Turkulaisuuden fantastisuus

Turun kautta Suomeen tulivat kristinusko, aakkoset ja kuplavesi. Turku sijaitsee keskellä valtaisia sokerijuurikaspeltoja ja vihantia tammimetsiä syvällä varsinaisessa Suomessa. Turun naapurikuntia ovat "Suomen Cannes" eli Naantali, "Suomen Nizza" eli Kaarina sekä "Turun Torremolinos" eli Lieto.

Kuten Rooma, Turku tunnetaan seitsemästä kukkulasta, kaupunkia halkovasta joesta sekä lukuisista viehättävistä bistroista. Harmi vain, että valtaa pitänyt sinipuna teki vuosina 1960–1990 Turun ydinkeskustalle saman, minkä amerikkalaiset tekivät Dresdenille vuosina 1943–1944. Siksi kauppatorin ympäristö muistuttaa Martti Suosalon kasvoja.

Kuuluisimmista turkulaisista mainittakoon tässä vain toimintakirjailija Volter Kilpi, nakupatsastelija Wäinö Aaltonen, rakennusurakoitsija Paavo Nurmi ja popmuusikko Teppo. Mutta millaisia tavalliset turkulaiset pohjimmiltaan oikein ovat? Zepukka otti selvää.
................

Turkulaisissa sulautuu kiehtovalla tavalla yhteen vilpitön ylimielisyys ja syvä katkeruus.

Monet välisuomalaiset hellivät valheellista mielikuvaa, että turkulaiset vihaisivat muuta Suomea. Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. Turkulaiset vain nonsoleeraavat koko muun Suomen. Turkulainen ei kerta kaikkiaan keksi mitään syytä lähteä muualle Suomeen. Turkulaiselle sopisikin mainiosti, jos Pähkinäsaaren rauhan rajat palautettaisiin.

Loppuosa Suomea ("Itämaa") on turkulaiselle epämääräistä pöpelikköä, jota kansoittavat multavarpaat ja muut murremöllykät. Turun kouluissa näytetään varoittavana esimerkkinä Mikko Niskasen ja Markku Pölösen elokuvia, jotta pellavapäiset lapsoset ymmärtäisivät, millainen villi länsi Turun ulkopuolella heitä odottaa.

Muut suomalaiset eivät käsitä, että turkulaiset katsovat pois Suomesta. Turkulaiset katsovat länteen, Eurooppaan, kohti vapaata maailmaa. He haaveilevat liittyvänsä Tukholmaan, jota he pitävät lähimpänä todellisena kaupunkina. Turun edelleen lujasta siteestä Ruotsin kuningashuoneeseen kertoo se, että prinsessa Victoria vihki kaupungin uuden sillan käyttöön vuonna 2011.

Kieltämättä jokaisessa turkulaisessa asuu pienen pieni monarkisti. Tai ehkä ei sentään aivan jokaisessa – tuleehan Turusta myös parlamentarismimme pelastaja, presidentti Mauno Koivisto. Häntä turkulaiset pitävät ennen muuta piinkovana satamajätkänä. Koivisto on tuonut yleiskieleemme fundeerauksen, joka on länsisuomalainen versio mietiskelystä.

Ruotsin kuningasperheen lisäksi Turun ystäviin kuuluu idän pikkujättiläinen, presidentti Vladimir Putin. Toimiessaan Pietarin apulaiskaupunginjohtajana Putin kävi Auran rannoilla useasti. "Joka kerta vieraillessani kaupungissa näen, kuinka dynaaminen kaupunki Turku on", tarkkasilmäinen Putin sanoi viime vuoden Turun-matkallaan (ja huhujen mukaan Putinin exä olisi muuttamassa Naantaliin). Jos siis ryttyilet turkulaiselle, ryttyilet Putinille. Mietipä sitä.

Silti turkulaisten sielun sopukoissa velloo pikimusta katkeruuden liemi. Turkulaisia hiertää edelleen pääkaupungin siirto valtakunnan itäosiin. Kuten tunnettua, Turulta anastettiin pääkaupunkius keskellä muutoin aivan hyvää 1800-lukua. Suomen tämänhetkinen pääkaupunki sijaitsee Tapiolan uimahallin ja Vuosaaren metroaseman välisellä joutomaalla.

...............

Turkulaisia pidetään vaikeasti lähestyttävinä ja tosikkoina, mutta mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Luulo johtunee siitä, että toisin kuin maamme pohjois- ja itäosissa, länsisuomalaiseen huumoriin eivät kuulu kaskut saati oman vatsan läpsiminen kesken jutunkerronnan. Kosmopoliitteina turkulaiset käyttävät ilmaisussaan mieluummin hienovaraisen brittiläistä komiikkaa kuin savupirttien suunpieksentää.

Turkulaiset pitävät kaikista ihmisistä, kunhan he ovat peseytyneet eivätkä ole lupsakoita. Avoin lupsakkuus aiheuttaa turkulaisissa jopa suoranaista inhoa. Ehkäpä tämän takia monet kaupunkiin vierailulle tulevat luulevat turkulaisten jurottavan. Eivät he jurota, he ovat vain peljästyneitä vieraan päällekäyvästä tuttavallisuudesta. Kun joulurauhanjulistuksessa kehotetaan kansalaisia "muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään", se ei suinkaan koske vain joulun pyhiä, vaan ylipäätään olemista (saks. "Sein") Turussa.

Entä miltä turkulaiset näyttävät? Zepukkaa syytettiin viime viikolla seksismistä, joten otan varovaisemman kurssin tällä kertaa. Sanotaan maltillisesti, että pitkä historia osana Ruotsin valtakuntaa näkyy turkulaisissa: he ovat vaaleita, pitkänhuiskeita ja kauniita. Turkulaiset ovat "Suomen hollantilaisia". Joka vuosi kymmenestä Miss Suomi -finalistista keskimäärin kolme tulee Turusta. Ja kirjailija Riku Korhonen kuvasi muutama vuosi sitten varsinaissuomalaisen miehen olemuksen sellaisella pieteetillä, ettei minun tarvitse siihen mitään.

Vaikka turkulaiset ovat luonteeltaan hannujortikkamaisen suoraviivaisia, heissä piilee juhanitammismainen keikari. Turkulainen koristautuu mielellään, ja hän tykkää pukeutua valkoiseen. Toisaalta valkoinen sopii parahultaisesti niihin tilanteisiin, joissa turkulainen viihtyy parhaiten eli cocktail-tilaisuuksiin, allasbileisiin ja purjehtimiseen. Pienen kauneusvirheen myönnän: turkulaiset käyttävät nuuskaa niin maalla, merellä, häissä kuin hautajaisissakin.
................

Rakkaat lukijat, jo joutuu armas aika! Kehotan blogini lopussa Teitä vierailemaan Suomen entisessä ja tulevassa pääkaupungisssa tulevana kesänä. Kertomalla kantakaupungin hipsteripaikoissa lukevanne säännöllisesti Sinistä zeppeliiniä saatatte saada alennusta normaalihintaisista tuotteista.

Tämän blogauksen kuva on napattu sopimattomalla käytöksellä ja raskauttavien asianhaarain vallitessa erinomaisesta Postikorttien Turku -Facebook-ryhmästä.