Lisää sarasvuolaisia killerikonsepteja televisioon

Televisiopersoona Jari Sarasvuon ja persoona Joel Lilon odotettu debatti jäi Nelosen hyllylle. Sarasvuo kertoi tekemästään Lilo-haastattelusta sopivasti samalla, kun hän julkisti Karmaryhmä-kampanjansa. Karmaryhmä etsii "hyvää henkeä sekä pieniä hyviä tekoja ja tempauksia". You can't make this shit up.

Sinisen zeppeliinin ohjelmapoliittinen neuvosto harmittelee, että jälleen kerran supisuomalainen keskustelukulttuurin puute esti kovan luokan journalistisen-eikä-missään-nimessä-sokkiarvon perusteella tehdyn mediaurotyön.

Koska Sininen zeppeliini arvostaa kunnon klikkih*****a eli kirjoittelee matalamielisesti päivän aiheista vain saadakseen lisää ja lisää ja lisää ja LISÄÄ lukijoita, tuunasimme ilmalaivamme porukalla tv-tuotantoyhtiöille muutaman killerikonseptin. Lisää vain rikollinen!


Jarno Elg yönälkään
"Pureskeltuja näkemyksiä Hyvinkäältä."

Nisse erätulilla
"Eräilyn elämyksiä, ulkoilun unohtumattomia kokemuksia ja satumaisia saaliita etsitään niin kotinurkilta kuin kaukomailtakin. Tässä jaksossa tutustumme Suomen suveen telttailemalla. Artistivieras: Hans Assmann."

Pientä pintaremonttia
"Tässä jaksossa: korjaamme ulvilalaisen paritalon makuuhuoneen. Siivoamme pois muun muassa sisään päin lentäneet lasinsirut ja poistamme nauhurilta "UOLE"-huudot. Kerromme myös, miten rikospaikkatutkijan oma dna saadaan kätevästi selville halosta."

Virpi ja kuuden kuukauden superdieetit
"Tässä jaksossa: Kokkaamme uunissa juhannusheilasi pään, vedämme pillereitä ja lopulta murkinoimme pirkkalalaisen poliisivankilan kanttiinissa. Lihasmassasi pienenee varmasti."

Suomen kaunein kerhotila
"Tässä jaksossa: Kokelasjäsen Jakke vaihtaa seinällä olevan lehmännahkataljan taidegrafiikkaan kerhon puheenjohtajan tietämättä. Santtu nikkaroi puolipaneloinnit kuntoon Maunulassa. Jukkis näyttää, miten siivoaminen helpottuu ja nopeutuu luminolin avulla.

Maajussille lapsimorsian
"Tässä jaksossa: Lupsakka maatalonisäntä ehdottaa suojaikärajan alentamista, surffaa netissä ja saa koppihoitoa. Kyllä maalla on mukavaa."

Viettelysten Kyllikki Saari
Sarjassa seurataan ihan tavallisten isojokelaisten elämää, jota hallitsee työ, harrastukset ja voimakas kollektiivinen syyllisyydentunto.

Sairaala
"Jakso 1543: Valelääkäreitä ja myrkkyhoitajia, Taylor Forrester! Studiokeskusteluosiossa kaikki kehuvat Suomen terveydenhoitojärjestelmää yhdeksi maailman parhaimmista. Viikon törkeänä tapauksena esittelemme Apotti-hankkeen hinta-arvion."

Sekä toiveuusintana Talonpojan ralli, jolle ei oikeastaan tarvitse tehdä mitään, sillä oli ylipäätään rikollista päästä tätä ohjelmaformaattia ruutuun.

...............

EDIT: Maksimaalisen nettiyleisön saavuttamiseksi juttuun lisätty #iinakuustosentissit #sarasvuo #kohu #seinäjoenABC

Menetin elämänhaluni Putouksen takia

Eikö ketään täällä oikeesti yhtään hävetä?

Mie romahin. Kaikki kävi niin äkkiä. Vielä toissaviikolla minulla oli pomppufiilis, sillä tykkään kovasti paukkupakkasista ja kevättä kohtihan tässä ollaan menossa. Sitten alkoi Putous 2014.

Nyt olen menettänyt elämänhaluni. Haluan vain virua viltin alla ja kuunnella Neon 2:n hitaita. Se on Putouksen vika.

Tämä on avoin kirjeeni Putouksen käsikirjoittajille eli Teille, jotka keksitte Iina Kuustosen sulojen vilauttelun oheen sisältöä. J'accuse – minä syytän.
............

Talvi on perinteisesti vaikeaa aikaa meille, jotka emme katso lauantaisin Putousta vaan luemme siihen aikaan maailmankirjallisuutta (minulla on parhaillaan kesken Haruki Murakamin 1Q84:n ensimmäinen osa). Vaikka välttelemme sitä, Putous valuu elämäämme salakavalasti.

Tavallisena työpäivänä hommat keskeytyvät yhtenään, kun työ"kaverisi" tulevat ovellesi heittämään "aiva miälevikast läpändeerust" ja kysymään "mitä jäbä duunaa?". Luulen, että konttorihuoneiden liikennevalot keksittiin alun perin nimenomaan estämään tällaisten toimistokoomikkojen pääsy toisten työhuoneisiin. Eihän sille humoristikollegalle oikein voi sanoa päin naamaakaan, että "Ole hyvä ja kuole hirvittävällä tavalla".

Ja luulin aina, että Crazy Frog (klikkaaminen omalla vastuulla) on maailman kamalin meemi, mutta Putous-hokemien silkka lukumäärä vie voiton tuosta piripäisestä sammakosta.

Pahimmassa tapauksessa Putous-hahmot tulevat stressaantuneen ihmisen uniin. Muutama vuosi sitten heräilin koko kevättalven painajaisunesta hikisenä ja täristen ja luullen, että asuntoni on täynnä toisiinsa törmäileviä Munamiehiä. Olen sittemmin lukenut, että kärsin lievästä unihalvauksesta. Se on varsin yleinen vaiva, joka "vie kyvyn liikkua ja tuo pahuuden viereesi".
.........

Putouksen takia lööppeihin ja arkikieleen pelmahtaa erilaisia maakuntien ihmisiä ja ilmaisuja, joista olen nimenomaisesti pyrkinyt eroon muuttamalla Helsinkiin vauraalle asuinalueelle. Tiedän, että tavallisessa suomalaisessa taajamassa näyttää rumalta ja siellä asuu rumia ihmisiä. Ei sitä minulle tarvitse erikseen teeveessä kertoa. Sitä paitsi Kakkosen Satuhäissä esiintyy paljon Putousta hauskempia alueellisia sketsihahmoja.

Otetaan nyt vaikka tämä Imatran oma tyttö Antsku. Minulla oli jo ennestään nihkeä käsitys niin imatralaisista kuin Rossosta. Imatralaisten venyvää mie-sie-murretta en jaksa lainkaan. Eikä lämpölampun alla lojuvaa kaali-porkkanakekoa voi hyvällä omallatunnolla kutsua salaattipöydäksi. Tässä voi pahimmassa tapauksessa käydä niin, että Rosso-huumassa ne S-ryhmän pirulaiset elvyttävät Martina-ravintolat.
..........

Henkisesti uuvuttavinta Putouksessa on sen aiheuttama loiskiehunta. Putouksen pyöriessä ruudussa erilaisia tosielämän sketsihahmoja tupsahtaa ovista ja ikkunoista käymään metatason keskustelua... niin, Putouksesta.

Tänä vuonna tilanne on ollut erityisen tulehtunut. Punavuorelaisen sketsihahmon Jäbä Leissonin ja punavuorelaisen sketsihahmon Oskari Onnisen hipsteridebatti saavutti sellaiset mittasuhteet, että keskusteluun heitettiin äijät Deleuze (KVG), Bourdieu (KVG) ja Foucault (VMP).

Jonkinlainen huumorin nollapiste saavutettiin, kun liiketaloustieteen professori Alf Rehn pohti, että Putous on "täynnä amerikkalaisen ja saksalaisen komiikan huonoimpia puolia" ja pelkkä "oheiskrääsän myyntiväline". En kyllä itse puhuisi huumorin tasosta mitään, jos minut olisi ristitty 80-lukulaisen avaruusolennon mukaan.

Tunnustan, että heruttelin idealla blogata vaikeasti hipstereistä, mutta päätin sen sijaan ampua itseäni nitojalla silmäluomiin. Se on vähemmän kivuliasta ja herättää enemmän ajatuksia.

Ainoa hyvä seuraus loiskiehunnasta on se, että ilmeisesti Rita Tainola – kuvassa Muammar Gaddafin treenatun, paljaan ylätorson vasemmalla puolella – pakeni maasta. Liekö pelkkää sattumaa, että Thaimaassa on puhjennut levottomuuksia?
..........

Mikä sitten sai minut viimein romahtamaan? Eivät nämä uudet sketsihahmot, ei radiosta kuullut Putous-hitit eikä edes kauppohin pelmahtanut Putous-kola. Ei, korsi joka katkaisi kamelin selän oli Marja Tyrnin munakello. Näin sellaisesta mainoksen eilen. Putous oli lopulta kaatanut miehen.

