Pakkoruotsin peikko

Kuvakaappaus ruotsinkielisestä kauhuelokuvasta. Elokuvassa mies
huomaa kesätaivaalla pilvenhattaran pilkkoessaan salottisipuleita.

Pakkoruotsi on pahinta, mitä aikuiselle internetissä notkuvalle suomalaismiehelle voi tapahtua joskus kauan sitten.

Tiedättehän ruotsin kielen, sen jossa sanotaan:

• Hon bor i andra våningen
• Hasses gamla mormor
• Jag tycker om att springa i skogen och plocka päror
• Sommaren är kort
• Diggiloo Diggiley
• We're living in a happy nation

Myönnettäköön, että neljäs deklinaatio ei nyt välttämättä ole mikään holokausti, kuritushuonetuomio tai "orjuutta" kuten eräässä blogikirjoituksessa hiljattain väitettiin. Silti "pakkoruotsin" vastaisia kirjoituksia lukiessaan luulee, että vastaavaa kauhua ei ole nähty sitten eurokokoisiin tuoppeihin siirtymisen. Nämä "pakkoruotsin" kauhuista saarnaavat taitavat olla niitä samoja tyyppejä, jotka itkivät kun saivat lapsena poliorokotuksen piikkinä eikä sokeripalana. Mammas lilla kille, har du ont i peppan?

Olen aina uskonut, että suomalainen mies ei vihapuhu eikä poskipussaa. Räävitön "pakkoruotsikeskustelu" on kuitenkin lainehtinut netissä jo vuosia. Tuohon yhdyssanaan kuuluu lainausmerkit niin kohtaan "pakkoruotsi" kuin "keskustelu". Nyt viimeinenkin pato näyttää murtuneen, sillä nimettömät rassukat lähettävät verta tihkuvia uhkauksia ruotsia äidinkielenään puhuville suomalaisille tai niille, jotka puolustavat kaksikielisyyttä ja suomalaisten ihmisten oikeutta puhua omaa äidinkieltään omassa maassaan. Samaan aikaan kadulla huudellaan säädyttömyyksiä niille, jotka "kehtaavat" puhua ruotsia. Fy fan!

Tällaisia vastenmielisiä tunteenpurkauksia ei selitä syy "koska pakkoruotsi". Taustalta täytyy löytyä syvempää inhoa ruotsalaisia, suomenruotsalaisia ja suomenruotsia – herran tähden muminsvenskania! – kohtaan. Vai uskooko joku tosissaan, että yläkoulun sanakokeet laukaisevat aikuisissa ihmisissä näin voimakkaan inhoreaktion kanssaihmisiään kohtaan? Nej, det tror jag inte.

.........

Mitä "pakkoruotsilla" edes tarkoitetaan? "Pakkoruotsin" tarina on varsin lyhyt, sillä se ängettiin kouluihin peruskoulu-uudistuksen yhteydessä 1970-luvulla. Tällöin kaikille oppilaille määrättiin pakollisiksi kaksi vierasta kieltä, joista toisen tuli olla niin sanottu "toinen kotimainen kieli". Toinen kotimainen kieli muuttui ylioppilaskirjoituksissa vapaaehtoiseksi vuonna 2003. Tuoreen uutisen mukaan ruotsin kielen suosio on ennätysalhaalla abiturienttien keskuudessa.

"Pakkoruotsin" toinen kärki liittyy korkeakoulututkintoihin. Kaikkiin vuoden 1994 jälkeen annettujen tutkintoasetusten mukaisiin ylempiin korkeakoulututkintoihin sisältyy pakollisena ns. virkamiesruotsi eli kaksikielisessä virastossa työskententelevältä virkamieheltä vaadittava toisen kotimaisen kielen taito. Käytännössä tämä vaatii muutamia hassuja ruotsin kielen kursseja ammattikorkeakoulussa tai yliopistolla. Jos se on jollekulle ylempää korkeakoulututkintoa tekevälle ylivoimaista, miten hän aikoo ikinä selvitä työelämän haasteista?

Nyky-fennomaanin pahin mahdollinen
skenaario: jalkapallosta tykkääviä ruotsalaistyttöjä. 

Varsinaista hirmuvaltaa tämä "pakkoruotsi" siis: osata lukea muumeja alkuperäiskielellä ja snacka lite svenska ruotsalaisten tyttösten kanssa Tukholmassa Vattenfestivaaleilla. Tämähän on silkkaa fasismia! (Ja siksi tässä blokissa päädyin kirjoittamaan pakkoruotsista koko ajan lainausmerkkien sisällä.)
.........

Kolikolla on tietysti kääntöpuolensa. "Pakkoruotsin" puolustajien tavallisimmat perustelut kuulostavat vähän höpöiltä, jos niillä perustelee sitä, miksi koko ikäluokan pitäisi istua vuosia ruotsintunneilla. Otetaan muutama usein toistettu:

"Ruotsilla ja Suomella on pitkä yhteinen historia"

Tietenkin on, tosin Suomi liitettiin Venäjään 1809, joten Svea Mamman valtiollisista helmoista läksimme jo yli kaksi sataa vuotta sitten. Olimme ensin osa yhtä suurvaltaa, sitten toista, mutta mitä merkitystä tällä on nykysuomalaiselle? Historiaa opitaan historian tunnilla, ei ruotsin tunnilla (Ruotsin historia on muuten erittäin kiinnostavaa, suosittelen!).

