Minä teille pintahiivat näytän!

Oluesta innostuneet hipsterit ovat pilaamassa perinteikkään suomalaisen kaljalla käymisen. Jo aiemmin hipsterit pilasivat vanhan ajan iskelmämusiikin, mäkihyppääjäviikset ja rehellisen vasemmiston.

Hipsterien olutharrastus ilmenee ihmeellisenä teutarointina ja viisasteluna, mitä ei ole arvostettu suomalaisessa kaliakulttuurissa perinteisesti lainkaan. Hipsteripiireissä ilmiötä kutsutaan leikkisästi bisserwisserismiksi.

Mikä huolestuttavinta, samaan aikaan aito suomalainen kaliakulttuuri voi silmin nähden huonosti. Yhä harvemmassa lähiössä voi nähdä kantasuomalaisen kantabaarissaan juomassa yksin Koffia.

Mikä tässä hipsterien kaljakeekoilussa oikein jurppii? Antakaas kun kerron.

Kun hipsterit mallashuumassaan kokoontuvat 10 euron hintaisten lipilaagerien ympärille, he tutkivat ensin pullon labelia eli etikettiä ja hörppivät sitten varoen pikku siemauksia. Tutut olutfraasit kuten "Anna sitä märkää!", "Oispa kaljaa" ja "Suomi on uusi maaailmanmestari!" loistavat poissaolollaan. Sen sijaan hipsterit puhuvat skotlantilaisen punkin historiasta, vegaanisesta oluesta ja pintahiivasta. Minä teille pintahiivat näytän!

Oluensa hipsterit juovat tumblerista tai kölsch-lasista. Jos hipsterillä sattuu olemaan "raffimpi fiilis", hän tilaa kahden desilitran "tuopin" sijasta 0,37 desilitraisen tuopin. Kyllä, hipsterin olutmittayksiköt ovat sekä kikkailevia että turhauttavia. Mihin on kadonnut vanhan hyvän ajan kokoluokka "iso kolmone"?

Vilkkaimmissa taajamissa hipsterit järjestävät olut-tastingeja, joissa siemaillaan eri tyyppisiä oluita, vaikka ei suomalainen pohjimmiltaan tarvitse kuin Karjalan takaisin. Tällä hetkellä hipsterien todellisuudessa kehutaan kilpaa American Pale Alea, joka on lopulta vain ylevöitettyä keppanaa rapakon takaa.

Mikä ikävintä, hipsterit tuovat kaliakulttuuriimme siihen soveltumattomia käsitteitä. Mitä ihmeen makuja muka ovat "sour" tai "roaster"? Elettiin sitä ennenkin: Olut oli esimerkiksi "lämmintä" tai "väljähtänyttä". Tuoppi oli joko "täynnä" tai "tyhjä". Hanassa oli joko Lapin Kultaa tai nelos Lapin Kultaa. Silti jäätiin henkiin.

Entä pyysikö talvisodan etulinjassa ylivoimaista vihollista vastaan taistellut suomalaissotilas komppanian päälliköltä, että "Voisitsä hei tuoda korsust jotain kivaa amblified tyyppist bissee, vaix Cocoa Psychoa?" Ei pyytänyt, ryssää tuli joka suunnalta.

Sekin ärsyttää, että hipstereillä ei näytä olevan koskaan happy hourin lopulla kiire tiskille. Vain media-alalla työskentelevät voivat suhtautua oluen hinnan äkillisiin ja ennalta-arvaamattomiin muutoksiin yhtä leväperäisesti.

Kaiken kaikkiaan summaan, että pitkittyessään hipsterien olutharrastus turmelee kotimaisen kaliakulttuurin, joka perustuu nuhjuisuuteen ja yksinäisiin, hiljaisiin miehiin. Sillä missä muualla kuin kaljalla suomalainen mies saa enää olla rehellinen oma itsensä: mykkä ja alakuloinen, penseä muutoksille ja vastentahtoinen tunnustamaan oman rajallisuutensa. Nyt kesken aivan hyvän keskiketterän ja Ilta-Sanomien ristikon pubiin astelee joukko iloisia, metelöiviä metsuripaitaisia könsikkäitä, jotka tilaavat Blue Elf Bitteriä tai Tactical Nuclear Penguinia. Olisivat edes homoja, mutta ei, ne ovat hipstereitä.

Ehdotuksia alkoholin saatavuuteen, näkyvyyteen ja käyttöön

Joka kansaansa rakastaa, se kansaansa kurittaa. Ensi vuoden alussa suomalaisten viinalla lotraamista koitetaan taas vähentää. Tällä kertaa keinona on rajoittaa alkoholijuomien näkymistä kansalaisten arjessa.

Tällaisesta "poissa silmistä, poissa mielestä" -ajattelusta on saatu hyviä kokemuksia arabimaista, missä naisten verhoaminen löysiin kaapuihin on tuntuvasti leikannut miesten libidoa.

Sinisen zeppeliini pitää suunnitelmia oikeansuuntaisina, mutta riittämättöminä. Liian usein näet maisterin alkuiltapäivän leppoisa kuohuviinihetki katkeaa naapuripöydästä kuuluvaan rahvaan mäskimökellykseen tai ylioppilaiden nenäkkäisiin kommentteihin, joita kohtuuton alkoholin nauttiminen heistä kirvoittaa.

Siksi Suomessa pitää puuttua jämäkällä otteella sekä viinapirun saatavuuteen, näkyvyyteen että käyttöön, jotta alkoholin kokonaiskulutus saadaan alemmas. Alla olevat SZ:n alkoholipoliittiset ehdotukset julkaistaan marraskuussa peflettinä ajatuslataamo Liberon edustussaunan ylimmällä lauteella.

Ehdotuksia alkoholin saatavuuteen, näkyvyyteen ja käyttöön maassamme

Itsepalvelu-Alkot muutettava jälleen jonotusperustaisiksi
Ennen pitkäripaisen itsepalveluaikaa Jumalan ja nimismiehen välissä ei ollut kuin Alkon myyjä. Ei siis ihme, että vielä tuolloin juopot teitittelivät ja käyttivät huopahattuja. Sininen zeppeliini muistelee lämmöllä lapsuuttaan, jolloin hän jonotti tuurijuoppoenonsa Aukustin kanssa perjantaipulloa Alkon jonossa ja niisti räkää lumisiin lapasiinsa. Alkon myyjien pitää palata alkoholipolitiikkamme etulinjaan.

Kalsarikänneihin kravattipakko ja ns. voileipäsääntö
Vanhaan hyvään aikaan anniskeluravintoloihin vaadittiin kravatti, ja muutaman A-oluen jälkeen tuli tilata pientä purtavaa. Nämä säännöt tulisi ottaa käyttöön kotona juopotellessa. Kun ihmiset ovat hyvin pukeutuneita jo kotonaan, he juovat vähemmän ja lähtevät aiemmin ravintoloihin käyttämään palveluita. Entiset tv-luvantarkastajat voisivat tehdä kotikäyntejä ja valvoa, että kodeissa ollaan tyylikkäitä.

Hevoset kiellettävä juomaan houkuttelevina
Alkoholimainontaa suitsitaan muun muassa kieltämällä oluen nimiset hevoset. Tämä onkin hyvä oivallus, sillä aina kun näen hevosen, minun tekee mieli ryypätä. Ongelma syntyy kuitenkin siitä, että monet hevoset on nimetty lain kannalta tulkinnanvaraisesti. Sininen zeppeliini tarkisti Heppa-järjestelmästä, että liipasimella ovat ainakin lämminveriset Beer Barrel, Beer Budget, Beer Can, Beer Summit, Buy me a Beer, Dark Beer, Hot Beer, Kaltt Beer, Dancing Lager, Kullehus Lager, Lager Than Life, Poika Lager. Entä mitä pitäisi tehdä 27 Ale-nimiselle hevoselle tai ponille nimeltä Nipornas Cider? Hämmennystä välttääkseen SZ ehdottaa, että maassamme kielletään yksinkertaisesti kaikki hevoset. Ainakaan metwursti ei lopu alkuvuodesta kaupoista.

Linda-siiderin, Katri Helena Brut Rosé feat. Ballin ja Lordi-oluen välitön poisveto markkinoilta
SZ pitää moraalittomana, että alkoholia tuputetaan pop-idolien avulla maamme nuorisolle. Emmekö kansakuntana oppineet mitään salmiakkikossusta ja ässämixistä?

Ensin tuotemerkit piiloon, sitten baarikyltit piiloon
Tupakanmyynnistä opittuja keinoja kannattaa soveltaa alkoholinmyyntiin. Ensimmäisessä vaiheessa huputetaan kaljakuppiloiden hanat valkoisilla tyynyliinoilla ja kylmäkaappien lasit teipataan eristysteipillä mustiksi. Tilatessaan asiakas pyytää kyypparilta mapin, josta hän valikoi haluamansa alkoholijuoman. Missään olosuhteissa kyyppari ei saa kertoa, minkälaisia ja maalaisia oluita heillä on tarjolla. Toisessa vaiheessa baareja kielletään millään tavoin mainitsemasta missään, että ne ovat... no, baareja. Esimerkiksi Startti pub Imatra on jatkossa vain Startti Imatra.

Alkoholin ostamiselle 70 vuoden yläikäraja
Seniorijuoppous yleistyy. Humalahakuinen eläkeläisjoukko on valitettavan tavallinen näky jo muuallakin kuin Helsingin Töölössä. Haluammeko todella, että yhä suurempi joukko vanhuksia dokaa meidän työssä käyvien rahoilla? Emme halua. Vanhukset kuuluvat lääketokkuraisina laitoksiin tai hoitamaan lapsenlapsiaan, eivät rähisemään ostarien tuulikaappeihin ja sokeltamaan jassolle.

Alkoholijuoman nimen maininta missä tahansa keskustelussa tulee kieltää
Vuodenvaihteen jälkeen ravintola tai muu kaupallinen toimija ei saa hyödyntää kuluttajien tuottamaa sisältöä alkoholimainonnassaan. Idea on kannatettava, mutta vaillinainen. SZ ehdottaa, että kansalaisilta kielletään alkoholibrändien, anteeksi siis alkoholijuomien, mainitseminen kokonaan. Jatkossa kansalaisten tulee siis sanoa esimerkiksi seuraavasti:

"Kyyppari, saisinko tuopillisen juomaa, joka koostuu vedestä, maltaasta, hiivasta ja humalasta juuri oikeassa suhteessa?"

tai sitten hieman fiinimmässä paikassa:

"Tarjoilija, ottaisin 16 cl argentiinalaisten rypäleiden mehua, jonka käymisprosessissa mehun sokerit (C6H12O6) ovat muuttuneet hiivojen avulla etanoliksi (C2H5OH) ja hiilidioksidiksi (CO2)."

Hermunen yönälkään
Monet alkoholiin liittyvistä välittömistä haitoista sattuvat valomerkin ja nakkikioskin välisellä aika-avaruus-akselilla. Verensokerin alhaisuus aiheuttaa erilaista sielullista kipuilua, joka purkautuu aggressiona kanssaihmisiä kohtaan. SZ ehdottaa, että snagareille sijoitetaan pahvisia Anna-Kaisa Hermusen kuvia, jotka syyttävästi katsovat kohden humalikkoa. Pahvi-Hermusen edessä ihminen tuntee etupäässä nöyrää pelkoa ja haluaa lähteä kotiin mahdollisimman nopeasti.

Juoman alkoholipitoisuuden korreloitava nauttijan koulutuksen mukaan
Viina on viisasten juomaa. SZ ehdottaa, että alkoholin luvallinen osto ja nauttiminen sidotaan juojan koulutustasoon. Väestön vähiten koulutettu osuus saisi nauttia vain ykkös- tai kakkosolutta. Ylioppilailla ja ammattitutkinnon tehneillä olisi lupa siemailla keskiolutta siideriä. Maisterit ja lisensiaatit olisivat oikeutettuja nauttimaan samppanjasta, viineistä ja likööreistä. Viskit, votkat, konjakit ja absintti varataan ainoastaan tohtoreille ja tohtorinnoille. Lisäksi voimaan saatetaan asetus, että juojan pitää tarvittaessa esittää tuotevalvontaviranomaiselle voimassaoleva tutkintotodistuksensa.

Viron miehitys
Ainoa ralli, jossa suomalaiset nykyään pärjäävät, on viinaralli. Syyhän on ykskantaan Viron itsenäisyys, ei tätä ongelmaa ennen ollut. SZ ehdottaa, että jokin valtio miehittää Viron, jolloin viinaralliongelma poistuu päiväjärjestyksestä.

Spurgut kouluihin valistamaan nuoria viinan vaaroista
Ainakin omina opinvuosina kouluissa kierteli raitistuneita juoppoja ja uskonnosta päihtyneitä saarnamiehiä (näin jälkeen päin ajatellen persoonalliseen Saatanaan uskovia ihmisiä ei ehkä olisi pitänyt päästää luennoimaan lapsille). Alkoholivalistus toimisi tietysti paremmin, jos kouluihin pyydettäisiin ehtoja spurguja, ärtsysti virtsantuoksuisia ja rähjääviä herroja ja rouvia. Korvaukseksi valistustyöstään he saisivat halutessaan yöpyä homekouluissa ja syödä suurtalouskeittiön yllätysperunoita.

Humalatilaa romantisoivien huumoripätkien poistaminen www:stä
Sinisen zeppeliinin mielestä Internetissä ei ylipäänsä pitäisi olla kuin Yle Areena ja Ylen Elävä arkisto tietyin varauksin. Kun vielä tiedetään, kuinka suuri merkitys www:llä on nuorison keskuudessa, tulee www:n siivoamisen olla päihdepolitiikkamme ykköstavoite. Www:stä tulisi poistaa ainakin seuraavat sketsit: Mankelin Lentäjä, Kummelin Normipäivä, Heikki Kinnusen Tarjoilija ja Lapinlahden lintujen Juo edullisemmin.


Sininen zeppeliini uskoo, että näillä säännöillä ehkä jätämme viinan, johon onneksemme emme ole juuri tottuneet vielä.

Pöhönassusta höpönassuksi: Uusi toivo

Masu, pömppis, outokumpu, kupoli, möhis, mätisäkki, napakuutio. Siinä se nyt jöpöttää. Maha.

Kesällä minulle kävi kuin Angus MacGyverille. Viikkoja kestäneestä mysteerihelteestä huolimatta kokovartalopeilissä ei näkynyt elokuun lopulla kuivan kesän oravaa, vaan kostean kesän piisami.

Selostajalegenda Pentti Salmea lainaten: Näky on järkyttävä. Syvät lihakseni ovat uponneet vieläkin syvemmälle, ja konttorituolilla istuessa tuntuu, kuin Pori Jazzin piknikiä varten vyötärölle teipatut valkoviinipussukat olisivat edelleen paikoillaan. Mikä pahinta, aluspaidan alta tuijottavat kalkinvalkoiset miestissit.

Mis sie tarviit läskii miestä, ni täs siul ois sellane.

Mutta ei paniikkia! Sinisen zeppeliinin tänään käynnistyvässä Pöhönassusta höpönassuksi -kirjoitussarjassa kannustan meitä kaikkia myöhäisnuoria miehiä pääsemään elämänsä kuntoon. Muutaman viikon pituinen sarja tulee olemaan kipeän rehellinen ja elämänmakuinen (lue: hapanimelä) matka valkoisen miehen kehonkulttuuriin ja leniriefenstahlmaiseen tahdon riemuvoittoon. Tai sitten se päättyy täydelliseen luhistumiseen, mene ja tiedä.
................

Ajatus laihdutusblogista syntyi paitsi vaa'alla käytyäni myös pohdittuani kuntokuuria hyvän ylioppilasystäväni Kakkun (nimi muutettu henkilön painoindeksin suojelemiseksi) kanssa. Ajattelin, että projekti kannattaisi dokumentoida, sillä melkein keski-ikäisten miesten hyvinvoinnilla on yhteiskunnassamme yleisempääkin merkitystä. Haastankin tässä samalla kaikki Zepukan mieslukijat mukaan läskitalkoisiin! Yes We Can.

Syksyn tavoite on yksinkertainen, mutta haastava: Päästä pikkujoulukauteen mennessä kuntoon, jossa uskaltaa ottaa paidan pois juhlien jatkoilla. Mahdollisesti jopa ennen jatkoja. Kiitokset tästä erinomaisen selkeästi asetetusta maalista kuuluu toiselle ystävälleni Sunnuntailapselle.

Sarjassa mennään lähtökohtaisesti posin kautta. Tilanne ei ole suinkaan toivoton. Tunnetun suomalaisen 44-vuotiaan Kesänkiekkoilijan esimerkki osoittaa, että oikealla ruokavaliolla, säännöllisellä liikunnalla ja jykevillä leukaperillä suomalainen mies voi näyttää lähellä kuolemaakin vitaalilta.

Mitä Pöhönassusta höpönassuksi -blogauksissa sitten on luvassa seuraavan kahden kuukauden aikana? Ainakin kovan luokan teesit kokonaisvaltaiseen elämäntaparemonttiin, terveellisiä reseptejä, kokemuksia uusien urheilulajien aloittamisesta (sisältää mahdollisesti miesten tankotanssia ja/tai burleskia) sekä live-tunnelmia laihdutuskuurin varrelta.

Lupaan myös kertoa mahdollisista ja todennäköisistä vastoinkäymisistä ilman sokeripölyä ja meriselityksiä. Kuntokuurin edetessä alan yhä koventuvin äänenpainoin arvostella ihmisiä, jotka eivät elä yhtä terveellisesti, sillä niin liikunnan ilot löytäneet vanhat juopot tekevät. Urheilullisessa, suorittamiskeskeisessä elämäntavassa muiden ihmisten moralisointi ja halveksunta kun ovat vähintään 30 prosenttia suorituksesta. Jos siis näet jonkun tuijottavan sinua paheksuvasti ruokakaupan karkkihyllyllä, se olen todennäköisesti minä.

Eli jaksaa, jaksaa!

Kirjoittaja on pikkuisen pläski.

JK. Twitterissä asiaa voi seurata hästägillä #pohonassuhoponassu.

"Hirvee myötä häpeä kirjoittajan puolesta" – nyt puhuvat Zepukan lukijat!

Poika saunoo: Zepukan miehistö juhlistaa puolta miljoonaa kävijää.

Sininen zeppeliini mitautti männä viikolla puolen miljoonan kävijän haamurajan. Zepukan miehistö kiittää teitä, arvoisa some-loafer-kansa, sillä suurin osa blogin liikenteestä on tullut Internetin kautta.

Juhlan kunniaksi keräsimme postilaatikkoomme tulleita sähköisiä lukijakirjeitä. Zeppeliini julkaisee aina kaikki saamansa palautteet, kunhan ne eivät sisällä rasismia, Kaija Koon musiikkia tai turkulaisuuden pilkkaa.

Kaikki alla olevat kommentit ovat siis autenttisia, mutta me Sinisessä zeppeliinissä emme ole ihan varmoja, ovatko niiden lähettäjät tosihenkilöitä. Parin vuoden aikana erityisiä intohimoja some-kansassa ovat herättäneet muun muassa Cheek (kuka muu muka?), suomen kieli, räikeät asiavirheet sekä Star Wars -elokuvasarjan julkaisuajankohta.

Niinpä vielä erityisen lämmin haifaivi kaikille teille kommentoijille, lähettäkää lisää! Syksyllä luvassa Internet-kirjoituksia muun muassa koiranomistajista, pienten lasten äideistä, Israelista, läskistä sekä värianalyysi kohudosentille. Lisäksi blogissa aloittaa Nimimerkki "Panostajan vaimo" joka blogaa life-styleen liittyvistä aiheista.

teidän, SZ:n miehistö
..................

Lukijapalautteita vuosien varrelta:

"Enpä näillä avuilla itseäni ehkä verbaalikoksi tituleeraisi."

"Mutta eikös kortonki taivu kuin kartonki > kortonki, kortongin."

"Samaa paskaa, eri paketti."

"Oletko entinen imatralainen?"

"Teksti oli ihan täyttä paskaa ja olevinaan niin hauskaa. Hirvee myötä häpeä kirjoittajan puolesta."
"Huomaa, että kirjoittaja ei juuri tunne niin sanottua nykynuorisoa kovin hyvin."

"Konemusiikin kohfalla sait todella suuret vihat niskoillesi."

"VOI TÄTÄ SUOMEN JUMALATTOMUUTTA! EI VOI MUUTA SANOA! NÄÄTTE KOHTA MIHIN SE JOHTAA MERKKEJÄ ON!

"Mun huumorin raja menee kyllä tossa palestiinalaisorpojen syömisessä. Joku taso voisi kuitenkin olla satiiritekstilläkin."

"Vahva myötähäpeän tunne valtasi minut näin jouluna."

"Pertti Pasanen oli melkein juristi."

"Eikö voisi koettaa löytää muitakin tapoja olla ruudussa kuin olla homona ruudussa?"

"Hevon paskaa!"

"Nyt sitten joku roti tähän hommaa oikiasti, minä vitun jumalana kaikkien ihmisten pitää pitää cheekkiä? tekö jumalauta haluatte samallaista paskaa suomeen kun ulkomailla justin biiberistä ja ne fanit, ei jumalauta...ja ole mitä olet mieltä mutta cheekki likaa tämän genren kokonaan, ei se nyt saatana ole mitään räppiä kun PUHASTA POP VITUN MUSIIKKIA, räpit on ihan erikseen, kirjoittaja taitaakin olla sitten joku 14v wnb cheek ja ei ole tietoinenkaan suomiräpin kulta ajasta, vai tuoko ritarikunta mieleesi yhtään mitään?"

"Aidon lievestuorelaisen mieltä lämmittää."

"Nämä teesit on kirjoittanut ihminen, joka ei tiedä kasvatustieteestä mitään tai koulun arkipäivästä."

"En löydä mitään hauskaa muiden pilkkaamisesta."

"Ihan hyviä kirjoituksia, mutta Kun Suomi putos puusta on järkyttävän paska levy."

"Dresden tuhottiin vasta 1945."

"Ainakin kaxi (2!) kielioppivirhettä löysin!"

"Ihan hyvä, mutta valtiotieteilijällä tarkoitetaan yleensä valtiotieteen maisteria, joita valmistuu Helsingistä ja Turusta. Muualla nämä ovat yhteiskuntatieteiden maistereita."

"Älä nyt zeppeliini oo noin tosikko."

"Miksi seksistiset stereotypiat? Mikä pahempaa kuvituksenne trivialisoi seksuaalista häirintää. Ei naurata."

"Tämä vitsikäs blogaus on ilmoitettu eteenpäin."

"Heterovihaa..."

"Kaipaisin selvitystä millä perusteella a) pistät Presidenttimme tuohon järjestykseen ja b) miten ikinä voit verrata Kekkosta johonkin tsiikkiin?? häpeä sanon minä."

"Saksaksi pöllämystynyt voisi olla ainakin joissakin tilanteissa dumm aus der Wäsche gucken."

"Missä vitussa on nappi mistä voi liittyä lukijaksi!?"

"idiootti apina"

"Sarkasmi on vaikea laji. Kepeähköä egorunkkaamista kylläkin."

"Asiallinne teksti, mutta Fiatilla ei ole mallia nimeltä Toledo. Toledo on Seatin malli."

"Reivaus ei ole myöskään kurssin korjaamista. Reivaus on purjeiden vähentämistä tarkoituksella hidastaa vauhtia."

"No täähän oli kaikinpuolin paska mukahauska teksti."

"Imperiumin vastaiskun ensi-ilta oli 21.3.1980."

"Joo tää oli kyl huonoin blogikirjoitus mitä olen vähään aikaan lukenut."

Kummitukset saavat viestejä iskelmätähdiltä

Porilainen poltergeist Ritva (1928–1999) ja reposaarelainen hitsaajan aave Timo (syntyminen–liukastuminen kylpyhuoneessa) kertovat saavansa viestejä suomalaisilta tunnetuilta iskelmätähdiltä. Ritva ja Timo ilmestyivät eilen paikallisen mentalistin spiritistisessä istunnossa Porin Musassa. Mentalismia harrastavat ihmiset, jotka eivät osaa taikoa.

Aaveet sanovat, että heitä on lähestytty muun muassa Katri Helenan ja uuden Vain Elämää -tuotantotiimin puolelta. Aaveet itse eivät ole huomiosta mielissään.

"Haluamme täällä toiselta puolelta välittää sellaiset terveiset, että olisi ihan kiva, jos tämä suomi-iskelmän tuputtaminen taukoaisi edes hetkeksi. Ihan tässä kääntyy haudassaan, siis noin kuvainnollisesti, sillä Timohan on krematoitu", Ritva huhuilee.

Kummitukset ovat viimeisten kuukausien aikana kuulleet toistuvasti aikuisen naisen, tuulikellot ja yölinnun.

"Tämä on suoraan sanottuna helvetillistä. Suuresti arvostamani Matti ja Teppo väittivät, että et voi tulla rajan taa, mutta Suomessa nämä rajatilaloukkaukset näyttävät vain lisääntyvän", Timo manaa.

Aaveiden mukaan vielä on kesää jäljellä, joten on odotettavissa, että piinaavat havainnot vain lisääntyvät. Varsinkin pitkien lavatanssikiertueiden loppusuoralla monet iskelmätähdet juttelevat näkymättömille henkiolennoille jo aamutuimaan.

Ritva sanoo, että pelottavinta ovat silti oudot, selittämättömät ilmiöt, kuten tennissukat kirjahyllyssä, tai Pepe Willbergin levy listaykkösenä. "Minkä aamu toi, sen ilta aina vei, joten tässä rupeaa ihan epäilemään omaa mielenterveyttään", Timo huokaa. 

"Kyllähän se kummittelee mielessä, että mitä jos näillä iskelmätähdillä on jokin viesti, jonka ne haluavat meille välittää. Se vain on vaikea järjellä selittää, että mitä esimerkiksi eilen kuulemani viesti 'tinakenkäni on sulaa laavaa' tarkoittaa. Sula tinahan on edelleen tinaa, kun taas laava on magmaa", Ritva pohtii.
........................

Skeptikot suhtautuvat epäillen aaveiden väitteisiin, että iskelmätähdet voisivat olla yhteydessä vainajiin. Skeptikkojen mukaan on kiistämätön tosiasia, että suomalaisia iskelmätähtiä ei edes ole olemassa, nyt kun Laila Kinnunen ja Olavi Virta ovat kuolleet. Toisin sanoen kummitukset kuulevat harhoja.

"Näissä ilmiöissä on yleensä kyse päiväperhosista tai tähdenlennoista, ei todellisista iskelmätähdistä", Skepsiksen tiedottaja, psykologi Niilo Yli-Vainio sanoo.

Skeptikoiden mielestä iskelmätähden näkemiselle on aina joku luonnollinen, järkeenkäypä selitys – kuten juhannustanssit – mikä laukaisee tietynlaisen reaktion. "Aivomme on ikään kuin viritetty näkemään tähtiä sielläkin missä niitä ei ole. Että jos nyt Jurvan juhannuslavalle ilmestyy Eija Kantola niin tähdeksi paikalliset häntä luulevat, eivätkä vain jonkun nimettömän vuoden tangokuningattareksi."

Eräs tyypillisimmistä iskelmälaulajiin yhdistetyistä "yliluonnollisista" ilmiöistä on nähdä Anne Mattila kolmessa eri paikassa yhtä aikaa. Kyseessä on kuitenkin hänen siskonsa Jotakin-jotakin-Mattila tai heidän molempien sisko Jotakin-jotakin-jotakin-Mattila.

"Friikkii shittii", Yli-Vainio myöntää.

Niilo Yli-Vainio muistuttaa, että vaikka ilmiö (viestit iskelmätähdiltä) ei tieteellisesti katsottuna ole totta, se on "todellinen" sen kokeneille. Monille asia on vieläpä nolo, sillä he eivät kehtaa tunnustaa kuulevansa päässään Arttu Wiskarin heleän Tuntemattoman potilaan. Joillekin kokemus voi olla hyvin ahdistavakin, kuten monet Tartu Mikkiin -ohjelman nauhoituksissa mukana olleet ovat vuosien saatossa kertoneet.

Loppuun aaveemme Ritva ja Timo haluavat lähettää sellaiset terveiset eläville, että heidät jätettäisiin rauhaan, ja Timon kuvaama "matalamielinen iskelmähumppa ja satanistien hevirämpytys" ei kuuluisi kuolleille asti. He muistuttavat, ettei tuonpuoleisessa liikoja synkistellä.

"Tuonelassa twerkataan", Timo summaa ja kävelee seinän läpi pois.

Arkipyhät siirretään viikonloppuihin, torstai on uusi pikkulauantai

Suomalaisten arkipyhät loppuvat tammikuussa 2015. Arkipyhäselvitystä parhaillaan laativa työryhmä aikoo ehdottaa, että kaikki arkipyhät siirretään viikonloppuihin, tiistaista tehdään keskiviikko ja torstai on uusi pikkulauantai. Työryhmän vielä salainen selvitys iskee tapaluterilaista kovimmin sinne, missä se kirpaisee: suoraan kristillisiin vapaapäiviin.

Sininen zeppeliini tavoitti Helsingin observatorion tuulikaapista työryhmän puheenjohtajan, Helsingin yliopiston almanakkatoimiston prokuraattorin Taimi Smoneyn. Hän kiistää, että työryhmällä olisi jo päivänselvä näkemys arkipyhien poistamisesta.

"Tässä etsitään inhimillistä ja kansantaloudellisesti kestävää kokonaisratkaisua. Ideoimme esimerkiksi, että juhannusaatto voitaisiin siirtää tammikuulle, jolloin veneestä keikahtava suomalainen ei hukkuisi, vaan tömähtäisi näppärästi järven jäälle", Smoney sanoo.

Työryhmässä ateisteja sekä muuta jumalatonta menoa edustavan jäsenen Lucifer Tulikukan mukaan arkipyhien poisto on luonnollista jatkoa sille, että lapsilta ja koululaisilta on jo viety Suvivirsi, joulukirkko ja Lucia-kulkueet. "Tässä joutuu nyt jokainen tekemään oman osansa suvaitsevaisuuden hyväksi", Tulikukka hekottaa pukinpartaansa.

Sen sijaan työryhmän jäsen, kohupuuseppä Jesse Ristolainen sanoo, ettei arkipyhien poistosta ole vielä tehty työryhmässä yhteistä päätöstä. "Minuun on kohdistunut voimakasta ristipainetta niin työryhmän sisältä kuin oman organisaationi johdosta. Siksi olen halunnut olla sovitteleva, enkä naulata kantaani kiinni."

Arkipyhäselvitys-työryhmään kuuluvien työmarkkinaosapuolten näkemykset poikkeavat nekin toisistaan. Työnantajan näkemyksen mukaan tavallinen kotoperäinen palkansaaja ei kykene viettämään arkipyhää niin, että hän olisi sen jälkeisenä työpäivänä sataprosenttisessa palaverikunnossa. Jos pyhiä sattuu vielä peräkkäisille viikoille kuten keväällä, perus työntekijältä saattaa hurahtaa ohi useampi työviikko puolikuntoisena.

"Syytellään siitepölyallergiaa, lasten koliikkia ja ties mitä, mutta kyllä me kaikki tiedämme, miksi Jeppe tuijottaa näytönsäästäjää hievahtamatta koko aamun", elinkeinoelämää työryhmässä edustava Göran Porvari sanoo. Porvarin mukaan globaalitaloudessa jonkun on pidettävä tehtaiden ja kauppojen raattaat pyörimässä vuoden jokaisena päivänä. "And it sure as hell aint me, BOY!", hän sanoo.

Palkansaajapuolella työnantajien näkemystä juopottelevasta työntekijästä pidetään sekä leimaavana että loukkaavana.

"Nimittäin! Minua niin sylettää riistäjän puheet! Eikäkö että vasiten v*****n kuvan yrittävät antaa suomipojasta! Kyllä voi alleg.... algeria... ALLERGIA yllättää kun nurmikko kasvaa ja pienenpienenpienen pienet hiirenkorvaset ilmestyvät puiden oksiin", työryhmän jäsen, pääluottamusmies Kullervo Manner herkistyy.

Arkipyhäselvitystä tekevän työryhmän on määrä jättää lopullinen raporttinsa vahingossa ravintola Storyvillen terassille toukokuun alussa. Storyvilleen on aiemmin jäänyt muun muassa YYA-sopimus (1948), Ahti Karjalaisen salkku (1976) ja erään mysteeribloggaajan pipa (2009).

Maisteriuden riemuista ja velwoitteista

Sain hiljattain nuorelta tohtoriystävältäni postikortin Yalen yliopistosta Amerikasta. Se lämmitti sydäntäni.

Kortin innoittamana ajattelin kirjoittaa muutaman sanan maisteriudesta. Aihe on minulle rakas, sillä näen maisterien ja kansakuntamme välillä sen kohtalonyhteyden, jota monet arvaamattomat voimat ja äänenpainot tuntuvat perusteettomasti vähättelevän.

Ehkä tämä Internet-kirjoitukseni voisi yhtäältä innostaa jotakuta nuorta toivoa akateemisten pyrintöjen pariin, ja toisaalta esimerkkiensä kautta käydä myös varoituksesta. Samalla toivon sen hälventävän muutamia maisteriuteen liittyviä valheellisia otaksumia, joita kuohuvassa ajassamme liikkuu.
..............

Ennakkoluuloista ja kuvitelmista vapaa ajattelu on maisteriopintojen perimmäinen arvo. Maisterin paikka on laittaa maailma järjestykseen. Maisterius velvoittaa.

Siksi ei maisterius ole mikään kukkaketo, jossa kenen tahansa nuorukaisen tahi neitokaisen olisi soveliasta vallattomasti hupailla. Ikäväkseni olen notiseerannut, että maisterin seuraelämän kuvauksissa tunnutaan alati liioittelevan maisteriselämän dekadenssia. Luikuria laskettelevat etenkin he, jotka näkevät maisterin vain seitinohuessa salonkihumalassa korkeana kesän päivänä. Totta on, että maisteri rakastaa kauneutta ja kaunopuheisuutta, että maisteri on esteetikko. Ja toki pirskahtavalle samppanjalle ja mansikoille on paikkansa maisterin elämässä. Erikseen puhutaan vielä riemumaistereista, mikä on joltisenkin harhaanjohtavaa, onhan maisterius aina riemua.

Mutta älköön silti ankara totuus unohtuisi.
.............

Sillä uupumatta maisteri ahertaa isänmaan ja ihmiskunnan puolesta. Usein vähin kiitoksin ja ilman kokousnisua. Vapaan älymystön taakka painaa raskaasti maisterin harteita. Siksi maisteri on leppymätön älyllisen laiskuuden vihamies, hellittämätön tapainturmeluksen piiskuri sekä suomen kielen ankara puutarhuri. Maisteri on mielen myrrysmies, sillä "ajattelussa on ihmisen suuruus".

Maisteri on aikalaistarkkailija, älyllinen huimapää ja oivaltava kynäniekka. Maisterin lause on jäntevä ja varma, aivan kuten maisteri itse. Maisteri viljelee sattuvaa kynätyyliä, toisinaan ruoskan lailla sivaltavaa. Koskaan hän ei vajoa navanalusille eikä käy arvioissaan kiinni henkilöön. Kun maisteri kritikoi, hän ei polje maahan, vaan nuhtelee ja nostaa ylös.

Aamulla maisteri käyttää muutaman minuutin Riemannin hypoteesiin tai jonkin muun tunnetun matemaattisen ongelman ratkomiseen. Toisinaan maisterin silmäkulma kostuu hänen ajatellessaan alkulukujen kauneutta. Vielä pitkän työpäivän jälkeen maisteri pitää päiväkirjaa, jonne hän merkitsee päivät ja työt. Hän kirjoittaa taloudesta, politiikasta ja kirjaa ylös myös sään sekä järvenpinnan korkeuden. Päiväkirjaansa maisteri ei kirjoita itselleen, vaan jälkipolville opiksi ja hengenravinnoksi.

Niukalla vapaa-ajallaan maisteri vierailee upseerikerholla, pelaa krikettiä, kirjesakkia ja canastaa.

Harhakuvitelma on sekin, että maisteri olisi hienostelija. Päinvastoin! Maisterilta puuttuvat kokonaan elostelijoiden elkeet, sellaiset kuten kyypparin kutsuminen baristaksi, sillä maisteri tietää, että "nokkela sanonta ei todista mitään".

Niin ikään on maisterin kosmopoliittisuus vaivatonta, hän on matkustellut ottomaanien imperiumin raunioilta aina Abessiniaan asti. Maisterin on matkustettava, sillä niin kuin hai hän kuolee, ellei alati ole liikkeessä. Ei olekaan tavatonta, että toisinaan sisäinen levottomuus ja kosminen yksinäisyys valtaavat maisterin mielenmaiseman. Tällöin hän pakenee runouden taikapiiriin. Tuulisina öinä voimme joskus nähdä maisterin silhuetin vaeltavan suurkaupunkien rannoilla ajatuksiinsa vaipuneena.
...........

Kuten alussa totesin, sisällytän tähän Internet-esseeseen myös muutamia neuvoja maamme akateemiselle nuorisolle.

Nuorukaiset, päättäkää opintonne kunnialla! Tätä en voi konsanaan liiaksi tähdentää. Mikään ei ole surullisempi näky kuin levälleen jääneet opinnot. En toivo kenellekään korkeakouluun päässeelle ylioppilaan kohtaloa. He joutuvat elämässään julman pilkanteon kohteeksi, he saavat osakseen avointa halveksuntaa eivätkä pääse valtion virkamiehiksi.

Tavallisimmin lopputyö jää tekemättä työkiireiden, niukkojen älynlahjojen tai keskivaikean alkoholismin takia. Joskus syynä ovat nuo kaikki. Olen ottanut asiakseni nuhdella lempeän isällisesti ylioppilasystäviäni, jotka ovat epäonnistuneet akateemisissa pyrinnöissään. Silti koskaan en ole luopunut toivosta heidän suhteensa.

Näihin lauseisiin lopetan tänään. Olen väsynyt, mutta huomenna on uusi päivä. Huomenna on aina uusi päivä.

Quod scripsi scripsi.

Homo palavericus

Arkeologit ovat löytäneet maailman ensimmäisen toimistossa työskennelleen ihmisen jäänteet. Muumion arvellaan olleen toimistoituneena jopa 15 000 vuotta. Tutkijat ovat nimenneet kalmon homo palavericukseksi eli "toimistonihmiseksi".

Löytö tehtiin Sotkan konttorituolin ja käytäväfiikuksen väliseltä alueelta Pohjois-Irakissa. Kukaan ei ollut aiemmin tehnyt kaivauksia alueella, sillä muumion työhuoneen oven liikennevaloissa paloi jatkuvasti punainen valo.
...........

Tutkijat iloitsevat muumiosta, jonka avulla he uskovat selvittävänsä, milloin ihmiskunta siirtyi oikeista töistä paperihommiin.

"Nyt löydetty toimistonihmisen muumio on poikkeuksellisen hyvin säilynyt, sillä sitä on suojellut eroosiolta tuolin selkämykselle ripustettu samettinen pikkutakki", ihmiskuntatutkimuksen keskuksen johtaja, professori William Spleen Assyrian yliopistosta sanoo.

