Lokakuun vallankumous

Syksy on tinkimätön kuvaus metsän antimista, pettymyksestä ja suomalaisesta raskasmielisyydestä.

Syksy on hieman kuin kuolema. Nuorempana sitä pitää romanttisena ja kauniina, vanhemmiten sitä odottaa pelonsekaisella kauhulla. Olen valinnut vuodenaika-arvioni kriteereiksi 1) kyseisestä vuodenajasta pitävät ihmiset 2) vuodenajan tuottamat antimet 3) vuodenajan sääolosuhteet sekä 4) vuodenajan harrastemahdollisuudet.



Syksyllä puiden lehdet menettävät vehreytensä.
Kuvan puudeli ei liity tapahtumiin. 

Ennen arviota on kuitenkin ymmärrettävä syksyn karaktääri. Syksylle leimallinen piirre on vakavahenkisyys, jopa raskasmielisyys. Perimmältään syksyssä ei ole kyse hauskanpidosta vaan selviytymisestä ankarasta Pohjolan talvesta. Näillä leveysasteilla varaston täyttämisen vaihtoehtona on ollut nälkäkuolema. Nykyinen elämä yltäkylläisyydessä on saanut nuoremmat sukupolvet luulemaan, että syksyssä olisi kyse kumppareista, lehtikasoihin hyppimisestä ja siilien maitolautasista. Onneksi meillä on Matti Apusen kaltaisia viisaita miehiä muistuttamassa, että downshiftaus on itsekästä. Sitä paitsi pitäisi olla ilmiselvää, että siileille ei saa juottaa maitoa. Siileillä on laktoosi-intoleranssi. Pidän myös syksyllä järjestettäviä ylioppilaskokeita täysin turmiollisina ja maamme nuorison älyllisten kykyjen aliarvioimisena. Ne tulisikin lopettaa välittömästi, ja palata vanhan tapaan, jossa ylioppilaaksi saattoi kirjoittaa vain keväällä.   

Syksystä pitävät ihmiset

Syksystä nauttivat kahdenlaiset ihmiset, syysturistit ja syystravellaajat.

Syysturistit ovat protestanttisia ahertajia, jotka poimivat, ampuvat, pyydystävät, ryöppäävät ja purkittavat koko syksyn. Heillä on muurahaisen sielunelämä. Puuhastelustaan he lataavat runsaasti kuvia sosiaaliseen mediaan, sillä he kuvittelevat ettei kukaan muu tiedä miltä haaparousku näyttää tai mikä on mustikka.

Syksyllä ikirauhaisa neva muuttuu ruuhka-alueeksi, kun sienestäjät, marjastajat ja metsästäjät hyörivät maastossa Etolasta hankittujen välineidensä kanssa. Kansitakit suhisevat, tekstiviestit piippailevat ja sienikirjojen päättymätön pläräys peittää alleen loittonevan kurkiauran siiveniskut. Vaiteliaiden metsän kuninkaiden maille on röyhkeästi tunkeutunut uusi urbaani valtias. Hän on piinallisen kirjaviin Gore-Tex-asusteisiin verhoutunut city-metsästäjä-keräilijä, joka iPhonen ruudun valossa suunnistaa takaisin sivistykseen pariin vietettyään koko koko iltapäivän "erämaassa".

On surullista, miten sadonkorjuun hiljaisesta juhlavuudesta, sen asiaan kuuluvasta vakavuudesta, on tullut syysturistien myötä kaupunkilaisrahvaan metsäfestivaali. Hyvinvointi on tehnyt suomalaiselle sadonkorjuulle sen mitä Kalevi Keihänen teki suomalaiselle turismille 1970-luvulla. Vielä 1980-luvulla halla-aamuna lettomailla kaikui vain yksinäisen korpin raakunta ja pikkupunssissa olevien Kansallisosakepankin johtajien röhönauru.

Onneksi on muunkinlaisia syysihmisiä. Syystravellaaja on herkkäsieluinen älykkö, jolle syksy on syvämietteisyyden ja paljastavan itsetutkiskelun aikaa. Mikä onkaan hienompaa kuin hehkuvan saunankiukaan pesä keskellä kaikennielevää pimeyttä. Kuunnella palavien puiden rätisemistä, käydä kuistilla haistamassa mereltä puhaltavaa suolaista tuulta. Ajatella syviä ja hyviä.

Syksy on aikaa muistella kuolleita, sillä syksyllä olemme lähimpänä kuolleita. Pyhäinpäivää eli vainajien muistopäivää vietetään marraskuun alussa. Syksyllä Sarasvuokin luovuttaa.

Vain syystravellaaja ymmärtää syksyn perimmäisen olemuksen. Syksy on yhtä aikaa ankara ja lohduttava. Se ei selittele, ei anna suukkoa kun poikansa maailmalle lähti. Mutta syksy hyväksyy meidät sellaisina kuin olemme. Syksy istuu baarin pöytään ja kuuntelee meitä vaitonaisesti. Syksy lähtee kanssamme kotiiin, eikä tarvitse edes pyytää.

Pisteet: 3/5


Syksyn antimet

Vaikka suhtaudun penseästi syysturisteihin, korostan että sadonkorjuu on arvokasta työtä pienen kansakuntamme hyvinvoinnin eteen. Syksy saakin hyvät arvosanat antimistaan. Alla muutamia tärkeimpiä niistä.

Vilja on valmis korjattavaksi kun se on tuulentunut eli sen kasvu on päättynyt. Sadon korjaaja tarkkailee jyvän kiinteyttä, kasvuston yleisväriä sekä lehtien ja korren väriä. Paras korjuusää on aurinkoinen ja kuiva, mieluiten iltapäivä. Pakkasyön jälkeen on maltettava mielensä ja odotetaan kunnes kasvikset ovat sulaneet ja saaneet nestejännityksensä takaisin. Syysomenat poimitaan lähes kypsinä syyskuun puolivälin ja lokakuun alkupuolen välisenä aikana.

Sieniä on käytetty vuosituhansia paitsi ravinnoksi myös lääkkeiksi, värjäykseen ja tulentekoon. Taulakääpää käytettiin tulentekovälineen vielä 1800-luvulla ennen tulitikkujen keksimistä. Suomen vuosittaisen sienisadon arvioidaan vaihtelevan puolestatoista miljardista jopa kahteen miljardiin kiloon. Parhaina vuosina sato on ollut jopa neljä miljardia kiloa. Sienisadosta poimitaan vuosittain vain 1-2 prosenttia eli 2-10 miljoonaa kiloa. Lähes koko poimittu sato menee poimijoiden omaan kotitalouskäyttöön. Myyntiin päätyy arviolta miljoona kiloa sieniä.

Unohtaa ei sovi myöskään riistaa. Suomessa on 34 nisäkäsriistaeläintä ja 26 linturiistaeläintä. Vuonna 2011 metsästämässä kävi 234 000 henkilöä, joista pienriistaa tavoitteli 206 000 ja hirvieläimiä 125 000 henkilöä. 140 000 metsästäjää tavoitteli metsäkanalintuja ja 109 000 vesilintuja. Yhttensä Suomessa saatiin ruokapöytiin ja pakasteisiin yli 10 miljoonaa kiloa kotimaista riistalihaa. Metsiemme suurimpia eläimiä hirviä kaadetaan parhaina vuosina yli 80 000, karhuja vajaat sata. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sivuilta löytyy lisää tietoa metsästettyjen eläinten lukumääristä.

Mainitsen vielä vesistöjemme syysherkuista mainiot ravut ja ällöttävän oloiset nahkiaiset. Ravut olivat alun perin Rooman aikana orjien ruokaa, ja niiden uskottiin tuovan helpotusta näivetystautiin. Muoti-ilmiö ravunsyönnistä tuli 1800-luvun puolivälissä Pariisissa. Sieltä trendi kulkeutui nopeasti Pietariin ja Ruotsiin, ja ei aikaakaan kun myös Suomen piireissä oli hienoa syödä rapuja. Tarkemmin ravunsyönnin historista täällä. Länsirannikolla pyydetään toista outoa otusta, nahkiaista. Nahkiainen nousee joka syksy kotijokeensa kutemaan, jolloin se eksyy kalastajien mertaan.

Pisteet 5/5


Syksyn sää

Syksy on yksi neljästä lauhkean ilmastovyöhykkeen vuodenajoista. Se määritellään tavallisesti vuorokauden keskilämpötilan kautta. Termisen syksyn aikana vuorokauden keskilämpötila on plus 10 asteen ja nolla-asteen välillä. Syksyn aikana kasvukausi päättyy, puiden lehdet menettävät vehreytensä ja lopulta sataa ensilumi. Kolmen kuukauden tilastoissa syksyyn kuuluvat syys-, loka- ja marraskuu.

Ilmatieteen laitoksen mukaan termisen syksyn alkaminen poikkeaa Suomessa joskus jopa viikkoja keskimääräisestä alkamisajasta. Intiaanikesäksi kutsutaan syksyyn ajoittuvaa, yllättävää lämmintä jaksoa. Ensi viikon ennusteet ovat vielä epävarmoja, mutta vaikka lämpötilat nousisivatkin kesäisiksi, intiaanikesästä ei vielä ole kyse. Syksyn lämmintä jaksoa kutsutaan intiaanikesäksi vasta, kun syksy on jo täysin käynnissä.

Syksyn sää on hyvin vaihteleva, joten pisteiden antaminen on erittäin vaikeaa. Syksy kerää sääpisteensä lähes kokonaan syyskuun ansioilla. Silloin voi nauttia kuulaista päivistä ja pimenevistä illoista juuri sopivassa suhteessa. Alkusyksyn keleihin on helppo pukeutua erittäin tyylikkäästi ilman että on kylmä tai kuuma. Syksyllä suomalainenkin voi hetken aikaa olla mannermaisen tyylikäs. Sadekaan ei ensi alkuun haittaa. Viimeistään lokakuun jälkipuolella kaikensyövä pimeys leviää Suomeen ja maastamme tulee Mordor. Aamulla on pimeää, töistä tullessa on pimeää. Varsinkin rannikkoseudulla tuuli käy raa'aksi, taivaalta sataa räntää. Pari pakkasyötä ja yksi myräkkä niin iloiset värit ovat kadonneet koko Suomesta. Jäljellä on vain epämääräinen harmaanruskeus. Marraskuu on kuukausista lohduttomin. Ottakaa kiinni kenestä saatte, talvi on tulossa.

Pisteet 3/5


Vuodenajan harrastemahdollisuudet

Vastoin yleistä mielikuvaa syksy on loistavaa aikaa erilaisille ulko- ja sisäharrastuksille! Syyskuun ja lokakuun viileät ja hapekkaat kelit suosivat kestävyysurheilua kuten esimerkiksi pyöräilyä ja lenkkeilyä, joskin viimeistään lokakuun lopulla koleus ja aikainen pimeys rupeavat järsimään harrasteulkoilijan motivaatiota. Intoa kuntosalityöskentelyyn vähentää puolestaan se, ettei talvella pääsee lihaksilla pullistelemaan, kun pitää käyttää villapaitoja ja untuvatakkeja, joissa kaikki näyttävät samanlaisilta Michelin-ukoilta.

Kesän jälkeen kulttuuritarjonta kasvaa, ja iltaisin voi käydä esimerkiksi teatterissa, elokuvissa tai taidenäyttelyissä. Illat sopivat erinomaisesti myös lukemiseen ja punaviinin lipittelyyn. Eikä sovi unohtaa rapujuhlia! Kun ulkona rämpsyää ja on todellinen akkainkeli, voi hyvällä omallatunnolla kääriytyä torkkupeittoon ja lukea, katsoa HBO:n sarjoja ja juoda kaakaota. Syksyn tärkeimpiä varusteita ovatkin Paavo Haavikon kootut runot, villasukat, torkkupeitto, lämpövesipullo ja pörheä/pulska kissa.

Mitä myöhempään syksyyn päästään, sitä paremmiksi baarikelit muuttuvat. Tukevampi punaviinikin maistuu taas kuohuviinikuukausien jälkeen.

Pisteet 3/5

Syksyn kokonaispisteet: 14/20.

Kiitämme: Pimenevät illat, lämpövesipullo, riistaruoat, kynttilät ja kotikissat.

Moitimme: Puuhakkaat syysturistit, pimeys, masennus, koleus, viima, kansitakit, vitutus.


.....

Jälkikirjoitus

Täydelliseksi syyslevyksi suosittelen David Sylvianin Secrets of the Beehive -albumia (1987), josta näytepalana Orpheus:

Suomalaiseen vuotavaan itsesääliin sopii lauluntekijä Mikko Alatalon klassikko Ihmisen ikävä toisen luo. Ei suositella kuunneltavaksi runsaan määrän alkoholia kanssa:

Matti Johannes Koivun upealta Toisen maailman nimi -albumilta 80-luvut lapset: