Aurinkokuninkaalla oli kaikkea paitsi yksityisyyttä

Herman Lindqvist:
Aurinkokuningas
Ludvig XIV

Aurinkokuningas Ludvig XIV (1638–1715) on kenties historian kuuluisin itsevaltias. Neljävuotiaana valtaistuimelle noussut Ludvig hallitsi Ranskaa yli 70 vuotta.

Tuona aikana hän nosti Ranskan maailmanvallaksi, piti korskeaa hovia, jonka tapoja matkittiin ympäri Eurooppaa, synnytti ranskalaisen keittiön ja rakennutti Louvren, barokin vaikuttavimman monumentin. Ruotsalaisen populaarihistorioitsija Herman Lindqvist on jälleen kirjoittanut vetävän elämäkerran, tällä kertaa miehestä, joka loi oman aikakautensa.

Kirjaa lukiessa hämmästyy pitkäaikaisen kuninkaan loputtomasta tarmosta. Ludvig järjesti maan koko hallinnon uusiksi, hän kävi menestyksekkäitä sotia, joiden seurauksena Ranskasta tuli lyhyeksi aikaa maailman ainoa suurvalta, ja Aurinkokuninkaasta maailman mahtavin valtionpäämies. Apunaan Ludvigilla oli poikkeuksellisen päteviä virkamiehiä, jotka uurastivat kuninkaansa hyväksi kuolemaansa asti. Kun kuningas vuonna 1715 kuoli, surtiin, että Ranskan kultainen vuosisata päättyi. Tuolloin seuraava suurvalta oli jo teossa kanaalin pohjoispuolella.
........

Lindqvistin elämäkerran ansio on, että se keskittyy suurvaltapolitiikan sijaan aurinkokuninkaan arkipäiväiseen elämään. Tavallaan kuninkaan elämä ei ole koskaan hänen omansa, vaan suuren ihmisjoukon yhteistä elämää. Aurinkokuningas eli riittien keskellä.

Aurinkokuningas eli yltäkylläisyydessä, mutta yksityisyyttä hänellä ei ollut oikeastaan lainkaan. Aamu alkoi heräämisellä, johon otti osaa kymmeniä ihmisiä. Kuningas tarkastettiin ja puettiin. Jos kuninkaan piti päästä pikkulaan, hän toimitti samalla muitakin askareita ja vastaili pöntöltä esimerkiksi kyselyihin.

Lindqvist kuvaa tarkasti ja elävästi hovin päivittäistä elämää Louvressa, jonne muutettiin rakennuksen vielä ollessa kesken. Päivällä otettiin vastaan ministereitä. Lounaan kuningas söi hiljaa "yksin" ikkunan edessä. Yksin syöminen tarkoitti, että toimitusta seurasi vierestä monipäinen joukko. Seuraksi lähetettiin tavallisesti puhelias ja koristautuva veli Filip, joka vietti mieluiten aikaa hovin nuorten miesten kanssa kujeillen. Iltapäivällä kuningas metsästi, ja hän oli taitava ampuja vielä vanhoilla päivillään.

Loppuiltapäivästä liki puolille öin Ludvig XIV hoiti valtiollisia asioita, kuunteli raportteja, allekirjoitti asiakirjoja ja vastaanotti neuvonantajiaan. Sen jälkeen oli vuorossa vielä loistelias illallinen, jossa kokit kokeilivat jatkuvasti uusia asioita. Näin sai alkunsa tuntemamme ranskalainen keittiö. Kun kuningas pääsi vihdoin maate, verhot vedettiin suuren vuoteen eteen ja henkilökohtainen palvelija jäi nukkumaan vuoteen päähän.
........

Aurinkokuningas ahersi myös ei-valtiollisten asioiden parissa. Ludvig oli tunnettu naistenmies, jonka petipuuhat sekä huvittivat että herättivät pahennusta aikalaisissa. Kun kuningas matkusti, mukana kulki niin vaimo kuin kolme "virallista" rakastajatarta. Toisinaan kuningas yllätettiin kylpylästään naisseurassa. Toisin kuin Englannin Henrik VIII, Ludvig kohteli naisiaan varsin hyvin. Avioliitto kuningattaren kanssa oli toki alusta alkaen "tekninen" kuten kuninkaallisten avioliitot tuohon aikaan olivat, mutta Ludvig arvosti vaimoaan. Rakastajattaret saivat uskomattomia lahjoja, ja lukuisat lehtolapset kiikutettiin maaseudulle piiloon, mutta heidän elatusmaksunsa olivat hulppeat. Ajan mittaan kuninkaan yöjuoksut jäivät ja kuningas kiintyi poikansa kasvattajaan.

Herman Lindqvistin myötäsukainen elämäkerta saa paikoin unohtamaan, että aurinkokuninkaan aika ei suinkaan ollut yhtä auvoa alamaisille. Jatkuvat sodat ja katovuodet köyhdyttivät maata, uskonvainot kohdistuivat hugenotteihin, ja Ranskasta pakeni osaavaa väkeä naapurimaihin. Ludvig itse ei ollut järin uskonnollinen, mutta piti käsittämättömänä, etteivät kaikki alamaiset kuuluneet samaan kirkkoon kuin hän. Myöhemmin tutkijat ovat päätyneet tulokseen, ettei kuningas tiennyt, miten julmasti vääräuskoisia maassa kohdeltiin.