27. elokuuta 2013

Puku tekee managerin, asusteet huippumanagerin

Jalkapallo tunnetaan vihreän veran šakkina, jossa tyyli näyttelee merkittävää osaa kokonaisuudesta. Silti yllättävän harva tulee ajatelleeksi, miten paljon joukkueen peräsimessä olevan managerin tai valmentajan pukeutuminen vaikuttaa joukkueen pelisuoritukseen. Puhun voittavan ja häviävän joukkueen välisestä hiuksenhienosta marginaalista.

Me tyyliniekat pidämme itsestäänselvänä, että huippujalkapallojoukkueen perätuhdossa voi menestyä vain pukeutumalla hyvin.

Jo pieni vilkaisu kentän laidalle vaikkapa suomalaisten joukkueiden eurokarsintapeleissä kertoo karusti sen, mistä kiikastaa: niin materiaalista (liian ohutta kangasta) kuin materiaalin leveydestä (tavallisin virhe on liian pitkät hihat ja hartioista roikkuvuus). Kun katsot vierasmaalaisen joukkueen aitioon siellä seisoo manageri tyköistuvasssa mittatilauspuvussa. Kun katsot suomalaisjoukkueen aitioon, näet siellä tuulipukuisen kaveri vieressään toinen tuulipukuinen kaveri.

Ei tätä sotaa näin käydä! Entä jos marsalkka Mannerheim olisi kuljeskellut Mikkelin päämajassa verkkareissa? Mieleeni muistuu suuresti arvostamani jalkavenkenraali Adolf Ehrnroothin tarina, jossa hän pelastuu varmalta kuolemalta silkkisten alusvaatteidensa ansiosta. Ehrnrooth haavoittui, mutta alusvaatteiden silkki esti osan verenvuodosta ja piti haavan puhtaana.

Ryhmittelen seuraavaksi eurooppalaisia huippumanagereita heidän pukeutumisensa mukaan. Seuraavien vajaan 10 kuukauden aikana voitte tarkkailla, miten pukeutuminen ja jalkapallomenestys todellakin korreloivat keskenään.
..........


Futis-fashionistat: Jose Mourinho, Pep Guardiola

Ei ole sattuma, että viime vuosien ylistetyin valmentaja Pep Guardiola on myös maailmanluokan pukeutuja.
Pep Guardiola valmentaa Bayern Mûnchenia.
Barcelonasta välivuoden jälkeen Bayern Muncheniin siirtyneen Guardiolan äärimmäisen huoliteltu pukeutuminen muistuttaa hänen pelijärjestelmäänsä: pedanttia, pikkutarkkaa ja jokaista yksityiskohtaa myöten hiottua. Samalla tarkkuudella tehdään Sveitsissä kelloja.

Jälleen kerran pukeutumisessa pätee sama logiikka kuin jalkapallossa. Se, mikä kentän laidalla näyttää vaivattomalta ja luovalta, on pitkän harjoittelun tulosta.Tavoitteena on, että täydelliset asuvalinnat tulevat suoraan selkäytimestä, melkein tiedostamatta.

Tavallisesti Guardiola käyttää pukuun kuuluvia liivejä sekä tarkasti viikattua taskunenäliinaa. Puku tekee managerin, mutta asusteet huippumanagerin! Kannattaa seurata myös Guardiolan upeita kenkiä. Tämä mies ei tee virheitä jalkapallossa eikä elämässä.

Chelsean managerin Jose Mourinhon tyyli on Guardiolaa boheemimpi. Portugalilainen Mourinho heiluu kentän laidalla varsin usein ilman kravattia, mutta käyttää sen sijaan huivia. Mourinhon sotisopana pidetään puvun sijasta mustaa, tyköistuvaa villakangastakkia. The Special One on paitsi The Happy One myös The Cool One.


Jose Mourinho: Happy One Formerly Known as Special One.
Viime kaudella kettuuntunut, enää vain hopeakettuuntunut Mourinho luottaa tavallisesti liituraitaan ja murrettuun siniseen. Aiemmin Mourinho pukeutui useimmiten harmaaseen, mutta uskottavuuteen riittävät nyt harmaahapset sekä Englannin, Espanjan, Italian ja Portugalin mestaruudet. Mourinho taitaa myös neuleiden käytön.

Mourinho käy hyvästä esimerkistä valmentajasta, jonka ura ja pukeutuminen seuraavat toisiaan niin hyvässä kuin pahassa. Talvella stressaantunut suosi Jose Mourinho esiintyi otteluissa välillä jumpperissa. Kun et enää välitä pukeutumisestasi, et välitä joukkueestasi!


Ammattilaisen varmuudella: Carlo Ancelotti, Roberto Mancini, Roberto diMatteo

Italialaiset managerit luottavat mustaan pukuun ja kapeaan kravattiin. Carlo Ancelottin, Roberto Mancinin ja Roberto diMatteon kaltaiset italiaiset valmentajat ovat tavallisesti erehtymättömiä tyylissään: hyvin leikatut, oikean kokoiset puvut ja välimeren ruokavalio pitävät miehet kärjen tuntumassa. Luen myös Manchester Cityn uuden managerin, chileläisen Manuel Pellegrinin samaan joukkoon, vaikka suhtaudun hänen puolikoomisiin kravattivalintoihinsa epäillen.


Vanhanliiton haalarimiehet: Roy Hodgson, Rafael Benitez ja Redknapp

Roy Hodgson.
Vanhanliiton managereille puku on univormu siinä missä haalarit putkimiehelle. Hienouksia ei löydy, eikä niitä kaivata. Harry Redknapp, Rafael Benitez tai Roy Hodgson menisivät minä päivänä tahansa perus vakuutusmyyjistä tai autokauppiasta.

Näiden "haalarimiesten" capo di tutti capi oli tietenkin toistaiseksi eläköitynyt sir Alex Ferguson, jota arvostan ennen muuta viinintuntijana. Pitää silti huomata, että Fergusonkin panosti omaperäisiin yksityiskohtiin, kuten punaiseen nenään tai pitkävihaisuuteen. Näin persoonallinen ote vaatii kuitenkin erikoisen poikkeavaa neroutta, jota löytyy vain hyvin, hyvin harvalta. Fergusonin lisäksi mieleen tulee vain ukrainalainen Valeri Vasylovytš Lobanovskyi.


Tyyliään etsivät: André Villas-Boas, Jürgen Klopp, Sami Hyypiä 

André Villas-Boas.
Jo vuosia olen odottanut saksalaisen Joachim Löewin nousevan harvojen futis-fashionistojen joukkoon. Liian usein Löew näyttää kuitenkin tuskastuneelta tarjoilijoiden esimieheltä. Valkoinen paita, mustat housut ja aina käärityt hihat alkavat jo uuvuttaa. Tyylikästä, mutta konservatiivisen jäykkää.

Valmentamisen ihmepoika, Tottenhamin André Villas-Boas kompastelee liian rohkeisiin kravattivalintoihin ja -solmuihin. Tuntuu kuin Villa-Boas ei osaisi päättää, peluuttaako hän kentän laidalla tummansinistä pukuaan vai verkkariasuaan. Kunhan Villas-Boas saa tyylikysymykset kuntoon, hän vapauttaa myös sisäisen voittavan managerinsa. Tästä pukeutujasta kuulemme vielä.

Jürgen Klopp etsii vielä omaa tyyliään. Toivottavasti.
Hienosti menneestä viime kaudesta huolimatta Borussia Dortmundin enfant terrible Jürgen Klopp näyttää edelleen saksalaisen poliisisarjan apulaisetsivältä. Harmaat puvut, parransänki ja repsottava tukka.

Vähän suomalaisväriäkin halusin mukaan, siksi sananen Sami Hyypiästä. Bayern Leverkusenin luotsi Sami Hyypiä elää vielä etsikkoaikaansa manageriksi pukeutujana. Toivon, että pitkänhuiskea, skandinaavisella tavalla komea Hyypiä puettaisiin esimerkiksi laivastonsiniseen pukuun. Ja älkää herran tähden jättäkö niitä lahkeita liian lyhyiksi!


The computer says "No": Gerardo Martino, Arsene Wenger, Walter Mazzarri.

Gerardo Martino.
Inter Milanin Mazzarri sortuu tyypilliseen pelaajasta valmentajaksi -virheeseen. Hän yhdistelee lookissaan röyhkeän maskuliinista leijonanharjalettiä mittatilauspukuihin. Tulos muistuttaa nuoren polven mafiapäällikköä.

Huolestuttavimmalta näyttää Euroopan kenttiä vuosia hallinneen FC Barcelonan tyyli. Pep Guardiolan millintarkasta näpertelystä palattiin vuodessa jonnekin 70-luvun alkuun. Eteläamerikkalaisen Gerardo Martino suosii pellavan väriä ja mummonsohvakuosia. Eikä siinä kaikki, kentän laidalla hän suosii kermanvärisiä pikeepaitoja. Sellaiset eivät imartele kenenkään keski-ikäisen vartaloa.

Koppavan ranskalaisen (sic!) Arsene Wengerin tulokset ovat huonontuneet sitä mukaa, mitä kapeammaksi kravattimuoti on muuttunut. Kuihtuva Wenger muistuttaa yhä enemmän hullua professoria, jonka puku roikkuu harteilla kuin kastunut viitta. Tarkan markan miehenä hänellä on vielä aina sama puku, paita ja kravatti. Uskalla uusiutua, Arsene!

Arsene Wenger kamppailee yhä leveämmiltä näyttävien kravattien kanssa.
Loppuun pari sanaa Veikkausliigan valmentajista. HJK:n Sixten Boström yrittää tuoda suomalaisille nurmille jalkapallonörtti-lookia. Ns. shoegazing-valmentaminen ei ainakaan toistaiseksi ole sytyttänyt HJK:ta liekkeihin, päinvastoin. Ja jos Mika Lehkosuo viimein leikkaisi tukkansa ja pukisi tiptop puvun päälleen, Honka saattaisi kasvaa seuraksi, jollaiseksi se on halunnut kasvaa jo pitkään.

Tyylikkäämpää jalkapalloa toivoen!


Helsinki Fashion Weekend 29.8.-1.9.2013 Kansalaistorilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti