Kirjastosilta lunastaa paikkansa



Turun Kirjastosilta.

Koeponnistin Turun Kirjastosillan hyytävässä pakkasessa viime viikonloppuna.

Kun Kirjastosilta sijaitsee lähellä Pietari Brahen perustamaa Turun akatemiaa (1640), lienee Brahen hengessä sattuvaa sanoa: Minä olin Kirjastosiltaan ja Kirjastosilta minuun sangen tyytyväinen.

Pietaribrahemaisesti – toinen käsi rennosti lanteella ja toinen käsi puristaen tomerasti iPhonea (Brahella oli tosin Akatemian peruskirjarulla) – nappasin myös kuvan sillasta. Kuvasta tuli valitettavan kehno, sillä sen enempää minä kuin Jobsin pojan luuri emme kumpikaan kestä arktisia olosuhteita.

Uteliaille ulkopaikkakuntalaisille tiedoksi, että parempia kuvia kannattaa metsästää vaikka upeasta Postikorttien Turku -Facebook-ryhmästä.
...........

Ensin lyhyt kierros Turun kaupungin lähimenneisyyteen eli vuosiin 1414–2013. Turun siltamenestyksen kulta-ajathan sijoittuvat 1990-luvulle. Vuonna 1997 juhlittiin Teatterisiltaa, ja vuonna 1999 avattiin Tuomaansilta. Siltajuhlia seurasi pitkä alennustila. Vuosikymmen päättyi kunnon sukellukseen, kun Myllysilta notkahti ja se jouduttiin purkamaan kaudella 2010.

Siltavaikeudet eivät toki olleet turkulaisille ennenkuulumattomia. Jo 1400-luvulla kaupungin viranomaiset joutuivat kieltämään silloisella Pennisillalla pidetyn lihakaupan kun huomattiin, ettei ole hyvä ajatus pilkkoa kirveillä lihaa puisten siltarakenteiden päällä. Myöhemmin Aurajoen ylittävät sillat ovat kärsineet toistuvasti erilaisista tihutöistä kuten Turun palosta (1827).

Ehkä muutaman vuoden takainen pohjakosketus koítui turkulaisen siltakulttuurin pelastukseksi. Vuodesta 2013 tulikin sitten todellinen turkulaisten siltavuosi. Ensin joulukuun alussa avattiin Kirjastosilta, ja paria viikkoa myöhemmin Kuralan ponttonisilta Kuralan ja Halisten kaupunginosien rajalla.
.............

Millaisen käyttökokemuksen Kirjastosillan ylittäminen sitten synnyttää? Kyllä minä ihan tykkäsin.

Siltaa pitkin kävellessä silta tuntuu jämerältä ja sen kaiteet ovat ainakin minulle sopivalla korkeudella. Niihin sopii nojata ja ihastella Tuomiokirkkoa täl pual jokke. Sillan kaiteisiin nojailu on kuitenkin yksi tärkeimmistä siltapuhteista. Kaiteet ovat myös niin leveät, että niihin voi kätevästi laskea kirsikkatomaattipussukkansa kesällä.

Siltaa ylittäessä (ylitin molemmista suunnista kerran) huomio kiinnittyy oitis siihen, että kapeudestaan huolimatta sauvakävelijäparit (ne tulevat aina pareittain) mahtuvat ohittamaan toisensa. Ainakin nipinnapin. Kylmänä talvilauantaina väkeä ei ollut ruuhkaksi asti, joten aivan varmaksi en uskalla sanoa.

Siinä missä Teatterisilta on tarkoitettu kulkemisen ohella myös oleskelupaikaksi ja pienten performanssien esittämiseen, Kirjastosillan funktionaaliset linjaukset korostavat sen tarkoitusta kevyen liikenteen väylänä, puhtaasti läpikulkureittinä. Kirjastosillalla ei istuskella tai pidetä tupakkitaukoja, kun penkkejäkään ei ole.

Edelliseen liittyen eräs aivan oleellinen asia jäi minulta miinus 17 asteen pakkasessa testaamatta. Nimittäin pyörllä kääntyminen sillalle ja sillalta. Rauhassa köröttelevien jopoilijoiden sekä tuhatta ja sataa pyöräilevien työmatkalaisten törmäykset lienevät sillankorvassa hyvinkin todennäköisiä. Ruuhkaisaan aikaan syviä mietiskelevä lierihattuinen historian opiskelija tullee mankeloiduksi alta aikayksikön. Senttimetrin paksuinen hanki esti näkemästä, onko sillalla kaistaviivoja, luultavasti ei.

Haahuilevalla romantikolle suosittelenkin edelleen Teatterisiltaa tai Martinsiltaa, joissa on rauhallinen tunnelma ja avarammat näkymät Aurajoen ylä- ja alajuoksulle. Niillä silloilla ajatus saa edelleen levätä, vaikkakin Teatterisillalla on varsinkin kesäisin turhankin paljon jonglöörejä ja kitaristeja. Tosin myönnän edustavani hiljaisten siltojen koulukuntaa.
.........

Ennen sillan rakentamista sen vastustajat uskoivat Kirjastosillan "pilaavan kansallismaiseman" eli estävän kaareutuvan joen näkymisen. Kävin testaamassa näköyhteyttä sekä Auransilllalta että molemmilta rannoilta. En havainnut mainittavaa maiseman turmeltumista. Silta kaareutuu kauniisti ja näyttää sirolta. Kasvukaudella se jäänee vieläkin enemmän piiloon puiden ja veden "väliin". Varaan kuitenkin oikeuden muuttaa mielipidettäni, sillä en ole nähnyt siltaa pimeän aikaan väriloistossaan. Googlen kuvahaku tuotti muutamia osumia, joissa silta näyttää keinovaloineen turhan räikeältä.

Keskeinen sijainti taannee Kirjastosillalle paljon ylittäjiä, sillä palvelurakenne Kirjastosillan ympärillä on varsinkin näin talvisaikaan olematon. Mantun grilli löytyy toki parin sadan metrin päästä Kaskenmäestä, mutta se profiloituu yhdessä Paavon kahvilan ja ravintolalaiva Donnan kanssa selvästi Auransillan elinkeinoelämään.  

Kirjastosillan palvelujen puutetta tietysti korosti, että tammikuisena lauantaiaamuna jokirannan viehättävät, mannermaiset bistrot olivat vielä kiinni. Kahvikupillisen saadakseni minun piti kävellä aina torin kulmalle saakka. Keväämmällä tilanne toki paranee. Jäätelökioski on vähintä, mitä sillanpieleen tulisi heti huhtikuussa perustaa.

Uskon, että turkulaiset tulevat pienen perus turkulaisen jurnutuksen jälkeen olemaan tyytyväisiä siltaan. Sitä paitsi Turussa kun ollaan, aiemmin rakennettua voidaan aina huoletta purkaa.