Länsimetro tuo pompulaböndehelvetin kotiovellemme

Ruoholahden metroaseman päässä on reikä, ovi miltei mahdottomaan.

Länsimetron avaaminen muistuttaa Donald Trumpin syntymää. Molemmissa tapauksissa suuri joukko vitivalkoisia ihmisiä odottaa, että milloinkohan pimeästä aukosta pilkottaisi jotain oranssia. Mutta eipä vain näy.

Olkaamme kiitollisia tilanteesta niin kauan kuin vielä voimme. Länsimetron valmistuminen näet merkitsee stadilaisen sivilisaatiomme vääjäämätöntä tuhoa.

Hiljattain saimme kuulla maalaisesta, joka matkusti pompulaböndehelvetistään Helsinkiin vain etsiäkseen... pompuloita. Kyse oli toki yksittäistapauksesta, mutta kun länsimetro alkaa liikennöidä, näitä pompuloijia lappaa Helsinkiin kymmeniä tuhansia päivässä. Päivässä! Sillä sielultaan espoolaiset ovat maaltamuuttajia, jotka haluaisivat edelleen asua maaseudun rauhassa, mutta ovat pakotettuja kaupunkimaisiin olosuhteisiin (KVG Espoon ruutukaava).

Hallitsematon maalaisten tulva ei voi olla vaikuttamatta Helsingin henkeen. Espoolaiset tuovat mukanaan kummia tapoja, joihin meidän helsinkiläisten pitää mukautua. Ravintolat muuttuvat pikkuhiljaa huonoiksi tex-mex-kuppiloiksi, jossa texiä edustaa ketsuppipurkki ja mexiä tabasco-pullo. Kohta me Helsingissäkin ripustamme ryijyjä seinille ja nikkaroimme puolipaneloinnit huoneisiin. Ostamme pirttikaluston "kyökkiin" ja alamme kutsua toisiamme isänniksi ja emänniksi. Me pompuloidumme.

Mutta me helsinkiläiset haluamme Helsingin näyttävän Helsingiltä, eikä miltään Suomen huutokauppakeisarin jaksolta.


Haluan kiittää kaikkia länsimetroprojektissa mukana olleita. Tiedän, että he ovat tehneet kaikkensa länsimetron viivästyttämiseksi. Nyt jäljellä on valitettavasti enää setelipinkkojen polttaminen työmaakopin pallogrillissä sekä vastuuhenkilöiden nimien tussaaminen mustaksi päätöspöytäkirjoista.

Minusta länsimetrohankkeen päällysmiehiin pitäisi suhtautua kuin Suomen sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä tuomittuihin. He ovat hiljaisia miehiä, jotka uhrautuivat puolestamme, helsinkiläisyyden puolesta. Lakki päästä ja Lomanin Teuvon Helsinki City Boy soimaan! 

Vitkuttelu länsimetron kanssa oli viimeinen epätoivoinen keino pitää pikkuporvarilliset rivitalorilluttelijat poissa Helsingin yöelämästä. Metrolla espoolaiset pääsevät suoraan Kaikuun, ne änkeävät Teurastamon Tinderiin. Ja ne tulevat sotkemaan mielenosoituksemme, jossa vaadimme törkykasojen ja huumeruiskupinojen säilyttämistä kaupunkikulttuurina.

Ties vaikka jo ensi kesänä Mattolaiturilla soi Arttu Wiskari! Mutta espoolaisten demonit kuuluvat espoolaisille, ei niitä kaivata tänne Helsinkiin. Pelkään, ettei Lihamyrskyn albumeja kuule enää edes steissillä. Ilo on mennyt helsinkiläisenä olemisesta.


Sydänten ylipormestari Raimo Ilaskivi kysyi Natsa-klubilla vuonna 1976 pitämässään pyjamantaskupuheessaan, että mistä me puhumme, kun puhumme helsinkiläisyydestä?

Me puhumme mainostoimistoihin tuoduista piskeistä, me puhumme sushiburritoista lounaaksi ja kuohuviinistä perjantain palsussa. Me puhumme City-lehdestä, jossa Jaana Rinne haastattelee huonolla suomen kielellä Sam Inkistä Kaisaniemen metroaseman loisteputkien alla. Kun puhumme Helsingistä, puhumme Hantta Krausen hammaskorun välkehdinnästä Suvilahden yössä.

Ei Kerma, Soda tai Nylon Club löyhkännyt maalaisten bilehielle, se tuoksui Punavuoren bilehileille. Klubimeno syntyi Kuliksen kaunottarista ja itämetron irrottelijoista. Ei espoolainen voi koskaan ymmärtää, minkälainen chilli buugi Einstein-a-go-go -klubilla joskus olikaan! Sillä Espoo on paikka, jonne parhaassa iässä olevat ihmiset menevät kuolemaan ja/tai Ikeaan.

Me helsinkiläiset haluamme pitää Stadin Stadina. Emmekö me siksi maksa neukkukuutioistamme järjetöntä ylihintaa? Emmekö siksi äänestä vihreitä valtuustoon, että kaikki motorisoitu liikkuminen tehtäisiin ylipäätään vaikeaksi? Emmekö me siksi väitä kuuntelevamme Radio Helsingin paskalistaa, vaikka kaikki tietävät, että koko Radio Helsingin soittolista on paska listaa?

Tuota kaikkea on helsinkiläisyys, ja sitä te pienemmän kulutusluoton ihmiset ette vain snaijaa eli bonjaa. Länsimetro vie meiltä omintakeisuutemme, se vie metropolifiilikset.


Entä ajatteleeko kukaan itämetroa! Itämetrossa on joskus raffii skenee ja kaikenlaista spedee, mutta se tekee siitä aidon. Itämetro on elämänmakuinen eli kusenhajuinen. Kuka kaipaa steriiliä länsimetroa, joka on täynnä unohtuneita Lacoste-neuleita ja sulavia pakastekatkarapuja? Kuka nuori metroseksuaalikomistus haluaa kesken kotimatkaa tuntea seksuaalisesti turhautuneen mankkaalaisäidin kädet takapuolellaan?

Itämetro on itämetro ja länsimetro on länsimetro, eivätkä ne koskaan kohtaa. Ja niin sen pitäisi ollakin. Idän pöhinää ei voi tuoda, eikä sitä voi pölliä.

Ajatelkaa, mitä kaikkea olisimme saaneetkaan reippaalla miljardilla, joka nyt on käytetty länsimetroon? Ainakin pienen kolmion Kalasatamasta ja koko pöydälle artesaanioluet Erottajan Bier Bieristä.

Näin Helsingin historiallisena kohtalonhetkenä muistutan: Helsinkiläinen, pidä Helsinki iistinä. Te muut voitte pitää pompulaböndehelvettinne.

Nobel-voittaja: "Juusto kuuluu voileivän pohjalle"

Uunituore Nobel-voittaja Runar Holmström kritikoi voimakkaasti nykyistä voileipäajattelua, jossa juuston paikka on muka jossain muualla kuin pohjalla.

"Sanoohan sen jo terve järkikin, että tasaisena ja kitkaisena materiaalina juustosiivu luo perustan koko leivälle, sen tekstuurille ja karaktäärille. Juusto aina alimmaksi."

Suomalaisten tapaa laittaa kinkkusuikale heti levitteen päälle hän pitää epäluottamuslauseena ja halveksuntana voileipää kohtaan.

"Sitä on ollut ulkopuolisen hyvin vaikea ymmärtää", Holmström sanoo.

Holmström on maailman johtavia voileivän valmistamisen suutuntumaan ja sopimuskäytäntöihin perehtyneitä tutkijoita. Holmströmin tieteellisiä artikkeleita Efficient and Durable Decision Rules with Incomplete Information While Making a Sandwich (1983) ja Moral Hazard of Cheeses and Metwursts: What’s Fuckin' Right and What’s Fuckin' Wrong (2005) pidetään uraauurtavina kunnollisen voileivän tekemisen alalla.

Nobel-palkitun suomalaisen teoria antaa valaistusta ikuisuusongelmaan, miksi törmäämme kehnoihin voileipiin erilaisilla markkinoilla ja miksi ne ovat niin suuria. Palkintoperusteluissaan Nobel-komitea toteaa, että Runar Holmström ja hänen Nobel-kollegansa Joe Hart ovat luoneet arvokkaita teoreettisia työkaluja reaalimaailman voileipäsääntöjen ymmärtämiseksi.

Akateemisen uransa lisäksi Holmström, 67, on tehnyt itse liki 15 000 voileipää alusta loppuun. Nobelisti kertoo MIT-yliopiston sivuilla pitämässään Chez Runar -blogissa saaneensa parhaat ideansa yleensä kotinsa keittiössä hieman ennen Kahden keikkaa. "Jokin valo on siinä syttynyt, yleensä jääkaapin valo."

Suomen voileipätilannetta Holmström arvioi aiemmin tänä vuonna sanomalla, että leivästä luopuneiden on ollut hyvin hankala ymmärtää, miten vaikeaa oikeanlaisen voileivän valmistaminen on. Holmstömin mukaan Suomessa ei ole ymmärretty, kuinka heikossa kunnossa voileipäkulttuurimme on. Hän penää tiukempaa voikkarikuria ja kehottaa julkkiskokkeja loistamaan perinteisillä voileivillä. Tämän lisäksi voileipää pitäisi yksiselitteisesti kutsua voileiväksi eikä miksikään hemmetin sandwichiksi.

"Joustavuus ja paikallinen sopiminen ovat aiheuttaneet sen, että kotitalouksissa voileivälle laitetaan paprikaa tomaatin kanssa ja maksamakkaraa sivellään vaalealle leivälle. Ja juustosiivujen leikkaukset keittiöveitsellä ovat älyllinen loukkaus voileipäyhteisöä kohtaan! Juustosiivujen pitää olla ohuita, hyvin hyvin ohuita", Holmström analysoi.

Ikuisena optimistina Holmström kuitenkin uskoo, että suomalaiset osaaavat niin halutessaan edelleen tehdä kunnollisia voileipiä.

"Ei suomalaisessa voileiväntekokyvyssä ole mitään vikaa. Me olemme yhä sisukas kansa, mutta sisu on jäänyt tässä piittaamattomuuden jyrän alle", Holmström sanoo.

Holmström kehottaa Suomea kopioimaan parhaimmat voileipäideat naapureilta eli Saksasta, Tanskasta ja Ruotsista. "Erityisesti tanskalaisen smørrebrød-koulukunnan ajattelussa korostuvat laadukkaat raaka-aineet ja usko omaan tekemiseen."

Mutta millainen voileipä nobelistin itsensä mielestä on paras?

"Teoriani eivät ota kantaa siihen. Henkilökohtainen näkemykseni on, että voileivät ovat nykyisin liian monimutkaisia."

Lopetetaan tytöttely ja pojittelu

Tytöt tahtoo pitää hauskaa. Mutta pojat, miksi kiusaatte ja tuotatte vain harmin?

Tuskin oltiin Falunin mm-hiihtojen naisviestijoukkueemme tytöttelystä selvitty, kun jo paukahti päälle uusi äijäkohu. Parin viikon sisään olemme saaneet nauttia peräti kahdesta sovinismilta lemuavasta sotkusta. Ensin oli tapaus Metsä Group, ja sitten tuli Koffgate.

Koska Sininen zeppeliini vastustaa jyrkästi sukupuolisyrjintää, pyysimme toimiston tyttöämme keittämään kaffet ja päätimme herraporukassa kirjoittaa jotakin kaunista heikommasta astiasta ja puolustaa naistemme kunniaa. Meillä ja Metsä Groupilla kun ei ole näihin blogihommiin naisia otettu.

Korostamme, että emme Sinisessä zeppeliinissä hyväksy lainkaan, että tyttöys yhdistetään häviämiseen. Suomessahan häviämisestä tunnetaan sellaiset brändit kuin Leijonat, Huuhkajat, jatkosota, Jari-Matti Latvala, Nokia ja TPS. Jos jotakin, häviäminen kuuluu Suomessa tosimiehille. Kun suomalainen mies käy ottamassa kuokkaan, siinä palaa helposti Rovaniemi tai markka devalvoidaan.

Siksi sympaattisen Jevgeni Malkinin pukeminen ballerinan asuun oli Koffilta paitsi tyylivirhe, myös asiavirhe. Onneksi tähän asiaan puuttui nopeasti internet-kirjoittaja, joka valitettavasti sai päälleen valtavan nettilieteryöpyn. SZ suosittelee, että joku soittaisi noiden kommentoijien äideille ja kertoisi, mitä heidän poikansa maailmanlaajuisessa tietoverkossa oikein kirjoittelevat. Ympäri korvia ansaitsisivat, sanomme me! (Muutoin markkinahenkinen SZ ihailee ko. blogistin hankkimaa ilmaista some-julkisuutta firmansa tuotteelle.)

Toisin kuin tavallisissa joutavissa internet-kirjoituksissamme, annamme tässä SZ:n blogauksessa muutaman aidosti hyödyllisen neuvon tasa-arvon edistämiseksi Suomessa.

Ensimmäiseksi neuvomme välttämään termiä "neitikiekko" missään jääkiekkoon liittyvässä sisällöntuotannossa. Naisetkin pelaavat hokia, eikä se ole mitään "neitikiekkoa". Huomautamme samalla, että Sininen zeppeliini määritteli jo toissa vuonna "virkamieskiekon" vihapuheeksi.

Toinen neuvo: Ei pueta enää missään pilakuvissa raavaita miehiä ballerinoiksi, jookosta joo? Baletti on fyysisesti raakaa touhua, jossa harva meistä päärynävartaloista pärjäisi. Ainoa mies, johon ballerinan mekko kannattaa mielessään (tai mainostoimiston kuvakaappauksissa) yhdistää on arkkipiispa Desmond Tutu.

Kolmanneksi Sininen zeppeliini ehdottaa, ettei ketään enää tytöteltäisi eikä pojiteltaisi. Kuitenkin tulee vain sanomista. Helpoimmin tämä onnistuu, kun yksinkertaisesti lopetamme sanojen tyttö ja poika käytön kokonaan. Alla muutamia esimerkkejä tosielämän lauseista, jotka pienillä muutoksilla muuttuvat halveksunnasta aivan asialliseksi suomen kieleksi. Korvaavana sanana voidaan yleisesti käyttää ihmistä, mutta muutkin asiayhteyteen sopivat ilmaisut käyvät. Muutamia opastavia esimerkkejä:


EI NÄIN: Tyttö näki sillalta kuinka mustaa vesi oli alhaalla jossakin
VAAN NÄIN: Ihminen näki sillalta kuinka mustaa vesi oli alhaalla jossakin

EI NÄIN: "Lämsä, sä oot ihan poika vielä v***u hei!"
VAAN NÄIN: "Lämsä, sä oot ihan ihminen vielä v***u hei!"

EI NÄIN: Laala, laala tyttö kampaa märkää tukkaa, laala, laala, saunan jälkeen tytön iho tuoksuu orvokeille.
VAAN NÄIN: Laala, laala tasaveroinen työyhteisön jäsen kampaa märkää tukkaa, laala, laala, saunan jälkeen tasaveroisen työyhteisön jäsenen iho tuoksuu orvokeille.

EI NÄIN: Hei pojat, ei tätä sotaa näin käydä!
VAAN NÄIN: Hei asevelvolliset, ei tätä sotaa näin käydä!

EI NÄIN: Poika saunoo, meidän poika on tullut kotiin!
VAAN NÄIN: Pokaali saunoo, meidän Kanada-malja on tullut kotiin.

EI NÄIN: "Tyttö tuli!"
VAAN NÄIN: "Ihmislapsi tuli, eikä isovanhemmille kerrota onko hän [piiip] vai [piiip]. Siksi puimme hänet metsänvihreisiin vaatteisiin."

EI NÄIN: Hän, sai mut laulamaan hän, yön kuningatar hän
VAAN NÄIN: Hen, sai mut laulamaan hen, yön kuninkaallinen hen.

EI NÄIN: Isän, pojan ja pyhän hengen nimeen.
VAAN NÄIN: Sukupuolineutraalin vanhemman, ihmisen ja pyhän hengen nimeen.

EIKÄ AINAKAAN NÄIN: Tytöt tykkää, tytöt ty-ty-tytöt tykkää tytöt, ty-ty-tytöt tykkää tytöt, tytöt tykkää, ty-ty-tytöt tykkää, tytöt tykkää. Tytöt tykkää pojista ja pojat tykkää tytöistä. Vaik' tytöt välil' esittää et ei niit' muka kiinnosta. Tytöt tykkää pojista ja pojat tykkää tytöistä. Vaik' tytöt välil' esittää et ei niit' muka kiinnosta.
ELIKKÄS TOSISSAAN NÄIN: Ihmiset tykkää, Ihmiset ih-ih-ihmiset tykkää ihmiset, ih-ih-ihmiset tykkää ihmiset, ihmiset tykkää, ih-ih-ihmiset, ihmiset tykkää. Ihmiset tykkää ihmisistä ja ihmiset tykkää ihmisistä. Vaik' ihmiset välil' esittää et ei niit' muka kiinnosta. Ihmiset tykkää ihmisistä ja ihmiset tykkää ihmisistä. Vaik' ihmiset välil' esittää et ei niit' muka kiinnosta.

Ruotsi ei halua enää lisää suomalaisia veropakolaisia

Ruotsi tiukentaa veropakolaisten pääsyä maahan. Syynä on kiihtyvä suomalaisten rikkaiden vyöry kansankotiin.

Suomalaisia veropakolaisia saapuu Ruotsiin jahdeilla, lentokoneilla ja yksityishelikoptereilla jopa päivittäin. Vähiten varakkaat matkustavat Itämeren yli hirvittävissä oloissa eli tavallisten ihmisten joukossa ruotsinlaivalla.

Tulijoista valtaosa on aikuisia miehiä. Naiset ja lapset on jätetty verotuksen runtelemaan Suomeen. Suomessa verotus on jatkunut taukoamatta kohta 100 vuotta, ja sen jäljet näkyvät kammottavasti mm. äitiyspakkauksina ja ilmaisena yliopistokoulutuksena.

Ruotsalaiset ovat perinteisesti suhtautuneet veropakolaisiin suvaitsevaisesti, mutta kantarikkaiden asenteet ovat koventumassa kun suomalaiset vyöryvät rajan takaa kasvottomina massoina kohti Östermalmin kauppakeskuksia.

"Businessluokkaerot maidemme välillä ovat järkyttävät. Tällaiseen verotuspaikkashoppailun on loputtava", Ruotsin veropakolaisasioista vastaava ministeri Jörgen Jönsson sanoo.

Jönsson korostaa, ettei ruotsalaisilla ole pottunenäisiä ja omaa kieltään molottavia suomalaisveropakolaisia vastaan sinänsä mitään, mutta heidän tulisi omaksua paremmin kantarikkaiden tapoja ja sitä kuuluisaa ruotsalaista jävla livstylet.

Kantarikkaita jurppii erityisesti suomalaisveropakolaisten leveily Bemareilla (sic!), aatelisarvon puute ja kahta kokoa liian suuret puvut. Monen rikkaan ruotsalaisen mielestä veropakolaiset vain notkuvat paidatta Strandvägenille ja juovat samppanjaa suoraan pullonsuusta.

"Toistaiseksi emme ole onnistuneet suomalaisten veropakolaisten kotouttamisessa kovinkaan hyvin. Voi olla, että rikkaat suomalaiset ovat lähtömaassaan etuoikeutettuja, mutta pohjimmiltaan he ovat kuitenkin...  hur kan man säga det... suomalaisia", Jönsson sanoo.
......................

Eräs Ruotsiin paenneista on kaup. yo Kalle Täyslapanen, 34, pleikkariharrastaja ja rintaperijä toisessa polvessa. Täyslapanen kertoo, että hänelle suurin syy lähteä Suomesta oli epäoikeudenmukainen perintöverotus.

"Jotenkin vain tuntuu väärältä, että minua verotetaan muiden tekemästä työstä. Sitä paitsi uhrasin kukkeimman nuoruuteni tälle perintöasialle. Kuuntelin isoisän tylsääkin tylsempiä tarinoita ay-liikkeen kommunisteista ja nökötin vuosikausia perhelomilla Kaukoidässä. Oikeesti monta viikkoa talvessa porukoiden kanssa!"

Täyslapanen lähti Suomesta niin kovalla kiireellä, että hänelle jäi kakkosasuntonsa viinikellarin ovi raolleen ja purjevene lukitsematta Eiranrantaan.

"Siinä kun kuulee, että pääomaverotuksen taso lähestyy palkkaverotuksen tasoa, niin ei siinä ehdi miettiä, että mitkä luottokortit otetaan mukaan ja mitkä ei. Sitä vain miettii, että miten pääsee ehjänä pakoon. Itse tulin Ruotsiin suoraan hiihtolomalta Tornion kohdalta. Naamioin raja-asemalla sportti-Audini köyhän autoksi lisäämällä siihen karvanopat ja sirottelemalla tupakantumppeja takapenkille. Yksikään niistä tullin demareista ei tajunnut mitään!"
...........................

Maailmanpankin suositusten mukaan veropakolaisia tulisi auttaa jo lähtömaassa. Samaan on havahduttu nyt myös Suomessa, jossa hyväosaisten hyvinvointiin aiotaan jatkossa suunnata aikaisempaa enemmän voimavaroja.

Helsingin hyväosaisten tuki ry:n toiminnanjohtaja Heidi af von Hellens-Pumpersnikkel sanoo, että hyväosaisilla menee Suomessa entistäkin huonommin.

"Verotus kiristyy, kasvot kiristyy, tunnelma kiristyy. Tuntuu, että kaikki kiristyy", af von Hellens-Pumpersnikkel valittelee suomalaisen yhteiskunnan mentaliteettia. Hänen mielestään köyhien pitäisi nyt vähän ryhdistäytyä tai "edes lopettaa olemasta niin j ä ä t ä v ä n köyhiä".

"Sehän on ihan okei, jos joku haluaa olla köyhä omilla rahoillaan, mutta sitä en henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi pitäisi olla köyhä muiden rahoilla", hän tuumii.

Af von Hellens-Pumpersnikkel harmittelee, että nyky-Suomessa ei tarpeeksi hyvin ymmärretä sitä, että nälkä, puute ja vilu ovat vain kateuden eri muotoja.

Hiljaisten rikkaiden ongelmien esiin nostamiseksi Helsingin hyväosaisten tuki ry aikoo julkaista ennen vaaleja pamfletin Kanna sinä piano, minä kannan vastuun (Hopealusikkakustannus, 2015). Pamfletissa korskeita taskunenäliinoja käyttävät kirjoittajat esittelevät keinoja, joilla Suomen rikkaat saataisiin taas voimaan hyvin. Se sisältää myös tähän asti julkaisemattomia elinkeinoelämän vaikuttajien runoja. Valitettavasti julkaisemme tässä yhden niistä:

Fattassa yyhoo-äidit ne kirmaa
Minä se kannattelen perhefirmaa
Kaiken ne ahneet köyhät vievät
Perinnöstäni syövät setelit sievät

Maksakaa itte, pitäkää tunkkinne

Lähden lätkimään - tiiättekös minne?

Sininen zeppeliini etsii graafikkoa ja viestinnän ammattilaista

Sininen zeppeliini on kokonaisvaltainen elämysbrändi, jossa monimediallinen sisällöntuotanto ja todellisuuden vahva absurdius emergoituvat täysin uudenlaiseksi asiakaskokemukseksi.

Sininen zeppeliini vaikuttaa näytön ja silmämunan rajapinnassa. Meille jokainen klikkaus on investointi sydämeen. Sininen zeppeliini on edelläkävijyyden tienraivaaja.

Hae meille tekijäksi, jos aitous ja läsnäolo ovat vahvasti läsnä henkilöbrändisi ytimessä.

Etsimme innostuneeseen ja vyötäröltä kasvavaan tiimiimme

VIESTINNÄN AMMATTILAISTA

Tyhjänpäiväinen naljailu ja netissä roikkuminen ovat sinulle elämäntapa. Jokainen somepäivityksesi menee viraaliksi nopeammin kuin ebolavirus Finnairin lennolla. Pidät itseäsi ennen muuta brändinä etkä ihmisenä. Halusit jo lapsena manageroida kävijävirtoja. Tulet hyvin toimeen samanlaisten ihmisten kanssa eli keskiluokkaisten valkoisten kaupunkilaisten.

Edellytämme sinulta erinomaista suomenkielen taitoa. Sinun osaamiseen kuuluu possessiivisuffiksien virheetön käyttö ja lauseenvastikkeet imit itseesi jo äidinmaidonvastikkeessa. Osaat käyttää kielikuvia kukonlaulun aikaan. Tiedät, mitkä asiat putoavat ja mitkä tippuvat, etkä milloinkaan keskustele "juohevasti". Nautit joskus hiukopalaa, muttet huikopalaa.

HERKKÄÄ GRAAFIKKOA

 

Olet tuittuileva taiteilijasielu, jonka neroutta työyhteisösi muut jäsenet eivät ymmärrä. Halveksit asiakkaita ja esimiestäsi ja tarkemmin ajatellen muuta ihmiskuntaa.

Visuaalinen identiteettisi on leimallinen ja tunnistettava. Intohimonasi on valokuvata lyhyellä syväterävyysalueella pikku esineitä valoisassa huoneessa. Omistat ainakin yhdet punaiset chinot, Popot-kaupasta hankitut tennarit ja Turun Uuden Musiikin Festivaalin vintage kangaskassin. Suostut työskentelemään vain uusimmilla Applen tuotteilla ja striimaat livenä kaiken mitä näet. Tarvittaessa puukotat sorsaa.  

 

Responsiivisuus on toinen nimesi. Ensimmäinen nimesi on esim. Cheyenne, Pepe, Micco tai Lupi. Osaat tehdä kissameemin alle 10 minuutissa. Sinulla on vähintään 5000 Instagram-seuraajaa. Osaat käyttää Photoshopin Magic lasso -toimintoa ja tiedät, mitä sharpen edges -painikkeesta tapahtuu.


Jos tunnistit itsesi yltä, haluamme sitouttaa sinut Sinisen zeppeliinin mediaperheeseen. Tarjoamme sinulle:

• Pienet kahvit maitovaralla lähimmällä Teboililla
• Lämmintä kättä
• digihommia ja kaikkee communications stuffii
• Mahdollisuuden muuttaa digitaalista maailmaa
• Kilpailukykyiset palkkiot ja itsetehtyä mustikkapiirakkaa
• Tilaisuuden konseptien iterointiin ja iteroimisen konseptointiin
• Ihanat työtoverit
• Lasillisen japanilaista viskiä perjantaina
• Mahdollisuuden työskennellä mahdollisuusviestinnän murroksessa

Lähetä vapaamuotoinen saksankielinen osaamisportfoliosi 31.10. mennessä Sinisen zeppeliinin palauteboksiin. Tai kuten me täällä Sinisessä zeppeliinissä sanomme: Sinä voit olla se muutos, jota olet aina halunnut muuttaa. Mietipä sitä.

Ehdotuksia alkoholin saatavuuteen, näkyvyyteen ja käyttöön

Joka kansaansa rakastaa, se kansaansa kurittaa. Ensi vuoden alussa suomalaisten viinalla lotraamista koitetaan taas vähentää. Tällä kertaa keinona on rajoittaa alkoholijuomien näkymistä kansalaisten arjessa.

Tällaisesta "poissa silmistä, poissa mielestä" -ajattelusta on saatu hyviä kokemuksia arabimaista, missä naisten verhoaminen löysiin kaapuihin on tuntuvasti leikannut miesten libidoa.

Sinisen zeppeliini pitää suunnitelmia oikeansuuntaisina, mutta riittämättöminä. Liian usein näet maisterin alkuiltapäivän leppoisa kuohuviinihetki katkeaa naapuripöydästä kuuluvaan rahvaan mäskimökellykseen tai ylioppilaiden nenäkkäisiin kommentteihin, joita kohtuuton alkoholin nauttiminen heistä kirvoittaa.

Siksi Suomessa pitää puuttua jämäkällä otteella sekä viinapirun saatavuuteen, näkyvyyteen että käyttöön, jotta alkoholin kokonaiskulutus saadaan alemmas. Alla olevat SZ:n alkoholipoliittiset ehdotukset julkaistaan marraskuussa peflettinä ajatuslataamo Liberon edustussaunan ylimmällä lauteella.

Ehdotuksia alkoholin saatavuuteen, näkyvyyteen ja käyttöön maassamme

Itsepalvelu-Alkot muutettava jälleen jonotusperustaisiksi
Ennen pitkäripaisen itsepalveluaikaa Jumalan ja nimismiehen välissä ei ollut kuin Alkon myyjä. Ei siis ihme, että vielä tuolloin juopot teitittelivät ja käyttivät huopahattuja. Sininen zeppeliini muistelee lämmöllä lapsuuttaan, jolloin hän jonotti tuurijuoppoenonsa Aukustin kanssa perjantaipulloa Alkon jonossa ja niisti räkää lumisiin lapasiinsa. Alkon myyjien pitää palata alkoholipolitiikkamme etulinjaan.

Kalsarikänneihin kravattipakko ja ns. voileipäsääntö
Vanhaan hyvään aikaan anniskeluravintoloihin vaadittiin kravatti, ja muutaman A-oluen jälkeen tuli tilata pientä purtavaa. Nämä säännöt tulisi ottaa käyttöön kotona juopotellessa. Kun ihmiset ovat hyvin pukeutuneita jo kotonaan, he juovat vähemmän ja lähtevät aiemmin ravintoloihin käyttämään palveluita. Entiset tv-luvantarkastajat voisivat tehdä kotikäyntejä ja valvoa, että kodeissa ollaan tyylikkäitä.

Hevoset kiellettävä juomaan houkuttelevina
Alkoholimainontaa suitsitaan muun muassa kieltämällä oluen nimiset hevoset. Tämä onkin hyvä oivallus, sillä aina kun näen hevosen, minun tekee mieli ryypätä. Ongelma syntyy kuitenkin siitä, että monet hevoset on nimetty lain kannalta tulkinnanvaraisesti. Sininen zeppeliini tarkisti Heppa-järjestelmästä, että liipasimella ovat ainakin lämminveriset Beer Barrel, Beer Budget, Beer Can, Beer Summit, Buy me a Beer, Dark Beer, Hot Beer, Kaltt Beer, Dancing Lager, Kullehus Lager, Lager Than Life, Poika Lager. Entä mitä pitäisi tehdä 27 Ale-nimiselle hevoselle tai ponille nimeltä Nipornas Cider? Hämmennystä välttääkseen SZ ehdottaa, että maassamme kielletään yksinkertaisesti kaikki hevoset. Ainakaan metwursti ei lopu alkuvuodesta kaupoista.

Linda-siiderin, Katri Helena Brut Rosé feat. Ballin ja Lordi-oluen välitön poisveto markkinoilta
SZ pitää moraalittomana, että alkoholia tuputetaan pop-idolien avulla maamme nuorisolle. Emmekö kansakuntana oppineet mitään salmiakkikossusta ja ässämixistä?

Ensin tuotemerkit piiloon, sitten baarikyltit piiloon
Tupakanmyynnistä opittuja keinoja kannattaa soveltaa alkoholinmyyntiin. Ensimmäisessä vaiheessa huputetaan kaljakuppiloiden hanat valkoisilla tyynyliinoilla ja kylmäkaappien lasit teipataan eristysteipillä mustiksi. Tilatessaan asiakas pyytää kyypparilta mapin, josta hän valikoi haluamansa alkoholijuoman. Missään olosuhteissa kyyppari ei saa kertoa, minkälaisia ja maalaisia oluita heillä on tarjolla. Toisessa vaiheessa baareja kielletään millään tavoin mainitsemasta missään, että ne ovat... no, baareja. Esimerkiksi Startti pub Imatra on jatkossa vain Startti Imatra.

Alkoholin ostamiselle 70 vuoden yläikäraja
Seniorijuoppous yleistyy. Humalahakuinen eläkeläisjoukko on valitettavan tavallinen näky jo muuallakin kuin Helsingin Töölössä. Haluammeko todella, että yhä suurempi joukko vanhuksia dokaa meidän työssä käyvien rahoilla? Emme halua. Vanhukset kuuluvat lääketokkuraisina laitoksiin tai hoitamaan lapsenlapsiaan, eivät rähisemään ostarien tuulikaappeihin ja sokeltamaan jassolle.

Alkoholijuoman nimen maininta missä tahansa keskustelussa tulee kieltää
Vuodenvaihteen jälkeen ravintola tai muu kaupallinen toimija ei saa hyödyntää kuluttajien tuottamaa sisältöä alkoholimainonnassaan. Idea on kannatettava, mutta vaillinainen. SZ ehdottaa, että kansalaisilta kielletään alkoholibrändien, anteeksi siis alkoholijuomien, mainitseminen kokonaan. Jatkossa kansalaisten tulee siis sanoa esimerkiksi seuraavasti:

"Kyyppari, saisinko tuopillisen juomaa, joka koostuu vedestä, maltaasta, hiivasta ja humalasta juuri oikeassa suhteessa?"

tai sitten hieman fiinimmässä paikassa:

"Tarjoilija, ottaisin 16 cl argentiinalaisten rypäleiden mehua, jonka käymisprosessissa mehun sokerit (C6H12O6) ovat muuttuneet hiivojen avulla etanoliksi (C2H5OH) ja hiilidioksidiksi (CO2)."

Hermunen yönälkään
Monet alkoholiin liittyvistä välittömistä haitoista sattuvat valomerkin ja nakkikioskin välisellä aika-avaruus-akselilla. Verensokerin alhaisuus aiheuttaa erilaista sielullista kipuilua, joka purkautuu aggressiona kanssaihmisiä kohtaan. SZ ehdottaa, että snagareille sijoitetaan pahvisia Anna-Kaisa Hermusen kuvia, jotka syyttävästi katsovat kohden humalikkoa. Pahvi-Hermusen edessä ihminen tuntee etupäässä nöyrää pelkoa ja haluaa lähteä kotiin mahdollisimman nopeasti.

Juoman alkoholipitoisuuden korreloitava nauttijan koulutuksen mukaan
Viina on viisasten juomaa. SZ ehdottaa, että alkoholin luvallinen osto ja nauttiminen sidotaan juojan koulutustasoon. Väestön vähiten koulutettu osuus saisi nauttia vain ykkös- tai kakkosolutta. Ylioppilailla ja ammattitutkinnon tehneillä olisi lupa siemailla keskiolutta siideriä. Maisterit ja lisensiaatit olisivat oikeutettuja nauttimaan samppanjasta, viineistä ja likööreistä. Viskit, votkat, konjakit ja absintti varataan ainoastaan tohtoreille ja tohtorinnoille. Lisäksi voimaan saatetaan asetus, että juojan pitää tarvittaessa esittää tuotevalvontaviranomaiselle voimassaoleva tutkintotodistuksensa.

Viron miehitys
Ainoa ralli, jossa suomalaiset nykyään pärjäävät, on viinaralli. Syyhän on ykskantaan Viron itsenäisyys, ei tätä ongelmaa ennen ollut. SZ ehdottaa, että jokin valtio miehittää Viron, jolloin viinaralliongelma poistuu päiväjärjestyksestä.

Spurgut kouluihin valistamaan nuoria viinan vaaroista
Ainakin omina opinvuosina kouluissa kierteli raitistuneita juoppoja ja uskonnosta päihtyneitä saarnamiehiä (näin jälkeen päin ajatellen persoonalliseen Saatanaan uskovia ihmisiä ei ehkä olisi pitänyt päästää luennoimaan lapsille). Alkoholivalistus toimisi tietysti paremmin, jos kouluihin pyydettäisiin ehtoja spurguja, ärtsysti virtsantuoksuisia ja rähjääviä herroja ja rouvia. Korvaukseksi valistustyöstään he saisivat halutessaan yöpyä homekouluissa ja syödä suurtalouskeittiön yllätysperunoita.

Humalatilaa romantisoivien huumoripätkien poistaminen www:stä
Sinisen zeppeliinin mielestä Internetissä ei ylipäänsä pitäisi olla kuin Yle Areena ja Ylen Elävä arkisto tietyin varauksin. Kun vielä tiedetään, kuinka suuri merkitys www:llä on nuorison keskuudessa, tulee www:n siivoamisen olla päihdepolitiikkamme ykköstavoite. Www:stä tulisi poistaa ainakin seuraavat sketsit: Mankelin Lentäjä, Kummelin Normipäivä, Heikki Kinnusen Tarjoilija ja Lapinlahden lintujen Juo edullisemmin.


Sininen zeppeliini uskoo, että näillä säännöillä ehkä jätämme viinan, johon onneksemme emme ole juuri tottuneet vielä.

