Jalkapallon arvokisoja on hauska seurata paikanpäällä, vaan siihen on aivan liian harvoin mahdollisuus. Seuraavaksi paras vaihtoehto on seurata kisoja maassa, joka on peleissä mukana. Lämmin kesäinen eurooppalainen kisatunnelma tarttuu helposti kalpeanaamaiseen turistiin.
Paitsi ei tarttunut Puolassa kesällä 2006. Ei, vaikka olin seurannut Puolan kisavalmistautumista koko vaihto-oppilaskevään. Varsovassa uskottiin kovin Puolan menestymiseen kesän kisoissa siitä huolimatta, että joukkue oli vanha ja keskinkertainen. Paikallista jalkapallohuumaa Varsovassa olivat nostaneet myös Legia Varsovan voittama kansallinen jalkapallomestaruus ja Juventuksen menestyminen Italiassa.
Paitsi ei tarttunut Puolassa kesällä 2006. Ei, vaikka olin seurannut Puolan kisavalmistautumista koko vaihto-oppilaskevään. Varsovassa uskottiin kovin Puolan menestymiseen kesän kisoissa siitä huolimatta, että joukkue oli vanha ja keskinkertainen. Paikallista jalkapallohuumaa Varsovassa olivat nostaneet myös Legia Varsovan voittama kansallinen jalkapallomestaruus ja Juventuksen menestyminen Italiassa.
Puolalainen jalkapallohulinointi oli ainakin tuolloin melko vastenmielistä touhua - hyvin väkivaltaista ja rasistista. Legian kannattajien samaistuminen Juventuksen ultrakannattajiin oli yhtä aikaa koomista ja traagista, kerrassaan älytöntä touhua. Puolan maajoukkueen kannattamisessa ei ollut samanlaista tuhon ja fanaattisuuden yhdistelmää, mutta silti en – kaiken aistimani jälkeen – pystynyt samaistumaan punavalkoiseen fanikulttuuriin. Ja kun Suomea ei voinut taaskaan kannattaa, eikä vakituista suurmaasuosikkia ole, oli helppoa hypätä hienon urheilumaan Australian kengurunpussiin.
Australia oli noihin aikoihin hyvä jalkapallojoukkue. Serie A:n rutinoituneet keskikenttämiehet Marc Bresciano ja Vince Grella pyörittivät keskustan dieselmoottoria myös Parmassa, kärjessä Mark Viduka ja Harry Kewell eivät ehkä olleet uransa huippuvaiheessa, mutta edelleen hyviä kansainvälisen tason jalkapalloilijoita. Puolustusta johti Lucas Neill ja maalissa pelasi tyylikäs Mark Schwarzer.
Australia sai lisäsympatiapisteitä myös hankalasta karsintapolusta lopputurnaukseen. Karsintavaiheen ehkä mieleenpainuvin hetki jopa maailmanlaajuisesti oli Australian ja Uruguayn välinen rankkarikisa marraskuussa 2005. Molemmat joukkueet voittivat jatkokarsintavaiheen kotiottelunsa 1–0. Koska vierasmaalisäännöstä ei ollut apua, jouduttiin Sydneyssä ampumaan rankkareita. TV-kuvan perusteella tunnelma oli fantastinen, ja ilmapiiristä aisti kotijoukkueen ja kannattajien uskon kisapaikkaan. Tosin samalla tuntui myös siltä, että vain Australialla oli paljon hävittävää. John Aloisin ratkaisevan viidennen laukauksen mentyä maaliin alkoivat Sydneyn stadionilla erittäin kutsuvat juhlat.
Oseanian kaikkien aikojen parhaan jalkapalloilijan Tim Cahillin siirtyminen Evertoniin oli uudistanut kiintymykseni liverpoolilaisjoukkueeseen, ja seurailin mielenkiinnolla myös hänen maajoukkueotteitaan. Cahill ei kuitenkaan aina kuulunut Australian valmentajan Guus Hiddinkin avausmiehistöön. Cahillin puutteet jalkapalloilijana painoivat Hiddinkin vaakakupissa enemmän kuin hyvät puolet.
