 |
| Ruisrockin tämän vuoden logo kallistuu vauhdikkaasti. |
Jokaisella rockin kävijälla on omat Ruisrock-tarinansa. Tarina, jossa nukahtanut kaveri huuhtoutuu ruotsinlaivan peräaallokon mukana mereen ja takaisin - ja löytyy sikiöasennossa nukkumasta metrien päästä. Tarina, jossa mies herää backstagelta asuntovaunun alta. Tarina, jossa aiemmin viikolla festarialueelle maahan kaivetut viinat jäävätkin kebabkioskin alle. Tarina, jossa ihminen hukkaa kenkänsä Bon Jovin keikalla. Tarina, jossa miehen Buster-vene varastetaan alueen rannasta. Tarina, jossa järjestysmies ei päästä Ville Valoa sisään, koska ei tunnista tätä. Tarina, jossa nuori mies saa kutsun Pet Shop Boysien jatkoille ja ihmettelee, miksi siellä ei ole lainkaan naisia.
Ja tietenkin se tavallisin tarina: ihminen havahtuu yleisömerestä ja huomaa hukanneensa kaikki kamansa ja kaverinsa.
......
Vuodesta 1970 järjestetty Ruisrock on kokenut ala- ja ylämäkensä. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana se on kuollut ja syntynyt uudelleen ainakin kertaalleen. Kymmenisen vuotta sitten Ruisrock siirtyi kaupungilta ja kaupunkia lähellä olevilta yhteisöiltä kaupalliselle yrittäjälle. Hiekalla pötköttely, omien juomien leppoisa maistelu ja yleinen rantafiilistely vaihtui karjamarkkinoita muistuttavaan pölyisyyteen ja laahustamiseen lavalta toiselle. Samalla Ruisrock on muuttunut suurten nimien rockfestivaalista kotimaisten artistien ja pienempien ulkomaisten "makupala-aktien" festariksi. Tai kuten hyvä ystäväni luonnehti viime vuonna: "Missä helvetin vaiheessa Ruisrockissa alettiin soittaa jotain v****n räppiä?"
Kaupallinen yrittäjä kiistämättä pelasti Ruisrockin, joka ajautui entisten omistajien käsissä taloudelliseen umpikujaan. Turussa huhuttiin ja naurettiin puolijulkisesti pitkin 90-lukua, että muun muassa Ruisrockin kaljatuloja eli riihikuivaa rahaa löytyi säkeittäin milloin mistäkin asunnosta. Tositteiden kanssa taisi olla vähän niin ja näin.
.......
Tärkeintä Ruisrockissa ei ole kuitenkaan musiikki tai veroilmoitukset vaan kesä, aurinko, Turku ja rakkaat ihmiset.
Päivähän etenee oikeaoppisesti suurin piirtein seuraavasti.
Ruisrock-viikonloppu alkaa pyhiinvaelluksella eli kävelyllä festivaalialueelle. Matkalla nautitaan virvokkeita. Klassiseen tapaan sisään salakuljetettava viinapullo piilotetaan kalsareihin, kerrosvoileipien väliin tai tehdään viinitonkan leilistä rintavarustus. Jos portilla seisoo nuori ja häveliäs vahtipoika, riittää että viinojen päälle ripottelee tamponeja.
Alueella sovitaan tapaamisaikoja ja -paikkoja, joista kukaan ei pidä kiinni. Juodaan lisää virvokkeita ja aiotaan mennä jollekin keikalle, minne ei kuitenkaan koskaan ehditä kuin korkeintaan lopuksi. Nautitaan lisää virvokkeita ja syödään kehnoa kebabia. Puhelimella ei saada yhteyttä kehenkään. Suututaan vähän ja lepytään, kun anniskelualueella törmää vanhoihin tuttuihin ja tulee tilaisuus nauttia heidän kanssaan virvokkeita. Käydään mahdollisesti jollain keikalla, kunnes tajutaan, että aika todellakin on (Einsteinin aika-avaruusjatkumoteorian mukaisesti) suhteellinen käsite. Jonnekin on siis viimeisten minuuttien aikana kulunut tunteja. Tässä vaiheessa ja reippaassa muhennoksessa on aika harppoa majoitustiloihin suihkuun ja siirtyä Blancon kautta Dynamoon reivaamaan. Puhtaat vaatteet ja hyvää tuoksua alle, niin ilta on uudelleen nuori! Nautitaan lisää virvokkeita ja puoli lasia vettä. Aamun jo sarastaessa ostetaan vielä fetajuustorullakebabit ja raahaudutaan unille. Kuvio toistetaan tarvittaessa useampana päivänä peräkkäin.
Ja maanantaina duuniin samoilla silmillä.
Hyvät ihmiset, Ruisrock saa tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti