16. huhtikuuta 2015

Vaalikarja: Ammumme alas turhat leikkaukset

Iso kieli lipaisee tötterömikrofonin läpimäräksi, ja lämmin turpa tönäisee blogistin paksusankaiset älykkölasit poskelle.

Ollaan Hilma ja Onni Laukkasen luomutilalla Likolahdella, ja haastatteluun ovat juuri jolkotelleet vaalikarjan edustajat Mansikki-lehmä ja sonni Crockett.

Lehmät ovat isänmaallisia elikoita, jotka märehtivät kansakunnan tilaa päivittäin.

"MUUUUUtosta tässä kaipaa joka sorkka. Maan asiat ovat mullin mallin. Mitään pyhiä lehmiä ei voi enää olla, vaan meidän pitää härkäpäisesti puskea läpi vaikeitakin uudistuksia", Crockett haastaa haasta.

"MUUUUten olen sitä mieltä, että ensin hoidettaisiin suomenkarjan asiat kuntoon, ja vasta sitten näiden kaiken maailman holstein-friisiläisten. Tuntuu, että vuosi vuodelta meitä vain lypsetään enemmän ja enemmän. On tuotantoeläimelläkin tunteet", Mansikki komppaa.

Laukkasen tilan vaalikarja on poikkeuksellisen politisoitunutta. Huhtikuussa lypsykone (Terninaattori-800) viriteltiin vaalikoneeksi, ja viime viikolla lehmät järjestivät trendikkäästi oman navettatenttinsä.

"MUUUUtamia parteenotettavimpia kellokkaita pyysimme luoksemme keskustelemaan, ja tosi moni suostuikin", Mansikki iloitsee.

Vaalikarjalle läheisiä teemoja ovat muun (sic!) muassa maidon kaksihintajärjestelmä. Tilan sonnien mielestä koko maa tulisi pitää astutettuna, lehmiä puolestaan huolettaa budjettiin tehtävät korvamerkinnät, vaikka toimenpide on melko kivuton. Laukkasen tilan sonneja ja lehmiä harmittaa erityisesti, että tavan vaalikarja ei halua lainkaan tinkiä saavutetuista rehuista, vaan jokainen on utare pystyssä iltalypsyllä.

Aivan kaikesta ei karjakaan ole samaa mieltä. Epävirallisissa pihattopuheissa esiin on noussut turvallisuuspoliittiset kysymykset, sillä nupo-kanta jakaa suomenkarjaa kahtia. Nupouttamisessa sarvenaiheet tuhotaan niin, että lehmän sarvi ei ala edes kasvaa.

"MUUUUrhettaa, kun suomalaisessa nupo-keskustelussa ei ole uskallettu tarttua härkää sarvista. Nupoutus kuitenkin lisäisi turvallisuutta erityisesti itälaitumella. Liukumiinatkin saisi palauttaa. Nautaa rajalle, sanon minä!", Crockett mylvii.

Mansikki on sen sijaan täysin eri mieltä nupo-kiihkoilevan sonnin kanssa. "Ammumme alas turhat leikkaukset", Mansikki jyrähtää.

Lehmien kevään huippuhetket ovat äänten laskeminen ja laitumelle laskeminen. Leppoisina mutta äkkijyrkkinä jullikoina ne toivovat, että molemmat sujuisivat hyvässä ja avoimessa hengessä. Mansikki muistelee edelleen vuoden 1987 kassakaappisopimusta, jossa hallituksen kokoonpanosta yritettiin sopia salaisesti etukäteen.

"MUUUUtta onneksi joku sitten vasikoi siitä presidentille", Mansikki sanoo.

Vaalikarjan yhteinen kanta on, että lehmänkauppojen on loputtava, sillä lehmän on hyvä olla juuri siellä missä lehmä kulloinkin on. Mitä enemmän edellistä viisautta miettii, sitä syvällisemmältä se tuntuu. Niin sonnit kuin lehmät haluaisivat, että tavallisen vaalikarjan ääni kuuluisi mediassa eli Maaseudun tulevaisuudessa nykyistä paremmin.

"MUUU ei, mutta olisihan se hieho homma, jos joku muukin kuin Liekki-sonni saisi välillä palstatilaa. On meillä muillakin lehmillä mielipiteitä", Mansikki muistuttaa.


Vaalikarjan keskustelua voi seurata #paalit2015 risuaidan alla Twitterissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti