Miesten vapautusrintama iski koteihin ja parisuhteisiin

Miesten vapautusrintama päästi perjantaina yli 500 suomalaismiestä luontoon. Koordinoiduissa iskuissa miehiä vapautettiin naisten ikeestä ympäri Suomea. Lisäksi eräs Tero vapautettiin Varkauden ABC:n miestenvessasta, jonne hän oli jäänyt jumiin toissailtana.

Miesten vapautusrintama (MVR) on miesasialiikkeen radikaalisiipi, joka pyrkii parantamaan miesten oikeuksia sekä lopettamaan miesten hyväksikäytön esimerkiksi yökerhossa ja elintarviketeollisuudessa. MVR ilmoittaa nettisivuillaan "taistelevansa miesten sortamisen lopettamiseksi kaikin mahdollisin keinoin, jotka eivät häiritse Aatami etsii Eevaa -sarjan seuraamista".

Aiemmin tänä vuonna MVR nousi otsikoihin, kun se julkaisi salaa kuvattuja videoita suomalaisen miehen kotiarjesta. Järkyttävillä videoilla näkyi arkoja ja kärsineitä miehiä, joita oli nuhdeltu monta päivää peräkkäin syystä, jota he itse eivät selvästikään täysin ymmärtäneet. Keski-ikäinen mies on herkkä nisäkäs, joka ei kestä pienintäkään häneen kohdistuvaa kritiikkiä.

Virkavalta ja vaimot ovat jo aloittaneet vapautettujen miesten pyydystämisen takaisin parisuhteisiinsa. Loukkuja on aseteltu mm. autokauppojen ja Biltemojen sisäänkäyntien läheisyyteen. Houkuttimena niissä on makkaraperunoita. Miehet tulisi saada takaisin avioliiton satamaan mahdollisimman pian, sillä yhtäkkiä vapautta maistanut mies on vaaraksi koko alueen nakkikioskijonojen herkälle ekosysteemille. Jo yksikin paidaton mies voi pilata maiseman muutamassa minuuteissa.
........................

MVR:n miesten vapautusiskut ovat saaneet sekä tukijoita että vastustajia. Filosooffi, miesaktivisti Timo Uhrimieli ei tunnustaudu MVR:n jäseneksi, mutta sanoo ymmärtävänsä joidenkin miesasiamiesten radikalisoitumisen. Uhrimieli näkee, että yhteiskunnassa on yhä vähemmän tilaa miehille olla vapaasti miesten kesken. (Siis sillä lailla normaali heterosti, huom huom!)

"Tuntuu, että naisia tulee vastaan vähän kaikkialla: metrossa, kadulla, naistenhaun aikana ja jopa teatterin lämpiössä. Ja aina kun naisia on paikalla, mies joutuu puhumaan kokonaisin lausein ja pitämään sepaluksen kiinni. Kuitenkin mies haluaisi välillä antaa hevosten karata ja tehdä pikku helikopterit", Uhrimieli sanoo.

Miestentarhaajien liiton puheenjohtaja Annika Telaketju sen sijaan paheksuu syvästi tehtyjä iskuja ja muistuttaa, että Suomessa miesten olot ovat kansainvälisesti vertailuna hyvällä tasolla.

"Miehet saavat esimerkiksi käydä pakollisen armeijan tai mennä lusimaan jos asepalvelus ei napostele. Miehet saavat tehdä enemmän työtunteja kuin naiset, ja kaiken hyvän päälle miehet saavat yleensä kuolla ennen puolisojaan, sillä leskeksi jääminen on hirveän traagista. Ja sitä paitsi miehen 20 senttiä on usein naisen 13 senttiä", Telaketju sanoo.

Viranomaiset muistuttavat, että luontoon vapautettu kesy mies ei selviä itsekseen Suomen ankarissa oloissa kuin korkeintaan muutaman vuoden. Puhtaisiin alusvaatteisiin ja valmiiseen kravattisolmuun tottunut mies pystyy kyllä hetkellisesti toimimaan kevätterasseilla pelkkien vaistojen varassa, mutta villiintyneen miehen elämänennuste on pitemmällä aikavälillä huono. Miestä uhkaavat muun muassa nälkä, työttömyys, sairaudet, liian korkealle nostetut housut, liikenne ja puumat. Villiintyneet poikamiespopulaatiot ovat usein sisäsiittoisia.
......................

Miesten asemasta nyky-yhteiskunnassa on julkaistu viime aikoina lukuisia ansiokkaita tutkimuksia, muun muassa Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Rikollisuustilanne 2013, Naisasialiitto unionin tuore pitkittäistutkimus Juha on paska nimi ja sekä Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan Kuollut suomalaismies ei palttoota kaipaa, eikä oikeastaan eläväkään. 

Uusimpien miestutkimusten tulosten perusteella miehen tulisi saada elää miehen elämää, mutta monilta miehiltä lajityypillinen käyttäytyminen on kokonaan kielletty. Ihannetilanteessa miehet elävät arvostettuina yhteiskunnan jäseninä naisten kodeissa ja ulkoilevat valvotusti.

Hyvinvoiva mies on aktiivinen ja seurallinen. Miehellä on sisäsyntyinen tarve muun muassa menestyksekkäästi purkaa ja huonolla menestyksellä koota asioita, pelata pallolla ja valloittaa naapurimaita. Nämä tarpeet eivät häviä, vaikka mahdollisuutta niiden toteuttamiseen ei yhteiskunnassa olisikaan. Jos lajityypillinen käyttäytyminen estyy, miehellä voi ilmetä sijaistoimintoja, turhautumista, stressaantumista ja käytösongelmia. Nämä kaikki ilmenevät työpaikan vessassa yksinäisenä itkutuherteluna tai äkäisenä kommentointina internetin keskustelupalstoilla.

"Jälkiteollistuneessa yhteiskunnassa on valitettavasti käynyt niin, että miesten ympäriltä viedään tuolit, heidän sukunimensä eivät jää mieleen, ja heidän kasvonsakin ovat raastinrautaa hioneet", miesaktivisti Uhrimieli valittelee.

NYT PUHUU Kuustosen rinnat

Kuvassa on mallinukke. Tästä blogista et löydä naisten rintojen kuvia.

Kohu Kuustosen suvun tissien ympärillä yltyy.

Iina Kuustosen rinnat (1997-) ja Minka Kuustosen rinnat (1999-) ponnahtivat eilen näkyvästi esille, kun Kotimaisten tissien keskus (Kotis) suositteli, että kantasuomalaisista rinnoista käytettäisiin vastaisuudessa nimitystä kuustoset.

Sukupuolentutkimuksen dosentti Marie Kureliivi tyrmäsi tuoreeltaan tissien nimeämisen elävän henkilön mukaan. Kureliivi ruoti rintoja Naisasiantuntijuus mediassa -seminaarissa, jonka teemoja olivat tänäkin vuonna äitiys, sydänsurut ja jumppa.

"Maailmalta meille tuli jo lollot, vaikka Gina Lollobrigidan rintavarustus ei millään lailla edustanut vallitsevaa tissitilannetta", Kureliivi tuhahtaa.

Kureliivi on tutkinut tissien medialisoitumista väitöskirjassaan Pitkät päällä -- daisarien diskurssi mediakentän murroksessa 2004-2014. Lähdeaineistona Kureliivi käytti Googlen kuvahakua ja iltapäivälehtien juhannusnumeroita.

Kureliivin ulostulo oli raikas tuulahdus tissikeskusteluumme, joka on viime vuosina saavuttanut lähes ahtihallbergiaaniset mittasuhteet. Kureliivin mukaan "tiedotusvälineiden tissistyminen" uhkaa jopa työmarkkinauutisointia, kun työmiestä kiinnostaa nykyään enemmän tissit kuin kolmikanta. Railakkaassa ja osin sekavassa esityksessään Kureliivi haukkui kaikki suomalaiset mediat paitsi Kanava-lehden, jossa ei meloneilla mässäillä.
................

Suomalaiset mediavaikuttajat eivät purematta nielleet Kureliivin tissipanettelua. Komsomolitanin sisältöjohtaja Milka Rauhanen kiistää jyrkästi naisten alentamisen pelkiksi lihakimpaleiksi valtamediassa.

"Esineellistäminen, schmesineellistäminen. Jos jotain lehdessämme haluamme, se on, että naisenaluille kehittyy terve halu huolehtia itsestään ja ajatella jatkuvasti painoaan."

Samaa mieltä on mediatuotantoyhtiö SmackMyBitchUpin B2B-asiakkuuksia (bosa-2-business) johtava Kenneth Pränägäni.

"Pidän aika neitimäisinä syytöksiä, että väheksyisimme naisia millään lailla. Pitää muistaa, että jokaisen tissiparin takana on kuitenkin nainen... paitsi joskus Thaimaassa", Pränägäni sanoo.

Ammattinsa takia pitkään tissejä seurannut Pränägäni muistuttaa, että nyt mediassa korostuu tissien tarinallisuus. Ei enää riitä, että tissit näyttävät ja tuntuvat kivoilta, niillä pitää olla myös vahva tarina kerrottavana. Myös aitous on rintojen brändissä voimakkaasti läsnä.

"Mutta ylipäätään olemme markkinoinnissa sitä mieltä, että tissit", Bränägäni sanoo.

Tutkija Kureliivi harmittelee, että iltapäivälehtijulkisuudessa julkkisnaisen tissien draaman kaari on edelleen varsin perinteinen. Ennen julkisuutta, naisella on ns. tavistissit. Kun naisesta tulee julkkis, mutta hän ei ole vielä näyttänyt rintojaan, tissit ovat ns. mysteeritissit. Kun tissejä viimein vilauttaa, niistä tulee nopeasti kohutissit. Lopulta julkkisnaisen tissit inflatoituvat, kun kaikki ovat ne jo nähneet. Sitten tarina alkaa alusta, eli tulee uusia mysteeritissejä ja niin edelleen. Tissien virta on lööpeissä loputon.
..............

Mediavaikuttajien hyssyttelystä huolimatta keskustelu Kuustosen sisarusten tissien ympärillä ei tunnu laantuvan. Rintamalinjat alkavat muodostua.

Naistenklinikan käytäväsiivooja Arja, 52, lähetti julkisuuteen tiedotteen, jossa hän kertoi naisten rinnoilla olevan jotain tekemistä vauvojen ruokinnan kanssa (kukaan ei jaksanut lukea tiedotetta loppuun sillä siinä ei ollut tissinkuvia). Joka tapauksessa Arja on työssään nähnyt ihan älyttömästi tissejä. Lisäksi hän on nähnyt tissejä naistensaunassa, peilissä ja kerran Porin Yyterissä.

Tämän jälkeen kantaa ottivat myös Porvoon Peppumiehet ry. He halusivat muistuttaa, että kaikki miehet eivät ole tissimiehiä, vaan että "monet meistä on hiljaisia peppumiehiä, eivätkä tee siitä numeroo". Onneksi heitä varten on Helsingin Sanomat.

"Porvoon Peppumiehiin kuuluu tällä hetkellä 46 kaveria. Yhdessä käydään kalassa ja tansseissa ja ylipäätään se sellaista aika tavallista peppumiesten arkista yhdessäoloa. Olemme aika lailla kaikki poikamiehiä", järjestön puuhamies, kansantanhuaja Olavi Mansikkaketo, 28, sanoo. Olavi pyysi myös kertomaan blogin naislukijoille, että hän on kiltti, raitis ja autoileva mikkeliläismies.

Ennen kuin päivä ehti päättyä, kauneuskliinikko Tiina Jylhä lähetti tiedotusvälineisiin faksin, jossa hän kertoi heillä olevan "pysyvästi halvemmat rinnat". Tauskin Sinisen zeppeliinin puhelinvastaajaan jättämää viestiä emme uskaltaneet kuunnella ennen blogin Painoon menoa.

Sininen zeppeliini yritti myöhään eilen tavoittaa myös Kuustosen siskosten rinnat kommentteja varten. Pyyntöihin ei vastattu, mutta onnistuimme kuin onnistuimmekin saamaan kommentin Mikko Kuustosen rinnoilta.

"Antaa olla, señor. Ei enää. Kaada lisää kaktusviinaa", Mikko Kuustosen rinnat huokaisivat ja käänsivät raukeasti kylkeään.









No niin, hajaantukaa, blogi loppui jo, ja täällä ei todellakaan ole mitään tissikuvia.
















Eikun oikeesti, ei ole!

Vaikeasti kirjoitettu on hyvin ajateltu?

Tampereella osataan selkeä ilmaisu.

"Sisällöllinen ero on pieni, mutta tyylin voitto on suuri." Suurin piirtein näin äidinkieltä opettanut yliopistonlehtori napautti meille yhteiskuntatieteiden opiskelijoille reilut kymmenen vuotta sitten. Hän yritti epätoivoisesti pitää graduntekijöiden suomen kielen edes välttävällä tasolla ja saada heidät hiomaan ilmaisuaan. Luulen, että syvällä sydämessään hän tiesi kaiken työnsä valuvan hiekkaan.

Sitaatti putkahti mieleeni, kun flunssassa viruessani erehdyin lukemaan erästä uunituoretta yhteiskuntatieteellistä väitöskirjaa. Poikkeuksellisesti en laita lähteen linkkiä tähän, sillä tarkoitukseni ei ole suomia kyseistä työtä, vaan käyttää sitä ainoastaan esimerkkinä. Uskokaa pois, tyylilajissaan se ei suinkaan ole ainoa.

Väitöskirja oli, sanalla sanoen, lukukelvoton. Oli pakko kysyä: Onko minussa jokin vikana vai onko kaikki täyttä p****a? Lainaan sieltä täältä, makustelkaa rauhassa:

"Näin jälkiteollisen kontrolliyhteiskunnan – käsite, jota en vielä ollut löytänyt kyseisestä artikkelia kirjoittaessa – sukupuoliero neuvoteltaisiin uudelleen tai kumottaisiin, moninaiset poliittiset toimijat tai subjektit voisivat saavuttaa hegemonisen position, mikä kyseenalaistaisi myös hegemonisen vallankäytön ja maskuliinisen ruumiin liiton: biologiseksi ymmärretyn miehen ruumiin ja ideologisesti tuotetun maskuliinisuuden välinen ero on kastroitunut."

"Sukupuoli on nimenomaan yhteiskunnan yliminän kautta tuottaman heteromelankolian performointia osana Toisen diskurssia." 

"Sukupuolen kurinpidollinen tuotanto saa aikaan valheellisen, sukupuolta heteroseksuaalisuuden hyväksi vakauttavan rakennelman ja lisääntymisalueelle paikantuvan seksuaalisuuden sääntelyn. Harhaa tai illuusiota sisäisestä ja järjestäytyneestä sukupuoliytimestä, siitä, että olisi olemassa selkeä sukupuoliero, jako miehiin ja naisiin, pidetään yllä ennen kaikkea heteroseksuaalisella matriisilla."

"Kuten artikkelissa totean, Butler tarkastelee mahdollisuutta muodostaa vaihtoehtoinen imaginaarinen järjestys hegemoniseksi kutsumansa tilalle, joka kyseenalaistaisi niin ymmärryksemme ruumiimme morfologiasta, muoto-opista, kuin falloksesta etuoikeutettuna poliittisena merkitsijänä."
 

Siis mitä vittua? Pippeli etuoikeutettuna poliittisena merkitsijänä tietysti puhuttelee minua, olenhan mies. Tosin olen omallani lähinnä merkinnyt joskus kahdeksikon lumihankeen. Kovin paljon muuta en väitöskirjan kielikukkasista ymmärtänyt. Lauseet ovat täynnä kompuroivaa käsitehuttua, ja tuttuun sosiologiseen tyyliin passiivilla painellaan eteenpäin, jotta niin tekijä kuin jäisi mahdollisimman hämäräksi.

Väitän, että ainakin lainaamissani katkelmissa kirjoittaja käy sillä rajalla, onko hänen tekstinsä enää ymmärrettävää suomen kieltä. Missä tahansa muualla kuin yliopistolla edellisen kaltaisista epäselvistä virkkeistä saisi ympäri korvia. Väitöskirja sattuu vielä olemaan omalta tieteenalaltani, joten minun kai tulisi tajuta asiasta edes jotain. Anteeksi, mutta en tajua.
..........

Korostan, että ohut sivistykseni tai vaatimaton älykkyyteni ei tietenkään kelpaa mittariksi siihen, onko jokin väitöskirja onnistunut vai ei. Jos eteeni kannettaisiin fysiikan alan väikkäri, en suurella todenäköisyydellä ymmärtäisi siitä mitään. Se ei tarkoita, että väitöskirjan kirjoittaja tai edes minä olisin typerä. Jokainen voi kokeilla tietonsa rajoja katsomalla Helsingin yliopiston uusimpien väitösten otsikoita. Harvasta niistä maallikko käsittää edes mitä on tutkittu. Väitöskirjoja ei kirjoiteta Pihtiputaan mummolle vaan tiedeyhteisölle.

Mutta edellinen ei ole mikään puolustus sille, että kirjoittaja naputtelee toistasataa sivua läpipääsemätöntä tekstiä.

Mitä siis pitäisi ajatella, kun en saa väitöskirjan suomenkielisistä virkkeistä tolkkua? Missä menee raja, että tieteellinen teksti muuttuu joutavaksi jargoniksi? Kuinka monta kömpelöä uudissanaa tutkija voi ahtaa virkkeisiinsä?