Kesän 8 pahinta tyylimokaa – vältä ainakin nämä!

Suomen suvi eli hallanvaarana tunnettu ajanjakso on koittanut. Kesällä perus protestantti ottaa hieman rennommin, minkä takia hän on alati vaarassa joutua täydelliseen syöksykierteeseen.

Sinisen zeppeliinin itse oikeutettu fashionista* Kesänmaisteri jakaa tässä blokauksessa helpot vinkit, miten selvitä mokailematta elokuulle asti.

Kesänmaisteri suosittelee, että tyylivirheitä välttääkseen jokainen suomalainen esittää itselleen seuraavat kolme kysymystä pitkin kesää:

• Hyväksyisikö Matti Klinge tämän?
• Minkälaiset tuomaripisteet Jorma Uotinen tästä antaisi?
• Kehtaisinko mennä tällaisena jutustelemaan Lenita Airiston kanssa?

Sitten niihin ehdottomiin tyylimokiin.

1. Bongorumpujen paukuttelu puistossa
Kesällä kuunnellaan sirkkuja ja sirkkoja. Tai siis kuunneltaisiin, jos ihmiset malttaisivat elämöidä pienemmällä äänenvoimakkuudella. Kuten tunnettua, metelöinnin lajilla on suora yhteys metelöijän poliittiseen suuntaukseen. Oikeistolaiset mölyävät isiensä veneissä (tai NHL-ystäviensä veneissä), kun taas vasemmistolaiset soittavat yömyöhään rumpuja puistossa. Kesänmaisteri pitääkin keskustalaisia hienoina kesäihmisinä, sillä he tekevät herttaisia juhannustaikoja, askartelevat kransseja sekä käyskentelevät korsi suunpielesssä viljavainioiden keskellä. (Kesänmaisterilla ei ole tietoa, mitä vihreät tekevät kesäisin, mutta se ei varmaankaan ole mitään hauskaa.)

2. Nakuilu
Nakuilulle on oma aikansa ja paikkansa, mutta yleensä se ei ole se aika ja paikka, jossa suomalainen nakuilee. Kesänmaisterin kolme pointtia nakuiluun: saunassa tai sienessä, muttei koskaan selfiessä.

3. Pörriäispöhinä
Ikävä kyllä moni suomalainen tulkitsee Suvivirren sanoilla "se luonnon uudeks juopi, se kutsuu elohon". Maamme kesäpörriäiset jakaantuvat kahteen alalajiin: lentäviin pörriäisiin ja höpötteleviin pörriäisiin. Molempia tavataan runsaslukuisena terasseilla erityisesti loppukesästä. Molemmista on myös erittäin vaikea päästä eroon, sillä lähes kaikki karkotuskeinot vain pahentavat tilannetta. Käsien viuhtominen saa molemmat pörriäistyypit innostumaan, mutta hiljaa paikallaan pysyminen johtaa usein siihen, että pörriäinen tulee aivan iholle. Rakas Zepukan lukija, pidäthän huolen, ettet sinä tai kukaan lähimmäisesi ole tämän kesän pahin pörriäinen?

4. Legginsit / megginsit kaupunkiasuna
Kesän tyylivirheistä mainitaan aina paidattomat suomipojat sekä miehemme mustissa sukissa ja sandaaleissa. Kesänmaisteri paheksuu myös erästä kesähessua, joka toistuvasti pukeutuu "Hauskaa kesää, saiskos pesää?" -paitaan eteläisessä Helsingissä. Anteeksiantamatonta.

Fakta kuitenkin on, että naiset syyllistyvät miehiä useammin erääseen karkeaan virheeseen: legginseihin julkisella paikalla. Pariisitar tai roomatar ei ikinä pukisi päälleen mitään yhtä junttia sipsuttaessaan korkeissa koroissaan kohti kulman gastrobistroa. Kesänmaisteri vaatii tyylikonsultti Kaarina "Blue Velvet" Suonperää ryhtymään sanoista tekoihin ja valistamaan suomityttöä! Eivät veteraanimme taistelleet tätä maata vapaaksi 70 vuotta sitten sen takia, että nykynaiset voisivat käyttää huoletta legginsejä ja leopardikuvioisia rättejä kaupungin sydämessä.

Lisäksi Kesänmaisteri on järkytyksekseen huomannut, että nyt suomipoika on innostunut miesten legginseistä eli megginseistä, jotka ovat ikään kuin pitkät kalsarit with benefits. Toisin sanoen luullaan, että niillä voi kikkailla myös pihapiriin ulkopuolella. Ei niillä voi.

5. Piiritystilanteen aiheuttaminen
Omaan kotiin linnoittautuminen on periaatteessa ihan ok, mutta Suomen kesä kestää niin lyhyen aikaa, että tuntuu epäreilulta pakottaa haulikolla uhaten muita ihmisiä jäämään sisälle kauniina kesäpäivänä. Sitä paitsi poliisikoirille olisi festivaalikaudella parempaakin käyttöä kuin seistä kerrostalon pihalla odottamassa karhuryhmän tuloa. Vetoankin teihin, suomalaiset aviomiehet – ei heilutella helikopteria eikä muitakaan astaloita tänä kesänä, jookosta joo?

6. Huolimattomasti tehty mojito
Suomalaiselle rahvaalle kelvolliseksi kesäterassiksi riittää kiikkerät muovituolit, seitsemän euron lonkero jäillä ja halvoista kaiuttimista pauhaava Happoradio. Näistä asetelmista suomalainen lähtee sitten rakentamaan sitä kuuluisaa tesomalaista rynnäkkökänniä. Kesänmaisteri haluaa nyt herätellä maamme baristoja** – tarjotkaa kansalaisille parempia juomia ja ennen kaikkea paremmin tehtyjä juomia. Silloin kaikilla on kivempaa pidempään. On järkyttävää, miten usein Suomessa kehdataan tarjota asiakkaalle mojitoa ilman ruskeaa sokeria. Klassikot pitää hallita vuorenvarmasti.

7. Roskaaminen puistoissa ja rannoilla
Ihmiset, siivotkaa jälkenne, Suomi ei ole mikään Intia. Mikä ihme siinä oikein on, että 10 hengen piknik-seurue saa tavallisen puistoalueen näyttämään Verdunin taistelukentältä yhden illan jälkeen?

8. Grillimaisteri vs Kesänmaisteri
Kesän eeppisin fäsofaitti*** käydään Grillimaisterin ja Kesänmaisterin välillä. Monien mielestä Lidlin Grillimaisteri-kampanja loukkaa maisterien kunniaa. Kesänmaisteri on jättänyt Helsingin yliopiston kanslerille sekä Turussa sijaitsevalle V.A. Koskenniemen patsaalle kirjeen, jossa hän toivoo asianomaisten tahojen linjaavan, kuka ja missä yhteyksissä voi käyttää maisteri-termiä kaupallisiin tarkoituksiin. Kirjeessä Kesänmaisteri paheksuu etenkin sitä julkikuvaa, joka maisteriudesta Lidlin kampanjasta välittyy. Lisäksi Kesänmaisteri pelkää, että riita vaikuttaa Suomen ja Saksan hyviin ja luottamuksellisiin suhteisiin.

Kesänmaisteri korostaa, että hän ei suinkaan vastusta grillausta. Kesänmaisteri itse grillaa Weberin lippulaivamallilla eli erinomaisella Summit 670-grillillä, josta löytyy kuusi poltinta, ruskistusyksikkö, iso sivupoltin, Tuck Away™ -varras, savustuslaatikko, infrapunapoltin, kaapit, työvälinekoukut, jäteastia ja jääastia. Ruostumatonta teräksestä valmistettu mainio grilli irtoaa kaupasta vajaan 4 000 euron kohtuuhintaan. Kun maisteri rillaa, hän rillaa laadulla.

_________________________

* suom. Muodin suunnannäyttäjä, valtiotieteiden maisteri
** suom. kyyppari
*** suom. tyylien taistelu

Maisteriuden riemuista ja velwoitteista

Sain hiljattain nuorelta tohtoriystävältäni postikortin Yalen yliopistosta Amerikasta. Se lämmitti sydäntäni.

Kortin innoittamana ajattelin kirjoittaa muutaman sanan maisteriudesta. Aihe on minulle rakas, sillä näen maisterien ja kansakuntamme välillä sen kohtalonyhteyden, jota monet arvaamattomat voimat ja äänenpainot tuntuvat perusteettomasti vähättelevän.

Ehkä tämä Internet-kirjoitukseni voisi yhtäältä innostaa jotakuta nuorta toivoa akateemisten pyrintöjen pariin, ja toisaalta esimerkkiensä kautta käydä myös varoituksesta. Samalla toivon sen hälventävän muutamia maisteriuteen liittyviä valheellisia otaksumia, joita kuohuvassa ajassamme liikkuu.
..............

Ennakkoluuloista ja kuvitelmista vapaa ajattelu on maisteriopintojen perimmäinen arvo. Maisterin paikka on laittaa maailma järjestykseen. Maisterius velvoittaa.

