Pelkäätkö sinäkin pellejä?

Maailman pelottavimpia asioita ovat klovnit, vatsastapuhujien nuket ja viktoriaanisiin mekkoihin pukeutuneet kaksossisarukset.

Olen itse kärsinyt keskivaikeasta klovnipelosta aina 1980-luvun lopulta asti, jolloin Pelle Hermanni yhtäkkiä sanoi nimeni Saloran television sisältä ja tuijotti minua pistävästi silmiin. Ole siinä sitten yökastelematta vuodet 1988–1991. Onneksi aikuisiällä klovnikammoni on pysynyt kurissa McDonaldseja ja kiertäviä tivoleita välttelemällä.

Mutta nyt maailmalta kantautuu uutisia ihmisiä säikyttelevistä pelleistä, jotka ilmestyvät kuin tyhjästä ja katoavat takaisin pimeyteen. Suomen ensimmäiset havainnot uhkaavista pelleistä tehtiin eilen Tuusulassa.

Syytän klovniepidemiasta leikkimielisiä ihmisiä, sillä mitä muuta klovnien harrastama säikyttely on kuin leikkimielisyyden ääri-ilmiö? Jo vuosi sitten Sininen zeppeliini kirjoitti arjen pelleilijöistä, jotka ahdistelevat normaaleja ihmisiä työpaikoilla ja vapaa-ajalla. Nyt leikkimielisyydellä leikittely on lähtenyt sitten lapasesta. Jokaisen pelillistämisen päässä seisoo lopulta klovni astalo kädessään. Että kiitos yhteisömanagerit ja toimintaterapeutit, kiitos todella paljon!
......................

Uutiset vaanivista klovneista ovat heikentäneet elämänlaatuani tuntuvasti. Kauppareissuni ja lemmikkihillerini ulkoiluttaminen ovat muuttuneet piinaavaksi kauhuksi. En uskalla hakea autoani pysäköintihallista, jääköön sinne kevääseen asti. Iltaisin harjaan hampaat silmät kiinni, sillä pelkään, että yhtäkkiä peiliin katsoessani huomaan takanani seisovan klovnin. (Näin minulle itse asiassa kerran kävikin Linnanmäen miestenvessassa.) Vintille tai lenkkipolulle en lähde enää koskaan. Valmistamani omenahillot saavat kerätä hometta maakellarissa. Sillä missä tahansa saattaa lymytä pelottava pelle.

Tiedän, etten ole ongelmani kanssa yksin. Suomessa on luultavasti kymmeniä tuhansia kaltaisiani, jotka häpeillen kärsivät klovnipelostaan. Haluankin siksi näin avoimesti nimimerkin takaa kertoa omasta selviytymistaistostani.

Pyydän tällä avoimella kirjeellä tunnustusta ja hyväksyntää meille pellepelkoisille. Vaadin, että terveysviranomaiset ottavat klovnipelon eli koulrofobian vihdoin tosissaan. Meitä koulrofoobikkoja hyppyytetään luukulta toiselle ja ongelmiamme vähätellään. Erityisen pahalta tuntuu, kun ihmiset sanovat, että klovnipelon taustalta löytyy muita tunne-elämän selvittämättömiä ongelmia. Ei löydy, klovnit vain ovat hemmetin pelottavia!

Annan esimerkin omasta elämästäni jatkuvan, kasaantuvan pellepelon kanssa. Olen toistuvasti ilmoittanut lyhyen sairaspoissaoloni syyksi näkemäni klovnin, mutta työterveyslääkäri ei suostu kirjoittamaan minulle sen enempää hermolomaa kuin lääkkeitä. Kunnon mömmöjen sijasta lääkäri suositteli minulle siedätysmenetelmää eli että kävisin Sirkus Sariolassa säännöllisesti. Mutta en minä ole mikään Batman, en minä pärjää ilkeille klovneille.

Pellepelkoisille nauramisen pitää loppua viimeistään nyt, ennen hallitsematonta klovnitulvaa. Keskitytään sen sijaan ongelman alkusyyhyn eli klovneihin. Nämä virnistelevät talkkinaamat on pantava kuriin, oli kyseessä sitten harlekiini, miimikko, hovinarri tai perus sirkuspelle.

Ehdotan, että viranomaiset vastuuttavat klovniasiat. En tiedä, kuuluuko klovnien valvonta nykyisellään sisäasiainministeriölle vai työ- ja elinkeinoministeriölle. Toiseksi poliisilla tulee olla riittävät resurssit ja valtuudet ottaa kiinni maassamme luvattomasti pelleilevät ihmiset.

Lisäksi viranomaisten tulisi välittömästi ryhtyä seuraaviin toimiin kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi ja klovniepidemian lopettamiseksi:

 

• Kiertävät tivolitsuljetaan 
• Nenäpäivä lopetetaan
• Pellehyppykisat kielletään tai vaihtoehtoisesti uima-altaat tyhjennetään
• Kaikki Yön Varietee-albumit poltetaan
• Naamiaisasuliikkeiden pukuvalikoima muutetaan luvanvaraiseksi ja tarkkaan valvotuksi
• Jokaiseen klovniasuun lisätään numero klovnin tunnistamisen helpottamiseksi
• Pellettiä aletaan kutsua polttobriketiksi
• Pelle Miljoonan nimi muutetaan Petri Samuli Tiiliksi

Uskon, että näillä toimilla Suomi säästyy vakavalta pelleilyltä, ja me aivan tavalliset klovneja pelkäävät ihmiset uskallamme taas liikkua kaduillamme. Lopuksi haluan sanoa teille muille pellepelkoisille, että kertokaa rohkeasti vaivastanne läheisillenne. Puhuminen pelleistä helpottaa. Häpeilemisen aika on ohi.

Röntgenhoitaja: Suomalaisten sydämettömyys luultua yleisempää

Joka neljäs suomalainen on täysin sydämetön, ja jopa 40 prosenttia kärsii vakavasta sydämen vajaatoiminnasta silloin, kun asia koskee vieraita ihmisiä. Hätkähdyttävät tiedot käyvät ilmi röntgenhoitaja Tuija Stukin kohukirjasta Röntgensäde ja menninkäinen (Duodecim).

Työurallaan Stuk otti tuhansia rintakehän röntgenkuvia suomalaisista, mutta vasta jäätyään eläkkeelle hän uskalsi koota näkemänsä hirveydet yksien kansien väliin. Stukin säilyttämät potilaskuvat paljastavat kiistatta, että hämmästyttävän moni kansalainen elää koko elämänsä ilman sydäntä.

"Sydämen paikalla saattaa olla pelkkää mustaa tai sitten pieniä esineitä, vaikkapa nielaistu kultalusikka tai todella syvään vetäisty herne. Muutamissa tapauksissa havaitsimme myös BMW:n avaimet", Stuk sanoo.

Tavallisimmin röntgenkuvissa sydämen paikalla näkyvä musta massa on möyhtää eli netissä möyhäämisestä ihmiseen hitaasti kertyvää raskasmetallia. Suurina annoksina se aiheuttaa kroonista perseilyä muun muassa liikenteessä ja lehtien tekstiviestipalstoilla. Stuk toivoo, että sydämettömyys otettaisiin vihdoin todesta, ja se saisi virallisen tautiluokituksen.
...................

Keuruulainen keinosiementäjä SexyJarmo, 37, on yksi sydämettömistä suomalaisista. Mies ei halua kertoa oikeaa nimeään, sillä hän on vastikään solvannut nimimerkin takaa afrikkalaisia, naisia, vasemmistopoliitikkoa, oikeistopoliitikkoa, ex-vaimoaan, erästä niuhoa keliaakikkoa, Albertinkatua sekä poikansa lemmikkimarsua Pörröä.

"Raivostuttaa, kun sananvapauttani yritetään rajoittaa olemalla eri mieltä kuin minä olen ja korjaamalla päästäni keksimiä faktoja! Vihaksi pistäisi tuollainen, ellen jo olisi vihainen", SexyJarmo sanoo.

SexyJarmo kuten muutkin sydämettömät ihmiset eivät yleensä itse tajua omaa tilaansa. Tämä kuuluu taudinkuvaan, ja vaikeuttaa hoitoon hakeutumista. SexyJarmokaan ei myönnä vikaansa, vaan on lähinnä täys mulkku.

"Joko saa puhua pakolaisista? No, puhun kuitenkin. Nimittäin minä vähän laskeskelin. Että kun Suomen pinta-ala on 338 424 neliökilometriä, ja maailmassa on nyt sellaiset seitsemän miljardia ihmistä, niin jos kaikki meille tuppautuvat, niin jää jokaiselle asuinsijaa vain tuollaiset palttiarallaa 0,00005 neliökilometriä. Ja sitä paitsi tulee vieläkin ahtaampaa, kun ei niistä ketään kumminkaan Ahvenanmaalle sijoiteta", SexyJarmo kertoo.

SexyJarmon mukaan maailma muuttuisi paremmaksi paikaksi, jos vain joku muu tekisi jotakin asioiden eteen. "Kunhan auttavat sillä lailla oikein, ettei tarvitse taas lähettää niille auttajille tappouhkauksia."

SexyJarmosta olisi myös hyvä, jos hädänalaiset ihmiset menisivät jonnekin toisaalle tai ylipäätään lakkaisivat olemasta niin jumalattoman hädänalaisia koko ajan.

"Ja mikä tahansa sota ratkeaisi ihan jo sillä, että ne paikalliset miehet matkustaisivat maansa itärajalle ja ampuisivat havukosta ryssää niin maan perusteellisesti. Tiedän tämän, koska olen nähnyt Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan ainakin 25 kertaa."

Sydämettömyys ei ole merkittävästi haitannut SexyJarmon elämää, ja tulevaisuuskin näyttää valoisalta. Suunnitelmissa on muun muassa aloittaa ruokapalsta Mitä Vittua -lehdessä ja sylkeä tumman lapsen päälle kadulla. SexyJArmon mielestä tärkeintä on kuitenkin muistaa, että koska ei voida auttaa kaikkia, ei kannata auttaa ketään.

"Ei tämä ole mitään rakettitiedettä: Ollaan nyt ensin hoitamatta ne omatkin köyhät."

Sydämettomät ihmiset heittävät usein tällaisia kommentteja ihan läpällä, mikä on ironista, sillä eihän sydämettömillä ihmisillä ole läppää.

Suomi jälleen maailman vakavin valtio

Suomi on valittu maailman totisimmaksi maaksi vuonna 2014. Tutkimuksessa yli 150 maata asetettiin paremmuusjärjestykseen niiden ryppyotsaisuuden perusteella.

Tänä vuonna Suomen ykkössijoitus perustui mm. siihen, että Ismo Leikola on Suomen ehdokas maailman hauskimmaksi ihmiseksi, Vesku Loiri ja Samuli Edelmann osallistuvat yhdessä Vain elämää -ohjelmaan sekä ensilumen tuleminen syyskuussa.

"Perinteinen suomalainen hellyydenosoitus on miestappo, joten osasimme odottaa Suomelta tänäkin vuonna korkeaa sijoitusta. Viimeinen niitti oli sitten Pepe Willbergin comeback", professori Denise Huxtable vertailun tehneestä amerikkalaisesta Crazy Collegesta sanoo.

Suomi on pysytellyt maailman vakavimpien maiden kärkiryhmässä aina Pertsa Reposen käsikirjoitusuran alusta asti. Vuodesta toiseen Uuden Iloisen Teatterin revyyt, Ilkamat, Soidinmenojen uusinnat ja Kansanradio vetävät ilmeen vakavaksi maassamme.

"Suomessa viihdyttäjinä pidetään aivan poikkeuksellisia ihmisiä, kuten Jesse Kaikurantaa, Maarit Tastulaa tai Kalervo Kummolaa", Huxtable hämmästelee.
..................

Edellisen kerran Suomi valittiin maailman vakavimmaksi maaksi vuonna 1990, jolloin Yle esitti sekä Maria Jotunin klassikkoromaaniin perustuvan viisiosaisen televisiodraaman Huojuva talo että Suomen Tietoviisaan ensimmäisen tuotantokauden. Tätä seurasi historiallisen syvä lama.

Outoa kyllä, 1990-luvun kirkkaimmat huumorinpilkahdukset ajoittuivat nekin 1990-luvun alkuun. Tuolloin kansalaisille vakuuteltiin, että Suomi ei devalvoi markkaa. Yhtä hauskaa Suomessa oli viimeksi vuonna 2007, jolloin Nokian johto lähetti saunaillastaan Steve Jobsille kikkelikortin, jonka takana luki tikkukirjaimilla: "KOSKETUSNÄYTTÖ??? Nigga pleaz."
..............

Maailman valtioiden totisuutta vertaillessaan Crazy Collegen tutkijoita alkoi kiehtoa suomalaisten vakavuus niin paljon, että he päättivät perustaa asialle oman tutkimusohjelman Hintriikka of the Peltoniemi -- the Finnish apathy and self-deprecation as a cultural and psychological phenomenon. Huxtablen mukaan työ on vasta aluillaan, mutta jo nyt kliiniset kokeet ovat paljastaneet kiehtovia tuloksia suomalaisista.