Tieteen tehtävänä on valaista maailmaa, ei hämärtää sitä. Huonosti kirjoitettu on huonosti ajateltu. En ymmärrä, miten nämä kaksi tolkullista totuutta unohtuvat yliopistolla. Kun lukee tarpeeksi epäselvästi kirjoitettua tekstiä, tulee aika äkkiä mieleen ne keisarin uudet vaatteet. Onko sotkuisen sanamagian takana todellisuudessa jotain kovaa asiaa vai silkkaa höpsismiä? Haistan Himasen!

Yliopistolla oppii kirjoittamaan huonosti. Yliopistolla oppii käyttämään sanoja, jotka eivät tee maailmaa selkeämmäksi vaan hämärtävät merkityksiä. Pahimmillaan yliopisto tuottaa ja uusintaa hegemoniaa, jossa yksilöön performoidaan molaarisuutta, joka representoi erojen ensisijaisuutta korostavaa molekulaarisuutta ja vähemmistöksi tulemisen heteromatriisia. Ok, vedin tuon viimeisen virkkeen stetsonista (sanat tosin löytyvät kyseisestä väikkäristä). Mutta ymmärtänette pointtini.

Onnittelut silti väittelijälle ja terveisiä yliopistotutuille. Ainakin taas muistin, miksi sosiologian kirjojen lukeminen aiheutti viiltävää kipua otsalohkossa. Ja miksi flunssassa ei pidä lukea mitään maitopurkin tuoteselostusta vaikeampaa.

Äh, nyt olen ihan heteromelankolinen. Taidan lukea Ilta-Sanomista muutaman Porin Ässät -jutun. Siellä en ainakaan törmää tällaisiin lauseisiin:

"Erontuotanto perustuu negatiiviselle liikkeelle: ollakseen olemassa määrittyneenä, on olion kiellettävä vastapuolensa, ja ero, jonka kielto tuottaa, asettuu olion ulkopuolelle, olion ja sen vastapuolen väliin, jolloin identiteetti on rajoittumista ja paikantumista suhteessa toisiin, mutta se on myös dynaamista kieltoliikettä, joka tapahtuu toisten välityksellä."

Ettäs tiedätte.

Vapaus tai tissit!

Musliminaisaktivistit
lähettävät terveisiä länsinaisille.

Tissit ja naistenoikeudet. Upeita asioita molemmat. Valitettavasti niiden rinnakkaiselo ei aina tunnu onnistuvan.

Viime viikolla poliittisesti valveutunut henkilö saattoi nähdä poliittisesti värittyneitä rintoja ympäri Eurooppaa. ukrainalaislähtöinen FEMEN-naiskollektiivi nimesi huhtikuun neljännen päivän "Topless Jihad" -päiväksi eli karkeasti käännettynä "Yläosaton pyhä sota"-päiväksi.

Sekstrimisteiksi itseään kutsuvat FEMEN-naiset ovat tissitempaisseet jo monta kertaa aiemmin. Esimerkiksi helmikuussa Italian ex-pääministeri Silvio Berlusconi joutui paljasrintaisten naisten protestin kohteeksi. Tosin Berlusconin uhkailu paljailla rinnoilla on vähän kuin pelottelisi nälkäistä uroskarhua avonaisella hunajapurkilla.

Topless jihad -päivällä FEMEN-aktivistit halusivat osoittaa tukensa tunisialaiselle 19-vuotiaalle Amina Tylerille, joka oli julkaissut Facebookissa itsestään yläosattomia kuvia. Kuvilla ja kehoonsa maalaamillaan feministisillä iskulauseilla Tyler halusi herätellä keskustelua naistenoikeuksista kotimaassaan.

Kuvien seurauksena hän sai liudan tappouhkauksia, ja hänet ilmeisesti passitettiin väliaikaisesti psykiatriseen sairaalaan. Maan hyveiden edistämisen ja paheiden estämisen komission (sic!) nokkamies vaati nuorelle naiselle joko 80-100 raipaniskua tai mielellään kuolemantuomiota kivittämällä. Näemmä tissi on kynää terävämpi, kun miettii millaisia reaktioita tällainen kohtalaisen viaton protesti aiheuttaa uskonoppineissa. Toivottavasti kyseinen herra ei saa selville, että internetissä on muitakin tissejä (tai niin olen kuullut).

Jupakka muuttui vasiten kimurantiksi kun musliminaiset käynnistävät vastakampanjansa, Muslimah pride -päivän. Sen aktivistit lähettivät Facebook-sivuillaan kitkerät terveiset läntisille naisaktivistikollegoilleen:

"We as Muslim women and those who stand with us, need to show FEMEN and their supporters, that their actions are counterproductive and we as Muslim women oppose it. So please post pictures of your beautiful selves, whether you wear hijaab, nikaab or not. This is an opportunity for Muslim women to get a say and show people that we have a voice too, that we come in many different shapes and sizes that we object to the way we are depicted in the west, we object to the way we are lumped in to one homogenous group without a voice of agency of our own."

Eli väärin vilauteltu! Yhtäkkiä vastakkain olivat musliminaisaktivistien käsitykset naistenoikeuksista ja länsimaisten naisaktivistien käsitykset naistenoikeuksista. Molempien osapuolten lähtökohta on, että naisilla tulee olla oikeus päättää omasta kehostaan ja pukeutumisestaan. Tähän yksimielisyys sitten päättyykin. FEMEN-aktivistien ideana (kai) on, että naisten vapaaehtoinen alastomuus on ok, ja protestilla haluttiin osoittaa, miten kohtuuttomasti Amina Tyleria oli kohdeltu. 

Musliminaisten vastakampanjassa länsinaisten performanssia pidettiin mauttomana ja holhoavana. Kampanjaan mukaan lähteneet naiset kirjoittivat, että musliminaiset eivät tarvitse länsinaisia kertomaan heille, ovatko he sorrettuja vai eivät, eivätkä he tarvitse länsinaisia tyrkyttämään omaa ideologiaan. Tissit törmäsivät seinään.

Peittäminen on poliittista siinä missä paljastaminen. Muslimiaktivistit sanoivat, että hijaabin, huivin tai burkhan käyttö ei ole osoitus sorron kohteena olemisesta vaan valinta, jolla he kunnioittavat uskontoaan ja kulttuurinsa tapoja. Eikä länsifemineiställä pitäisi olla asiaan nokan koputtamista. Nettikeskustelussa musliminaiset ihmettelivät esimerkiksi Ranskan kiisteltyä lainsäädäntöä, jossa kielletään kokonaan peittävät kaavut. Tätä pidettiin inhottavana puuttumisena ihmisen yksilönvapauteen. Toinen esimerkikki on muutama päivän takaa Israelista, jossa pidätettiin juutalaisnaisia, jotka rukoilivat vain miehille tarkoitetuissa rukoushuiveissa. Joskus tuntuu, että monissa yhteiskunnissa löytyisi suurempiakin huolenaiheita kuin se, miten naiset pukeutuvat.

Entä miten valkoiset naiset sitten vastasivat hunnutetuille feministisisarilleen? Kuten Tulva-lehden päätoimittaja Atlas Saarikoski kirjoitti, FEMENin vastaus musliminaisille oli vähintäänkin kolonialistiselta kalskahtava: "He kirjoittavat julisteisiinsa kuinka he eivät tarvitse vapauttamista, mutta heidän silmiinsä on kirjoitettu "auttakaa minua"", FEMENin puhehenkilö Inna Sevtsenko sanoi. Sevtsenko tahtoi kai sanoa, ettei joka tapauksessa alistettu musliminainen ei välttämättä käsitä olevansa alistettu, ja meidän vapaiden tulisi kertoa alistetuille heidän kurjuudestaan. Paitsi että "orjuutetut" ja "avuttomat" eivät välttämättä pidä itseään sellaisina. Eivätkä välttämättä ole sellaisia. Musliminaisille "naisen vapaus" lienee osittain tai ehkä kokonaan jotain ihan muuta kuin... no, julkisia tissejä.

Tissi-gate on toki vain pieni säie lännen ja islamilaisen maailman välisessä nokittelussa. Lähi-idän maissa Yhdysvaltalaisilla joukot ihmettelevät toistuvasti, mikseivät "Ne pirulaiset vain ymmärrä tulla vapautetuksi". Hassua kyllä, neuvostoliittolaiset rivisotilaat ihmettelivät talvi- ja jatkosodan aikana Karjalan metsikössä aivan samaa. Sellaista on vapaus, ja sitä on monenlaista.


JK. Sillä välin Venäjällä: Patriarkka Kirill pitää feminismiä vaarallisena ilmiönä, joka tyrkyttää "vapauden illuusiota" naisille, joiden pitäisi pikemminkin keskittyä perheisiinsä.