Spleenin tutkimusryhmän mukaan muumio ja alueelta aiemmin löydetty esineistö – nitoja, post-it-lapun kanta ja muovitasku – vahvistavat kuvaa, että ihminen konttoristui paljon luultua varhemmin. "Kaksoisvirranmaan alueella sijaitsi jo reilusti yli 10 000 vuotta sitten erittäin vilkas toimistokulttuuri, jossa pidettiin live meetingejä ja brainstormattiin rajusti", Spleen väittää.

..........

Muumion ansiosta tutkijat ovat oppineet paljon uutta ensimmäisten toimistoissa työskennelleiden ihmisten elämästä. Homo palavericus oli kooltaan hentoinen ja ihonväritykseltään kalpea. Se keskittyi pääosin säilyttämään saavutetut edut eikä innostunut uusista ajatuksista. Ensimmäinen toimistonihminen muistutti siis jo melkoisesti modernia virkamiestä.

Toimistojen olosuhteet 15 000 vuotta sitten olivat ankarat. Ihmisiä menehtyi kehityskeskusteluissa kuin kärpäsiä. Vitsauksena olivat myös veltot kollegat ja myynnin poikien häröily. Työajanseurantaan käytetyistä kivitauluista irronnut pöly vahingoitti keuhkoja ja pannukahvi korvensi sisuskalut.

Homo palavericus joutui käyttämään alkeellisia työkaluja kuten Windows Vistaa ja faksia. Kopiokone oli jatkuvasti jumissa, sillä hapero papyrus jämähti helposti koneen telojen väliin. Maanantaipalaverien pitoa hankaloitti, että vain papisto osasi kertoa ajan tähdistä ja ennusmerkeistä. "Tämä sai väliportaan pomot järjestämään kokouksia täysin mielivaltaisesti ja liikaa", Spleen kuvaa.

Toimistonihmisen ainoa keino pysyä ajantasalla olikin seurata auringon kiertoa ja yrittää laskea siitä kvartaali. Osavuosikatsaukset myöhästyivät ja vuosikertomusten hieroglyfeissä tapahtui sekaannuksia. Kirjanpitoa vaikeutti, ettei nollaa oltu vielä keksitty.
..........

Ensimmäisten toimistonihmisten työelämä ei silti ollut pelkkää kärvistelyä. He söivät pääasiassa proteiinipitoista kasvisravintoa kuten papuja ja pysyivät näin virkeinä pitkälle kello 15 asti. Klassinen perjantainen wieninleike koostui pääosin survotuista linsseistä, minkä takia ensimmäinen toimistonihminen pystyi vielä aivan viikonlopun alla lähettämään sisäisiä memoja.

Avokonttorit keksittiin vasta 14 950 vuotta myöhemmin, joten toimistonihminen saattoi työskennellä jopa tunnin kerrallaan keskeytyksettä. Lisäksi ensimmäisistä konttoreista puuttuivat kokonaan muutosjohtajat, konsultit ja yhteisömanagerit. 

"Tätä on tietysti vaikea nykyihmisen ymmärtää, mutta muinaisina aikoina konttoreissa keskityttiin työtehtävien tekemiseen ja eteen tulevat ongelmat ratkottiin yhdessä tervettä järkeä käyttäen", Spleen kuvaa.

Tutkijaryhmän hottis, tohtori Mary Key-West uskoo löytäneensä toimistokaivauksissa tukea teorialleen, että monet uskonnolliset tekstit ovat alun perin toimiston kahvihuoneessa heitettyä kehnoa läppää.

"Monien sittemmin uskonnolliseen kontekstiin siirtyneiden myyttien alkuperä näyttää olevan ammoisissa kahvitaukokeskusteluissa, joissa leipääntynyt toimistonihminen purki syvimpiä eli pikkumaisimpia tunteitaan. Erityisen suosittuja näyttävät olleen kertomukset vedenpaisumuksesta, jossa yliluonnollinen ilmiö hukuttaa koko keskijohdon."

Key-West muistuttaa, että erilaiset kostofantasiat ovat edelleen suosittuja esimerkiksi firman tyky-risteilyjen pikkutunneilla. 

............

Spleen ja Key-West väittävät, että koko toimistotyön kulttuuri on lähtöisin samasta alkulähteestä muinaisen Persian alueelta. Sieltä byrokratian ideat kulkeutuivat Babyloniaan ja muinaiseen Epyxiin, josta ne päätyivät kirjanpitäjien mukana Kreikkaan. Viimeistään roomalaiset olivat läpeensä byrokratisoituneita.

Euroopasta toimistotyön tavat levisivät tutkimusmatkailjoiden ja myöhemmin uudisasukkaiden mukana uudelle mantereelle, kun laivojen mukana kulkivat myös konttorirotat. Alkuperäisasukkailla ei ollut minkäänlaista vastustuskykyä konttorirottien mukana tuomille ideoille kuten matriisiorganisaatiolle ja niin sanotulle korjaavalle palautteelle.

Tulokset olivat paikoin kammottavia. Pohjois-Amerikan inkkarit alkoholisoituvat pahoin, kun eurooppalaisten casual friday vakiintui ja työporukka otti tavaksi käväistä perjantaisin yhdessä lasillisella. Tästä valiintui kielenkäyttöön meilläkin tunnettu huudahdus "Sioux siunakkoon!".

I Heart Rally English

Should English be an official language of Finland?

This was suggested  yeasterday by mr. Risto Siilasmaa, a big-time Nokia business manager. Nokia was a huge company but then it went down. It was because of the smart phones with Spotify and all that apps foolishness.

I personally think Rally English should be our official language here in Finland. It already is kind of our second mother tongue. And by English I mean the Rally English, the true form of English speaked by Finns. I myself prefer Rally English. There are quite a few reasons why.

Well let me tell you.

First, Rally English makes us Finns look honest and true even if a bit stupid. But its OK. We know we are not the smartest people on this planet. It's the Asians. Dude, they're IQ is like over 180 points all the time.

Come to think of it, Rally English is actually the purest form of Finnish communication. When you have only little to say and only few words you know and can also pronounce you have to really think what you say. Just think about formula driver Kimi Räikkönen. He drives Ferrari car, makes love to beautiful women, sings schlager karaoke and occasionally wears a gorilla suit.

Rally English is a way to speak even if you dont really want to speak. Thats why we keep seminars in English just between ourselves and everybody still has to speak Rally English. It's easier to communicate in Rally English than in our mother tongue because you can everything slower and keep it short in general. We Finns don't like to stand in the lime light too long. Then in the coffee break of the seminar we change back to Finnish which means we eat our seminar buns quietly in separate tables just yearning to get back to safety of the seminar room.

Alas, we Finnish seriously hate the seminar dinners. In dinners you have to sit with some Italian bigmouth whole evening and there is not enough red wine coming from the waiters. We would just want to be grilling on the seaside and having some pussikalja [pussy-cal-yah]. Like Rally English, pussikalja is Finnish way of talk about your inner emotions. Let me explain it briefly.

This is how the shit goes down: First you buy 18 beers and one plastic bag in your next door Siwa (a.k.a. local Wal-Mart). Then you put the plastic bag on the ground under your ass so that you dont wet your pants or have a virtsatientulehdus. Then you open up the first beer and by the time you get to the beer number eight, you open up your fellings, too.

Yes, I know the upper part sounds bit barbaric. But you have to excuse us Finns – we had our first proper fine dining dinner only so late than in the year 1984. It was held because mister Matti Nykaenen won ski-jumping gold medals in winter olympics. The place was Jyvaeskylae in Eastern Finland. Jyvaeskylae is also know as the "Athens of Finland". I seriously dont know why.
............

Sorry, I kind of got lost in the pussikalja. Back to Rally English!

You mustn't forget that Rally English is also very much fun. There's lots of humour in it and we Finns know it. You just can't always tell it by the looks of us Finns. We just have great poker face! You of course know all the witty things mr Räikkönen has said. The Grand Master of this poker face humour is famous Finnish movie director Aki Kaurismäki. He is like Renny Harlin but only depressed and very French. Actually I think he is from Kerava. You can google that.

Rally English comforts us Finns. "I was fast but Carlos was faster", said another famous Finnish rally driver. He had just lost world rally championship to some Spanish dude. So, Rally English is a good way to get through the hard times and obstacles.

Hence, we Finnish people enjoy silence and thinking things. When people think Finns are depressed and sad they are actually just enjoying the silence. Well, they can be depressed and sad too, now to think of it.

Rally English is the way to have human relationships over the boards. Many Finnish woman like to have a international boyfriends and many Finnish elderdy men like to have oriental wife. And many middle-aged women go to Ghana or Cuba to have vital young men company as a holiday tour guide. If you know what I mean. So I think we Finnish are not racist we are just insecure and sometimes little rude. But our Rally English can help us give us love! All you need is love. I heart Rally English.

And last but not least. Rally English gives us, atleast I think so, very sympathetic reputation around the globe. Who could be angry with us Finns talking our native Rally English? Well, The Swedish, because we kicked their butt in ice-hockey, again. And the Russians, because we kicked their butt, too. In the World War 2. Twice.

Armeijaan meno keskeyttää nuorison kannabiksen käytön

Yhä useampi suomalainen nuori keskeyttää kannabiksen käytön armeijan takia. Määrä on kasvanut 20 vuodessa niin rajusti, että uusia harrastajia kannabiksen pössyttelyyn ei tahdo löytyä.

"Jäsenistö ukkoutuu ja akkautuu, eikä uusia hörhöjä saada mukaan", Suomen Pössiksen puheenjohtaja Jukka Poikanen valittelee. Suomen Pössis on kannabisväen etujärjestö, joka järjestää muun muassa televisionkatseluiltoja. Niissä katsellaan useimmiten testikuvaa.

Puheenjohtaja Poikanen arvelee, että suurin syypää päräyttelyn vähentymiseen on nuorten kasvanut isänmaallisuus. Hän pitääkin isänmaallisuutta uhkana Suomen nuorison kyvylle roikkua himassa tai hakeutua joutavaan taidealan koulutukseen.

"Nykynuoret käyvät kuntosaleilla ja vetävät proteiinipatukoita. Jumpataan ja kuntonyrkkeillään ja ollaan niin kuin ei oltaiskaan. Ollaan diivaillen", Poikanen moittii.
.........

Mutta miten Poikasesta itsestään tuli kannabisaktiivi? Tarina on valitettavasti se tavallisin ja surullisin: Poikasen lapsuutta varjosti isän vaikea isänmaallisuus.

"Isä oli sotahullu ja isoisä oli sotahullu, se on meillä suvun miehillä geeneissä", Poikanen sanoo.

"Se oli aina vaan se Neuvostoliiton uhka, asekätkentä tai nuoruusvuodet Parolassa. Tekosyitä puolustusvoimien puheeksi ottamiseen isällä riitti. Totuus on, että reserviin jääneen aliupseerin elämä on pelkkää seuraavan inttitarinan kertomista. Aamusta alkaen se oli isälläkin heti mielessä, että missä nyt voisi nauttia sen ekan muistelon."

Äidistäkään ei ollut pienelle pojalle turvaa, sillä tämä kuului Maanpuolustusnaisten Liittoon. 

"Kavereille valehtelin, että kotona odotti dullantuoksuinen äiti, vaikka todellisuudessa äitini istui illat sotilaskodissa myymässä munkkikahvia. Äidin asiat oli lopulta aivan sotkussa", Poikanen kertoo.
 

Reserviläisperheessä kasvaneena Poikanen oppi sotilasarvot ennen kuin aakkoset. Lippaa vedettiin jopa koulutaksin kuskille, alle kymmenvuotiaana.

"Ei sitä pieni lapsi ymmärrä, ettei reserviläisharrastus elämäntapana ole normaalia. Mutta lapsihan sopeutuu mihin vaan, jopa siihen, että saa leikkiä vain leluaseilla. My Little Ponyt isä otti heti pois, Masters of the Universe -ukoistakin sain pitää vain Man-At-Armsin. Illat katsottiin sotilasfarsseja."
 

Vasta siviilipalvelus vapautti Poikasen isänmaallisuuden kierteestä. Siviilipalveluksessa pojista tehdään miehiä, jotka rakastelevat asepalveluksessa olevien tyttöystäviä metsäleirien aikana. Poikasen elämä sai vihdoin valoisan käänteen, ja hän suoritti sivarin kurssinsa priimuksena. Sivarista alkoi myös kannabisharrastus.
........

Nyt Suomen Pössiksen jäsenet ovat siis havahtuneet tokkurastaan ja huolissaan kannabiskäyttäjien määrästä. He pohtivat jopa nuorisolle suunnattua pro kannabis -kampanjaa.

"Kyl me varmaan joku proggis tehtäisiin, jos me viitittäisiin", säkkituolilla retkottava Poikanen sanoo. Sitten hän sanoo täsmälleen saman asian uudelleen.

Eilen päättyneessä, 96-tuntiseksi venähtäneessä vuosikokouksessaan pössisläiset ilmaisivat sameissa yksinpuheluissaan huolensa nuorten raitistumisesta, asehulluudesta ja "sit niinku kaikest niinku täst paskast et mitä sä niinku kelaat". Kokoukseen osallistui jos jonkin sortin pitkätukkaa, kaikki neljä rauhankomitealaista, liuta koodareita sekä maamme reggaemuusikot pois lukien Riki Sorsa.

Eräs liikuttavimmista puheenvuoroista kuultiin raahelaiselta ite-botanistilta Martti Ala-Jumalaudalta. Ala-Jumalauta kertoi Ruotsin metsisssä asuneesta isoisästään, joka veteli venäläistä kamaa suoneen enemmän kuin yksikään Motivuksen nuorista ikinä. Ala-Jumalaudan sanoin "roinaa tuli varpaisiin ja polvitaipeisiin ja ties minne".

"Ei perkele siellä huudettu että 'saako viilennetyn puhtaan salipyyhkeen!' tai 'solarium on liian kuumalla!'. Siellä oli tosimiehet kovissa olosuhteissa tykittämässä", Ala-Jumalauta päätti puheensa eikä kokoussalissa yksikään hashispiippu pysynyt kuivana.

Ala-Jumalauta itse kokeili armeijaa, mutta lopetti sen nopeasti.

"Kaikki tietävät, että sotiminen on vaarallista, mutta siihen isänmaalliseen kertailutouhuun jää nopeasti koukkuun. Yhtäkkiä on prenikkaa ja marsalkan päiväkäskyä seinillä ja army-kuosia päällä ostarilla. Kokardipäissään tulee petollinen olo, niin kuin olisi taistellut Suomen itsenäisyyden puolesta, vaikka oikeesti on ollut aivan turvallisessa pusikossa ampumassa paukkupatruunoilla."

Hän haluaa tähdentää, että pössisläiset edistävät vain vaarattomien huumausaineiden asiaa Suomessa.

"Itse olen mietojen huumeiden käyttäjä, vaikka eihän se Mietaa ole tykännyt, kun olen hänen takapihaltaan käynyt vohkimassa hamput", Martti Ala-Jumalauta kertoo.

Pössis ry:n Puhdas Neula lapselle -keräyksen voitot käytetään tänä vuonna pillereihin ja uusiin piippuihin. Lisäksi kerhotiloihin ollaan ostamassa lusikoita, sytkäreitä ja piimälimppua.

Iskelmä-Suomi: Prinssiksi kelpasi sammakkokin

Kari Tapio oli suomalaisen kantri-iskelmän suurmies. 