Kaikista pelillisistä puutteistaan huolimatta Tim Cahill on läpi uransa tehnyt paljon rakkaita maaleja, joista Millwallin kannattajat muistavat parhaiten vuoden 2004 Englannin Cupin semifinaalin ratkaisseen 1-0 maalin Sunderlandin verkkoon ja Everton-fanit ainakin lukuisat paikallispelimaalit. Australian Socceroos-fanit saivat omat maalinsa Saksan MM-kisoissa kesällä 2006. Nuo maalit, lämmin jalkapalloiltapäivä ja sen hetket varsovalaiselta baarijakkaralta koettuna, ovat yksi hienoimmista MM-kisamuistoistani kautta aikojen.
..............
Saksan MM-turnauksessa Brasilia oli alkulohkonsa ehdoton ennakkosuosikki, ja toinen jatkopaikka jaettaisiin ärsyttävän Japanin, sympaattisen Kroatian ja yllätysvalmiin Australian kolmiotteluna. Australia kohtasi avausottelussaan Japanin. Seurasin ottelua zurek-keittolautasellisen äärellä Mokotowin puiston laidalla olevassa Vihreässä Hanhessa. Sen muistan hyvin, että kyseinen ottelu ei kiinnostanut minun lisäkseni ketään muuta, mutta siksi tai siitä huolimatta olin saanut kasattua pääkoppaani mainion pakkovoitto-ottelun paineen.
Pallonhallinnasta huolimatta Australialla oli vaikeuksia päästä tekopaikkoihin. Japanin johtomaali oli törkeä vääryys, mikä tietysti sopi asetelmaan mainiosti. Kaiserslauternin kauniissa auringonpaisteessa mairea odotus alkoi vaihtua turhautumiseksi. Pidättäydyin kuitenkin, iltapäivä kun oli, tilaamasta tuolloin niin muodikasta Kamikaze-lärvilautaa.
Pelikellossa oli noin 84 minuuttia, kun vaihdosta sisään tulleen Tim Cahillin oikean jalan kärkisutaisu painui maaliin maalinedushässäkästä. Sinne niin! Se oli Australian kaikkien aikojen ensimmäinen MM-kisamaali. Pieni nyrkkipumppaus baarijakkaralla ja baarimikon hämmentynyt vilkaisu - matsi oli taas elossa ja jo tasapeli tuntui voitolta.
Tasoituksen jälkeinen helpotus vaihtui nopeasti unenomaiseen tilaan, jollaisesta pikkufutarina olin usein unelmoinut ja jollaisia rakenneltiin Lahden pihapeleissä. Se oli kerrassaan ihana hetki Kaiserslauternissa. Ajatus Cahillin 2-1-johtomaalista saa ihon edelleen väreilemään. Kaunis laukaus kaaren takaa pyörähti tolpan kautta maalin löytäen tiensä aina maalin toisen puolen verkkoihin. Australia paketoi Japanin lopulta 3-1 eikä makea puolalainen olut kyllästyttänyt enää lainkaan.
..............
Australian taival päättyi lopulta rajuun vääryyteen ja tuomarivirheeseen neljännesvälierissä. Tuleva maailmanmestari, Italian Fabio Grosso, kompuroi väsyneenä pallon kanssa boksissa ja tuomari, jonka nimeä en muista, vei pallon pilkulle ottelun lisäajalla. Sääli, että ottelun ennakkosuosikki Italia pudotti Australian noinkin tyylittömästi.
Ensi kesän kisoissa Australialla on heikko joukkue ja kova alkulohko (Espanja, Hollanti ja Chile). Ei siis mitään mahdollisuuksia jatkoon. Kesän kisajoukkueessa Saksan 2006 kisat läpi kolunnutta osastoa edustavat enää ehkä Luke Wilshire ja New York Red Bullsissa nykyään futaava Cahill, jos hekään. Cahillin tavaramerkki, eleetön ja väkivahva puskumaali vaikkapa Espanjan verkkoon lämmittäisi edelleen.
Nyrkkeilevä kenguru
Kirjoittaja on Kuusysin junioriakatemian sekundatuote, jossa yhdistyvät Jari Rinteen torimyynti, Keijo Kousan temperamentti ja Juha Annusen kentänhoito. Mike Belfieldin voittomaali Liverpoolia vastaan Lahden Hiihtostadionilla ei lähde kirjoittajan mielestä kulumallakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti