Pelkäätkö sinäkin pellejä?

Maailman pelottavimpia asioita ovat klovnit, vatsastapuhujien nuket ja viktoriaanisiin mekkoihin pukeutuneet kaksossisarukset.

Olen itse kärsinyt keskivaikeasta klovnipelosta aina 1980-luvun lopulta asti, jolloin Pelle Hermanni yhtäkkiä sanoi nimeni Saloran television sisältä ja tuijotti minua pistävästi silmiin. Ole siinä sitten yökastelematta vuodet 1988–1991. Onneksi aikuisiällä klovnikammoni on pysynyt kurissa McDonaldseja ja kiertäviä tivoleita välttelemällä.

Mutta nyt maailmalta kantautuu uutisia ihmisiä säikyttelevistä pelleistä, jotka ilmestyvät kuin tyhjästä ja katoavat takaisin pimeyteen. Suomen ensimmäiset havainnot uhkaavista pelleistä tehtiin eilen Tuusulassa.

Syytän klovniepidemiasta leikkimielisiä ihmisiä, sillä mitä muuta klovnien harrastama säikyttely on kuin leikkimielisyyden ääri-ilmiö? Jo vuosi sitten Sininen zeppeliini kirjoitti arjen pelleilijöistä, jotka ahdistelevat normaaleja ihmisiä työpaikoilla ja vapaa-ajalla. Nyt leikkimielisyydellä leikittely on lähtenyt sitten lapasesta. Jokaisen pelillistämisen päässä seisoo lopulta klovni astalo kädessään. Että kiitos yhteisömanagerit ja toimintaterapeutit, kiitos todella paljon!
......................

Uutiset vaanivista klovneista ovat heikentäneet elämänlaatuani tuntuvasti. Kauppareissuni ja lemmikkihillerini ulkoiluttaminen ovat muuttuneet piinaavaksi kauhuksi. En uskalla hakea autoani pysäköintihallista, jääköön sinne kevääseen asti. Iltaisin harjaan hampaat silmät kiinni, sillä pelkään, että yhtäkkiä peiliin katsoessani huomaan takanani seisovan klovnin. (Näin minulle itse asiassa kerran kävikin Linnanmäen miestenvessassa.) Vintille tai lenkkipolulle en lähde enää koskaan. Valmistamani omenahillot saavat kerätä hometta maakellarissa. Sillä missä tahansa saattaa lymytä pelottava pelle.

Tiedän, etten ole ongelmani kanssa yksin. Suomessa on luultavasti kymmeniä tuhansia kaltaisiani, jotka häpeillen kärsivät klovnipelostaan. Haluankin siksi näin avoimesti nimimerkin takaa kertoa omasta selviytymistaistostani.

Pyydän tällä avoimella kirjeellä tunnustusta ja hyväksyntää meille pellepelkoisille. Vaadin, että terveysviranomaiset ottavat klovnipelon eli koulrofobian vihdoin tosissaan. Meitä koulrofoobikkoja hyppyytetään luukulta toiselle ja ongelmiamme vähätellään. Erityisen pahalta tuntuu, kun ihmiset sanovat, että klovnipelon taustalta löytyy muita tunne-elämän selvittämättömiä ongelmia. Ei löydy, klovnit vain ovat hemmetin pelottavia!

Annan esimerkin omasta elämästäni jatkuvan, kasaantuvan pellepelon kanssa. Olen toistuvasti ilmoittanut lyhyen sairaspoissaoloni syyksi näkemäni klovnin, mutta työterveyslääkäri ei suostu kirjoittamaan minulle sen enempää hermolomaa kuin lääkkeitä. Kunnon mömmöjen sijasta lääkäri suositteli minulle siedätysmenetelmää eli että kävisin Sirkus Sariolassa säännöllisesti. Mutta en minä ole mikään Batman, en minä pärjää ilkeille klovneille.

Pellepelkoisille nauramisen pitää loppua viimeistään nyt, ennen hallitsematonta klovnitulvaa. Keskitytään sen sijaan ongelman alkusyyhyn eli klovneihin. Nämä virnistelevät talkkinaamat on pantava kuriin, oli kyseessä sitten harlekiini, miimikko, hovinarri tai perus sirkuspelle.

Ehdotan, että viranomaiset vastuuttavat klovniasiat. En tiedä, kuuluuko klovnien valvonta nykyisellään sisäasiainministeriölle vai työ- ja elinkeinoministeriölle. Toiseksi poliisilla tulee olla riittävät resurssit ja valtuudet ottaa kiinni maassamme luvattomasti pelleilevät ihmiset.

Lisäksi viranomaisten tulisi välittömästi ryhtyä seuraaviin toimiin kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi ja klovniepidemian lopettamiseksi:

 

• Kiertävät tivolitsuljetaan 
• Nenäpäivä lopetetaan
• Pellehyppykisat kielletään tai vaihtoehtoisesti uima-altaat tyhjennetään
• Kaikki Yön Varietee-albumit poltetaan
• Naamiaisasuliikkeiden pukuvalikoima muutetaan luvanvaraiseksi ja tarkkaan valvotuksi
• Jokaiseen klovniasuun lisätään numero klovnin tunnistamisen helpottamiseksi
• Pellettiä aletaan kutsua polttobriketiksi
• Pelle Miljoonan nimi muutetaan Petri Samuli Tiiliksi

Uskon, että näillä toimilla Suomi säästyy vakavalta pelleilyltä, ja me aivan tavalliset klovneja pelkäävät ihmiset uskallamme taas liikkua kaduillamme. Lopuksi haluan sanoa teille muille pellepelkoisille, että kertokaa rohkeasti vaivastanne läheisillenne. Puhuminen pelleistä helpottaa. Häpeilemisen aika on ohi.