"Suomi on kaksikielinen maa"

Suomessa on kaksi virallista kieltä, ja molemmat ovat aivan yhtä arvokkaita. Kansalaisilla on oikeus saada palveluja ja oikeutta omalla kotimaisellaan, oli se kumpi vain. Yhteiskunnan pitää huolehtia, että maassa on esimerkiksi lääkäreitä, tuomareita ja poliiseja, jotka osaavat hommansa på svenska. Nykyinen perustuslaki takaa, että yhteiskuntapalveluja, koulutusta ja tiedonvälitystä on molemmilla kielillä.

Sitten se kuuluisa mutta. Ruotsin kieltä äidinkielenään puhuvia väestöstä on vajaat 5,4 prosenttia, eikä osuus ainakaan kasva. Samaan aikaan Suomen muut kielelliset vähemmistöt kasvavat. Itä-Suomessa on toivottu, että pakollisen ruotsin opetuksen sijasta kouluissa voitaisiin opettaa venäjää. Monilla alueilla ruotsinkielisiä ei ole juuri lainkaan, mutta kaikille opetetaan ruotsia. Maan kielellisen rikkauden lisääntyessä ruotsin kielen asema tullee väkisin heikkenemään, piti siitä tai ei. Ruotsia ruvetaan pitämään vain yhden kielivähemmistön kielenä muiden joukossa.

Pitänee mainita, että suomalaisen kielipolitiikan historiaan kuuluu kipukohtia, jotka ehkä hygieniasyistä on haluttu unohtaa. Tässä blogissa on mahdotonta syventyä vuosikymmeniä kestäneeseen kielitaisteluun. Suomen kieli oli pitkään huutolaispojan asemassa, ja suomi kelpasi pakon sanelemana (erään saksalaisen Lutherin ansiosta) kirkkokieleksi, mutta ei juuri muuhun. Suomen kieltä opetettiin alkeiskouluissa vain muutamia tunteja 1800-luvulla. Suuri kieliuudistus alkoi vasta vuonna 1863, jolloin suomesta tuli tasaveroinen ruotsin kanssa. Valitettavasti olemme perineet menneestä suomen ja ruotsin kielen välisestä kamppailusta kielipoliittisia asenteita nykyaikaan. Tulevaisuus ei kuitenkaan löydy peräpeilistä.

"Kuulumme pohjoismaiseen yhteisöön"

Aivan varmasti kuulumme. Pohjoismaat ovat planeetan mittakaavassa täysin poikkeuksellisia naapurimaita, sillä niiden välillä ei ole yli vuosisataan ollut muuta kuin hyvää fiilistä ja lämminhenkistä naljailua. Jaamme läntiset, liberaalit ja maallistuneet arvot, olemme koulutettuja, tasa-arvoisia, nättejä ja demokraattisia. Tätä kaikkea upeutta olisimme pohjoismaisten ihmisten kanssa siitä huolimatta, ettemme osaisi täällä sanaakaan ruotsia saati että opiskelisimme sitä kouluissa. Suurin ero meidän ja muiden Pohjoismaiden välillä taitaa olla jalkapallomenestyksemme.

Käytännössä svenssonin kanssa tulee useimmiten diskuteerattua englanniksi. Ei keskiverto (nuorehko) ruotsalainen oleta, että suomalaisen pitäisi osata ruotsia. Tanskalaisen tai norjalaisen kanssa ruotsiksi sopertaminen on silkkaa ajanhukkaa, sillä norskaa ei ymmärrä björnikään. Kansainvälisissä organisaatioissa työkieli on tavallisesti englanti. Se jos jokin on pohjoismaalaisittain tasa-arvoista, kun palaverissa istuu sekä ruotsalaisia että suomalaisia.

"Ruotsin kielen osaaminen varmistaa mahdollisuuksien tasa-arvon"
Tämän kummallisen lauseen kuulin hiljattain. Sillä ilmeisesti (?) tarkoitetaan, että jos kaikki eivät saa koulussa edes auttavia ruotsin taitoja, heillä ei myöhemmällä iällä olisi mahdollisuutta hakeutua haluamiinsa töihin, esimerkiksi virkamieheksi. Ensinnäkin, kuka haluaa virkamieheksi? Toiseksi, koulutammeko Suomessa kaikki nuoret  potentiaalisiksi virkamiehiksi? Tämä on jotenkin mahdottoman masentava ajatus näin ylioppilasjuhlaviikolla. Eiköhän halukkailla ole mahdollisuus opetella ruotsia vapaaehtoisesti siinä vaiheessa, kun katsovat sen tarpeelliseksi.

"Onhan meillä koulussa pakkomatematiikkakin!"

Tämä perustelu ei oikeastaan edes ansaitsisi vastaväitettä. Yhtä kieltä ei voi verrata matematiikkaan, biologiaan tai mihin tahansa yleismaailmalliseen tietoon.

.........

Keskustelu "pakkoruotsista" jatkuu, ja toivottavasti  nykyistä asiallisemmassa hengessä. Tähän mennessä reippaat 24 000 suomalaista on allekirjoittanut netissä kansalaisaloitteen "ruotsin kielen pakollisuuden" lopettamiseksi. Ottaen huomioon, kuinka paljon asiasta metelöidään, "pakkoruotsilla" taitaa olla merkitystä varsin pienelle porukalle. Tai ehkä suomalaisten asenne on, että "kun minä kärsin ruotsin opiskelusta ja telinevoimistelusta koulussa, niin jumalavita nykynuoretkin saavat kärsiä". Se jos jokin on suomalaista.