"Me ollaan hävitty tää peli", tamperelainen lätkävalmentaja Aimo Nivaska toteaa pelaajilleen Kummeli-sketsissä. Vähän samalta tuntuu ennen illan Espanja-Suomi-jalkapallomaaottelua. Tänään edessä odottaa vihreän veran verilöyly. Espanjan Fifa-ranking on 1, Suomen sijoitus 87. Muutamassa vuodessa Suomen sijoitus on valahtanut pari-kolmekymmentä pykälää, ellen aivan väärin muista. Alaspäin on menty. Hieman ylempää ranking-listalta löytyy jalkapallon huippumaita kuten Montenegro, Panama ja Kap Verde. Rakas naapurimme Ruotsi elvistelee supertähtensä Zlatanin kanssa sijalla 21. Suomen edellä kipittää piskuinen Benin (KVGmaps), ja niskaan hengittävät suurmaat Jordania ja Viro. Tietenkään Fifa-rankingiin ei pidä suhtautua kuin Mooseksen kivitauluun (Englanti sijalla neljä!), mutta jotain se väistämättä kertoo.
Espanja kompuroi vuosikausia arvokisoissa, kunnes viimein oppi voittamaan. Nyt espanjalaiset ovat niin hallitsevia maailmanmestareita kuin Euroopan-mestareita. Tilastot Suomen ja Espanjan kohtaamisista kertovat yllättävänkin tasaisista kohtaamisista. Suomi voitti Espanjan 2-0 MM-karsintaottelussa Helsingissä vuonna 1969. Jo Saman vuoden lokakuussa Espanja rökitti suomalaiset 6-0. Vuoden 1970 MM-kisojen karsintojen jälkeen Suomi ja Espanja ovat pelanneet neljä harjoitusottelua. Espanja voitti 1985 Alicantessa 3-1, 1994 Tampereella 2-1 ja 1994 Malagassa 2-0. Toki harjoituspelit ovat harjoituspelejä, tänään nähdään sitten tosipeli.
........
Suomalaisille tullee tänään kentällä kiirus, sillä nyky-Espanja pelaa FC Barcelonalta nyysittyä "totaalijalkapalloa" eli tiki-takaa (espanjaksi tiqui-taca). Sumuisten saarten futiksen ystävänä en innostu espanjalaisesta näpertelyfutiksesta, mutta tilastot ja pokaalit kertovat totuuden. Tiki-taka toimii. Avaukseen Espanja heittää liudan vikkeliä nimimiehiä. Tänään nähdään, kuinka Suomen joulukuusi varisee jo maaliskuussa. Mielelläni kyllä huomenna kirjoittaisin "Gijónin ihmeestä".
Heillä on tiki-taka, meillä on tiki-talk. Tai sellaiselta päävalmentaja Mixu Paatelaisen jutut kuulostavat. Tämä alun perin jääkiekkoilija Esa Tikkasen kehittämä kieli on lyhyttä, epäselvää ja itseääntoistavaa. Televisioesiintymisten ja lehtihaastattelujen perusteella Mixu Paatelainen on joko todella huono tv-kommentaattori tai sitten peräti huono jalkapalloanalyytikko. Toivottavasti ei sentään molempia.
Paatelaisen viljelemät tikitalkismit kuten "Kiva peli, hyvä peli, kiva peli" ja "positiivinen asenne ratkaisee, hyvä asenne ratkaisee, positiivinen asenne ratkaisee" eivät vakuuta minua siitä, että Paatelainen ymmärtäisi pelistä kovinkaan paljon. En minäkään siitä mitään ymmärrä, mutta minkä tahansa alan ammattilaista kuunnellessani haluan vakuuttua hänen näkemyksestään ja tiedostaan, melkeinpä tulla uskoon. Asiantuntijan pitää puheillaan herättää spontaania luottamusta, ja sitä Paatelainen ei tee. Vertailun vuoksi: Jos joudun lääkäriin, en tunne olevani hyvissä käsissä jos lääkäri sanoo minulle, että "kova kipu, kiva kipu, kova kipu" tai että sairaus voitetaan "hyvällä asenteella".
Anteeksi, mutta tuntuu vaikealta kuvitella, että Paatelainen puhuisi pukukopissa paljon viisaampia kuin Ylen studiossa. Toivon hänelle toki hyvää, Paatelainen vaikuttaa mainiolta kaverilta. Jalkapallo on kuitenkin nykyään älykköjen ja tilastonikkarien laji. Pilliin puhaltamisen lisäksi pitää osata Exceliä.
Marmatan myös siitä, että voittavan valmentajan täytyy pukeutua kuin voittava valmentaja. Ei voi olla mahdotonta hankkia edustusjoukkueen piällysmiehille tyköistuvat liituraitapuvut! Ensin vaatteet tip-top kuntoon, niin sitten pelikin saadaan uomiinsa. Viimeinenkin uskottavuus menee, kun kentän laidalla hilluu vanhoissa Adidaksen verkkareissa ja kuluneissä pläägissä.
Päätetään pessimistinen vuodatukseni valmentaja Aimo Nivaskan tuumaukseen: "Se on muuten sillä lailla, että toi niitten valmentaja on ihan mieletön taktikko, ja sillä on aivan hel-ve-tin hyvännäköinen muija."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti