivää. Koko kansan kenraali Adolf Erik Ehrnrooth tiivisti, että "kansa joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten". KIITOS jalkaväenkenraali.

En kirjoita tästä enempää, etten kiihtyisi liikaa.


Teesi nro 8: Teknologia ei meitä pelasta
En ole mikään luddiitti, mutta mihin näitä kaikenlaisia hömppälaitteita koulussa tarvitaaan? Omassa koulussa opettelimme irkkaamisen sijasta virkkaamista. Minulla on muuten edelleen tallessa vuonna 1987 näpertämäni sinivalkoinen Kalevala-kipa. Tyyli ei koskaan mene pois muodista.

Mikä pahinta, lapsen innostus elektronisiin vimpaimiin voi innostaa hänet konemusiikkiin (= tylsää jumputusta, jota kuunnellaan huumeissa). Opettajankouluttaja Timo Tossavainen kirjoitti taannoin Helsingin Sanomissa asiasta niin hienosti, että siteeraan:

"Mitä luovuutta tai aitoa taide-elämystä on siinä, että hän saa tietokoneen näyttöä näpelöimällä järjestettyä esiäänitettyjä näytteitä "omaksi sävellykseksi" muttei kykene soittamaan teoksensa ainuttakaan sointua akustisilla instrumenteilla?"

Nerokasta, Timo, olen täsmälleen samaa mieltä! Kyllä ei minun musiikinopettajani perustanut omista atonaalisista ja avantgardistisista kokeiluista, joita musiikkiluokan sähköuruilla sain aikaan.

Noin yleisemmällä tasolla sanon, että ei omassa nuoruudessani tullut mieleenkään räpeltää kännykkää tai sormitietokonetta kesken opetuksen. Mobira Cityman 900:aa oli kaltaiseni hentovartisen pojan vaikea kantaa mukanaan koko koulupäivää.