Tutkijat ovat muun muassa testanneet laboratoriorotilla suomalaisuutta vastaavia olosuhteita (Yhdysvaltain terveysministeriö on kieltänyt suomalaisuuden testaamisen ihmisillä). Kokeessa rotille näytettiin tuntikaupalla Mikko Niskasen elokuvia sekä Heikki Kinnusen unohtumattomia sketsejä. Sen jälkeen rotat altistettiin uudelle kotimaiselle "kevyelle" musiikille, jossa nuorehko nainen heiluttelee etnosentrisesti käsiä soramontussa ja huokailee mikrofoniin samalla kun taustalla soi alakuloinen pennin konepoppi. Lopuksi rotille luettiin ääneen mäkihypyn maailmancupin kokonaistilanne viime huhtikuulta.

Suurin osa rotista masentui alle viikossa, ja noin puolet niistä menehtyi kuukaudessa sydän- ja verisuonitauteihin. Osa rotista eristäytyi lajitovereistaan eikä enää tervehtinyt toisiaan nöpöttämällä kuonoaan. "Ne vain kerta kaikkiaan menettivät elämänhalunsa kuten ihminen Polarin kevytjuustoa maistaessaan", Huxtable kuvaa.

Erityisen kiinnostuksen kohteena tutkijoilla on se, kuinka suomalaiset reagoivat harvoihin onnistumisiin ja ilon hetkiin.

"Esimerkiksi kesken urheilutapahtumien suomalaiset manaavat jo etukäteen, että huonostihan meille käy. Toki suomalaisille aina käykin huonosti, mutta silti tuollainen fatalismi on täysin ainutlaatuista", Huxtable sanoo.

Huxtablen mukaan yhtä kummallista on se, että lähes välittömästi jotain voitettuaan suomalaiset palaavat tietokoneilleen ja katsovat YouTubesta yhä uudestaan ja uudestaan suttuisia videoita suurimmista urheilutappioistaan. Tutkijat eivät toistaiseksi osaa selittää tätä käyttäytymismallia.

"Hirvee myötä häpeä kirjoittajan puolesta" – nyt puhuvat Zepukan lukijat!

Poika saunoo: Zepukan miehistö juhlistaa puolta miljoonaa kävijää.

Sininen zeppeliini mitautti männä viikolla puolen miljoonan kävijän haamurajan. Zepukan miehistö kiittää teitä, arvoisa some-loafer-kansa, sillä suurin osa blogin liikenteestä on tullut Internetin kautta.

Juhlan kunniaksi keräsimme postilaatikkoomme tulleita sähköisiä lukijakirjeitä. Zeppeliini julkaisee aina kaikki saamansa palautteet, kunhan ne eivät sisällä rasismia, Kaija Koon musiikkia tai turkulaisuuden pilkkaa.

Kaikki alla olevat kommentit ovat siis autenttisia, mutta me Sinisessä zeppeliinissä emme ole ihan varmoja, ovatko niiden lähettäjät tosihenkilöitä. Parin vuoden aikana erityisiä intohimoja some-kansassa ovat herättäneet muun muassa Cheek (kuka muu muka?), suomen kieli, räikeät asiavirheet sekä Star Wars -elokuvasarjan julkaisuajankohta.

Niinpä vielä erityisen lämmin haifaivi kaikille teille kommentoijille, lähettäkää lisää! Syksyllä luvassa Internet-kirjoituksia muun muassa koiranomistajista, pienten lasten äideistä, Israelista, läskistä sekä värianalyysi kohudosentille. Lisäksi blogissa aloittaa Nimimerkki "Panostajan vaimo" joka blogaa life-styleen liittyvistä aiheista.

teidän, SZ:n miehistö
..................

Lukijapalautteita vuosien varrelta:

"Enpä näillä avuilla itseäni ehkä verbaalikoksi tituleeraisi."

"Mutta eikös kortonki taivu kuin kartonki > kortonki, kortongin."

"Samaa paskaa, eri paketti."

"Oletko entinen imatralainen?"

"Teksti oli ihan täyttä paskaa ja olevinaan niin hauskaa. Hirvee myötä häpeä kirjoittajan puolesta."
"Huomaa, että kirjoittaja ei juuri tunne niin sanottua nykynuorisoa kovin hyvin."

"Konemusiikin kohfalla sait todella suuret vihat niskoillesi."

"VOI TÄTÄ SUOMEN JUMALATTOMUUTTA! EI VOI MUUTA SANOA! NÄÄTTE KOHTA MIHIN SE JOHTAA MERKKEJÄ ON!

"Mun huumorin raja menee kyllä tossa palestiinalaisorpojen syömisessä. Joku taso voisi kuitenkin olla satiiritekstilläkin."

"Vahva myötähäpeän tunne valtasi minut näin jouluna."

"Pertti Pasanen oli melkein juristi."

"Eikö voisi koettaa löytää muitakin tapoja olla ruudussa kuin olla homona ruudussa?"

"Hevon paskaa!"

"Nyt sitten joku roti tähän hommaa oikiasti, minä vitun jumalana kaikkien ihmisten pitää pitää cheekkiä? tekö jumalauta haluatte samallaista paskaa suomeen kun ulkomailla justin biiberistä ja ne fanit, ei jumalauta...ja ole mitä olet mieltä mutta cheekki likaa tämän genren kokonaan, ei se nyt saatana ole mitään räppiä kun PUHASTA POP VITUN MUSIIKKIA, räpit on ihan erikseen, kirjoittaja taitaakin olla sitten joku 14v wnb cheek ja ei ole tietoinenkaan suomiräpin kulta ajasta, vai tuoko ritarikunta mieleesi yhtään mitään?"

"Aidon lievestuorelaisen mieltä lämmittää."

"Nämä teesit on kirjoittanut ihminen, joka ei tiedä kasvatustieteestä mitään tai koulun arkipäivästä."

"En löydä mitään hauskaa muiden pilkkaamisesta."

"Ihan hyviä kirjoituksia, mutta Kun Suomi putos puusta on järkyttävän paska levy."

"Dresden tuhottiin vasta 1945."

"Ainakin kaxi (2!) kielioppivirhettä löysin!"

"Ihan hyvä, mutta valtiotieteilijällä tarkoitetaan yleensä valtiotieteen maisteria, joita valmistuu Helsingistä ja Turusta. Muualla nämä ovat yhteiskuntatieteiden maistereita."

"Älä nyt zeppeliini oo noin tosikko."

"Miksi seksistiset stereotypiat? Mikä pahempaa kuvituksenne trivialisoi seksuaalista häirintää. Ei naurata."

"Tämä vitsikäs blogaus on ilmoitettu eteenpäin."

"Heterovihaa..."

"Kaipaisin selvitystä millä perusteella a) pistät Presidenttimme tuohon järjestykseen ja b) miten ikinä voit verrata Kekkosta johonkin tsiikkiin?? häpeä sanon minä."

"Saksaksi pöllämystynyt voisi olla ainakin joissakin tilanteissa dumm aus der Wäsche gucken."

"Missä vitussa on nappi mistä voi liittyä lukijaksi!?"

"idiootti apina"

"Sarkasmi on vaikea laji. Kepeähköä egorunkkaamista kylläkin."

"Asiallinne teksti, mutta Fiatilla ei ole mallia nimeltä Toledo. Toledo on Seatin malli."

"Reivaus ei ole myöskään kurssin korjaamista. Reivaus on purjeiden vähentämistä tarkoituksella hidastaa vauhtia."

"No täähän oli kaikinpuolin paska mukahauska teksti."

"Imperiumin vastaiskun ensi-ilta oli 21.3.1980."

"Joo tää oli kyl huonoin blogikirjoitus mitä olen vähään aikaan lukenut."

Alkaa tekemään mieli kirveellä töitä

Keskiviikkona se tapahtui. Kuppini meni viimein nurin, heitin pyyhekumin kehään. Vedin punaisen viivan. Se oli se viimeinen pisara. Maailma oli pilalla.

Uskoin näet, että edes Kotimaisten kielten keskukseen (Kotus) saattoi pieni suomen kielen rakastaja tukeutua. En ole luottanut yhteenkään toiseen viranomaiseen hullun lehmän tauti -epidemian jälkeen.

Mutta Kotukseen uskoin ja turvasin jopa niinä vaikeina hetkinä, kun laatulehdistössä kirjoitettiin pohjois-korealaisista ja Euroopan Unionista. Todellisuudessa olin kaikki nämä vuodet (1984-2014) rakentanut hiekalle korttitaloa.

Sitten se tapahtui. Päivä oli viides helmikuuta, se oli harmaa ja likaisen kolea päivä Helsingissä. Muistan sen kuin eilispäivän, vaikka se oli edellispäivä.

"Alkaa tekemään" hyväksyttiin Kotuksessa oikeakieliseksi ilmaisuksi.

Sillä hetkellä upposi mereen unteni kukkivat kunnaat, ja taakse häipyivät tahtoni ylpeät päivät. Hetken heilua ma jaksoin. Sitten rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.
............

En onneksi ole murheen alhossani yksin. August Ahlqvist – esikuvani niin kulttuurikriitikkona kuin ihmisenä – varmasti kääntyilee haudassaan. Tuo itse itsensä suomen kielen "ankaraksi puutarhuriksi" nimennyt ylpeä ja intohimoinen mies ei olisi koskaan hyväksynyt tällaista leväperäisyyttä. Mukaillen Ahlqvistin hienoa palautetta eräälle Kivi-nimiselle kirjailijalle:

"Ei suomen kielen ala ole leikkiketo, jossa poikain on lupa heittää kuperkeikkaa ja kävellä puujaloilla, vaan se pyhä yrttitarha, jossa kansan hengelliset hedelmät kasvavat, ja jossa ulosvalitut tietäjät hellin käsin näiden kukkasia hoitavat."

Chapeau, lisensiaatti Ahlqvist! Enää tuolla kielen leikkikedolla näyttää liikkuvan vain hiiriä, ei miehiä ollenkaan. Emeritus uutismies Arvi Lind sentään tuomitsi jyrkin sanankääntein Kotuksen emämunauksen.

Olenkin tänään aamulla lähettänyt Suomen elokuvasäätiölle markkeeratun kirjeen, jossa pyydän rahoitusta elokuvakäsikirjoitukselleni Arvi Lind: vain kuolleen ruumiini yli. Alustavissa keskusteluissa filmimoguli Masi Selin ja auteur Rennie Harlin ovat ilmaisseet kiinnostuksensa tuotannon käynnistämiseen.

Arvi ja minä – United We Stand.
............

Tunnustan eläneeni aikakautta, jolloin paljon pahaa on tapahtunut suomen kielelle. Tietokoneita toisiinsa kytkevän ns. Internetin takia kaikenlainen joutoväki pääsee kirjoittelemaan julkisesti. Kaiken maailman kirjoittamisen hampuusit – verkkopäiväkirjan pitäjät, toimitusharjoittelijat, mainosmiehet ja K-lähikauppiaat – valtaavat jalansijaa kaikkialla minne rusettiani korjatessa pääni käännän.

Yliopiston sotkuisia skribenttejä en aio edes mainita, valon ja tyylin pilkahdukset ovat siellä niin harvassa.

Yksinkertaisimpiakaan yhdyssanoja ei enää osata. En pysty tilaamaan ruokaa, joka on kirjoitettu listalla väärin. "Lihamakaronilaatikko" jää lounasruokalan lämpölaariin. Ja "perhe pizzaa" ei tähän talouteen tilata, vaikka ei minulla ole mitään italialaisia vastaan (tai on minulla hiukan, mutta siitä lisää ennen jalkapallon MM-kisoja).

Kielen sävykkyys ja ilmaisun mieli katoaa. Kukonlaulun aikaan sekoittuu kreivin aikaan muutoin tolkullisilta vaikuttavien brändivalmentajien puheessa. Sekin sieppaa, että Israel lausutaan nykyään lyhyenä iinä uutisissa.

Herran tähden, lukeeko kukaan kirjoittava enää yhtikäs mitään?

Eikä tässä vielä kaikki. Keskelle lauseita ilmestyy hymiöitä ja typeriä "LOL"- ja "MILF"-lyhenteitä. Kutka edes ymmärtävät, mitä ne tarkoittavat? Pahimpia ovat töherrykset virkkeiden perässä: ; ) : > ( . Aikuiset ihmiset, lopettakaa se spedeily.

Luulin jo nähneeni pahimman kun joku keksi huutonaurun. Se on ilmaisu, jonka takia henkilääkärini piti kirjoittaa minulle resepti beetasalpaajille etten saisi aivohaveria.

Mistäpä minä olisin voinut tietää, että Kotuskin luovuttaa. Kotus, jota pidin uskollisempana kuin Lassieta ja tinkimättömämpänä kuin Leea Klemolaa. Kotus, joka oli minulle majakkana suomen kielen pimeimmässä yössä.

Olen niin pettynyt ja vihainen, että alkaa tekemään mieli kirveellä töitä. Olen pohtinut, luovuttaisinko maisterin oppiarvoni takaisin yliopistolleni. Sen vahvempaa mielenilmaisua en keksi.