Isältä pojalle, pojalta isälle

Mustuneiden kivien välissä pihisee. Hämärä hallitsee. Kaksi luisevaa miestä istuu lauteilla munasillaan. Löylykauha heilahtaa ja sitten sähähtää! Kipakka höyry iskee yläselkään. Hiki valuu. Alumiinitölkki polttelee kämmentä, otetaan pienet hörpyt. Vanhempi mies yrittää aloittaa. Mikä siinä sitten tuli sen hyvän naisen kanssa? Nuorempi mies laskee varpaitaan, ei osaa vastata. Tuli humisee kiukaan alla, tervaleppä raukka rätisee. Istutaan lisää hiljaa. Isä ja poika.


Isät ovat aivan oma ihmislajinsa.

Isä pitää autossaan vahakantista tilikirjaa, johon hän merkitsee bensakulut ja pesulamaksut. Jos joku kysyisi, hän tietäisi kuinka monta jääraappaa hän on ostanut elämänsä aikana ja kuinka monta hän tulee vielä tarvitsemaan. Isä tinkaa marketissa ja ihmettelee urheiluliikkeen jolpille, miten kokoa pienemmät lenkkarit voivat maksaa saman verran kuin suuremmat. Isät tietävät kaiken hinnan, mutta ennen muuta arvon. Onko se tyttö kiltti sinulle? Käynnistyykö se (auto) ilman ryyppyä pakkasessa?

Isä lukee asiaproosaa kuten Veikkaajaa ja Teksti-TV:tä. Hän ympyröi Viking Linen mainoskynällä Satakunnan Kansasta kirjoitusvirheet. Isän oma päiväkirja on sääpäiväkirja: Istuttu olohuoneessa, Mietaa hävisi, vaimo synnyttämässä, Kotka Rankki näkyvyys kolme, lapsia plus kaksi, navakkaa koillisen puolista tuulta. Suolakurkut loppu. Muista ostaa suolakurkkuja.

Isä osaa purkaa ja (toisinaan) koota asioita. Isä on periksiantamaton. Ei näitä lämminvesivaraajia kuulkaa millään ohjekirjoilla pystytetä! Isä tekee periskoopin vanhasta minkkiloukusta ja äidin puuterirasioiden peileistä. Eihän siihen tarvita kuin hiukan kulmasahaa ja Erikeepperiä. Isä virittää Pääkallonlinnan laskusillan takaisin toimintakuntoon hammaslangalla. Mutta tulostaa isä ei osaa.

Isä tietää kummia juttuja. Isä tuntee kuntien logot (hän kutsuu niitä "vaakunoiksi") ja kiinteistöverotuksen kiemurat. Tuollaiset asiat menevät isäasioiden kovimpaan kategoriaan. Isän tietämykseen kuuluvat myös rengaspaineet ja maamme linnut värikuvina. Se on kalasääski eli s ä ä k s i. Isä miesselitti jo silloin, kun miesselittämistä vielä kutsuttiin hyväntahtoiseksi neuvomiseksi. Älä jätä silitysrautaa päälle verhojen alle kun lähdet ulkomaanmatkalle sillä silloin voi syttyä tulipalo. Kannattaa laittaa pitkät kalsarit, ulkona on 28 astetta pakkasta.

Isässä asuu kaikki maailman viisaus, mutta ennen muuta hänessä asuu lempeys. Isä rakastaa poikiaan aivan kuin hän rakastaa tyttäriään. Isä ostaa Madonnan kokoelman pojalleen jouluna, vaikka kyllähän se isän mietteliääksi laittaa. Isä sanoo kokeen jälkeen, että on ihan ookoo, jos ei aina pärjää. Isän mielestä riittää, että elää ihmisiksi ... eikä ota outoa nenäkorua. Isällä menee pala kurkkuun pojan häissä, eikä hän näe mitä on kirjoittanut lunttilapulleen kömpelöllä käsialalla. Isä on aina ylpeä lapsistaan. Että pärjäävät. Mutta ei isä kehu, ettei poika ylpistyi. Eihän kissa kiitoksella elä, eikä kannettu vesi kaivossa pysy. Niin, isä käyttää hämäriä sananparsia ja kuulostaa välillä herra Miyagilta.

Isä on luotettava, hän arvostaa luotettavuutta. Isä ottaa kotivakuutuksen kaikilla herkuilla. Hän pitää kesälläkin lukkosulaa neppipusakan taskussa, sillä koskaan ei tiedä, mikä seuraavaksi jäätyy. Isä kuuntelee radiosta Merisään vaikka ollaan leirintäalueella Mikkelissä. Isän mielestä tilanne on hallinnassa vasta, kun se on rei'itetty ja mapitettu.

Joskus isä on hiljaa, ja silloin isä on kuin Mustanaamio. Ainakin omasta mielestään. Yleensä kyse on silti siitä, että isä on ostanut äidiltä salaa auton. Autokaupoilla käynnin jälkeen isä näyttää muikealta ja syylliseltä. Isä ei käytä uudessa autossa ilmastointia, jotta uuden auton tuoksu kestäisi mahdollisimman kauan.

Joskus isä tulee myöhään kotiin nähtyään vanhoja pelikavereitaan. Silloin hän kaivaa olohuoneen perältä esiin pölyttyneet LP-levynsä. Hämmästyttävän moni niistä on Abbaa. Ehkä siksi, että isät pitävät vaaleaveriköistä. Sellaisista kuten Agnetha Fältskog, Katri Helena tai tämä nuori humpukka Marita Taavitsainen. Reippaita pirkkoja. Mutta kyllä isä huomaa senkin, kun äiti katselee keihäskisassa norjalaista Thorkildsenia. "Niin on sympaattinen poika siinä. Ottaahan hän ennen heittoa tuon verryttelytakin pois?", äiti pohtii. Silloin isä menee hakemaan muutaman After Eight -konvehtin ja katselee ulos puolityhjälle parkkipaikalle.

Isä esittää kovista. Hän sanoo joskus kovasti mutta harvoin pahasti. Isä räjäyttää punkan, jos se ei ole pedattu kunnolla. Hän komentaa tyhjentämään mökin ulkohuussia, vaikka sinulla on Hämähäkkimies (se sarjis, ei Dingon biisi) kesken. Isä on periaatteen mies. Hän vannoo ääneen, ettei tähän taloon tulee koskaan koiraa. Seuraavalla viikolla isä nukkuu koiranpentu kainalossa ja näyttää telakalla työkavereille pennusta ottamia kuvia. Ei mene kauaa, kun isä jo skypettää 40-kiloinen läähättävä rottweiler sylissään. Rottweilerilla on Sennheiserin kuulokkeet päässä.

Aina isää ei ole, eikä kaikista ole isäksi. Maailman mykin kipu on isättömät pojat ja pojattomat isät. Kun isä puuttuu, pojan pitää kasvaa hiukan isäksi itsekin. Mutta juuri niistä isättömistä pojista tulee joskus loistavia isiä. Ja toisinaan isähommat ovat vilkkaita. Isää on vähän siellä sun täällä: Isällä on vanha perhe ja uusi perhe. Kaiken keskellä isä käy muiden sotia, ja hän käy omia sotiaan. Joskus me unohdamme, että miehen ei tarvitse olla maailman paras isä ollakseen maailman paras isä.

Elämä menee niin, että ensin isä vie pojan matsiin, sitten poika vie isän matsiin. Poika kasvaa, isä kutistuu. Niin miespolvet vaihtuvat ja vaipuvat. Poika huomaa, että isään iskee väsymys entistä helpommin. Isä nuokkuu ja harhautuu keskustelussa kinttupoluille. Isä änkkää ja vänkkää. Hän unohtuu ostosten kanssa Citymarketin tuulikaappiin. Isän hengitys käy raskaaksi. Hänen ajatuksensa rypistyy aina pienemmälle ja pienemmälle mytylle. Eikä isä silti uskalla sanoa, ettei jaksa enää. Isän pitää pysyä vahvana, sillä kuka nämä hommat muka hoitaa jos minä en ole täällä. Huolissaan oleminen on isien kryptoniittiä. Isän heikkous on pojan tulevaa heikkoutta.

Vuosi vuodelta useammin poika yllättää isänsä omasta peilikuvastaan. Vuosi vuodelta isä liikuttuu lujemmin leikkipuistojen taaperoista ja vajan räystään alla huutavista pääskynpojista. Miehet ja naiset itkevät yhtä paljon, miehet vain tekevät sen tiiviimmässä ajassa. Isän herkkyys on pojan tulevaa herkkyyttä. Kaiken miehisen keuhkoamisen ja tahkoamisen jälkeen riittää, että elää ihmisiksi.


Miehet lähtevät löylystä, isä taas vähän enemmän kumarassa kuin viime vuonna. Vilvoitellaan kuistilla, katsellaan kaislikkoon. Silkkiuikku kantaa poikasiaan laiturin alle, telkkä tohottaa pöntöstä rantaveteen kuin osuman saanut pommikone. Sitten vielä yksille kipakoille. Ettei mene hyvä lämpö hukkaan. Isä heittää pari klapia pesään ja puskee ne pränstakalla kaminan perälle. Ei saa jättää puita ihan suulle, noki pilaa pellin pinnan.

Jos kauneus on kuitenkin olemassa

Ismo Alanko sanoi joskus, että lauluja voi tehdä vain kahdesta aiheesta, rakkaudesta ja kuolemasta.

Uusi Ismo Kullevo Alanko kertoo ehdottomasti ensimmäisestä. Se on Alangon mittapuulla pienieleinen, melkein ujo albumi, mikä ei tee siitä millään lailla vähäpätöistä. Päinvastoin.

Alanko on himmentänyt maneerejaan, ja tulokset ovat kautta linjan onnistuneita. Hän laulaa aiempaa herkemmin ja moniulotteisemmin, kappaleiden sovitukset ovat hienovireisiä ja Alangon teksteissä toistuvat halpahintaiset alatyylisyydet (lähes) loistavat poissaolollaan.

Ismo Kullervo Alangolla rakkaus tarkoittaa kauneutta tai kauneuden kaipuuta. Siksikin vähemmän on enemmän. Tai kuten Alanko laulaa ehkä parhaassa laulussaan Lokaa ja kuita: "Jos kauneus on kuitenkin olemassa / on katsottava tarkkaan ja kumarruttava / sillä kauneus on pientä ja matalaa." Tämän levyn laulujen nyansseihin pitää keskittyä, on mentävä lähelle, odotettava. Albumin eittämättömiä kruununjalokiviä ovat kaihoisista kaihoisin Lintuperspektiivi, vinksahtanut demari-iskelmä Liikemies sekä ankara, itsensä ympärille kiertyvä Haudankaivaja.

"Freeshin oloinen" Ismo Kullervo Alanko on ensimmäinen Alangon 2000-luvun levyistä, jota voi varauksettomasti suositella muillekin kuin valmisfaneille. Kunnia kuuluu varmasti suurelta osin orkesterille, joka on Alangon soolouran parhaita. Näin kokoonpanon keväällä eräällä katu-uskottavalla länsisuomalaisella klubilla. Yhtyeen sointi on leikkisä, hengittävä ja tiivis. Se on yhtä aikaa kevyt ja syvä kuin ihmisen hengitys saunan jälkeen keväisellä terassilla. Ennen kaikkea Ismo Kullervo Alanko huokuu poikkeuksellista lämpöä, jota (tarkoituksellisestikin) puuttuu monilta Alangon albumeilta.

Todistan, että Ismo Kullervo Alanko nousee aivan sinne Alangon soolotuotannon kirkkaimpaan kärkeen. Kovia sanoja, tiedän. Ei se ihan Kun Suomi putos puusta tai Taiteilijaelämää ole, mutta sellaisia osumia nyt ei satu ylipäätään juuri kenellekään. Jos vertailua pitää (ja pitää!) tehdä, Ismo Kullervo Alanko muistuttaa paljon Alangon Irti-levyä vuodelta 1996. Albumilla taitaa olla peräti täsmälleen samoja ysärisyntsan pörinöitäkin! Se on muutenkin ihanan vanhanaikainen levy, noin 40 minuuttia hunajaista populaarimusiikkia. Tavastialla tavataan.

Stalin skitsoo (Talvisota Boom Kah 2014 redux)

Boom kah, boom boom kah! Taistelujen jyly on korvia huumaava. Meteli on paikoin kovempi kuin David Guettan keikalla.

Generalissimus Stalinin viekkaudella ja vääryydellä aloittama julkea sotatoimi on kohdannut lujaa vastustusta joukoiltamme. Vihollinen on kärsinyt tuntuvia menetyksiä, ja Vorošilovin posse ei ole viimeisten päivien aikana edennyt käytännössä lainkaan.

Sinivalkoisen zeppeliinin propagandaosasto (sotabloggaaja, sommelier ja hanuristi) saapui varhain tänä aamuna talvisota 2014 reduxin etulinjaan Karjalankannakselle. Kerromme nyt ensimmäisenä Teille sinne kotibilerintamalle, millaisia sankareita etulinjassa oikein bätlää.
....................

Pienen kuusikon suojaan kyhätystä faittereiden cribistä eli armeijakielellä ilmaistuna "korsusta" tapaamme urhoolliset sotilaamme Robinin, Cheekin ja Isac Elliotin. Ehkä yllättävintä on huomata, miten nuorilta nämä isänmaamme kalliit veriuhrit näyttävätkään!

Vähäisestä iästä huolimatta sotilaitamme ei pensasneuvostoliittolainen pelota. Heidän silmistään loistaa suoranainen uhma lähes ylivoimaiselta tuntuvaa vihulaista kohtaan. Päästetäänpä poijaat ääneen.

"Stalin skitsoo taas! Muuta sä et kuule, sanat pois valuu (aaah). Stalin skitsoo taas. Eiks se yhtään ymmärtää haluu. Ei, ei se haluu! Vaikka koitatkin sanoo takaisin, niin se vaan jotenkin osaa ärsyttää", kersantti Robin kuvaa joukkojemme tunnelmia.

Usko omaan tekemiseen ja Marskin swägiin on kova. Mutta Suomen armeija ei olekaan mikään punakaarti tai Mixu Paatelaisen maajoukkue. Boom kah, boom boom kah!

Joukon jermu on yliluutnantti Cheek, jonka rehvakkaat elkeet pitävät hänen entouragensa taistelutahdon korkealla.

"Mä jätän mestat palamaan. Mä tulin tänään, mä meinaan juhlii tänään. Kaikki sileeks", Cheek sanoo korsun perällä kiillottaen blingblingiään, jonka hän sai tuhotessaan vihollisen konekivääripesäkkeen. Kyllä, sokka oli siinä vaiheessa irronnut.

Yliluutnantti Cheekin mukaan häntä on taistelussa innoittanut erityisesti taistelijalegenda Lauri Törnin esimerkki. Suuri yleisö muistaa Lauri Törnin parhaiten elokuvasta Paistetut vihreät baretit (1968). Cheek lainaa korsuorkesterinsa edessä mielellään Törnin kuuluisaa päiväkirjamerkintää:

Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, vaan et uskaltaa hyppää vaik' ei tiedä selviikö elossa. Menin äärirajoille, että mun pääni hajoilee. Tiedän et mun paikka maailmas on antaa ääni sanoille. Annan niin kauan kun sillä on välii. Kävi miten kävi, voittajat ei pelkää hävii.

--- Lauri Törni, Punaisen Valpon vieraana ( Kustannusosakeyhtiö Sonderkommando)

Korsun kuopus, sotamies Isac Elliot lämmittelee kaminan tulen hehkussa. Ei anneta ihan sairaaaan söpön ulkokuoren kuitenkaan pettää. Vihollinen (ja kaikki pop-musiikkia rakastavat) tuntee Elliotin paremmin lempinimellä "Valkoinen kuolema". Tätä miestä ei voi pysäyttää kuin äänenmurros.

"So here I am without my armor. You can stab me if you want to. But I won't hold it back no more. No no, no no", sympaattinen Isac sanoo.

Vaikka korsun miehet tulevat eri skenestä, rintamalla heidän välilleen on jo muodostunut erityislaatuinen luottamus. Kaveria ei jätetä. "Kun marssii joukon kärjissä vastatuuli on suuri. Silmillehyppiöit' vastaa crew'ni on muuri. Mun duuni on cooli, suuri on suuni, mutta mut on tuonu tänne jokin muukin kun tuuri", Cheek kuvaa.

ISOSTI BOOM KAH, BOOM BOOM KAH!
.......................

Ulkona pakkanen kiristyy, ja kranaattikuopassa $ara Chafakin tahtiin krebaavat alikersantit Jare ja VilleGalle featuring aliluutnantti Mikael Gabriel komennetaan korsun suojaan. VilleGallea ei tule sotkea OttoWilleen, joka on vihulaisen vaarallisimpia räpäyttäjiä.

Näitä rohkeita alikersantteja ei pelota, vaikka drinksuissa lilluvat valojääpalat paljastavat vanjan tarkka-ampujille sotilaiden sijainnin varsin helposti.

"Makaan luodis, rantatuolis, rantakuosis. Ihan sama vaik huomenna tukkaan sattuu. Huominen on huomenna, vaik oltais jo sen puolella. Kuulitsä? Huominen on huomenna, vaik oltais jo sen puolella", alikersantit räppäävät.

Tappavan hiljaiselta rintamanpätkältä löydämme enää vain kipinävuorossa olevan vänrikki Arttu Wiskarin. Hänen ahavoituneilta, espoonnähneiltä kasvoiltaan on kadonnut se nuoruuden sulokkuus, josta hänet muistamme. Sodan raakuus painaa tämän herkän miehen mieltä.

"Timon kanssa yhdessä murruttiin, mökkimme purkua kaksin katseltiin. Se T-28 töllin maahan löi, naapurimme Ladan meille möi", Wiskari sopertelee.

Sinisen zeppeliinin sotaprogandaosaston ensimmäinen päivä alkaa olla pulkassa. Mutta otetaan ennen Porilaisten marssia vielä lennätinyhteys pääkaupunkiin, joka on viime päivät saanut kestää vihollisen ankaraa pommitusta.

Haloo Helsinki, miltä tilanne näyttää siellä pääkaupungissa pommitusten keskellä?

"BEIBI räjäytä mut tässä, BEIBI aamuhämärässä, BEIBI sä et tarvii mitään muuta jos saat suudella mun punaista suuta. BEIBI räjäytä mut tässä, BEIBI puolielämässä, BEIBI mä en tarvii mitään muuta jos sä saat mut kiinni ei oo takas paluuta."

Muistakaa nuoret: KIITOS ei ole kirosana.


Seuraavassa jaksossa: Suomi pyytää apua Iso Hoolta.

Viininharrastajat valmistautuvat kansainväliseen viinikriisiin

Maailman viinitilanne vetää vakavaksi meistä iloisimmatkin.

Viinistä on pian pula. Viinin kysyntä ylitti jo viime vuonna tarjonnan, ja samaan aikaan viinintuotanto on alimmillaan sitten 1960-luvun johtuen Ranskan ja Argentiinan huonoista ilmoista.

Edessämme saattaa olla maailmanlaajuinen viinikriisi.

Viimeksi maailmaa koetteli vaikea viinikriisi vuonna 1968, kun ylioppilaskuntien pakkojäsenet kapinoivat vanhempiensa sukupolvea vastaan kasvattamalla kainalokarvoistaan parran.

Tämä niin sanottu partaradikalismi aiheutti algerialaisen viinin kulutukseen piikin, johon markkinoilla ei pystytty vastaamaan. Viinihuollossa ilmenneet vakavat katkokset aiheuttivat muun muassa äärivasemmistoryhmien aseellisen rillumarein ja näyttelijä Marlon Brandon äkillisen lihomisen.

Tällä kertaa kansainväliset viinivallanpitäjät eivät aio jäädä odottamaan pahinta. Chilen aloitteesta viininvalmistajat, jälleenmyyjät ja entiset opiskelijapoliitikot järjestävät loppuvuodesta kansainvälisen Global wine paradigm 2015 -kokouksen. Se on tyypillinen kansainvälinen vakavan asian ympärille koottu konferenssi eli tärkeitä ihmisiä lentää veronmaksajien rahoilla mahdollisimman kauas, syö hyvin ja laittaa alipalkatut avustajansa kirjoittamaan hölynpölyisen julkilausuman viimeisenä yönä.

Suomesta konferenssiin osallistuu herra Huttunen. Hänellä on konferenssiin viemisenään suomalaisten viininharrastajien terveiset maailman viinipäättäjille. "Omaa suoritusta lähden tekemään, katsotaan mihin se riittää", herra Huttunen sanoo Helsinki-Vantaan lentokentän Oak Barrelissa.

................

Kansainväliset huippu huippuviinintutkijat Ernest ja Julio Kallo varoittavat, että kansainvälisen viinikriisin aallot rantautuvat jopa kaukaiseen Suomeen.

"Kukaan meistä ei ole saari. Älä kysy kenelle kellot lyövät – ne lyövät sinulle", Ernest sanoo samalla kun Julio laittaa levylautaselle eteläamerikkalaista hissimusiikkia, jota soitettiin Mocambossa silloin kun se vielä oli erinomainen yökerho.

"Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin, yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot. Askelen kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen, mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi", Julio arvioi.

Ehkä tämä viinintutkijoiden haastattelu olisi pitänyt tehdä ennen kuin avasimme toisen viinitonkan?
.................

Pahimmin viinikriisi koettelisi viininharrastajia. Viininharrastajat ovat ihmisiä, jotka ovat liian kömpelöitä urheilemaan, liian laiskoja lukeakseen maailmankirjallisuutta ja liian pikkuporvarillisia juodakseen humaltuakseen. Englannissa yläluokka käyttää heistä temiä "crashing bores" eli vapaasti suomennettuna "törmäilevät buurit".

