Ironisen etäisyyden pituudeksi mitattiin about 3,6287 metriä

Kielitieteilijät ovat viimein selvittäneet ironisen etäisyyden pituuden. Ironinen etäisyys on se välimatka, jonka verran ironisoiva ihminen etäännyttää itseään omasta lauseestaan.

Ironisen etäisyyden mitan selvitti itävaltalais-saksalainen tutkijaryhmä Lausannessa myöhään perjantai-iltana. Tutkijat olivat ennen koetta syöneet kevyen lounaan, tupakoineet ja lukeneet Samuel Beckettiä.

Tarkkuushavaintojen ja pienen naljailun jälkeen tutkijat vahvistivat ironisen etäisyyden olevan jotakuinkin 3,628766342652 metriä. Kansantajuisemmin se tunnetaan vittuilun vakiona.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun kielitieteilijät ovat pystyneet sekä havaitsemaan että mittaamaan ironisen etäisyyden. Kyseessä on myös ensimmäinen kerta, jolloin kielitieteilijät ovat tehneet jotain vähääkään muuta ihmiskuntaa kiinnostavaa, ja tämäkin on kyllä ihan siinä hilkulla.

Tutkimusryhmän johtaja, Leipzigin yliopiston ivan ja pilkan oppiaineen professori Peter Kitsch sanoo tehtävän olleen lopulta helpon, mikä on ilmeisesti ironiaa, vaikka se voi toki olla pelkkää näsäviisastelua kirjoittajan kustannuksella.

"Tiesimme, että ironinen etäisyys on olemassa, mutta sitä on omasta kokemusmaailmastamme käsin hankala havaita. Aikuiset eivät lue tarpeeksi ja ottavat kaiken sanotun ja kirjoitetun tosissaan. Näin tiedemiehenä sanoisin, että ongelma on ennen muuta ihmisten täydellinen typeryys", Kitsch sanoo.
......................

Ironian tutkimuksessa on edetty viime vuosikymmeninä hitaasti. Kuuluisa neuvostoliittolainen tiedemies ja originelli Trofim Lysenko onnistui viljelemään ironiaa 1930-luvulla, mikä ei auttanut millään lailla maan huutavaan ruokapulaan. 1940-luvulla yhdysvaltalaiset tutkijat tekivät Utahin erämaassa huippusalaisia kokeita, joissa sotilaita altistettiin newyorkilaisten juutalaiskoomikoiden jutuille.

1960-luvulla ranskalaiset uuden aallon kielitieteilijät onnistuivat erottamaan sarkasmin ja ironian toisistaan, mutta kirjoittivat johtopäätöksensä niin sekavasti ja huonosti, että tekstejä voitiin käyttää ainoastaan sosiologian oppikirjoissa sekä sittemmin erään Rumba-lehden kriitikon levyarvioissa.

Ironian tutkimuksen "pimeä keskiaika" koettiin 1980–2000-luvuilla, jolloin se käytännössä tarkoitti sitä, että mediatutkimuksen opiskelijat katsoivat surkeita televisiosarjoja ja kirjoittivat niistä kömpelöitä ylistystekstejä.

"Onneksi 2010-luvulle tultaessa itsensä vakavasti ottava mediatutkimus on jo lähes kuollut, joten pääsemme taas etenemään", Kitsch iloitsee.

Nyt tutkijat uskovat, että seuraava ironinen läpimurto odottaa jo aivan kulman takana. Ei siis tietenkään kirjaimellisesti, vaan kuvainnollisesti.

Tutkijat näet toivovat, että ironisen etäisyyden selvittyä he voisivat kokeellisesti todistaa kielitieteilijöitä vuosikymmeniä askarruttaneen Morisseyn–Nylénin hypoteesin. Kuuluisa hypoteesi esittää, että henkilö voi olla ironinen olematta ironinen, mikä on vähintäänkin ironista. Tätä kiehtovaa tutkimusongelmaa varten tutkijat ovat keränneet kaikki suomalaisen selostajalegenda Bror-Erik "Bubi" Walleniuksen selostukset ja studiokeskustelujen kommentit.

Kitschin mukaan Walleniuksen puheista on käytännössä mahdotonta tietää, onko hän tosissaan vai ironisen etäisyyden päässä omista jutuistaan. Mutta mikä kiehtovinta, Wallenius ei välttämättä tiedä tätä itsekään.

"Olemme kehittäneet termin konstanpylkkerödizierung, jolla viittaan hämärään tiedostamattomaan suomalaiseen salaviisauteen, johon sisältyy ripaus ilkeilyä. Tutkimustyömme on kuitenkin vasta aluillaan."

Kitsch kokoaa parhaillaan kansainvälistä tutkijaryhmää, joka saapuu Suomeen kuuntelemaan Bubi Walleniuksen juttuja. Tutkijat aikovat eristää Walleniuksen Helsingin yliopiston Kumpulan kampuksen hiukkaskiihdyttimen pohjalle, antaa tälle eväitä ja mikrofonin ja näyttää sitten Walleniukselle jalkapallon Mestarien liigaa HD-tason lähetyksenä. Tutkijat toivovat, että laboratorio-olosuhteissa tutkijat onnistuvat yhdistämään Bubin ja ironisen etäisyyden kaiken teoriaksi.

"Täysin lohduton näky"

Joskus jalkapallolla on omatunto. Monille on piirtynyt mieleen selostajalegenda Pentti Salmen matkaradionsohjoinen ääni toiselta puolelta maapalloa vuonna 1986:

"Vaikka jalkapalloilu pistääkin maailmankirjat sekaisin, niin aina välillä tulee mieleen että on tämä ihmisten arvomaailma vähän kummallinen."

Kuten kaikki plokiniilot ja maisterismiehet tietävät, 1980-luvulla maailma oli rautaa. Oli Neuvostoliitto, Reagan, Thatcher, kylmä sota, melkein Paasikivi, hetken matkaa Kekkosta ja Tuhannen markan seteli Urheiluruudun tunnarina.

Oli myös Antero Karapalo, Hoopi Hänninen, Pentti Salmi ja tämän kirjoittaja reippaasti alle 10-vuotias. Ja ensimmäinen selkeä urheilumuisto, kun jalkapallon MM-kisat pärähtivät pienestä Salorasta kesällä 1986. Viimeinen elämyskesä ennen peruskoulun alkua. Kirjoittaja oli seitsemän ja kannatti luonnikkaasti Länsi-Saksaa ja Brasiliaa. Annetaan Pentin jatkaa:

"Paikallisilla asukkailla ei ollut varaa tulla katsomaan peliä, vaikka lipun hinta oli vain 30 markkaa. Neza on näet kolmen miljoonan asukkaan hökkelikaupunki – täysin lohduton näky. Siellä on leipä niin kovassa, että pääsylippua jalkapallo-otteluun ei ole varaa ostaa."

Köyhyydestä, sosiaalisista ongelmista, kylmästä sodasta tai edes Paasikiven-Kekkosen linjasta oli hyvin vähän tietoa. Enemmän tietoa tuli myyttisistä brasseista, viiksekkäistä länsisaksalaisista ja Maradonasta.
...............

Selostusosasto oli aikansa kuva: ennen Mertarantaa meillä oli sosiaalisesti tiedostava, uransa jo kolme vuosikymmentä kisoja aiemmin aloittanut Pentti Salmi, juuri sopivasti pelitilanteista perässä elänyt Antero Karapalo ja vielä nuori orhi Hoopi Hänninen.

Suurin vetovastuu elämyksistä oli Penalla ja Antsulla. Sittemmin lajin televisiointi on muuttunut elämysbisnekseksi sanan kaikissa merkityksissä, mutta nyt kommentaattorit ja selostajat möykkäävät Pasilan-studiosta käsin. Pena, Antsu ja Hoopi lensivät jo alkulohkovaiheeseen paikan päälle, oli paikka sitten Guadalajarassa, Milanossa tai missä tahansa. Siitäkin huolimatta, vaikka jo 1978 ainakin Salmi pelkäsi Argentiinan kisoissa tosissaan sitä, pääseekö maasta koskaan takaisin Suomeen.

"Oopperan ystävät tietävät, että täällä teki varsinaisen läpimurtonsa Maria Galla."

Ei ollut Mertarantaa, mutta oli silti jotain. Televisiokokemuksina jäätävimpiä seurattavia ovat ylivoimaisesti Italian MM-kisojen puolivälierä Argentiina–Brasilia. ”Ja mitä nyt tapahtuu? Nyt tulee MA...”, sai Pena Salmi sanottua kun Maradona avasi Claudio Caniggialle tien maalintekoon. Sitä ennen suosikillani Brasilialla oli ollut koko matsin ajan lukuisia avopaikkoja, ainakin kolme tolppa- ja ylärimavetoa... pienen pojan järkytystä lievensi edes vähän Salmen aidosti hämmentynyt selostus.

Onneksi Länsi-Saksa kuitenkin voitti. USA:ssa 1994 maata ei enää ollut, mutta oli sentään edes Lotthar Mätthaus. Valitettavasti oli myös Bodo Illgner, mutta se onkin sitten jo toinen tarina.
Taas tuli MA!, mutta tällä kertaa sukupolvi oli jo vaihtunut. Karapalo oli vaihtunut Mertarannaksi, Bubi vaihtanut työnantajaa ruotsinkieliseltä puolelta suomenkieliselle. Hoopi oli onneksi edelleen Hoopi. Ja on edelleen. Ja lienee vielä 2026 kisoissakin.

Antero Karapaloon kytkeytyy olennaisesti yksi Yleisradion suunnanmuutos. Calgaryn olympialaisten alla lumitöissä selkänsä telonut Karapalo ei koskaan palannut entiselleen, vaan miestä oli vaihdettava ennen 1992 EM-kisoja. Tilalle tuli luokanopettaja Nastolasta, Antero Mertaranta. Selosti FC Jazzin mestaruuden syksyllä 1993 ja MM-loppuottelun heinäkuussa 1994. Antero Karapalosta aika jätti jo 15 vuotta sitten, ja on jo useampi vuosi kun Mertaranta jätti Yleisradion. Aika muuttuu, mutta muistot rätisevistä selostuslinjoista eivät katoa koskaan.

Entä mitä kuuluu Pentti Salmelle? 86-vuotias ”Pena” tekee vuosittain Koripallon Vuosikirjan, töitä vapaana toimittajana, mutta enää kylmän sodan henkeä hohtavia selostuksia ei ole kuultu.
Ei ole ehkä ollut tarvettakaan. Nyt meillä on Kaj Kunnas, Antti Ennekari, Niki Juusela ja... Hoopi.
Hoopi. Ja Tapio ”aijai sentään!” Suominen.

Spektaakkeleja on siis edelleen luvassa. Kuten futiksen MM-kisoissa pitääkin. Annetaan Pentin lopettaa:

"Joten: jännittävää toista puoliaikaa sinne kotikatsomoihin."

Musan Salama
Kirjoittaja on jalkapallon arvoturnausten parissa suurimmat kesäiset urheiluelämyksensä kokenut yhteiskuntatieteiden maisteri ja vapaa toimittaja.