Kummola myydään KHL:ään

Tänään julkistettiin yksi suomalaisen jääkiekon kaikkien aikojen uutisista. Kalervo Kummola siirtyy Venäjän KHL-liigaan. Venäjä on idässä sijaitseva maa, jolta Suomi on ottanut pataan etenkin kenttälajeissa kuten talvi- ja jatkosodassa. Venäjä tuottaa öljyä, kaviaaria ja aivan erinomaisia maustekurkkuja.

Kummolan siirto tapahtuu Tolstoi-junalla 8. syyskuuta kello 8:30 Helsingin päärautatieasemalta laiturilta 7, vaunu numero 2, paikka 45. Junassa on minibistro.

Sinisen zeppeliinin lähteen mukaan Kummolan kauppahinta on noin 120 miljoonaa euroa. Siihen sisältyy Kummolan lisäksi puku, kravatti, MM-lätkän kisaviiri vuodelta 2012 sekä Suomen kaikkiin edustussaunoihin sopiva yleisavain.
......

Kummolan myynnistä naapuriin kerrottiin perjantaina tiedotustilaisuudessa Tehtaankadulla. Tilaisuuden tunnelma oli niin jännittynyt, että Jortikka seisoi koko tilaisuuden. Kohutoimittaja Ari Sporttila raportoi mäkihypystä, ja Jukka Jalonen näytti tympääntyneeltä, vaikka hänen rintataskustaan putosi 200 euron seteleitä. Jalosen exä on maajoukkue ja nyxä Pietarin SKA, Ritu Tainola huudahti tiedotustilan perältä. Tiedotustilaisuudessa paikalla oli myös pipopäinen ja krapulainen Ville Haapasalo, vaikka kukaan ei tiennyt miksi.

Kauppaa järjestelleen sipoolaisen tosi-tv-tähden Barry Arkimonon mukaan suurhanketta viriteltiin kaikessa hiljaisuudessa pari vuotta. "Mutta päätös syntyi, kun sain turpiini raumalaisilta viime maaliskuussa. Silloin hanskat putosivat, oikeastaan meni fiilikset ihan täysin", Arkimono myöntää.

Tiedotustilan viimeiseen nurkkaan ahtautuneet Kummolan uuden venäläisomistajat vaikuttivat kauppaan hyvin tyytyväisiltä. Venäläiset ovat jo pitkään havitelleet omistukseensa Kummolan näköistä ja oloista miestä, mutta kukaan ei ole tähän mennessä suostunut myymään. Esimerkiksi Mikko Kivisen ja Jouko Ahosen sopimukset pitävät heidät Suomessa vielä vuosia, eikä sopimuksiin sisälly ns. KHL-klausuulia, joka mahdollistaisi nopean oston Venäjälle.

"Kummola on suomalaisen jääkiekon Cheek, ja me haluamme vain parasta – parhaan brändin ja parhaat minkit", rehelliseltä vaikuttava pääomasijoittaja-oligarkki Jevgeni Tsernenko sanoo ja livauttaa urheilutoimittajan rintataskuun sileän 500 euron setelin.

Kummola ei lähdekään Neuvostolii Venäjälle nöyristelemään, vaan viemään suomalaisen jääkiekkoilun ilosanomaa paikallisille.

"Törkeät lippujen hinnat, kolkot jäähallit, turkulainen fanikulttuuri, kabinettisuhmurointi ja ylipäätään leuhka asenne maksavia asiakkaita kohtaan ovat ainakin niitä kotimaisia kiekkoinnovaatioita, joita voin venäläisille kollegoillemme opettaa", Kummola sanoo itsevarmasti.

Kummola uskoo, että Venäjälle saadaan juurrutettua myös ns. meidän peli eli pelifilosofia, jossa pienikokoiset kaverit seisoskelevat joka vaihdossa oman maalin takana 5-10 sekuntia tekemättä mitään. Kummolan mielestä venäläisestäkin kiekosta voidaan tappaa vauhti, fyysisyys ja pelihuumori. "Jos se onnistuu SM-liigassa, miksei se onnistuisi KHL:ssä", kölninvettä uhkuva Kummola toteaa.

"Mutta mitään höpöheinää sinne Venäjälle ei sitten lähdetä vetämään, ja jos vedetäänkin niin Ramille siitä ei sitten hiiskuta sanaakaan ja jos hiiskutaankin, niin sille Urheilulehden Hohtavalle ei puhuta mitään, se on jumalavita vissi se", Kummola tähdentää pukiessaan timanttikoristeltua Lada Togliattin pelipaitaa päälleen.

Sinisen zeppeliinin saamien tietojen mukaan Kummola suostui siirtoon, sillä hän luuli olevansa matkalla Amuriin (Tampere) eikä Amuriin (Venäjän kaukoitä). Kesken tiedotustilaisuuden syntyykin pieni kalabaliikki, kun Kummola havahtuu, ettei hänen uusi sijoituspaikkansa olekaan Paasikiventien ja Pirkankadun välimaastossa.

"Että MISSÄKÖ?!", Kummola puuskahtaa mutta rauhoittuu, kun venäläinen kisukka laittaa hänen rintataskuunsa tuhannen euron setelin.
........

Itä-Suomessa tieto Kummolan myymisestä venäläisille on otettu vastaan sekavissa tunnelmissa, mikä johtuu pääosin alueen valtavasta alkoholiongelmasta. Tiivistäen voi sanoa, että itäsuomalaisten mielestä asia hoidettiin kehnosti. Erityisesti askarruttaa myynti venäläisille. Pieni kierros Itä-Suomeen paljastaa paitsi laudat eessä ovien myös vanhoja naapurikaunoja.

"Hää vie kaiken! hää vie Karjalan, hää vie ruiskanikat, hää vie Makin hitit, hää vie rantatontit ja kesämökikkii", karjalaiseukko Matilda Hulda Volotnainen itkulaulaa Lappeenrannan Sokoksella. Volotnainen on 143 senttiä pitkä ja kiukkuinen.

Rajapatsaan grilliltä tavattu imatralainen Jari Jarkkanen paheksuu sitä, että venäläiset tuovat kaupunkiin paljon rahaa. "Ärsyttää kun ajelevat hienoilla autoillaan ja ostavat kaupat tyhjiksi ja käyttävät palveluita, esimerkiksi kampaajalla heidän pitää käydä mukamas joka viikko. Harmittaa tuollainen, kyllä täällä on porukassa pohdittu, että senkö takia isoisäni taisteli rintamalla, että nyt voitaisiin tienata vladimireilla rahaa ja pitää yllä työpaikkoja", Jarkkanen puhisee.

Jarkkasen mukaan kaupankäynti venäläisten kanssa ei ole oikea tapa kehittää itäisen Suomen rajakuntia vaan tulevaisuudessa hyvinvointia pitäisi synnyttää katkeroitumalla, valtionavustuksin ja korkeammilla veroilla. "Ei tästä kuitenkaan mitään tule", Jarkkanen tiivistää tunnelmat ja korkkaa.

Summanen summarum, suomalaisessa jääkiekossa eletään nyt jännittäviä aikoja.


JK. Tämä blogi sisältää 20 neliömetriä rakennusoikeutta rantatontille ja on myytävissä kunhan summasta sovitaan. До свидания!

Kesänmaisteri kehrää kun päivänkehrä hohkaa

Maisteri huolettomassa
vaaleassa kesälookissa.

Ei, kesämaisteri ei ole olutmerkki. Mutta jos se olisi, se olisi vehnäinen, pirtsakka ja parahultaisesti sitruunainen.

Sinisen zeppeliinin tyyliopas esittelee Teille kesän maisterin (#kesänmaisteri). Näillä vinkeillä ette voi epäonnistua!

Kesällä maisteri rentoutuu, mikäli valtakunnan olosuhteet sen sallivat. Kuten sanassa sanotaan [Maist. 18:9], "maisteri ei milloinkaan voi rakastaa vapaa-aikaansa niin kuin hän rakastaa isänmaataan."


Maisterin kesälook

Maisterin (kesä)rusketusta kuvailen vaalean meripihkan sävyiseksi. Missään nimessä oranssin kiiltävä saati punoittava pinta ei ole maisterille hyväksyttävä väritys, sillä maisteri ei ole hummeri. Maisterille ei tule pisamia, ja jos tulee, ne peitetään kevyellä meikkivoiteella.


Maisterin kesäkerrasto on
ilmava ja ihonmyötäinen. 

Kesämaisterin pitää olla pikkasen dandy. Pikkutakki, kauluspaita, koristeltu taskunenäliina koristavat kesämaisterin jäntevän solakkaa ylävartaloa. Jalassa maisterilla on hyvin niukat, joko valkoiset tai pinkit lyhät sekä kirkkaan valkoiset tai navy-siniset kangastossut. Kesänmaisteri irrottelee rohkeilla väreillä.

Maisteri ei ikinä esiinny sandaaleissa tai avokkaissa. Maisterilla ei myöskään koskaan ole reppua, vaan joko kangaskassi, putkikassi tai golf-bägi. Maisterin nahkasalkku pidetään auringolta suojassa joko eteisaulan kaapissa tai toimiston pöydän alla. Ennen kesälomaa maisterin tarkastaa, ettei sinne jää esimerkiksi suklaalevyä ja kosteaa villapipoa muhimaan.

Tapainkonsulentti rva Kaarina Suonperän mukaan mustaan pukeutuvat vain hautajaisvieraat, boheemit taiteilijat ja rappiolla olevat. Kesällä maisteri saa kuitenkin lisätä lookiinsa tarkoin harkittuja mustia yksityiskohtia, kuten neuleen tai kapean solmion. 


Koska kesämaisteri ei pidä yökerhoa Ibizalla, hän käyttää koruja hyvin säästeliäästi. Toki maisterin rannekello kestää yli 1 000 metrin syvyyteen sukeltamisen. 

Pinkit lyhät piristävät.

Maisterin kesädrinkki ja kesälounas


Maisterin suvisima on jäähileinen ja värikäs, mutta alkoholimäärältään rapsakka (6-8 cl). Maisterin mojito sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen, sillä "it must be five o'clock somewhere". Tavallisesta mojitosta maisterin mojito eroaa siinä, että rommin lisäksi mojitossa on liraus triple seciä. Kokeile jo tänään!

Kovemman irrottelun jälkihoitoon maisteri nauttii Bloody Marya, mutta ainoastaan täsmälleen oikein tehtynä: sellerin varren lisäksi pintaan pitää töpötellä riittävästi tabascoa. Tomaattimehun valintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kesän maisteri käyttää vain eettisesti puristeltuja tomaatteja.

Maisterin mojito tuntuu koko kropassa.

Kesällä maisteri syö joka päivä ulkona. Helteellä on hyvä hetki keventää, joten maisteri popsii runsaasti kasviksia, marjoja ja etelän hedelmiä. Erityisesti suositaan ankanrintasalaattia. Aikaa pitää varata myös samppanjalle ja mansikoille sekä saaristolaispöydälle silleineen. Kesällä on aina kiire!


Maisterin kesävinkki

"Pidä mieli kirkkaana ja paita puhtaana."


Maisterin kesägroove

Maisterin levylautasella pyörii kesällä uutta, vanhaa, sinistä ja lainattua. Tänä kesänä ne ovat Daft Punk: Random Access Memory; The House That Trane Built: The Story of Impulse Records; Neil Young: Sleeps with Angels ja A Tribute To Caetano Veloso. Suositellaan myös Warner Musicin erinomaisen hienoa Suomalaisen musiikin historia -verkkopalvelua, joka on ehdottomasti vuoden kevytmusiikillinen kulttuuriteko!

Muchas Salitos, bailandos merengues!

Kevyttä kesälukemista.

Maisterin kesäkirja

Maisteri sivistyy suvellakin. Kivassa kangaskassissa kulkee mukana paitsi iPad 3 myös pehmytkantisia pokkareita.

Tänä sesonkina perehdytään kolmikymmenvuotisen sodan alkupuoliskoon modernin sotatieteen näkökulmasta Olli Bäckströmin suurteoksen Polttolunnaat avulla. Jännityksestä vastaa luovalle luokalle räätälöity hittijännäri, Gillian Flynnin Kiltti Tyttö. Lepppoisaksi rantakirjaksi maisteri ahmaisee Carlos Ruiz Zafónin Marinan.


Lopuksi

Maisterin kesän voi tiivistää sanoihin jogo bonito – kaunis peli.


Aurinkokuninkaalla oli kaikkea paitsi yksityisyyttä

Herman Lindqvist:
Aurinkokuningas
Ludvig XIV

Aurinkokuningas Ludvig XIV (1638–1715) on kenties historian kuuluisin itsevaltias. Neljävuotiaana valtaistuimelle noussut Ludvig hallitsi Ranskaa yli 70 vuotta.

Tuona aikana hän nosti Ranskan maailmanvallaksi, piti korskeaa hovia, jonka tapoja matkittiin ympäri Eurooppaa, synnytti ranskalaisen keittiön ja rakennutti Louvren, barokin vaikuttavimman monumentin. Ruotsalaisen populaarihistorioitsija Herman Lindqvist on jälleen kirjoittanut vetävän elämäkerran, tällä kertaa miehestä, joka loi oman aikakautensa.

Kirjaa lukiessa hämmästyy pitkäaikaisen kuninkaan loputtomasta tarmosta. Ludvig järjesti maan koko hallinnon uusiksi, hän kävi menestyksekkäitä sotia, joiden seurauksena Ranskasta tuli lyhyeksi aikaa maailman ainoa suurvalta, ja Aurinkokuninkaasta maailman mahtavin valtionpäämies. Apunaan Ludvigilla oli poikkeuksellisen päteviä virkamiehiä, jotka uurastivat kuninkaansa hyväksi kuolemaansa asti. Kun kuningas vuonna 1715 kuoli, surtiin, että Ranskan kultainen vuosisata päättyi. Tuolloin seuraava suurvalta oli jo teossa kanaalin pohjoispuolella.
........

Lindqvistin elämäkerran ansio on, että se keskittyy suurvaltapolitiikan sijaan aurinkokuninkaan arkipäiväiseen elämään. Tavallaan kuninkaan elämä ei ole koskaan hänen omansa, vaan suuren ihmisjoukon yhteistä elämää. Aurinkokuningas eli riittien keskellä.

Aurinkokuningas eli yltäkylläisyydessä, mutta yksityisyyttä hänellä ei ollut oikeastaan lainkaan. Aamu alkoi heräämisellä, johon otti osaa kymmeniä ihmisiä. Kuningas tarkastettiin ja puettiin. Jos kuninkaan piti päästä pikkulaan, hän toimitti samalla muitakin askareita ja vastaili pöntöltä esimerkiksi kyselyihin.

Lindqvist kuvaa tarkasti ja elävästi hovin päivittäistä elämää Louvressa, jonne muutettiin rakennuksen vielä ollessa kesken. Päivällä otettiin vastaan ministereitä. Lounaan kuningas söi hiljaa "yksin" ikkunan edessä. Yksin syöminen tarkoitti, että toimitusta seurasi vierestä monipäinen joukko. Seuraksi lähetettiin tavallisesti puhelias ja koristautuva veli Filip, joka vietti mieluiten aikaa hovin nuorten miesten kanssa kujeillen. Iltapäivällä kuningas metsästi, ja hän oli taitava ampuja vielä vanhoilla päivillään.

Loppuiltapäivästä liki puolille öin Ludvig XIV hoiti valtiollisia asioita, kuunteli raportteja, allekirjoitti asiakirjoja ja vastaanotti neuvonantajiaan. Sen jälkeen oli vuorossa vielä loistelias illallinen, jossa kokit kokeilivat jatkuvasti uusia asioita. Näin sai alkunsa tuntemamme ranskalainen keittiö. Kun kuningas pääsi vihdoin maate, verhot vedettiin suuren vuoteen eteen ja henkilökohtainen palvelija jäi nukkumaan vuoteen päähän.
........

