Ricky-Tick big band ja Julkinen Sana naittavat räpin ja big band -jatsin

Ricky-Trick Band ja Julkinen sana.

Onkohan Burnaa vuoden hyväntuulisin suomalainen popalbumi? Tommy Lindgren, Redrama ja Paleface räppäävät, ja Ricky-Tick Big Band tuuttaa taustalla. "Riimit on rautaa ja torvet messinkii."

Big band -soitto tuli takaisin popmusiikkiin jo reippaat 10 vuotta sitten, enkä nyt tarkoita Mike Flowers pops -yhtyeen huumoritulkintoja. Renttupoppari Robbie Williamsin Swing when youre winning oli onnistunut, kieli poskessa tehty kunnianosoitus legendaarisen Rat packin levytyksille. Mutta Kun Paul Anka levytti big band -sovituksena Nirvanaa oltiin jo mauttomuuden puolella. Yrittäjiä on sittemmin riittänyt muitakin, mutta tulokset ovat yleensä jääneet kädenlämpöisiksi. Retroilu tai vanhan kopiointi tuntuu turhalta, kun alkuperäisen big band -soiton lähteelle pääsee parilla Spotify-haulla.

Jatsin ystävänä big band -musiikki soi korviini turhan suurieleisesti ja jähmeästi. Siitä puuttuu loisteliaan jazzin terävyys, herkkyys ja yllätyksellisyys. Siitä puuttuu se kuuluisa groove. Big band on kuin stegosaurus hotelli Ilveksen yökerhon tanssilattialla. Big band on viihdemusiikkia sen puhtaimmassa muodossa. Kun ison bändin eteen vielä valjastetaan Tomi Metsäkedon tai Michael Bublén  [Pup-lee] kaltainen sliipattu komistus, niin johan rouvaa kaatuu kuin nuorta miestä Nokian herätyksen jatkoilla.

Ainoat miehet, jotka toivat big band -musiikkiin aitoa charmia, jopa vaaran tunnetta, olivat Frank Sinatra ja Dean Martin. Mutta kukaan ei voi elää ikuisesti, ei edes Sinatra. Hän kyllä yritti.

Julkisen sanan herrat ja Ricky-Tick band yrittävät toista kautta. Tässä ei toisteta vanhaa, vaan valjastetaan big band (ja sen kliseet) riimien pudottelun äänimaisemaksi. Suomi-räppärit pajattavat päälle uskomattomalla tahdilla. Levyn svengi ei synnykään big bandin mojovista torvista vaan Redraman, Palefacen ja Lindgrenin konekiväärimäisestä räpäytyksestä. Julkinen sana on vapaa! Jälleen kerran toistan, että nykyisin paras suomenkielinen poplyriikka tulee räppärien, ei rokkarien tai iskelmätähtien suusta. Tällä kertaa Paleface malttaa jättää yhteiskunnallisimmat jutut pois, vaikka siellä täällä kantaa otetaan. Hauskaa tässä kuitenkin ollaan pitämässä, ja se välittyy myös kuulijalle. Petri Nygårdille vinoillaan lämmöllä.

Levy sopii vauhdikkaampien cocktail-tilaisuuksien soundtrackiksi ja kesäpäiviin muutenkin. Sillä kun kesä saavuttaa suomalaiset, "It Takes a Nation of Millions to Hold Us Back".

Levyarvio: Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana: Burnaa