Ernest ja Julio Kallo eivät halua arvioida, mitä viininharrastajille tapahtuisi, jos viini todella yhtäkkiä loppuisi. He pelkäävät, että pahimmillaan jääkaappeihin pilaantuisi yli 2 miljoonaa voimakkaalta haisevaa juustopalleroista ja mustavalkoisten eurooppalaisten elokuvien katsojamäärät romahtaisivat.

"Kyllähän täysin valkoisilla asuinalueilla vallitsisi muutaman päivän kuluessa käytännössä täysi anarkia. Nurmikot jäisivät leikkaamatta ja työttömien moittiminen pikku pöhnässä vähenisi tuntuvasti."

Onneksi uhkaavaan viinikriisin on jo Suomessa alettu varautua kaikessa hiljaisuudessa. Viranomaiset täyttävät entisiä viljasiiloja halvalla valkkarilla, ja Alkon viinikuvastoista revitään salaa sivuja pois.

Herra Huttunen pitää tärkeänä, että Suomi olisi mahdollisimman omavarainen viinituotannossaan. Viimeksi näin oli vuosina 1992–1994, jolloin lähes puolet Suomen kotitalouksista valmisti kotiviiniä. Pahimmalta näistä maistui aprikoosiviini.

"Silloisen tyttöystäväni isä valmisti sitä vintillään suuria määriä. Hän oli nuoruudessaan kokenut viinikriisin ja opetti minulle, että suomalaisen miehen pitää osata kravattisolmun ja kotiviinin tekeminen, sillä molempia taitoja tarvitaan viimeistään kahta vuorokautta ennen omia häitä", herra Huttunen sanoo.

Lisäksi on suunnitteilla kotiviinin tekemistä promoava kampanja, jonka kasvoiksi on lupautunut Anna Hanski. "Upea tulkitsija", herra Huttunen tiivistää.

Arvotyhjiö imaisi Helsingin — koko Suomi vaarassa!

Etelä-Suomeen muodostui eilen valtava arvotyhjiö, kun perinteiset suomalaiset elämäntavat ja moraali luhistuivat äkillisesti kello 14:20. Arvotyhjiön syyksi tiedemiehet arvelevat jumalatonta menoa.

Arvotyhjiö on läpimitaltaan yli 80 km, ja sen keskipiste sijaitsee Helsingin ydinkeskustassa, jotakuinkin mummotunnelin ja Storyvillen välillä.

Kaikki yhteydet arvotyhjiön sisälle ovat toistaiseksi poikki. "Emme ole kuulleet yhdestäkään Ultra Bran fanista yli vuorokauteen", arvotyhjiön reunalla päivystävä pelastuslaitoksen mies sanoo ilman paitaa, kissanpentu sylissään.
..................

Arvotyhjiöstä tiedetään toistaiseksi hyvin vähän, sillä tutkijat pitävät sitä äklönä. Tähtitieteen professorin Esko Varaosan mukaan arvotyhjiö on eräänlainen moraalinen reikä aika-avaruudessa. "Arvotyhjiössä sosiaalinen paine on paljon pienempi kuin maan pinnalla vaikuttava sosiaalinen paine. Käytännössä ihmiset elävät kuin Pellossa", Varaosa sanoo.

Arvotyhjiö kumoaa lähes kaikki luonnonlait. Jo sen reunalla ihmisen moraalisen kompassin nuoli pyörii väkkärää. Arvotyhjiön sisällä lapsille annetaan nimiä, joista ei tiedä onko kyse tytöstä vai pojasta (Kaino, Mustikka, Jesús María). Koululaiset eivät saa liharuokaa joka päivä. Ihmiset pukevat asusteita lemmikkieläimilleen. Radiossa pesäpallokierroksen paikalla kuuluu steriiliä bossa novaa ja polkupyöräilijöille on varattu omat kaistat. Kahvi on tummapaahtoista, ja keltainen Jaffakin on korvattu Dr. Pepperillä.

Vaikka arvotyhjiön sisällä olosuhteet normaalille, alapesunkestävälle heterolle ovat sietämättömät, arvotyhjiöön singotut luotaimet ovat havainneet sen ytimessä elävän kommunisteja, ituhippejä, joogeja, nakertajavassareita, somettajia, sotettajia, metroseksuaaleja, metrokuskeja, kukkahattutätejä, sodomiitteja, muhamettilaisia, downshiftaajia, polkkatukkaisia sählynpelaajia, Voima-lehden toimitus sekä poika nimeltä Päivi.

"Näistä havainnoista on kuitenkin vielä pitkä matka älyllisen elämän löytymiseen", Varaosa korostaa.

.....................

Mikä pahinta, tutkijat epäilevät, että arvotyhjiössä homppeloidaan. Homppelointi tarkoittaa, että mies ja mies yhdessä niinku sillai tai nainen ja nainen yhdessä niinku sellai. Yäääääk.

Tutkijat ovat päätelleet, että universumin luonut kaikkitietävä älyllinen olento ei diggaa tällaisesta luonnonvastaisesta menosta. Sanoohan sen jo terve järkikin. Pelkästään näkyvässä maailmankaikkeudessa on yli 100 miljardia galaksia, joista Linnunrata sattuu olemaan yksi. Linnunradalla puolestaan on satoja miljardeja tähtiä, joista Aurinko sattuu olemaan yksi. Aurinkoa kiertää eräs Maa-niminen planeetta, jolla elää reippaat 30 miljoonaa eläinlajia, joista yksi sattuu olemaan isojen ihmisapinoiden heimoon kuuluva nisäkäs nimeltä ihminen.

"Suurten lukujen valossa on päivänselvää, että koko homman hihasta vetäissyt taivaallinen omnipotentti on kiinnostunut juuri siitä, kuka ketäkin täällä rapsuttaa. Koska luojaolennolla ei varmastikaan ole mitään muita murheenaiheita koko universumissa kuin Maa-planeetan ihmisapinoiden parittelupuuhat. Ei sitten niin yhtikäs mitään", arvotyhjiötutkija Elina Sodoma-Gomorra Helsingin yliopiston fysiikan laitokselta sanoo.

Sodoma-Gomorra on tarkkaillut arvotyhjiöitä ympäri maailmaa. Aiemmin niitä on havaittu Ruotsissa, Norjassa, Islannissa, Englannissa, Tanskassa, Alankomaissa, Belgiassa, Luxemburgissa, Ranskassa, Espanjassa, Portugalissa, Kanadassa, Argentiinassa, Brasiliassa, Uruguayssa, Etelä-Afrikassa ja Uudessa-Seelannissa, Walesissa tai Skotlannissa. Kaikissa maissa normaalien ihmisten elämä on nykyään ihan järkyttävää.

"En minä näitä juttuja stetsonista vedä, katsokaa nyt vaikka mitä Brasilian futismaajoukkueelle on tapahtunut. Tai Edmonton Oilersin jääkiekkojoukkueelle!", Sodoma-Gomorra purskahtaa itkuun.

Sodoma-Gomorra vetoaa suomalaisiin, että he ottaisivat asiantuntijoiden huolen vihdoinkin tosissaan. Arvotyhjiön ilmestyminen on merkki lopunajoista, eikä se voi olla hyvä juttu.

Totta on, että tutkijayhteisö on jo pitkään varoittanut suurta yleisöä miehen ja naisen välisestä avioliitosta. Tutkimustulokset osoittavat kiistattomasti, että eri sukupuolta olevien avioliiton salliminen johtaa samaa sukupuolta olevien avioliiton sallimiseen, mikä johtaa moniavioisuuteen, mikä johtaa eläimiin sekaantumiseen mikä johtaa heinäsirkkaparviin, tulviin ja ruttoon, mikä johtaa lopulta keskioluen laimentamiseen sekä painin poistamiseen olympialajeista.

"Elikkä tosissaan vain mies ja nainen voivat tehdä keskenään lapsia. Ei kaksi miestä tee lapsia, eikä kaksi naista tee lapsia. Eivät muumimukit tee lapsia. Eipä silti, kieltäisin kyllä muumimukitkin, sillä muumit kekkuloivat niissä ILMAN HOUSUJA, ja selvästi muumipeikolla ja niiskuneidillä on jotain vispilänkauppaa", Sodoma-Gomorra sanoo.
.....................

Pahimmillaan arvotyhjiö imee itseensä koko Suomen. Isänmaan onneksi tiedemiehet ja sotilaat valmistelevat uhkarohkeaa rakettilentoa arvotyhjiön pimeään ytimeen. Ensi viikolla amerikkalainen Bruce Willis lentää avaruussukkulalla kohti arvotyhjiön keskustaa, sillä Willis on todistetusti heteroin keski-ikäinen, valkoinen, lihaa syövä mies.™ Pelkkään aluspaitaan pukeutuneen Willisin mukaan "tilanne arvotyhjiön sisällä ei voi olla sen pahempi kuin Nakatomi Plaza -rakennuksessa jouluna 1989".

Arvotyhjiön ytimeen päästyään Willisin on määrä räjäyttää heteroniumista valmistettu pommi. Heteronium on maailman vähiten homoin alkuaine. Se on kovempaa kuin Mustanaamion nyrkki ja tiheämpää kuin Haisulin pohjakarva.

Jos kaikki sujuu odotetusti, heteronium aiheuttaa arvotyhjiön sisällä ketjureaktion homosaatiossa, minkä seurauksena arvotyhjiö sylkee kaiken nielemänsä takaisin. Euroopan avaruusjärjestö ESA (kyllä, se on kaikkien aikojen nössöin nimi avaruusjärjestölle) kehottaakin espoolaisia ja vantaalaisia varautumaan taivaalta putoaviin liberaaleihin loppuviikosta.

Asiantuntijat ovat optimistisia, että riittävän suuri määrä heteroniumia riittää palauttamaan Helsingin alueen takaisin vanhoihin hyviin aikoihin, jolloin Pekka ja Pätkä olivat neekereitä, tanssilupaan tarvittiin nimismiehen pukstaavi ja juopot käyttivät huopahattuja.


Ai niin, melkein unohtui: AJATELKAA EDES LAPSIA!

Mannerheim, The Original Hipster

Hipsteripiireissä käy taas vilske ja vilinä ennen Flow Festivalia. Kapteenintakkeja, mummonsukkia ja sähkönsinisiä hameita sovitetaan täydellä tohinalla (sekä lämpötilaltaan että hinnaltaan) ylikuumentuneissa kaupunkiyksiöissä. Laihat pojat laativat Spotify-listoja, ja luisevat tytöt tekevät nutturoita ympäri Suomen yliopistokaupunkeja.

Hipsterisesongin huipulla Sinisen zeppeliinin avustaja, valtiotieteiden swag Kesänmaisteri pysähtyi valkoviinilasilliselle pohtimaan, kuka oikein oli alkuperäinen hipsteri. Vastaus oli yllättävä ja silti ilmiselvä: Mannerheim.


12 syytä, miksi Mannerheim oli Suomen ensimmäinen ja paras hipsteri.

1. Mannerheim travellasi
Mannerheim – kuka muu muka – oli todellinen kosmopoliitti. Mannerheim ratsasti Aasian poikki, hengaili Itävalta-Unkarin rajoilla, piipahti Mantshuriassa ja taisteli Japanin-sodassa. Lisäksi Mannerheim kävi ulkomailla metsästys- ja terveyskylpylämatkoilla, neuvotteli Suomen itsenäistymisestä Lontoossa, Pariisissa ja Tukholmassa sekä lomaili Portugalissa yli 70 vuotta ennen kuin siitä tuli trendikohde.

2. Mannerheim piti kesäkahvilaa Hangossa
Onko m i k ä ä n hipsterimpää kuin tyylikäs merenrantakahvila? Mannerheimin "kadonnut viikonloppu" osuu 1920–30-lukujen vaihteeseen. Mannerheim tavoitteli kahvilassaan "itämaista tunnelmaa" ja lähetti avustajansa Pariisiin asti ostamaan sopivaa teeastiastoa. Tässä kahvilassa ei todellakaan tarjoiltu "mansi- ja mustikoita", vaan kaikki oli tiptop. Itse pidän Mannerheimia ennen muuta oivallisena baristana.

3. Mannerheim kuului chevalierkaartiin.
'Nuff said.

4. Mannerheim pukeutui virheettömästi ja tyköistuvasti
Näkyvin elementti Mannerheimin hipsteriydessä on tietenkin hänen tarkkaan harkittu pukeutumistyylinsä. Mannerheimista löytää pikkaisen keikarin, dandyn, vikaa. Huomaa myös Marskin asusteet kuten marsalkansauva, kävelykeppi ja ratsu. Mannerheim käytti usein myös näyttäviä  ja leikitteleviä hattuja.

5. Mannerheim piti trendikkäitä silmälasejaMinkä mainostoimistojäbän maailma Marskissa menettikään. (Linkin kuvassa Mannerheim klousaa yhtä isompaa proggista Karjalan kannaksella.)

6. Mannerheim ei koskaan myöntänyt olevansa hipsteri
Eihän kukaan hipsteri myönnä olevansa hipsteri. Hipster emeritus Matti Klingen sanoin Mannerheim tunnettiin "korkeatasoisena, huomaavaisena ja tuntevana ihmisenä". Tarkka kuvaus hipsteristä! Käytännössä tuon ajan hipstereitä kutsuttiin vapaaherroiksi, ja sellainen Mannerheim totta vie oli!

7. Mannerheim retroili
Mannerheim kuului Venäjän suuriruhtinaskunnan armeijaan, soti ensimmäisessä maailmansodassa, kirjoitti kirjeitä ja otti isoa roolia vuoden 1918 Vapaussota Festivalissa.

8. Mannerheimilla oli tyylikkäitä lempinimiä
Mannerheimia kutsuttiin muun muassa "ylipäälliköksi", "Marskiksi" ja "(murha)-Kustaaksi".

9. Mannerheimilla oli viikset
Mannerheimin viiksityyli vaihteli eri vuosikymmeninä (vrt. esim tämä ja tämä). Kun Euroopassa 1930-luvun loppupuolella tuli muotiin kapeahko, nenänalainen viiksityyli, Mannerheim kasvatti viiksistään entistä muhkeammat. Sillä Mannerheim ei ollut seuraaja, vaan edelläkävijä. (Kapeahkoa viiksityyliä on nähty sittemmin vain Suomen tietoviisas -visailussa. Mannerheim tyyli sitä vastoin ei ole koskaan mennyt pois muodista.)

10. Mannerheim hallitsi somen eli sotilaallisen median
Mannerheim twiittasi ahkerasti, tosin twiittejä kutsuttiin hänen aikanaan päiväkäskyiksi. Ylipäällikön päiväkäskyt käsittelivät ylennyksiä, palkitsemisia, nimityksiä ja siirtoja. Lisäksi Marski jakoi kiittäviä ja rohkaisevia päiväkäskyjä. "Posin kautta", Marski totesi Mikkelissä heinäkuussa 1944. Marskin median käytöstä kannattaa mainita myös, että Mannerheim kirjoitti ahkerasti kirjeitä rakastetuilleen (rakkauskirjeet olivat eräänlainen 1900-luvun Tinder).

11. Mannerheim oli kulinaristi
Mannerheim oli tunnettu kulinaristi, joka järjesti mielellään päivällis- ja illalliskutsuja ja kiinnitti erityistä huomiota pöydän koristeluun, kukka-asetelmiin ja astioihin. Mannerheimin (fuusio)keittiö sai vaikutteita kansainvälisestä keittiöstä ja etenkin Venäjältä. Yhtenä harvoista ihmisistä maailmassa Mannerheim osasi yhdistää täydellisesti toisiinsa ranskalaisen keittiön ja venäläisen juomaperinteen. Mannerheim ei pitänyt ruokablogia, mutta avusti kreivitär Eva Mannerheim-Sparrea tämän keittokirjan (1935) laatimisessa neuvoillaan ja ruokaohjeillaan.

12. Mannerheim on uusi musta.
NEVÖFÖGET The Marshal of Finland 2012–2012. Pasila, Toton Africa.

10 vaarallisinta astaloa

Poliittinen astalo.

Vappuriehat on tältä vuodelta mellakoitu. Porvari on juonut simasi, riistokapitalisti vienyt neitosi ja ylioppilaslakkikin unohtui jonnekin. Karl Marx -vainaan sanoin: Onko nyt kiva sitten? Ei ole, ei.

Ei siis ihme, että pollarit joutuivat tänä vappuna takavarikoimaan ennätysmäärän erilaisia astaloita bolsevikeilta. Sininen zeppeliini esittelee tyypillisimmät kansalaisastalot ja niiden käyttötavat.



Kynä on miekkaa mahtavampi! Huomaa vasiten teroitettu toinen pää! Tavallisin malli on lyijykynä, mutta hyvinvarustelluista kirjakaupoista löytyy myös kuulakärkikyniä sekä mustekyniä. Kalliimmissa lyijykynäversioissa toisessa päässä on vielä pyyhekumi, jolla voi analogisesti taltuttaa huonoja lauseita.

Jokainen nokkela koululainen osaa tarvittaessa rakentaa kuulakärkikynästä näppärän pikku ohjuksen.

Vappuhuiskan koreilevampi pää muistuttaa keravalaista reggae-tukkaa, mutta huiskan alapäällä voi tuikata äkkiarvaamatta vapputeekkaria silmään.

Sateenvarjoa pidetään erityisesti herraskaisemman väestönosan astalona. Aiemmin myös kylmän sodan salaiset agentit käyttivät sateenvarjoa salamurhiin – joskin vain Briteissä, jossa niiden kantaminen päivittäin ei vaikuttanut epäilyttävältä. Nopea sateenvarjon avaus sokeuttaa vastustajan lähietäisyydeltä. 

Erikoiskahvin mukana tuleva sokerisuikka ("Brown cane sugar") näyttää vaarattomalta, mutta sillä voi turmella sekä kahvin maun että läpsiä kanssaihmistä poskelle. Helppo piilottaa.

Biolan luonnonravinnepuikko. Viherpeukalokin voi olla ärsytettynä vaarallinen. Pienviljelijän tuskaa on kuvannut koskettavasti elokuvaohjaaja Mikko Niskanen elokuvassaan Kahdeksan surmanluotia.

Hammastikkua käytetään Suomessa turhan vähän ja arkaillen, vaikka salaattia jää meillä hampaiden väliin siinä missä Manner-Euroopassakin. Hammastikku toimii parhaiten lähitaisteluvälineenä, mutta taitava kaivelija pystyy sinkoamaan pähkinänpalan hampaistaan jopa pöydän yli vastustajan / treffiseuralaisen silmään.

Tulitikkujen vaarallisuutta ei saata liikaa korostaa. Tulitikuilla on aiheutettu muun muassa kuuluisa Mini-Hinnan tulipalo (1983)sekä lukuisia puusaunan tuhoutumisia juhannuksena.

Kynttilää käyttävät etenkin Lucia-kulkueiden häikäilemättömät tytöt, jotka pyrkivät uskonnollis-perinteisillä menoillaan häiritsemään tapa-ateistin jouluostoksia. Kynttilä voidaan virittää erityisen vaaralliseksi yhdistämällä tulitikkuun.

Kävelykepin tökkäisy jalkakäytävällä kruusailevan hipsterin fiksipyörän pinnojen väliin aiheuttaa välitöntä tuhoa sekä outoa mielihyvää. Ikäihmisten suosima monikäyttöinen astalo, jonka heikompikin eläkeläinen jaksaa nostaa ilmaan kohdatessaan vääryyksiä (eläkkeiden indeksikorotuksen unohtaminen, nuorison tapainturmelus, suolaton margariini, eriväriset ihmiset). 

Lipputanko edustaa kaikkein järeintä astalotyyppiä. Erityisesti pientaloasujain suosima ase. Salon pituus riippuu käyttöpaikasta. Kuten jokainen riehuva pientaloasuja tietää, nyrkkisääntö (sic!) on, että lippusalon tulee olla 1–2 kerroksista rakennusta korkeampi. Lipputanko ei varsinaisesti ole yksi astalo, vaan se muodostuu narusta, nupista, knaapista ja lipputangon maanalaisesta osasta. Siksi Lapinlahden linnut varoitti nimenomaan lipputangon nupista, joka isoisän päähän putosi.


Sininen zeppeliini kehottaa kaikkia kansalaisia jättämään astalot kotiin. Ylipäätään kaduilla remuamisen sijasta nuorison kannattaisi lukea enemmän. Vaikka Volter Kilven Astalon salissa.

Hae henkilöjäseneksi Natoon

Maailmanpoliittinen tilanne kiristyy kuin kesänmaisterin salihousujen kumilanka. Suomalaisten Nato-nusuttelu on lisääntynyt viime viikkoina, ja moni etsii itselleen sopivaa sotilasliittoa suveksi.

Kuten tiedetään, hyviä sotilasliittoja ei kasva puissa. Onnistunut sotilasliitto on moderni, sen ilme on graafinen, ja se osaa keskustella. Itselleni esimerkiksi leopardikuvioiset tankit tai pienten kansojen alistaminen on aikamoinen turn-off.

Mielipidemittausten perusteella suomalaiset arvostavat sotilasliitossa uskollisuutta, turvallisuudentunnetta ja sitä, etteivät sen lentokoneet ole ruotsalaisvalmisteisia. Vaikka vanha kansanviisaus sanoo, että "ei sotilasliitto vaihtamalle parane", jopa yli 40 prosenttia suomalaisista sanoo ajatelleensa "joskus" sotilasliiton vaihtoa. Sotilaspsykologit sanovat, että pitkäaikaisen sotilasliiton salaisuus on kyky joustaa ja kuunnella kumppanin tarpeita.

Eräs viime aikojen suosituimmista ja laadukkaimmista sotilasliitoista on Nato. Natoa pidetään rauhantahtoisena väkivaltakoneistona, jolle ei pottuilla. Natoon kuuluu paljon outoja maita kuten Hollanti, Alankomaat ja Benelux. Nato sijaitsee Brysselissä käyntiosoitteessa Avenue du Bourget 1110, ja sinne pääsee kätevästi Grand-Placelta esimerkiksi bussilla 65. Natossa näyttää aika pittoreskilta.

