Prometheus on upean näköinen ja sietämättömän typerä elokuva

Alienia ei pidä selittää vaan kärventää liekinheittimellä

Jos joku ei sitä tiedä, alien on liskon ja hyönteisen sekasikiötä muistuttava, vasiten v****mainen avaruusolento. Sen pääasiallisena tehtävänä on metsästää, syödä ja lisääntyä ällöttävillä tavoilla. 

Kesällä ensi-iltaan tullut Prometheus on ohjaaja Ridley Scottin odotettu paluu Alien-elokuvasarjan pariin yli kolmekymmenen vuoden tauon jälkeen. Scottin alkuperäinen Alien – kahdeksas matkustaja (1979) on tiivistunnelmainen tieteislokuvan klassikko seitsemästä avaruusaluksen miehistön jäsenestä ja yhdestä vihamielisestä avaruusolennosta.
 

Kuvan alien ei liity elokuvan tapahtumiin.

Tämän jälkeen alien on purskahtanut valkokankaalle epätasaisin väliajoin ja aina edellistä osaa huonommassa kunnossa. Kasaritrendiohjaaja James Cameronin Jatko-osa Aliens – paluu (1986) on synkkä toimintaelokuva, ja ysäritrendiohjaaja David Fincherin Alien³ (1992) yrittää lämmitellä alkuperäisen elokuvan ideoita. Neljäs osa Alien – ylösnousemus (1997) on pelkästään huono. Viime vuosikymmenellä tuotetut Aliens vs Predators -elokuvat ovat jo niin kehnoja, että niiden aikana toivoo alienin tulevan ja syövän suihinsa. Kolmen vuosikymmenen aikana tapahtunut alienin muodonmuutos kertoo karulla tavalla sen, ettei edes happoverineen, monipäinen avaruushirviö voi mitään Hollywoodin tuotantokoneistolle.

Internetissä fanipojat hehkuttivat Prometheusta tulevana klassikkona jo kuukausia ennen ensi-íltaa, ja kieltämättä elokuvan trailerit näyttivät hienoilta. Tässä saattaisi olla pitkästä aikaa kunnianhimoinen ja jännittävä ison rahan tieteiselokuva! Elokuvan juoni on hyvin yksinkertainen. Tiedemiesryhmä löytää jälkiä maapallolla vierailleista muinaisista avaruusolennoista, jotka saattavat olla ihmiskunnan luojia. Kuoleva miljonääri lähettää tiedemiehet tuntemattomalle planeetalle siinä toivossa, että samaiset avaruusolennot antaisivat hänelle kuolemattomuuden. Planeetalla tutkijat löytävät muinaisen, haudatun avaruusaluksen ja sitten tapahtuu kauheita.

Prometheuksen piti ensin olla esiosa Alien-elokuville, mutta syystä tai toisesta siitä kehittyi tuotantoprosessin aikana rinnakkaistarina. Elokuva kärsiikin identiteettiongelmasta. Prometheus viittaa lukemattomissa kohdissa Alieniin, mutta ei kuitenkaan ole tai halua olla täysverinen Alien-elokuva. Siksi Prometheus syyllistyy kuluttajan harhauttamiseen niin markkinoinnissa kuin tuotteessa. On tietenkin ymmärrettävää, että valtavia summia tuotantoon investoinut studio halusi markkinoida Prometheusta alienien avulla. Lopputuloksen perusteella elokuvan tuotesisältöön olisi ehdottomasti pitänyt liittää kaupan lihatuotteiden tapaan ilmoitus, että "tuote sisältää noin 14 prosenttia aitoa ja alkuperäistä alienia".

Elokuva näyttää ja kuulostaa upealta, mutta se ei auta kun pohjana on täysin älyvapaa käsikirjoitus. Joskus ihmetyttää, että Hollywoodissa on rohkeutta laittaa toistasataa miljoonaa dollaria kiinni tuotantoon, jonka pohjamateriaali on keskeneräistä. Prometheus on paikoitellen niin typerä, että otsaa kivistää. Elokuvan todellisuuden ei tietenkään tarvitse olla missään nimessä "realistinen", mutta elokuvan oman todellisuuden sisällä tapahtumien, toiminnan ja henkilöiden käyttäytymisen tulisi olla edes jotenkin loogista.

Käsikirjoituksen kömmähdykset tekevät vakavaksi tarkoitetusta elokuvasta pelkästään höpsön, eli ne pilaavat tehokkaasti elokuvan tunnelman. Scottin olisi visuaalisuuden lisäksi pitänyt miettiä hieman myös tarinaa. Listaan muutamia esimerkkejä käsikirjoituksen pöljyydestä, katsoja voi etsiä lisää. Tiedemiehet (!) ottavat happikypärät pois tuntemattoman planeetan luolastossa, koskettavat huolettomasti metristä, käärmeeltä näyttävää eliömuotoa ja leikkaavat ilman mitään suojia valtavaa avaruusolennon päätä. Retkikuntaa johtava nainen on ottanut mukaan lääkintäkapselin, joka on tarkoitettu vain miehen keholle. Toiselta naiselta poistetaan vatsasta kymmenkiloinen avaruusolento, hänen vatsansa ommellaan kiinni valtavilla niiteillä ja samalla sekunnilla hän nousee ylös ja lähtee juoksemaan. Kukaan ei seuraavassa kohtauksessa kysy, mitä on tapahtunut, vaikka nainen on yltäpäältä veressä. Retkikunnasta eksyneet eivät muka löydä takaisin alukselleen, vaikka heihin on radioyhteys ja heidän sijaintinsa nähdään kartalla ja lähistöllä on huomattu tuntematonta liikettä. Sen sijaan miehistön mieskapteeni lähtee harrastamaan seksiä (ok, tämän ymmärrän koska tarjous tulee Charlize Theronilta).

Prometheus on täynnä poikkeuksellisen hölmösti toimivia, pahvisia henkilöhahmoja. Ruotsalainen näyttelijä Noomi Rapace ei saa tuotua eloa päähenkilö Elisabeth Shaw'hon, joka ei todellakaan ole mikään "uusi Ellen Ripley". Ainoastaan Michael Fassbenderin loistavasti esittämä androidi David on aidosti monisyinen ja arvoituksellinen hahmo. Hän on monin paikoin inhimillisempi kuin tutkimusaluksen oikeat ihmiset. Davidista olisi rohkeasti pitänyt tehdä koko elokuvan päähenkilö. Elokuva kannattaa katsoa ihan Fassbenderin takia. David on erikoinen sekoitus kokaiinikauden David Bowieta ja Arabian Lawrencea, androidin omaa suosikkielokuvaa.

Prometheus kärsii samanlaisesta setätaudista kuin George Lucasin kymmenisen vuotta sitten tekemät uudet, hirveät Star Wars -elokuvat, joissa selitettiin uuvuttavasti ja "tieteellisesti" jedi-voimien toimintaperiaatetta ja galaksin poliittisia rakenteita. Herran tähden, mieluummin sitä olisi katsellut jopa ewokien tanssimista! Samaan tapaan Prometheus yrittää selittää alkuperäisessä tarinassa mysteeriksi jääneitä asioita ja luoda "ehjän"maailman. Tämä on virhe, sillä mielikuvitusmaailmojen kiehtovuus piilee juuri siinä, ettei niitä selitetä puhki, vaan tilaa jää arvoitukselle, jajokaisen kokijan oman mielikuvituksen varaan. Ei satujen pidä olla oppikirjoja. Prometheus keskittyykin aivan vääriin asioihin. Alieneissa ei ole kiinnostavaa niiden alkuperä, vaan se että ne ovat liki täydellisiä tappokoneita. Alienia ei pidä selittää, se pitää kärventää liekinheittimellä.

Alkuperäisissä kolmessa elokuvassa oli kyse yhdestä ainoasta asiasta, selviytymisestä. Etenkin Kahdeksas matkustaja on tehokas filmi, sillä se vetoaa ihmisen alkukantaisiin pelkoihin. Suljetussa, pimeässä paikassa ihmistä vaanii verenhimoinen vieras uhka. Munista kuoriutuu olento, joka hyppää kasvoille ja munii vatsaan loisen, joka pian tunkeutuu kylkiluiden läpi ulos ja tappaa isäntänsä. Olennosta kasvaa hetkessä limaa tihkuva hirviö. Alieneissa on kyse tästä pelon kokemuksta. Ja Ellen Ripley on tietenkin hemmetin kova ämmä. Olisipa Prometheus pysynyt perusasioissa.

Prometheus (dvd). Lopullinen arvio: Vähän pelottava, aika ällöttävä, tosi höpsö.