Turun toriparkki harkitsee kaupungin rakentamista

Turun toriparkin sisäänkäynti.

Turun toriparkki harkitsee 170 000 asukkaan kaupungin rakentamista parkkiluolan ympärille. Asia varmistui, kun Korkein hallinto-oikeus tyrmäsi Toriparkin kaavoitussuunnitelmat "kalliiksi, laittomiksi ja ihan ****n järjettömiksi". Toriparkin ideoijat päättivät välittömästi tyrmäävän päätöksen jälkeen ryhtyä toimeen, koska keskustankehittäminen.

"Lainvoimaiset päätökset, jääviydet ja häpeän tunne eivät ole koskaan hidastaneet tärkeiksi katsomiamme rakennushankkeita", Toriparkin puhemies Niko Lauta sanoi.

Turun toriparkki valmistui alun perin vuonna 1208 paikaksi, jossa autot olivat susilta suojassa. Ajatus vetovoimaisen kaupungin rakentamisesta parkkiluolan ympärille sai alkunsa vuonna 1989, kun joku keksi, että Toriparkki on periaatteessa vain mutavelliin kaivettu jättimäinen kuoppa. "Ajatus oli ensin lisätä sen vetovoimaa keltaisilla kaistaviivoilla ja vaahtosammuttimilla, mutta sitten keksimme tämän city-homman", idean alkuperäisisä, jo eläkkeellä oleva imurikauppias Nestori Pikeepaita linjaa Sokoksen ravintolamaailman looshissa istuessaan.

Turun Toriparkin mukaan kunnollista kaupunkia on tarvittu siitä asti, kun kaikki kiva kaavoitettiin kauas savipellolle eikä Toriparkin ympärillä tehty vuosiin mitään.

"Käytännössä Toriparkin ympäristö on ollut jättömaata yli 800 vuotta. Joku kirkko, joki tai linna, en näe sellaisilla mitään arvoa, kun tilalla voisi olla neliskanttista parkkitaloa", hankkeen nykyinen vetäjä Allan Pörsti kertoo. Hän näyttää piirrustuksia, joissa Toriparkin ympärille kohoaisi muutamassa vuodessa sosiaalitilat yli 170 000 torimyyjälle sekä kioski, huoltopömpeli ja Otto-automaatti. Hintaa tälle kaikelle tulisi arviolta noin 80 miljoonaa.

Puuhamiesten seuraavana tavoitteena on saada yksityiset sijoittajat mukaan rahoittajiksi. "Veronmaksajien rahoja käytetään vain rakentamisessa, juoksevien kulujen kattamisessa ja mahdollisten tappioiden kuittaamisessa, mutta muuten tämä on täysin yksityisesti rahoitettu", he vakuuttavat epäilijöille sormet ristissä.

Lautaa, Pikeepaitaa ja Pörstiä selvästi harmittaa, että osa paikallisista asukkaista vastustaa kaupungin rakentamista. Miesten mukaan pieni, mutta äänekäs hippijengi on lamauttanut toimivan, suljetun demokraattisen päätöksenteon, joka Toriparkissa on ollut aina tapana. Ikävyyksiltäkään ei ole vältytty. 

"No tuossa on ollut kaikenlaista pyöräilijää vaatimassa kevyen liikenteen väyliä ja vanhukset haluaisivat kehittää joukkoliikennettä, mutta ääriryhmille emme voi alistua", Lauta sanoo tiukasti. Huhujen mukaan Toriparkin ympärille on heitelty myös liito-oravan papanoita. "Ja viime lokakuussa Audini päälle oli jatkuvasti kaadettu vaahteranlehtiä! Tämmöinen ilkivalta ei kuulu sivistyneeseen yhteiskuntaan", Pikeepaita puuskahtaa.

Toriparkin kannattajat näkevät, että viihtyisän ja vetovoimaisen pysäköinnin takaa nimenomaan se, että parkkiluolan ympärilläkin on jotain. "Niin no muutenhan tää on vaan ihan helvetin kallis autotalli, josta maksavat nekin, jotka eivät omista autoa", Lauta summaa.

Toriparkin nokkamiehet haaveilevat jo, että Turun toriparkki valitaan vuoden 2018 eurooppalaiseksi kulttuuriparkkiluolaksi. Turun toriparkilla olisi silloin mahdollisuus järjestää paikoitustiloja ympäri vuoden ja elävöittää koko sote-alueen parkkeerauselämää. Samalla suunnitelmissa siintää turkulaisen autoiluilmiön, sumuvalot päällä persiissä kiinni ajamisen, tunnetuksi tekeminen Euroopassa. Hankkeen mannekiineiksi on palkattu Zalando-mies. Asiaa tukee myös Tampereen yliopiston hämäläinen osakunta. "Edes me emme voisi keksiä näitä juttuja turkulaisista", Tamperetalolta lähetetyssä faksissa kerrotaan. 

"Näemme kaupungin rakentamisessa aivan valtavasti potentiaalia pysäköinnille", Pörsti innostuu. Hänen mukaansa markkinoinnin kohderyhmäksi valikoituivat yksinään autoilevat, keski-ikäiset espoolaiset. "Heissä meillä on neitseellinen kohderyhmä, sillä suurin osahan matkustelee nyt vain Helsingin länsiväylän seudulla. Voisimme saada heidät jonottamaan esimerkiksi Tuomaansillalle aamuisin."


Jutussa mainitut henkilöt ja turkulaiset kaavoituspäätökset ovat täysin fiktiivisiä, eivätkä perustu todellisuuteen.