Suomalaisten kasvaneen kiinnostuksen takia Nato on vastikään julkaissut lyhyen soveltuvuuskyselyn, jolla hakija voi testata omaa sopimistaan Naton teräksenlujiin helmoihin. Suomen ainoana länsimielisenä blogina Sininen zeppeliini julkaisee tämän kyselyn alla.

Lomakkeen täyttäminen on helppoa kuin Ukrainan pilkkominen. Tulosta se ja ympyröi kustakin kysymyksestä sinulle sopivin vaihtoehto. Laske lopuksi, mitä vastausvaihtoehtoa olet saanut eniten. Se määrittää sekä Nato-kantasi että hakemuksesi käsittelynopeuden.

SUOMALAISEN HENKILÖKOHTAINEN NATO-HAKEMUS
(application for The North Atlantic Treaty Organization for Finnish pöösönal defence customers only)

1 Mielestäni Suomen Nato-jäsenyydestä
A On hyvä käydä avointa keskustelua, mutta keskustelu ei tällä hetkellä ole tarpeen.
B On hyvä käydä avointa keskustelua, mutta en halua tässä kertoa kantaani.
C On hyvä käydä avointa keskustelua, mutta jospa ei nyt kuitenkaan.
D On hyvä käydä avointa keskustelua, sillä on hyvä käydä avointa keskustelua.

2 Olen mielestäni maailmanpolitiikan
A Tuomari
B Lääkäri
C Ajopuu
D Vallesmanni

3 Mielestäni paras koskaan tehty tietokonepeli on
A Tetris
B Sim City 2
C F-18
D Raid Over Moscow

4 Yhdysvaltain ulkopolitiikka on mielestäni
A Merde!
B Y tu mamá también!
C Aina olen kannustanut, vaikeillakin hetkillä.
D Oh, say can you SEEEE...

5 Suomen puolueettomuus meni tosiasiallisesti kun
A Liityimme EFTA:an
B Liityimme ETA:aan
C Presidentti Relander kävi valtiovierailulle Ruotsissa
D Elisabeth Rehn lensi Hornet-hävittäjillä

6 Varsovan liitossa oli kyse
A Ystävyydestä, yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta
B Ihmiskasvoisesta vastavoimasta amerikkalaiselle imperialismille
C Koko Itä-Euroopan nielevästä pakkovallasta
D "Mr. Gorbachev, open this gate! Mr. Gorbachev, tear down this wall!"

7 Paras lukemani suomalainen sotakirja on
A Manillaköysi
B Tuntematon sotilas
C Korkeajännitys nro 3/1974
D Renny Harlinin Mannerheim-elokuvan käsikirjoitus

8 Hakemuksesi tulee Suomesta. Mitä mieltä olet suomettumisesta?
A Maantieteellemme emme voi mitään
B Tosiasioille emme voi mitään
C Yöpakkasille emme voi mitään
D Emme voi millekään mitään

9 Kuulutko sinä tai onko kotimaasi joskus kuulunut natsi-Saksaan?
A Du bist ein Vollidiot! Das war eine Aseveljeys!
B Klingelingeling Klingelingeling, Hier kommt der Eiermann
C Ich bin aus Haribo - die Heimat von Goldbären
D Ich Bin ein Berliner!

10 Oletko sinä tai joku sukulaisistasi joskus kuulunut johonkin seuraavista organisaatiosta?
Ympyröi tilannettasi parhaiten kuvaava vaihtoehto.
A Amnesty, Elanto, Deva, Luontoliitto, Greenpeace
B Suomen ortodoksinen kirkko, S-ketju (kanta-asiakkuus), 4H-kerho, Painonvartijat, Facebookin Ravintolapäivä -ryhmä
C Mustanaamio-kerho, Hippo-kerho, kymppikerho
D Nato-nuoret, Ydinenergianuoret, Suomi-Atlantti-seuran nuoret, reserviläisnuoret, kokoomusnuoret tai muut "nuoret", joilla oli 14-vuotiaana pikkutakki ja pienoismallien liimaa tukassa.

11 Mielestäni kaikista Nato-maista hirviömäisin ja valloituksenhaluisin roistovaltio on:
A Viro
B Islanti
C Norja
D Tanska

12 Mehiläistarhuri Bruce Oreck ja pahan Akseli joutuivat käsirysyyn. Kumpi voitti? 
A You wont find Bruce - he will find you.
B Get me to da CHOPPA!
C Yeppikayee mother fucker!
D Ask yourself one more question: Do you feel lucky, punk? Well, DO YA?

13 Lapsena suosikki mielikuvitushahmoni oli:
A Nukkumatti
B Maailman vahvin Nalle
C Hingusta ja Vingusta Hinku
D John Rambo

14 Ihmiskunnan tämän hetken ehdottomasti pahin uhka on
A Ilmastonmuutos
B Kommunismi
C Bensan hinta
D Ilkeät terroristit jotka uhkaavat Jumalan kaikkivaltiaan meille antamaa vapautta. Live free or die, JUMALAUTA.

15 Pahaa kansaansa kiusaavaa diktaattoria pitäisi mielestäni
A Ymmärtää
B Tosi vaikea sanoa, mutta jotenkin tämä on kuitenkin amerikkalaisten vika
C Lähettää hänelle nuhtelukirje YK:n postileimalla
D pommittaa niin maan perusteellisesti


Laske lopuksi, mitä vastausvaihtoehtoa olet saanut eniten ja katso alta tuloksesi.




A Kiitos hakemuksestasi, vapaan maailman vihollinen. Nimesi on jo antiterrorismilistallamme. Ole hyvä ja laita älypuhelimesi GPS-paikannin päälle ja jää odottamaan lisäohjeita. Kun kuulet ujeltavaa ääntä, nojaudu hitaasti taaksepäin.

B Kiitos hakemuksestasi, komukka. Valintamme ei valitettavasti tällä kertaa kohdistunut sinuun tai kotimaahasi. Ensi kerralla toivomme hieman reippaampaa asennetta ja alle 60 prosentin kokonaisveroastetta. Tsemppiä sinne itäblokkiin!

C KIITOS hakemuksestasi suomalainen! Hyvästä yrityksestäsi huolimatta  pisteesi eivät tällä kertaa aivan riittäneet mageaan sotilasliittoon pääsemiseen. Älä kuitenkaan lannistu, vaan jatka valitsemallasi tiellä. Jaxuhalit.

D It's a match! You HEART Freedom. Onneksi olkoon, olet Nato-matskua. Kuka muu muka? Kontaktihenkilömme ottavat sinuun lähipäivinä yhteyttä huomaamattomassa paikassa. Tervetuloa länteen, Andrei!

Arkipyhät siirretään viikonloppuihin, torstai on uusi pikkulauantai

Suomalaisten arkipyhät loppuvat tammikuussa 2015. Arkipyhäselvitystä parhaillaan laativa työryhmä aikoo ehdottaa, että kaikki arkipyhät siirretään viikonloppuihin, tiistaista tehdään keskiviikko ja torstai on uusi pikkulauantai. Työryhmän vielä salainen selvitys iskee tapaluterilaista kovimmin sinne, missä se kirpaisee: suoraan kristillisiin vapaapäiviin.

Sininen zeppeliini tavoitti Helsingin observatorion tuulikaapista työryhmän puheenjohtajan, Helsingin yliopiston almanakkatoimiston prokuraattorin Taimi Smoneyn. Hän kiistää, että työryhmällä olisi jo päivänselvä näkemys arkipyhien poistamisesta.

"Tässä etsitään inhimillistä ja kansantaloudellisesti kestävää kokonaisratkaisua. Ideoimme esimerkiksi, että juhannusaatto voitaisiin siirtää tammikuulle, jolloin veneestä keikahtava suomalainen ei hukkuisi, vaan tömähtäisi näppärästi järven jäälle", Smoney sanoo.

Työryhmässä ateisteja sekä muuta jumalatonta menoa edustavan jäsenen Lucifer Tulikukan mukaan arkipyhien poisto on luonnollista jatkoa sille, että lapsilta ja koululaisilta on jo viety Suvivirsi, joulukirkko ja Lucia-kulkueet. "Tässä joutuu nyt jokainen tekemään oman osansa suvaitsevaisuuden hyväksi", Tulikukka hekottaa pukinpartaansa.

Sen sijaan työryhmän jäsen, kohupuuseppä Jesse Ristolainen sanoo, ettei arkipyhien poistosta ole vielä tehty työryhmässä yhteistä päätöstä. "Minuun on kohdistunut voimakasta ristipainetta niin työryhmän sisältä kuin oman organisaationi johdosta. Siksi olen halunnut olla sovitteleva, enkä naulata kantaani kiinni."

Arkipyhäselvitys-työryhmään kuuluvien työmarkkinaosapuolten näkemykset poikkeavat nekin toisistaan. Työnantajan näkemyksen mukaan tavallinen kotoperäinen palkansaaja ei kykene viettämään arkipyhää niin, että hän olisi sen jälkeisenä työpäivänä sataprosenttisessa palaverikunnossa. Jos pyhiä sattuu vielä peräkkäisille viikoille kuten keväällä, perus työntekijältä saattaa hurahtaa ohi useampi työviikko puolikuntoisena.

"Syytellään siitepölyallergiaa, lasten koliikkia ja ties mitä, mutta kyllä me kaikki tiedämme, miksi Jeppe tuijottaa näytönsäästäjää hievahtamatta koko aamun", elinkeinoelämää työryhmässä edustava Göran Porvari sanoo. Porvarin mukaan globaalitaloudessa jonkun on pidettävä tehtaiden ja kauppojen raattaat pyörimässä vuoden jokaisena päivänä. "And it sure as hell aint me, BOY!", hän sanoo.

Palkansaajapuolella työnantajien näkemystä juopottelevasta työntekijästä pidetään sekä leimaavana että loukkaavana.

"Nimittäin! Minua niin sylettää riistäjän puheet! Eikäkö että vasiten v*****n kuvan yrittävät antaa suomipojasta! Kyllä voi alleg.... algeria... ALLERGIA yllättää kun nurmikko kasvaa ja pienenpienenpienen pienet hiirenkorvaset ilmestyvät puiden oksiin", työryhmän jäsen, pääluottamusmies Kullervo Manner herkistyy.

Arkipyhäselvitystä tekevän työryhmän on määrä jättää lopullinen raporttinsa vahingossa ravintola Storyvillen terassille toukokuun alussa. Storyvilleen on aiemmin jäänyt muun muassa YYA-sopimus (1948), Ahti Karjalaisen salkku (1976) ja erään mysteeribloggaajan pipa (2009).

Sukupolveni sodat

Ala-asteella minulla oli pieni punakantinen ystäväkirja, johon luokkatoverini vastailivat. En muista selvästi kuin kaksi vastausta: me 1980-luvun lapset inhosimme maksalaatikkoa ja pelkäsimme sotaa. Ajattelevatkohan nykyiset kahdeksanvuotiaat samoin?

