 |
| Kuvan biisoni ei liity tapaukseen. |
"Kotijoukkue" oli Loimaa Bisons, joka tulee Loimaalta. Loimaa on seutukuntansa elinvoimainen keskus, joka tarjoaa monipuoliset julkiset ja kaupalliset palvelut. Vastustajoukkue Beşiktaş saapui Turkin Istanbulista. Istanbul on seutukuntansa elinvoimainen keskus, joka tarjoaa monipuoliset julkiset ja kaupalliset palvelut.
Tiesin ennen ottelua pelistä vain muutaman kovan faktan: koriksessa on neljä erää (opin tuon EM-kisojen aikaan kun löin kolmannen erän lopulla "helppoja" live-vetoja). Sen ainoan valkoisen kaverin nimi oli Larry Bird. Jos heittää tosi kaukaa korin, saa kolme pistettä. Upeita juttuja.
Talvella suomalaisia ei saa sohvilta tai oman kullan kainalosta minnekään. Siksi pidän melkomoisena saavutuksena, että (jää)hallissa oli pimeänä keskiviikkoiltana viitisen tuhatta ihmistä katsomassa koripalloa. Mehukkaana tärppinä liput maksoivat vain kymmenen euroa! Toivottavasti järjestäjille jäi käteen muutakin kuin "hyvä meisinki".
Järjestäjille iso kiitos tapahtumasta, keskiverto lätkämatsia paljon parempi tunnelma. En nähnyt yhtään tappelua, eikä tapahtumasta tietääkseni tehty lainkaan lastensuojeluilmoituksia. Hallin ainoa humalikko olin minä.
Urheilutapahtumana koripallo-ottelu on kerrassaan mainio. Ensinnäkin peli kestää juuri sopivan aikaa, reilun tunnin. Varsinaisia taukoja on vain yksi vartin mittainen. Muun ajan peli on käynnissä koko ajan, ja koko ajan myös tapahtuu jotain.
Havaintojeni perusteella koripallo suosii pitkiä ja rotevia kavereita. Hienoa muuten, että ottelun librettoon oli pelaajien ja numeron lisäksi merkitty heidän pituutensa. Kentällä oli myös muutama lyhyenläntä (188 cm) pelaaja, jotka keskittyivät heittämään koreja pitkän matkan päästä. Näin pari donkkaustakin, ja kerran eräs kaveri jäi roikkumaan koripallorenkaasta ihan kuin suuressa maailmassa.
Olin tapani mukaan asiantuntevassa seurassa, ihka elävien korisharrastajien kanssa. Henkilökohtainen penttisalmeni opasti lajin saloihin. Tiesittekö, että koriksessakin pelataan paikkaa? Ihan totta, niinkin pienellä kentällä! Ja että ottelun lopussa kannattaa alkaa rikkoa peliä parhaansa mukaan (tähän oli joku syykin jonka unohdin). Varsinaisia jäähyjä ei ole, mutta henkilökohtaisten virheiden takia voi joutua pois kentältä. Näinhän se on toki elämässäkin. Suosittelen kaikille, että uutta lajia katsomaan mennessä ottaa mukaan oman kommentaattorin.
Ai niin, näin myös innostuneesti heiluneen Bisons-jehu Aleksi Valavuoren. Hän ei ole Bisonsin valmentaja, omistaja eikä manageri vaan [ ]. Kaikki suomalaiset sporttimököttäjät, lopettakaa hänelle v****u!
Illan päätteeksi päädyin keskustelemaan matriisiorganisaation haasteista ja median tulevaisuudesta. Kuten aina.
Järjestäjille iso kiitos tapahtumasta, keskiverto lätkämatsia paljon parempi tunnelma. En nähnyt yhtään tappelua, eikä tapahtumasta tietääkseni tehty lainkaan lastensuojeluilmoituksia. Hallin ainoa humalikko olin minä.
Urheilutapahtumana koripallo-ottelu on kerrassaan mainio. Ensinnäkin peli kestää juuri sopivan aikaa, reilun tunnin. Varsinaisia taukoja on vain yksi vartin mittainen. Muun ajan peli on käynnissä koko ajan, ja koko ajan myös tapahtuu jotain.
Havaintojeni perusteella koripallo suosii pitkiä ja rotevia kavereita. Hienoa muuten, että ottelun librettoon oli pelaajien ja numeron lisäksi merkitty heidän pituutensa. Kentällä oli myös muutama lyhyenläntä (188 cm) pelaaja, jotka keskittyivät heittämään koreja pitkän matkan päästä. Näin pari donkkaustakin, ja kerran eräs kaveri jäi roikkumaan koripallorenkaasta ihan kuin suuressa maailmassa.
Olin tapani mukaan asiantuntevassa seurassa, ihka elävien korisharrastajien kanssa. Henkilökohtainen penttisalmeni opasti lajin saloihin. Tiesittekö, että koriksessakin pelataan paikkaa? Ihan totta, niinkin pienellä kentällä! Ja että ottelun lopussa kannattaa alkaa rikkoa peliä parhaansa mukaan (tähän oli joku syykin jonka unohdin). Varsinaisia jäähyjä ei ole, mutta henkilökohtaisten virheiden takia voi joutua pois kentältä. Näinhän se on toki elämässäkin. Suosittelen kaikille, että uutta lajia katsomaan mennessä ottaa mukaan oman kommentaattorin.
Ai niin, näin myös innostuneesti heiluneen Bisons-jehu Aleksi Valavuoren. Hän ei ole Bisonsin valmentaja, omistaja eikä manageri vaan [ ]. Kaikki suomalaiset sporttimököttäjät, lopettakaa hänelle v****u!
Illan päätteeksi päädyin keskustelemaan matriisiorganisaation haasteista ja median tulevaisuudesta. Kuten aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti