Walking dead - kulkurielämää zombien kansoittamassa Amerikassa

En pidä zombeista. Ne ovat eläviä kuolleita eli pilaantumassa olevia ihmisiä. Niistä valuu ja roiskuu ruumisnesteitä. Ällöttävää. Zombiet haluavat syödä ihmisiä eivätkä ymmärrä ollenkaan järkipuhetta. Zombiet eivät nuku ollenkaan, eli niiden kanssa pitää olla koko ajan tarkkana.

Entinen sheriffi Rick Grimes yrittää tulla toimeen elävien
kuolleiden kanssa, mutta aina se ei ole helppoa.

Walking Dead -toimintasarja kertoo maailmasta, jossa mystisen kulkutaudin takia suurin osa ihmisistä on joko kuollut tai muuttunut zombieksi, "kävelijäksi" (walker), kuten heitä sarjassa kutsutaan. Sarjassa seurataan sheriffi Rick Grimesin perheen ja pienen joukon vaellusta elävien kuolleiden parissa keskellä autioitunutta Yhdysvaltoja. Sarjasta käynnistyi Fox-kanavalla pari viikkoa sitten kolmas tuotantokausi. Yhdysvalloissa sarja on murskannut kaapelikanavien katsojaennätyksiä, meillä Suomessa sarja on hiipinyt ohjelmistoon vähin äänin.

Walking Dead perustuu Robert Kirkmanin samannimiseen "graafiseen novelliin" eli ns. paremman väen sarjakuvaan. En ole kyseistä sarjakuvaa lukenut, joten en tiedä miten tv-sarja mukailee tai poikkeaa aluperäismateriaalista. Sarjan ensimmäiset jaksot olivat tunnelmaltaan tehokkaita, sillä katsoja kuljetettiin koomasta maailmanlopun jälkeiseen todellisuuteen heränneen sheriffin mukana. Synkät tuomionpäivän maisemat ovat aina vedonneet mielikuvitukseeni.

Parasta Walking Dead -sarjassa on sen silkka verinen toiminnallisuus ja jännityselementit. Walking Deadin zombiet ovat sentään aidosti pelottavia, eivätkä siveitä nössöjä kuten Twilight-republikaaniteinisaagan vampyyrit. Aina välillä kotisohvalla pelottaa niin, että on pakko tuijottaa sipsipussin selkämystä. Arvostan myös sitä, ettei maailman muuttumista zombien valtaamaksi erämaaksi ole yritetty selittää muuta kuin epämääräisesti yhdessä alkupään jaksoista.

Sarjan heikkous on edelleen se, että sen henkilöhahmot eivät ole kovin kiinnostavia. Aina kun henkilöt pysähtyvät zombientappamiseltaan jaarittelemaan ihmissuhteistaan, koko sarja tuntuu hyytyvän. Dialogi on ollut kolmen kauden ajan poikkeuksellisen jankkaavaa. Sarjan vastaavana tuottajana toimi Rita Hayworth – avain pakoon -elokuvan ohjannut Frank Darabont, mutta hän jätti tuotannon kesken toisen kauden. Kakkoskausi oli niin pitkästyttävää ja kömpelöä draamaa, että ajattelin zombien käsikirjoittavan sarjaa. Epäilin Walking Deadin joutuvan hakkuukirveen alle, sillä Yhdysvalloissa ei kauan katsella, jos sarja ei täytä sille asetettuja odotuksia.

Aivan uunituoreella kolmannella kaudella sarja näyttäisi löytäneen jälleen fokuksensa. Avausjakso alkaa minuuttien mittaisella talonvaltauskohtauksella, jossa ei puhuta sanaakaan. Toimintaa, kerronnan tempoa ja sisälmyksiä on lisätty selvästi kakkoskaudesta. Tämä on täysin oikea ratkaisu, sillä parhaimmillaan Walking Dead on, kun se ammentaa b-elokuvien ja pulp-kirjallisuuden verevästä lähteestä. Miksipä hävetäkään splatter-meininkiä, ei Walking Deadin pidä olla Downton Abbey.


PS. Pari asiaa on aina ärsyttänyt zombie-tarinoissa aivan valtavasti. Jos zombeilla kerran koko ajan on nälkä, niin miksi ne eivät vähitellen näänny, jos ne eivät saa purtavaa? Jatkuva käveleminen ja valvominen kuluttaa väistämättä energiaa. Toinen asia on zombien kehon mätäneminen ja erilaiset avohaavat. Luonnossa erilaiset pieneliöt ja bakteerit kuluttavat raadot nopeasti. Luulisi, että erityisesti zombeja ne vaivaisivat. Mutta ehkä on vain parempi, ettei näitäkään selitetä.

Walking Dead -sarjan kolmas tuotantokausi FOX-kanavalla sunnuntaisin klo 22.

Lopullinen arvio: rousk rousk *aivoja* mursmsss mumskis mumskis *aivoja* rousk rousk.