Inhoan lintuja, noita saastaisia ex-matelijoita

Talitintti röökillä.

Valitettavasti pian tulee kevät, ja muuttolinnut palaavat takaisin.

Inhoan sydämeni pohjasta lintuja. Ne ovat höyhenasuisia ex-matelijoita, jotka varastavat ihmisen leivänkanikan ja kakkaavat päälle. Linnun mieli on kavala, ja sen sulat täynnä tauteja ja loisia.

Sekin ärsyttää, että linnut osaavat lentää, kun minä taas en osaa.

Kohtaamiseni lintujen kanssa ovat olleet järjestäen huonoja. Lapsuudessani eräs aggressiivinen joutsen yritti nousta soutuveneeseeni. Hätistelin sen airolla pois, mutta se palasi iltapäivällä sähisemään laiturinnokkaan. Viime kesänä eräs lokki kakkasi romaanilleni Hakaniemen torilla. Usein tuntuu, että pulut lentävät oikein tarkoituksella minua kohti historiallisilla aukioilla. Joskus kun olen ollut puistossa ottamassa hapanta, viereen on pölähtänyt ilmiselvä ilolintu.

Muutamia vastenmielisimpiä lintuja mainitakseni:

Pulu: saastainen kurnuttaja

Varpunen: röyhkeä pomppija

Joutsen: äreä ja ylpeä

Telkkä: uskomaton tomppeli
Korppikotka: syö ruumiita

Pääskynen: kakkaa talon seinään
Käki: täys hamppari
Fasaani: meluisa dorka
Närhi: näyttää muniaan

Metso: aggresiivinen päällekarkailija

Flamingo: pinkki tikkujalka

Martti-hanhi: ei ole kaikki peukaloiset kyydissä

Mutta pahimpia ovat merimetsot, valkoposkihanhet ja lokit, kaikki joutavia merellisiä roskalintuja. En ymmärrä, miten ilkeät eläimet voivat olla rauhoitettuja.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että on olemassa mukaviakin lintuja kuten sorsa, huuhkaja, pingviini ja tilhi. Näistä tilhellä on pieni alkoholiongelma. Pingviinit pukeutuvat hauskasti. Sorsa on symppis, näen niitä usein förin vieressä kellumassa. Huuhkaja möllöttää ja syö rottia. Kurjessa on lähtemisen ja saapumisen romantiikkaa. Kuukkeli on kiva sana.

Myös ankkojen kanssa minulla on ollut hyviä kohtaamisia, ei vähiten sen vuoksi, että lapsena minulla oli mökillä yhdeksän lemmikkiankkaa, joille olin antanut nimet. Yksi niistä oli sokea, joten annoin sille nimeksi Sokea. Muiden nimiä en muista. Syksyllä söimme ne kaikki. Namskis.


Ps. Ihmiset, lukekaa mestarillista Titi*****tyy-blogia. Harvoin jos koskaan on yksi mies (?) dokumentoinut vastaavalla intohimolla kipeää luontosuhdettaan.