Aurinkokuningas ahersi myös ei-valtiollisten asioiden parissa. Ludvig oli tunnettu naistenmies, jonka petipuuhat sekä huvittivat että herättivät pahennusta aikalaisissa. Kun kuningas matkusti, mukana kulki niin vaimo kuin kolme "virallista" rakastajatarta. Toisinaan kuningas yllätettiin kylpylästään naisseurassa. Toisin kuin Englannin Henrik VIII, Ludvig kohteli naisiaan varsin hyvin. Avioliitto kuningattaren kanssa oli toki alusta alkaen "tekninen" kuten kuninkaallisten avioliitot tuohon aikaan olivat, mutta Ludvig arvosti vaimoaan. Rakastajattaret saivat uskomattomia lahjoja, ja lukuisat lehtolapset kiikutettiin maaseudulle piiloon, mutta heidän elatusmaksunsa olivat hulppeat. Ajan mittaan kuninkaan yöjuoksut jäivät ja kuningas kiintyi poikansa kasvattajaan.

Herman Lindqvistin myötäsukainen elämäkerta saa paikoin unohtamaan, että aurinkokuninkaan aika ei suinkaan ollut yhtä auvoa alamaisille. Jatkuvat sodat ja katovuodet köyhdyttivät maata, uskonvainot kohdistuivat hugenotteihin, ja Ranskasta pakeni osaavaa väkeä naapurimaihin. Ludvig itse ei ollut järin uskonnollinen, mutta piti käsittämättömänä, etteivät kaikki alamaiset kuuluneet samaan kirkkoon kuin hän. Myöhemmin tutkijat ovat päätyneet tulokseen, ettei kuningas tiennyt, miten julmasti vääräuskoisia maassa kohdeltiin.

Kasvis-pastasalaatti kesäkeventäjälle

Raikasta mutta maistuvaa kasvis-pastasalaattia tekee mieli etenkin kesällä, kun punainen liha tuntuu liian raskaalta ja kotimaiset kasvikset ovat parhaimmillaan. Zeppeliinin ohjeella valmistat herkullisen, mutta suolatasapainon helteillä pitävän kasvis-pastasalaatin alta aikayksikön. Tähän reseptiin ei tarvita myöskään rasvaista kastiketta.

Ainekset:

• 500 g sataprosenttista durumvehnäpastaa
• purkillinen (140 g) kivettömiä kalamataoliiveja
• purkillinen cocktailkurkkuja
• rasiallinen kirsikkatomaatteja
• puolikas / kokonainen tuore kurkku
• purkki (200 g) maustamattomia fetakuutioita
• reipas nippu basilikan lehtiä
• puoli purkillista (70 g) sitruunapestoa
• runsaasti mustapippuria
• hyppysellinen suolaa. 

Valmistusohjeet:

Keitä pastaa noin 10 minuuttia. Pilko kurkut, puolita tomaatit ja revi nipusta irti basilikan lehdet. Kaada oliivien liemi ja fetakuutioiden liemi pois. Jäähdytä huolellisesti valmistunut pasta, ja kaada se isoon kivan näköiseen kulhoon. Lisää muut ainekset lukuun ottamatta sitruunapestoa ja mustapippuria. Sekoita suurella lusikalla. Lisää joukkoon ensin noin reipas ruokalusikallinen sitruunapestoa ja ripottele maun mukaan sekaan mustapippuria ja suolaa. Lisää tarvittaessa sitruunapestoa.  Laita jääkaappiin maustumaan ja viilenemään noin pariksi tunniksi. Tarjoile kivennäisveden kanssa. Namskis.

Älä ota kesäkirjaa!

Kuvan kirja löytyi Järvenpäästä.
Sen arvellaan olevan noin 10-vuotias.

Näky on lohduton. Arto Paasilinnan Hirtettyjen kettujen metsä (1983) värjöttelee hyljättynä sateen kastelemalla muovituolilla jossain Väli-Suomessa. Mökin ovet ovat säpissä, kylätie vaiennut ja lomailijat palanneet töihin kaupunkiin. Vain yksinäinen kesäkirja viruu kylmenevässä alkusyksyn illassa. Kelpo romaani vettyy, sivut lepattavat koleassa tuulessa ja kirjanmerkki lennähtää kuistille jätettyjen tyhjien kaljapullojen väliin.

Tarina on tavallinen, sillä Suomessa hylätään vuosittain jopa tuhansia kesäkirjoja. Suomen antikvariaatti- ja jälleenmyyntiyhdistys (Sammy) valistaa jälleen suomalaisia, ettei lomalla kannata ottaa kesäkirjaa, ellei aio lukea sitä loppuun ja pitää siitä huolta myös syksyn tullessa.

"Näin mökkikauden alkaessa ihmiset ostavat mökeilleen kesäkirjoja, jotka pahimmassa tapauksessa hylätään kun loma loppuu", Sammyn ry:n varapuheenjohtaja, filatelisti-numismaatikko Torsti Ala-Härmäke sanoo.

Kesäkirjoja vastaan on kamppailtu jo vuosikymmenien ajan, mutta valistus ei tunnu purevan. Kesäkirjoja luetaan edelleen. Ajat ovat toki osin muuttuneet. Ennen hylättiin valtavia määriä kallepäätaloja, ja joskus aitan perältä saattoi löytyä kokonaisia Iijoki-sarjoja. Nykyisin autioituneelta rannalta löytää helpoimmin rispaantuneita Mankelleita, Nesböitä ja Lapiduksia.

Monet kuvittelevat, että esimerkiksi mökille hylätty kirja pärjää luonnossa omillaan. Näin ei suinkaan ole, vaan usein kirja kokeen hitaan ja tuskallisen nahistumisen sekä kostumisen että päivettymisen seurauksena. Tiedotteessaan Sammy ry. muistuttaakin, että kirjan heitteillejättö on julmuutta viatonta lainakappaletta kohtaan.

"Huoneenlämpöön, selailuun ja hoivaan tottunut kirja ei selviä talvesta ilman ihmisen apua", Ala-Härmäke tiivistää.

Ala-Härmäke harmittelee, että ihmiset ajattelevat kesäkirjan olevan jollain lailla vähemmän arvokas kuin joululahjaksi hankittu kirja. Hän muistuttaa, että pehmeäkantinen pokkari on elävää tarinankerrontaa siinä missä kovakantinenkin, ja jokainen kirja vaatii huolenpitoa. "Että silittelee niiden kansia, järjestelee niitä ja ylipäätään on niiden kanssa", Ala-Härmäke huokaa ja katsoo surullisesti suoraan hyllyyn kuin väsynyt basset.

Ala-Härmäkkeellä itsellään on kotonaan yli 2 000 pelastettua kirjaa, joita hän on adoptoinut muun muassa jätelavoilta ja vinteiltä. "Ihmiset hylkäävät kirjoja jopa linja-autoihin. Kerran löysin oriveteläisestä ulkohuussista Solženitsynin Vankileirien saariston", Ala-Härmäke hämmästelee ihmisten välinpitämättömyyttä.
.........

Suomen antikvariaatti- ja jälleenmyyntiyhdistyksen Sammyn kesäkirjakampanja käynnistyi 1. kesäkuuta. Tämän vuoden kesäkirjakampanjan tunnusbiisini on Neljän Ruusun Luen. Kuuntele kappale tästä:

 

Ihanaa, viiltävää naarassoulia

Valerie June.

Kesällä kannattaa kuunnella naisia. Amerikan Tennesseestä kotoisin olevan Valerie Junen fantastinen albumi Pushin’ Against A Stone osoittaa, kuinka kansojen sulattamossa osataan sulattaa yhteen myös musiikin genrejä.

Albumillaan June yhdistää saumattomasti soulia, jatsia, rämeikköbluesia, kantria, gospelia, bluegrassia ja R'n'B:tä, modernia ja vintagea. Vanhasta ammennetaan, muttei matkita, ja uudemmasta mustasta musiikista napataan mukaan rapean kuiva svengi. Tällä levyllä kuulee sen oleellisen eron perinnetietoisuuden ja pastissin välillä. Levy on kuin musiikillinen kiertomatka 1800-luvun lopun herätysjuhlista 2000-luvun uuteen amerikkalaisbluesiin.

Ja se lauluääni! Valerie Junen ääni soi kirkkaana ja viiltävänä. Siinä löytyy raakuutta ja herkkyyttä juuri oikeassa mittasuhteessa. Olen aina nauttinut naislaulajista, jotka laulavat suoraviivaisesti, sellaisella in-your-face-tyylillä. Valerie Junen laulu tuo mieleen 50-luvun mustien soul-laulajattaret sekä 60-luvun valkoiset kantrilaulajattaret. Junen laulussa on runsaasti myös vanhan amerikkalaisen hengellisen musiikin sävyjä. Yhdistelmä on tyrmäävä.

Kun tähän päälle albumilta löytyy toinen toista melodisempia ja ihon alle meneviä kappaleita, saadaan yksi vuoden parhaista levyistä. Ja täydellinen levy lämpimiin kesäöihin, vietti niitä sitten Alabamassa tai Alavudella.

Jää vain kysymys: Milloin Valerie June saadaan Flow'hun?

Chapeau, neiti June.

 

Tuntematon folk-sotilas Matti Johannes Koivu

Matti Johannes Koivu (2013).

Matti Johannes Koivu on suomalaisen nykymusiikin suuri tuntematon. Oikeaoppisesti Koivun musiikkia tulisi kuunnella rahisevalta vinyyliltä, kolmen tähden jallua siemaillen, kynttilänvalossa, vanhassa puutalossa, marraskuussa, yksin. 

Tuhansien murheellisten laulujen maahan ei tarvittaisi lisää alakulotettuja lauluja, elleivät ne olisi niin poikkeuksellisen hyviä kuin Koivun laulut ovat. Jos et vielä ole kuullut Suomen tämän hetken hienointa lauluntekijää, nyt on korkea aika.
........

Jotta Matti Johannes Koivun taituruus pääsisi oikeuksiinsa, tunnustan aluksi, että suhteeni folk-musiikkiin on vaikea ja etäinen. Risupartaisia kitaran nyplääjiä maailmassa riittää, enkä yleensä innostu perus melankolisesta lurittelusta. Liian usein folkin puritaanisuus pakottaa sen tasapaksuksi jollotukseksi, jossa vähäeleisyys muuttuu itseriittoisuudeksi ja kauneus muniinpuhalteluksi. Ja ilman omaa syytä nuoremman polven folk kärsii kuuskytlukulaisten mokkahapsutakkien omahyväisestä sukupolvikokemuksesta, josta he jaksavat alituisesti kertoa dokumenteissa.

Lisäksi folkin lähtökohtainen huumorittomuus tekee siitä epä-älyllistä paasaamista. En valitse asiaa, vaan asia valitsee minut. Kaikenlainen ideologinen pakkosyöttö aiheuttaa huonovointisuutta jopa silloin, kun asia on hyvä. Popmusiikkiin poliittisuus sopii poikkeuksellisen huonosti. Jos haluan kuunnella popin saarnamiehiä, kuuntelen folkkihemmoja mieluummin James Brownia tai Bruce Springsteeniä, sillä he sentään julistavat hauskoista asioista kuten lanteen vatkaamisesta tai amerikanraudoista. "Booty don't lie", kuten amerikansiskot sanovat.

