Jumalten tortillat ja muita julmia juttuja ruoantuotannosta

Tom Standage: Ihmiskunnan syötävä historia.

Miten ruoka on muuttanut ihmiskunnan historiaa? Tätä kysyy The Economist -lehden toimittaja Tom Standage kirjassaan Ihmiskunnan syötävä historia (Intokustannus 2013). Maukas aihe, mutta valitettavasti kirjasta puuttuu pihvi.

Ihmiskunnan syötävää historiaa lukee turhautuneena. Kirja tuntuu poukkoilevalta ja katkonaiselta, kuin satunnaisilta pistoilta ruoan merkitykseen ihmiskunnalle. Maustekaupasta Standage kertoo osana kansainvälisen talouden ja löytöretkeilyn historiaa. Seuraavaksi hän hyppää sotilaslentäjään, joka pudotti karkkeja Länsi-Berliinin lapsille. Napoleonin valloitussotien kohdalla kerrotaan ranskalaisjoukkojen poikkeuksellisen kyvykkäästä tavasta hankkia liikkuvalle armeijalle lähiseudulta ruokaa. Havahduin monta kertaa kesken lukemisen ihmettelemään, mistä kulloisessa luvussa pitikään olla kyse ja miten asia liittyi kirjan nimeen.

.......

Poimitaan kuitenkin rusinat pullasta, sillä harhailustaan huolimatta kirjassa on selvät ansionsa.

Nykyään puhutaan paljon ruoan eettisyydestä, esimerkiksi elintarvikkeiden ekologisuudesta tai ruokateollisuuden etiikasta kuten alkutuotannon parissa työskentelevien ihmisten hyvinvoinnista ja tuotantoeläinten kohtelusta. Olen jo aiemmin kirjoittanut tässä blogissa aiheesta.

Ihmiskunnan syötävän historian mielenkiintoisinta sisältöä ovat kuvaukset siitä, miten ruokaa on käytetty hallinnan välineenä ja kuinka ruoan tuotanto on johtanut julmuuksiin ympäri maapalloa. Ruoalla on oma verinen historiansa.

Atsteekit pitivät ihmisuhrauksia keinona maksaa luontoäidille takaisin velkansa. Uhreista puhuttiin "jumalten tortilloina", sillä ihmisen uskottiin olevan tehty maissista. Uhreiksi valikoituivat tavallisimmin lapset ja valloitettujen alueiden kauneimmat ihmiset.

Maustekaupan vuosisatoina eurooppalaiset kylvivät kauhua Intianmerellä asti. Löytöretkeilijä Vasco da Gama miehistöineen ryösteli paikallisten ja muslimien aluksia. Osaa vangeista käytettiin varsijousiammunnan harjoitusmaaleina, ja jäljelle jääneiden vankien kädet, nenät ja korvat leikattiin, jonka jälkeen silvotut ihmispolot köytettiin yhteen ja poltettiin elävältä laivansa mukana. Da Gama ampui kanuunoilla kaupunkeja myös ihan vain varmuuden vuoksi.

Eurooppalaisten sokerinhimo johti aivan eri mittaluokan hirveyksiin uudella mantereella. Kristoffer Kolumbus ideoi, että paikallisia intiaaneja saattoi käyttää orjatyövoimana sokeriruokon poiminnassa. Asukkaat kuitenkin kuolivat suurin joukoin eurooppalaisilta saatuihin tauteihin, eivätkä kestäneet orjatyönolosuhteita. Neljän vuosisadan aikana eurooppalaiset rahtasivatkin toistakymmentä miljoonaa afrikkalaista orjiksi Amerikkaan.

Neuvostoliiton johtava Josif Stalin kävi näännytyssotaa oman maansa maaseutuväestön kanssa. Kollektivisointi ja viljatakavarikoinnit kaupunkeihin aiheuttivat nälänhädän ja miljoonien ihmisten kuoleman. Stalin näki kammottavan tilanteen neuvostohallinnon ja "sabotöörien" sekä "luokkavihollisten" välisenä taisteluna, jossa vastustaja ansaitsi kuolemantuomion. Innostuneena Stalinin esimerkistä toinen kommunistijohtaja Mao yritti samankaltaista maatalouden uudelleenjärjestelyä Kiinassa. Seurauksena oli maailmanhistorian pahin nälänhätä.
........

Poimitaan vielä muutama ainakin minulle uusi tieto ruoan historiasta. Kuten koulussa opetettiin, ihminen asettui paikoilleen ja aloitti maanviljelyn noin 10 000 vuotta sitten. Sitä ennen metsästäjä-keräilijäihminen liikkui alati paikasta toiseen. Tavallisin mielikuva lienee, että maatalouteen siirtyminen johti vaurastumiseen ja hyvinvointiin.

Havainnot alkuperäiskansoista ja arkeologiset tutkimuslöydöt antavat kuitenkin toisenlaisen kuvan. Metsästäjä-keräilijöiden elämä oli todennäköisesti varsin mukavaa, sillä he tekivät keskimäärin "kaksipäiväistä työviikkoa" ja ottivat rennosti loppuviikon. Jo parissa päivässä ihminen näet pystyi keräämään ja metsästämään viikon antimet siinä missä kehnot pellot ja alkeelliset työkalut vaativat ihmisiltä loputonta uurastusta pelloilla. Hämmästyttävintä on, että yli 14 000 vuotta sitten metsästä-keräilijät olivat keskimäärin noin 175 senttimetriä pitkiä. Vasta aivan viime aikoina ja vain kaikkein vauraimmissa osissa maapalloa ihmisten keskipituus on yltänyt samoihin lukuihin. Älkää siis haukkuko ketään enää marjanpoimijaksi!
.......

Kirja päättyy jännittävään, melkeinpä tieteiskirjamaiseen lukuun Norjan huippuvuorilta, "jossa omituinen betoninen kiila työntyy vuorenseinämästä" ja "sisäänkäynnin raskaiden teräsovien takana on vahvistettu betonitunneli, joka ulottuu 125 metrin syvyyteen kallioperään". Kyseessä ei kuitenkaan ole Teräsmiehen Yksinäisyyden linnake, vaan maailman varmin ja suurin siemenholvi. Tai oikeastaan kolme holvia, joista kukin on 27 metriä pitkä, 6 metriä korkea ja 10 metriä leveä. Holvissa on yhteensä yli 2 miljardia siementä, jotka odottavat mahdollista ihmiskunnan suurta kriisiä, esimerkiksi ydinsotaa, komeetan törmäystä tai kulkutauteja, jotka tappavat olemassa olevat lajikkeet. Siemenet voivat säilyä oikein pakattuna jopa 20 000 vuotta.

Kiehtovaa ajatella, että ihmiskunta on sentään jo niin pitkällä, että tällaisia varmuusvarastoja on rakennettu ympäri maailmaa ainakin 1 400 kappaletta. Kaikki eivät tietenkään ole yhtä hienoja kuin norjalaisten versio, esimerkiksi Malawin siemenpankki on pakastin puisessa hökkelissä. Filippiinien siemenpankki tuhoutui, kun Taifuuni kuljetti sinne mutavettä. Kenialaiselle siemenpankille kävi ohraisesti, kun ylläpitäjällä ei ollut varaa maksaa sähkölaskuaan. Ja Afganistanissa talibanit tuhosivat maan siemenpankin vuonna 2001. Ne kaverit ehtivät joka paikkaan!

Tällaisia kuvauksia olisi lukenut mielellään lisää, ja tietyn selkeän näkökulman läpi valaistuna. Nyt Ihmiskunnan syötävä historia on tietokirjallisuuden pikaruokaa, jossa hassut anekdootit ja satunnaisilta vaikuttavat tarinat pakataan kauniiseen pakettiin. Oivalluksen hetket jäävät vähiin, sillä mitään kokonaiskuvaa, suurta tarinaa tai synteesiä, Standage ei lukijalle tarjoa.