Nyt ei huvita oikein mikään. On niin synkät fiilikset, että Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia tai Lars von Trierin Antikristus vaikuttavat komedioilta. Harkitsen, että ajanko moottorikelkalla jäihin vai jätänkö vain pilkkihaalarieni vetskarin apposen auki.

Sillä olen menettänyt elämänhaluni. Kiitos vain, Pöllölaakso ja Putous.

Poliisi-TV:n peijaisissa muisteltiin viattomampia aikoja

Sininen huvimaja.

Ahavoituneita kasvoja, komeita jengitatuointeja ja kostuneita silmäkulmia. Niitä nähtiin eilen kosolti Raideri Rokkibaarissa Tampereella, kun Poliisi-TV:n peijaisiin osallistui yli toistasataa alan toimijaa lain molemmin puolin. Tunnelma oli lämmin ja jännittynyt koko illan.

Tilaisuus alkoi Suomen Luottovankit ry:n puheenjohtajan, sekatyömies "Ismon" koskettavalla puheella, jossa hän kehui vuolaasti Poliisi-TV:n työryhmän ammattitaitoa. "Ismo" muisteli päässeensä Poliisi-TV:hen yhteensä kolme kertaa. Kyse oli pitkästä ryöstösarjasta Oulun seudulla.

"Kyllähän sitä vähän kylillä ylpistyi kun näki suttuisessa valvontakamerakuvassa itsensä ja tiesi, että lähetystä seurasi yli 800 000 katsojaa. Siinä tuli hetkeksi sellainen kaikkivoipa olo. Toki se sitten kostautuikin kun rupesin niitä katumaastureita viemään päiväsaikaan", "Ismo" nauratti yleisöä.

Kiitospuheesta Ismo päätti kuitenkin sanoihin, jotka kostuttivat useat nessut baarin pöydissä: "Kuka nyt enää kertoo lähetyksissä rikoksista, joita poliisi tutkii ja joissa silminnäkijähavainnot voivat olla ratkaisevia?"

Mikkeliläinen taparikollinen "Tero" muisteli lämmöllä kolmannen tuotantokauden jaksoa, jossa hän murtautui Jyväskylän Pupuhuhdassa sotaveteraanin asuntoon ja anasti sieltä kasettimankan, iskuporakoneen ja liudan harvinaisia sankarimitaleja. "Se oli Poliisi-TV:n syksyn 1992 eniten vihjeitä ja katsojapalautetta kerännyt jakso. Ei tuollaista satu kuin kerran ryövärin uralla", Tero kuvaili ääni väristen.

Moninkertainen murhamies "Pasi" kertoi tiskillä, että hänellä oli ns. haku päällä. "Ihan varta vasten vankilomilta jätin palaamatta, että pääsin tähän hienoon tilaisuuteen."

Juhlapuheiden jälkeen Pelson vankilan puutyöpajan karpaasit luovuttivat Poliisi-TV:n tuotantotiimille nikkaroimansa viisimetrisen, puisen Raija Pellin rintakuvan. Tekijöiden mukaan sen salalokerossa voi kätevästi kuljettaa yli kolme kiloa hashista ja jopa yli 15 vuosikertaa Rikospostia.
........

Omassa tervehdyksessään Pirkanmaan poliisilaitos ratsasi baarin asiakkaat ja antoi yleisön silittää hellyyttäviä poliisikoiriaan Roita ja Mustia. Poliisit saivat raikuvat aplodit koko väeltä.

"Kyllä huolellisesti ja asiallisesti tehty ratsia aina lämmittää sydäntä. Mekin kun yritetään kerhohuonettamme pitää siistinä, niin sitä osaa arvostaa, kun ratsiankaan aikana ei turhaan myllätä paikkoja vaan laitetaan lämpölamput ja viherkasvit takaisin paikoilleen. Monen monituista yötä kun meikämandolino hankaa veriroiskeita pois, niin se on sitten KRP:n rikospaikkatutkijankin kivampi tehdä työnsä " moottoripyöräkerholainen "Arttu" kiitteli poliisin toimintaa.

Poliisin vanhalla tutulla "Jartsalla" ja eläkkeellä olevalla rikoskomisario Reijo Suurnaulakeijopäällä riitti pöydässä keskusteltavaa yömyöhään asti. Miehet tuumivat rosmon ja pollarin suhteen olevan herkkä, toisinaan intensiivinenkin. Silti molemmat kunnioittavat toisiaan, ovathan molemmat piinkovia ammattilaisia.