Siksi ei maisterius ole mikään kukkaketo, jossa kenen tahansa nuorukaisen tahi neitokaisen olisi soveliasta vallattomasti hupailla. Ikäväkseni olen notiseerannut, että maisterin seuraelämän kuvauksissa tunnutaan alati liioittelevan maisteriselämän dekadenssia. Luikuria laskettelevat etenkin he, jotka näkevät maisterin vain seitinohuessa salonkihumalassa korkeana kesän päivänä. Totta on, että maisteri rakastaa kauneutta ja kaunopuheisuutta, että maisteri on esteetikko. Ja toki pirskahtavalle samppanjalle ja mansikoille on paikkansa maisterin elämässä. Erikseen puhutaan vielä riemumaistereista, mikä on joltisenkin harhaanjohtavaa, onhan maisterius aina riemua.

Mutta älköön silti ankara totuus unohtuisi.
.............

Sillä uupumatta maisteri ahertaa isänmaan ja ihmiskunnan puolesta. Usein vähin kiitoksin ja ilman kokousnisua. Vapaan älymystön taakka painaa raskaasti maisterin harteita. Siksi maisteri on leppymätön älyllisen laiskuuden vihamies, hellittämätön tapainturmeluksen piiskuri sekä suomen kielen ankara puutarhuri. Maisteri on mielen myrrysmies, sillä "ajattelussa on ihmisen suuruus".

Maisteri on aikalaistarkkailija, älyllinen huimapää ja oivaltava kynäniekka. Maisterin lause on jäntevä ja varma, aivan kuten maisteri itse. Maisteri viljelee sattuvaa kynätyyliä, toisinaan ruoskan lailla sivaltavaa. Koskaan hän ei vajoa navanalusille eikä käy arvioissaan kiinni henkilöön. Kun maisteri kritikoi, hän ei polje maahan, vaan nuhtelee ja nostaa ylös.

Aamulla maisteri käyttää muutaman minuutin Riemannin hypoteesiin tai jonkin muun tunnetun matemaattisen ongelman ratkomiseen. Toisinaan maisterin silmäkulma kostuu hänen ajatellessaan alkulukujen kauneutta. Vielä pitkän työpäivän jälkeen maisteri pitää päiväkirjaa, jonne hän merkitsee päivät ja työt. Hän kirjoittaa taloudesta, politiikasta ja kirjaa ylös myös sään sekä järvenpinnan korkeuden. Päiväkirjaansa maisteri ei kirjoita itselleen, vaan jälkipolville opiksi ja hengenravinnoksi.

Niukalla vapaa-ajallaan maisteri vierailee upseerikerholla, pelaa krikettiä, kirjesakkia ja canastaa.

Harhakuvitelma on sekin, että maisteri olisi hienostelija. Päinvastoin! Maisterilta puuttuvat kokonaan elostelijoiden elkeet, sellaiset kuten kyypparin kutsuminen baristaksi, sillä maisteri tietää, että "nokkela sanonta ei todista mitään".

Niin ikään on maisterin kosmopoliittisuus vaivatonta, hän on matkustellut ottomaanien imperiumin raunioilta aina Abessiniaan asti. Maisterin on matkustettava, sillä niin kuin hai hän kuolee, ellei alati ole liikkeessä. Ei olekaan tavatonta, että toisinaan sisäinen levottomuus ja kosminen yksinäisyys valtaavat maisterin mielenmaiseman. Tällöin hän pakenee runouden taikapiiriin. Tuulisina öinä voimme joskus nähdä maisterin silhuetin vaeltavan suurkaupunkien rannoilla ajatuksiinsa vaipuneena.
...........

Kuten alussa totesin, sisällytän tähän Internet-esseeseen myös muutamia neuvoja maamme akateemiselle nuorisolle.

Nuorukaiset, päättäkää opintonne kunnialla! Tätä en voi konsanaan liiaksi tähdentää. Mikään ei ole surullisempi näky kuin levälleen jääneet opinnot. En toivo kenellekään korkeakouluun päässeelle ylioppilaan kohtaloa. He joutuvat elämässään julman pilkanteon kohteeksi, he saavat osakseen avointa halveksuntaa eivätkä pääse valtion virkamiehiksi.

Tavallisimmin lopputyö jää tekemättä työkiireiden, niukkojen älynlahjojen tai keskivaikean alkoholismin takia. Joskus syynä ovat nuo kaikki. Olen ottanut asiakseni nuhdella lempeän isällisesti ylioppilasystäviäni, jotka ovat epäonnistuneet akateemisissa pyrinnöissään. Silti koskaan en ole luopunut toivosta heidän suhteensa.

Näihin lauseisiin lopetan tänään. Olen väsynyt, mutta huomenna on uusi päivä. Huomenna on aina uusi päivä.

Quod scripsi scripsi.

Suuri eliittitesti

Sinisen zeppeliinin Suuri eliittitesti kertoo, mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Helvetinkoneen ovat rakentaneet yhteistyössä ajatushautomo Constant Pylkkerö, Amerikan
teekutsuliikkeen radikaalisiipi sekä joukko voimansa tunnossa olleita eiralaisia.

Testissä on 40 lyhyttä, sivaltavaa monivalintakysymystä. Testin tekemiseen kuluu normaaliälyiseltä vastaajalta noin viisi minuuttia. Testin lopuksi saat tiedon sosiaalisesta statuksestasi. Varoitus: Testi ei edistä suomalaisen yhteiskunnan koheesiota. (Huom: testi ei välttämättä pyöri kököillä selaimilla.)

Sinisen zeppeliinin eliittitesti » exam maker

Twerkkaus villitsee krebaajia

Twerkkaus pianolle eli twerc a una corda.

Uusi muoti-ilmiö twerkkaus villitsee tanssikansaa yökerhoissa ja jatkoilla. Imettävien Wikipedian eli Vauva.fi-palstan mukaan twerkkaus tarkoittaa suomeksi "seksikästä pepunpyöritystanssia". Mammat tietää.

Twerkkauksen keksi viime talvena puolalainen Mico Kieslowski nähtyään televisiossa mainoksen voiteesta, joka auttaa peräaukon kutinaan. Mainoksessa viehättävä lenkkeilijä hinkkaa itseään puuta vasten. Skumppahuuruissaan Mico kehitti raapimisesta uuden muotitanssin, twerkkauksen.

Muutamassa kuukaudessa twerkkaus levisi kulovalkean tavoin läpi bailaavan maailman. Viimeksi täysin hetero aloitti tanssibuumin vuonna 1956, kun diplomitanssinopettaja Åke Lindblom toi Suomeen niin sanotun rockjytän.
........

Koska elämme Suomessa, viranomaiset huolestuivat. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen revityin tutkija Eki Beesethoney selvitti tuoreessa superkultaturboextrajättiraportissaan twerkkauksen hyötyjä ja haittoja. Raportti julkaistiin eilen bar Namussa.

"Säännöllinen ja kohtuullinen twerkkaus auttaa kehittämään ja ylläpitämään luuston, lihasten ja nivelten toimintakykyä. Lisäksi twerkkaus vähentää masennuksen ja ahdistuksen oireita sekä parantaa mielialaa", Beesethoney sanoo.

Viiden minuutin nopeatempoinen twerkkaus polttaa noin 50 kilokaloria. Twerkkauksen jälkeen on hyvä juoda runsaasti kovaa vettä.
..........

Twerkkauksen hyödyt kääntyvät kuitenkin helposti haitoiksi. Aikuisen miehen riskiraja kulkee kahdessa kerrassa viikossa. Nuoren naisen kiinteä vartalo kestää paremmin twerkkausta, mutta yli kolmekymmentävuotiailla yksikin twerkkaus saattaa aiheuttaa nivelrikon tai häntäluun murtumisen.

"Suosittelen parikymppisille twerkkausta aperto ja con brio, kun taas keski-ikää lähestyvien kannattaisi ehdottomasti twerkata andante tai jopa comodo", Beesethoney opastaa.

Beesethoney varoittaa, että twerkkauksen mukana tulee raskas elämäntyyli, jossa kuntoilu ei enää ole pääosassa.

"Twerkkaus liittyy usein krebaamiseen ja etenkin pitkien pyhien jälkeen twerkkaamista on vaikea saada poikki."

Liikatwerkkauksen ensimmäisiä merkkejä on tylsämielisen elektron sietokyvyn nousu. Raskaasti twerkkaavilla todetaan usein muistin ja päättelykyvyn heikentymistä, aloitteellisuuden vähenemistä ja motorisia ongelmia. Oireet ilmenevät yleensä alkuviikosta.

Runsaaseen ja pitkäaikaiseen twerkkaukseen liittyy paljon terveydellisiä ongelmia, kuten hikoilua, keskittymiskyvyttömyyttä, sydämen tykytystä, unettomuutta, janon tunnetta, ruokahaluttomuutta, ripulia, suolen huonoa toimintaa ja ummetusta sekä ennenaikaista vanhenemista.

Vuosittain Suomessa kuolee twerkkaukseen noin kahdeksan ihmistä. Osa kuolemista selittyy yksinkertaisesti sisäelinten muljahtamisella pois paikoiltaan, mutta enemmistö menehtymisistä on tapaturmaisia. Twerkkauksen aikana reaktio- ja havainnointikyky heikkenee, mikä aiheuttaa onnettomuusriskin kasvamista. Myös twerkkauksen aiheuttama egon voimistuminen, aggressiivisuus ja uhkarohkeus vaikuttavat onnettomuusalttiuden kohoamiseen.
...........

Työterveyshuollossa twerkkaus näkyy lisääntyneinä alaselän vammoina ja häpeän tunteina.

Vastaanotolla yli kolmekymppisten twerkkaavien miesten usein esittämä kysymys on, kuinka paljon voi twerkata ilman, että seksitoiminnot kärsivät. Kysymykseen on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta, koska naisten kyky sietää twerkkaavaa miestä vaihtelee suuresti.

Tunnettu tosiasia on, että usein pieni määrä twerkkausta vähentää suorituspaineita ja tätä kautta seksuaalinen suorituskyky voi jopa parantua. Usein mies on twerkkauksen jälkeen kuitenkin niin puhki, että nukahtaa heti eikä jaksa keskustella tunteistaan tai kuunnella naisen huolia.

"Tutkimusten valossa on selvää, että isosti twerkkaaminen aiheuttaa ajan mittaan lähes vääjäämättä seksiongelmia. Ja muitakin ongelmia", Beesethoney sanoo.

THL on käynnistämässä alkuvuodesta "Twerking off" -kampanjaa, jossa ihmisiä valistetaan liikatwerkkauksesta. Kampanja toteutetaan suomalaiseen tyyliin eli haittavaikutuksia liioitellaan, vanhuksia pelotellaan ja kouluissa vierailee uskovaisia soittamassa akustista kitaraa.

Mitä Kari Hiltunen tekisi?

Tapio Suomisen kuvassa on häiriöitä.

Hyvä Tapsa Suominen, tämä on avoin kirjeeni sinulle. Olen hieman tuohtunut käytöksestäsi.

Arvostan sinua, Tapsa, karismaattisena tv-persoonana, osaavana urheilutoimittajana ja erinomaisena selostajana. Vaikutat aina taustatyöt tehneeltä ja innostuneelta. Innostuneelta sillä lailla pidättyvän yleläisesti, mikä sopii länsisuomalaiseen pirtaani paremmin kuin Mertarannan mekkalointi.

Tapsa, kunnioitan rohkeuttasi puhua mielenterveysongelmistasi julkisuudessa. Uskallat jopa vitsailla asialla, mikä ei ole mielestäni ketään halventavaa vaan ennakkoluuloja hälventävää. Nauru vapauttaa, ja etenkin vaikeimpien asioiden käsittelyyn tarvitsemme huumoria.

Mutta Tapsa, nyt sinusta on tulossa outo twiittaava tuheromies. Sinusta on tulossa mystinen hopeinen diskomies, kieltään lipova liskomies, Yle Urheilun nahkamies.

......

Minä olen huolestunut sinusta ja Urheiluruudusta. Siksi minä sinulle kirjoitin.

Minä en urheillut lapsena, minä katsoin Urheiluruutua. Isäni ei ole tietääkseni jättänyt yhtäkään Urheiluruudun lähetystä väliin. Koskaan. Mitäköhän hän miettii alatyylisistä sooloiluistasi, Tapsa? Urheiluruutu on suvullemme tärkeä instituutio, vähän kuin toisille suvuille on joulu tai sukujuhlat. Väitän, että Urheiluruudulla on sosiaalista koheesiota lisäävä vaikutus Suomessa. Urheiluruutu on monille meille tärkeä. Mitä yritän sanoa: Et voi twiitata vain "koko kansan Tapsana", olet "Yle-Tapsa" twitterissäkin. Mutta ennen muuta olet Urheiluruudun soturi. Eikä Urheiluruudun soturi ikinä sanoisi mitään alatyylistä Rauno Korven tyttärestä.

Siksi ihmettelen, Tapsa, eikö nykyinen julkisuus ja esillepanosi ollut sinulle tarpeeksi? Sinua arvostettiin, ja se näkyi muun muassa siinä, miten kohteliaasti media käyttäytyi aviokriisisi aikana ja löydettyäsi uuden puolison. Julkisuus on peto, jota kukaan ei hallitse. Et edes sinä, kokenut kehäkettu. Julkisuutta ei kesytä kukaan. Julkisuus tekee lopulta niin kuin julkisuus tahtoo. Minä pelkään, että sinulle käy köpelösti ja hölmöilyt tahrivat Urheiluruudunkin.

Olen itsekin, Tapsa, saanut osani kuuluisuudesta, naisten ihailusta ja nähnyt Helga-neidin kylvyssä. Siksi minä en Tapsa ymmärrä näitä sinun stand up -komediajuttujasi enkä ainakaan Twitter-purkautumisiasi, joiden mukaan Urheiluruudussa et pääse olemaan kokonainen persoona.

Kyllä Urheiluruutuun mahtuu isoegoisia kavereita! Olihan siellä mies joka kesytti auringon (Juha Jokinen), mies joka kesytti missit 1998–2007 (Petteri Ahomaa) ja mies, joka oli maailman omatunto (Pentti Salmi). Silti kukaan heistä ei ollut isompi kuin Urheiluruutu. Pitää muistaa, että Urheiluruudun toimittaja on kuin Batmanin näyttelijä. Batmanin univormu velvoittaa. Univormua pitää kunnioittaa. Ilman Urheiluruudun #rispektiä sinäkään et olisi mitään - korkeintaan viisikymppinen amatöörikoomikko kaljabaarin kulmassa. Tunnusta tosiasiat, Tapsa!

Ja Tapsa, kaikella ystävyydellä, miehiä on kahdenlaisia. Niitä, jotka nauravat omille jutuilleen ja niitä, jotka eivät naura.
...........

Tapsa, ajattelin antaa sinulle pienen mutta näppärän neuvon. Toivon, että kysyt itseltäsi: "What would Kari Hiltunen do – mitä Kari Hiltunen tekisi?" Kari Hiltunen oli urheiluruudun vaatimaton mutta piinkova samurai, joka kesytti uskomattomat neuleet ja aikansa kovimmat viiksityylit. Hän teki sen kaiken zeniläisesti, eleettömästi. Hän oli ja on yleläisen vähäeleisen cooliuden huipentuma.

Mikset sinäkin Tapsa vaihteeksi ottaisi hiukan viileämpää roolia? Jäitä hattuun, Tapio Suominen! Sinusssahan on synnynnäistä cooliutta, se on nähty Teatterin tiskillä. "Smooth. That's the way they do it in Yle." Sitä paitsi teillä on siellä Ylellä komea ja nopeaälyinen urheilupäällikkö, älä tuota hänelle harmaita hiuksia.

Toivon sinulle kaikkea hyvää, Tapsa. Toivon, että pääset selostamaan jalkapallon MM-kisoja ensi vuonna Brasiliaan. Aion katsoa joka ottelun tälläkin kertaa. Vähän kyllä jo pelkään, mitä brasilialaista tupsahtaa mieleesi Twitterissä.

Kielinatsien puoluepäivät

Kielinatsien kokousteltta nousee Ylistarossa.

Kielinatsit tulevat! Ylistaron Luoman areenalla käy aikamoinen vilske ja vilinä. Vasarat nakuttavat, saha soi ja telttakangasta kääritään auki. 

Rakentajilla on tulipalokiire, sillä ensi viikonloppuna paikalla järjestetään vuotuiset kielinatsien puoluepäivät, johon osallistuu jopa tuhansia toimittajia, äidinkielen opettajia, eläkeläispappoja sekä muita itseään kielinatseina pitäviä.

Vuotuisilla kielinatsien puoluepäivillä pidetään puheita kielioppisäännöistä, lähetetään tiedotusvälineisiin palautetta tyylivirheistä ja nauretaan Keltaisen Pörssin ilmoittajien mokille. Suurta huvia kielinatseille ovat myös isännöitsijöiden ja huoltomiesten jättämät lappuset, joita puoluepäivien iltajuhlassa luetaan pilkallisesti ääneen.

Kaiken tarkoituksena on tehdä vaikutus kotimaiseen lukevaan yleisöön ja antaa kuva kielinatsipuolueen ja sen perustajan Aatu Kotus'n (1889–1945) ideologiasta ja ylemmyydestä. Aatu Kotus oli ennen muuta taitava taidemaalari, joka innostui 1930-luvun alussa kielinatsismista.

Viimeisinä vuosinaan Kotus haaveili tuhatvuotisista suomen kielen tyylisäännöistä, joita hän luonnosteli Punakynäilyni-teokseensa ennen maakellarikuolemaansa. Punakynäilyni on outo sekoitus yhtäältä nerokkaan tarkkoja kielioppisääntöjä ja toisaalta harhaista puhetta yli-ihmisestä, jolla on lupa nipottaa toisten tekemistä mitättömistä kirjoitusvirheistä.
.........

Kielinatsit haluavat vaalia kielellistä oikeaoppisuutta ja suhtautuvat inhoten ulkomaisiin vaikutteisiin kuten vierasperäisiin sanoihin ja ilmaisuihin. Esimerkiksi Yhdyssana on yhdyssana -Facebook-ryhmä levittää avoimesti netissä erinomaisesti kirjoitettua vihapuhetta. Voi väittää, että kielinatseja pelätään Suomessa.

Ei siis ihme, että kielinatsien nykyinen valtakunnankansleri, fil lis. Pekka Viitoin haluaa heti ensitöikseen tehdä selväksi, että kielinatsit eivät vihaa huonosti kirjoittavia ihmisiä vaan ainostaan halveksuvat heitä.

"Me kielinatsit näemme itsemme suomen kielen ja kulttuurin vaalijoina, joiden omantunnonasiana on murskata väärin kirjoittavien tekstit kuin saastaiset torakat", Viitoin sanoo ja lipoo rohtuneita huuliaan.

Kysytään asiaa vielä kentän laidalla edestakaisin hermostuneesti marssivalta puolueen ensimmäiseltä vartijattarelta Hilja Hamppunevalta. Toisin kuin Viitoin, Hamppuneva kokee, että kielinatsismi ei ole niinkään toisten tekstien silpomista. Ennen muuta kyse on oman itsensä voittamisesta, jalostumisesta paremmaksi tekstintekijäksi. "kokonaiseksi luovan luokan ihmiseksi kasvamisesta", hän luonnehtii.

"Tykkäämme kilvoitella etenkin virkkeenalkuisissa numeroissa ja yhdysviivojen käytössä", puolueen ensimmäinen vartijatar Hilja Hamppuneva sanoo. Hän näyttää paksua muistikirjaansa, johon on kirjoitettu vaikeita viivallisia sanoja: Paasikiven–Kekkosen linja, Suomi–Etelä-Afrikka-seura, tax-free-myymälä, mies ja ääni -periaate...

"Vaikka aika moni uuskielinatsi kompastuu nykyään jo ihan liha-makaronilaatikkoon tai syy-seuraussuhteeseen", hän tuhahtaa.

Opillisesta puhtaudesta ei Hamppunevakaan halua luopua. Hän kertoo, että viime vuonna kielinatsit erottivat erään jäsenensä, joka toistuvasti sekoitti yhdysmerkin, ajatusviivan ja repliikkiviivan. "Häntä oli huomautettu asiasta kirjallisesti jo kahdesti", Hamppuneva alleviivaa. Siis kirjaimellisesti alleviivaa.
.........

Kielinatsien väittelyt oikeaopillisuudesta jatkunevat tämänkin vuoden puoluepäivillä pitkälle aamuyöhön. Virallisen ohjelman päätyttyä motellihuoneisiin jäädään tivaamaan, onko kyse laaduntarkkailusta vai laadun tarkkailusta. Iänikuinen kiistanaihe on myös kritikoinnin ja kritisoinnin käyttö, mikä on jakanut kielinatseja kuppikuntiin jo vuosia. Tänä vuonna sisäpiriiläiset arvioivat Twitter-uudissanan hashtag aiheuttavan tuimimmat keskustelut. Tunteet saattavat kuumeta, kun risuaidasta puhuvat ja hastägiä käyttävät pääsevät saman baaripöydän ääreen.

Suojelupoliisin mukaan kielinatsien puoluepäivät sujuvat silti yleensä rauhallisesti, mitä nyt toisinaan opasteisiin ja kauppojen ilmoituskyltteihin on tussilla korjattu kirjoitusvirheitä.

"Aika tyypillistä on, että esimerkiksi 'kana viillokki' on yön aikana muutettu yhdyssanaksi lounaslistaan. Olen kehottanut paikallisia ravintoloitsijoita välttämään esimerkiksi lohi-feta-pastasalaattien kirjoittamista mainoksiin, sillä se vain provosoi kielinatseja", suojelupoliisin tiedottaja Armas Aallontie sanoo auton takapenkiltä. 

Mutta mikä ihme saa ihmisen ajautumaan kielinatsiksi? Psykoterapeutti Pentti Turkismiehen mukaan kielipoliisiksi tai kielinatsiksi ei synnytä vaan kasvetaan. Useimmiten taustalla on jokin esipuberteetti-iässä koettu trauma, esimerkiksi tukahdetut seksuaalifantasiat äidinkielen opettajasta. Kodin rooliakaan ei saa unohtaa.

"Monet kielinatsit tulevat aika vaikeista kotioloista, esimerkiksi molemmat vanhemmat saattavat olla yliopiston professoreja tai muuten vain tärkeileviä, villaneuleita käyttäviä nipoja. Kyllä sellainen jättää jälkensä herkässä iässä olevaan lapseen", Turkismies valittelee.


Kielinatsien puoluepäivät pidetään tänä vuonna Ylistarossa, sillä viimevuotinen kokous Alastarolla aiheutti sijamuotovirheitä.

Kesänmaisteri kehrää kun päivänkehrä hohkaa

Maisteri huolettomassa
vaaleassa kesälookissa.

Ei, kesämaisteri ei ole olutmerkki. Mutta jos se olisi, se olisi vehnäinen, pirtsakka ja parahultaisesti sitruunainen.

Sinisen zeppeliinin tyyliopas esittelee Teille kesän maisterin (#kesänmaisteri). Näillä vinkeillä ette voi epäonnistua!

Kesällä maisteri rentoutuu, mikäli valtakunnan olosuhteet sen sallivat. Kuten sanassa sanotaan [Maist. 18:9], "maisteri ei milloinkaan voi rakastaa vapaa-aikaansa niin kuin hän rakastaa isänmaataan."


Maisterin kesälook

Maisterin (kesä)rusketusta kuvailen vaalean meripihkan sävyiseksi. Missään nimessä oranssin kiiltävä saati punoittava pinta ei ole maisterille hyväksyttävä väritys, sillä maisteri ei ole hummeri. Maisterille ei tule pisamia, ja jos tulee, ne peitetään kevyellä meikkivoiteella.


Maisterin kesäkerrasto on
ilmava ja ihonmyötäinen. 

Kesämaisterin pitää olla pikkasen dandy. Pikkutakki, kauluspaita, koristeltu taskunenäliina koristavat kesämaisterin jäntevän solakkaa ylävartaloa. Jalassa maisterilla on hyvin niukat, joko valkoiset tai pinkit lyhät sekä kirkkaan valkoiset tai navy-siniset kangastossut. Kesänmaisteri irrottelee rohkeilla väreillä.

Maisteri ei ikinä esiinny sandaaleissa tai avokkaissa. Maisterilla ei myöskään koskaan ole reppua, vaan joko kangaskassi, putkikassi tai golf-bägi. Maisterin nahkasalkku pidetään auringolta suojassa joko eteisaulan kaapissa tai toimiston pöydän alla. Ennen kesälomaa maisterin tarkastaa, ettei sinne jää esimerkiksi suklaalevyä ja kosteaa villapipoa muhimaan.

Tapainkonsulentti rva Kaarina Suonperän mukaan mustaan pukeutuvat vain hautajaisvieraat, boheemit taiteilijat ja rappiolla olevat. Kesällä maisteri saa kuitenkin lisätä lookiinsa tarkoin harkittuja mustia yksityiskohtia, kuten neuleen tai kapean solmion. 


Koska kesämaisteri ei pidä yökerhoa Ibizalla, hän käyttää koruja hyvin säästeliäästi. Toki maisterin rannekello kestää yli 1 000 metrin syvyyteen sukeltamisen. 

Pinkit lyhät piristävät.

Maisterin kesädrinkki ja kesälounas


Maisterin suvisima on jäähileinen ja värikäs, mutta alkoholimäärältään rapsakka (6-8 cl). Maisterin mojito sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen, sillä "it must be five o'clock somewhere". Tavallisesta mojitosta maisterin mojito eroaa siinä, että rommin lisäksi mojitossa on liraus triple seciä. Kokeile jo tänään!

Kovemman irrottelun jälkihoitoon maisteri nauttii Bloody Marya, mutta ainoastaan täsmälleen oikein tehtynä: sellerin varren lisäksi pintaan pitää töpötellä riittävästi tabascoa. Tomaattimehun valintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kesän maisteri käyttää vain eettisesti puristeltuja tomaatteja.

Maisterin mojito tuntuu koko kropassa.

Kesällä maisteri syö joka päivä ulkona. Helteellä on hyvä hetki keventää, joten maisteri popsii runsaasti kasviksia, marjoja ja etelän hedelmiä. Erityisesti suositaan ankanrintasalaattia. Aikaa pitää varata myös samppanjalle ja mansikoille sekä saaristolaispöydälle silleineen. Kesällä on aina kiire!


Maisterin kesävinkki

"Pidä mieli kirkkaana ja paita puhtaana."


Maisterin kesägroove

Maisterin levylautasella pyörii kesällä uutta, vanhaa, sinistä ja lainattua. Tänä kesänä ne ovat Daft Punk: Random Access Memory; The House That Trane Built: The Story of Impulse Records; Neil Young: Sleeps with Angels ja A Tribute To Caetano Veloso. Suositellaan myös Warner Musicin erinomaisen hienoa Suomalaisen musiikin historia -verkkopalvelua, joka on ehdottomasti vuoden kevytmusiikillinen kulttuuriteko!

Muchas Salitos, bailandos merengues!

Kevyttä kesälukemista.

Maisterin kesäkirja

Maisteri sivistyy suvellakin. Kivassa kangaskassissa kulkee mukana paitsi iPad 3 myös pehmytkantisia pokkareita.

Tänä sesonkina perehdytään kolmikymmenvuotisen sodan alkupuoliskoon modernin sotatieteen näkökulmasta Olli Bäckströmin suurteoksen Polttolunnaat avulla. Jännityksestä vastaa luovalle luokalle räätälöity hittijännäri, Gillian Flynnin Kiltti Tyttö. Lepppoisaksi rantakirjaksi maisteri ahmaisee Carlos Ruiz Zafónin Marinan.


Lopuksi

Maisterin kesän voi tiivistää sanoihin jogo bonito – kaunis peli.