Ukrainan kriisi palautti mieliin unohtuneita sanoja kuten geopolitiikan, alueluovutukset ja Krimin. Pelottavinta oli, että se palautti mieleen todellisen eurooppalaisen aaveen: suursodan.
............

Minun sukupolveni on kokenut monta sotaa. "The revolution will not be televised" runoilija-muusikko Gil Scott-Heron julisti, mutta sukupolveni sodat televisioidaan, twiitataan ja ladataan internetiin. Suora lähetys ei milloinkaan lopu. Luojan kiitos minun (suomalainen) sukupolveni ei ole joutunut elämään keskellä sotaa.

Melkein ensimmäinen sotani oli Iranin ja Irakin sota. Veimme tai haimme isäni kanssa mummiani kesäsiirtolasta kun radiossa kerrottiin sodan päättyneen. Muistan tämän todennäköisesti vain siksi, että mummi vietti kesät hassunnimisessä paikassa, Sinapissa.

Ensimmäinen sotani käytiin 1990-luvun alussa. Saddam Husseinin johtama Irak miehitti Kuwaitin, ja hetken empisen jälkeen laaja liittouma aloitti ilmasodan Irakia vastaan. Sotaa seurattiin tiiviisti kotona ja koulussa. Sota tuntui meistä vesseleistä vahvasti oikeudenmukaiselta – kelmi diktaattori Saddam sai kyytiä "isoilta pojilta". Hyvikset ja pahikset tunnisti toisistaan.

Meidän koulupoikien mielestä koko sota oli hurjan jännittävä ja näytti pahuksen hienolta! Vihreät valojuovat singahtelivat keskellä pimeyttä. Televisiokamerat hivelivät valtavia lentotukialuksia ja taivaalla kiitäviä, metallinhohtoisia hävittäjiä. Yhdysvaltain armeija julkaisi videopeleiltä vaikuttavaa materiaalia hyökkäyksistä. Kymmenien metrien korkeuteen roihuavat öljylähteet lumosivat sisäisen pikku pyromaanini. En muista nähneeni tippaakaan verta koko sodan aikana.

Mutta sitten kotiin tunkeutuivat Balkanin sodat. Yhtäkkiä ruudussa näkyi nälkiintyneitä ihmisiä piikkilanka-aitojen takana. Näkyi kaukaa kuvattuja autioita vedenottopisteitä, joden ympärillä oli valtavia verilammikoita. Ihmisiä näännytettiin leireillä, vietiin kylistä ammuttavaksi sorakuopille ja räjäytettiin kranaateilla keskelle toria. Luulen tuolloin ahdistuneeni ensimmäistä kertaa elämässäni siitä, ettei kukaan tee mitään estääkseen nämä kauheudet. Sota oli yhtä aikaa kaukana ja silti aivan lähellä. Tämä todella tapahtuu juuri nyt.

Vuosia myöhemmin käytiin vielä lyhyt Kosovon sota, josta jäi pieni mutta pysyvä arpi myös minulle. Eurooppalaiset valtiot olivat yhä kyvyttömiä toimimaan, vaikka uusia julmuuksia suunniteltiin puoliavoimesti. Paljon parjatut amerikkalaiset riensivät jälleen apuun. Ainakin Ranskassa ja Suomessa paheksuttiin, että "väärin sammutettu kansanmurha".

Ranskalaiset arvostelijat olivat asialla myös kun Yhdysvallat WTC-iskujen jälkeen hyökkäsi Afganistaniin. Kun amerikkaismediat tunnekuohussaan ihmettelivät "How dare they forget?", minun mieleeni ei palannut ensimmäisenä toinen maailmansota, vaan 1990-luvun raakuudet Balkanin niemimaalla. Miten me eurooppalaiset julkesimme unohtaa?
.............

2000-luvun sodat muuttavat kenet tahansa kyynikoksi. Ehkä jokaisen sodan pitäisikin tehdä meistä hieman kyynisempiä. Afganistanin ja Irakin sodissa on kuollut tuhansia ja taas tuhansia siviiliuhreja. Mitä enemmän tietää Somalian, Syyrian tai Libyan sodista, sitä vaikeampi on taistelevista (lukuisista) osapuolista erottaa niitä kuuluisia hyviksiä ja pahiksia.

Sotien lopulliset motiivit ja tavoitteet vaikuttavat sivustaseuraajalle toissijaisilta tai yhdentekeviltä verrattuna niiden aiheuttamaan suunnattomaan kärsimykseen ja tuhoon. Rajoja piirretään ja siirretään. Jossain taustalla tietyt etupiirit äkkirikastuvat, sillä sota on edelleen loistavaa bisnestä.

Jo suursodan uhka paljastaa maailmanpolitiikan ikiaikaiset, muuttumattomat totuudet. Paasikivestä pyyhitään pölyt.

Suuren maailmanpalon alkamisesta tulee heinäkuussa kuluneeksi sata vuotta. Mitä enemmän asiat muuttuvat, sitä enemmän ne pysyvät samoina.

Freelancerien lyömiseen tiukennuksia

Freelancer-toimittajien ja -kuvaajien yleiset sopimusehdot vuodelle 2014 ilmestyivät eilen Helsingin Pressiklubin baaritiskille mystisesti.

Sinisen zeppeliinin ay-osaston kommari kiikutti painomusteisen dokumentin heti julkaistavaksi. Sopimuksen on laatinut amerikkalainen lakiasiaintoimisto Statler and Waldorf.
..........

FREELANCERIEN YLEISET SOPIMUSEHDOT 2014

• Freelancer on oikeudellisessa vastuussa kaikesta tuottamastaan sisällöstä. Mahdolliset vahingonkorvausvaateet, mielensäpahoittamiset ja kiukkupalaute ohjataan freelancerille.
• Freelancer menettää aineiston mediayhtiölle toimittaessaan sen kaikki oikeudet, jälleenkäyttöoikeudet ja oikeuden ottaa valokopioita omasta työstään. Freelancer-kuvaaja luovuttaa mediayhtiölle kuvien lisäksi kameran, lisäsalaman, vyölaukun jossa on vara-akku sekä kuvauskeikalla mukana olleet juomapullot kuitenkin poislukien pullot, jotka on palautettava Lidliin.
• Freelancer saa pitää kaikki moraaliset oikeudet tuottamiinsa sisältöihin, kun taas mediayhtiö saa kaikki taloudelliset oikeudet freelancerin tuottamaan sisältöön. Tätä roomalaisen oikeuden "sulle hyvä mieli, mulle massit" -periaatetta noudatetaan kaikissa sisältötyypeissä.  
• Mediayhtiöllä on oikeus (de jure) julkaista freelancerin tuotos missä tahansa julkaisussaan, missä tahansa muodossa ja kenen tahansa nimellä (de facto). Freelancerille ei erikseen korvata näistä mitään (de nada).
• Freelancer on kuitenkin yhä oikeudellisessa vastuussa myös kaikista edelleenjulkaisuista missä tahansa muodossa. Mahdolliset vahingonkorvausvaateet, mielensäpahoittamiset ja kiukkupalaute ohjataan edelleen freelancerille.
• Freelancerin on kutsuttava sosiaalisessa mediassa sopimuskumppaniaan adjektiiveilla "loistava", "innovatiivinen" ja "reilu". Kaikki mediayhtiötä koskeva pilkanteko tai sarkastinen iva (de lapandeeros) katsotaan sopimusrikkomukseksi, joka katkaisee avustajasuhteen automaattisesti.
• Mediayhtiö varaa itselleen oikeuden kutsua freelanceria termeillä "prekariaatti", "medianomi" ja "koira".
• Mediayhtiölle varataan vapaus kurinpidollisiin toimiin, kuitenkin kohtuuden ja yleisen oikeudentajun hengessä: ”Jos joku lyö freelanceria kepillä ja tämä kuolee siihen paikkaan, lyöjä on ansainnut rangaistuksen. Mutta jos freelancer pysyy hengissä päivän tai kaksi, isäntää älköön rangaistako; onhan freelancer hänen omaisuuttaan."
• Mediayhtiö saa ensiyön oikeuden (droit de media cuissage) freelancerin tyttäriin ja esikoispoikaan. Mikäli neitsyyttä ei voida todentaa, freelancer on velvoitettu synnyttämään/hankkimaan mediayhtiölle uusi neitsyt. Yli 25-vuotiasta neitsyttä ei lueta neitsyeksi, vaikka olisikin korkkaamaton ja kirjoittaisi etupäässä kulttuurista.
• Sopimuksen allekirjoittaessaan freelancer sitoutuu soutamaan 30 vuotta mediayhtiön kaleerilla. Soutu voidaan hoitaa joko yhtäjaksoisesti tai enintään viidessä (5) eri jaksossa. Kulloisenkin jakson pituus sovitaan freelancerin ja mediayhtiön välillä.
• Mediayhtiö ei ole velvoitettu korvaamaan freelancerille työtehtävissä särkynyttä atk-välineistöä, silmälaseja tai sielua. Mediayhtiön ei katsota olevan vastuussa freenlancerin harhakuvitelmista, joissa hän saa pysyvän työpaikan sinnikkäällä työnteolla.
• Freelancerin tulee kaikissa työtehtävissään osoittaa riittävää nöyryyttä ja alentuvaisuutta. Mikäli mediayhtiö ei koe näin tapahtuneen, sillä on oikeus terminoida freelancerin orastava (pätkä)työsuhde ja hänen lemmikkifrettinsä.  
• Tässä yleisesssä puitesopimuksessa esitettyjä kohtia voidaan tarkentaa mediayhtiön hyväksi sopimusosapuolten keskinäisissä neuvotteluissa mediayhtiön äänieristetyissä kellaritiloissa.

Jouluihminen on kardemumman tuoksuinen natsi

Klassinen joulutervehdys.

Ruotsissa paljastui hiljattain, että joulutortut ovat natsitorttuja (katso kuvat). Tortun pintaa raaputtamalla esiin nousee muitakin järkyttäviä tosiasioita joulusta.

Herää kysymys, onko joulu tosiasiassa vain peitelty yritys kansallissosialistaa ihmisiä? Sininen zeppeliini paljastaa nyt joulun ja kansallissosialismin aatteellisen kohtalonyhteyden.


FAKTA: Sekä joulu että kansallissosialismi tulevat Saksasta.
Suurin osa jouluperinteistä ja natsiperinteistä on keskiluokkaista saksalaista alkuperää.

FAKTA: Joulun huomioväri on punainen, natsismin huomioväri on punainen.
Vertaa esim. joulupukin nuttua ja natsilippua. Musta, punainen ja valkoinen toistuvat joulun ja natsismin värimaailmassa.

FAKTA : joululauluissa ja natsilauluissa lauletaan valkoisesta ylivallasta.
"I'm dreaming of a white Christmas / Just like the ones I used to know". Lisäksi monissa joululauluissa viitataan salakavalasti Saksan armeijan etenemiseen. Esimerkiksi klassikoissa Reippahasti käypi askeleet ja Tiptaptiptap kuulee herkällä luennalla selviä kaikuja saksalaisen armeijan saappaiden jylhästä pauhusta. Sokeltavan filosofin Slavoj Žižekin mukaan kyse on "joulun kätketystä perversiosta".

FAKTA : Asioiden merkitseminen daavidintähdellä.
Kuuset merkitään tähdellä. Juutalaiset merkittiin tähdillä. Tämä on väärin! Kaikki puut ovat yhtä arvokkaita (no, ehkä ei haapapuut), ja kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Sillä emmekö muka vuoda samaa verta? Emmekö me muka tunne samoja tunteita?

FAKTA : Meil' himmeli, heil Himmleri.
Tämä ei voi olla sattumaa.

FAKTA: Molemmissa ideologioissa ollaan sairaalloisen kiinnostuneita valtakunnista.
Tuhatvuotinen valtakunta / rauhan valtakunta, anyone?

FAKTA: Jouluna on pakko puuhata kaikenlaisia asioita, koska joku auktoriteetti (äiti, vaimo, tuntematon sukulainen) niin vaatii.
Jouluihmiset ovat kardemumman tuoksuisia natseja: Pitää siivota, ostaa lahjoja, lähettää kortteja, käydä tapaamassa pissalta haisevia vanhuksia ja ajella ympäriinsä rumassa, kutittavassa lahjavillanutussa. Missään vaiheessa tätä hyörimistä ei saa kyseenlaistaa. Natsitkin sanoivat sodan jälkeen, että "me vain tottelimme käskyjä".

FAKTA: Korttien keskeinen asema molemmissa ideologioissa.
Joulukortteja suositumpia ovat nykyään vain natsikortit.

FAKTA: Niin joulupukin kuin natsien organisaatio on huippuunsa viritetty valvontakoneisto.
Molemmat väkivaltakoneistot perustuvat ajatukselle, että niillä on oikeus kytätä kansalaisiaan ja pitää heistä salaisia nimilistoja. Joulupukin Gestapo-miehet tarkkailevat salaa "kilttejä" ja "tuhmia" lapsia, eivätkä kansalaiset pääse tarkastamaan mitä tietoja heistä on kerätty rekisteriin. Sekä natsit että joulupukki luottavat urkinnassaan myös ilmiantoihin ja pelotteluun.

FAKTA: Sekä joulu-ihmiset että natsit ovat innokkaita käyttämään uuneja.
Anteeksi.

FAKTA: Joulun alla julistetaan rauhaa, mutta viimeistään tapanina tapellaan.
Hitlerkin vakuutteli rauhantahtoisuuttaan sudeettialueet saatuaan, mutta kuinkas sitten kävikään.

FAKTA: Tuottavuus perustuu pakkotyölle.
Kirjailija-kuvittaja Mauri Kunnaksen propagandistisesta suurteoksesta Joulupukki (1981) saa käsityksen, että tontut työskentelisivät ilomielin joulupukille. Tosiasiassa onnettomat tontut on kerätty suuriin leireihin ("pukinpajaan"), jonne kukaan ulkopuolinen ei pääse. Siellä tontut puurtavat pitkiä päiviä nikkaroiden ja kooten asioita ilman toivoa palkasta saati vapaudesta. Soittaako mitään kelloja? 

FAKTA: Juutalaiset eivät vietä joulua.
Heillä on hanukka.
...............

Lopuksi toivotetaan blogin kaikille lukijoille riemullista joulujuhlaa.

Kekkosdieetillä kesäkuntoon

Urkin selfie.

Suomen neljänneksi kovin* presidentti Urho Kekkonen oli hoikka poika.

Kekkosen kiinteän vartalon salaisuutena pidetään ahkeraa urheilemista. Silloin unohtuu, että Urkin upeus perustui pohjimmiltaan niukkaan ruokavalioon. Kekkonen hallitsi itsevaltaisin ottein painoaan 1960–70-luvun Suomessa.

Sininen zeppeliini paljastaa nyt ensimmäisenä suomettumisen jälkeisenä blogina salaisen kekkosdieetin, jota UKK noudatti noottikriisistä lähtien.

Presidentin itsensä ylös kirjaama dieetti löytyi sattumalta, kun Juhani Suomi tutki presidentin pyjamantaskut kekkosarkistossa viime talvena. 

Älä siis enää ole pläski vorraaja vaan ala oman elämäsi myrrysmieheksi Kekkosen opeilla!
............

Kekkosdieetin juju on sen 5:2-rytmissä. Siinä viikon viitenä päivänä noudatetaan kuuliaisesti samoja rutiineja ja kahtena päivänä eletään hyvin kevyesti.

5 päivän dieetti: 

• Punnitus ja painon muistiin kirjoittaminen.
• Aamiaiseksi puuroa, päivän uutisten tutkistelua
• Lounaaksi lahnan päätä (kaivelua) ja vedellä jatkettua piimää
• postin, asiakirja- ja raporttimateriaalin läpikäyminen, kirjallisia töitä, keskusteluja ja neuvotteluja vieraiden kanssa aina kello 21.30:een asti.
• Iltatee, juureen leivottua tummaa leipää
• Vaiteliasta television katselua Sylvin kanssa
• Omassa huoneessa radio Luxemburgin kuuntelua
• Yöpuulle

2 päivän dieetti: 

• Soitto Martti Miettuselle ja kuulumisten vaihtaminen
• Sauna Vladimir Stepanovin kanssa
• Hallituksen hajottelua (vapaavalintainen)
• Ahdin antimien nautiskelua
• Hummailua Tabe Slioorin kanssa

Kekkosdieetin tulokset hämmästyttävät. Jo muutaman viikon K-linjaa noudattamalla saa terveen päänahan, lankkuvatsan ja kiusallinen Zadinov-vuotokin lakkaa. 

Tarinoiden mukaan kekkosdieetti parantaa jopa viinapäätä. Kerrotaan, että vesiselvältä vaikuttanut Kekkonen kantoi toistuvasti Tamminiemen saunasta ulos löylyihin sammuneita elinkeinoelämän pamppuja. Kyseessä saattaa olla pelkkä legenda, sillä ainakaan Ahti Karjalainen ei muista tällaista tapahtuneen. 

 

..........

Brežnev soittaa kotiin.

Kekkonen oli oman aikakautensa Cheek eli Chekkonen. Häntä rakastettiin ja vihattiin, ja häntä rakastettiin vihata. Hänestä henki maskuliinisuus, hän pukeutui särmästi ja esiintyi Olympiastadionilla hurraavalle yleisölle.

Kekkonen otti isoa roolia sekä ulko- että sisäpolitiikassa, ja ilman kekkosdieettiä hänen voimansa olisivat varmasti ehtyneet jo ennen viidettä pääministerikautta. Kekkonen oli Suomen poliitikoista ainoa, joka ei vilustunut yöpakkasissa 1958.

Todelliseen testiin kekkosdieetti joutui ennen ETYK:iä. Tehtaankadulla ymmärrettiin, että tätä maata ei valloitettaisi pelkällä D-vitamiinilla. 

Kävi niin, että Suomen ja Neuvostoliiton leikkisässä poliittisessa karhunpainissa olivat vastakkain äärimmilleen viritetty poliittinen kone Kekkonen ja itsensä plösähtämään päästänyt, parhaat päivänsä nähnyt Leonid Brežnev.

Vaikka Brežnev oli vasta poikanen verrattuna Kekkoseen, hänen epäterveellinen, paljon rasvoja ja hiilihydraatteja sisältänyt ruokavalionsa teki miehestä väsyneen ja helpon vastustajan. Kekkosella sen sijaan sivakoi edelleen kuin nuorena ylioppilaana kevättalvella 1918.

Historiallisesti on kuranttia sanoa, että niukka kekkosdieetti päihitti kaksi raskasta suomensyöjää [Staliniakin närästi talvisodassa]. Otto Wille Kuusinen ja Brežnev saivat pataan. Fitness-Kekkoselta jäivät elämään sanonnat "Syyttäkää minua, Kekkosta!", "Liha tottelee kuria" sekä "Lämmitellään Hallamassa, kun on halla maassa".

Jälleen kerran kevyt ja ketterä Suomi löi raskaan ja etikkaisen vihollisen. 

Tämän blogin kustantamista on tukenut Kunto Kalpa säätiö.
............

* Kovimmat presidentit ikuna: 1. Ryti 2. Koivisto 3. Relander

Kiakkovieraasi on pujahtanut ylleni

Joukko maamme sofistikoituneimpia yhteiskuntakriitikkoja kokoontui itsenäisyyspäivänä Tampereelle särkemään paikkoja. Kriitikot kutsuivat itseään kiakkovieraiksi ja muut kutsuivat heitä höppelispöppeleiksi.

Kiakkovieraiden tempaus oli suunnattu rouva Jenni Haukion Tampere-talolla pitämää runoiltaa vastaan. Haukio on naimisissa Mauno Koiviston titteliä hallussaan pitävän tyypin kansssa.

Tampereella on viimeksi järjestetty poeettinen matinea vuonna 1963, kun Lauri Viita lausui Kissanmaalla otteita Kukunor-kokoelmastaan. Tapahtuma oli täysi fiasko, minkä takia Tampereella on sittemmin järjestetty vain pubivisoja.

..........

Heti Sorsapuistoon päästyään pasifistit alkoivat käyttäytyä aggressiivisesti. Rastapäät rynnivät päin aitoja ja heittelivät oluttölkkejä kohti ohranaa. Kiakkovieraat rikkoivat myös Stockmannin ikkunoita. Siis voitteko uskoa, että Tampereella on Stockmann!?

Kiakkovieraat olivat tarkoittaneet tapahtuman rauhanomaiseksi rähinäksi ja olivat siksi käskeneet osallistujia tuomaan mukanaan omat astalonsa. Kiakkovieraat olivat tunnistamisen vaikeuttamiseksi naamioituneet Timo Jutila ja Pate Mustajärvi -naamioilla, mikä tuntui sikäli oudolta, että kaikki Mansessa tuntevat Jutin ja Paten. Myös hienoja Olli Lindholm -naamioita oli tehty, mutta kukaan ei suostunut käyttämään niitä.

"Natsisiat v***u seisovat tuolla v***u hiljaa paikallaan v****u provosoimassa meitä", penaalin terävin kynä Jakke analysoi kaataessaan vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää.

Pinkkiin pipaan sonnustautunut Peke sanoi tulleensa paikalle sähläämään, koska halusi lukea asiasta Ulla Appelsinin tulkinnan. "Siinä on päätoimittaja, jolla on trolli kynän molemmissa päissä", Peke kertoi kaaduttuaan maahan.

Sinisestä huvimajasta tilannetta seurannnut ylikonstaapeli Artturi Reinikainen sanoi, että Sorsapuiston istutuksia myllättiin "niin maan perusteellisesti". Harvalla oli enää tässä vaiheessa mielessä Haukion Runo-Kaarina-palkittu esikoiskokoelma. Minulla oli, minulla on se hyllyssä. 

........

