Meksikossa ei haissut Tšernenkon kalmolta

Kun kaikki oli vielä hyvin.

Olin pieni poika vuonna 1986. Kahdeksanvuotiaana tiesin, että maailmalla pelataan jalkapallon mm-kisat. Kaukaa Meksikosta lähetetyt ja suttuisenoloiset tv-lähetykset tekivät ison vaikutuksen: Isä-poika-hetkiä sai viettää tv:n ääressä ja nukkuma-ajoistakin joustettiin näin tärkeän asian vuoksi.

Se oli sitä surutonta nuoruusaikaa, jolloin isä rähisi tv-ruutujen oikeistopoliitikoille. Opin, että on hyviksiä ja porvareita.

Meksiko 1986. Mitä lopultakaan muistan noista kisoista. En paljonkaan. Peleistä en varmuudella voi sanoa muistavani. Internetin ihmeellisellä aikakaudella on ollut mahdollista katsoa noidenkin kisojen huippuhetket jälkeenpäin lukemattomia kertoja. Todennäköisesti muistijäljet näistä kisoista ovat aika hataralla pohjalla ja osin myöhemmin muodostettuja.

Meksiko 1986. Tunnelman, sen muistan. Se oli värikylläinen tulvahdus oikeasti isosta maailmasta. Suomi oli tuolloin – kuten tiedätte – aika synkeä paikka. Tuolloinhan ananasrengas turkulaise Perhe-baarin ruoka-annoksessa edusti eksotiikkaa. Ei edes weppikioskeista tiedetty mitään siihen aikaan, eikä Emmannuellea oltu näytetty telkkarista.

Moreno Torricelli, Alexi Lalas, Andrés Escobar…  Kuten nämä vekkulit, on koko urheiluhistoria täynnä kauneutta, ylväitä ikoneja  ja traagisia menestyjiä.  Entäs vuoden 1986 MM-futaajat, mistä muistamme heidät? Internetin haastajaksi tässä kysymyksessä nousee tietysti Deck Of Cards, korttipakka. T. Texas Tylerin hengessä jalkapallon mm-kisat tuotteistettiin vuonna 1986 niin, että jopa harmaa Suomi sai osansa.

Meksiko 1986. Purkkaa ja jalkapallokortteja, muistatteko? Pili pikkasen nöpötellen me pikkupojat niitä purkkakorttipaketteja Ärrän tiskiltä ostettiin. Oli hienoa! Meillä lapsilla oli jotakin, joka ei haissut Tšernenkon kalmolta! Taidettiinkin olla siinä suhteessa ainoita koko maassa. Purkkakortit oli tulvahdus oikeasti isosta ja värikylläisestä maailmasta.

Purkan lisäksi paketissa oli kolme jalkapallokorttia.  Kaikki kortit omaamalla sai muodostettua kokonaisen pelikorttipakan. Se ei sinänsä ollut minulle tärkeää, koska en osannut pelata pelikorteilla mitään. Joka tapauksessa, niitä kortteja sitten osteltiin ja vaihdeltiin mm-kisoja odotellessa. Korttien keräily taisi olla jopa tärkeämpää kuin itse kisat.

Pataässä oli Maradona ja ristijätkä oli Lerby. Herttakymppi oli Tardelli ja ristikasi oli Giresse. Osa korteista oli tosi harvinaisia ja niitä ei tuntunut olevan kenelläkään. Länsi-Saksan T. Schumacher oli meillä päin todellinen harvinaisuus. Portugalin Santosia oli taas kaikilla ihan poltettavaksi saakka. Korttipakka opetti myös, että jalkapallo oli osa valkoisen miesten taakkaa. Pakan ainoat mustat pekat olivat Barnes ja Tigana.

En tiedä pelasivatko kaikki korttipakan pelaajat edes mm-kisoissa vuonna 1986. Osalla ainakin turnaus jäi hyvin lyhyeksi. Osa vuoden 1986 korttipakan pelaajista muuttui legendoiksi, osa vaipui unhoon. Kaikki muistavat Zicon ja Platinin. Mutta mitä tapahtui Skotlannin A. Graylle, Ryssänmaan A. Chivadzelle tai Espanjan R. Gordillolle? Jalkapallon sunnuntaiseuraaja ei heitä muista, eikä heidän teoistaan kerrota vierustoverille  tissibaarissa esitysten välissä.  Yksi kysymys kuuluu myös, että miksi ihmeessä jokeriksi on otettu tanskalainen K. Berggren?  Whaaaat?!

Koko korttipakka tuli lopulta kerättyä ja sen jälkeen olikin aika siirtyä eteenpäin… Ritari Ässä purkkatarroihin.

Kultainen banaani
Kirjoittaja on kunnalla töissä ja kuullut Kai Pahlmanista.