"Kirkkaat silmät samenevat, on puhtaus haihtunut unelma /  rumuus vaipuu kasvoihin, olen epätodellinen." Näillä Sielun veljien säkeillä kuvaisin Ylen uuden suursarjan Iskelmä-Suomen alkua. Sarja lienee pakollista katsottavaa kaikille suomalaisesta sielunmaisemasta ja surumielisistä lauluista pitäville. Sen verran lupaava oli ainakin ensimmäinen jakso, joka tosin tuntui paikoin pitkältä esittelyltä itse sarjalle. Iskelmä-Suomi tarjonnee tuntikaupalla jakson verran koskettavia tarinoita, mainiota arkistoaineistoa ja kasapäin laadukasta musiikkia.
........

Iskelmä-Suomi on muutaman vuoden takaisen Rock-Suomi-sarjan serkkupoika. Ensimmäisen jakson nimi olisi voinut olla "viinapiru". Musiikki on vielä sivuosassa, kun kerrataan surullisia viihdetaiteilijakohtaloita läpi vuosikymmenten. Jaksossa todetaan runollisesti, että musiikkia tehdessään ja esittäessään nämä ehkä oman siviilielämänsa sammakot muuttuivat iskelmäprinsseiksi. Badding ei näyttänyt tähdeltä, mutta oli tähti, kun pääsi mikrofonin varteen. Alkoholismi vei ennenaikaiseen hautaan Laila Kinnusen, Rauli Badding Somerjoen, Irwin GoodmanIn, Topi Sorsakosken ja Kari Tapion. Klassista taiteilijamyyttiähän tässä pönkitetään, mutta kuten Kari Hotakainen hienosti toteaa, kummallisinta on se, että välillä se on tottakin. Iskelmien tarjoaman kimalteen ja lohdun kääntöpuoli oli muusikon raskas, usein yksinäinen arki.

Vierastan taiteilijaelämäkerroissa päihteiden korostamista taiteen kustannuksella, mutta Iskelmä-Suomen ensimmäisen jakson aikana on pakko kaivaa nessupaketti esiin, kun puhe kääntyy Olavi Virran kohtaloon. Lupaan pyhästi, etten enää koskaan sano yhtäkään pahaa sanaa Dannysta tai Frederikistä. Niin kauniisti ikämiehet puhuvat Virrasta. Danny kertoo, kuinka yleisö buuasi Virran lavalta ja haukkui tätä juopoksi. Dannyä hävetti yleisön puolesta. Katkera, viinan näivettämä Virta totesi Dannylle, että hänkin joutuu vielä kokemaan täydellisen unohduksen, kun yleisö huutaa uuden suosikkinsa nimeä. Pian tämän jälkeen Olavi Virta kuoli. Virralle olisi suonut maineenpalautuksen jo ennen yläkerran orkesteriin siirtymistä.

Iskelmä-Suomen ensimmäisen osan todellinen päähenkilö on silti kantrin puolelle kallistuva Kari Tapio eli Klabbi. Ajoittain raskaista elämäntavoista huolimatta aika kohteli Kari Tapiota lempeästi. Elämänsä viimeisten 15 vuoden aikana Kari Tapiosta tuli Suomen Johnny Cash, toki aivan omilla ansioillaan. Ääni ja tulkinta syvenivät, ja olemukseen kertyi vanhemman valtiomiehen hiljaista karismaa. Kansansuosio oli niin laajaa, että Kari Tapio kutsuttiin Provinssirockiin vuonna 2010. Pieni omakohtainen muistelo, jos sallitaan. Muutamaa viikkoa Kari Tapion kuoleman jälkeen olin klubikeikalla eräässä yökerhossa. Ennen keikan alkua kaiuttimista soiteltiin tavallista baarimusaa. Sitten väki äkkiä hiljeni kuin asia olisi sovittu etukäteen. Kaiuttimista oli alkanut soida Kari Tapiota. Vallitsi tuntemattomien ihmisten sanaton yhteys. Kantrimiehen kuolemasta taksin takapenkille on jo tullut osa myyttistä Iskelmä-Suomen tarinaa.
........

Pieniä paljastuksiakin kuullaan. Topi Sorsakoski paljastuu alun perin Pekka Tammilehdon keksimäksi parodiahahmoksi, jonka sisään Pekka Tammilehto välillä katosi. Suomalaisten on aina ollut vaikea erottaa tosissaan olemista parodioinnista. Ei kai Eppujen Murheellisten laulujen maasta olisi muuten tullut kansanperinnettä. Badding piti etäisyyttä palkollisiinsa, ja vaikutti kaikkialla paitsi mikrofonin varressa olevan väärässä paikassa. Irwin ja Vexi Salmi harrastivat jo 40 vuotta sitten modernia medianhallintaa: monia kohuja saatiin hiljennettyä rahalla tai lupaamalla uusia juttuja.

Toivonkin, että Iskelmä-Suomi ottaisi markcousinsmaisesti (Elokuvan tarina) rohkeasti oman näkökulman aiheeseensa, eikä tyytyisi toistamaan virallista kaanonia. Rock-Suomi-sarja sivakoi turhan usein tuttuja latuja. Tiedon lisäksi hyvä dokumentti tarvitsee tulkintaa, intiimejäkin yksityiskohtia. Pelkän historian voi kuka tahansa lukea Wikipediasta, mutta tunnetta ja ajan henkeä sinne ei saa tallennettua.
........

Jos jostain saan yhden osan perusteella jo marmattaa, se on tietynlainen konservatiivinen genrerajoissa pidättäytyminen. Heijastelen tätä ennen kaikkea Rock-Suomi-sarjaa vasten, joten toivon kritiikkini osoittautuvan kateettomaksi. Rock-Suomen tarina oli tarina kapinasta iskelmää vastaan, mutta Genreraja-aidat ovat kaatuneet rytisten, eivätkä iskelmä ja rock enää ole riidoissa vaan menneet kimppaan.

Suomirock ja suomipop sulautuivat Suomi-iskelmään viimeistään viime vuosikymmenellä. Eppu Normaali, Yö ja Kolmas nainen edustavat rokki-iskelmää, jossa yhdistyy laahaava komppi ja äijämäinen patetia. Hevi-iskelmää puolestaan soittavat esimerkiksi Kotiteollisuus, Trio Niskalaukaus, Viikate ja CMX romanttisimmillaan. Itselleni suomalaisen iskelmän ja rockin välinen raja on aina ollut veteen piirretty viiva. molempien pohjavireenä kun on slaavilainen synkkämielisyys, musta huumori ja kaihomieli. Kitaristi Esa Pulliaisen Agents on aina ollut enemmän rockenroll kuin moni "oikea" rokkibändi.

Viime vuosina uudet iskelmökaunottaret ovat nousseet popin puolelta. Tyylikkäät kansansuosikit kuten Jenni Vartiainen, Chisu tai Irina tekevät koneiskelmää, jonka kiillotetun urbaanin pinnan alta löytyy puhdasta suomalaista iskelmää. Pidän Vartiaisen Missä muruseni on kappaletta viime vuosien parhaana kotimaisena iskelmänä. Toivonkin, ettei Iskelmä-Suomi ole yhtä miehinen kuin Rock-Suomi. Iskelmätaivaalla kun on loistanut sellaisia uskomattomia tulkitsijoita kuin Laila Kinnunen, Carola ja Katri Helena. Naiset perivät satumaan.

Iskelmä-Suomelta toivon intohimoista uppoutumista musiikillisen elämämme. Rock-Suomi kärsi tietystä historiattomuudesta eli tekijöiden tarina alkoi mielestäni keskeltä, vasta 1960-luvun lopulta. Ratkaisu oli turhan helppo. BBC aloitti muistaakseni rockmusiikin historiasta kertovan suursarjansa brittiläisellä perinpohjaisuudella jostain 1700-luvun kapakkalaulelmista. Ttoivottavasti uudessa Iskelmä-Suomessa mentäisiin 1900-luvun alkuhämäriin asti ja valotettaisiin suomalaisen kevyen musiikin kautta myös aikakausien ilmapiiriä. Mikäpä olisi siihen parempi puntari kuin aikansa laulut.

Iskelmä-Suomi Yle Teemalla maanantaisin klo 21. Iskelmä-Suomi Yle Areenassa.