Folk-musiikin kuuntelussa piilee aina vaara, että kuuntelijan aivot pehmenevät liiallisesta lässytyksestä ja akustisen kitaran näppäilystä. Silloin ihminen alkaa muuttua hipiksi. Hippeilyyn sairastunut yksilö käyttää kumisaappaita metrossa, pukeutuu keskenään riitteleviin väreihin työpaikalla tai kasvattaa hamppua mummonmökin takana. Jos oireisiin ei puututa ripeästi, yhtäkkiä ihmiset asuvat huoneissa, joiden seinillä riippuu ryijyjä ja naulakossa ponchoja.
........

Ai niin, se Matti Johannes Koivu! Jo Irwin Goodmanin lauluja (2008) osoitti, että Koivu oli yksi tyylitietoisimmista uuden polven folk-muusikoista. Koivu lähes pysäyttää kappaleet paikoilleen, pudottaa sanat suustaan ja jättää kuulijan neuvottomaan tyhjyyteen. Periaatteessa Irwin Goodmanin lauluja tukeutuu yhteen ideaan tai "vitsiin" (vitsiltä se tuntuu vain aluksi).

Koivu muuttaa juoppolallin rallit koruttomiksi krapulaversioiksi ja paljastaa viinanjuonnin ankarat jäljet. Rempseä ja retee muuttuu painostavaksi elämäntuskaksi ja katumukseksi. Koivun tulkinnat paljastavat, miten hieno säveltäjä Antti Hammarberg oli, ja miten tarkkoja ja laulettavia tekstejä Vexi Salmi kirjoitti. Hengityksen salpaava Vain elämää lähes pakahtuu katumukseen.

Pari vuotta sitten ilmestynyt Koivun mestariteos Toisen maailman nimi pitäisi löytyä jokaisen suomalaisen pop-intoilijan soittimesta. Toisen maailman nimi on häkellyttävän korkeatasoinen albumi, joka kasvaa kulttiklassikoksi parinkymmenen vuoden sisällä. Albumin kappaleissa on paljon samaa kuin palkitun valokuvaajan Hannes Heikuran pimeää käsittelevissä otoksissa. Tämän levyn tunnelmaan pitää uppoutua ajan kanssa. Oma suosikki on kakkosraita 80-luvun lapset, koska satun pitämään virkamiehistä kertovista popkappaleista (koskettava, tärkeä ja liian vähän käsitelty aihe popmusiikissa!):

Tämän vuoden loppukeväästä ilmestynyt, pelkkää Matti Johannes Koivu nimeä kantava albumi ei kappalemateriaaliltaan yllä edellisen albumin tasolle, mikä tekee siitä "vain" hyvän albumin. Erityisesti levyn alkupuolen pienimuotoiset akustiset kappaleet nostavat Koivun parisuhdetekstit pintaan.

Jäin kaipaamaan aiemman levyn polveilevampia sävellyksiä ja vapaampia, jatsahtavia sovituksia. Jos Toisen maailman nimeä kuvailisi "yölliseksi kamarifolkiksi", uusi levy pysyttelee turvallisemmin akustisessa tarinankerronnassa. Siinä missä edellinen levy nojasi musiikkiin, uudemman levyn painopiste kallistuu teksteihin. Toisaalta mitä ilmeikkyydessä menetetään, voitetaan takaisin suoraviivaisessa tunteikkuudessa kuten kappaleissa Aulanko, Minä näen sinussa sen mitä rakastan ja etenkin sydämeenkäyvässä kipaleessa Jos muutat mielesi.

Matti Johannes Koivu on muusikko, jolle toivoisi paljon enemmän yleisöä. Levittäkää sanaa, kuunnelkaa miestä.

http://www.mattijohanneskoivu.fi/

Naapurit hylkivät espoolaisia

Kuvan Espoo ei liity mihinkään tapahtumiin.

Vaikeasti asennevammaiset espoolaiset ovat saaneet hyytävän vastaanoton pääkaupunkiseudulla. Naapurit ovat vastustaneet asennevammaisten espoolaisten asuntohankkeita jokaisessa mahdollisessa vaiheessa. Vuosia suunniteltu Espoon kaupunki jäänee haja-asutusalueeksi, jossa on sekaisin skutsia ja rivareita ihan miten sattuu.

Asennevammaisia espoolaisia tilanne jo turhauttaa. "Haluaisin vedota naapureihin, että he ajattelisivat inhimillisesti. Me espoolaisetkin olemme ihan tavallisia paremman toimeentulosegmentin ihmisiä, vaikka olemmekin asennevammaisia. Kaupunkilaisten valitukset ovat tähän asti vain viivyttäneet Espoon kehittämistä", Kivenlahdessa asuva Veli-Pekka Massi huokaisee.

Massi haluaa jutussa esiintyä nimettömissä. Syykin selviää, kun vähän painostaa. "Kaikenlaista vihapostia on tullut tuonne seitsemän kilometrin päähän Espoon keskukseen, missä lähin postitoimipiste sijaitsee", Massin vaimo Ronja Suur-Janne osoittaa kaukaisuuteen.

Vantaalaisten ja helsinkiläisten ennakkoluulojen hälventämiseksi espoolaiset kokosivat toukokuussa esittelylehtisen, johon tuli kuva jokaisesta espoolaisesta ja lyhyt kertomus hänen asennevammaisuudestaan. He jakoivat esitteen päkaupunkiseudun jokaiseen asuntoon. Ei auttanut.

