Suomen paras blogi eli mitä teen väärin

Johtava pystysuunnan
blogisti tyypillisessä miljöössään.

Helsingin Sanomien Kuukausiliite etsii koko vuoden Suomen parasta blogia ja toivoo lukijoiden ehdotuksia. Kuukausiliitteen määritelmän mukaan hyvä blogi on "mielenkiintoinen, hyvin kirjoitettu, tyylikäs, visuaalinen, ajankohtainen, reagoiva ja sitä päivitetään usein."

Pakkohan tästä on tehdä blogikirjoitus, suorastaan metablogaus. Tässä blogikirjoituksessa käsittelen siis blogikirjoittamista.
.........

En osaa edelleenkään ajatella blogia omana tekstityyppinä tai julkaisumuotona, mutta asiaan minua pedantimmin suhtautuvat voivat katsoa Wikipedia-artikkelista, mikä tekee blogista blogin. En liioin osaa ajatella itseäni blogistina, sillä se nimike tuntuu pelkästään hupsulta. Kutsun itseäni mieluummin nettikirjoittelijaksi, vaikka se tuokin mieleen umpiluupäisen keskustelupalstoilla meuhkaavan keski-ikäisen valkoisen miehen. Eihän tuo kuvaus edes ole kovin kaukana totuudesta.

Emmin blogin avaamista pitkään, sillä se tuntui jo puoli vuosikymmentä sitten vanhentuneelta idealta. Nyt netin suosituinta jokamiessisältöä lienevät twiitit, ja monet intoilevat Pinterestin ja Tumblrin kaltaisista mikroblogi- ja kuvanjakopalveluista. En ole vielä rohjennut "tumbleerata", edes yksin ollessani. Trendi vaikuttaa siltä, että blogimaiset verkkosisällöt muuttuvat koko ajan lyhyemmiksi ja visuaalisemmiksi. Silti perinteinen blogi on pitänyt pintansa. 
.........

Palataan kysymykseen millainen on Suomen paras blogi. Ainakaan se ei ole tämä! Viestintäalalla työskentelevät tuttuni ovat antaneet ystävällisiä neuvoja siihen, millainen onnistuneen blogin pitäisi olla. Tällaisia vinkkejä olen ainakin saanut, muotoilut tosin omiani:

"Blogisi tulisi keskittyä johonkin tiettyyn asiaan tai teemaan." 

"Blogikirjoitusten tulisi olla henkilökohtaisia."

"Blogisi kirjoitukset ovat aivan liian pitkiä nettiin."

"Blogissasi pitäisi olla monipuolisempaa sisältöä kuin pelkkää tekstiä."

Taidan tehdä kaiken siis vähän väärin tässä blogissa. Muutama sananen edellisiin väitteisiin "puolustukseksi".

Hauskuus tässä blogin pidossa on kirjoittaa juuri siitä, mitä kulloinkin mieleen juolahtaa. Epäselvät aihevalinnat saavat siis jatkoa. Olisi pitkästyttävää keskittyä johonkin teemaan tai tyyliin. Zeppeliini leijukoon minne sattuu, sellainen on zeppeliinin karaktääri.

Henkilökohtainen on poliittista, ja tässä blogissa pyrin välttämään molempia. Kehotan ihmisiä ylipäätään kertomaan vähemmän henkilökohtaisista asioistaan.

Pituus on miehelle usein kipeä paikka, niin minullekin. Syyllistyn toistuvasti ilkkamalmbergiaanisiin mittoihin, mutta yritän parantaa tapani. Jaarittelu on jaarittelua, julkaisi sen missä tahansa.

Monipuolisempaa sisältöäkään ei taida tulla. Eikä kauniimpaa. Ei tämä blogi nyt mikään nätti ole, mutta kukkiihan se perunakin. Seilataan tässäkin vastavirtaan ja jätetään kuvat, joissa on syväterävyyttä ja pikkuruisia koriste-esineitä upeaan Kalastajan vaimo -blogiin. Kyllä moderni mies voi ja saa pitää sisustuksesta ja käsitöistä!

Päätän poikkeuksellisen omahyväisen blogikirjoituksen kehumalla muutamaa muuta blogia, joiden reviirille en tohdi tulla. Kokkauspuolen ja anniskeluhommat hoitakoon Hellasoturi. Pantterin puremia -blogi sisältää tiukkoja yhteiskunnallisia mielipiteitä. Pantterin puremia lukee mielellään, sillä siellä hyvikset ovat edelleen hyviksiä ja pahikset pahiksia. Ja pahis on yleensä Matti Apunen. Tällä viikolla löysin myös Perustuslakiblogin, jota ylläpitää aina vauhdikas Suomen valtiosääntöoikeudellinen seura. Varoitus: Perustuslakiblogi ei sisällä neulontaohjeita. Filosofeeraavalla tuulella pistäydyn Tietämättömyyden pimennysverhon takana. Nyt kun löytäisi vielä intohimoisesti kirjoitetun urheilublogin, jossa kerrotaan kummallisista lajeista.