"Toki näkemyserojakin tulee, esimerkiksi että oliko pahoinpitely törkeä vai ei, mutta usein näistä päästään kahvikupillisen äärellä yhteisymmärrykseen. Siinä on jokaisella ihmisellä kuitenkin se syyllisyyentunto syämmessä", Suurnaulakeijopää summasi.
........

Suomalainen alamaailma on rakennemuutoksen kourissa, mistä Poliisi-TV:n loppuminen on vain yksi esimerkki. Tavallista suomalaista rikollista huolettaa, että itänaapurista ja etelästä tulevat rikolliset vievät työt ja naiset.

"Ne ovat vetäneet työkulut niin alas, että ei meikäläinen pysty kilpailemaan tilauskeikoissa vaikkapa liettualaisten ja romanialaisten kanssa enää millään. Kyllä virkavallan pitäisi jotenkin puuttua rajapolitiikkaan ja maahanmuuttoon, että jokin järki saadaan tähän hommaan", huumeita ja autoja diilannut "Jukkis" valitteli.

"Jukkiksen" mukaan illan aikana screeneillä pyörineet piirroskuvat epäillyistä "toivat mieleen paljon hyviä muistoja viattomammista ajoista", jolloin rikostoveriin saattoi vielä luottaa ja rikos kannatti.

Juhlatilaisuus päättyi narikkaan, jossa osa vieraista poimi mukaansa jonkun toisen takin ja laukun. Varkaat poistuivat tilaisuudesta polkupyörillä.

Tulilahden murhat, Kyllikki Saari ja Bodominjärven legenda

Tulilahden kadonneet neidot.

Murhatarinat kuuluvat kesään kuin mökin ulkohuussista löytyvät Apu-lehden vuosikerrat. Suomen rikoshistorian eittämättä legendaarisimmat tapaukset ovat Kyllikki Saaren murha 1953, Tulilahden kaksoismurha 1959 ja Bodominjärven murhat 1960.

Hiljattain tuttuni kysyi, mikä on mielestäni Suomen kiehtovin rikos kautta aikain. En osannut vastata, mutta kysymys jäi askarruttamaan.
........

Innostukseni tosielämän rikostarinoihin juontaa juurensa lapsuuteen asti. Opin lukemaan hautakivistä ja isoisäni punakantisista, painavista Pohjolan poliisi kertoo -kirjoista, joita isoisä piti hyllyssä kassakaappinsa vieressä. Lapsena kuvittelin, että kassakaapissa makasi sodasta tuotu Luger ja kasa timantteja.

Kun pojannaskalina ahmii tuhansia sivuja poliisin tutkintapöytäkirjoihin perustuvaa lakonista tekstiä ja suttuisia mustavalkoisia rikospaikkakuvia, kehittyy makaaberi kiinnostus rikostarinoihin. Kultaiset enkelinkiharani menivät pikku väkkärälle ainakin lukiessani Kokemäen leivinuunisurmaajasta, joka muurasi vaimonsa keittiöönsä ja eleli asian paljastuttua samassa pirtissä vielä vuosikausia.

Nykyään seuraan satunnaisesti Murha.info-sivuston keskusteluketjuja, joissa amatöörit pohtivat avoimia rikostapauksia ja kehittelevät mitä hullunkurisimpia teorioita. Suosittelen sivustoa kaikille vilkkaalla mielikuvituksella varustetuille iltalukemiseksi. Kyllä ei nimittäin tule hyviä unia, eikä oman kullan kuvia.
............

Palataan takaisin Suomen rikoshistorian kiehtovimpaan tapaukseen. Suomessa on vuosikymmenten kuluessa tehty mitä eriskummallisimpia rikoksia, ja muutamat niistä sattuvat aivan viime vuosille, esimerkiksi vanhuksia surmannut myrkkyhoitaja ja tietenkin edelleen kesken oleva Ulvilan surma kaikkine juonenkäänteineen. Jotkut rikokset ovat ainoastaan vastenmielisen kammottavia, kuten Pirkkalan paloittelusurmat tai Hyvinkään paloittelusurma. Vähemmän tunnettu, edelleen avoinna oleva suomalainen sarjamurhaajatapaus on Hausjärven hiekkakuoppasurmat.

Murhienpudottelu sikseen. Joudun näet sanomaan, että mielestäni kiehtovimmat suomalaiset rikokset ovat jo alussa mainitut tapaukset Tulilahti, Kyllikki Saari ja Bodominjärvi. Miksi?

Ensinnäkin, tapaukset jäivät ratkaisematta, joten niihin liittyy lukematon määrä urbaanilegendoja, hajanaisia faktoja ja epämääräisiä väitteitä. Selvittämätön rikos kiehtoo mieltä aina enemmän kuin ratkaistu. Niin kauan kuin tekijä on tuntematon, mielikuvitus saa laukata vapaasti. Salaliittoteoreetikot ovat kytkeneet nämä kolme tapausta jopa toisiinsa. Yksi mielikuvituksekkaimmista versioista on, että Hans Assmann niminen hanslankari ja narkomaani olisi ollut DDR:n agentti ja Suomea sekä Ruotsia kiertäessään myös naisia jahtaava sarjamurhaaja, jonka teot Suomen valtiovalta peitteli Neuvostoliiton takia.

Tarkennan, että nuo kolme tapausta eivät ole täysin "pimeinä". Ilmeisesti poliisi tietää Kyllikki Saaren murhaajan, muttei paljasta tekijän henkilöllisyyttä, sillä tämä on maannut haudan levossa jo pitkään. Bodominjärven murhista käytiin oikeutta liki kymmenen vuotta sitten, ja oikeus vapautti silloisen epäillyn syyttömänä tekoon. Oikeudenkäynnistä jäi elämään epäillyn letkauttama lause "Olen syytön ja sillä sipuli". Tulilahden teoista syytetty Runar Holmström hirttäytyi selliinsä ennen oikeudenkäyntiä. Holmström vannoi viimeiseen asti olevansa syytön.

Kun tekijäkin tiedetään, rikoksesta tulee ulkopuolisille vain päivän uutinen ja esivallalle hallinnollinen prosessi. Suomalainen henkirikoshan ei tyypillisesti ole mikään Hercule Poirot'n harmaita aivosoluja vaativa mysteeri. Tunnetun suomalaisen rikospoliisin mukaan "suomalainen on niin ujo, että se tappaa vain tuttuja". Suomalaiselle miehelle vaarallisin ihminen on juopottelukaveri, ja naiselle se "meirän isäntä" eli oma kumppani. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen sivuiltä löytyy Suomen henkirikostilastoja.
.......

Toiseksi – tämä on kenties itselleni se painavin syy valita nämä rikokset kiehtovimmiksi – ne kaikki tapahtuivat maaseudun rauhassa, suomalaisessa lintukodossa, Suomen suvessa. Näissä murhatarinoissa suomalaiskansallinen kauhukuvasto ja kansallisromanttinen kuvasto limittyvät toisiinsa: Korkea kesäpäivä, matala suohauta. Tyyni järvi, tyttöset polkemassa pitkin hiekkateitä. Järven yli kiirii kaihoisa rautalankamusiikki. Mekonhelmat heiluvat, tuntuvan alkoholipohjainen öödekologne lehahtaa, hyttyset pörräävät, nuorukaiset suoristavat nahkakravattejaan, ottavat hörppyä salaa tanssilavan takana. Kylillä nähdään Hans Assmann ja mystinen mopomies. Tuntemattomalla miehellä on teltta pystyssä.

Ehkä juuri Tulilahden ja Bodominjärven murhien takia Suomen maaseutu puistattaa minua samalla lailla kuin se puistattaa maailman kuuluisinta konsultoivaa etsivää Sherlock Holmesia. Eräässä tarinassa Holmes ja hänen uskottunsa tohtori Watson matkustavat Englannin maaseudulle ratkaisemaan tapausta. Pikkuporvarillinen Watson ihastelee junan ikkunasta maalaismaisemaa, mihin Sherlock toteaa lakonisesti, ettei voi olla miettimättä, mitä hirveyksiä yksinäisissä taloissa tapahtuu. Suomalaisen murhan ahdistavin tapahtumapaikka on tuppukylä, pimeä pirtti tien päässä.
........

Kolmanneksi niin Kyllikki Saaren tapaus, Tulilahti kuin Bodominjärvi tarinoita kadonneesta Suomesta. Ne ovat legendoja aikakaudelta, jota pidetään viattomana ja puhtoisena. Tämä ei tietenkään ole totta, sillä Suomi ei koskaan ollut viaton eikä puhtoinen. Tapausten uutisoinnista ja etenkin vanhoista valokuvista tulee mieleen synkkä, köyhä ja henkiseltä ilmapiiriltään ankara maa. Suomi ja suomalaiset näyttävät umpimieliseltä ja rujolta kansakunnalta, joka yritti ymmärtää tapahtuneita väkivallantekoja. Pahuuden ajateltiin luonnollisesti tulevan jostakin ulkoapäin, mutta todellisuudessa pahuus oli silloin aivan kuten nyt keskuudessamme. Kyläteillämme ja pirteissämme.


17. toukokuuta tulee kuluneeksi 60 vuotta Kyllikki Saaren murhasta.