"Meille on sanottu, että menkää kotiinne siitä. On huudeltu perään ja arvosteltu Gantin ja Hilfigerin vaatteitamme, vaikka omalla työllä olemme ne maksaneet. Pahaltahan tuollainen tuntuu, kun sitä vain haluaisi integroitua suomalaiseen kaupunkielämään, käydä Flow-festivaaleilla ja Tom Björkin ravintoloissa syömässä niin kuin kuka tahansa hyvintoimeentuleva kaupunkilainen", lehtisiä jakanut haukilahtelainen Jens Nappi sanoo hiljaa pub Karhumestarin terassilla valkoviiniä lipitellessään. 

......

Espooseen olisi tänä vuonna muuttamassa 2 500 vaikeasti asennevammaista. 28-45-vuotiaat espoolaiset eivät juuri osaa puhua stadilaisittain eivätkä pysty liikkumaan itsenäisesti paitsi omalla autollaan. Joukossa on myös tavallista hankalampia tapauksia, kuten Bemari-kuskeja ja sosiaaliselta omatunnoltaan autisteja. Melkein jokaisella on lisäksi Ralph Laurenin tossut.

Espoolaiset vaativat ympärivuorokautista hoivaa, jatkuvia kehuja ja senior manager -titteliä. Naapureille he olisivat kuitenkin lähes näkymättömiä: Aamut kuluvat ruuhkissa, päivät Helsingissä konttorilla ja illat Radio Novaa kotosalla kuunnellen.

Espoolaisten usko tulevaisuuteen horjuu jo. 

"Moni espoolainen on aivan lopussa. Vantaalaisten ja helsinkiläisten pitäisi miettiä, miten suhtautuisivat, jos he ja heidän lapsensa olisivat tässä asemassa. Naapurien asenne tuntuu kaiken kaikkiaan niinku tosi pahalta. Niisk", suvelalainen Valtteri Potta kertoo.
.......

Jännitys espoolaisten ja muiden pääkaupunkiseutulaisten kanssa on aistittavissa erityisesti aamuisin. Kun espoolaisten seurue liikkuu hiljakseen Länsiväylää pitkin, Vespaansa ajava helsinkiläismies katoaa mainostoimiston sisätiloihin sanomatta sanaakaan.

Punavuoressa tavattu hemmetin tyylikäs helsinkiläinen executive art director Seppo Vetelä, 33, tunnustautuu espoolaisten asuttamisen vastustajaksi. Syitä Vetelällä riittää:

"Metsässä asuu liito-oravia, joten siihen päälle on vähän hassua rakentaa kahdensadantuhannen asukkaan kaupunkia. Lisäksi siellä metsässä on ilveksiä, susia, karhuja, leijonia, haisunäätiä ja Bodomin kolmoismurhaaja. Eikö olisi parempi antaa niiden kivojen pörröisten eläinten ja Hans Assmannin olla siellä rauhassa?"

"Ja sitten on tämä jätehuolto ja ruokatoimitukset, jotka tuovat paljon liikennettä. Kun pitää siellä Jätkäsaaren Verkkokaupassa yhtenään käydä. Ja kuluttavathan espoolaiset Helsingin teitä työmatkoillaan. Jokaisen kaverin on vielä tultava omalla autollaan. Minä nekin asvaltit olen maksanut verorahoillani!", Vetelä kiihtyy ja laskee pienen pieniä vaaleanpunaisia sortsejaan entisestään.

Joka tapauksessa Vetelä aikoo jatkaa espoolaisten vastustustaan johdonmukaisesti. "Sen verran pidän Nissen puolta."

Espoolaisten mielipiteet on jutussa muutettu heidän omaistensa suojelemiseksi. 

LUE MYÖS: EnTahdo2013-kampanja

Prinsessa Madeleinen häät

Madeleine Thérèse Amelie Josephine.

Jokaisessa suomalaisessa asuu pieni rojalisti, ja Matti Klingessä vähän suurempi rojalisti. Useimpina päivinä rojalistina oleminen on upeaa: Kävelet puoliltapäivin torille ostamaan luomuvihanneksia, avaat kello 13 maissa ensimmäisen pullon Chablis Grand Cru'ta ja heität Ralph Laurenin valkoisen neuleen rennosti hartioillesi illan
viiletessä.

Mutta jokaisen rojalistin elämässä tulee eteen se kipeä hetki, jolloin hänen sydänten prinsessansa menee naimisiin. Tämä hetki koittaa minulle lauantaina, kun entinen huliviliprinsesssa Madeleine vihitään mielitiettynsä, julkisuutta kaihtavan ulkomaalaisen finanssianalyytikon Christopher O'Neillin kanssa Tukholmassa.

Kuninkaallinen hääpari vihitään Kuninkaanlinnan kirkossa, ja vihkimisen jälkeen tuore hääpari matkaa kaupungin halki hevosvaunuissa. Myöhemmin matka jatkuu veneellä kohti juhlapaikkana toimivaa Drottningholmin linnaa. Häät ovat epävirallisemmat ja pienimuotoisemmat kuin tulevan Ruotsin hallitsijan Victorian häät kolme vuotta sitten. Paikalle ei esimerkiksi tule valtionpäämiehiä, vaan Euroopan nuoren polven kuninkaallisia, aatelistoa ja hääparin ystäviä.

Jännityksellä odotan, tuleeko Argentiinasta kuningatar Silvian sukulaisia Eurooppaan. Hehän muuttivat sinne 1940-luvun puolivälissä, eräiden vanhalla mantereella sattuneiden kahnausten jälkeen.
........

Olen seurannut Madeleinen eli Madden uraa siitä lähtien, kun hän kirjoitti ylioppilaaksi silloisen ystävänsä Louise Gottliebin (sic!) kanssa 2001. Monialaisena ja lahjakkaana ihmisena Madeleine on opiskellut yliopistolla muun muassa englannin kieltä, arkkitehtuuria, valtiotiedettä, etnologiaa, muotoilua ja oikeustiedettä. Filosofian kandin paperit hän suoritti vuonna 2006, ja on sittemmin jatkanut jopa maisterin opintoja. Opiskelujensa jälkeen Madeleine työskenteli YK:ssa UNICEFin palveluksessa New Yorkissa. Vuodesta 2010 Madeleine on työskennellyt samassa kaupungissa World Childhood Foundationin palveluksessa hyväntekeväisyystyössä. Upea nuori nainen.

Onkin harmillista, ettei 2000-luvun alkupuolella kaavailtu uusi valtioliitto Ruotsin ja Suomen hienojen kansakuntien välillä näytä toteutuvan. Ajatushan oli, että Madeleine olisi mennyt suomalaisen kanssa naimisiin ja näin Madeleinesta olisi saatu Suomen (ent. Itämaa) prinsessa. Toki toivoa vielä on, jos Carl Philip löytää itselleen mukavan suomalaisen naisen.

Tätä Madeleinen miestä sen sijaan en tunne ollenkaan. Mikä lie jamppa. Jokin minua tuossa aurinkolasien taakse kätkeytyvässä lohkareleuassa epäilyttää, sanonpahan vaan.

Joka tapauksessa Madeleinen kunniaksi Sinisen zeppelinin musacorneri tarjoaa soittolistan kaikille meille, joille Madde on merkinnyt paljon herkkinä kasvuvuosinamme. Madeleinen valoisaan hymyyn on voinut tukeutua vähän ikävämpänäkin päivänä. Nessut esiin! 

Guns 'n' Roses: November Rain

Dolly Parton: I will always love you

Celine Dion: All by myself

Bon Jovi: Always

Chris DeBurgh: Lady in red

Meatloaf: I'd Do Anything for Love (But I Won't Do That)

Elton John: Candle in the wind

Army of Lovers: Crucified

......

Loppuun pieni joutilaisuuden privilegion ylistys, onhan lauantaina luvassa ihkaoikeat kuninkaalliset häät.

Kerran vuodessa televisiosta tulee ohjelma, jossa näytetään Ruotsin kuninkaallisten vuodenkiertoa. Joka vuosi samat tapahtumat toistuvat. Kuningas käy kalassa, kuningatar vilkuttaa ja hymyilee (joka vuosi hieman kireämmin). Prinssi Carl Philip nojailee veneen kannella. Kruununprinsessa Victoria saa kukkakimpun lapsoselta. Aasialaisdiplomaatit yrittävät pitää katseensa tiukasti Madeleinen silmissä Nobel-illallisilla. Hyväntuulisessa dokumentissa on kumma montypythonmainen pohjavire. Koko ajan vain odottaa, että Graham Chapman ilmestyy ruskeassa univormussaan keskelle kuvaa ja huutaa "This is getting too silly!"

Mikään ei kuitenkaan voisi olla kauempana totuudesta! Kuninkaalliset näyttävät elämällään meille moraalista esimerkkiä. Kuninkaalliset ovat näet downshiftaajia. He ovat päässeet irti tuottavuuden ja kvartaalitalouden oravanpyörästä. He pystyvät keskittymään hyväntekeväisyyteen, tärkeimpiin ihmissuhteisiinsa ja itsensä henkiseen kehittämiseen. Tai orgaaniseen viljelyyn, kuten prinssi Charles. Tämän kaiken he tekevät julkisin varoin. Tässä tavoitetta meille kaikille, jotka vain haaveilemme downshiftaamisesta. Oppi ottakaatte kuninkaallisista.  

Ikävää ja asiatonta loiskiehuntaa toki aina on. Pari vuotta sitten niin Carl Philipiä kuin Madeleinea syytettiin laiskottelusta. Asiaa tutkineen toimittajan mukaan Carl Philip ei ollut saanut koulussaan aikaan yhtään ainoaa opintopistettä koko syyslukukautena. Opiskelun sijaan prinssi oli lähinnä lomaillut koko syksyn, ensin Thaimaassa ja sitten Etelä-Afrikassa, yhdessä keskiaukeaman tyttöystävänsä Sofia Hellqvistin kanssa. Prinssillä oli koko tuon syksyn aikana ollut vain yhdeksän virallista edustustehtävää, joista lyhyimmät vain parinkymmenen minuutin mittaisia.

Pitää vielä lisätä, että etenkin kuningatar on paheksunut sulojaan mediassa vilautelleen Hellqvistin ja prinssin suhdetta. Kuningas pysyi varsin hiljaa kohun aikana. Hänet kun on ikävästi yhdistetty ammattimaiseen sulojen vilautteluun jo aiemmin. Kuningas tietenkin kiisti tällaiset perättömät väitteet. 

Toivoisin, että tällaiset häväistyskirjoitukset loppuisivat. Onneksi Victorian ja Danielin häät sekä kruununprinsessa Estellen syntyminen ovat kääntäneet mediahuomion asialinjalle.
.......

Ruotsalaisia emme ole, ja venäläisiksi emme tahdo tulla, joten kerääntykäämme siis viikonloppuna tv-vastaanotinten äärelle seuraamaan naapurinprinsessan häitä. Yle TV1 näyttää häät suorana lähetyksenä ensi klo 16.35 alkaen. Pasila, Du Gamla Du Fria.

Ja tuhannesti onnea Madde!

Lisää kuninkaallisista häistä:  

Virallinen hääsivusto Ruotsin kuningashuoneen verkkosivuilla.
Kuninkaalliset-blogi