Robert Downey Jr. |
Iron Man 3 -elokuvassa – jota jostain syystä ei ole käännetty Rautamieheksi – Robert Downey jr. pakotetaan niukkaa 50 miljoonan dollarin korvausta vastaan näyttelemään näsäviisaan kakaran kanssa minuuttitolkulla. Käy sääliksi Downeyta, joka yrittää väkisin puristaa näihin kohtauksiin henkeä. Miksi ihmeessä elokuviin tungetaan näitä muovilapsia? Ainakaan lapset eivät voi niistä pitää. Tuomion temppelin sietämättömän Short Roundin ("Indyyyyy!") jälkeen en muista nähneeni Hollywood-leffassa yhtään lasta, jota ei tekisi mieli välittömästi jättää pahisten hoitoon. Siitäs saisivat.
Iron Man 3 jatkaa elokuvasarjaansa kevyen koomisella otteella, joka on virkistävä poikkeus vakavien supersankarielokuvien joukossa. Kyseessähän ovat kuitenkin aikuiset miehet sukkahousuissa, nahka-asuissa tai metallipuvuissa. Harmi vain, että käsikirjoituksesta puuttuu sellainen nasakka puristus, joka tekisi sanailusta viiltävää ja komiikan ajoituksesta täydellistä. Erinomaiset näyttelijät Downey Jr., Guy Pearce, Rebecca Hall ja etenkin sir Ben Kingsley tekevät ohuella materiaalilla parhaansa.
Raaka totuus onkin, että ilman Downeyn karismaa tämä elokuva olisi pelkkää silkkoa. Downey on aina sävykäs, silloinkin kun näyttelee tahallaan yli kuten Iron Manissa. Toisin kuin vaikkapa Brad Pitt, hän jättää näyttelemisessään aina jotain katsojan oivallettavaksi ("I'm a saaad Brad Pitt, now I'm a haappyyy Brad Pitt"). Yksi harvoista nyky-Hollywoodin aidosti cooleista ja sielukkaista näyttelijöistä tekee toivottavasti lähitulevaisuudessa muitakin rooleja kuin näitä 50 miljoonan taalan keikkoja.
Muuten Iron Man näyttää ja kuulostaa Marvel-tehtaan tuotteelta, mitään omaperäistä kaavaan ei ole liukuhihnalla lisätty eikä poistettu. Shane Black ohjaa ilman tunnistettavaa tyyliä. Käsikirjoituksen valtaviin loogisiin aukkoihin en viitsi edes puuttua. Isoa purkkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti