Urheilujohtajien valinta Sotshiin loppusuoralla

Suomi valitsee Sotshin olympialaisiin lähtevät urheilujohtajat ensi viikonloppuna. Koko valintaprosessi on haluttu tehdä mahdollisimman törkeäksi.

Suomesta lähtee matkaan ennätysmäärä urheilujohtajia. Jokaista lajia edustaa kolme urheilujohtajaa, ja lisäksi kesälajien johtajat lähtevät hakemaan arvokasta kisakokemusta.

"Valintakriteerit ovat erittäin tiukat. Pitää olla urheilujohtaja, ja pitää olla mies", valintakomitean puheenjohtaja, urheilujohtaja Julius Skutnabb sanoo.

Kansainväliset urheilujohtajat valitsivat yhteistuumin kisapaikaksi Sotshin, sillä se kuulostaa selvinpäin ja hutikassa lausuttuna suurin piirtein samalta. Suomalaiset urheilujohtajat olivat ehdottaneet kisapaikoiksi myös Heerenveeniä ja Müncheniä. Suomalaisilla urheilujohtajilla on erityisen ikäviä lausumismuistoja Garmisch-Partenkirchenin ja Cortina d'Ampezzon kisoista.

"Muutaman tsinitonikin jälkeen esimerkiksi 'Squaw Valleyn olympialaiset' on aivan mahdoton sanoa. Nyt jo huolestuttaa, miten selviämme Pyeongchangissa 2018. On ylipäätään typerä idea järjestää kisat Pohjois-Koreassa, mutta sen siitä saa kun päästää taitoluistelijat äänestämään", Skutnabb kiroilee.
.........

Sotshin kisapaikoista kamppailevat urheilujohtajat rakentavat paraikaa kuntopohjaansa Kuortaneen Urheilujohtajaopiston saunatiloissa. Suomalaiset ovat viimein oppineet huolellisen ja ammattimaisen valmistautumisen merkityksen arvokisojen alla.

Urheilujohtajalta vaaditaan niin räjähtävää nopeutta kuin kestävyyttä. Hänen pitää esimerkiksi ehtiä mitalin voittaneen urheilijan kanssa samaan lehtikuvaan alle puolessa tunnissa. Kun vaimo ei ole matkassa, kravattisolmun tekemiseen saattaa helposti tuhrautua yli 20 minuuttia.

"Siinä antaa vastustajan urheilujohtajalle selvää etumatkaa", Suomen pelotaliiton urheilujohtaja Gunnar "Äitee" Höckert sanoo. Pelotalla on Suomessa 12 aktiiviharrastajaa ja noin sata lajijohtajaa.

Kuntohuippua on hiottu jo kuukausia. Korkean hinnan leireillä urheilujohtajat totuttelivat kaviaariin, eksoottisiin kaloihin ja seitsemän ruokalajin maistelumenuun. "Suomesta ei yksinkertaisesti löydy hotelleja, joissa urheilujohtajat pystyisivät harjoittelemaan täyspainoisesti. Siksi lennämme Sveitsiin Etelä-Afrikkaan ja Balille", Skutnabb sanoo.

Mitään ei jätetä sattuman varaan. Monta kertaa kisapaikalla urheilujohtajan suoritus on kaatunut viime metreillä ryppyisiin paitoihin tai ihan vaan närästykseen.

"Lahden kisoista opimme sen, että pakataan omat lääkkeet mukaan. Kukaan ei halua ryssiä Sotshissa", urheilujohtajien fysioterapeutti Albin Stenroos sanoo.

Stenroosin mukaan kaikkeen on varauduttava: yöpymään vain neljän tähden hotelleissa tai jopa maksamaan osa ylläpidosta itse. Kun Venäjän VIP-tiloissa ollaan, ei voida olettaa, että kaikki aina toimisi kuten kotimaan VIP-tiloissa. Varmuuden varalta urheilujohtajille painetaan pikaopas, jonne kirjataan yleisimpiä urheilujohtajan tarvitsemia englanninkielisiä fraaseja:

"He Tero, me hetero."
"Mr. Immonen is having some problem with the cross-country skiing equipment."
"Excuse me, I have seem to mislocate my doctor's kit. Could you tell me the way to the nearest Teboil station?"
"Gourgeous, lions, gourgeous!!!!"
"No, that is not an ampulli, that is a Matti Pulli."
"The truth? You want the truth? YOU CAN'T HANDLE THE TRUTH!"

Perinpohjaisen valmistautumisen ansiosta urheilujohtajat puhkuvat itsevarmuutta ennen kisoja. "Jatkopaikkaa lähdetään ehdottomasti hakemaan, sillä kisakylässä pubit menevät kiinni jo klo 02", pitkänlinjan urheilujohtaja Jonni Myyrä sanoo.

"Ei pelota yhtään", huutaa väliin urheilujohtaja Höckert.
............

Sotshiin huipentuu monen urheilujohtajan pitkä, yksinäinen ja usein näkymätön puurtaminen. Tätä hiljaista sitoutumista huippu-urheilujohtamiseen eivät näe ilmaistyötä tekevät, kiittämättömät juniorivalmentajat tai nuoria lahjakkuuksia harjoituksiin kuskaavat perheenäidit. He näkevät vain urheilujohtamisen pintakiillon: kravatit otsalla ja cocktailtikut käsissä.

Jokaisella huippu-urheilujohtajalla on kuitenkin takanaan vuosien adjektiivinhuuruiset powerpoint-esitykset maakunnissa ja käsittämätön määrä kitkerää kahvia, neukkaripullia ja graavilohileipiä.

Sillä urheilujohtamisessakin huipputulokset saavutetaan vain toiston kautta. Toiston avulla kehon automatiikka muistaa juuri oikeat liikeradat, ja lihasten hermotus suorittaa lihaksille annettuja alitajuntaisia komentoja. Juuri toisto saa kaiken näyttämään helpolta: Kun edustustilin luottokortti hipaisee silkinpehmeästi hotellin maksupäätettä, se tosi asiassa kertoo, että korttia on vingutettu tuhansia kertoja niin kotimaassa kuin ulkomailla. Kun rapsakat lentobonukset humpsahtavat tilille, on takana tunteja ja taas tunteja lentoemäntien kiusoittelua business-luokassa. Kun lajiliittojen katto-organisaation hallintoa kasvatetaan, on urheilujohdettu niin että tuntuu.

Harvoin jos koskaan silti kiitämme urheilumenestyksestämme urheilujohtajiamme.

"Niin, on meillä urheilujohtajillakin tunteet", urheilujohtaja Frans "Ville" Pörhölä sanoo vaiteliaasti ja painaa päänsä taskunenäliinaan. Ison miehen silmänkulmaan pulpahtaa pieni kyynel.

Kun seuraavan kerran näette urheilujohtajan, kätelkää häntä! Sillä tälläkin hetkellä jossain tuolla sohjoisilla tammikuisilla pallokentillä kikkailee pieni pellavapäinen poika, joka haaveilee urheilujohtajuudesta absoluuttisella huipulla. Tuo poika ei ehkä vielä tiedä lajiliittoaan eikä tunne sen matriisiorganisaatiota, mutta hänellä on jo sydämessään palo, intohimo. Voimme melkein kuulla hänen ajatuksensa: "Jonakin päivänä... jonakin päivänä minustakin tulee kaikkein paras urheilujohtaja!"


Sotshin olympialaiset alkavat 6. helmikuuta 2014. Parempi väki haluaisi, että Sotshi kirjoitettaisiin Sotši.