20. maaliskuuta 2013

Söpö karhukainen kestää mitä vain

Karhukainen luonnollisessa ympäristössään.
Maasta se pienikin ponnistaa. Karhukainen (lat. tardigrada) on pehmeä, jaokkeellinen eläin. Se tunnetaan myös hellittelynimillä sammalpossu ja vesikarhu. Karhukais-nimi johtuu sen karhua muistuttavasta, pötkömäisestä ruumiinrakenteestaan. Sana tardigrada kääntyy jotakuinkin löntystelyksi.

Tarkkasilmäinen havainnoitsija kuitenkin huomaa, että toisin kuin karhuilla, karhukaisilla on neljä paria jalkoja. Jalkojen kärjessä on tavallisesti neljä pitkää, erehdyttävästi kynsiltä näyttävää karvaa. Myös eläinten koossa on eroa. Esimerkiksi ruskeakarhun ruumiin pituus vaihtelee 130-250 senttimetrin ja paino 100-300 kilon välillä, kun täysikasvuinen karhukainen saavuttaa noin millimetrin mitan, ja painoa sille kertyy gramman sadasosia. Takaapäin lähestyttäessä karhun ja karhukaisen erottaa toisistaan siitä, että vain karhulla on töpöhäntä.

Karhukaiset ovat sateenkaarikansaa. Niitä löytyy muun muassa valkoisina, punaisina, oransseina, keltaisina, vihreinä, pinkkeinä ja mustina. Karhukaiset lisääntyvät sekä suvullisesti että neitseellisesti. Esteetikkona pidetty karhukainen munii ornamenttikuvioisia munia.

Karhukaislajeja arvellaan olevan satoja, jopa kymmenen tuhatta. Suurin osa karhukaisista elää maaperässä, mutta ne viihtyvät myös kosteissa paikoissa kuten järvien, jokien ja merien rannoilla ja jopa kuumissa lähteissä. Suomessa tavataan noin viittäkymmentä erilaista karhukaislajia, mutta kotoperäisten karhukaisten kokonaismääriä ei tiedetä. Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskus (RTKL) ei kerää tietoa karhukaiskannoista.

Karhukaiset syövät kasveja, mutta osa niistä saalistaa pikkuruisia eläimiä. Hurjasta luonteestaan huolimatta karhukainen ei kuitenkaan ole vaaraksi aikuiselle ihmiselle. Karhukaisen ei tiedetä koskaan hyökänneen ihmisen kimppuun, ja terve, normaali karhukainen välttelee ihmistä. Jopa ihmiseen tottunutta taajamakarhukaista tai pihakarhukaista pidetään lapsille sekä lemmikki- ja kotieläimille harmittomana. Suomessa karhukainen ei olekaan joutunut petovihan ja salametsästyksen kohteeksi, vaan se saa elellä rauhassa. 

Karhukaista pidetään syystä maailman sitkoimpana otuksena. Kaikista tunnetuista eläimistä vain karhukainen selviää hengissä kaksitoista vuorokautta avaruuden tyhjiössä. Karhukainen kestää 200 asteen pakkasta, ja viisisataa kertaa enemmän radioaktiivista säteilyä kuin ihminen. Karhukainen pystyy jopa menettämään 99 prosenttia sisältämästään vedestä, mutta hörppyä saadessaan se virkoaa ja on taas kuin uusi. Karhukaiseen tulee vauhtia jopa vuosien juomattomuuden jälkeen. 

Karhukaisten ajankohtaisia kuulumisia voi lukea Karhukais-uutiskirjeestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti