Virkamieskiekko kunniaan!

Virkamiehen pelikirja on perustuslaki.

Törmään toistuvasti urheilu-uutisoinnissa kuvailuun "virkamiesmäinen". Yleensä tällä "virkamiesmäisyydellä" tarkoitetaan jotakin epämääräisen negatiivista, kuten laiskuutta, mielikuvituksettomuutta ja intohimottomuutta. Virkamieskiekko on mukamas pahimman laatuista kiekkoa.

Olen jyrkästi eri mieltä näiden raapustelijoiden ja urheiluasiantuntijoiden kanssa. Käännän asian perustavanlaatuisesti toisin päin: Jos virkamies hoitaisi virkaansa "urheilijamaisesti", Suomi uppoaisi suohon muutamassa kuukaudessa.

Mielestäni suomalainen ammattiurheilija tarvitsee nimenomaanenemmän virkamiesmäisyyttä. Perustelen.
........

Ensinnäkin, virkamiehet ovat rakentaneet tämän isänmaan. He ovat tehneet sen nöyryydellä, sinnikkyydellä ja ahkeruudella pitkän ajan kuluessa. Näitä hyveitä edustavat myös parhaat kilpaurheilijamme kuten Kimi Räikkönen. Osuvasti lempinimetty hallintopäällikkö Räikkönen on formula ykkösten Martti Hetemäki - lyhytsanainen ja ujon oloinen, mutta tosi paikassa piinkova ukko. Kimi Räikkönen on vauhdin virkamies, kylmäpäinen nero.

Jos jotakin, nykyurheilijoiltamme puuttuu virkamiesmäinen hiljaisen puurtamisen kulttuuri. Toisin kuin huippu-urheilijamme, huippuvirkamiehemme eivät huikentele ravintola Teatterin vipissä. Ei valtionkirstun avaimia voisikaan antaa Kaivohuoneella örveltävälle, palkintosormuksiaan pussailevalle humalikolle. Entä miltä tuntuisi mennä leikkaukseen, kun viimeiset sanat ennen nukutusta olisivat keskussairaalan ylikirurgin huutamat "Ny rillataan!". Siinä yrittäisi moni tainnutettu kammeta itseään leikkauslankulta ylös.

Toiseksi, luojan kiitos, virkatehtäviä hoidetaan Suomessa virkamiesmoraalilla eikä kilpaurheilijan moraalilla. Ei menisi kauan, että omat ja yhteiset varat sekoittuisivat. Virastoissa pumpattaisiin ennen aamupalaveria veriarvot taivaisiin ja kollegat maksettaisiin hiljaisiksi. Virkavastuulla tehtäviä hankintapäätöksiä suhmuroitaisiin sopupeleinä, ja virkamies laittaisi omaakin betsirahaa yrityksiin, jotka saavat hetken päästä yritystukia. Jos urheilupomon otteilla hoidettaisiin valtion asioita, Lappi ja Kainuu ja Karjala olisi jo liitetty salaisesti KHL:ään.

Kolmanneksi: Virkamies ei voi syyttää talonmiestä, kun hommat menevät reisille. 

Neljänneksi, urheilijat ovat hemmetin kovia luovuttamaan. Milloin on vatsa sekaisin, milloin hallin ilmastointi pilaa suorituksen, milloin ei hyppy kulje. Välillä huippu-urheilija "ei vaan pääse kisafiilikseen" tai häntä ei "sytytä", kuten urheilijamme arvokisoissa valittelevat. Virkamiehet eivät anna periksi. Ei opettaja luovuta keskittymisvaikeuksista kärsivän lapsen kohdalla, koska "tänään ei vaan kulkenut". Ei sairaanhoitaja jätä vanhusta lääkitsemättä, koska "ei päässyt sairaalatunnelmaan". Jos Brysselin kokous venyy, virkamies valvoo ja naputtelee ranskaksi yhteenvedon ilman palautumisleirejä.

Sillä suomalainen virkamies on kuin terminaattori:

"It can't be bargained with. It can't be reasoned with. It doesn't feel pity, or remorse, or fear. And it absolutely will not stop, ever."

Viidenneksi, virkamies ei selittele työolosuhteilla tai laitteilla sitä, ettei hommat suju. Moni virkamies tuo töihin omat pelit ja pensselit, sillä työantajalla ei ole varaa tarjota kunnon välineitä. Moni virkamies pakertaa ikivanhalla tietokoneella, kännykällä ja niin edelleen. Jos NHL-pelaajalle löisi 10 vuotta vanhat tylsät hokkarit jalkaan, kaveri luistelisi suoraan zambonin alle.

Kuudenneksi, virkamiehen pitää aina säilyttää malttinsa. Jos valtioidenvälisissä neuvotteluissa jäädään alakynteen, ei suurlähettiläs komenna ulkoministeriön rotevinta naisharjoittelijaa telomaan vastapuolen diplomaattia kesken lounaan (eikä se Bruce Oreckin tapauksessa olisi onnistunutkaan). Kuvitelkaa, jos suomalaisdiplomaatti olisi kesken YYA-neuvottelujen huutanut pöydän yli seuraavasti: "Molotov, Molotov, jumalauta saat pataan vielä. V***n pelle, hei! Molotov hei, sä oot ihan v***n mieshuora s*****a. Ota Stalinilta poskeen, v***u. V***u mikä jätkä hei. Molotov, sä oot ihan poika vielä v***u hei!"

Seitsemänneksi: Virkamiehelle on itsestäänselvää, että homma lähtee oman pään kautta.

Kahdeksanneksi, virkamies ei ikinä kieltäydy, kun kruunu kutsuu. Valtio on sellainen maajoukkue, jonka ruodusta ei livetä. Kun vastaan tulee Venäjän joukkue, niin upseeri menee eikä meinaa, eikä jää kotiin kiillottamaan avoautojaan niin kuin joku miljoonapalkkainen geelitukka, jonka harjoitusmahdollisuudet isänmaa on todennäköisesti kustantanut. Ja se on upseerille siinä vaiheessa aivan sama, onko kaverilla miesylivoima vai ei.

Loppuun oodi kaikille virkamiehille, Talking Headsin Don't Worry about the Government.