Keitä nämä kiakkovieraat oikein olivat? Kiakkovieraiden ideologinen tausta on anarkismi. Anarkismi on aate, jossa vapautta ja tasavertaisuutta kannattavat hunsvotit pirstovat toisten ihmisten omaisuutta ilman lupaa. 

Anarkistien mukaan he saavat käyttäytyä miten tahtovat, mutta kukaan ei saa tulla siihen väliin koska silleesti fasismi. Anarkistien luokkaviholisia ovat muun muassa kirkko, Handelsbanken sekä liikennevalot silloin kun niissä palaa punainen.

Tampereen väkivaltakoneiston ylikomisario Rautakallio kommentoi tapahtumia neppaillessaan klemmareita purnukkaan. Rautakallion mukaan kiakkovieraiden sekava käytös johtui kiljun ja poliittisen aktivismin vaarallisesta yhdistelmästä. 

"Moni kiakkovieraista oli tehnyt viivelähdön eli kupitellut ja kuunnellut Black Flagia Nekalassa ennen Tampere-talolle saapumista. Poliisi muistuttaa punkin olevan tauti joka ei tapa, mutta levittää borrelioosia", Rautakallio sanoi.

Politiikan tutkija Turkka Raivo epäili Tampereen tapahtumien syövän demarien kannatusta, sillä "mikä nyt ei söisi demarien kannatusta". Tutkija sanoi haastattelussa muutakin, mutta esitetään tässä jutussa mieluummin toimittajan omia mielipiteitä.

..........

Paikan päällä Sorsapuistossa kiakkovieraita kummastutti, että jos neljäsataakiloisen eläimen lähietäisyydellä räjäyttää paukkupommeja tai lyö sitä jääkiekkomailalla, neljäsataakiloinen eläin saattaa käyttäytyä arvaamattomasti.

Tampereen poliisissa sen sijaan oltiin tyytyväisiä hirnuvaan pelotteeseen. "Heppa täydessä ravissa on kaikkein raainta voimaa", ratsupoliisi Aarre Simonen hihkaisi ylpeänä ja katkaisi sapelillaan hipin hupparinnyörit.

Parikymmentä antijenniläistä vietiin koppihoitoon. Internoitujen joukossa olivat paikalliset julkisuuden henkilöt Juhana Vilén ja karvakuonojen Riku. Rikun edunvalvojan Eno-Elmerin mukaan Riku on hyvässä kunnossa, mutta järkyttynyt.

"Riku ei olisi ikinä itse lähtenyt mukaan tämmöiseen rettelöintiin. Ransu tai muut venkulat ovat hänet ylipuhuneet", Eno-Elmeri paheksui tiedotteessa. Sininen zeppeliini ei tavoittanut Ransua ennen tämän blogin viraaliinmenoa.

.........

Tampere-talon vierailta tai kansalta ei herunut sympatiaa kiakkovieraille. Eliitti harmitteli, että kiakkovieraiden karkeloissa näytti olevan Tampere-talon runoiltaa spontaanimpi tunnelma. Runoiltaan oli muilutettu linjuriautolla suomalais-helsinkiläisiä kuuskymppisiä ja pakotettu heidät sitten kuuntelemaan laihtunutta Loiria. Loiria säesti Puppe. Poliisi oli alun perin pyytänyt Loiria esiintymään kiakkovieraiden edessä, sillä Loirin slovarit latistavat minkä tahansa tilaisuuden tunnelman.
 

Kutsuvieras Bronze Misogynisen mukaan tamperetalonbooli oli tänäkin vuonna petollista ja Eija-Riitta erittäin kuuma. Ai niin, sitaatiksi hänen yhteiskunnallinen mielipiteensä:

"Tämänkö takia Sini Saarela taisteli venäläisiä vastaan ja uhrasi vapautensa?", Misogyninen ihmetteli ja naposteli veronmaksajien omistaman tuulihatun herkkuja notkuvasta seisovasta pöydästä.

Pyysimme kommenttia jopa ihka aidolta sotaveteraanilta – KIITOS 1939-1944 – mutta äijänkäpy sanoi, että "eläkää ihmisiksi ja käyttäkää omaa järkeänne". Ilmeisesti kuusi vuotta sodassa ei opeta toimimaan sosiaalisessa mediassa. #pah #turhatyyppi #hassuttelu

 

Kansan pääasiallisessa kokoontumispaikassa internetissä kiakkovieraiden sekoilu aiheutti välitöntä valkokaartilaisuutta. 

"Jos niinku talvisodan aikaan ois niinku ollut Instagramii niin vetskut ois niinku niiiiin laittaneet selfietä Raatteentieltä. Mut ei 80-luvul vielä ollu mitään internettii ku ei ollu Appleekaan", eräs nyxä suojeluskuntalainen kirjoitti Facebook-seinällään.

Sininen zeppeliini esittää, että ensi vuonna linnanjuhlat järjestetään Turun hotelli Rantasipi-Ikituurissa. Se on heti siinä valtavan pinkin muoviankan takana.

Supercellin menestys sapettaa oikeistoa ja vasemmistoa

Se se vaan on sillä lailla että tässäkin maassa on paljon mälsää. Niin kuin nyt tämä Supercellin menestys. 

Supercellin reipas tuhatmiljoonainen (siis ihan älyttömän paljon nollia!) tilipäivä harmittaa poliittista oikeistoa ja vasemmistoa. "Että onko nyt kiva sitten?", molemmilta laidoilta tivataan. Oikeiston ja vasemmiston erottaa Suomessa siitä, että vasemmiston kantavana voimana on kateus ja oikeiston ahneus.

Tällä kertaa molemmilla laidoilla ollaan sekä tyrmistyneitä että pöyristyneitä. Sen sijaan pyöristyneitä ollaan vain oikeistossa. Otimme yhteyttä molempiin.
...........

Sininen zeppeliini soitti oikeistoon.

Sininen zeppeliini kysyi matkanauhuriin kytketyn mikrofonin välityksellä ajatushautomo Libressen toimitusjohtajalta Matti Apulehdeltä mikä ihme oikeistoa sapettaa Supercellin tilanteessa. Kas näin:

Fil. lis. Matti Apulehti, mikä ihme oikeistoa sapettaa Supercellin tilanteessa?

"Tässä annetaan Supercellin kavereiden puolelta nyt se kuva, että rikastuneen pitäisi olla kiitollisuudenvelassa saamastaan ilmaisesta koulutuksesta, joka on yhteisistä verovaroista kustannettu. Ei se näin voi mennä! Jokainen on oman onnensa seppä."

Niin että Supercellin miesten puheet menestyjien yhteiskuntavastuusta ja iloisesta veronmaksusta eivät ole mieleenne?

"Pyrimme asiallisella viestinnällämme repimään alas hyvinvointivaltion ja demoralisoimaan sen puolustajat. Meidän sanomamme kärsii, jos menestyjät rupeavatkin puolustamaan suomalaista hyvinvointivaltiota. Jumalauta, rikkaat! Eikö kehenkään enää voi luottaa? Just skypetin Casimirille Andorraan, ja hirveen vihainen oli hän siellä pankissaan, josta on olemassa vain postilokero."

Olette ilmeisesti saaneet lukuisia tuohtuneita yhteydenottoja vuorineuvoksilta, ökyporvareilta ja kohtuu tavallisilta suomenruotsalaisilta?

"Isosti olen saanut palautetta. Isosti olen saanut toki muutenkin. Vuorineuvoksilta on tullut kommenttia, että ovatko nämä pelit edes karkaistua terästä. Ei Suomessa kannata mitään Nokia N70:stä pienempää valmistaa. Grynderit ovat pahoittaneet mielensä, kun eivät nämä videopelimiehet rakennuta halleja ja konttoreita. Jollain taskutietokoneilla mukamas tekevät, pyh."

Jotenkin luulin, että juuri te oikeistolaiset iloitsisitte Supercellin menestyksestä...?

"No ei tod! Supercellin klopit rikastuivat ihan väärin, tyhjästä omalla työllään. Ja siis nää on jotain rändom tyyppejä. Ymmärrättekö yhtään miten huonoon valoon se laittaa meidät muut suomalaiset rikkaat, jotka olemme perineet rahamme, saaneet valtiolta oman pankin tai tehneet metsäyhtiöiden johdossa täysin höpsöjä päätöksiä? Haluaisitko muuten ostaa minulta UMTS-luvan?"

Tuota... ei kiitos. Mutta miten päivänne tästä jatkuu?

"No ensin avaan miekalla samppanjapullon, sitten käyn world wide webissä kirjoittamassa anonyymejä kirjoituksia siitä, että miten joku Tatu kehtaa elää sossun rahoilla päivästä päivään, että eikö ole mitään solidaarisuutta ja yhteiskuntavastuuta köyhällä mukamas? Sitten skypetän Casimirille,  käyn shoppailemassa ja illansuussa kirjoitan Talouselämään pakinan. Otsikko minulla onkin jo valmiina: Lorvari nukkuu huonosti. Eikö ole kuule hyvä!"

.................

Sininen zeppeliini soitti vasemmistoon.

Supercellin onnistuminen harmittaa myös vasemmistoa. Soitimme yleisvasemmiston numeroon, josta vastasi vihainen kommun kolumnisti Emil Kukkalaite.

Fil. yo. Emil Kukkalaite, mikä ihme vasemmistoa sapettaa Supercellin tilanteessa?

"Minua niin sylettää tämä suomalaisfirman menestys. Yhden menestys on aina joltakin toiselta pois, koska vasemmisto. Sellaista se kapitalismi tuppaa olemaan. Me vasemmistossa pyritään tasaamaan tulot eli lyömään alas kaikki yrittelijät ja muut roistot. Se on oikeudenmukaista ja meillä on patentti oikeudenmukaisuuteen."

Niin siis keneltä tämä Supercellin menestys on pois?

"No vaiks keltä! Ainakin hondurasilaisilta lapsilta, prekariaatilta, paskaduunilaiselta, Eestin kulkukoirilta ja kansatieteen jatko-opiskelijoilta. Yhteiskuntarauha on vaarassa."

Onko tilanne Tampereella silti rauhallinen?

"Minua niin sylettää nämä Tamperetalon linnanjuhlat. Ja tämä rantatunneli. Ja Ilveksen omistussuhteet. Tässä aloitetaan kuulkaas oikeat pärttylinyön pirskeet. että kyllä täällä Mansessa kapinahenki nousee, sanonpahan vaan. "

Eli vasemmiston kestävin argumentti on, "että jos en minä niin ei muutkaan"?

"Kyllä."

Miten päivänne tästä jatkuu?

Minua niin sylettää tämä päivä. Ensin ahdistun globaalin mittakaavan ongelmista, sitten syytän suomalaisen yhteiskunnan rakenteita, syön voipullan ja taidan kipaista Pispalan Pulteriin päiväbisselle."

Ei mutta sehän kuulostaa kivalta.

No, eikö! Lähdetkö mukaan?

Minulla olisi kyllä tämä blogi tässä kesken... nooo, kyllä sitä aina muutamalle. Saahan sieltä vuoden 2008 Domaine Leflaive Puligny-Montrachet Les Folatières 1er Cruta?