Rakkautta ja piikkilankaa

John Boyne: Kuudes mies.

"Hetken aikaa rikon saamiani käskyjä ja käännän periskoopin kohti taivasta katsellakseni sähköisten kipinöiden äkillisiä ryöppyjä, jotka kertovat pommien putoilusta saksalaisten, englantilaisten tai ranskalaisten sotilaitten päähän. Ei sillä ole väliä kenen. Mitä pikemmin jokainen mies on tapettu, sitä pikemmin tämä loppuu."

Englantilaisen John Boynen romaani Kuudes mies (Bazar) kertoo ensimmäisestä maailmansodasta selvinneestä nuoresta Tristanista. Tristan lähtee sotaan alaikäisenä, kun hänen perheensä on heittänyt hänet ulos kodistaan. "Olisi parasta meille kaikille, jos saksalaiset ampuisivat sinut kuoliaaksi heti kättelyssä", Tristanin isä sanoo hänelle miesten viimeisessä kohtaamisessa.

Kuudes mies liikkuu ajassa edestakaisin aina Tristanin kouluvuosista alokasleirille, syvälle juoksuhautojen kauhuihin ja lopulta vuoteen 1979, jolloin Tristan on jo vanhus. Tarinan varsinainen kehyskertomus sijoittuu yhteen päivään Norwichissa, jonne Tristan matkustaa palauttaakseen sodassa menehtyneen ystävänsä Will Bancroftin kirjeitä tämän siskolle Marianille. Pakon edessä Tristan joutuu lopulta kertomaan, mitä sodassa Willille oikein tapahtui. Hänen ja Marianin välille muodostuu erikoinen yhteys.

Kuudes mies muistuttaa niin teemoiltaan kuin rakenteeltaan Ian McEwanin loistavaa Sovitusta, jossa syyllisyyttä poteva kirjailija-kertoja yrittää hyvittää tekonsa, vaikka tietää sen olevan mahdotonta. Kuudes mies on sotaromaani, mutta yhtä lailla se on rakkaustarina, vaikkakin hyvin surullinen sellainen. Tristan kipuilee omien tunteidensa kanssa, rakastuu, pettyy. Ja kuten elämässä yleensä, toista tilaisuutta ei anneta.

Kuudes mies kuvaa taiten, miten sotaa kokemattomat ihmiset eivät kykene heti sodan jälkeen saati vuosikymmenien päästä ymmärtämään sotaan joutuneita miesten mielenmaisemaa. Siviilit puhuvat kovaan ääneen pelkuruudesta, kunniasta ja suvun maineesta, sodasta elävänä palanneet yrittävät vain selvitä päivästä toiseen. Sota kuvataan sotkuisena ja päämäärättömänä typeryytenä, ihmishenkien täydellisenä haaskaamisena. Kuudes mies ei varsinaisesti ole pasifistinen romaani. Tai pikemmin sen pasifismi on hiljaista ja ajatonta sorttia.

Yhtenä romaanin suurena teemana rauhanaate kuitenkin on, ja tähän liittyen opin pari mielenkiintoista faktaakin. Esimerkiksi sen, että rintamalta saattoi saada vapautuksen omantunnonsyihin vedoten. Silti ensimmäisessä maailmansodassa ainakin brittien aseistakieltäytyjät – valkoisen höyhenen miehet – määrättiin tavallisesti haavoittuneita hakeviksi paarimiehiksi, mikä käytännössä tarkoitti nopeaa kuolemaa, mikä kätevästi säästi omat joukot moraalia murentavista teloittamistehtävistä. Rintamalla kaikkinainen tehtävistä kieltäytyminen johti silti yleensä teloitukseen, harvemmin vankeustuomioon.

Kaivoin Kuudennen miehen jälkeen hyllystäni esiin taloushistorioitsija Niall Fergusonin ensimmäisen maailmansodan syitä ja ideologiaa perinpohjaisesti ruotivan tietokirjan Julma sota. Täytyy sekin kiskaista loppukesällä huiviin. Viimeinen ensimmäisen maailmansodan taisteluihin osallistunut veteraani muuten kuoli niinkin myöhään kuin vuonna 2011.